Osa 41: Tarinoita lohikäärmeelle

07.02.2002 -- Hopeapilvi saa myrkytyksen ja oppii puhumaan lohikäärmettä. Kohtaamme suuren suomukyljen, joka puhaltelee savurenkaita aarrekasan päällä maaten. Arvoituksellisia ovat sen neuvot. Paluumatkalla Derndric pelastuu kuilusta täpärästi ja Hopeapilvi menettää näkönsä.


In-game aika pelin alkaessa: 10.6. illan kääntyessä yöksi.
In-game aika pelin päättyessä: 11.6. auringonlaskun aikaan
Off-game päiväys 4.2.2002
Kirjurina Vottere

Savuisessa luolassa, yhä syvemmälle ja syvemmälle

Olemme synkässä lohikäärmeen luolassa. Saavuimme juuri risteykseen, jossa vasemmalle alas lähtee yksi käytävä, josta virtaa kaasun saastuttamaa ilmaa oikealle ylös lähtevään toiseen käytävään. Ilmavirtaus käytävässä on niin voimakasta, että siinä on hieman parempi hengittää. Toisaalta lyhdyn liekki lepattaa enää heikkona. Alhaalta kuuluu matalaa jyrinää ja suuntaamme askelemme sinne.

Käytävää ylös pöllähtää kaasua, joka sammuttaa lyhdyn ja tainnuttaa Hopeapilven. Gwyndhan alkaa jänistää, ja ehdottaa paluuta taaksepäin. Eleth toteaa Hopeapilven astuneen piikkin, jossa on jotain myrkkyä, joka lie tämän tainnuttanut. Gwyndham löytää maasta kolme muutakin piikkiä ja toteaa niiden olven luumaista ainetta, eikä varmasti kasveja. Piikit lienevät lohikäärmeen suomuja.

Hileiath ottaa Hopeapilven olalleen ja jatkamme matkaa. Käytävä laskee alaspäin ja lämötila nousee. Käytävän katossa on oransseja kaasupilviä, ja lattialla on lammikoita, joiden pinnalla kisailevat sateenkaaren värit. Saavumme käytävän mutkaan, ja mutkan takana on kolmen metrin korkuinen teräsovi. Luolassa on lämmin, mutta ovi hohkaa kylmää. Ovessa on riimuja, mutta ei näy mitään muuta - ei saranoita, ei avaimenreikää, ei lukkoa, vain kapea rako keskellä. Oven vierellä olevista kivistä päätellen ovea ei ole avattu ainakaan tähän suuntaan pitkiin aikoihin. Leia yrittää työntää ovea, mutta se ei hievahdakaan. Gwyndham tunnistaa oven riimuista muutaman: lohikäärme, maa, tuli.

Luolan mutkassa löytyy koko seinän korkuinen halkeama, josta kaasu virtaa. Derndrick pujottautuu rakoon. Gwyndham käskee Derndrickiä palaamaan, mutta nulikka ei tottele. Hän palaa mukanaan hopeamalja. Maljan pohjassa lukee jotakin, mutta en ymmärrä merkkejä. Gwyndham tunnistaa ne kääpiöriimuiksi jotka kertovat maljan valmistajan.

Derndric antaa Gwyndhamille löytämänsä kartan tutkittavaksi. Siinä näkyy iso luola ja sisutettuja huoneita. Kartan teksti on kirjoitettu keijujen kielellä. Sillä on taikavoimaa, jos sitä laulaa tähtien loisteessa.

Derndric pujahtaa vielä kerran halkeamaan, tällä kerralla Gwyndhamin sauva mukanaan ja köysi ympärillään. Hän menee vähitellen aina syvemmälle. Äkkiä Derndric voihkaisee kivusta ja köysi kiristyy äkkiä. Hän huutaa ensin "Vetäkää", ja pian sen jälkeen "löysätkää". Sen jälkeen tulee hiljasta. Gwyndham ujuttautuu halkeamaan ja yhdessä nostamme Derndricin ylös. Poikaparka on tajuton, vuotaa verta ja on peittynyt jollain oudolla valkoisella limalla.

Päätämme palata ylös. Hopeapilvi herää, mutta on vielä sekava. Matka ylämäkeen on raskas, sillä joudumme kantamaan Derndricin. Hopeapilvi väittää, että kartan riimut ovat löhikäärmekieltä. Hän kertoo oppineensa löhikäärmekielen juuri asken unessa äidiltään. Hän kertoo osaavansa lausua lohikäärmeriimujen sanat ja sanoo niillä sanoilla olevan taikavoimaa.

Mahtiliskon kohtaaminen

Palaamme kylmälle ovelle. Voima katoaa jäsenistäni ja istuudun lepäämään. Hopeapilvi mietiskelee aikansa ja sitten hän laulaa lohikäärmekielen sanoja. Hirvttävä leimahdus valaisee luolan sokaisten meidät. Kuulemme kaikki päässämme kaikuvan äänen, joka kysyy: "Kuka uskaltaa häiritä makuuhuoneeni ovella!" Kallio jymisee raskaita askelia. Oven ylin kirjoitusrivi hohtaa sinistä valoa. Halkeamasta tupruaa kaasua. Hopeapilvi kysyy arkana, josko hänen pitäisi lukea toisenkin oven teksti. Hileiath rohkaisee häntä. Toinenkin oviteksti alkaa hehkua. Astun ovelle ja se avautu itsestään ennen kuin ehdin työntää sitä.

