Osa 42: Takaisin luoliin

offgame pvm. 18.2.

Tarinamme jatkuu 11. kesäkuuta, iltaruskon loimutessa kaikissa sateenkaaren väreissä virkistävän sadekuuron päätyttyä ja ystävämme Eleth rustailee:

Istumme luolassa. Ruoasta tulee puhe, varsinkin sen puutteesta. Vottere kysyy minulta, miksi päätäni särkee, vastaan yrittäneeni jotain yli kykyjeni. Asialla ei ole mitään tekemistä kohtaamamme suomukyljen kanssa, mistä keisaripari on hyvillään. Dern kutsuu lastenloruillaan oravia, jotka tuovat meille ruokaa, pähkinöitä, marjoja, juuria ja linnunpoikasia. Dern ahtaa pähkinöitä suuhunsa, 17 hän saa mahtumaan. Dern menee ruokalevolle kun Gvyn raahaa mukanaan kohtuullisen kokoista sorsaa. Teen tulen. Nyljen sorsan ja täytän sen marjoilla ja sellaisilla ja grillaan sen kypsäksi. Gvyn kysyy keisariparilta aikovatko nämä pitää lupauksistaan kiinni. Vettäkin kaivattaisiin. Gvyn lähtee hakemaan vettä. Ainoat astiat, mihin vettä voisi varastoida on Lëian vesileili, Gvynin vesileili ja 3 gallonan valurautakattila, joka painaa tyhjänäkin jo 15 kiloa, sekä kääpiöiden vaasi, joka ei paina lähes mitään. Gvyn löytää puron, josta käytetään valurautapata. Saamme kaikki astiat täyteen ennen sorsan valmistumista. Kääpiömaljaan laitettu vesi hohtaa auringonvaloa. Maljasta lähtee valokeila, joka kapenee ja laajenee vesimäärän mukaan.

Vottere pyytää maljaa tutkittavaksi, muttei löydä siitä mitään magiaa. Maljassa on sivuissa kädensijat, joista sen voisi ripustaa esimerkiksi kattoon. Valo katoaa, jos se ei itse saa valoa. Sorsa tulee syötyä illan hämärtyessä. Vottere ehdottaa iltanuotiolla jakautumista kolmeen porukkaan. Hopeapilvi ja minä jäisimme tänne pitämään nuotiota ja muut menisivät luolia tutkimaan. Hp kertoo lohikäärmeen veljestä ja minä mainitsen näiden äidistä. Ehkä hajaantuminen ei sittenkään ole niin hyvä idea.. Hp kertoo lohikäärmeen kertomaa tarinaa ihmisistä, lohikäärmeistä, kääpiöistä ja haltioista, joista ihmiset olivat pahoja ja toivat sotaa. Ilmoitan, ettei Hp:n silmien parantamisesta tule mitään, jolloin Gvyn tipahtaa jokeen nauraen minulle. Sattuu varmasti. Lähtö päätetään toteuttaa. Gvyn kyseenalaistaa Votteren idean hajaantumisesta. He kiistelevät asiasta, Gvynin valittaessa valon vähyyttä Lëia ojentaa lyhtynsä tälle sanoen Votteren valon riittävän heille. Hajaantumisesta kolmeen ei tule mitään, vaan nämä kolme urheaa tutkimusmatkailijaa lähtevät yhdessä matkaan.

He saapuvat yhteen päähaaraan, missä näyttää olevan kohtuullisen tuoreita jälkiä. Vottere sytyttää lampun ja taas kolmikkomme näkee minne astua. Gvyn löytää hyvän tuoksuisia yrttejä. Gvyn kahlaa joen läpi toiselle puolelle Lëian seuratessa perässä. Vottere loikkaa joen yli kevyesti kuin alppikauris. Hän julistaa olevansa valkeus. He lähtevät käytävään, jossa eivät ole ennen käyneet. Käytävä viettää jyrkästi alaspäin ja se kapenee. He tulevat kivipinon luokse. Käytävässä kaikuu kiitettävästi. Jälkien perusteella joku on kulkenut molempiin suuntiin kengät jalassaan viimeisen vuoden aikana. Käytävä haarautuu. Haarautumat menevät päällekkäin. Vottere kuulostelee molempiin käytäviin, molemmista käytävistä kuuluu tippuvan veden ääntä. He päättävät mennä alempaan käytävään, joka menee spiraalia alaspäin myötäpäivään. He löytävät maasta suuren metallipalkin, jota kaivavat esiin. Metallin Lëia tunnistaa raudaksi, koska se on ruostunut. Vottere pyytää Gvyniä käymään ylemmässä käytävässä, tämä lähtee. Vottere jää Lëian kanssa lepäilemään.

