Osa 57: Linnakkeen valloittajat

Auringon painuessa mailleen, on Tulkas ajanut myskyvankkurinsa toislle taivaankansille. Olemme oudon vankkuriveneemme kanssa kokoontuneet lohikäärmeiden rakentaman Drachensteinin mahtilinnan aallonmurtajalle. Koko ryhmämme on kasassa. Enää ei sada ja pian voimme jatkaa rangaistusmatkaamme roistojen perään.

Leia kärsii pään kivistyksestä. Hopeapilvi alkaa palata tajuihinsa, mutta hourailee (kielen arvelen olevan haltiaa). Gwyndham on hyvissä voimissa. Elethiä väsyttää, vieroitusoireet eivät ole hellittäneet. Derndricin maaginen lohikäärmekypärä on raadellut Aniksen toisen käden, mutta se on jo sidottu. Lohikäärmeen herraksi ennustuksiss nimetyn Dernricin oma vasen käsi on vain hivenen paremmassa kunnossa. Toimivia kummastakaan kädestä tuskin tulee iman parantajamme välittämää jumalallista voimaa. Itse olen täydellisessä kunnossa ja palan halusta päästä rankaisemaan julkeita rosvoja, jotka pahoinpitelivät hallitsijapuolisoni miltei hengiltä.

Valan sotureihimme taisteluintoa: "Tulkas antaa meille suotuisan tuulen. Lähtekäämme viivyttelemättä roistojahtin." Derndricin lohikäärmekypärä alkaa lepattaa siipiään, mutta lopettaa pian ja Derndric pyytää anteeksi ettei hänen lohikäärmeensä jaksa kantaa häntä. Käyn komentamassa joukkoni liikeelle, ja vähitellen pääsemme aluksellemme ja suuntaamme järven selälle, kohti vastarannalla näkyvän nuotion kajoa. Järven vesi pyörteilee ja pelkään järvessä piilevän Krakeneita. Ajelehdimme virtauksen mukana jonkin matka, kunnes Krakenit siirtyvät kauemmas ja voimme jatkaa matkaa. Leia ei kuitenkaan voi soutaa vatsakipujensa vuoksi pidempään. Gwyndham ja Anis eivät voi soutaa yksikätisinä, Hopeapilvi on vielä tajuton ja Eleth on vaipunut transsiin. Siirryn siis itse airon varteen ja Leia tarttuu peräsimeen. Gwyndhan pudottaa airon mereen, mutta Derndric noutaa sen sutjakasti kuin pieni vesipeto. Pääsemme siis jatkamaan matkaa ja tuuli laantuu ja yöstä näyttää tulevan peilityyni. Pilvet peittävät jopa tähtien valon ja ainoa yössä näkyvä valo, roistojen nuotio, jää kallion taakse piiloon. Jatkamme pimeässä. Kirous ja kuolema! Gwyndhan katkaisee airon ja osoittautuu, että meille on myydyn veneen airot ovat lahot. Pienen etsimisen jälkeen löytyy aluksen työkalupakki (pieni puusepän vasara, 10 2" naulaa, 10 4" naulaa, 50 jalkaa peukalon paksuista köyttä, taltta, puukko, kiila, naskali, pikilankaa 15 m, ongenkoukku, n. 1 dl perunaliima ja naarausankkuri). Neuvokas Gwyndhan repäisee ajurinpenkistä laudan ja jatkamme soutamista. Tyynessä yössä kuuluu taitamatonta sitran rämpytystä ja pian näemme jälleen nuotion valonkin.

Rantautuminen on vaikeaa, sillä rantavyöhyke on karikkoinen. Ohjaamme aluksemme karikon laitaan, parin sadan metrin päähän rannasta. Hopeapilvi rikkoo hiljaisuuden alkamalla vaikeroida. Hyssyttelemme häntä ja selitämme retken luonteen. Leia luovuttaa kaksi mirennaa Elethin lääkitsemiseksi. Ensin hän meinaa tukehtua, mutta Gwyndhamin toinen yritys onnistuu paremmin. Laitettuamme aluksen ankkuriin minä, Derndric ja Leia kahlaamme rantaan. Gwyndham lentää vakoilemaan roistojen leiriä. Leirissä on parikymmentä ryökälettä, ja leiriä vartioidaan. Emme kuitenkaan saa varmuutta ovatko he roistoja. Mutta kuka muu täällä olisi? Päätämme hiipiä lähemmäs leiriä. Vartiomies kuulee kiipeämisemme ääniä ja tulee lähemmäs ottaakseen selvää. Hänet kuitenkin yllättää etujoukkonamme ollut Gwyndham. Matkasauvan isku selkään kaataa vartiomiehen miltei äänettömästi. Yllättäen Hopeapilvi ilmestyy Gwyndhamin luo ja jatkaa vakoilemaan leiriä. Gwyndham tulee kertomaan raportin ja palaa vakoilemaan leiriä.

