Osa 25: Tapaaminen Wendyn kanssa

Kuolema vankileirillä

Yamine kertoo haudan takaa:

Olemme muurilla. Näemme Cestrian. Hän on ollut jossain sekoilemassa, mitä luultavimmin miehissä. Vastaan tulee vartijoita. Ne käy aukomaan. Me jatketaan solvauksien jälkeen matkaa.

Menemme muurilta alas kylään joitakin telineitä pitkin. Joku tulee puhumaan Cestrialle ja haukkuu häntä Ameliaksi. Me auotaan takasin päin. Joku Brutus kuulemma kaipailee häntä. Hulluja ihmisiä tässä kylässä. Cestria pyörtyy otan hänet kantoon, Ada eksyy, etsimme hänet

Mennään torille ostamaan safkaa. Sitten tulee jano ja mennään juomaan kaivon ämpäristä puumukeilla. Jotkut akat tulee huutamaan meille jotain törkeyksiä. Heitän niitä kaalilla. Juoksemme karkuun ja rikomme kaivon ämpärin.

Haluamme mennä Juoksevan Villisian majataloon, mutta Cestria ei halua mennä sinne, sen sijaan seikkailemme Kultaisen Ahvenen majataloon, olemme siellä kaatamassa kunnes keksimme loistavan suunnitelman päästä vankileirille. Jäämme majataloon yöksi ja Ada tilaa aamupalaksi oluen joka on terästetty jauhoilla. Aamulla menemme hakemaan lupalaput ja kävelemme vankileirin portista sisään. Saamme mukaamme vartijoita.

Makro käy taas inisemään kun se ei jaksa kävellä, äijät heittää sen kärryihin ja istuu sen päälle. Minä huomaan Wendyn näköisen naisen tirkistelevän talon takaan. Juoksen perään, mutta joku vartija tulee mukaan. Otan Wendyä kädestä kiinni ja alan juoksemaan kunnes vartija lyö jalkani irti miekallaan ja kuolen maahan. Ada ei jää luuttaamaan vaan juoksee muiden luokse, Wendy katoaa.

Porukoille selviää kohtaloni, eikä ne edes itke. Perkele.