Gvyn lähtee ylös menevään käytävään, joka tekee myös spiraaliliikettä ylöspäin myötäpäivään edellisen käytävän päällä. Vottere alhaalla miettii Lëian kanssa metallilaatan alkuperää,päätyvät kääpiöihin, vaikkakin kääpiöiden tiedetään tehneen rautaesineitä, jotka eivät ruostu. Gvyn saapuu tunnin päästä takaisin, kun hänelle oli annettu 20 minuuttia aikaa. Hän kertoo törmänneensä ruostuneeseen metallilaitteeseen, jossa oli pyöriä. Käytävä oli sortunut härvelin takana. Sen epäillään olevan kääpilövaunu, kukaan ei uskaltaudu kyytiin. He jatkavat matkaa alaspäin, vettä tihkuu katosta muutamaa kierrosta alempana. Purosta varmaankin. Vottere maistaa vesipisaraa, maistuu ruosteiselta. He jatkavat matkaa. He löytävät mahdollisesti ihmisen jälkiä, jotka on tehty kauan sitten. Kosteus kerääntyy alaspäin mentäessä. Jälkiä löytyy taas sieltä täältä. Mokkasiineillä tehtyjä jälkiä löytyy, noin kuukauden vanhat. Siinä hetken mietittyään, kenelle jäljet mahtaisivat kuulua, he tulevat siihen tulokseen, että menijä on ollut Lotte, Magnuksen soturi tai iiri. Ja matka jatkuu..

Samaan aikaan toisaalla: Dern kysyy minulta, mistä tietää haltian olevan haltia. Vastaan jotain suipoista korvista, jolloin Hp esittää esimerkin: itsensä. Dern testaa Hp:n luotettavuutta esimerkkinä kiskomalla tätä korvista. Kysyy tämän jällkeen millaista on olla haltia. Hp kysyy takaisin: "Millaista on olla ihminen?", kertoo sitten olevansa aivan kuin me muutkin. Dern pyytää Hp:tä tekemään seinän. Kunhan ei sokeana sulkisi meitä tänne luolaan.. Dern näyttää Hp:lle, minne se seinä pitäisi tehdä, Hp kieltäytyy edelleen vedoten sokeuteensa. D perää joitain muita taikoja, Hp ilmoittaa, ettei ole mikään viihdyttävä taikuri. Dern toteaa, että Hp:n taiat ovat huonoja, eikä hän olisi niitä halunnut nähdäkään, ja lähtee pois. Vähän myöhemmin hän kinuaa taas Hp:ltä taikaa, pyytää minuakin käskemään Hp:ta tekemään taian, en suostu käskyttämään Hp:ta, vaan sanon, että Dern voisi aikansa kuluksi vaikka optella jonkin taian. Hän tiuskaisee minulle: "Opettele itse", johon vastaan osaavani jo. Dern pyytää minua näyttämään, johon vastaan, etten osaa mitään näyttävää. Dern epäilee, etten osaa mitään, johon vastaan virnuillen "Olet oikeassa". Vähän ajan päästä Dern kertoo, että hänellä on parantavia yrttejä. Käsken häntä näyttämään yrtit, jolloin tämä alkaa kiristämään meitä tekemään taikoja. Hp pyytää Derniä hakemaan Zanin, tämä hakee kotkan luoksemme. Dern pyytää Hp:ta opettamaan kieltään tälle. Hp suostuu ja joutuukin ensin selvittämään vakiorunonsa merkityksen.

