Kirjoittajana: Länkä aka Prood
Offgame aikaus: 28.11.2001
Ingame aikaus: 23.6
Pelin päättysessa In-game 23.6. melkein keskiyö
Uh-oh.. Olofin selässä ja tokkurassa, päässä tuntuu vähän oudolta ja koko ruumis tärisee. Täälä vuorenrinteessä on ihan hemmetin kämästä olla. Varsinkin kun henget ovat suuttuneet minulle ja langettaneet pahan kuumesairauden muhun. Ollaan kait jossain pienellä kielekkeellä, kolme metriä pudotusta. Seamus loikkaa kuin metsäpeura ja Anna yrittää perässä. Tosin jotain meni pieleen ja Anna kaatuu hypättyään, ulvahtaen ja pidellen kipeää kylkeään. Seamus yrittää varovasti auttaa Annaa ylös. Selittää että pärjää.. just joo.. Olof hyppää kielekkeen yli kuin kiimainen karhu pentu selässään, hajonnut akillesjänne kuitenkin meinaa tehdä kapinan.
Matka kuitenkin jatkuu helposti kunnes pääsemme murroslinjan luokse. Murroslinja on täynnä pieniä luolamaisia onkaloita, joista pääsee syvemmälle vuoren sisään. Ne rupeaa huokailemaan absoluuttisen suuntavaiston puutteessa.. mut kyl mä tiedän että aurinko nousee tuolta jostain ja laskee sinne toiselle puolelle. Mut en silti jaksaisi katsoa että missä se oikein on. Eiku, ne haluaa sinne labyrinttiin??? Olisihan se luola vaihtelua, mutta mä haluan metsään. On mullakin tarpeet! Mut ei toi labyrintti ole kauhean vaikea kiivettävä, se vaan on labyrintti. No, kai noi jotain saa aikaan ilman muakin. Mä meen ihan mihin toi Olof mua nyt kantaa, ku en jaksa evääni heiluttaa. Me piiloudutaan kun Seamus tonkii labyrintin salaisuuksia ja löytää kuin löytääkin reitin sen läpi. Matka jatkuu. Ja taas tarkkaillaan ja suunnitellaan. Kaiketi tehdään leiri taas viikoksi. Mä haluan lämpöä, eiku, viilentyä, eiku häh.. mitä mä sekoilen?? Missä mä edes olen? Jossain luolassa.. ei taas!!!! Mä en kestä näitä luolia.
Hetskonen, ylhäältä kuuluu ähinää ja joku heppu levitoi vuoren rinnettä alas istualteen! Se on ihan salettiin norri joka etsii meitä. Puolentunnin tai tunnin välein tippuu ukko samalla tavalla murroslinjaan alas. Jostain systeemistä noi Olof ja Seamus sepittää. Eiku, systemaattisesti. Pah, ne norrin ketaleet ettii meitä.
Seamus lähtee seikkailemaan meidän luolaan. Luola on selkeästi veden uurtama??? Näin hemmetin korkeella, mehän ollaan satojen metrien korkeudessa! Sitten siellä on jokin pudotus ja ylöskin se juttu jatkuu. En oikein saanu selvää sen selityksestä. Siis joku railojuttu siellä kuulemma oli. Kapeimmillaan se railo on puolisen metriä ja leveimmillään 3-4 metriä. Eikä loppua kuulemma näkyny.
Öh, ne laskee mut jollain köysiviritelmällä alas ja Seamus ottaa vastaan. 15 metriä.. Anna tulee samoin alas. Melkein kolhin itseni. olof laskeutuu omin neuvoin. Siel on jotain hiekkapohjaa niin, kannattaahan meidän kävellä selkä menosuuntaan ja tehdä noi jäljet väärin päin niin ne ei osaa seurata meitä! No, noi muut ei tykänny ideasta! EN MÄ KUUMEHOUREILE!!!! Seamuksen lanaustekniikka saa parempaa kannatusta. Ei sentään mulla lanannut.. mua sörkitään ja Annaa autetaan ja matka jatkuu. 300 metriä menty eikä loppua näy. Umpikujaa me veikkaillaan. Pari sataa metriä vielä mentiin ja Olof jäi jumiin. Tää luola teki temput! Eikä ylempääkään pääse mahtumaan.
Ruvettiin sitten pohtimaan suunitelmaa. Olof keksi nerokkaan suunnitelman kiivetä ylös kapeasta kohdasta ja virittää maja sinne ylös. Tai joku riuku. Mä en jaksa kuunnella noita enää. Ne on ihan tyhmiä. Halus että mä kutsuisin jonkin ihmisen kokoisen lokin, ne yrittää ryppyillä mulle. Anna miettii et jos ton hiekan kaivais tosta ja jatkais eteenpäin jotenkin siitä. Ne on vielä enemmän pihalla kuin mä oon. Mä en ainakaan kaiva mitään. Olof astuu pari askelta eteenpäin ja iskee nyrkillä maahan ja hiekka muuttuu löysäksi tiimalasihiekaksi. Sitten ne alkaa kaivaa eteenpäin. Mä syön eväitä ja muka kuuntelen jos joku tulee. Ei varmasti tule. Mä en oo yhtään hyvällä tuulella.
