Osa 56: Lëìja herää

offgame pvm. 10. kesäkuuta Armon vuonna 2002

Aamulla 2.7. Gwyndham heräilee "kirkkaaseen" auringonnousuun kertomaan, mitä seuraavaksi tapahtuuka6an...

Pilviä on kerääntynyt taivaalle, mutta silti linnut laulavat herättäen Votteren ensimmäisenä. Elleth potkii Votterea nähdessään painajaisia. Herätys on tyly, Vottere vain vaatii aamiaista aivan kuin olisi palatsissa, pahaksi onneksi ruokaa ei ole (paitsi repussani, mutta Ellethpä ei sitä tiedä). Elleth tuuppii Gwyndhamia, mutta eipä tunnu heräävän. Dern onneksi onnistuu löytämään lanttuja, jotka Elleth valmistaa "gurmee" kokin tapaan. Tosin vain kaksi annosta. Leirin elämää häiritsee putoava kuollut sorsa, ilmeisesti Dernillä oli sormensa pelissä. Sää vaikuttaa Ellethin mielestä hieman huonolta, myrsky on ilmeisesti nousemassa jossakin välissä päivää, tai vasta illalla.

Vottere herättää minut kevyesti tönäisten ja kysäisee roistoista, jotka yllättivät leirin toissa yönä. Vottere taas on löytänyt jälkiä, tosin ihan turhat jäljet. Oikeasti tuo meidän muuli on lähtenyt kohti Flusstadtia. Hopeapilvi ei näytä ollenkaan terveeltä, mutta Elleth on eri mieltä hänen paranemisestaan. Pitäisi vielä saada lisää hämähäkkejä. Lähden metsästämään hämähäkkejä, reissuun menee parisen tuntia, yksi ehti jopa puraisemaan minuakin. Leiri on lähes tyhjä kun palaan, vain Elleth ja Hopea sekä Leia. Ai niin ja lapsi. Ei tästä kyllä tule mitään. Puolen tunnin jälkeen saan Votteren kiinni tasangolla, valtava ruohomeri se olikin. Päätämme palata leiriin viimein, ehkä Vottere on palaamassa järkiinsä.

Otamme uudestaan suunnan ja huomaamme, että Vottere oli lähtenyt väärään suuntaan. Roistoryhmä oli ottanut suunnan kohti pohjoisia vuoria, itse jatkan jälkien seuraamista ja Vottere palasi kertomaan löydöksistään leiriin, jossa tapahtumat jatkuvat villisti ja siasti kun Dern ja Anis viilettävät ison karjun selässä leirin läpi ja kohti minua, nyt muistin jopa sanat oikein ja tällä kertaa karju meni unten maille. Anikselle pysähtyminen oli pieni yllätys ja pian olikin ilmalennon aika, joka loppui käytännössä jalkojeni juureen.

Samalla Leia heräilee 1.5 päivän unilta ja on aivan muissa maailmoissa, puhuu joistain ampiaisista, aivan kuin olisi siellä kukkalaaksossa. Ja melkein ensimmäisenä Leia syyttää Hopeapilveä vartioon nukahtamisesta, vaikka itse oli tuolloin vartioissa. Dernin kämmen on pahasti pipi ja Anis ilmoittaa tästä hädissään Ellethille, ja Elleth ei oikein voi potilasta lähestyä kun olkapääsuojukset ovat mitä ovat. Outo kieli on liikaa Anikselle, mutta ilmeisesti hänestä puhutaan jotain tai sitten Vottere ja Leia kiistelevät jostain turhanpäiväisestä.

Vottere saapuu jonkun ajan kuluttua takaisin jäljille Leia mukanaan, hänkin on taas elävien kirjoissa. Ei kyllä aivan kunnossa, mutta kykenevä lähtemään rosvojahtiin ja kertoo seuraavaa... eipä kerrokaan kun puhuu hieman sekavia.

