Osa 47: Lohikäärmeiden herra saapuu

16.6

Iso D kirjoittaa: Aurinko nousee punaisena ja päivästä on tulossa todella kuuma. Tuuli ei puhalla ollenkaan. Olen jostain syystä lähtenyt Gwyndhamin kanssa metsään ja olemme tavanneet siellä jotain ihmisiä.

Samaan aikaan muualla: Hileiath ja Vottere lähtevät vuorelta alas. Matkalla sillalle he näkevät maassa kuolleita puluja, jotka he ottavat mukaansa. Sillan ali kulkevan puron pinta on laskenut selvästi ja vesi on aivan mustaa. Metsän lähellä vastaan tulee Gwyndham, joka kertoo että muut olivat jutelleet lohikäärmeen kanssa ja ovat varmaan vielä metsikössä.

Gwyndham tulee metsään kahden oudon ihmisen kanssa. Menen piiloon ja kuuntelen kun iso nainen juttelee jotain jostain lohikäärmeestä. Minulle tulee huono olo. Gwyndham sanoo että nuo ovat ystäviä. Minä haluan mennä kotiin isän ja vaarin luo. Huomaan että metsässä on myös toinen iso nainen, pienempi tyttö jolla on hopeanvärinen tukka ja Lili. Hekin haluavat mennä pois. Iso miekkanainen haluaa mennä pois jonnekin muualle eri paikkaan. Miekkanaisen kanssa on pitkä mies.

Lähdemme Gwyndhamin johdolla matkaan. Kävelemme todella hitaasti, sillä iso nainen kävelee tosi hitaasti. Nainen sanoi nimekseen Eleth ja saan kohta selville muiden nimet. Metsäkukkulalla pysähdymme ja Votter alkaa puhua Elethille jollain oudolla kielellä. Ehkä hän taikoo, sillä hetken kuluttua Votter jää seisomaan hiljaa paikalleen eikä huomaa enää ketään. Leija taputtaa Votteria poskelle mutta siitä ei ole hyötyä, hän on vielä taian lumoissa.

Leija ottaa Elethin kanto-otteeseen käsilleen ja HP alkaa taluttaa Votteria. Lähdemme Gwündhamin mökille. Gwyndham mökki ei enää näytä samalta: katto on poissa ja sisällä on kiviseinä joka ei johda minnekään. Mökissä on myös ovi seinän kohdalla ja seinässä on miekka läpi. Sisällä on myös tosi iso kivi. Gwyndham sanoi että paha Klor rikkoi mökin.

Leija kysyy minulta missä olisi työkaluja. Kerron että isä voisi tulla auttamaan mutta mikä on hätänä. Leija sanoo että miekka pitäisi saada seinästä pois. Menen kokeilemaan miekan irroitusta ja sehän irtoaa helposti. Seinäkin murenee.

Gwyndham selittää, että sen jälkeen kun Leija ja muut tulivat metsään niin norrit ovat olleet pahoina. Hän kertoi että ukki ja isä ovat kuolleet. Menen ulos. Näen siellä 30 metriä korkean kivikukkulan, jonka päällä kiiltelee joku. Lähden kotiin katsomaan ovatko ukki ja isä siellä. Gwyndham ottaa minut kiinni mutta onnistun ravistamaan itseni irti. Gwyndham saa minut kiinni uudestaan ja lopulta Gwyndham suostuu tulemaan kanssani kotiin. Huomaamme, että metsä on hiljainen. Näemme ainoastaan yhden sammakon. Mökillä ei ole ketään. Joku on vienyt yhden kattilan ja vaarin mausteet. Lähdemme takaisin.

Palaamme mökille ja näemme Hopeapilven ja Leian metsässä. Mökin sisällä Votter on vieläkin taian vallassa. Leija palaa mökkiin ja kehuu soppaa. Gwyndham sanoo että soppa ei ole vielä valmista ja laittaa kattilan takaisin tulelle. Kaikki menevät nukkumaan paitsi minä. Minä menen katsomaan kukkulaa. Lähden kiipeämään ja pääsen kukkulan huipulle. Se on ihan nokinen. Huipulla on hieno kiiltävä kypärä, jossa on lohikäärmeen patsas päällä. Siellä on myös joitakin kolikoita jotka ovat kiinni kivessä. Irroitan viisi hopeakolikkoa kivestä. Sitten menen katsomaan kypärää ja otan sen. Se tuntuu kylmältä, paljon kylmemmältä kuin ilma. Tutkin sitä ja se on aika pieni. Laitan sen päähän ja se juttelee minulle.

