Osa 54: Manneleiri

03.06.2002 -- Ja niin sankarimme löytävät vaeltavien Mannejen leirin, jossa sattuneiden tapahtumien jälkeen kohtaa ryhmää hajaannus ja epäsopu...

28.6

Iso D kirjoittaa. Illalla menimme nukkumaan ja kotkakaveri tuli yöksi vahtimaan meitä. Koski pauhaa ja sen ääneen on kiva nukahtaa.

29.6

Gwyndham kuulee yöllä kaukaista laulua ja soittamista. Kotka kertoo Gwyndhamille että siellä on ihmisiä liikkuvassa mökissä. Gwündham herätti Leijan ja kertoo että lähtee sinne. Hieman ennen kuin hän ehti perille niin laulu päättyy. Gwyñdham jatkaa ja näkee useita vankkureita ja ihmisiä. Vankkurit ovat etelään johtavan tien varressa ja siellä on vielä iso järvi. Näin Gwÿndham kertoi kun palasi leiriin.

Aamu alkaa kauniina ja päivästä tulee lämmin. Eleth menee pyytämään Lêijalta mirennaa ja minäkin pyydän. Hän kuitenkin suuttuu ja vetää minulta jalat alta. Tämä vielä kostetaan.Kaikki muutkin käyvät uimassa. Hileija käy metsästämässä mutta se ei osunut kuin johonkin jänikseen. Auringossa on kiva levätä mutta lopulta Leîja sanoo että pitää läheä katsomaan vankkureita.

Votteri kopauttaa HP:tä pahalla sauvalla ja HP joutuu kantamaan hänen tavaroitaan. Onneksi minä osaan varoa sitä, HP ei ole kovinkaan iloinen mutta niinhän hän aina. Joen nousu on helppoa, mutta Eleth silti kaatuu. Lopulta pääsemme vankkureiden luo. Ne ovat jollain saarella jonne johtaa silta. Vankkureiden ympärillä on ihmisiä. Joku tyttö näkee meidät ja kaikki juoksevat vankkureiden luokse. Lähestymme siltaa ja joitain ihmiisä tulee sinne. Siellä on joku mies joka näyttää johtajalta. Mies pyytää Leíjalta ystävyyslahjaa ja leija antaa pussillisen. Mies ottaa sieltä jotain ja palauttaa pussillisen. Mies sanoo nimekseen Rederic Papau ja lähtee juttelemaan Leian ja Votterin kanssa. Leija pyytää meitä istumaan samassa pöydässä samalla kuin kuljemme sillan yli. Leirissä näemme että yksi kuudesta vankkurista on huonossa kunnossa. Mies antaa Lêijalta saamansa sormuksen pikkutytölle joka on iloinen. Mies pyytää Gwyndhamia ja Hopeapìlveä menemään leirin ulkopuolelle.

Leija kysyy mieheltä missä Nisni-kaupunki on? Mies ei tunnu tietävän, mutta hän haluaisi myydä karttoja ja tarinoita. Leija ja mies tinkivät ja lopulta Leija laittaa rahaa ja lisää rahaa kuppiin. Mies tuntuu tyytyväiseltä ja alkaa piirtää karttaa ja kertoo Leijallê asioita. Minua ei kiinnosta ja menen katselemaan ruoan tekoa. Kuulen lähtiessä että Leija puhuu jotain raudasta. Ruokaa tekevä tyttö tulee keskustelemaan minun kanssani mutta hän tuntuu nuivalta. Hänen nimensä on Anis. Kysyn onko hän valari ja hän sanoo että ei ole. Olemme kummatkin sitä mieltä että se on hyvä asia. Hän haluaa koskettaa kypärääni mutta sanon että se ei ole hyvä asia. Lähdemme tammimetsään leikkimään piilosta. Pyydän häntä etsimään minua ja laitan tammisysteemin kaulaan. Hän ei tietenkään löydä minua ja sitten on minun vuoro. Seuraan jälkiä tammen luo ja joku hypää minun selkääni. Meillä on jopa hauskaa. Illalla olemme erään kukkulan laella josta näkyy järvi. Anis ehdottaa että meidän pitäisi mennä naimisiin. Hän on tytöksi ihan kiva. Auringon laskiessa hän ehdottaa että lähtisimme johonkin luolaan. Minusta meidän pitäisi mennä takaisin leiriin sillä Gwyndham on varmaan huolestunut. Leijalta pitäisi sitäpaitsi käydä pyytämässä punamarja. Anis haluaa mennä luolaan. Keskustelemme asiasta ja lähdeme kohti sitä. Pääsen kuitenkin irti ja lähden juoksemaan leiriin. Tunnin kuluttua olemme takaisin kukkulalla. Anis haluaa vannoa ikuisen valan ja tekeekin sen. Nyt tämä menee liian vakavaksi ja minun pitää kysyä Gwûndhamilta neuvoa. Hän tietää mitä pitää tehdä.

Sillä aikaa leirissä on lohet ja kanat syöty. Rederic on kertonut tarinoita ja piirtänyt karttaa. Hän alkaa huolestua, sillä hänen lapsenlapsensa on hävinnyt Derndrickin kanssa.

