Pelattu 21.11.08
Briseadhin torni, sisällä
Kirjurina Hilëiath
Valkoinen ovi tarjoaa harppumusiikkia. Rutger on mennyt tästä sisään ja kadonnut vaalean läpikuultavan verhon taakse. Raotan verhoa. Siellä on iso (50m halkaisijaltaan) korkea pyöreähkö sali, jonka keskellä porraspyramidi. Sen huipulla on kädet jotka pitelevät jotain astiaa. Kuuluu nesteen pulputusta. Korkeista lasimosaiikki-ikkunoista heijastuu sisään moniväristä valoa. Seinillä on kahdeksan patsasta ja niiden yläpuolella kahdeksan maalausta suippenevassa katossa. Kynttilöitä roikkuu pimeästä katosta kynttiläkruunusta lukemattomia. Kaikilla patsailla on kynttilät, kaikki kynttilät palavat. Steariinia ei näy. Lattia on marmoria, tällä puolen valkoista, mutta vasemmalla se on vihreää, oikealla mustaa ja punaista vastapäätä.
Muut huomaavat lattiassa samantyyppisen kuvion teksteineen kuin ovissa oli. Siinä on kahdeksan ilmansuuntaa eri ikkunoihin ja jokaisessa joku sana. Tornin ulkoreunaa kiertää käytävä. Vottore nousee käytäväänsä korkeuksiin tuijottaakseen Intellego-ikkunasta ulos. Hän häkeltyy näkemästään ja lähtee tippumaan alas. Taas hän vammauttaa itseään, mutta onneksi saa heitettyä levitaation ennen lattiaan mätkähtämistä. Gwyndham tutkii käytävän pilareita.
Patsaat kuvaavat miehiä ja naisia, ylväitä valareita. jopa vähän minun näköiseni löytyy joukosta. Äärimmäisen hienoa valarkuvanveistoa. Neliskanttinen porraspyramidi täyttää melkein koko huoneen ja kohoaa 45 asteen kulmassa ylöspäin parikymmentä metriä. Se on tuntematonta kiveä. Nousen ensimmäiselle portaalle. Kuulen ylempää lallattelua. Sieltä paljastuu Rutger joka laulaa eunukkikuoron korkeudella säädyttömiä juomalauluja. Se näyttää taas poltelleen? Se makaa selällään pilarin huipulla ja kaataa leilistä juomaa kurkkuunsa.
Vottore kertoo Gwyndhamille saaneensa ikkunasta katsoessaan taas jonkinlaisen magiahalvauksen, kovan sykäyksen. Gwyn huomaa pilarista poistetun jotain maagisesti, jotain tekstiä. He siirtyvät tutkimaan seuraavaa pilaria, jolloin liikkuminen onkin ihmeen vaikeaa: kuin he kävelisivät ylöspäin eikä eteenpäin. Gwyn leijuu karkuun ja kääntyy ilmassa pää alaspäin. Vottore koettaa ottaa kaveria kiinni, tämä ojentaa sauvansa. Onko tämän Rego-käytävän tarkoitus testata kulkijansa Regoa? He saavat toisensa pelastettua turvaan.
Vien Rutgerin leilin, se tuoksuu poikkeuksellisen hyvältä haltiaviiniltä. Heitän leilin alas, mies seuraa. Nousen huipulle, siellä on neljä avointa kättä, joiden keskellä on kirkas malja. Se pulppuaa vettä. Suoraan yläpuolelta kattokruunusta tulee ohut lanka kuin hius puol metriä maljan päälle, silmäni osuu siihen kuin ihmeen kaupalla.
Seuraavaksi Vottore kokeilee Passion-käytävänpätkää. Se on hämärä ja valkoinen. Vottore tuntee olonsa innoittuneen lyyrilliseksi ja mitä milloinkin, mutta käytävä ei tunnu loppuvan ollenkaan. Tämän tajutessaan hän kääntyy takaisin. Gwynille hän intoilee kuinka käytävä voimistaa tunteita ja itsetuntemusta. Hän haluaa edetä kehittämään itseään tällä käytävällä, ja jotain hänen luonteelleen siellä tapahtuu.
Otan käteeni lähteen vettä. Se tuntuu raikkaalta ja viileältä kuin vuoristopuron vesi. Laskeudun alas ”vihreälle sivulle”. Siellä puolen ei kuulu harpunsoittoa, vaan linnunlaulua ja ympärilläni lentelee perhosia. Tuoksuu kukkakedolle, hento tuulenvire leyhyttää tukkaani. Tämä on niin kiinnostava ilmiö, että voisi käydä vastakkaisella, ”mustalla sivullakin”, mutta ei tee mieli. Laskeudun alas vihreää sivua. Täällä laukkaa fasaaneja ja jäniksiä, joita olisi kiva metsästää. Ammun vähän huonosti, mutta kaadan yhden fasaanin nuolellani. Taitavat olla kokemattomia tämän kevään lintuja. Metsästelen, istahdan välillä lepäämään mättäälle ja syömään mustikoita ja karhunvatukoita. En olekaan aikoihin viihtynyt näin metsässä, parempaa kuin nuoruuden metsästysretket Basilean pyökkimetsissä.
Gwyn lähtee hakemaan Vottorea takaisin käytävältä. Hänkin tuntee Passion-käytävän voimat ja jokin hänessä muuttuu. Miksi pitäisi aina olla niin loputtoman ystävällinen? Ehkä todellinen minä osaakin tuntea muitakin tunteita ihmisiä kohtaan.