Samaan aikaan majassa Votter on herännyt. Leija ja Votter juttelevat Gwyndhamin kanssa ja Gwyndham kertoo lohikäärmekypärästä. Votter laulaa pätkän Shilitzan ihmisten laulamasta laulusta ja Gwyndham kertoo sen olevan lohikäärmeenkutsulaulu. Votteri katsoo katosta ulos ja kuulee flap-flap-ääniä. Votter päättää johdatella lohikäärmeen mukaansa ja Leija tulee mukaan. Votter näkee kukkulalla seisovan hahmon. Hahmolla on lohikäärmekypärä päässä. Se lähtee alas ja Votteri huomaa että sehän on Derndrick.

Menemme majaan juttelemaan Gwyndhamin kanssa. Gwyndham kertoo että kypärä oli hänelläkin mutta että hän sai sen pois. Votterella ja Leijalla on kysyttävää kypärältäni mutta se ei vastaa. Kysyn siltä mistä sellaisen lohikäärmeen löytää mutta kypärä ei tiedä sitäkään.

Koska ilta on pitkällä, kaikki alkavat mennä nukkumaan. Gwyndham menee nurkkaan ja minä lähden ulos ja kiipeän puuhun. Minulle tulee outo olo ja menen juttelemaan Elethin kanssa. Siellä on jo kiivas keskustelu Votterin ja Elethin kanssa. Eleth ei halua antaa punaisia marjoja Votterille. Pyydän Elethiltä yhtä marjaa, mutta hän ei suostu sellaista minulle antamaan. Eleth ei suostu antamaan niitä Votterillekaan, joten hän taputtaa Elehtiä taikasauvallakaan. Tuo on se sama sauva jolla hän taikoi minutkin. Eleth antaa taikavoiman vaikutuksesta pussin Votterille. Minä en ole vieläkään saanut yhtään. Sanon Votterille "Lohikäärmeherra haluaa yhden marjan." Yllätyksekseni saankin sen. Syön sen ja juoksen äkkiä ulos.

17.6

Aamu valkenee taas kirkkaana. Päivästä ei tule aivan yhtä kuuma kuin eilen. Metsään on palannut elämää sillä muutama lintu laulaa. Kerron Leijalle ja Votterille että punainen hauki munii kesäpäivän tasauksena ja syö prinssin sen jälkeen. Kysymme Gwyndhamilta koska keskikesän juhla on ja hän lupaa ottaa yöllä selvää. Gwyndhamilla on myös kuollut vuohi ja hän alkaa valmistaa sitä Elethin neuvojen perusteella. Vuohi on aika hyvää. Shilitzasta tuleva savu on vähentynyt paljon. Laitan sieltä löytyneen tammikorun kaulaani. Hauki on sitten muuten saaressa.

Menemme ulos keskustelemaan. Leija haluaa mennä luolaan mutta minusta meidän pitää mennä saareen. Minusta he ovat väärässä joten piiloudun metsään ja annan heidän mennä yksin. Käyn sitten pelastamassa heidät myöhemmin. Palaan mökille kun muut ovat lähteneet. Pyydän Elethiltä yhtä marjaa, mutta hän ei halua antaa minulle yhtäkään. Yritän suostutella häntä mutta Eleth on tiukkana. Lopulta otan Elethin repun ja alan penkoa sitä. Löydän marjapussin ja otan siitä kuusi marjaa joista yhden syön.

Illalla Votter ja muut eivät ole vielä palanneet joten menemme nukkumaan. Minä kiipeän puuhun.

18.6

Herään aamulla kauniiseen päivään. Lili on kiivennyt puuhun ja pitää minua jonkinlaisena herrana. En jaksa puhua hänen kanssaan ja pyydän häntä leikkimään Hopeapilven kanssa. Lili lähtee.

Aamulla mietimme mistä saisimme veneen. Leija haluaisi hakea norrileiristä, mutta siellä on varmaan liikaa sotilaita. Kääpiöluolan pohjalla olisi rautainen vene, mutta siellä on kääpiöitä. Kääpiöt ovat outoja joten emme ehkä mene sinne. Leija on löytänyt jostain tosi ison koiran. Koira on kiltti ja nuuhkii meitä kaikkia.

Gwyndham muistaa, että etelässä on majakka. Hän lähtee sinne Leijan ja Hopeapilven kanssa.