Saavumme suureen saliin, jonka keskellä on kasa kultaa ja muita aarteita. Lyhty sammuu. Aarrekasan päällä kaksi suurta silmää tuijottaa meitä. Siinä makaa kauhistuttava vihreä lohikäärme, jolla on mustat siivet ja jonka kielikin on yli metrin pituinen. Sen kidasta pöllähtää savukiehkuroita. Sammutan itseeni kohdistetun valokeilan. Yksi savukiehkuroista muotoutuu vauvaksi ennen kuin katoaa. Seuraava savukiehkura ottaa kuolemansymbolin muodon ja leijailee kohti Elethiä ja hajoaa ennen kuin koskee meitä.

Puhun lohikäärmeelle tätä imarrellen ja lupaan uhrata tälle veroja, mikäli tämä onnistuu palauttamaan prinssimme. Lohikäärme pölläyttää ilmoille viikinkilaivan, jolla on lohikäärmepää keulakuvana. Lohikäärme alkaa puhua pääni sisällä omaa kieltään, jota en ymmärrä. Eleth ja Hopeapilvi vaipuvat transsiin ja ilmeisesti puhuvat lohikäärmeen kanssa.

Kuuluu jälleen kumeaa jyminää, ja ääni sisälläni kysyy kenen luvalla olemme hänen kammiossaan. Vetoan kohtaloon, ja lohikäärme alkaa puhua. Tuo yksi Vanhoista puhuu kaunista vanhaa valaria, ja tuntuu tietävän taustamme. Hän kertoo arvoituksellisin sanakääntein, että saataisi vaihtaa perillisemme lohikäärmekiveen. Tuo mahtava käärme kertoo kaipaamansa kiven olevan Klorilla. Hetken hän antaa lapsen itkun kuulua.

Mahtava suomukylki pyytää minua lausumaan hänelle runon, joka häntä huvittaisi - muuten hän söisi meistä yhden. Lausun yhden Eridis Zirconyn opettamista runoista ja louhi on tyytyväinen. Hän lupaa meille toiveen, vaan vaikka pyydän perillistämme ei hän sitä anna. Hän haluaa kiven Klorilta ensin. Leia kysyy vielä Loten sijainnista, ja tämä kertoo siitä arvoituksin.

"Kulkee vaikeakulkuisissa maastoissa, hämärässä missä ei ole varjoja. Kulekee läpi kiven ja maan, ja lepää lämpimässä."

Suuri käärme kysyy mitä tekisi lumoamilleen Hopeapilvelle ja Elethille. Totean heidän palvelevan parhaiten lohikäärmettä auttamalla meitä etsimään kiveä. Kysyn vielä Magnuksen heikkoja kohtia: "Magnus, veljeni Magnus, Auringon valo ja kuunsäde. Ne kun kohtaa on magnuksen loppu. Heikkoja kohtia ei taida muita olla. Hätätilanteessa nasikauneus pelastaa."

Leialle hän jatkaa:"Annettakoon neidollekin vielä yksi tiedonjyvänen. Sinulla on kilpailija. Valtakunnallanne on kohta kaksi perijää." Tulikita haluaa kuulla vielä yhden tarinan ja lausun runoeepoksen suurten örkkisotien lopusta. Poistun kumartaen vielä kerran. Ovi sulkeutuu takanamme, ja istuudun. Nojaan teräksen rauhoittavaan kylmyyteen ja odotan sydämeni tasaantumista.

Vaikea paluu maan pinnalle

Leia pyytää valoa halkeamaan. Derndric on taas tunkenut itsensä sinne ja pudonnut kuiluun. Gwyndham yrittää pelastaa Derndricin, mutta nulikka nukahtaa hengittämiinsä myrkkyhuuruihin. Eleth alkaa kiljua tuskasta ja hänen korvistaan alkaa valua verta. Eleth on kai epäonnistunut yrittäessään loitsua. Ettei vain olisi typeryyksissään yrittänyt loitsia luolan suurta liskoa.

Derndric palaa tajuihinsa, mutta hänen pelastamisensa ei ota onnistuakseen. Ryömin ahtaasta halkeamasta sisään ja juuri ja juuri onnistun tunkeutumaan kuiluun asti. Savu kirvelee keuhkojani kun laskeudun taian kannattamana alas ja löydän pahasti loukkaantuneen Derndrickin. Saan kiskottua hänet ylös ja Leia antaa hänelle läksytyksen niin, että nulikka alkaa itkeä. Lähdemme pitkälle, uuvuttavalle matkalle savunkatkuisissa luolissa kohti ulkoilmaa.

Loppumatkalla Leia ja Hopeapilvi liukastuvat kuumiin lähteisiin. Leia pääsee melko vähällä, mutta Hopeapilvi sokeuttaa silmänsä. Leia parantaa Hopeapilveä, ja annan hänelle parantavan vyön.

Lopulta saavumme ulos, keskelle myrskyä. Nautin sateesta kasvoillani ja raikkaasta ilmasta. Tulkaksen vasamat halkovat ilmaa. Hopeapilvi palaa tajuihinsa. Rakeiden piestessä maata palaamme luolan suojaan. Keskustelen hetken Leian kanssa ennen nukahtamistani.

Herään ja lihaksiani kivistää. Hengitykseni ei vieläkään kulje kunnolla vaan keuhkon pohjilla edelleenkin tuntuu myrkyllisten huurujen kirvely. Päivä on jo painumassa mailleen. Pohdimme uudelleen lohikäärmeen kertomia arvoituksia. Hopeapilvi kertoo osaavansa puhua lohikäärmekieltä, ja aloittaa lumoavan laulavan puheen joka todellakin on varsin samanalaista kuin lohikäärme puhui. Varoitan häntä puhumasta lohikäärmeen kieltä turhaan. Lähden kävelylle Leian kanssa keskustellakseni tulevista suunnitelmista.