Osa 52: Lossi

25.6, aamu

Eleth kertoo tarinaa..

Ja päivä onkin hyvä aloittaa Mirennalla. Dern tahollaan saa tuta hyönteisten vihaa. Lëia huutelee tätä ja tämä kirmaa takaisin. Päätämme lähteä taivaltamaan etiäpäin. Dernkin kinuaa Mirennaa, mutta huonommalla menestyksellä. Matka taittuu kävellen kohti kukoistavaa kukkalaaksoa. Dern tulee kysymään minulta pistojensa vakavuutta, josko riittäisi Mirennaan. Ei riitä, vaikka olisi poika henkihieverissä, Mirennat ovat minun!

Mehiläisten pistot ovat todella ilkeitä. Jokainen pistokohta turpoaa. Sattuu. Seuraavalla kukkulalla häämöttää Center, mutta päätämme olla menemättä kaupunkiin. Tie on hiljainen. Pitkällä edessä häämöttää kukkula, tie kulkee aivan suorana kohti itää. Tunnin päästä tulemme tiemme päähän. Tie loppuu kuin seinään, tosin ilman seinää. Kapeat polut lähtevät koilliseen ja kaakkoon, päätämme lähteä koilliseen. Lëian mukaan tästä on viikon sisään kulkenut ihmisiä. Dern kertoo, että koilliseen kulkevat jalanjäljet menevät linnaan. Toiset jalanjäljet menevät kuulemma majataloon. Dern ei saa Mirennaa, vaikka kuinka anelee. Lähdemme koilliseen katsomaan Dernin linnaa.

Polku kulkee suoraan koilliseen maanmuodoista välittämättä ja vie suoraan metikköön. Siellä täällä on leiripaikkoja. Nälkä hiipii takavasemmalta kimppuumme. Vauvakin hiljenee aina ruokatauoilla. Metikön takaa aukeaa mädälle lemuava laakso. Laakso on ilmeisesti yhtä isoa suota, jonka keskellä on saari, kynnen näköinen. Kynnen huipulla on rapistunut linna. Lëia muistaa setänsä kertoneen tarinaa suokansasta, joka lopulta asusti linnassaan, joka kirottiin valarien toimesta. Linna sai lopullisen niittinsä salamasta. Päätämme kiertää suon, ketään ei kiinnosta joutua nenätysten kirouksen kanssa. Muita polkuja ei ole. Lähdemme kiertämään suota laakson länsireunaa pitkin, osa matkasta kulkee metsää pitkin. Puut ovat pystyyn mädänytneitä.

Ilta tulee rämpiessämme metsässä. Poispääsyn saamme kai tunnin auringonlaskun jälkeen. Reka on itkeskellyt koko päivän. Metsä on kyllä sienestäjän aarreaitta, ja Gwün on heti nenä kiini maassa. Hän löytää paljon mielestään syötäviä sieniä. Päätämme jatkaa pois metsästä. Metsä pimenee, ja vottere antaa meille sen jälkeen valoa. Pääsemme metsänreunaan, joka havaitaan muutaman metrin korkeaksi kallion seinämäksi. Seinä jatkuu. HP kiipeää ylös, kuin myös Dern. Lëian leili näyttää tukkeutuneen. Vesi on kiinteää ja kylmää, jäässä. Ylhäältä nähdään, että lännestä pääsee ylös. Kierrämme seinämän reunalle, kukkulan juurelle. Etsimme yöpymispaikkaa. Menemme harjanteen päälle, hopeapajupensaan juurelle. Lëia tekee pajupensaan alle majan Gwünin avustaessa. Tämä ja Dern jäävät valvomaan, kun muut nukahdamme.

Vähän aikaa nukuttuamme Gwün kuulee rapinaa, joka ei mielestään ole Dern. Joku liikkuu piilomme ulkopuolella. Ulkona on pilkkopimeää. Gwün noituu ja hiipii jonkun luo. Dern menee nukkumaan jonkun kainaloon. Joku herää, muttei lähde minnekään. Lëia herätetään aamuyöstä. Hänelle raportoidaan tilanne. Joku on suuri villisika. Se herää tuijottamaan Lëiaa ja Gwüniä. He pakenevat takaisin puskan suojiin ja pitävät lyhyen kokouksen Jonkun kohtalosta. Joku päätetään säästää. Aamu sarastaa pilvisenä. Sataakin saattaa. Ei tosin Gwünin mukaan. Minä kuolen taas. Kipusisko-Lëia auttaa ja antaa Mirennaa. Helpottaa.

