Osa 48: Barbecued Baby

20.6

Olemme matkalla kohti suuria seikkailuja löytääksemme veneen, jotta voisimme päästä tuonne mystiselle merelle nouseelle saarelle. Toivomme että päivänmatkan päässä sijaitsevalla majakalla olisi vene jonka voisimme lainata. Luulen, että voisimme saapua majakalle illaksi, mutta Leia hieman hidastaa vauhtiamme.

Suolla kimppuumme iskee hyttysten ja mäkäräisten parvi, varsinaisia maanvaivoja. Suon keskellä saavumme tämän vanhan kääpiötien risteykseen ja suuntaamme pienen tutkiskelun jälkeen kohti majakkaa, jossa asuu vanha iirisuku, ovat olleet perimätiedon mukaan majakanvartijoita jo toista tuhatta vuotta. Kun pääsemme ulos metsästä, niin silmiemme eteen avautuu avaraa nummimaisemaa lukuisine pienine kukkuloineen ja mäkineen. Leia aina välillä jää tutkimaan tiehen hakattuja ikivanhoja merkkejä. Saavumme korkeimman kummun huipulle jossa yksinäinen tammi, rangaistuspuuna tunnettu, hallitsee aluettaan kuin kuningas valtakuntansa ainoana jäsenenä. Missään tässä lähistöllä ei kasva muita puita. Eikä tämän seudun kummallisuudet lopu näihin outoihin kukkuloihin, rannikolla on suojaisa lahti, jonne vain merirosvoista parhaimmat osaavat tien karien läpi lahdelle. Kahden metsäkaistaleen väliin norrit parikymmentä vuotta sitten yrittivät uudisraivata tilaa kylälle, mutta kylä kuoli, jokin sairaus ilmeisesti tuhosi kaikki asukkaat. Kukaan ei ikinä käy tuolla alueella.

Saavutamme ylängön reunan illan kantturoissa ja aloitamme matkan tuolla viivasuoralla ruohomerellä, apilat värittävät ruohoa valkoisine kukkasineen. Lampaita on siellä täällä ja näemme joitakin ihmisiä, mutta he eivät vastaa. Vasta myöhään illalla matkamme keskeytetään, meitä luullaan lammasvarkaiksi. Iirit eivät taida pitää meitä ystävinään, Leialla menettää melkein hermonsa ja on jatkaa matkaa. Se olisi luultavasti katkennut nuolien parveen.

Vanhin miehistä, Aldair puhuttelee meitä muiden kuunnellessa. Yli kymmenen iiriä oli salaa piirittänyt meitä, ilmeisesti jo hyvin kauan, emme vain huomanneet heitä. Joudun tiukkaan kyselyyn, onneksi tilanne raukeaa kun kerron että Hopeapilvi on haltia. Tuo tieto taisi helpottaa kauppaamme. Hopeapilven tarina voisi jopa olla riittävä maksu veneestä. Leia ei kyllä valarina hyvällä katsota, on tietämättään tähtäimessä jatkuvasti, pienikin väärä liike voisi koitua hänen kohtalokseen. Lopulta pääsemme majakalle, tuolle valtavalle kivipylväälle, jonka sisäpiha on näkemisen arvoinen ainakin kun olemme kiivenneet useamman kerroksen majakan huipulle. Tarkoituksena olisi illastaa iirien kanssa ja hieroa jonkinlainen sopimus veneestä. Majakan huipulla on suuri ruokasali, jonka suuren pöydän ympärille mahtutuisi yli parikymmentä ja pienen pöydän ympärille vielä kahdeksan. Pöytäämme istuu Aldair, joka tyrmää minut keskustelun alullaan, nyt olisi muka juhannus ja tuo merkittävä päivä, jolloin Lotte toteuttaisi ilkeät suunnitelmansa. Ja minut oltaisiin naittamassa Brendalle, yhdelle Aldairin tyttäristä. Varsinainen probleema, vain nopea purjevene voisi kiidättää meidät takaisin muiden luo entisen saunan lahteen.

Sopimus veneestä onkin monimutkaisempi kuin uskoinkaan, kuinkas sitten kävikään, Gwyndham on taas kaulaansa myöten ongelmissa. Ilta on oikein rattoisa, jopa Leia pääsee tanssilattialle, kun itse Aldair pyytää häntä tanssimaan, Leia hämästyttää koko poppoota hyvillä tanssitaidoillaan, enpä olsi itsekään uskonut tätä tästä julmasta soturista. Hopeapilvelle olisi myös vientiä, mutta en oikein tiedä miten tähän suhtautuisin. Koitan sivuuttaa asian mahdollisin oikukkain sanankääntein ja kaninkoloin, jonne varomaton korva voi kompastua. Nuoret miehet ovat joukolla hänen kimpussaan ja kyselevät onko. No, pääsemme lopulta lähtemäään juhlan humusta, Brenda ja Aurnia lähtevät mukaamme soutamaan ja auttamaan veneen käsittelyssä. Saan jopa kehuja Leialta siitä kuinka hyvin hoidin veneen.

21.6

saavumme saunarantaan, mutta vastassa on vain Elleth ja Lili, Vottere ja Dern ovat hakemassa tavaroitaan, ja tämä tarkoitti sitä että he jäivät veneestä. Päätimme jättää Ellethin ja Lilin rannalle, eihän heistä olisi juuri hyötyä ollut. No, kun saavutamme tuon tornin, niin se onkin vain pelkkä merestä kohonnut pylväs, jonka huipulla on vain iso lammikko. Hopeapilvi kiipesi huipulle helposti, kun itse jouduin turvautumaan taikoihini, tytöt kyllä pitivät siitä. Tämä ei tiedä hyvää, kaikenlisäksi näyttää vielä siltä että matka taisi olla turha. Lisäksi myrsky on nousemassa muutaman tunnin päästä. Joudumme palaamaan rannalle. Myrskyn takia joudumme viemään veneen joen suulle, kun taas viimein kohtaamme kaikki on jo myöhäinen ilta.

Keskustelumme eksyy kuitenkin sateen seassa väärille poluille, mainitaan kielletyt sanat ja puolet ryhmästä vaipuu tajuttomaksi mystisestä lohikäärmekivusta. Suunnitelmia ei juuri ole, paras suunnitelma tuntuu olevan palaaminen tuolle kivipylväälle. No, palaamme hakemaan veneen ja kun myrsky loppuu niin vihdoin saavumme muiden luokse. Sen jälkeen veneessä ovat Vottere, Leia, iiritytöt, Dern ja minä. Dern kuuntelee paaden seinää, ja sen jälkeen Dern kertoi aivan uskomattomia satuja. "Pitäisi ratsastaa salamalla lohikäärmeen povella." ja vielä maankin alla, Dernin ohjeet eivät juuri vaikuta selviltä. "Olla kamaran lämmössä Äiti Maan". Eipä näissä seikkailuissa tunnu olevan enää järjen häivää. Kaiken lisäksi Dern päättää sukeltaa yhtäkkiä mereen noiden outojen punaisten viirujen luoksi. Poika palaa pinnalle hetken kuluttua ja valittaa veden kuumuutta, ne punaiset viirut eivät kuulema olleet mukavia. Poikahan on kuin päätön kana. Pian kuitenkin vesi alkaa kuplimaan ja myrkylliset kaasut tunkeutuvat keuhkoihin. Ilmeisesti myös maa alkaa nousta vedenalla. Eikä aikaakaan kun suurien siipien ääni kantautuu korviimme, ja pian näemme suuren punaisen lohikäärmeen kiertyvän kohti vettä suurissa laskeutuvissa kaarissa. Kuumuus yllättää meidät, se lyö vasten kasvoja kuin tulimyrsky. Brenda sai poskelleen kuuman höyrysuihkun. Vottere hyppää ja päätän mennä perässä, liidän lohikäärmeen vierellä ja huomaan että lohikäärme Lotte kantaa pientä nyyttiä. Vottere survaisee miekkansa lohikäärmeen suomujen väliin ja saa näin ollen hyvän otteen käärmeestä. Suuri kivivalli nousee peittämään näköyhteyden veneeseen. Samalla liitelen lohikäärmeen takana ja huomaan että myös lohikäärmeen toisessa etukäpälässä nyytin, lapsen itku tuntuu tulevan vasemmanpuoleisesta käpälästä. Lähden uhkarohekaan liukuun kohti käpälää...

