Osa 45-46b: Lohikäärmelehdosta Shilizaan

15.6

Nyt illan kantturoissa olemme edelleen lohikäärmelehdossa, taivaalta sataa silloin tällöin epämääräisiä kappaleita. Shilizan yläpuolelle kerääntyy tummia pilviä, salamat iskevät maan alta suoraan taivaalle. Vottere ehdotti, että poistuisimme hieman kanjonin ulkopuolelle. Samalla kuulen taistelun ääniä Shilizasta, mitäköhän siellä tapahtuu? Leia olisi ainakin halukas lähtemään katsomaan. Puro Shilizasta on värjäytynyt mustaksi ja tuntuu aiheutavan vatsanväänteitä kaikille, etenkin Hopeapilvi kärsii paljon joen huuruista. Maisema on muuttunut varsin paljon viime viikkoina, Nyt on mökkini vieressä suuri kallio, olisikohan näin tapahtunut, jos uudet ystäväni eivät olis ikinä tulleet metsään? No, onpahan hieman vaihtelua arkeen. Matkalla kohti Shilitzaa kompastun jalkoihini ja syön nurmikkoa muiden ihmetykseksi. Kun pääsemme sillalle, Vottere löytää lohikäärmeen kynnen, irtonaisen sellaisen. Kaiken kukkuraksi tipahdan vielä jokeen, joka nyt onkin kuin täynnä pieniä käärmeitä, jotka purevat kuin pirulaiset. Onneksi saan saappaat pelastettua leilini viimeisillä vesillä, iho kyllä hieman kärsi.

Kaikkien yllätykseksi näemme Ellethin ja pienen hahmon kävelevän hänen vierellään, ja onpahan heidän mukanaan vielä kävelevä tammikin. Tämä metsä tarjoaa aina yllätyksiä, jopa minulle. Leia ja Vottere kajauttavat kovaäänisen kutsuhuuudon, mutta he eivät tunnu huomaavan meitä. Pieni hahmo ei pettymyksekseni ole Derndrick vaan pieni tyttö. Tammenoksistoista sähisee vielä käärmekin meille, ei mikään tavallinen kohtaaminen. Elleth vaikuttaa hyvin kärsineeltä, ja kaiken lisäksi tammi vielä puhuuu meille, tai itseasiassa minulle. Vottere yrittää kaunopuheisesti puhutella tammea, mutta tämä ei tunnu ymmärtävän. Loppujen lopuksi puu taitaa olla Dern, mutta ehkä se varmistuu aikanaan. Kaiken tämän häslingin keskellä tulee ilmi, että lohikäärme on "räjähtänyt", mutta mikä nyt voisi saada tämän aikaan... Nyt oikeastaan vasta tajuamme, että Elleth hädin tuskin pysyy kasassa. Minkäs tälle jälleennäkemisen riemulle voi!

Tuo pieni tyttä olikin Lili, druidin tyttären tytär, joka vain valittaa ja itkee. Itseasiassa Dern taisi tappaa lohikäärmeen, ei mikään mahdottomuus, onhan pojasta tullut jo tammikin. Hänellä tuntuu olevan suuri kohtalo, jopa Vottere mainitsee tästä ja Leia ei tunnu pitävän tästä. Lili on aivan hätääntynyt, en nyt millään jaksaisi tätä kaikkea. Tuon puron vesi oli pahempaa kuin luulin. Kaikesta kuulemastani iirit ovat sotimassa ja jopa voittaneet norrit. Samaan aikaan aurinko heittää viimeiset säteensä meidän kasvoille...

Vottere on lähdössä Shilizaaan Leian kanssa, kukaan muu ei tunnu olevän järin innostunut. Ja aivan kuin mitään erikoista ei olisi tapahtunut, nin tammi eli Dern kertoo, että he tapasivat pahoja kääpiöitä vuoren uumenissa. Vaikuttaa uskomattomalta, mutta todelta. Tämä kaikki menee vähintääkin yli ymmärrykseni, kestää ainakin viikon ennen kuin pystyn ymmärtämään kaiken. Tammi katosi ja tilalle ilmestyi Dern oudon sauvan kanssa. Mikään ei pysty kuvailemaan miltä Dern näyttää, yltäpäältä veressä. Lili on varsin hämmentynyt Derndrickistä, suuresta sankarista. Ja kun ei olisi tullut muutenkin liikaa tietoa yhdelle päivälle niin Sihlizasta löytyy vieläpä liikkuva lohikäärme patsas. Ei, nyt tämä kyllä on ihan liikaa. Tästä päivästä kuullaan vielä vuosien kuluttua. Kun taas ryhmämme hajoaa, niin pian salama iskee ja suunnaton jyrähdys kantautuu korviimme tehden meidät lähes kuuroiksi. Kun olemme päässeet sillalle niin ensimmäiset pisarat tipahtelevat taivaalta... Saa nähdä miten Leia ja Vottere pärjäävät tällä säällä.

