Osa 58: "Rosvojen" Leiri

02.09.2002 -- Sankarimme päättävät selvittää ovatko löydetyt luolissa asujat kaapanneet Dernrickin ja vieneet tavarat. