Osa 51: Southerly Wind Inn

Kertoja Hilëiath.

Tapahtumapaikka Wilban pikkukaupunki Bugtista etelään. Sekatavarakauppa.

Olemme Qwyndhamin ja Hopeapilven kanssa ostelleet tarvittavaa tavaraa matkalle. Palaamme vankkureille, jossa odottavat ajurin lisäksi Keisari, Eleth Prinssin kanssa, Reka, ja Derndric. Ajuri heittää kokkareella härkää ja lähdemme.

Tunnin kuluttua saavumme suoalueen laitamille - täällä näimme ne gargoylet silloin Bugtista poistuttuamme. "Tämä oli uljaiden valarien hautuumaa, jonka ilkeät norrit häpäisivät", kertoilee Vottore Rekalle. On kuuma päivä.

Dead village puolimatkassa Bugtia. Ilma ei liiku, mutta suon päällä liikkuu usvaisia muotoja.. Täällä on kuulemma ryöstäjiä, mutta heitä ei sieltä löydetä. Haudoista pääsee maanalaisiin luoliin, jossa asuu eläviä kuolleita.

Tulemme risteykseen, josta alkaa kivetty tie Dead villageen ja toinen Bugtin eteläportille. Risteyksessä on merkkipaasi, samanlainen paasi kuin majakalle johtavalla tiellä oli.

Ilmaan alkaa tulla jätteenhajua, edessä näkyy telttoja ja hökkeleitä. Tulemme slummeille. Täällä asuu köyhiä. He ovat rääsyisiä ja kovaäänisiä. Päätien risteyksessä on kolari ja kalabaliikki. Joku hyvinpukeutunut mies sysii syrjään roskaväkeä luotaan. Vastenmielistä seutua, näille ihmisille härkämme ulosteet ovat arvokasta.

Tie Bugtiin on tukossa. Oikaisu Länsiportille ei onnistu vankkureilla, niin tiheätä täällä on, eikä Eleth voi kävellä. Ei auta kuin mennä yöpymään vähän eteläänpäin, siellä on erikoinen myllymajatalo Etelätuuli, jonka pitäjä Horatius on kuulemma vähän erikoinen ukko. Vankkurien takalauta varastetaan. Onpa turvatonta seutua!

Tiestä on viety kiviä, se on kuoppainen. Niillä kuulemma on tehty taloja, tie on ollut kaksitoistametrinen aikoinaan, väittää kuski. Joukkomme sitten jotain sekoilee paikallisesta hallinnosta, en jaksa kuunnella tuollaista.

Saavumme Etelätuulelle, mutta joudumme kulkemaan hurjan itikkaseudun läpi. Joudume kääriytymään tiuhasti peitteisiimme. Eivät nämä kyllä mitään itikoita ole vaan mehiläisiä, seutu on valtavan kukkaisa. Vottorea pistää pari mehiläistä. Enpä auta. Qwyndham lyttää turvetta Vottoren naamalle!

Etelätuulen mylly on kukkulalla kukkaislaakson keskellä. Tie on jo hyvin leveä, yhtä iso kuin Basilean pääkatu. Myllyrakennus on iso ja vanha ja siinä on muutama lisärakennus. Menemme kolmistaan Qwyndhamin (puhuu iiriä) ja Hopeapilven (hän on niin kaunis nykyään, että hänestä on varmaan neuvotteluetua, jos isäntä kuulemma valikoi asiakkaansa).Avaamaan tulee pitkäkyntinen vanhus. Hän puhuu hyvää kauppakieltä.

Neuvottelen ukon kanssa, hänellä on vaikeata löytää avainta lukkoon, mutta pääsemme lopulta sisään. Oven avaa harmaisiin kaapuihin peittynyt vanhus. Kasvoja ei näe, harmaa parta vain. Sormet on vitivalkoiset.

Maksan kuskimme pois ja menemme sisään. Olen aika varma että ukko ei vain tajunnut meitä valareiksi, vaan jopa ymmärsi sitä?

Vanhus tyrkyttää iltapalaa, mutta minullahan on eväät. Muut syövät, en tiedä onko heillä varaa maksaa niitä. Dern kiipeää parvelle ukon Mauser-kissaa kesyttämään, ja yllättäen kissa ei vastustakaan, se jää paikoilleen ja Dernin silittäessä - lohikäärmekypärän kourat silpovat kissan hetkessä palasiksi! Karvaa ja suolia lennähtää lattialle. Kirottu kypärä, tuhannesti Yavannan hylkäämä kypärä. Dern pakenee - poika on pudonnut kauas isänsä Elricin puusta. Isäntä tulee, huomaamatta tapahtunutta. Opastaa meidät huoneisiin. Menemme portaita ylös, Eleth pitää auttaa, koska ukko ei suostu majoittamaan häntä alakertaan. Portaat ja parvi ovat ylhäällä kapeimmillaan vain kuutisenkymmentä senttiä!