Keskustelemme kaikesta mahdollisesta mitä on tapahtunut, varsin katkeran suloinen keskustelu. Leiriydymme kolmen kuusen keskelle, jonne sade ei pahasti yllä. Lopulta painumme yöpuulle kuusien suojaan. Toivottavasti metsä suojaa untamme...

Leia ja Vottere seikkailevat Shilizassa, hieman heillä on ongelmia iirien kanssa, keskustelu ei oikein suju. Käy ilmi, että jopa Klor on kuollut. Sai kuulema maistaa omaa lääkettään ja paloi näin liekeissä tuhkaksi. Jumala on kuollut, mikään muu ei tunnu juuri liikauttavan iirejä. Vottere tivaa tietoja Lottesta, mutta kukaan ei tunnu tietävän tai oikeastaan ketään ei kiinnosta. Tunnelma on hyvin surullinen virren kaikuessa tyhjissä torneissa. Mutta mistäpä löytyy nyt prinssi? Vottere saa kuulla kunniansa, kun ei tunnu välittävän iirien tunteista. Keskustelu pyörii Lotten ympärillä, hän tuntuu vienneen monta lasta mukanaan. Ei ole helppo keskustelu Votteren kunnialle, vanha iiri ei todellakaan anna armoa. Joskus sana on miekkaa mahtavampi. Ja Vottere ei halua jäädä tässä kamppailussa toiseksi. Vottere ja Leia nousevat kolmanteen kerrokseen, jossa iirit laulavat hartaasti. Suurin osa laulajista on naisia, nuoria ja vanhoja. Suuressa salissa on parisenkymmentä ruumista, jotka saatetaan viimeiselle matkalle. Hetki on varsin harras.

Hopeapilvi herättää minut ja Derndrickin outoon siipien havinaan. On parasta antaa Lilin ja Ellethin nukkua, mikäli vaara ei ole ilmeinen. Ilmeisesti lohikäärme lentää kohti Shilizaa, Ikävä kyllä en voi tehdä mitään asian auttamiseksi. Menemme takaisin nukkumaan, mutta Hopea ei saakaan unta. Jokin vaivaa häntä tässä paikassa.

Lopulta lohikäärme palaa kiertämään Shilizaa, sen mustat huurut aiheuttavat pahoinvointia. Mutta mitä tekevätkään sankarimme? Ilmeisesti iirit ovat kutsuneet lohikäärmeen.

Hopeapilvi herättää minut hädissään ja sanoo Lotten olevan lähellä ja haluavan surmata hänet, mitäköhän tästä vielä tulee. Käymme Hopean kanssa surusävytteisen keskustelun. Hopea on hyvin hädissään siitä miten selviämme tästä. Samalla keskustelun katkaisee siipien läpse. Lili alkaa itkeä, ja lohikäärme kaartaa kohti meitä metsän reunaan. Keinot tuntuvat olevan hieman vähissä. Muutaman kierroksen jälkeen lohikäärme laskeutuu metsän reunaan. Ja Dern päättää oikopäätä kohdata lohikäärmeen. Pelko ei tunnu vaivaavan Derniä, saavun samalla metsän reunaan. Lohikäärme puhuu lopulta Lotten äänellä. Vakavan keskustelun lomaan Dern huomauttaa lohikäärmeelle, että miksi tulit herättämään meidät näin aikaisin. Jopa lohikäärme ällistyy tästä nenäkkäästä huomautuksesta hetkeksi. Lotte haluaan Hopeapilven jostain kumman syystä tai tappaa muuten meidät kaikki. Tällainen kauppa ei miellytä minua, ja tämä ei toteudu, jos se minusta riippuu. Uhoaminen lohikäärmeelle on hullunrohkeaa, mutta ehkä ainoa keino, joka pelastaa meidät. Lopulta kauppa tuntuu olevan, että menetämme muistimme ja joudumme poistumaan metsästä. Aika tehdä päätöksiä loppui juuri, ja mahtava loitsu taiottiin. Unohduksen aika on tullut yllemme, mutta taru kertoo, että joskus tällaisetkin taiat epäonnistuvat.