Olafin armeija 2002

Kalkkikiveen kaivertaa Godfred Vestvjoldin poika

Olafin armeija on historiaa. Ja nykyajassa tilanne näyttää silä, että Olaf on pikkuisen huonossa jamassa.

Hän on jäänyt kallionkielekkeen kylkeen piiloon, takana verta janoavia sotureita, ja rannassa n.50 henkeä sotilaita. Ylhäältä satelee tasaiseen tahtiin nuolia, tosin vahingoitamatta pahemmin ja alhaalla sotilaat valvovat vääjäämättä ylös.

Olafin poistaessa kehossa olevia nuoliaan, viimeisiä nuolia irrottaessa yksi nuoli katkeaa olkapäähän, ja siitä vihastuneena hän katkaisee viimeisen nuolen jostainpäin vartaloaan.

Siinä tuskissaan ollessaan hän huomaa alhaalta leijailevan rapukeiton tuoksun, mutta päättää lähtevän ylöspäin. Ylös päästyään Olaf huomaa reunasta n.30ft:n päässä on mielettömän iso karpaasi istumassa pusikossa polttaen tupakkaa. Olaf lähtee hiipimään kohti karpaasia, mutta lähelle päästyään hän kääntyy, ja pistää sormen suulleen ja sanoo "hys".

Samantien "karpaasi" lähtee johdattamaan ojaa pitkin Olafia pois, ja kohta Olaf liukastuu, ja putoaa vuoristopuroon muutaman metrin alaspäin. Kun Olaf nousee purosta, hän huomaan miehen laskeutuvan kankeasti rinnettä alas.

Mies kyselee Olafilta, minkä takia häntä jahdataan. Hetken keskusteltuaan mies alkaa johdattamaan Olafia perässään kohti luolaansa. Miesten käydessä luolaan Olafin olkapäässä seisova nuoli ottaa luolan suu-aukkoon kiinni, ja nuoli uppoutuu syvemmälle olkapäähän. Mies lupautuu auttamaan Olafia nuolten poistamisessa...

Samaan aikaan Anna herää kiveltä laahaaviin askeliin, ja huomaa kuinka mies ei ole missään parhaimmassa edustuskunnossa. Hieman huonossa ryhdissä kulkeva mies laahautuu lammelle syömään, jonka jälkeen siirtyy sammalten alle nukkumaan. Anna siirtyy lähemmäs tarkastelemaan miehen tekemisiä, mutta ei tapahdu mitään. KOhta kuorsaaminen loppuu, ja alkaa kuulumaan yninää. Anna siirtyy miehen viereen ja pistää veitsen miehen kurkulle. Anna kysyy usealla eri kielellä "Kuka on jne". Pienen keskustelun jälkeen Godfred esittäytyy Annalle. Godfredin esittäessä Annalle hänen historiansa.

Keskustelun jälkeen tunnelma hieman kevenee, ja sitten alkaakin perusteeliset ruokakysymykset. Huom! Annan isän nimi on Carl. Huom! Keskusteltuaan hetken Annan kanssa pienen kiistan jälkeen he lähtevät kävelemään vuoren reunaa pitkin samalla kun aurinko nousee, ja jatkaa nousemistaan parivaljakko jatkaa nousemistaan. Päivä kuluu, ja nälkä alkaa painamaan parivaljakkoa, joten he aloittavat jäkäläaterian ala lumee. Mutta kylmyys alkaa painamaan heitä.

Koko päivän käveltyään Anna tietää kertoa, että kohta tulee lunta, joten he alkavat etsimään suojaa. Eikä aikaakaan kun he löytävät pienen kolon johon käpertyä. Sinne päästyään he löytävät käärmeen, jonka he syövät samantien.

Olaf ja Hafgrim alkavat heräilemään ja Olaf huomaa, että haava on paikattava. Olafin poistaessa turskaa olkapäästä, hän huomasi haavan alkaneen hieman tulehtua.

Heilläkin alkaa aamulla esittäytyminen, ja Olaf päättää kertoa koko tarinan Hafgrimille. Esittelynn jälkeen...