Triomme jatkaa kiertuettaan tasaantuvassa käytävässä. Gvyn päättelee käytävän suuntaavaan kohti länttä suorana. Palkki jatkuu yhä puron viistäessä sen päällä hurjaa vauhtia. He jatkavat matkaa +:n muotoiseen risteykseen. Sivukäytävät ovat kapeammat, puro jatkaa matkaansa suoraan. Gvyn löytää jälkiä, rautakengillä on kuljettu pienemmissä käytävissä, aivan kuin Vottere olisi kulkenut nastoitetuilla kengillä. Jäljet ovat vanhoja. Alhaalta kuuluu veden tippuvaa ääntä. Matka jatkuu eteenpäin, kunnes joukkomme saapuu paljon suurempaan käytävään. Käytävässä on 3 rautakiskoa vierekkäin. Lëia löytää nastakenkien jälkiä täältäkin, mokkasiinienkin jälkiä löytyy, tosin paljon huonommin. Vasemmanpuolinen käytävä menee hetken suorana, sen jälkeen alkavat taas kierteet. Mokkasiinien jäljet kulkeutuvat poispäin spiraalista. Keskimmäisestä käytävästä ei löydy mitään, oikeanpuolimmaisen käytävän päässä on huone. Huoneesta lähtee pienemmät käytävät. Huoneessa on 3 hakunterää, joiden varret ovat lahonneet. Yhdessä kulmassa lepää kiviä täynnä olevat kärryt, joista on pyörä irronnut. Vottere astuu huoneeseen varovaisesti.Käytävät ovat lyhyitä. Takaseinän käytävään näyttää menevän jäljet, kärrynpyörien, nastakenkien ja mokkasiinien jättämät. Maa on kosteaa savea. Sankarimme lähtevät takaseinän käytävään. Toisessa sivukäytävissä on kärryt, toisessa ei mitään. Käytävä on 2 metriä pitkä. Maa on hyvin tahmeaa ja kenkä jää helposti kiinni. Jäljet säilyvät siis pitkään. Lattia tipahtaa alta hyvin nopeasti. Katto seuraa mukana. Kirskuvan äänen ulistessa palaneen hajun tunkeutuessa toveriemme nenään lattia vajoaa todella nopeasti, joten kestää hetken, ennenkuin käytävässä olijat pystyvät tekemään mitään. Tuli kuuluu ratisevan yläpuolella kovan ratinan kera. Lëia yrittää hidastaa vauhtia kilvellään, mutta ei auta.

Kilpi hajoaa kahden kiven kolahtaessa toisiinsa ja kilven jäädessä näiden väliin. Lëia on lähellä menettää kätensä, mutta menettääkin vain bracerinsa. Kädellä ei kylläkään pysty tekemään vähään aikaan mitään. "Pysäkkejä" tulee yhä useammin. Vottere ottaa Lëian paikan varoen sormiaan. Vauhti hidastuu. Ylhäältä näkyy valoa. Toden näköisesti tuli, näin he ajattelevat. Käytävä räsähtää veteen ja vesi tunkeutuu huoneeseen. Lëia kaatuu rysähdyksen voimasta ja loukkaa nilkkansa. Gvyn selviää naarmulla ja Votteren varpaankynsi murtuu. Edessä on käytävä, joka ei lillu täysin vedestä. he pääsevät taas huoneeseen, joka on samanlainen kuin ylempänäkin. Täälläkin on vaunu, mutta ei mokkasiinin jälkiä. Vedessä liikkuu jokin. Trio etenee kohti käytävää, joka nousee vedestä. Vesi on kylmää. Gvyn lähtee uimaan. Veden pohjalla makaa haarniskoitu luuranko. Luuranko on pieni, ja Lëia nostaa sen ylös. Haarniska ei ole ruosteessa. Gvyn ui keskihuoneeseen, jossa ei ole enää valoa. Vottere asettuu niin, että lamppu valaisee hiukan myös huonetta. Vesi on syvää, ja huoneeseen pitäisi uida. Välillä kuuluu isoja molskahduksia, mutta ketään ei kiinnosta ottaa selvää, kuka polskii.

