Osa 30: Teräsmummo ja poistuminen kaupungista

Bugtin yöt
23.6 Pool City (Tarkista päivämäärät)
Espa raportoi.

Odottelemme iltaa Bugt-joen rannalla. Tyyppi myy kalaa ja me keskustelemme siitä sun tästä. Päivällä on vielä suhteellisen kaunista, mutta kevyt tuuli tuo pilviä illaksi ja auringon laskiessa alkaakin jo sataa kevyesti.

Mies esittelee meille lauttansa. Siihen menee hänen lisäkseen kaksi ihmistä. Menemme ensimmäiseksi Amandan kanssa liikkeelle. Mies hoitaa soutamisen. On hiljaista ja pimeää. Liikennettä on paljon, mutta meitä ei huomata.

Rantaudumme pajupuskiin, sulkujen ja muurin väliin. Kalastaja menee hakemaan seuraavaa lastia. Macro ja Ada saapuvat meistä parinkymmenen metrin päähän. Lautturimme lähtee hakemaan vielä Veran, Macro ja Ada kävelevät meidän luoksemme.

Amanda heittelee pervompia vitsejä kuin minä koskaan haudan äärellä. Vera ja Amanda eivät näytä oikein tulevan toimeen. Ehdottelen, että voisimme jatkaa matkaa. Olemme esikaupunki alueella. Amanda mulkoilee mua julmasti. Macro paljastaa Amandan loitsineen hänet impotentiksi. Vera kävelee ihan vieressäni kuin peloissaan.

Vera pyytää minua suojelemaan häntä. Tartun häntä kädestä ja lupaan suojella häntä. Amanda suunnittelee reittiämme. Kävelemme noin kilometrin päässä Bugtin joesta. Näemme aina välillä välkkyvän valon jotka kierrämme kaukaa. Kaikenlaiset yöeläimet pitävät ääntä ja yritämme vältellä niitäkin.

Tapaamme puhuvia Dead Villagen asukkaita. He haluavat yhden meistä. Alamme vitkutella aikaa. Amandan kädestä tulee samanlainen valo kuin minulta joskus. Risuopartaisia ihmisiä nämä näyttäisivät olevan, kalpeita kuin mitäkin. Asuvat varmaan haudoissa. Uhkailemme heitä pikkasen, katoavat hautojen joukkoon kuin sokeavat.

Juoksemme noin kilometrin etelään. Pysähdymme ja kokoamme voimamme. Kävelemme suolla ja joudumme menemään paljon länteen. Pääsemme joelle joka tulee kyynelten järveltä. Kävelemme joen rantaa pitkin ja etsimme jotain puskaa johon voisimme mennä lepäilemään.

24.6 Varhainen aamu, Dead Villagen joen ranta

Amanda ja Macro nahistelevat pikkaisen. Teemme istuskelu alustat ja lepäilemme. Macro tekee meille ja Amanda tekee itselleen. Kettuilen Macrolle pikkasen, joka ei ole oikein onnistunut oman perseenalustan tekemisessä ja istunkin Amandan alustalle. Amanda hymyilee, Macro ei.

Heräämme parin tunnin kuluttua. Amanda lähtee viemään meitä eteenpäin. Pelottelee meitä alttarista jolla kävimme aikaisemmin. Jatkamme kuitenkin matkaa. Onneksi silta on ennen alttaria. Kerron tarinan siitä miten tapasimme Fimbriuksen ja miten hän pakotti meidät etsimään tytärtään.

Utelen Amandalta juttuja miekastani ja viitastani. Hän katselee niitä eikä oikeastaan sano juuta eikä jaata. Kierrämme alttarin mahdollisimman kaukaa. Amandan koira luimistelee täällä korviansa ja sen häntä on koipien välissä. Amanda ei tiedä mitään tavaroistani. Tai ainakaan hän ei kerro. Pitänee myöhemmin tarkastella asiaa.

Silta on hajalla ja toiselta puolelta se on painunut alaspäin. Mutta luulisin meidän pääsevän siitä yli, onhan aukko vain 5 m. Silta on ollut todella hieno, joskus muinoin. Tänne on pitänyt perhanasti kiveä kantaa. Katselen kun Amanda sitoo köyden löyhästi vyönsä alle ja lupaa hypätä yli. Amanda yrittää keskittyä hyppyyn ja muutaman minuutin kuluttua hän hyppääkin ja lentää oikein kauniisti, ihan varmasti pääsisi helposti yli ellei Macro olisi pitänyt kiinni köydestä. Yli se kuitenkin Macron 'ponnisteluista' huolimatta meni ja Macro tipahtaa alas sillalta ja kastuu. Taitaa saada vähän köniinsäkin. Macro nousee ylös toiselle puolelle. Kiroilee perkeleesti koska sen käsi tuntuu murtuneen. (DISEASE RESISTANCE heitto Macrolle) Macro saa köyden kiinni. Mutta kun vedimme Macroa ylös siltä pääsi köysi irti.

Amanda on oikealla puolella, kaikki muut vasemmalla. Macro kitisee Veraa parantamaan itsensä. Vera tekee jotain ja Macro alkaa hymyilemään. Vera sanoo, että hänellä menee tunnin ajan kokonaan paranemiseen. Amanda hyppää tälle puolelle. Minä hyppään toiselle. Jää vähän lyhyeksi, mutta nappaan kiinni reunasta. Käännyn ympäri ottamaan vastaan kiinni toisia. Amanda hyppää koiransa kanssa yli. Yrittää ensin koira selässä säkissä. Mutta köysi ei pidä. Sitten kokeillaan koira sylissä. Nousee aika hyvin, mutta lyhyeksi jää. Karjaisen Amandan heittämään koiran ja menen itse reunalle katsomaan saanko Amandasta kiinni. En ehdi. Toivottavasti ei osu mihinkään. Koira kuitenkin hyppää sylistä sillan toiselle puolelle, vaikka Amanda ei itse yli pääsekään.

Amanda sai onneksi kiinni sillasta kuitenkin. Aika alhaalta tosin. Ja sisäkaaresta. En yletä antamaan kättäni Amandalle. Saan kuitenkin hänen ketjusta ja varresta kiinni. Nyt se yrittää nostaa itsensä ylös. Ei onnistunut. Macro heittää viimein köyden yli. Amanda huutaa Dinkyä nappaamaan köydestä kiinni, Dinky tuntuukin tekevän näin. Kiedon köyttä pari kierrosta jalkojeni ympärille. Dinky vetää köydestä ja Amanda kipuaa takaisin ylös. Istun alas, Amanda ruokkii koiraa. Amanda tarjoaa minullekin, mutta kieltäydyn koska en tahdo viedä vanha eukon viimeisiä ruokia.

Macro pyytää köyttä, jonka heitänkin. Istumme Macron kanssa perseellemme ja pistämme köyden kainaloiden alta. Ada tulee yli helposti. Vera tulee seuraavaksi. Puolessavälissä jalkojen ote lipeää ja Vera roikkuu pelkillä käsillä. Noustaa jalat ylös. Hitaasti tulee. Mutta ylös pääsi. Macro sitoo köyden ympärilleen ja aikoo hypätä sen varassa yli. Macro tippuu jokeen. *Spolsh!* Nostamme hänet märkänä ylös. Amanda arvostelee taas miehiä.
Jäämme lepäilemään.