Osa 53: Aavekaupunki

27.6 aamupäivä. Iso D kirjoittaa.

Olemme yhä paaden luona ja katselemme pöytävuoren läpi kulkevaan solaan. Gwündham palasi juuri ja kertoi että kanjonissa on luolia ja luurankoja. Vaikka vettä sataa, niin kanjoni ja louhikot ovat rutikuivia. Leija ja muut miettivät uskaltavatko mennä kanjonin läpi sillä joku voi tiputtaa kiviä päälle. Teen monia hyviä ehdotuksia mutta kukaan ei kehtaa tunnustaa niitä hyviksi.

Votteri lähtee kanjoniin ja Gwyndhan ja Leia menevät mukaan. Gwyndham alkaa messuamaan ja liitelee sitten ylös ja hetken kuluttua alas. Huipulla on jotain taloja ja tuulimylly. Siellä on lisäksi raunioituneita taloja ja kiviröykkiöitä. Monet röykkiöt ovat kanjonin vieressä. Leija ja Votteri juttelivat jotain luolan suulla ja Votteri meni kanjoniin. Leija menee perässä ja hetken kuluttua kanjonista kuuluu mieletön ryminä. Se siitä salailusta, nyt kaikki valarit ja norrit ovat hereillä.

Runo, jonka Vottere lausui luolassa:
"Ikivanha on Nelcorin kaupunki
ja surullinen on sen taru.
Oli kallio korkea, jylhä sen muoto,
vaan sydän - musta ja kova.
Jo ennen kuin mahtava Fëanor
jätti jälkensä Sirosin santaan,
teki laulava barbaarikansa
tuosta vuoresta vahvan linnan.

Lyhennelmä aamulla:
Ja taudit ain' uudelleen tuhojaan
"Vaan kirouksen kaupunkiin lauloivat,
nuo noidat, kun valtansa sortui.
Ja konsaan ei onni kukoistanut,
kirottujen kattojen alla.
Ei koskaan, ei milloinkaan armahdusta,
tuo tuomittu kaupunki saa.
Vain tauteja luolat sen asuttaa,
ja kadut sen kuolemaa."

HP on mennyt Gwÿndhamin luo. Minä alan vetää Elethiä kanjonille. Vaikka hän painaakin uskomattoman paljon, vedän häntä kuitenkin aivan helposti. En kuitenkaan jaksa vetää häntä koko matkaa ja pyydän Rekaa auttamaan. Hän ei suostu auttamaan. Yritän opastaa häntä kädestä pitäen, mutta hän tönäisee minua. Yritän tönäistä takaisin, mutta hän väistää potkaisee minua nilkkaan. Yritän potkaista takaisin mutta en osu ja hän potkii lisää. Lopetan kilttinä olemisen ja heitän Rekaa Etelätuulesta evääksi ottamalla sämpylällä. Osun häntä hameeseen ja Reka juoksee pois. Heitän vielä yhdellä mutta en osu. Oppipahan että Derndrikkiä ei potkita. Leïja tulee ja sanoo että minun pitäisi jättää vieras rauhaan. Hän ottaa myös Elethin paarit.

Menemme johonkin luolaan. Luolassa on jotain valkoisia matoja. Yksi niistä joutui varmaan Rekan tukkaan, sillä hän juoksee kirkuen pois. Hetken kuluttua HP tulee luolan katosta olevasta rei'ästä. Hän kertoo että siellä oli huoneita joiden katossa oli reikä paitsi viimeisessä. Leîakin palaa mutta ilman Rekaa. Votteri höpisee jotain Lêijalle omalla kielellään. Sitten Leija puhuu Elethin kanssa. Leíja sanoo että olemme täällä kunnes sade lakkaa vuorokauden kuluttua. Leija lähtee etsimään luolaa jossa on helpompi hengittää. Eleth yrittää pyytää punamarjaa, mutta ei ehdi ennen kuin Leija lähti. Minä menen hänen peräänsä pyytämään punamarjaa Elehtille. Leija on tapansa mukaan jääsydän eikä suostu auttamaan Elethiä. Menen Leijan kanssa johonkin luolaan ja löydämme sellaisen jossa on makuupaikkoja. Niiden välistä lähtee joku käytävä jonnekin. Siellä on pimeää. Makuupaikkojen vierellä on kuivia heiniä ja omenasäkki. Leia sanoo että omenat ja koko paikka on myrkytetty ja minun pitäisi tuoda Gwûndham ja HP sinne. Gwyndhamilla on vielä vauva mukana. Menen tutkimaan omenoita ja Lêija pyytää minua pyytämään Gvyndhamin paikalle.

Menemme Gwyndhamin kanssa käytävään ja siellä on joku nukkumassa. Leija lukee lampun valossa joltain savitaululta jotain. Leija pyytää muita poistumaan. Pyydän lohikäärmettä lentämään vähäksi aikaa pois kypärän päältä koska hän häiritsee HP:ta ja Elethiä. Lohis raapaisee minua nenään. Lyön sitä ja se viiltää minulta käden auki. Menen Elethin luo mutta hän ei halua parantaa minua taikaparannuksella. Gwyndham sanoo että minun ei olisi kannattanut laittaa kypärää päähäni. Kyllä minä sen itsekin tiedän. Elethin huuto herättää Votterinkin. Sitten Leija tulee ja Gwyndham antaa vauvan Elethille. Sanon Leijalle että Elethin pitäisi parantaa minun. Hän ei välitä taaskaan muista kuin itsestään ja käskee meidät ulos. Ulkoa kuuluu taistelun ääniä. Menemme ison kiven juureen odottamaan. Eleth saa Gwyndhamilta jotain kangasta ja hän sitoo haavani. Kukaan ei ikinä halua näyttää minulle taikuutta. Jos minä osaisin taikoa, niin taikoisin joka päivä monta kertaa.