Vottere menee kerrosta ylemmäs, ja etsii siellä reittiä alas. Alhaalla vedessä liikkuu jotain kalmankalpeaa, jotka eivät tule valokeilaan. Otuksia on ainakin kaksi. Vottere leijailee ylöspäin ja löytää käytävän. Hän huikkaa alas huoneen löytyneen ja lähtee katsomaan alaspäin. Hän näkee kaksi punaista pistettä, jotka sammuvat, kun Vottere sytyttää valon. Hän tulee huoneeseen, missä on kasa ihmisen luita ja pääkalloista tehty pyramidi. Vottere levitoi takaisin alas. Isot otukset polskivat, ja yhtäkkiä kuuluu "krääk krääk". Votteren kerrotua, mitä ylhäällä oli Lëia päättää jatkaa matkaa punasilmäisen otuksen luo. He menevät seuraavaan kerrokseen. Iso huone kaikuu epämäääräisiä ääniä, jotka kaikuvat epämiellyttävästi. Mitään ei näy. Vottere kahlaa vedessä ja huomaa vedessä olevan jotain, jonka päälle pitää nousta. Hän astuu ruumiin päälle, jonka pää rusahtaa Votteren painosta. Huoneessa tuntuu olevan useita punaisia silmäpareja. Vottere hyräilee rauhoittavan laulun. Lëialla on todella kylmä. Lëiakin on kahlatessaan huomannut epämääräisiä möykkyjä ja otuksia, joita on monen kokoisia. Pienemmät näyttävät kiinnostuneen valosta, suuremmat karttavat sitä. Eteenpää kuuluu hiljaista kurkun selvittelyä, aivan kuin jollakin olisi räkätauti. Kaiku toistaa kaikki äänet.

Lëia kulkee etummaisena, kaukaa kuuluu jonkun juoksevan heitä pakoon. He kulkeutuvat käytävään, joka on osin sortunut. Kaiku lakkaa toistamasta juoksevia ääniä, kun matkalaisemme puristavat enimipiä vesiä vaatteistaan. Seuraava kerros. Taas samanlainen huone, tosin ilman vettä. Joku on selkeästi kävellyt täällä ilman kenkiä. Täältä löytyy myös kalan raatoja ja jonkun eläimen luita. Kivet on pinottu siisteihin kasoihin. Lëia kehoittaa kaikkia erikoiseen tarkkaavaisuuteen. Vottere sytyttää valon ja jostain kuuluu kova "KRÄÄK!!" Vottere ounastelee otuksen olevan jokin erikoisuus, Lëia katsastelee nurkat. Vesi on hapanta ja rautaisen makuista. Vottere antaa kruunun Lëialle ja tämän valtaa autuas, lämmin olo. Vottere pyytää lähtemään nopeasti jatkamaan matkaa. Käytävällä on taas puro ja monia jalanjälkiä. Jalka on kuin ihmisen, mutta siinä näyttäisi olevan varpaiden sijalla räpylä. Gvyn tietää jonkun tarun näistä otuksista, nimeltään kalmat, syövät kuulemma suohon uponneita ihmisiä. Vesi tippuu ja otus rääkäisee taas. Vottere kertoo oman oletuksensa otuksista, ja Gvyn on ainakin valmis lähtemään lujaa vauhtia eteenpäin. Kaksi paria punaisia silmiä tuijottaa ystäviämme ja taas kuuluu rääkäisy. Silmät seuraavat näitä ja katoavat sitten pimeyteen. Eteenpää kuuluu taas juoksuaskelia.