Anna ja Godfred ovat koko yön lumiluolassa, ja seuraavanpäivän iltapäivänä kokoyön kestänyt lumisade joka oli muuttunut vesisateeksi loppui. He jatkoivat matkaa alas, ja jonkun aikaa kuljettuaan he löytävät itselleen pupun syötäväksi. Jatkettuaan matkaa he saapuvat viimeiselle taipaleelle kohti kanjonia, mutta kuinka ollakkaan he tulevat mukkelismakkelis koko mäen alas, kärsien sinne sun tänne vartaloa. Alhaalle he sitten rakentavat puista havumajan, johon he asettuvat lepäämään

Olaf ja Hafgrim aloittavat tekemään lähtöä suojapaikasta. Arvioiden hetken aikaa suuntaa johon Anna olisi saattanut lähteä he suuntaavat matkan kohti tiettyä lampea. He päättävät suorittaa väkivältaisen tiedustelun, koska lammen lähelle on leiriytynyt Hårdeknutin miehiä. He saapuvat leiriin, ja huomaavat leirin tyhjäksi. Leirissä tuntuu pieni savunhaju, ja tutkittuaan leirin he löytävät nuotion josta savunhaju tulee. Samantien he tajuavat, että tämä saattaa olla väijytys, jolloin he vetäytyvät metsän rajaan turvaan. Metsän rajassa Hafgrim pistää hänen lemmikkihillerin tutkimaan leirin teltan, ja löytääkin vartijan sieltä nukkumasta. Hetken aprikoituaan kaksikko päättävät tehdä leiritutkimuksen loppuun. Takaisin leiriin päästyään he alkavat kuulemaan jonkinlaista "laulua" etäältä rannalta. Ihmetelleessään maailman menoa, ja miettiessään mitä tekevät he päättävät saattaa haudan lepoon toisessa teltassa nukkuvan vartijan, joka lepää kahden arkun päällä. Olafin tappaessa vartijan hän huomaa, että miehen veri ei jostain syystä virtaa aivan normaalisti. Kaksikko ottaa raadon pois arkkujen päältä, ja ryöstävät arkut.

Heidän ollessa lähdössä leiristä yht´äkkiä rannalla oleva "laulu" loppuu, ja heidän päidensä päällä lentelee kaksi korppia raakkuen narsievasti. Samantien miehet vetäytyvät leiristä lammen viereen, ja huomaavat sinne päästyään, että takana olevat teltat hulmahtavat liekkeihin, jonka jälkeen on kuitenkin "kuoleman hiljaista". Hetken ihmeteltyään asiaa Olaf ja Hafgrim päättävät lähteä paremmille laitumille vuorenrinnettä ylös.

Kapuessaan vuorenrinnettä ylös he löytävät rinteestä jalanjäljet. Pienet sirot kengälliset jalanjäljet ja toinen hieman oudompi jälkipari joista toinen jättää ison karvaisen sorkan jäljen, ja toinen normaalin jalanjälken.

Miehet päättelevät jälkien olevan luultavasti Annan ja toisten jälkien olevan jonkin puolijättiläisen tai jonkun muun tunnistamaton kävelevän metamorfoosin. Heidän seuratessaan jälkiä jo pitkän aikaa monta tuntia, he saapuvat lumirinteelle, jossa on eräänlaiset jääkourut. Pienen ideariihen jälkeen he päättävät mennä pulkkamäkeä taljaa käyttäen. Olaf ja Hafgrim istuvat siis vierekkäin pulkkataljassa. Heti liikkeelle lähdettyään hafgrimin tikari katkeaa, jonka jälkeen he laskevat vähänaikaa takaperin, mutta Olafin hallitessa tilanteen he tulevat Hafgrimin kylki edellä kauhean kiljunnan saattelemana.

Matkan lähenessä loppuaan parivaljakko tekee pohjoisen alueen pituushyppyennätyksen hyppäen pitkälti 30ft:iä. Vähän matkan päässä Anna ja Godfred katsovat ihmeissään näitä kahta pulkkamiestä. Olaf ja Hafgrim laskeutuvat alemmas puiden luokse, ja kohta kuuluukin jo Annan kirkaisu: "OLAF".

Heidän kohdatessa, pusikosta kuuluu "plörf" ja huokaisu. Hafgrim kääntyy katsomaan, ja huomaa koivun alla pupun. Hafgrim kaivaa esiin Olafilta tippuneen varsijousen, ja ampuu pupun suuntaan. Melkein samantien toisen koivun takaa nousee Godfred vetäen lannevaatetta ympärilleen.

Heti perään Anna alkaa jo selventämään kuka Godfred on, ja kohta he aloittavat jo esittelyn kuka kukin. Samalla aloitetaaan tilanne selvennys, missä ja mitä on tapahtunut.