DA Olafin armeija. Offgame 24.4.02.
Kertoo Seamus.
Leirimme pienen ylämaajärven rannalla on aika alttiina kylmälle ilmalle - minulla on ainoina kunnon talvivarusteet, muut, Olaf, Hafgrin ja Godfred ovat vähissä vaatteissa, vilustuneita ja lisäksi pelkäävät susilauman jäljellejääneiden edustajien kostoa. Minähän tapoin pari sutta. Lämmittelemme itseämme ja susipaistia kokolla. Meidän tuli tavata laivastomme Skildskålin kylässä. Olaf haluaa lampeen pudonneen miekkansa eka takaisin. Kohennamme vikan puun nuotioon liekeiksi. Hänen vaatteensa ovat vielä kosteat, mutta kuivumassa. On myöhäisilta, aamuksi vaatteet olisi kuivat. (Saaressa on kaksi puuta vielä pystyssä.) Godfredilla on vastateurastetun suden turkista tehdyt nilkkurit ja lannevaate. Annalla on kuivat sortsit ja teepaita. Hafgrinin turkisvaatekerta kuivuu. Olaf lähtee kahlaamaan miekkaansa. Vesi lienee hullun kylmää, onneksi hän löytää miekkansa melko nopeasti ja palaa hytisten rannalle. Sitten hän tajuaa kaivaneensa jonkun ruosteisen norrimiekan sieltä ylös, eikä suinkaan omaansa! Hän tulee repimään villapaitaa päältäni vaatien sitä pyyhkeeksi. No ei auta, viluiseltahan pomo näyttää, ehkä tarkenen aluspaidassa. Susista on puolet lähtenyt jatkamaan matkaa, vajaa kymmenen näkyy enää solan toisella puolella.
Olaf jää vahtiin, ja nappaa villapaitani pefletiksi. Perkele. Ei hotsita nukkua loskahangessa. Valvomme Hafgrinin tarinaa kuunnellen, se kertoo miekasta joka löytyy järvestä ja tekee löytäjästään kuninkaan. Surkea yö, väkivaltaisen väsyneenä ja paikkoja särkien, en pääse edes horrokseen. Aamulla syömme taas sutta. Vaatteet alkavat olla kuivia. Lähdemme solaa kohti Skildskålin suuntaan.
Noin tuntia ennen auringonlaskua olemme suuren vuoren juurella. Sitä ennen pitäisi laskeutua kuuden metrin putous alas. Pitäisi peruuttaa jonkin matkaa voidaksemme kiertää. Tauko. Nuotioaineksia ei löydy, laakson pohjalla suolla olisi. Tässä on kuiva kivilaatta jossa yöpyä. Kiipeän reippasti ylös, mutta hyppään alas samalla kun huomaan Annan tipahtaneen lammikkoon kiivetessään. Vedän hänet ulos sieltä, vettä tosin on vain nilkkoihin. Olaf auttaa annan köydellä ylös ja annan viluiselle ressulle villapaitani ettei hän palelisi. Olaf ei kunnoita minun ritarillisuuttani vaan kuvittelee minun kurkkivan riisuvaa Annaa. Haf ei pääse käsipuolena ylös asti vaan jää alas hankeen polttelemaan jäkälätupakkaa. Minulla on toinen vartiovuoro. Olen nukkunut suloisesti Anna kainalossani kun Olaf potkaisee minut tylysti hereille. Anna näyttää niin suloiselta nukkuessaan suu vähän auki... Kuulen vuorollani jotain omituista narinaa ja paukahtelua vuorilta päin? God ottaa vikan vuoron. Palaan Annan kylkeen. Olen juuri ehtinyt nukahtaa siihen kun herän hurjaan pamahdukseen ja alkaa kuulua ryminää vuorilta päin! Nousemme äkkiä. Järven toiselta laidalta valuu hurja jäälaatta. Vaikuttava näky! Kurkin kiven takaa nähdäkseni kun jäälaatta iskee solan pohjan järveen ja vesi loiskuu satoja metriä! Tuntuu kuin vesi nousisi patsaana pysyvästi ilmaan. Lopulta se tuntuu lähenevän hitaasti.. taivaan poikki.. kohti. Muut piiloutuvat kiven alle. Minäkin, kun lasken vesimassojen lähestyvän. Kömpelö God vyöryy alas kiveltä suojaan, lammikkoon läts.