Olemme keskustelemassa Aniksen kanssa kun Gwyndham tulee kielekkeen alapuolelle. Kerron hänelle että Anis haluaa tehdä jonkun liian ison valan. Kysyn Gwyndhamilta iiriksi että onko hän tehnyt valan Hopeapilven kanssa. Vastaus oli hieman epäröivä:"En..."

Anis tyonsi minut kielekkeeltä alas mutta onneksi vesi on lämmintä. Kerron tilanteen Gwyndamille rannassa ja kysyn miten hän teki Hopeapilven kanssa. Hopeapilvi kysyy Gwyndhamilta mitä me puhumme. Gwyndham ei saa sanaa suustaan ja Hopeapilvi juoksee metsään. Kerron Anikselle että Gwyndhamin mielestä meidän ei kannata tehdä samanlaista valaa. Aniksen mielestä meidän tulee odottaa huomiseen. Leirissä Rederick vetää Aniksen korvasta vaunuun. Kohta Rederick palaa vaunusta, Anis ei. Minun ei onneksi ole pakko mennä naimisiin Aniksen kanssa. Minusta tuntuu että kaikki katsovat minua, eivätkä anna ruokaa. Onneksi oravat olivat tuoneet pähkinöitä aikaisemmin.

Menen yöksi leirin ulkopuolelle nukkumaan. Kun olen mennyt sillan yli niin se nostetaan ylös. Menen puun alle. Kuuntelen kun leiristä tulee musiikkia ja nukahdan.

30.6

Aamu on lämmin ja aurinkoinen. Siltaa ei lasketa, joten pyydän oravia tuomaan pähkinöitä. Leirissä Hopeapilvi pyytää Leijalta anteeksi käyttäytymistään. Leija hyväksyy mutta kun Hopeapilvi pyytää yhtä punamarjaa niin Lëijalta menee teet melkein syliin. Rederick menee Vottêrin luo ja tönii sitä niin että hän herää. Redérick on selkeästi harmistunut mutta Votteri vain nukkuu. Rede hakee vettä ja heittää ne VOtteren päälle. Votteri ja Híleiath nousevat ylös. Vottere tempaisee Rederickiä nyrkillä mutta ei osu kunnolla. Leija tulee siinä vaiheessa estämään tilanteen. Rede sanoo haluavansa keskustella mitä tapahtui Votterin ja Romanan välillä. Reden mielestä heidän tulee keskustella rauhassa ja he kävelevät rantaan. Votteri kertoo palattuaan Leijalle että mandoliinista jota hän soitti illalla pitää maksaa vuokraa 10 kuparipalaa. Votteri sanoo että kyllä. Leia ei oikein usko ja kyselee Redeltä. Tämä kertoo että mandoliini on hyvin vanha ja pelkästään sen koskettaminen on etuoikeus soittamisesta puhumattakaan. Leija ei usko mutta maksaa silti. Leija sopii vielä Rederickin kanssa oppaasta, muulista ja ruoasta ja maksaa.

Päivä on nihkeä ja iltapäivällä tai illalla tulee ukkosmyrsky. Eleth on vauvan kanssa muulin selässä. Muulin päällä on myös ruokaa ja tarvikkeita. Vottere jää leiriin nukkumaan. Liityn seurueeseen kun he kulkevat sillan yli ja lähdemme etelään. Polku on vaikeasti havaittavissa mutta Rendrick tuntee sen. Pääsemme puolen päivän aikaan liittymään ja käännymme itään. Pari tuntia ennen auringonlaskua päätämme leiriytyä. Gwyndham on pyydystänyt kyyhkysiä ja Redrick haisunäätiä. Ruoan jälkeen Gwyndham päättää lähteä katsomaan jättiläistammia. Hopeapilvi pyytää päästä mukaan mutta ei pääse. Eleth saa yhden marjan. Illalla sää on painostava, mutta ukkonen ei ala - vielä. Yö tulee. Votteria ei näy, eikä kuulu.

Votteri runoili iltasella kaikkien kuullen vanhan miehen tarinasta jotakuinkin tähän sävyyn:

Myös Gwyndham näytti runoilijan lahjojaan, joskaan tämä tuotos ei tainnut päätyä vielä kenenkään korviin... Ehkäpä aikanaan erään kauniin haltiatyttösen korviin... Mutta siitä sitten aikanaan: Tämä runo tuli tehtyä hiekkalinnoja rakentaessa.

Hopeajuopa

Kuin sulana hopeana
valui vira pitkin olkapäitäsi
ja laskeutui, laskeutui,
pyörteillen ja kieppuen.

Lempeitä suvantoja,
raivoisia koskia,
kunnes virta on aina merelle asti matkannut.

Merelle, jonka rantoja aallot
ikuisesti huuhtovat.
Ikuisesti voisin silittää hopeisia
suortuviasi ja hukuttautua niihin,
kuin meren tummaan syleilyyn.


A tale by Fransisco by fire was told:
The grandson of last of the great kings of old
had castle of flames that stood by a lake
Guarding the grey one, and being awake.
Looking over the home of the blue,
reflected in lake, the strongholds were two.
Still standing there strong, standing so brave
And anyone seeing the castles will awe.

ja niin se jatkui...