Osa 00: Historia Torvardin kukistumisesta

Torvard Vallananastajan kuoltua Hileiath Arcahin käden kautta loppukesästä jatkoivat Goryn voittamattomat sotavoimat kohti Kudukin sydänmaita. Veri virtasi valtoimenaan, kun Goryn armeija siivosi Torvardin Norri-joukkoja pois Kudukista. Torvardin norrit pakenivat kohti pohjoista, linnoittautuen Aboon. Abon linnakkeen valtaaminen osoittautui Gorylaisille odotettua vaikemmaksi, armeijakuntia toistensa perään sortui Abon muureille. Lopulta kuitenkin ylivoima kävi ilmeiseksi ja Abosta lähti joukko-osasto toisensa perään laivoilla pois. Vain pieni joukko jäi pitämään linnaketta piirittävää Goryn armeijaa vastaan. Viikkojen piirityksen jälkeen muurit murtuivat ja linnake vallattiin. Valloittajien vangiksi ei jäänyt ainoatakaan hengissä olevaa Norria. Paenneista norreista tuli pohjoisten merialueiden jatkuva riesa ja tuntuva lisä Haugenin sotavoimiin.

Marraskuisen Abon linnakkeen sortumisen jälkeen Norrit pakenivat kohti Strueria ja sieltä Pohjoisen saarille ja vuorille.

Vuodenvaihteessa Goryn armeijan ylipäällikkö ilmoitti Keisari Votterille;" Kuduk on jälleen Valar vallan alla. Bugt'n herttuakunta on vielä kaaottisessa tilassa vailla laillista hallitsijaa. Norrit on ajettu mereen, joitain pieniä joukkoja on jäljellä suurissa metsissä Abosta itään ja pohjoisilla vuorilla. Vastarintaa ei enään esiinny."

Goryn valloittamaton armeija oli nyt ensi kertaa sotimassa vieraalla maalla ja ilman suoranaista vastustajaa. Sotaväki hajaantui pitkin Kudukin kärsinyttä maaseutua ja uudenlaisen terrorin aika...

Talvi jälkeen Torvardiin oli kylmä, luminen ja julma. Ruokaa oli hyvin niukasti ja siitäkin suuren osan veivät ryöstelevät sotilaat ja norrien kätyrit.

Kevään tullen Kudukissa heräsi toivo, olihan maa sentään vapaa ja Goryn armeijan lähtöä ennusteltiin. Vaan toisin kävi, Kudukiin iski nälänhätä kevään tullen, Bugtissa alkoi sisällissota ja perimyskiista, kun kuolleeksi luultu Cassius Erectus saapui perimään herttuan paikkansa. Goryn armeija linnoittautui Kudukin jokaiseen kolkkaan ja rauhoitti kovalla kädellä kuohuvan Bugtin. Erectuksena esiintynyt nuori jolppi vangittiin. Bugtiin laitettiin sotilashallitsija kunnes perimyskiistat saataisiin selvitettyä.

Basileassa riemuittiin kevään ensimmäisenä päivänä kun suuresti rakastettu kuningatar Hileiath ilmoitti maan saaneen uuden perillisen. Kesän ajan Basilea oli kuin satukaupunkin keskellä kärsivää maata. Kaikkialla missä kuningatar kulki, olivat lakeijat kiertäneet aiemmin ja kansa ylisti hallintoa, siitä huolimatta Keisarinna Hileiathin korviin alkoi pikkuhiljaa kantatua tietoja Goryn armeijan julmuuksista Kudukin siviiliväestöä kohtaan.

Kudukissa kansa jakautui kahtia; Torvardin vainoista henkiinjääneet harvat Valar aateliset elivät taas uutta nousukautta ottaen takaisin minkä Torvard oli vääryydellä vienyt Goryn armeijan suosiollisella avustuksella. Aatelinen väestö tervehti Goryn armeijaa omana armeijanaan, siinä missä paikallinen maalaisväestö koki Goryn armeijan Torvardia pahempana sortohallintona.