Lëia ilmoittaa, ettei aio kuolla tällaiseen kuoppaan, ja matka jatkuu Votteren marssivauhtia. Seuraavan kerroksen jo sarastaessa edestä näkyy punaisia silmiä, kuuluu mutinaa ja jalkojen tepsutusta. Huoneessa on Keihäs pystyssä ja keihään kärjessä on keihästetty sammakko, josta tippuu verta. Gvynin mukaan meitä seutrataan ja Lëia ottaa jousensa esiin. Takanamme hiippaillaan ja edessämme juoksee taas joku. Gvyn epäilee, että meitä ei päästetä ylös. Keisari havaitsee täällä samaa ainetta, millä meidät Gvynin mökissä tainnutettiin. Porukan ohittaessa keihästetyn sammakon se rääkäisee. Pian he huomaavat, ettei se ollutkaan sammakko, ja lähellä liikkuu joku. Seuraavasta käytävästä heitä tuijottaa kaksi paria punaisia silmiä, jotka katoavat valon osuessa niihin. Matka jatkuu ilman silmiä, mutta joku juoksee selvästi purossa. JOku on selvästi padonnut puroa tässä käytävässä, joten kävely on hankalaa. Patojen takana olevat lammikot ovat täynnä sammakoita. Sammakot kurnuttavat paljon ja lujaa. Jonkinlainen kasvatuslaitos, siis. Sammakot kurnuttavat todella lujaa kun ystävämme kulkevat niiden ohi. Padot eivät ole pitäviä. Lammikot loppuvat kymmenisen lätäkön jälkeen ja edestä kuuluu noin 10 henkilön varovainen kommunikaatio. Seuraavassa huoneessa on isoja kivipaaseja jonossa ja niiden takana on valkoisen käden pitelemä keihäs. Vottere aloittaa taas laulun, ja kaiku vastaa. vesi tippuu edelleen. Lëia palelee.

Trio jatkaa matkaansa ja huomaa vastakkaisella seinällä verellä piirretyn kuvan, joka esittää ihmistä. Seuraava käytävä lähestyy ja sieltä löytyy sammakkolammikko. Toisen padon takaa näkyy käsi, keihäs ja aina välillä punainen silmäpari. Nämä lammikot eivät kurnuta. Vottere rohkaisee eteenpäin ja he jatkavat. Lammikot ovat täynnä sammakonpoikasia, keihästä pitävän käden he huomaavat olevan irti. Lyöty teräaseella äskettäin poikki, vuotaa. Matka jatkuu ja ylhäältä kuuluu kivien kolinaa toisiaan vasten. Kuuluu kohinaa, Gvyn sanoo heidän avaavan patoja. Aalto pyyhkäisee lammikon yli, onneksi sankarimme ovat seuraavan padon päällä. Jalkoihin silti sattuu. Edestäpäin kuuluu kirkumista. Alhaalta kuuluu vastaus. Seuraavassa kerroksessa on valkosia heeboja, joilla on keihäät, miekkoja ja kirveitä. Kaikilla on pitkät kulmahampaat eikä yhtään karvaa. Ne ovat suuaukossa puoliympyrässä. Gvyn tuntuu olevan näkymätön otuksille. Lannevaatetta kantava tyyppi heittää miekan kohti Votteria. Valo sammuu. Osuu. Muut otukset kirkuvat. Lëia ampuu lannevaatteessa heiluvaa hemmoa. Tuloksena on pintanaarmu. Otus sähisee Lëialle. Otus, jolla on lannevaate, on naaras, muut ovat selvästi uroksia. Vottere hyräilee rauhoittavaa lauluaan. Lëia laskee miekkansa, laskeutuu polviasentoon ja tähtää seuraavaa otusta. Jotkin otuksista tunkevat käsiään korvilleen ja kommunikoivat taas kurkkuäänillään.

Takaa kuuluvat läpsytykset tulevat kolmesta jalkaparista. Ilma on kylmää ja kosteaa. Otukset eivät hyökkää, ne enemmänkin keskustelevat. Vottere yrittää karjaista jotain kurkkuääniä ulos, otukset hämmentyvät ja keskustelevat taas. Muut nostavat taas aseensa ja lannevaatetyyppi tulee lähemmäs ilman aseita. Tämä sylkäisee Votteren jalkojen juureen ja katsoo Votterea vääristyneillä kasvoillaan, Lëia on valmis kaatamaan otuksen, mutta Vottere jatkaa laulua. Gvyn on kadonnut jäljettömiin. Lannevaatetyyppi tapittaa Votteren silmiin porautuvalla katseellaan. Muut käyvät hermostuneiksi, kunnes lannevaatetyyppi korahtaa jotain ja muut laskevat aseensa. Vottere lopettaa laulamisen ja yrittää kommunikoida rauhaa rakentavasti näiden kielellä. Nämä vastaavat, että ylhäällä jumala syö meidät. Kieli on kuin valaria, josta puuttuuu lähes kaikki vokaalit. Valo tuntuu olevan pahaksi heille, Vottere julistautuu heidän sankarikseen, jolloin lannevaatetyyppi hymyilee. Vottere lähtee viemään valoa ylöspäin.