Ekalla parvella on kolme ovea. Huoneet ovat 160 cm korkeita - korkeasta päästä. (Kolmannessa huoneessa on kuulemma kummituksia)

Majoitumme keisarin, prinssin ja Elethin kanssa toiseen huoneeseen, loput toiseen. Hinnasta sovimme - ukko arvostaa taiteita ja koriste-esineitä, ei rahaa. Sisäseinät onkin täynnä vanhoja maljoja ym. Huone on siivottoman pölyinen, haen luudan. Mietin miksi oikein enää kustannan Hopeapilveä, hän ei ole kuin velkaa minulle. Ja viimeksi vielä menetimme hänen takiaan valtavan arvokkaat yrtit koska hän nukkui vartiossa.

Dernric palaa ties mistä kypärä verisenä ja välttelee minua. Q. menee kovistelemaan häntä. Lopulta hän siivoaakin kissan kiinteät palaset ja heittää ikkunasta. Ukko on niin soikkosilmäinen vanhus ettei hän varmaan mitään enää huomaa. Q. tutkii paikkoja. Minä siivoan huoneesta pölyt pois. Sieltä paljastuu jotain symboleja ja piirustuksia, piirejä. Vottore tutkii niitä ja väittää että ne ovat ikivanhaa magiaa, ajalta ennen valareita. Aika hurjaa. Niissä ei sentään pitäisi enää olla voimaa itsessään... kuinkahan vanha isäntämme oikein on?

Q tulee kertomaan kuinka epäilee ukkoa omituiseksi, muttei hänellä mitään raskauttavaa ole esittää.

Ukko kutsuu meidät alas illanviettoon. Yrttitee näyttää hyvältä, mutta kun yritän maistaa sitä, se nopeasti jäätyy! Sysään sen pois, muiden teet on tavallisia ja ukkokin vain ihmettelee että kävpä hassusti. En koske enää teehen. Minunkin huolestumiseni alkaa tapahtua. Ukko osoittaa luutun pöydän alta, olenhan mainostanut mieheni soittavan. Luuttu on antiikkinen, hieno ja toimiva. Vottore soittaa aluksi todella hyvin, mutta sitten harjoittelemattomuus alkaa näkyä. Hän pyytää Horatiukselta vaihteeksi tarinaa. Ei mitään. Dern tulee kertomaan osaavansa soittaa huilua, ukko huutelee Mauseria tuomaan huilua. Reka istuu hänkin pöydässä, vaivautuneena. Q. kertoo tarinan keijujen yöstä, ja Votter säestää hienosti. Sitten on nukkumaanmenon aika. Ukko muistuttaa talon säännöistä - huoneista ei saa poistua ennen auringonnousua. Ukon äänestä tulee jotenkin oma ukkini mieleen. Mieleni tulee haikeaksi kun muistan häntä ja sitten muitakin parempaan maahan päässeitä läheisiäni.

Eleth nukkuu jo. Sulkeudumme huoneisiimme. Vottore kertoo erään seinällä olleen pikarin olleen maaginen ja hän oli tutkinut vain muutamia! Hmm... No, lapsi on hiljainen. Vottore soittelee hiljaa, taitaa olla kiintynyt luuttuunsa. Ukkokin nousee ylös huoneeseensa. Nukahdan juntattuani oven vielä tikarilla, niin ja torjuttuani tuon huonomuistisen mieheni lähentely-yrityksen.

Yöllä, Qwyndham kääntelehtii sängyssään unettomanas ja alkaa kuulla laulua alakerrasta. Siellä tulee surumielistä laulua ja huilun ääntä. Lopulta ääni loppuu, portaita kulkee joku ja narahtaa ovi yläkerrassa. Sitten on taas hiljaista. Pian aurinko jo nouseekin.

Seitsemissä Horatius herättää aamiaiselle. Olen nähnyt mukavia unia joissa oli kaunista laulua ja mukava tunnelma, harmittaa etten muista paremmin.

Aamiaisella Dern kysyy missä voisi peseytyä, ja saavilta palattuaan on yltä päältä veressä - kypärän päällä killuu kissanraadonpää! Ukko jo liikahtaa tavallisesta patsasasennostaan, kädet liikkuvat, Dern tajuaa mitä on käynyt ja juoksee rääkyen ovesta ulos.

Teemme nopeasti tämän jälkeen lähtöä. Tarjoamme kirjaa, Vottoren Hanhiemon loruja. Vottore haluaisi ostaa luutun ja tarjoaa Rockista löytämämme mithrillaatan. Ukko tietää kyllä luutun arvon eikä suostu - Vottore kertoi minulle yöllä pitävänsä luutun puuta olevan Yavannan legendaarisesta valopuista!

Vottore pyytää sentään yhtä luutunkieltä, ja sen hakee meille... naukuva kissa. Emme tosin näe sitä. Vottore vaihtaa kielen palaneeseen scrolliin. Lähdemme.