Keskikesäisen juhlan aihe oli Gory-Kudukin uuden perillisen nimen anto tilaisuus. Tilaisuuteen Basileaan saapui joukoittain arvovieraita, jopa haltioita ja kääpiöitä. Kansan töllisteltäväksi saapui kaukaisen Mustangin vieraita, Zirconian haltiaedustusto, Odrixian kääpiövaltakunnan delegaatio. Kutsutuista vieraista vain Haugenin lähetystö jätti saapumatta. Goryn aatelisto nurisi äänekkäästi matkan vaivoista:"Miksi juhlat pitää olla jossain pienessä heikossa provinssissa jumalien selän takana."

Syksyn sato oli odotettua pienempi liian sateisen loppukesän ja syksyn takia. Oli odotettavissa lisää nälänhätää ja kurjuutta.

Talvi alkoi saapua ja Goryn armeijan moraali alkoi rakoilla selvästi. Paikallinen väestö oli lopen kyllästynyt armeijan läsnäoloon, ryöväilyyn, raiskaamiseen ja painostukseen.

Tapahtui toisena vuonna jälkeen Torvardin; Syksyn taittuessa talveksi lähti divisioona Goryn armeijaa marssimaan kohti Angmaria, tappaakseen aikaa ja karkoittaakseen tylsyyden. Angmarissa oli tiedustelijoiden mukaan paenneita norreja satapäin. Koko divisioona katosi jäljettömiin Angmarin rajoilla vaeltaessaan läpi metsän. Lähellä olleiden Uhrak heimojen edustajat kertoivat joukkojen kävelleen suohon ja uponneen sinne...

Tilannetta tutkimaan lähetyt pienemmät joukot katosivat myös mystisesti. Keisari Wotterin käskystä alueelle ei lähetty enään enempiä joukkoja, mutta alue eristettiin tyystin linnoittamalla.

Seurannut leuto talvi pohjoisessa levitti sienitauteja kosteammilla aluiella ja joka päiväinen paksu sumu kiusasi lähes koko talven. Etelässä, vuorten toisella puolen oli myös poikkeuksellinen talvi. Lunta satoi lähes tauotta toista kuukautta. Pohjoisessa lunta oli vain paikoittain ja pakkasella lämpötilat kävi vain hetkittäin ja öisin.

Kevään saapuessa Angmarin vastaisella rajalla Kudukia oli vartiotorneja joka kukkulan laella ja tuhannet sotilaat kaivoivat linnoituksia.

Herttua Cassius Erectus vapautettiin Keisarinna Hileiathin toimesta hänen vieraillessa Bugtissa. Erectus liittyi Keisarinnan hoviseurueeseen, vain muutamia päiviä myöhemmin Cassius nimettiin Kudukin Kuninkaallisen miekkailuopiston johtajaksi.

Kudukin kansan valtasi synkkä epätoivo, sillä Goryn mahtava armeija vei leivän tavalliselta kansalta ja aateliset elivät normaalissa yltäkylläisyydessä linnojensa turvassa ja lämmössä. Keväällä alkaneet sateet saivat valtavia tulvia ympäri Gorya kun "suuri joki" tulvi yli äyräidensä peittäen suuren osan maaseutua alleensa.

Samaan aikaan pohjoisessa, vuorten toisella puolen vallitsi kuivuus. Kuivuus oli toki yleinen vitsaus vuorten pohjoispuolella, mutta miesmuistiin ei ollut vastaavaa kuivutta kesä nähty, huhtikuun 10. päivän jälkeen ei sadetta tullut pisaraakaan, ennen kuin Elokuun 7. päivä. Ihmiset söivät kuormaeläimensäkin pysyäkseen edes jotenkin hengissä. Nälänhätä oli yleinen vitsaus, jota aiempien vuosien huonot sadot eivät yhtään parantaneet. Goryn viljavarastojen joutuminen veden alle loi ennen näkemättömän kaaoksen Goryn eteläisille maille.