Liuku on onnistunut, mutta en saa kunnon otetta nyytistä ja se jää vain kieppumaan lohikäärmeen kynsiin. Samalla kivilevy ilmestyy lohikäärmeen pään päälle ja samalla Votteren päälle, joka sen seurauksena horjahtaa ja tipahtaa kohti laavaa... kaikkien suureksi hämmästyksesi VOttere tipahtaa kivilevyn päälle ja lähtee konttamaan kohti keskustaa. Pian lohikäärmeen alle ilmestyy suuri kultainen muna. Pienen kierroksen jälkeen yritän uudestaan kaapata vauvan, lohikäärmeen koura lähestyy, lähestyy, tartun nyyttiin kiskaisen ja saan juuri ja juuri sen irtoamaan lohikäärmeen kynsistä. Liidän kohti pientä venettämme, joka syttyykin ilmi liekkeihin. Suuntaan kohti kivipylvään huippua ja kastelen savuavan nyytin lammikkoon. Kun saan kapalon aukaistua huomaan että lapsi on todellakin oikea. Nyt taitaa arvoni hieman nousta Leian ja Votteren silmissä.

Vottere seisoo uljaasti uppoavalla kivilautalla ja laulaa, samalla voimme huomata Dernin istuvan palavassa veneessä kuin parhaana kesäaamuna katselemassa perhosia. Lohikäärmeen muna tipahtaan laavaan ja roiskauttaa laavaa veneen päälle, jossa Dern edelleen istuu. Leian onnistuu keikauttaa venettä ja hörppäämään vettä puolilleen. Votteren onnistuu tarkertumaan lohikäärmeen suomuihin, lohikäärme suuntaa kohti manteretta ja Shilizaa nousevan auringon säteiden kimallellessa sen verenpunaisilla suomuilla. Seison paaden huipulla lempeän tuulen puhaltaessa vasten kasvojani tuijottaen Votteren matkaa, joka päättyy päätä huimaavaan kieppiin lohikäärmeen selässä ja tippumiseen kohti meren pintaa.

Tilanne tuntuu hieman rauhoittuvan, vene kelluu parinsadan metrin päässä paadesta, mutta laavakenttä on siinä välissä ja Vottere on tipahtanut jonkin matkan päähän paadesta.

Katselen tilannetta ymmälläni, en oikein pysty toimimaan. Lapsi itkee vierelläni. Leia huutaa vedestä, että koittaisin auttaa Votterea.

Samaan aikaan leirissä tapahtuu, Elleth tuntee jonkin viileän ja märän luikertelvan pitkin jalkaansa. Herääminen on epämiellyttävä sillä suuri käärme kuristaa Ellethiä, vain ynähdyksiä pääse Ellethin huulilta. Onneksi Hopea herää tähän ja alkaa kiivaasti hakkaamaan käärmettä veitsellään, tulosta ei vain tunnu syntyvän. Käärme on todellakin vastus pituudessaan. Taistelu jatkuu kiivana ja lopulta Lilikin herää tähän ja tuulispäänä ryntää pelastamaan Ellethin, Lili haukkaa käärmeestä ja puraisee arkaan paikkaan. Käärme pomppaa kuolonshokissaan ylös ja mätkähtää kuolleena maahan. Taas on iirien parissa uusi käärmeentappaja, Dern saa seuraajan. nämä kaksi taitavat olola luodut toisilleen. Tämän selkkauksen jälkeen ryhmä alkaa tyynesti valmistelemaan ateriaa...

Kokoan itseni ja liidän kohti Votterea, joka kelluu tajuttomana ja ei hengitä, meressä. Laskeudun veteen ja pidän Votterea pinnalla niin kauan, että Leia saapuu veneen kanssa. Nostamme Votteren veneeseen ja saamme sydämenkin lyömään. Brenda on kuollut, Leia ilmoittaa, mutta ilman hänen ponnistuksiaan kaikki veneessä olijat olisivat kuolleet. Iso lintuparvi on kiinnittänyt huomionsa vauvaan, onnistun kaappaamaan nyytin mukaani ja lennän takaisin veneelle. Lapsen silmää on nokittu. Leia hoivaa lastaan äidillisesti. Saavumme rantaan ja huomaamme, että loppu ryhmä grillaa käärmettä, ei kylläkään iloisesti. Kaikki ovat enemmän tai vähemmän vahingoittuneita. Leirissä nuollaan haavoja ja paikkaillaan toisia. Itse päätän ottaa pienet nokkaunet...zzzzzz...