26.6.

Joku lähtee, kun Dern herää. Ja heti alkaa ristikuulustelu. Gwün kipasee ylös katsomaan maisemia. Täältä näkyy ehkä jopa Shilizaan asti. Ainakin jotain savua sieltä nousee. Hän palaa ja kertoo Lëialle havannoistaan. Pari kukkulaa pohjoiseen on joki ja tie. Syömme aamiasta. Lähdemme tielle. Olemme kyllä kiertäneet aikamoisen lenkin, mutta nyt olemme kuitenkin tiellä, jolle meidän piti alunperinkin tulla. Tien ja joen välillä on peltoja. Työläiset tekevät töitään. Jatkamme matkaa pohjois-koilliseen. Saavumme risteykseen, joka vie pohjoiseen tai kaakkoon. Päätämme jatkaa pohjoiseen, sielläpäin näkyy ruuhkainen lossi. Kerron Dernille Basileasta ja Yavannasta, ainakin pojan tiedonhalu on oikein suuntautunut. Lossijono on pitkä ja kovin ärtynyt. Lossilakko kuulemma. Ja taas valareita parjataan. Kaikkea sitä nykyaikana kuuleekin, minkäköhänlaisen ikeen alle nämäkin raukat ovat joutuneet?

Pääsen tulkiksi jonottajan ja Dernin välille. Lëia ei kuitenkaan halua käyttää tulkkipalvelujani. Lëia menee jonon eteen ja yrittää saada lakkoa loppumaan, kyselee siinä kuulumisia ensimmäiseltä odottajalta, joka kärrää kanoja. Hänkin parjaa valareita. Lëia tulee takaisin, emme ole enää jonossa edes viimeisiä. Vaihdan aikani kuluksi muutaman sanasen takanamme olevan miehen kanssa. Lounastamme ja pohdiskelemme, mikä olisi järkevä siirto tehdä seuraavaksi. Lëia päättää lähteä uimalla selvittämään tilannetta.

Juttelen siinä "naapurin" kanssa, yritän saada selville, mitä valarit ovat tehneet, kun niitä niin vihataan. Lëia tahollaan tapaa lossimiehet, jotka näyttävät aivan norrisotureilta. Soturit vihjailevat Lëialle vaikka mitä. He eivät ota Lëiaa vakavissaan, jatkavat vain ehdotteluaan. Ja me vain odottelemme paikallamme. HP saa yllättävän päänsärkykohtauksen. Lëia tulee takaisin. Seuraavat muutamat minuutit kuluvat miettiessä, mitä tapahtuu seuraavaksi. Kun miehet saavat selville, että vahdit ovatkin norreja, alkaa yhteistyö luistaa. He ainakin uhkuvat intoa lahdata norrit. Ainakaan nämä eivät ole heitä täysin henkisesti lyöneet.

Päätämme jäädä tänne yöksi. Illemmalla tulee lossi takaisin. Lossimaksu on kuulemma tuplaantunut, nyt pitäisi päättää, halutaanko lossi auki. Valareita syytetään tästäkin, toisaalta miehillä on Erectuksen kilvet. Lëia yrittää saada selville, keitä miehet oikeastaan ovat. Kuuluu huuto: "norreja ja valareita vastaan!" ja pian on käynnissä suuri lantasota. Lossi ei aukea, vaan huomenissa, jos lakko loppuu, maksu on taas tuplaantunut. Jonossa syntyy tappelu ja talikot lentelevät. Kaikki tappelevat, paitsi arkkukauppias, joka vain polttelee piippuaan. Lëia menee jututtamaan miestä. Juteltuaan tarpeeksi hän tulee takaisin ja sitten taas pohditaan tulevaisuuttamme. Yö saapuu tuoden mukanaan seuraavan päivän sateen uhan, ainakin Gwünin mielestä.