Pimeästä kuuluu kolmen törähdyksen merkkiääni. Vastauksia kuuluu eri suunnilta. Hetken kuluttua kuuluu pidempi merkkiäänien sarja ja nuotio sammutetaan samaan aikaan kun Gwyndhan yrittää epätoivoisesti vastata ensimmäiseen merkkiin, mutta soittaa väärällä sävelkorkeudella. Viritän lyhytjouseni ja alan Leian kanssa peruuttaa kohti rantaa. On aavemaisen hiljaista ja hyvin pimeää. Jossain tuon pimeyden keskellä Derndric antautuu lähitaisteluun. Kuulen jostain oikealta, aika akuakaa ähinää ja murinaa, sekä jousen helähdyksen. Paria hetkeä myöhemmin Leia parahtaa. Laitan käteni hänen olalleen ja huomaan, että siinä väpättää nuoli. "Se osui aika siististi. Paina se läpi, niin päästään tappelemaan," ärähtää Leia. Autan Leian selälleen kiveä vasten, tartun lujasti nuoleen, vedän syvään henkeä ja painan nuolta koko painollani. Leia parahtaa tuskasta ja verta suihkahtaa kasvoilleni. Leia menettää tajunsa ja vuotaa verta suihkuten. En onnistu seisauttamaan vuotoa. Oikealtapäin pimeydestä kauempaa kuuluu merkisoittoa ja juoksuaskelet suuntaavat meitä kohti ja sitten ohitsemme kallion päällä. Painaudun Leian kanssa piiloon. Kun askeleet ovat painuneet ohi, yritän nostaa Leian selkääni, mutta horjahdan. Yritän uudestaan ja saan nostettua Leian selkääni. Taikavoimani kuitenkin petti ja vajosin maahan. hetken toivuttuani raahaan leian järven rantaa, jossa kylmä vesi saa hänet virkoamaan. Kahlatessamme kohti lauttaa, kuuluu leiristä säikähtäneiden lasten kiljuntaa. Kohta sen jälkeen kuulemme juoksuaskelten suuntaavan kohti leiriä. Juuri enne kuin saaumme veneelle, kuulemme leiristä Hopeapilven kauhunkiljahduksen. Veneessä herätämme Elethin, hän kaivaa nuolen irti Leian olasta ja Leia menettää tajunsa. Eleth sitoo Leian haavan ja annan hänelle tilanneselvityksen. Jäämme odottamaan tiedustelijoidemme paluuta.

Hopeapilvi kertoo tutkineensa leiriä. Luolissa oli ihmisiä. Hopeapilven livahtaessa ensimmäisen luolan suun editse luolan pimeydessä helähti jousi - mutta onneksi aivan liian myöhään. Yhdessä luolista oli hajusta päätellen eläimiä. Yhdessä vankkureista oli jokin suuri peto. Kun Hopeapilvi hiipi sen viereen, kuului vankkurista möreä "MÖYRRRR!" Toisessa vaunussa oli laululintuja ja muita eläimiä pienissä häkeissä. Hopeapilven livahtaessa vankkuriin ja tunsi tikarin piston jalassaan. Hän huomasi valtavan sudenkidan edessään, kiljaisi kauhusta ja säntäsi pakoon. Rannassa Hopeapivi löytää tyhjillään olevia veneitä. Sieltä hän ui aluksellemme, vain hieman Gwyndhamin paluun jälkeen.

