Osa 22: Bugtiin

Kirjoittaja: Caesarion Macrobius

Päivä: 8.6 Torstai

Yöllä Espand jää kuuntelemaan vielä tunneliin. Hän tulee ylös hetken päästä ja sanoo kuulevansa jotain kilkettä alhaalta. Minä nukun vielä sikeästi haavojeni takia. Yamine menee tutkimaan ja havaitsee, että ääni kuuluu salaovelta. Yamine päättää, että ovi PITÄÄ saada tukittua umpeen. Hetken päättelyn jälkeen hän yrittää saada jumitettua oven salpaa tuolilla. Ei tunnu tuoli mahtuvan seinässä olevasta rei'ästä joten Yamine päättää suurentaa sitä, väkivalloin. Vähän ajan kuluttua Espand tulee pyytämään Yaminea olemaan hiljempaa, koska kilke oli jo lakannut hetki sitten ja alkoi uudestaan kun Yamine mölysi kuin viimeistä päivää.

Yamine on hetken aikaa hiljaa ja kuuntelee kunnes ääni taas lakkaa. Sen jälkeen hän menee etsimään taas jotain millä saisi pönkitettyä oven tukkoon. Hän löytää "kuin ihmeen kaupalla" *grin* pienen työjakkaran Macron työhuoneesta mutta päättääkin viedä sen alas ja jäädä istumaan sille.

Kolmen tunnin kuluttua Yamine tulee herättämään Espandin ja käskee tämän vartioimaan ovea jakkaralla. Taas kolmen tunnin kuluttua on Adan vuoro. Ada ei jaksa olla kauaa hereillä ja menee taas herättämään Yaminen.. Hähää!

Yamine on väsy.. Yamine tutkiskelee alhaalla ollutta luurankoa että pysyisi hereillä.

Macro herää ensimmäisenä. Macrolla on nälkä. Macro ihmettelee kovaan ääneen kipeää kättään. Yamine tulee paikalle ihmettelemään ja Macro pyytää ruokaa. Yamine heittää Macrolle lantun ja Macro pyytää Yaminea kuorimaan sen kun tuo vasen käsi on kipeä. Yamine lähtee lanttuineen keittiöön ja etsii sieltä veitsen jolla melkein taidokkaasti kuorii lantun. Jes, saan syödä vihdoin. Juon perään leilistäni vettä.

Myös Ada herää ja haluaa syödä. Yamine tarjoutuu kuorimaan lantun. Ada ihmettelee, että missä vaiheessa Yamine on noin ystävälliseksi heittäytynyt. Yamine vastaa vain siihen että: "Ole hiljaa". Jäi lantut kuorimatta. Espandia emme saa hereille, se haluaa vain nukkua.

Nyt loppu vedetkin kun kaikki haluaa juoda leileistäni. Yamine lupautuu hakemaan lisää vettä kaivosta (Nyt se on jotenkin sekaisin kun auttaa muita, mutta en valita). Me yritetään Adan kanssa miettiä miten päästään Bugtiin. Ada ei ymmärrä miksi me halutaan Bugtiin, mutta muistutan sille sellaisesta pienestä sivuseikasta että minun vaimoni on vankina siellä.

Me päätellään että paras tapa päästä Bugtiin on kävellä kahdenkymmenen metrin päästä portista Bugtiin sisään. Käydään vielä herättelemässä Espandia joka herääkin ja lähtee mukaan. Yamine varastaa minun kotoani vielä niin paljon ruokaa kun jaksaa kantaa. Minä haen yläkerrasta puhtaan jalkarätin ja tarjoan sitä Yaminelle huivina. Yamine ottaa huivin ja kietaisee sen kaulalleen. En viitsinyt Wendyn vaatteita antaa kenellekään liattavaksi.

Lähdetään kaupunkiin päin. Portilla on jonoa ja näyttäisi siltä että vahdit puhuvat kaikkien sisään menevien kanssa. Oletettavasti ottavat tullia. Yamine kikkailee jousensa kanssa ja ottaa siitä jänteen pois ja laittaa sen taskuun.

Minä en jaksa piilotella aseitani. Voin varmaan maksaa tullia tai "tullia" että pääsen aseiden kanssa sisään. Muilla jonossa ole aseita tai ainakaan paljoa.

Meidän vuoromme tulee ja vartija kysyy miksi haluamme Bugtiin ja mitä teemme siellä. Minä kerron meidän olevan paatuneita seikkailijoita. Meitä yritetään pestata armeijaan, mutta naurettavat palkat kuultuamme lupaan maksaa "riittävästi" että pääsemme portin ohi ja saamme pitää aseet mukana. Vartija ei voi päästää päivällä meitä aseiden kanssa portista. Maksan sille pronssin ja se lupaa vihellellä illalla pimeän tultua.

