Vuosi: tuntematon
Paikka: Susivuoren järvellä, veneessä
Läsnä maagit: Hileiath (kirjuri) (Gentle Gift)
Vottore (Gentle Gift)
Weiland Caern Aeda
Bernard Eberhart
Gwyndham
Håkan aka. Betsael (Blatant Gift)
Leanan (Gentle Gift)
Wren Tappaja
Sekä lisäksi: Rutger Opas
Larentia Susinainen
Jessica, iirityttö
Olemme juuri upottaneet veneellisen norriroistoja ja heidän valkokaapuisen johtajansa. Vottore on loukkaantunut pahasti kaapu-ukon tulinuolesta. Valkoisen veljeskunnan jäsen ilmeisesti tuo ruoja. Heitän spontaanin loitsun, joka korjaa veneemme keulan niin, ettei se enää ole uppoamassa. Vesi kuplii ja siitä alkaa nousta kaloja pintaan vatsa edellä. Outo haju, suokaasumainen. Tutkin Vottorea ja annan hänelle voimia loitsulla. Gwyn huikkaa vedestä onko kaikki kunnossa. Weiland ja Bernard nyökkävät. Wren ja Rutger ovat hinausveneessämme ja nyökkäävät hekin. Rutger huikkaa että todistajia ei saisi jäädä, mutta viisi kalastuslaivaa on kovaa vauhtia soutamassa poispäin meistä, rantoja kohti. Gwynin vene saa taas tuulen taakseen ja lähtee. Minäkin käynnistän tuulen ja suuntaamme suoraan rantaan. Alkaa sataa vettä. Tai … kalanmaksaöljyä?!
Ranta on pajukkoinen kallioranta, jyrkkä. Betsail tutkii kuolleita kaloja, ja ne näyttävät lipeäkaloilta. Gwyn heittää köynnösköyden, jota pitkin huonokuntoisemmatkin pääsevät ylös kalliolle – paitsi Vottore, joka silti lipsahtaa takaisin veteen. Nostan hänet ylös. Taivas alkaa kirkastua ja kalanmaksaöljykuuro on ohi.
Metsä on polkuinen rannan läheisyydestä, syvemmälle metsään ei juuri mene polkuja. Gwyn ja Larentia lähtevät susina etsimään hyviä piilopaikkoja meille vetäytyä nuolemaan haavoja. Menemme läheiseen villiin punapuumetsään. Se saattaa olla keijujen metsä jos muistan oikein. Rutgerin mukaan sinne ei kukaan mene suosiolla, siellä asuu demoneja. Emme tiedä miten Ajan Pyörän pyörähdyksessä on keijujen voimille käynyt.
Olemme tuntevinamme että ihan kuin meitä tarkkailtaisiin. Puut ovat oudon muotoisia, maaperä pehmeää, upottavaakin. Rakennan leiriä, se pitää tehdä puiden juuristoon ja pehmustaa havuilla, muuten liian kosteaa maata. Gwyndham heittää uudet parantamisloitsut Vottorelle ja Leananille. Betsail rukoilee Vottorelle paranemista. Pelokas Rutger on juonut itsensä tärviölle ja näen sen suutelevan Leananin poskea himokkaasti. Vottore muuttaa maksahajumme raikkaammiksi. Gwyn metsästää meille jäniksiä. Rutger kertoo että metsän siimeksessä on rauniopaikka, jossa on käyty hurjia verisiä taisteluita ja jossa nyt kummittelee. Täällä käytiin kyllä aikoinaan sotia iirejä vastaan kun kansamme maan vapautti. Kerromme muinaisia legendoja illalla. Ihmetykseksemme puiden yläoksilla viihtyy pöllöjä ja villikissoja tarinoita kuuntelemassa. Vottore ja Rutger naukkailevat taas. Pimeässä Betsailin riimut alkavat taas hehkua ja hän kertoo tarinoita siitä kuinka keijuja revittiin kappaleiksi.
Vartiovuoroni lopulla yöllä kuulen metsän siimeksestä kiljuntaa. Kuin naista kidutettaisiin. Ihan kuin Rutger oli kertonut – täällä kummittelee. Se on niin karmeaa, että tukin korvani sammalella. Varoitan myös Gwyndhamia ettei jätä vartiopaikkaansa vaikka mitä kuulisi. Gwyndham kuulee omalla vuorollaan huilun soittoa ja puhetta ja näkee tulen liekin. Hän herättää Betsailin, mutta he eivät tee mitään.
Aamiaiseksi syömme riistaa. Sitten huomaamme että leirimme yläpuolella on puuhun tikarilla lävistetty kissa. Larentia kiipeää 10 metriä ja hakee kissan alas, se sätkii vielä ja hän viimeistelee sen. Tikari on terävä kivi, kivikeihään kärki. Iirit käyttivät sellaisia.
Suunnittelemme reittiämme kohti Mashedia. Menemme metsäpolkuja Gwynin johdolla, ja vaikka emme ole keijumetsän puolella enää, kissat ja linnut näyttävät valvovan meitä yhä. Aamupäivällä löydämme piilotetun mökin. Rutgerin mukaan se on noita, joten kiinnostumme mökin ratsaamisesta ja teen hyökkäyssuunnitelman. Vottore poistaa auransa maagisesti ja jotain menee pieleen: hän jää tuijottamaan suu auki. Hänen varpaisiinsa kerääntyy matoja ja hän alkaa leikkiä niiden kanssa. Voi ei. Hän näyttää taantuneen hetkessä samaan kuntoon kuin aikoinaan mogba-viidakossa.