Olof löytää hiekasta jotain, jonkun pikku murikan ja selittää et ne ois jonkin arvoista. Seamus mainitsee jotain jalokivistä ja Olof myöntää olevansa samaa mieltä. Hiomattomia jalokiviä. Ne riemuitsee että meistä tulee rikkaita. Jaa.. Otin aikani kuluksi yhden pussillisen tuota erikoisen hienoa hiekkaa. Ja jonkin ihmeellisen punertavan läpikuultavan paakun laitoin talteen toiseen pussukkaan. Että kun väsyttää. Ehkä voisin nukkua, tai mennä juttelemaan henkien kanssa. Mitenköhän saisin tuon hiekan henkimaailmaan????? Muminaa-muminaa-muminaa.. empäs kerro enempää.
Meanwhile: Porukka nappasi Proodin mukaan ja lähti takaisinpäin. Luolan suuaukolle asti. Laivat olivat rantautuneet ja kallion reunuksella yksi levitoi taas alas ja muutamia heppuja kiipeilee ja penkoo murroslinjaa. Paikan vaihdos on mielessä. Seamus lähtee alaspäin etsimään syvyys suunnassa olevia mahdollisia luolia. Vastaavaa luolaa ei kuitenkaan löydy. Länsirinteellä olemme melko valaistuja vaikka on ilta. Seamus etsiskelee hyvin pitkään ja löytää hieman vastaavan luolan, jota pitkin pääsee noin 30m syvälle.
Iltahämärässä taivaalla lentää kaksi mustaa korppia yhdessä. Anna vetäytyy luolaan epäillen korppeja jostain.. Seamus reagoi Annan pelkoon ja Anna herättää Olofin. Olof yrittää ottaa selvää paremmin. Sekunnin murto-osan toinen korppi katsoi Olofia silmiin ja syöksyi lentoon, lentäen kohti ankkuroitua laivaa. Olof yritti nopeasti ampua sen alas varsijousella, mutta korppi väisti nuolen kesken lentonsa. Lokit rupeavat lentelemään ja alkavat vainota Olofia. Anna joikuaa jotain nopeasti. Seamus pelkää kuoleman tulevan korjaamaan meidät. Prood säpsähtää velttoudestaan..
Hohhoijaa.. Ompas huono olo. Kaikki tuntuu menevän päin hanuria. Mä haluan nuotion ääreen! Mitäköhän noi muut oikein tekee. Ne mumisee jotain kuinka yliluonnolliset korpit teki jotain, en mä tajua. Ne alkaa hourailee jo jotain. Sit ne rupeaa puhumaan jotain koirien hiljentämisestä? Mitä hittoo on oikein meneillään. Ja eiku kiipeämään. Jostain syystä nyt on ihan helkutinmoinen kiire eikä ne oikein kerro mulle miksi. Ehkä ne pitää mua jotenkin tyhmänä.. Kyl mä olisin voinu jäädä tänne tai johonkin kylään, ku mä vaan hidastan matkaa. Olofin kyydissä sitten päädyn kohti korkeuksia. Mumisen taas apua elävän maailman ulkopuolelta. Seamus kertoo että reunan takana on 20 norria! Olof menee kurkkimaan ja jatketaan matkaa. Häilyvä siivekäs olento ilmestyy kaartelemaan joukkiomme ympärille. Se ei suostu yhteistyöhön ja kovennan otteitani. Vihdoin se taipuu yhteistyöhön ja elämä tuntuu hymyilevän enemmän.. Kapuamme ylöspäin, puhuen ilman sanoja lentävälle virvatulelleni. Ne korpit siis todellakin seuraa meitä.. Ja ne on rengastettu. Odinin linnut ei ollu rengastettu ja niiltä puuttu toinen silmä. Ei se petturishamaani ole tullut vainoamaan meitä, jokin helpotus sentään. Kiipeily vaikeutu nyt! Voi lepakon uloste! Homma hidastu ihan tyystin ja pitäisi semmonen vinssi tehdä tosta Olofista ku sil on meitsi ja Anna mukana.
Olof kurkkaareunan takaa alas ja kuiskuttaa että nyt ollaan lirissä. Ensin hipihiljaa ylös meidät ja sitten helvetin kiireellä piiloon! Jaahas, kuiskaan takasin ja nostelen kättäni voimattomana, "Siinä sulle helvetin kiirettä". Jotain kuiskuttelua kuuluu lähistöltä. Olof joikuaa ja Anna hyppää piilopaikkaan. Ylhäältä kuuluu "Leif, Knut, tuon lentävän lehmän perään!". Sitten Olof sanoo mulle että hyppää tonne, että se on sekaisin... Enhän mä edes jaksa seistä, mutta ihan piruillakseni näytän sille kun mä hyppään. Ei helkkari, MÄHÄN HYPPÄSIN! Lensin varmaan parikytä metriä. Tätä en kyllä olisi uskonut. Minkä gazellin hengen se muhun manasi? Laskeuduin vielä varsin onnistuneestikin. Mutta sama voimattomuus tuntuu silti.
Katson taakseni ja näen Olofin ampumassa ilmaa. Mutta mä oon täälä iha yksin. Olof menetti hermot nyt. Se kiroaa norriksi jotain.. Se ampui niitä lintuja, mutta ne väistelevät sitä. Viimeisen suhauksen se vielä tekee ja vasama napsahtaa aivan varmasti siihen, sulkia lensi, mutta lentoa se jatkoi. Olofin yläpuolella kolme heppua käskee antautua ja tähtää varsijousella päähän. Hidas antautumisliike ja pikahyppy karkuun. Mä sain 15 heppua, Anna ja Seamus sai 15 peräänsä, Olof jäi ilman seuralaisia, mutta norrit ovat hänen jäljillään. Tästä ei kyllä hevillä selvitä... Onneksi sain ahterini edes jotenkuten piiloon vaivoistani huolimatta.