Elleth ja Anis tekevät isoa villisikaa ruoaksi, taitaapi Anis onnistua paremmin. Leia, Vottere ja minä jatkamme kohti vuoria, mutta vuorien juurilla käännymme kohti suuren järven rantaa. Jäljet johtavat ylängölle, mutta sitten ne katoavat punaiseen soraan, josta ei voi lukea mitään. Kaukana erotame villihevos lauman, joka laukkaa iloisena pitkin ylänköä. kivisellä tasangolla, hieman outoa mielestäni ehkäpä niiden tallit vuorilla ovat. Leia tuntuu elävän pari päivää jäljessä. Pienen keskustelun jälkeen suuntamme kohti järveä, jonka rannalle myös polku loppuu. Kaukana näemme vain liekkien linnan, jonka kerrotaan olevan tulijättiläisten rakentama tai näin Vottere kertoo. Huomaan oudon luiskan rannassa, ja pienen sukellusreissun jälkeen löydän oudon tasanteen, jolla makasi ikivanha valar tikari. Muuten mielikuvituksemme vain laukkaa kun mietimme voisiko polku johtaa sinihaltioiden vedenalaiseen valtakuntaan, kukapa tietää. Leia ihmettelee kuinka hänen leilinsä on taas jäässä. Outoja tapahtumia. Jäljet ovat hyvin mystiset, ei mitään järkeä. Joudumme palaamaan tyhjin käsin, mutta palatessamme huomaamme haaskalintujen kiertelevän jotain, joka osoittautuu ihmiseksi. Francisco, tuo tarinankertoja on kokenut kovan kohtalon. Joutunut lintujen ruuaksi. Kaiken kukkuraksi Leia ja Vottere alkavat kiistelemään jostain valariksi, en halua edes tietää. Kasaamme Franciscolle kivisen leposijan, olihan hän loppujenlopuksi hyvä mies.

Kun palaamme leiriin niin Vottere möläyttää Anikselle, että hänen ukkinsa on kuollut. Tyttöhän pinkaisee samantien metsään itkua tihurtaen. Peräänhän minä siitä lähdin, onneksi sain tytön rauhoitettua. Kun palaamme niin kuulustelu alkaa, aika tylyä, mutta tuntien tyylin ei mitenkään uutta.

Tämän yön vietän sairaan Hopean vierellä, osaakohan Elleth hommansa? Pahaksi onneksi yöllä alkaa sataa rankasti, onneksi saamme katoksen rakennettua. Leiri nukkuu pätkittäin, itse valvon koko yön Hopean vierellä.

3.7.

Aamu ei koita kovin valkeana ainakaan minulle, Hopea heräsi yöllä ja houraili vain järjettömiä. Muutama kyynel vierähtää poskelleni, ei tämä voi tapahtua minulle, taas. Aamulla leiri heräilee, ja alkaa tappelemaan heti. Enää en anna Ellethin "hoitaa" häntä, hän julkeaa väittää Hopean parantumiskykyä, vaikka hän on haltia. En voi uskoa parantajaamme, hoitokeinot eivät vakuuta. Leia poimii hämähäkit Ellethille liiskaten ne vain. Elleth yrittää syöttää Hopealle myrkkyä, mutta mulkaisuni saa hänet muuttamaan mielensä. Lähdemme matkaan Leian kantaessa Hopeapilveä, 9 tunnin jälkeen saavumme manneleiriin. Salaa Elleth yritti taas syöttää Hopealle myrkkyä ja onnistui siinä. Onneksi huomasin sen, se piru, ei järin reilu temppu Ellethiltä. Tämän jälkeen Hopea siirtyi minun vastuulle, nyt jos Elleth vielä pistää näppinsä väliin niin en kyllä enää hillitse itseäni. Illan koittaessa Vottere kohoaa yläilmoihin tarkastelemaan ympäristöä. Anis ja Dern haluaisivat poistua saaresta, mutta Leia ja Vottere olivat vahvasti eri mieltä. Laulukin oli tarpeen, mutta pian Anis nukkui rauhallisesti. Otin ensimmäisen vahtivuoron.

Yöllä Dern herättää Aniksen, joka ajattelematta läpsäisee Dernin kypärää ja saa lohikäärmeeltä naarmut muistoksi. Onneksi saan puhuttua nuorenparin ympäri ja he jäävät saareen. Yöllä kun on aivan tyyntä kantautuu järveltä surullista laulua. Herätän Leian aamun vahtivuoroon, sitten käperryn Hopean viereen nukkumaan, joka vihdoin esittää pieniä virkoamisen merkkejä, jos Hopea tästä toipuu kuntoon niin Elleth on kyllä maineensa ja kykynsä menettänyt minun silmissäni.