Vuosia jatkunut kireä diplomaattinen tilanne puhkesi avoimiksi yhteydenotoiksi Haugenin ja Goryn rajalla, kun Haugen kieltäytyi myymästä viljaa Goryyn. Kesäpäivän tasauksena Goryn armeija sai käskyn marssia Haugeniin. Kudukin kansa huokaisi helpotuksesta, sillä vain jokunen armeijakunta olisi jäämässä Kudukiin, niistäkin pääosa Angmarin piiritykseen osallistuvia joukkoja.

Nälkä, tulvat ja kuivuus niitti ihmisiä kuin heinää. Suuret kylät tyhjenivät, jopa aatelisten oli kiristettävä vyötään. Ruumiita mätäni ympäri läntistä Dor Amarthia kuin tarujen sotien jälkeisenä aikana. Goryn pohjoislääniä hallitsevalta Jang Po'lta saapui syksyn tullen viesti Tragyyn Keisari Votterin murheen painamaan hoviin: "Kunnioitettavat Keisari Votter, meidän on valitettaen ilmoitettava, että huono sato itäisissä maakunnissamme on aikaansaanut tilanteen, jossa emme voi maksaa vuotuisia verojamme. Alistumme halveksuntaanne."

Talven tullen nälänhätä oli ilmeinen. Talvi oli kuitenkin molemmin puolin suurta vuorijonoa harvinaisen kylmä ja lunta satoi Vidal-Sisiin saakka.

Talven ajaksi alkaneet sotatoimet Haugenin ja Goryn välillä laantuivat satunnaisiksi kahakoiksi. Mutta pitkin kylmää talvea Goryn valtava armeija marssi pohjoisen metsistä läpi lumen täyttämien solien kohti etelää. Kokonainen armeijakunta hautautui lumivyöryn alle Tverin solassa. Muutamat pelastuneet tästä armeijakunnasta kertoivat nähneensä ja kuulleensa outoja juuri ennen lumivyöryä. Onnettomuuden jälkeen loppu armeija leiriytyi odottamaan kevättä.

Puheet useiden onnettomuuksien tahallisuudesta alkoivat kiertämään pitkin armeijan laajoja rivejä ja kevään korvilla ne yltivät jo Goryn hoviinkin.

Kevään korvilla keisarinna Hileiathin ilmoitettiin olevan toistamiseen raskaana. Keskustelu mahdollisen miesperillisen saamisesta heräsi yltyi sekä Goryn, että Kudukin hovissa. Samaan aikaan Kudukin aateliset keskustelivat siitä, miten valta heidän asioistaan näytti lipsuvan Gorylaisille 'vierasmaalaisille', joiden tavat olivat pöyristyttäviä Kudukilaisittain.

Kevät toi tullessaan myös ennen näkemättömät varkauksien aallot, kun nälissään olevat maalaiset rosvosivat leivänsyrjän toivossa kaikki maaseudulla liikkujat.

Tilannetta pahensi merkittävästi Haugenin ja Goryn kahnauksien laajentuminen sodan tasolle. Kevään ja kesän aikana suurin osa Goryn armeijaa jyräsi tietään Haugeniin; syksystä oli tulossa pitkä ja verinen. Haugenissa taisteltiin kylä kylältä. Haugenin norrit ennemmin polttivat kaiken kuin antoivat mitään Gorylaisille. Koko talven kestäneiden taisteluiden lopputuloksena suurin osa Haugenia taipui Goryn armeijan edessä. Vain suurien kaupunkien muurit kestivät ja Siroksen ympäristöön keskittyi norri armeijan ja Goryn armeijan asemasota.

Keisari Votter kruunattiin uudelleensyntyneen Valarian valtion Keisariksi kevätpäivän tasauksena neljäntenä vuonna jälkeen Torvardin kukistumisen. Kruunajaiset olivat verellä liukastetut, sillä valtavasta Goryn armeijasta oli kuollut joukko-osasto toisensa perään siirtyessään Kudukista Haugeniin, selvinneet vain kuollakseen Haugenissa.

Kruunajaiset olivat yltäkylläisyyden suuria juhlia Goryssä. Valtava määrä ylhäisöä oli kokoontunut Tragyyn juhlimaan viikon mittaista kruunajaisjuhlaa...