Niskaan tulee myös erikokoisia jääkokkareita hirveällä rytinällä. Tulen ulos kiven alta kun se täyttyy vedestä. Koko seutu on täys jäätä ja vettä. Järvi alhaalla on kutistunut. Olaf on mustelmilla, God valittaa. Mutta aamuaurinko paistaa, Annan hiukset näyttävät sen valossa kullalta. Haf on tajuton, mutta Anna hoitaa hänet. Päätämme kiertää vetisen laakson kauempaa, vuoria pitkin. Menemme helppoja reittejä kun muut ei osaa oikein kiipeillä. Ruoka loppuu. Näemme huipuilta savua kaukaa jostain Skildskålin suunnasta? Kuljemme sinne päin. Pitkäveteistä. Anna löytää sätkivän hauen kivien välistä! Saamme päivällisen siitä, siis jos saamme sen jotenkin kypsennettyä. Poimimme kaikenlaista palavaa matkan varrella. Anna löysi vielä kaksi särkeä.
Järvi täyttyy pikkuhiljaa. Vika pätkä alas on melko jyrkkä. Haf ei pääse alas ja God vyöryy naama edellä veteen. Menen apuun. Hän meinaa hukkua, mutta saan hänet taas hengittämään, keuhkoja tyhjentäen ja suuhun hengittäen. Olaf palasi auttamaan Hafia alas, mutta tämä silti kompastuu! Olaf jännittää lihaksensa ja iskee jalat kallioon pysäyttääkseen kookkaan Hafin tippumisen. Köysi katkeaa. Molemmat vyöryvät rinnettä alas. Olaf onnistuu levitoinnissa, ja välttää tippumisen viime hetkellä. Haf ei voi itselleen mitään, vaan tulee mahaplätsillä alas.
Olen juuri saanut Godin hengittämään ja istumisasentoon kun ohitseni syöksyy Hafgrin. Minä menen tämän luo. Haf näyttää kyllä pahalta, hän on joka kulmasta auki ja täysin rytyssä. Olaf auttaa rinteessä odottaneen Annan alas, mutta Annakin kompastuu. Olaf yrittää levitoidessaan pysäyttää tämän, mutta Anna tulee liian kovaa. Olafin ei auta kuin päästää irti ettei itsekin rymähtäisi, vaan antaa lisää kantamaa tälle että Anna tippuisi veteen asti. Minä sain juuri Hafin hengittämään omillaan kun huomaan plätsähtävän Annan. Hän tippuu onneksi sujuvasti veteen, joka on syvää. Räpiköin hänen luokseen. Olaf syöksyy myös paikalle, rengaspaidassaan. Anna nousee itse pintaan, hän on loukkaantumaton, paitsi vihainen.
Anna hoitaa Godin pystyyn, mutta Hafia hoitaessaan hän pysähtyy ja sävähtää taaksepäin irvistäen, suoraan veteen. Anna! Hän lamautui epäonnistuessaan taikomisessa ja on hervoton. Otan hänet kantoon, God ottaa varusteet ja Olaf Hafin. Kuljemme suon poikki takellellen. Olaf aukaisee polvensa, enkä saa sitä kiinni, mutta hän onnistuu siinä lopulta itse. Jatkamme matkaa. Ennen kuin pääsemme pois solasta, ylhäältä kuuluu taas paukahdus! Pistämme vähän kiirettä, jolloin God kaatuu ja tiputtaa meidän varsijousisäkkimme järveen. Käskystä hän kaivelee sen siletä ylös, mutta minä saan Annan jo sillä välin turvaan järven toiselle puolen. Tai turvaan ja turvaan, näen että jäälaatta on tulossa tännepäin. Kiireellä eteenpäin. Keskityn hetken ja lähden ketterästi ja juosten. Jätän muita. Olaf ja Godfred saavat lunta vähän niskaansa.
Puoliyön paikkeilla olemme poikki ja solan huipulla. Sieltä näkyy savupatsaita kaksi, isoja. Ei muuta.