Prood kirjailee
Olafin armeijan tilanne: Ollaan kusessa...Prood on erillään, Olof on erillään ja Anna sekä seamus ovat ainoina yhdessä. Kaikilla porukoilla perässä viitisentoista norri pirulaista. Aamupäivä porottaa ja kaikki on muutenkin päin hanuria. Olemme pahasti piiritettynä. Seamus pohtii pitäisikö yrittää juosta karkuun. Anna ei oikein osaa päättää, seamus mykistyy jostain syystä. Rupean mumisemaan. Seamus lataa cross-bowinsa ja sanoo että hän voisi kyllä piiloilla täälä, mutta anna ei pärjää tässä piilossa. He miettivät ankarasti pakenemista. Mä en juokse mihinkään. Hyvä kun kylkeäni jaksan kääntää... Toivottavasti ne ei huomaa meittiä, tämä kivikko antaa kyllä mukavan suojan. Anna rupee hiipimään karkuun ja valmitstelee loitsua. Komentaja vaikenee muutaman komennon jälkeen. Sitten kuuluu kovaa sensuroitua mylvintää ja mies kaatuu lingon osumasta. Olof juoksee leikkien houkutuslintua karkuun. Annan ja Seamuksen seuraan jää 5 tyyppiä, joista kaksi on oudon rauhallisia. Olof juoksee kohti rinnettä ja Annan poppoo hipsii eteenpäin. Mun seurana on kaiketi vielä ne noin 15 heppua, ainakin siellä on monta...
Anna sanoo seamukselle, "odota hetki, haen miekan". Seamus on vähän äimällään ja rupeaa tähtäilemään. Anna hiipii yhden rauhoitetun hepun luokse ja rupeaa räpyttelemään silmiään ja pyytää kiltisti miekkaa ukolta???? Olof juokseee kohti reunaa ja varmaankin hyppää alas. Anna ei saa miekkaa, mutta tikarin upseeri antaa, "Kunhan palautat sitten käytön jälkeen takaisin". Anna pyytää häntä ottamaan miehensä mukaan ja lähtemään takaisin leiriinsä. Valitettavasti upseeri tunnisti Annan ja antoi hälytyksen. Anna kipittää karkuun tikarin kanssa kiven taakse. Kaikki vapaat norrit katsovat tilannetta uudestaan. Mun ympärilä kaivetaan jousia esiin. Seamus ja Anna on havaittu. Seamuksen selustaan valmistaudutaan iskemään myöskin. Enää vain neljä on mun luona, ja kiven takana on joku. Yritän hiipiä sen luokse ja tehdä temput. No, se huomas mut kuitenkin ja pyysi kavereita apuun ja veti miekan esiin. Anna heittää siihen jotain ja se laittaa miekan piiloon. Kaksi ukkoa sanoo että se on lumottu ja tulee lyömään sitä, yritän käpälöidä lyöjää, mutten osu siihen. Annaa ammutaan takaa oikean käden hauikseen ja anna tipahtaa maahan. Seamus ampuu lähhintä norria ja se jää pihisemään maahan, sillä on kolme norria kimpussaan. Mun luota porukka lähtee seamuksen kimppuun, voi seamusta, tuuria minä. Olof hyppää reunalta alas ja vie kaksi norria mukanaan. 25m alapuolella olevalle kielekkeelle ja laskeutuu mukavasti. Seamus on lirissä. Anna lumoaa ampujansa. Seamus lähtee juoksemaan karkuun, tasan eri suuntaan kuin Olof meni. Kuusi norria juoksee sen perässä. Kuusi minuuttia on mennyt tässä hässäkässä. Ylhäältä kuuluu Kraak-Kraak, ne pirun korpit. Mä lähden ryömimään eteenpän, tai yritin.. ei se homma oikein toiminut. Pah, on pakko yrittää, lähden ryömimään kohti kohtaloani.Anna paransi itseänsä ja lähtee livahkaan.
Norrit kiljuvat tuskissaan Seamuksen ja Olafin jäljiltä taistelukentällä. Näen kohteessani luolan joka on vaikea havaita (se tosin haisee pahalle). Kohtuu kokoinen tila (metri*2metriä) ja siellä on viisi pientä karvapelleroa. Anna rauhoittelee jotain kituvaa norria. Anna yrittää parantaa jotain norria, hirvee huuto, mutta kun nuoli irtoaa niin huuto lakkaa. Norri tippui koomaan ja anna saa suihkulähteen. Anna kuulee korppien äänen ylhäältä, ottaa miekan sekä kukkaron mukaansa ja lähtee livohkaan. Anna juoksee vuorenharjan päälle. Seamus juoksee kohti etelää kuusi norria yhä perässään, kielekkellä on yhä Olofin metsästys. Tunteja on kulunut. Anna on hyvässä turvassa, paitsi niiltä korpeilta. Anna tähyilee ja löytää vaivaiskoivumetsän ja päätyy lopuksi sinne. Vaivaiskoivujen seassa anna viettää aikaansa ja päivä taittuu jo iltaan. Meteliä kuuluu välillä. Kavioiden kopsetta ja metallin kilkutusta kuuluu. Annalle tulee nälkä, ja jano alkaa tuntua jo päässäkin. Anna etsii puroa ja kuuleekin sellaisen, tosin hän ei näe sitä. Jostain yläpuolelta, parin-kolmensadan metrin päässä vuoren rinteellä on vesiputous jonka kohina kantautuu annan korviin. Anna kiipeilee ja liukastelee ylöspäin, löytäen puron kivien alta. Se tosin on hitusen liian kaukana, sormenpäillä ylettää juuri veteen. Jonkin matkan päässä ylempänä on nelimetrinen jyrkänne, jonka yläpuolella on vesiusvaa. Anna kuitenkin kokeilee liikuttaa parisataa kiloisia kiviä, mutta ne eivät jostain kumman syystä suostu liikkumaan annan voimilla. Anna ottaa paidan pois päältään ja huljuttelee paitaa vedessä ja imee sitä, sekä syö jäkälää. Jostain kumman syystä Anna saa ripulin. Hetken etsittyään Anna löytää hiidenkiven johon voi tarpeita tehdä, kun ylävirtaan paskominen ei ole hyväksi jos alavirrasta aikoo juoda. Hiidenkivestä juotuaan Anna hoitaakin homman toisinpäin ja lannoittaa hiidenkiven tuleville sukupolville. Hetkeä yli puolenyön anna pääsee takaisin koivikkoon. Pöllöt ja hiiret häiritsevät Annan eloa. Suojaista paikkaa ei paljoa löydy.. keskellä koivikkoa on umpeen sammaloitunut lampi, johon vesipuro laskee. Anna päättää majoittua tänne isohkon kiven luokse. Olafia jahdataan edelleen rannalla. Seamus on kadonnut jonnekin vuorille perässään muutamia norreja.