Sillä aikaa Rutger ja Leanan hiipivät tutkimaan mökkiä ja löytävät sen yrttiviljelmät. Kohta mökin ovelle juoksee punatukkainen nainen luuta ojossa. Se huomaa Leananin joka tervehtii tätä. Otan naisen jousen jyvälle. Iirit juttelevat keskenään. Betsail tulee esiin puittemme takaa siinä vaiheessa loistavine riimuineen. Iiri kaappaa Leanania kädestä ja repii tämän sisään mukanaan. Käsken Bernardia ja Weilandia vahtimaan Vottorea ja lähden minäkin mökille. Ovi on säpissä ja odottelen rauhassa pääsemmekö Leananista eroon.
Meanwhile, in the cabin, tämä Trisna ja Leanan juttelevat keskenään ja pössyttelevät odotellessaan pullan valmistumista. Nyt ei kuulemma voi mennä ulos, siellä tapahtuu jotain pahaa. Syödään tuoretta pullaa. Me odottelemme aikamme ja sitten Betsail alkaa huudella. Leanan avaa oven meille. Trisna uhkaa kirota meidät, mutta se on sähinää, ja nauran. Betsail riisuu huppunsa ja Trisna kirkuu. Rutger on luutannut kasvimaan. Minä vilkuilen mökissä ympärilleni, ei mitään kovin kiinnostavaa, kissoja ja kuparipata. Trisna suuttuu Leananillekin totaalisesti. Poistun. Leanan on sunniltaan ja solvaa minua kudukiksi. Minä menetän hermoni ja annan hänelle kuninkaallisen kämmenen. Hän solvaa minua vielä arcaneksi ja minun on haastettava hänet certameniin.
Gwyn saapuu väliimme kyselemään mitä täällä tapahtuu. Leanan jatkaa hapanta sihinäänsä. Vottore tulee hakkaamaan ovea. Siirrymme sivummalle moukan kanssa.
Valitsen tekniikaksi Regon, se hyväksyy sen. Se valitsee muodoksi Terram, hyväksyn. Käsken häntä hävitessään tottelemaan minua aina kuin kuulias alamainen, se matkii minua. Muutaman minuutin taistelun, kivilinkojen, maanjäristysten ja juoksuhiekan jälkeen kopautan hänet tajuttomaksi kivivyörylläni. Ottelun jälkeen siirrän Leananin vain jalosti istumaan puuta vasten ja lähden etsimään Vottorea mökillä.
Ovi on säpissä ja hän avaa sen. Hän on vielä vähän outona, sanoo ostavansa vielä pullia ja sulkee oven taas edestäni. Käsken maagisesti säpin nousemaan ja löydän keisarillisen tikarin valloittamassa iirikontuja. Hajotan heidät voimakkaasti. Vottore selittää noidan lumonneen hänet. Polttomerkitsen noidan otsaan pullauunista nappaamallani kekäleellä. Vottore on saanut keisarillisen tallinsa portit suljettua, vedän hänet ulos. Kokoan itseni.
Käsken Gwynia tekemään paarit Leananille. Jos hänessä on rahtunenkin jaloa verta, hän ymmärtää armollisuuteni, etten käyttänyt tilaisuutta heittää häneen loitsua. Kastematoja kertyy Vottoren ympärille. Lähdemme jatkamaan matkaa.
Neljä-viisi tuntia myöhemmin tulemme pellon reunaan. Päätämme pitää tauon keijumetsän puolella ja pimeän tultua ylittää pellot. Larentia tutkii metsää. Kissoja näkyy taas. Vottore kuorsaa kastematojen päällä. Hämärä tulee. Paistamme Leananin kattilassa perunoita ja sipuleita, joita Rutger luuttasi. Gwyndham kuulee suden ulvovan ja toteaa sen olevan Larentian, joka tarvitsee apua. Weiland tarjoutuu lähtemään Gwynin mukaan ja he säntäävät metsään.
Rutger palaa kylästä. Hän on ostanut aasin, ruokaa ja olutta. Hän kertoo kuulleensa, että Mashedin piispa on henkkoht tulossa tarkistamaan seudun oudot kalanmaksaöljysateet ja muut paholaisen tapahtumat. Kalastajakyliä kävi rankaisemassa hobittien rankaisupartio, koska niissä oli muka sekaannuttu paholaiseen. Syömme hyvin.
Puoliltaöin Gwyn palaa leijaillen leiriin. Weiland ilmeisesti kaapattiin. He olivat seuranneet Larentian jälkiä ja jossain vaiheessa hän oli vain kadonnut. Ilman jälkiä, vain heikko ääni joka vaipui kuin maan alle. Mitään jälkiä ansasta ei näkynyt, jotain magiaa se on ollut, mutta puiden latvasta hän näki aukion lehvästössä, jolla istui viisi isoa hahmoa, jutteli ja soitteli huilua jotain. Larentian ääni oli ainakin kerran taiottu harhaan. Kuulostavat joko satyyriporukalta tai punalakeilta (ikävämpi vaihtoehto, pahoja pahoja tonttuja). En voi jättää häntä taakse.