Osa 33: Vampyyrilinna

Kirjailijana Amanda, 26.6. aamu. Olemme Etelätuulen majatalossa. Heräilemme Adan kanssa huoneemme puhtaasta päästä kuunneltuamme Veran aivasteluja ja niiskutusta suurimman osan yötä. Mitäs ei tyttö siivonnut, kärsiköön.

Menemme alakertaan. Sämpylöitä ja teetä aamiaisena. Kaikki ovat alhaalla koolla, Espand ja Ada hoitavat maksun. Macro käy kitisemään, ettei uskalla liikkua ulkona, joten minun ja Veran pitää TAAS olla mies tässä porukassa ja lähteä etsimään Rekan ryöstäjien jälkiä. Onneksi löydämme jäljet helposti. Minä ja Vera seuraille jälkiä, tietä pitkin. Laskeudumme laaksoon, jossa taas hyönteiset kiusaavat. Minä ja Dinky suojaudumme huovan sisään. Vera haisee riittävän pahalta, ettei edes hyönteisiä kiinnosta koko tyttö.

Tietä jatkuu eteenpäin, kunnes se kääntyy itään ja haaraantuu. Jatkamme kaakkoon, johon jäljet näyttävät menevän. Tie on selkeästi harvemmin käytetty. Ilmassa leijuu mädän lemu, maasto alkaa olemaan soistumaan päin. Kun jatkamme, tie häipyy kokonaan. Jälkien seuraaminen on hidasta. Katselemme yrttejä ja onneksi Vera tajuaa pestä hieman itseään, ehkä sen kanssa nyt viitsii matkustaakin.

Päätämme oikasta suon läpi, kun on selvää että seuraamamme roistot ovat kiertäneet suon. Ehkäpä saamme roistojen etumatkan kiinni. Dinky johdattaa meitä. Vera kyselee kaikenlaista, tyttöparka on niin kovin tietämätön. Huomaamme, että suon keskellä on vanha linnanraunio. Pyydän Dinkyä etsiin tien linnalle. Suo muuttuu koko ajan vetisemmäksi.

Puolipäivä alkaa tulemaan, mutta linna ei tunnu tulevan yhtään lähemmäksi. Suovesi on haisevaa. Vera, tuo nirppanokkainen pikkutyttö, pitelee nenästään kun joutuu kahlaamaan.

Linnan portin eteen on sortunut isoja kiviä. Kiipeily on yllättävän hankalaa. Vera löytää hyvän kohdan, mutta edes hän ei pääse kiipeämään sisään. Yritän saada kattilani heitettyä 'kiipeilyhaaksi', mutta se ei tunnu onnistuvan. Kattila hieman otti osumaa ja kolhuinen. Lopulta sain kattilan kiinni, mutta se naurettava pikkutyttö ei suostu kiipeämään. Haen vitsan.

Koetan kiivetä. Huomaan, että kiipeilyvaarnat auttaisi kummasti. Lopulta pääsen portin vierestä ylös. Laitan köyden kiinni muurin harjalle ja lähden kiipeämään osin hajonneeseen sisäpihaan. Näyttää sille, että linna itsessään ei ole kovin pahasti sortunut. Linnassa on neljä tornia, kaksi matalaa ja kaksi korkeaa. Toinen korkeista on sortunut. Heitän huovan Veralle, joka tekee siitä nostoliinan Dinkylle. Vera ei osaa. Laskeudun alas ja teen itse. Nostan Dinkyn ylös ja päästän sen toiselta puolen alas. Linnasta kuuluu aavemaista kahleiden kolinaa ja kuolleiden sielujen ulinaa. Veraa alkaa hieman pelottamaan, vaikka vielä tunti takaperin tyttö nokkavasti väitti vampyyrejä taruolennoiksi. Ehkäpä tyttökin vielä oppii...

Hissaan Veran ylös ja lasken Dinkyn ja Veran sisäpihalle. Menen itsekin Veran perässä alas, mutta otteeni lipeää ja tipun viimeiset viisi metriä. Sattuu hieman, onneksi ei kuitenkaan pahasti.

Dinky alkaa haukkumaan. Teen valon, jonka keilassa näemme kaksi kummaa juippia linnassa. Toinen niistä huutaa:"Vampyyri!", molemmat syöksyvät valosta pois. Toinen tyypeistä on lyhyt ja pukeutunut nahkaan. Toinen linnassa olijoista on pitkä ja valkeakaapuinen. Kaapumiehellä on taistelusauva.