Päätämme kuitenkin mennä ensin kokeilemaan sellaista temppua, että mennään minun kotoa hakemaan myytävää tavaraa kottikärryllinen ja selitetään että minä olen kaukaa tullut kauppamies, Ada vaimoni ja muut henkivartijoitani. Menemme portille ja Espand haluaa nyt esittää, että Yamine on sen vaimo. Se sanoo, että: "Me tässä vaimoni kanssa suojelemme tätä kunnianarvoista kauppiaspariskuntaa". Yamine ei tykkää ja katsoo vihaisesti mutta selittelee vartijalle, että Minä olen tullut myymään tuoreita lanttuja ja puisia tuoleja. Vartija hieman kyselee lantuista ja siitä, että miksi olemme tulleet "kaukaa" myymään yhtä naurissäkkiä ja kahta tuolia... Vartijat tutkivat kärrymme, mutta mitään ei löydy. Yamine kysyy, että "No löysittekös te sen meidän kulta-aarteemme." Vartijat pyytävät yhtä tinaa tulliksi. Minä kuiskaan jotain sekavaa "vieraaksi kieleksi" Yaminelle joka ei nyt tajua oikein juonta ja kysyy, että "Mitä". No onneksi saan selitettyä sille, että sanoo nyt vaan jotain sekavaa. Sen jälkeen annan vartijalle yhden tinan.

Joudutaan lahjomaan vartija, että se päästää Yaminen ostamaan aselupia. Yamine ostaa 3 leveän miekan, 1 lyhyen jousen, ja yhden hilparin luvat. Unohti sitten "tietysti" minun kirveeni. Lupien myyjä pyytää yhden kuparin asetta kohti. Yamine antaa myyjälle yhden pronssin. Myyjä antaa viisi kuparia takaisin. Luvassa lukee, että _Yamine_ saa kantaa kaikkia noita aseita. No sen on sitten parempi kantaa ne aseet sinne sisälle. Porukkaa alkaa kerääntyä katsomaan huvittavaa näkyä, kun yksi nainen kantaa jousta, kolmea miekkaa ja hilparia. Joku lähtee seuraamaankin meitä. No päästiin ainakin sisälle.

Lähdetään hakemaan lupia myös muille, ettei naisen tarvitse kantaa kaikkia painavia aseita. Nainen ei suostu maksamaan minun hopeallani, ettei tarvitse antaa minulle takaisin. Senkin... senkin... Nainen! Espand oli jäänyt lupatoimiston ulkopuolelle ja oli myynyt yhden tuolin kuuden kuparin hintaan. No joku vartija ei tykännyt siitä, koska emme olleet maksaneet torimaksua. Meidät viedään oikeudenistuntoon. Vaativat kauheaa sakkoa: Kaikki myytävät tavarat, hopearahan ja kaikki tuolista saadut rahat. Pyydän kiltaani puolustamaan minua, mutta puolustusasianajaja vaan lupaa, että minä maksan kaikki sakot mukisematta. Mikä idiootti! No, maksan kaikki paitsi toista tuolia en anna. Ne suostuu siihen.

Tämän jälkeen menen torille luvan kanssa myymän toista tuoliani. Ensimmäinen ostaja tarjoaa jotain naurettavaa summaa. Toiselle saan myytyä tuolini seitsemän kuparin hintaan. Vieläkin ottaa pannuun se, että minulta "ryöstettiin" yksi hopea. Yritän vielä myydä kottikärryni mutta kun esittelen niitä ja kerron kuinka kestävät ne ovat ja silloin niiden päällä esitteeksi tanssiva Yamine polkaisee jalkansa vahingossa läpi kottikärryistä ja ne ei mene varmasti enää kenellekään kaupaksi. Minä asettelen kottikärryt seinää vasten ja häivymme paikan päältä. Nyt on nälkä ja minusta voisimme mennä majataloon syömään.

Me mennään syömään Smoke Does Fishiin, tunnettuun kalaravintolaan. No eipä ne meitä päästä kuitenkaan sisään, kun noi muut haisee liian pahalle jopa kalaravintolaan. Joudutaan tyytymään läheiseen räkälään ja minä otan olutta ja muhennosta. Kaikki tekevät samoin. Nyt halutaan nukkumaan. Eipäs sekään onnistu sitten, kun tässä majatalossa ei ollut huoneita vaan vain ruokaa ja juomaa. Lähdetään sitten torille. Yamine haluaa uudet vaatteet. Myyjä tarjoaa nahkakorsettia. Kysäisen sille hintaa.. JES! Yamine nahkakorsetissa.. Hah! :) Yaminekin innostuu korsetti-ideasta, mutta kun ei löydy sopivaa alaosaa sille, niin se dumppaa idean.

Yamine ostaa sitten virttyneen puuvillapaidan. Muuta ei saada aikaan nyt oikein. Lähdetään majataloon, jossa voisi nukkua. Espand saa minut suostuteltua maksamaan kaikkien yöpymisen kun olemme kerta minun vaimoani menossa pelastamaan. Yamine menee hakemaan vettä kaivosta majatalon ämpäriin ja pesee paitansa siinä.

Sitten mennään nukkumaan. Espand menee nukkumaan naisten viereen. Minä potkin sen hereille ja patistan sen vahtimaan ensimmäisenä ovea ja otan sen paikan patjalla. Heh.