Wren tulee ulkoa sisälle torniin ja salin puolelle. Hän näkee Rutgerin portailla joka tarjoaa hänelle leilistään, hän ottaa huikan ja kyselee Leiaa. He jäävät portaille juomaan tuota herkkujuomaa ja humaltuvat kilpaa. Wren nousee huipulle ja lutraa vedellä, se virkistää häntä. Haavatkin paranevat! Wren innostuu, nostaa maljan ja kaataa sen syliinsä. Vesi puhdistaa hänet monella tavalla ja saa ihon säteilemään.
Vottore tulee saliin ja loikahtelee pyramidille muiden luo. Hän palauttaa maljan käsien päälle. Pulppua se ei enää. Gwyn tutkii salin patsaita, ne esittävät iirijumalia hänen mielestään. Maalaukset sisältävät maagisia symboleja. Ne paljastavat uusia puolia magian syvimmästä olemuksesta hänelle! Vottorekin innostuu tutkimaan.
Gwyn tulee metsälleni ja löytää minut viilentämässä varpaitani lähteessä. Esittelen saalistani. Hän kyselee että eikö ole ihme torni. Niin. Torni. Aivan. Alan palata pikkuhiljaa takaisin metsästäni… Ei kai Gwyn sentään huomannut mitään omituista minussa. Tuskin... Lähden palaamaan valkoiselle sivulle.
Gwynin ilma vaihtuu hiljakseen rikinkatkuiseksi savuiseksi ja tulenlieskat kuumottavat häntä. Ylempänä kuuluu isojen siipien läiskettä. Hän kääntyy takaisin ja näkee isosuisen hirviön lentävän kohti, pakenee juuri alta pois. Metsään saapuessaan häntä jahtaa pieni varpunen nokka auki. Hän jatkaa hiidenkivipaadelle, jonka päällä on lähde. Samanlainen kuin pyramidin huipulla oli, ja yhtä tyhjä.
Kohtaan Vottoren huipulla, hän on innoissaan ja haluaa perustaa covenantin tänne. Miksi lähde on tyrehdytetty? Ehdotan mustalle sivulle siirtymistä. Vottore on kohteliaalla päällä.
Ulkona Larentia ja Leanan heräävät hautureiden mittailuun ja huiskivat nämä pois. Larentia tulee sisään saliin.
Mustalla puolella on pilkkopimeää, ja jalkojen alta katoaa maa, tipumme johonkin syvyyteen, emme tiedä missä suunnassa on alas, mutta tipumme sinne silti… Koetamme peruuttaa taaksepäin, mutta jalansijaa ei löydy. Hapuilemme joka suuntaan. Vaihdamme rintamasuuntaa ja koetamme edetä. Hyppäämme Vottoren Sammakonjalkaloitsulla. Tunnemme hypyn, mutta emme päädy mihinkään. Heitämme Valoa ja Kissansilmät, näemme nyt toisemme. Muistelemme mitä ovessa luki: olemmeko tulleet oblivioniin? Äkkiä tunnen jonkin pitkän osuvan takaraivooni: tartun siitä kiinni ja viillän pään poikki. Se ei ole käärme, vaan köynnös. Se seisoo allamme alaviistosta. Seuraamme sitä alaspäin ja äkkiä tupsahdamme Gwyndhamin eteen.
Vaihdamme kokemuksiamme tästä ja demonisesta sivusta ja käytävästä. Vottore haluaa täältä itseymmärrystä, minä oikeita aarteita: visiä, taikakirjoja, rahaa. Äkkiä Larentia kävelee vihreältä sivulta viereemme. Varoitan hiippailemasta taaksemme. Hän on tavannut siellä jonkun alastoman sinisen ukon. Wren ja Rutger ovat sammuneet alimmalle portaalle. Laskeudun kohti ainoita sivistyneitä ja huomaan samalla Vottoren levitaatiospellin epäonnistuvan – hän säntää ilmaan. Ja tulee alas. Hän näki sieluunsa seinää tutkiessaan. Böö. Olisipa täällä joku kellari edes jonka voisin ratsata sillä aikaa kun nuo tutkivat sieluaan.
Vottore ja Gwyn tutkivat seinää vihreän reunalla. Pian Vottore on metsässä ja tuijottaa kaurista silmiin. Hän ampuu sitä, se pakenee. Ehdotan että menemme vuorostamme vihreästä ovesta sisään tutkimaan sen käytäviä. Mutta huomauttavat, että ovi ulos on Deathin ovi. Siitä ei ehkä kannattaisi mennä siis ulos enää?
Vottore tutkii Muto-pilaria, taikoo sitä, ja muuttuu marmoripatsaaksi! Gwyn koettaa loitsia hänet takaisin valariksi. Lopulta Gwyn onnistuu. Keisari kertoo että olisi kohta saanut itsensä muutettua muutenkin, oppi jotain pilarilta. Hän oppii koko ajan muka jotakin. Minä muutan piruuttani pilarin hiekaksi, ja kyllä vain, minäkin tunnen oppivani jotain Mutosta. Vottorelle tulee kiire muuttaa hiekka takaisin kiveksi ja hänen sormensa jäävät kiinni kiveen. Siirrän kiven irti hänestä.
Sitten häivyn ovesta ulos muiden estelystä huolimatta.