4.7.

Leia herättelee leirin aamulla, aamiaiseksi on yllätys, yllätys possua. Myös muurahaiset ovat kiinnostuneet krillisiasta. Anis osoittaa mieltään Dernille yöllisestä, mutta se nyt on sivuseikka. Elleth tulee kinuamaan minulta marjaa ja julkeaa jopa tarttua minua käsivarresta vaikka lähes tappoi Hopeapilven. Pieni läpsäys leukaan luulisi opettavan hänet tavoille. Sitten Elleth kinuaa marjaa Leialta. Aamulla kun olemme lähdössä vastarannalla niin Anis on taas unohtanut kypärän tavat ja hänen poskensa aukeaa siistillä viillolla, tyttö kirkaisee ja vaipuu samantien tajuttomaksi. Elleth ompelee ripeästi posken kuntoon.

Suoritamme melkoisen operaation joen yllä, kun joudun tyrkkimään Votteren yli lentelemällä noin 10 metrin korkeudella, olisipa siinä ollut katselemista yleisölle vaikka sirkuksessa. Saavumme hieman rämeiselle toiselle puolelle varsin onnistuneesti. Löydämme manneleirin, joka kelluu itsestään. Nyt selvisi sekin mysteeri, miehet tekevät metsätöitä joten emme pääse hiipimään lähelle, Vottere haluaisi ilmeisesti mielenpoluille. Hiivimme lähemmäksi leiriä, mutta Vottere astuu kepin päälle, joka rasahtaa herättäen lähimmän huomion ja samalla signaali kiirii leirin läpi. Aseet esillä parikymmentä mannea lähestyy meitä, tilanne rauhoittuu, mutta kielimuuri on liian korkea. Kommunikaatio on mahdotonta. Leia kyllä yrittää ja asiat voisivat mennä jopa eteenpäin, sitten Vottere esittää oman kuvaelman tapahtuneesta, ei tunnu vakuuttavan. Hauskaa se ainakin oli. Pian leiriläiset rauhoittuvat ja naurun remakka yltyy kun he muistavat Votteren ja Mandoliinin. Aseet menevät takaisin ja meidät johdatetaan kelluvaan leiriin. Leiriin saapui pian kauppakieltä hiukan osaava Roman ja asiat selkenivät. Ilmeisesti leirissä on näkijä, joka oli nähnyt Franciscon kohtalon. Ilmeisesti saimme asian perille ja pelastettua hyväntahdon maineemme pelastettua. Ostinpa siinä sivussa yhdet kärrytkin kolmella hopealla, jotka olivat vielä joitain kääpiöiden rahoja, harvinaisiakin vielä. Sitten harvasanainen puhe kääntyy Anikseen ja Derniin, jotka ovat jonkinlaisessa liitossa. No, joka tapauksessa minun pitää käydä ilmoittamassa muulle leirille minne olemme menossa ja kuinka. Hopea on korkeassa kuumeessa, mutta hieman punaa on palannut hänen poskilleen. Kaikki ovat hieman erimieltä kuinka pitäisi toimia, mutta lopulta pääsemme yhteisymmärrykseen ja minä palaan soutuhommiin. Matkanteko on hieman hidasta, ukkonen yllättää meidät keskellä matkaa ja Tulkaskin saa kuulla Votteren huomatukset ja vastaa salamalla. Kaikki sujuu yllättävän hyvin, mutta sitten rannalla meitä ei odotakkaan kukaan vain sateenpiiskaamat laiturikivet. Grey Castle seisoo synkkänä niemen kärjessä, kiviset varustukset nousevat lähes sadanmetrin korkeuteen. Tämä maalohikäärmeitten linna on mahtava sen oven kolkutinkin on 3 metrin korkeudessa. Alkuiltaan mennessä myrsky laantuu ja lähdemme etsiskelemään muita jyrkiltä kallioilta. Tämä suunnitelma taitaa kariutua jyrkänteisiin. Saamme kuitenkin kaikki taas kasaan ja yövymme Grey Castlen laiturilla. Yö saapuu rauhaisasti

Seuraava päivä 5.7.