Hilêïath ja Gwyndham lähtevät etsimään Rekaa kanjonista. Kuulen kuinka he huutelevat häntä. He olivat kuullet kuinka joku oli saanut hänet kiinni ja seurasivat häntä luolaan. Luolassa oli pimeää ja he palasivat takaisin. Minusta on tyhmää olla täällä kaatosateessa ja tuulikin ulvoo. Sanon Lêijalle että meidän pitäisi mennä pois. Pyydämme Elethin kanssa punamarjaa mutta Leija suuttuu. Lähdemme viimeinkin takaisin. Kaikkien mielestä Leija on aivan väärässä, hänestä itsestäänkin.

Lopulta pääsemme pois pöytävuorelta pajupuskien luo. Siellä on iso hopeapaju ja leiriydymme sen alle. HP antaa vauvan Leijalle ja kiipeää pajuun. Puun sisältä kuuluu vaimea naukaisuääni ja HP:n kirkaisu. Gwyndham tekee taikatempun ja hänen nenästään tulee savua. Leija nukahtaa ja kaatuu maahan. Votteri ravistelee Leijan hereille ja hän lyö miekan lappeella puuhun. Äänet jatkuvat puun sisältä. Leija lähtee kahlaamaan muta-altaaseen jonka päälle lehvät kaartuvat ja on kohta olkapäähän saakka mudassa. Äänet jatkuvat ja Leija tekee puuhun reijän. Reijästä tippuu kissanpentu. Minä lähden pelastamaan. Vedän kääpiöhanskat käteen ja otan sitä niskasta kiinni ja vien takaisin rantaan. Hopeapilvi peruuttaa puusta tulevasta kolosta ja hyppää alas. Hän on aika verinen ja hänellä on neljä raapaisujälkeä. Tutustun pentuun tarkemmin. Myöhemmin huomaan että Eleth on parantanut HP:n haavat.

Leija sanoo että kissa pitää viedä takaisin. Sanon sille näkemiin ja Leia heittää sen puuhun. Kissa tippuu maahan, eiöä sitä ole rankaistu riittävästi. Kissa tuntuu haavoittuneelta. Gwyndham koskettaa sitä ja sanoo että nyt se on parempi. Minä vien kissan reikään. Leija käy sitomassa kilven köydellä reikään jotta isokissa ei tule ulos yön aikana. Puusta kuuluu raapinaa ja mouruamista.

Votteri lähee kävelemään ja jostain ilmestyy taas valo hänen päänsä päälle. Minä menen nukkumaan.

Herään yöllä siihen, että Votteri pitää kovaa meteliä. Näen HP:n, joka on puussa irroittanut kilven. Leijakin alkaa huutaa, HP kiipeää ja Votteri alkaa laulaa. HP näyttää liikkuvan hitaammin mutta hän pääsee silti puun latvapäähän. Leija pääsee myös reij'jälle. Kissa mouruaa ja Leija palaa alas. Sitten kissa hyppää alas ja istuu viereeni. Pyydän Leijaa rauhoittumaan jotta kissa ei hermostuisi. Eleth lähtee kävelemään Votterin luo. Höh, hän on pystynyt kävelemään koko ajan ja me olemme vetäneet sitä koko ajan. Leiakin lähtee sinne minne Votteri ja Elethkin menivät. Heistä ei näy enää muuta kuin Votterin taikavalo eikä enää sitäkään.

28.6

Aamulla muut tulevat leiriin. Koska Eleth pystyy kävelemään, lähdemme kiertämään pöytävuorta etelän puolelta. Kuljemme niittyjen läpi ja hypimme pienten purojen yli. Näemme paljon pieniä puupensaikkoja ja pikkueläimiä. Aamupäivällä vuori on suoraan pohjoisessa ja idässä on aarnimetsä. Näemme myös vuorelta menevän tien joka johtaa metsään. Tunnin kuluttua olemme tiellä kävelemässä kohti metsää. Tie on vanha eikä kukaan ole kävellyt sillä pitkään aikaan.

Puolilta päin saavumme aarnimetsän laitaan. Tie kulkee metsän läpi eikä tieltä poistuminen ole helppoa. Tunnin kuluttua kun olemme kävelleet metsän siimekseen tie muuttuu yhä pienemmäksi kunnes se loppuu. Hetken kuluttua näemme isosulkaisen linnun. Kerron muille että se on tullut opastamaan meidät pois metsästä. Lintu lähtee johdattamaan meitä itään hyppien mättäältä mättäälle. Parin tunnin kuluttua pääsemme leveän puron luo. Se on noin kymmenen metriä leveä ja virtaa etelästä pohjoiseen. Votteri hyppää yli, Eleth kävelee, minä kiipeän yli, HP ja Leia uivat ja Gwyndham lentää.

Riikinkukko jatkaa matkaa ja se valitsee pohjoisemman polun. Neljän tunnin kuluttua sade alkaa vähetä ja ilma lämpenee. Riikinkukko se vain jatkaa. Juuri ennen auringonlaskua sade lakkaa ja edestä kuuluu kohina ja solinaa, siellä on varmaan joku koski. Hetken kuluttua olemme siellä ja koskihan se on. Se tulee jostain koillisesta ja jatkaa länteen. Joki on ainakin 50 metriä leveä. Koska on pimeää, leiriydymme tähän yöksi. Teemme ison nuotion ja kuivatamme kaikki tavarat. Kuu paistaa yöllä, on kaunista ja mukavaa.

Aamu valkenee kauniin yön jälkeen kirkkaana ja lämpöisenä.