Vottere huutelee Gvyniä. Lannevaatetyyppi rupeaa riisuutumaan. Hän ja Vottere kinaavat valosta. Votteren pitäisi peittää valo lannevaatteella, jonka otusten päällikkö on hänelle antanut, mutta Vottere kieltäytyy. Hän asettuu valon eteen ja alkaa perääntyä. Päällikkö onkin ilmeisesti kastroitu mies eikä nainen, kuten aiemmin oletettiin. Ainakin tällä on suuri arpi nivusissaan. Muut otukset ovat perääntyneet varjoihin. Vesi tippuu edelleen, ja takaa kuuluu kohinaa, aivan kuin jokin liikkuisi, pyörisi. Päällikkö vaatii Votterea sammuttamaan heti valon. Vottere peittää lyhdyn, josta päällikkö kiittää. Gvyniä huudellaan taas, mutta vain kaiku vastaa. Päällikkö haluaa tietää, miksi sankarimme ovat tulleet kirotun kansan luo. Vottere ilmoittaa, että he tippuivat, niin ovat otuksetkin ovat tippuneet. He eivät vain ole päässeet pois. Väittävät jumalan pitävän heidät täällä. Vottere epäilee lohikäärmettä, tämä se ilmeisesti on. Votteren ja Lëian jutellessa kaukaa kuuluu heidän vauvansa itkua. Joku ilmiselvästi rauhoittelee sitä ja itku loppuu. Vottere ehdottaa menoa lohikäärmeen luo. Vottere kysyy vauvan olinpaikkaa, kylässä kuuluu olevan. Vottere kertoo vauvan olevan ryöstetty, niin kuulemma heiltäkin on monia mennyt. Monta taikovaa naista luolissa kuulemma kulkee, Lotesta kai on kyse. Kylässä on joku taikova nainen, joka on laiha, kuten Lotte.

Alhaalta kuuluu läpsyttäviä ääniä, sieltä tulee kolme valkoista tyyppiä. Komento kajahtaa ja tyypit vaihtavat aseensa padonrakennustarpeisiin. Päällikkö tarjoaa ruokaa ja lähtee marssimaan kohti isoa huonetta. Sankarimme seuraavat ja huomaavat, että edessä on isompi huone kuin yleensä. Huoneesta avautuu pylvässali, josta hohtaa hiukan vihreää valoa. Votteren vasemmalle puolelle ilmestyy valtava susi, joka lipaisee kielellä votterea poskelle. Otukset järkyttyvät ja alkavat kiljua. Aseistusta lisätään. Vottere ilmoittaa suden olevan ystävä. Päällikkö ei tahdo uskoa tätä. Päällikkö pyytää yhtä otuksista hakemaan jotain ilmeisen metallista. Siinä on ketju, joka pitäisi sitoa suden ympärille, jotta se voisi tulla kylään. Susi poistuu paikalta. Vähän ajan päästä Gvyn saapuu paikalle. Sankarimme keskustelevat Gvynin muodonmuutoksesta. Päällikkö ei näytä pitävän Gvynistä ja hänen tavoistaan. Hän sanoo Gvynille:"käyttäydy". Vottere ojentaa Gvyniä käyttäytymään enemmän tapojemme mukaisesti. He menevät saliin. Pylväät ovat seinän vierustoilla ja jokaisessa pylväsvälissä on oviaukko. Salissa on useita puna- ja keltasilmäisiä otuksia. Päällikkö kiipeää portaiden päälle, jossa lepää kivinen paasi. Paadessa on kirjoitusta, joka hohtaa. Lëia tunnistaa kirjoituksen olevan samaa kuin kääpiöluolissa. Päällikkö mumisee paadelle jotain ja tulee takaisin alas. Lëia ei luota uusiin ystäviinsä. Päällikkö vie sankarimme pimeään luolaan, jossa on arkkuja, akvaario ja joitakin ruokailuvälineitä. Akvaariossa on kolme isoa kalaa. Päällikkö pyytää sankareitamme akvaariopöydän ympärille.