Komennan Dinkyn suojelemaan. Kävelen kohti linnaa. Juipit tuntuu riitelevän jostain. Se valkokaapuinen tyyppi työntää pientä miestä edessään ja tulee kertoen:" Älkää lyökö meitä, meillä ei ole aseita!"

Dinky vahtii. Vera kertoo meidän olevan ihan rauhallisia ja valistaa noita hiippareita siitä, että me emme voi olla vampyyreitä, kun olemme kerran auringonpaisteessa.

Pitkä mies, jolla on Yavannan symboli lyö lyhyttä kaveriaan, kun lyhyt kaveri möläytti heidän olleen pitkään jo täällä. Lyhyt kundi on nimeltään A.K. ja pitkä valkokaapuinen mies on paha paskanpuhuja ja nimeltään Susius T.

A.K. on tampio. Ja pitkä juippi on selkeästi luihu. A.K. lähtee mököttämään pois ja Vera menee perään lohduttamaan. A.K. tulee taputtamaan Dinkyä. Susius kertoo taas tarinaa, jonka mukaan he ovat tulleet tänne linnaan 'koska heidän telttansa hajosi'. Tätähän ei tietenkään kukaan usko. A.K alkaa laulamaan Dinkylle. Havaitsin valkokaapuisen olevan maagi, ilmeisesti ilkeä maagi.

Susius alkaa syyttämään meidän olevan maantierosvoja. Ja kiertelee kovasti, kun vera huomauttaa hänen olevan väärä Yavannan palvoja.

Jätän Dinkyn vahtimaan niitä hampuuseja kun minä ja Vera käymme penkomassa linnan kunnolla. Tornin huipulta on hyvät näköalat. Linna on valitettavasti jo ehditty ryöstää ilmeisen puhtaaksi. Keskustelemme Veran kanssa ja päätämme jäädä yöksi torniin. Laitamme oven kiinni kun Dinky on tullut torniin. Veikkaisin sään olevan kaunis vielä jatkossakin. Menen nukkumaan ja pyydän Veraa herättämään minut auringonlaskiessa. Päätämme pitää yön vahtia, ettei vampyyrit tai alakerran hyypiöt pääse hyökkäämään.

Kerron vampyyritarinoita Veralle, joka selkeästi pelkää. Yöllä ei kuitenkaan vampyyria tule, mutta sen sijaan on rankka sade.

27.6

Puoleenpäivään mennessä saavumme suon reunalle, jossa on iso maansiirtymä, 3-4 m korkea suora seinämä. Kiipeän ylös. Dinky haukkuu ylhäällä, siellä on selkeästi vanha nuotio. Nuotiopaikalta selkeästi johtaa samanlaiset jäljet kuin mitä olemme seuranneet. Kävelemme kukkuloita pitkin, kunnes päädymme tielle. Tie on itä-länsi suuntainen. Tiellä on ruuhka. A.K. sanoo, että ruuhkan syy on lauttalakko. On nälkä. Pyydän Veraa hankkimaan meille ruokaa.

A.K. onnistuu kerjäämään meille ruokaa. Hieman matkaa eteenpäin löytyy kummallinen kivimuuri, joka oli tullut tielle itsestään kaksi päivää sitten aamulla. Sataa edelleen tihkuen. A.K. auttaa miehiä rikkomaan muuria, minä laulan inspiroivia lauluja.

Kuulemme Kuchenmeisteriltä, että etsimämme ryhmä on ollut tässä kaksi päivää aikaisemmin. Ryhmässä on vihainen nainen vauvan kera, luihun näköinen rosvo, hopeatukkainen tyttö, ärsyttävä pikkunaskali ja joku noita-akka paareilla. Se hopeatukkainen tyttö on varmasti Reka.

Kun A.K. on huhkinut tunnin, jatkamme matkaa. A.K. kantaa edelleen tajutonta veljeään. Saavumme lossille. Lossi on lakossa. Jono on aika pitkä. Jatkamme lossin ohi tien toista haaraa kohti itää. Löydämme jäljet, jälleen. Edelleen sataa tihkuen. Muutaman tunnin kävelyn jälkeen Susius herää. On reilu puolipäivä.