Myös Gwyndham oli hiipinyt tutkimaan leiriä. Vankkureissa oli eläimiä, toisessa ilmeisesti karhu. Hopeapilven kimppuun olivat hyökänneet vankkurin alle piiloutuneet lapset lemmikkinsä kanssa. Hopeapilvi kiljaisi kauhusta ja säntäsi järven rantaan. Myös Gwynham poistui leiristä nuolenkantaman päähän tarkkailemaan leirin tapahtumia. Leirissä on kahdenlaista väkeä: pääosa väestä näyttää manneilta, mutta paikalla on ainakin yksi norrin näköinen sotilas ja kaksi sulkahattuista miestä. Derndric on ilmeisesti jäänyt vangiksi.

Yritämme soutaa etelään, mutta juutumme karille. Matalikko jatkuu pitkälle järven selälle ja päätämmekin palata Drachensteinin linnaan. Auringon noustessa saavumme sinne. Kerron linnan historiaa, ja Hopeapilvi menettää tajunsa. Lepäilemme ja palaudumme. Aurinko nousee polttavan kuuumana. Lempeän tuulenvireen nostattamat laineet liplattavat aallonmurtajaa vasten. Gwyndham heräilee auringonpaahteen käydessä epämiellyttäväksi, ja huomaa pohjoisilla vesillä useita purjeita. Ne lienevät kalastajia.

Gwyndham lentää järven yli ja laskeutuu veteen, lähelle rantaa. Hän kiipeää rantatörmälle ja löytää lapsilauman, joka kiusaa lokkeja. Gwyndham kiertää leirin taakse, ja huomaa vartiotytön, joka olisi kierrettävä, jotta hän saisi näköyhteyden leiriin. Leiristä kuuluu lasten ja eläinten ääniä. Gwyndham hiipii varovasti lähemmäs leiriä. Veneet on upotettu melko atalaan veteen - vahingoittumattomana.. Kärryjen eteen on valjastettu hevoset ja kärryjä lastataan koko ajan. Kärryjen lisäksi tavaraa lastataan ahkioihin. Lastista suurin osa on häkkejä. Paljon on myös tynnyreitä ja loput on sekalaista tavaraa, mm. turkiksia. Leirissä on erikoinen, kokomustiin pukeutunut ja hunnutettu nainen. Lastaaminen jatkuu ja väki aterioi.

Vartiointia on tehostettu. Gwyndhamin arvion mukaan leirissä on vähintään 30 soturia. Ainoastaan yhdellä leiriläisellä on haarniska: chainmail ja kypärä. Hän vaikuttaa joukkion johtajalta, hän kantaa kilvessään Torwardin vaakunaa. Hän tarkkailee toimintaa ja hänelle tuodaan vähän väliä tiedonantoja. Hänellä on myös henkilökohtainen adjutantti. Hälytysmerkki kajahtaa ja leirin väki varustautuu hyökkäykseen. Naiset ja lapset piiloutuvat luoliin. Jonkin aikaa väki on valmiudessa, mutta uusi äänimerkki tiedottaa "Vaara ohi!"

Gwyndham hiipii piilostaan ja kiertää rannna puoleen. Noustessaan rannata kalliolle häntä vastaan kävelee vartija toisessa kädessään tikari, ja toiseen käteensä hän ottaa pillin. Gwyndham ottaa myös pillin käteensäja haukottelee venytellen. Vartija hymyilee hänelle ja sanoo: "Dzin dobre pzijastzle. Kto jest toje dobre? Sest un maue motylkamoje tor." Gwyndham hymyilee ja vastaa: "Uh-hum." Hämäys tuntuu menevän läpi, sillä hälytystä ei kuulu. Vartija jatkaa tosin matkaansa johtajan luo, jossa hän kymmenisen minuuttia keskustelee tään kanssa. Palatessaan hän hymyilee Gwyndhamille ja heilauttaa tälle iloisesti kättä. Gwyndhamin jäädessä rantatörmälle heilauttelevat muut vartijat silloin tällöin tälle kättään. Gwyndham heilauttaa kättään vastaukseksi. Jonkin aikaa siellä isuskeltuaan, hän livahtaa piiloon ja hiipii pois. Vasta auringon laskun jälkeen hän lähtee palaamaan Drachensteiniin. Hän turhaan yrittää herätt=X-Mozilla-Status: 0009päättää nukkua ja kertoa raporttinsa vasta aamulla.

Gwyndhamin raportin kuultuamme päätämme. Gwyndhamin kanssa kahdestaan lähteä neuvottelemaan joukkion johtajan kanssa.