Lëia menee juttelemaan katetun vankkurin ajajan kanssa. Vankkureista kuuluu soittoa. Vankkureita vahtii kaksi rikollisen näköistä heeboa. Ajaja, joka soittelee harppua, on Lëian mielestä itse asiassa aika vetävän näköinen... Ainakin mies iskee hyvin silmää. Lëia menee hämilleen ja poistuu paikalta, mutta mies tapittaa perään. Pyydän Lëialta taas Mirennaa. Dernikin pyytää, mutta häneltä se kielletään. Votterea särkee päätä, kipusisko-Lëia auttaa taas meitä poloisia. Dern menee veteläksi, mutta tajuan hänen näyttelevän, ja hyvin. Lëiaan näytös meni ilmeisesti läpi, mutta kertoessani totuuden hän tuimistuu ja potkaisee Lëiaa. Viereinen lantakauppias heittää Lëiaa ja käskee Lëiaa lopettamaan lapsen piekseminen. Lëia mulkaisee miestä ja tämän miestään puolustamaan tullutta vaimoa. Molemmat hiljenevät äkisti. Takanamme oleva kalakauppias lyö Gwüniä isolla turskalla. HP painuu puolustamaan Gwüniä nyrkit pystyssä, lättäisee avokämmenellä poskelle. Gwün lyö sauvalla. Mies taittuu kaksinkerroin. Vottere on kiinnostuneempi harppuvankkurista kuin tappelusta.

Gwün lähtee kävelylle selvittelemään ajatuksiaan. Lëia käy jututtamassa naista, joka kärrää nauriita ja saunavastoja. Mukanaan naisella on nuori, lihava tyttö, joka vartioi. Nainen nukkuu. Tyttö näkee vain toisella silmällään, toinen silmä on vaurioitunut. Lëia solkkaa kudukia tytön kanssa, ja kun ei näytä saavan tahtoaan läpi, menee itse herättelemään naista. Tyttö estelee. Lëia esittää asiansa tytölle, tämä ei meinaa uskoa. Pelkät vankkurit eivät taida olla kaupan, Lëian kysyessä hintaa tyttö herättää äidin. Äiti ei näytä suostuvan hevillä kauppoihin. Ja Dern jatkaa näytöstään. Pojasta tulisi hyvä hovinarri.. Lëia utelee tietä Lake Towniin, taitaa olla vähän turhan hankalaa. Hän ostaa meille naurisnipun. Päätämme lähteä Dernin kohtauksesta huolimatta. Paikalliset saavat Dernin "henkiin". Lähdemme, Dern jää. Risteyksessä on useampi vankkuri yöpymässä. Emme jää siihen, sillä risteyksessä yöpyy norreja. Menemme tietä Bugtiin päin ja teemme leirin.

27.6.

Puoleltaöin alkaa sataa. Ja Dernillä on omat pidot pystyssä. Lëia sadattelee aika lailla ja lähtee hoitamaan äidillisiä velvollisuuksiaan. Tänä yönä en päätä kuolla. Lëia palailee. Gwün epäilee sateen kestävän ainakin seuraavaan yöhön asti. Hän kertoo Lëialle tämän ja astuu muutaman askeleen taaksepäin. Etelässä lepattaa suuri liekki. Yhtäkkiä eteemme ilmaantuu suuri kiviseinä, Votteren tekosia. Se tukkii tien. Gwün näkee tulen kaukana kukkulalla ja tulen ympärillä pyörivän muutaman tyypin, saattaa olla jopa lentäen. Kyseessä saattaa toisaalta olla surujuhla. Votterelta ei valitettavasti nähdä enempää kiviseiniä. Aamu tulee, ei sarasta. Kiviseinän takaa kuuluu kiroilua. Votteren mielestä voisimme lähteä. Gwün menee etsimään Derniä, löytää hänet nukkumasta vankkurin alta lantakakku tyynynä. Dern väittää minun valehdelleen tilastaan. Julkea nulikka. Lëia antaa Mirennan. Siunattu olkoon tuo Yavannan suojatti. Lähdemme matkaamaan. Tie seurailee luonnonmuotoja Lake Towniin. Gwün sitoo kukkaseppeleen HP:lle. Ja vauva itkee HP:n sylissä, tämä ei tee elettäkään hiljentääkseen sen. Outo on tuokin tyttö..

Polku vie suuren kivimuodostelman keskelle, sieltä se vie suureen metsään, jolle ei loppua näy. Joelle näyttää menevän toinen tie, mutta se kulkee kivijärkäleen sisällä. tie on hankalakulkuinen ja takiani meidän on pakko valita reitiksemme tie. Gwün menee tutkimaan paatta. kiven ympäriltä löytyy muutama luuranko, joiden kallot on murskattu. Tämä on pelottavaa. Paikka on tyystin kuollut, eläimiä ei ole, kasvit eivät kasva. Gwün menee kiven sisään vähän matkaa ja tie jatkuu alaspäin. Jostain kuului taatusti metallin kilahdus..vai oliko se sittenkin sade.. Tiedä häntä. Gwün epäilee paikkaa ansaksi, minä en luolaan halua. Samaa mieltä tuntuu ainakin Lëia olevan.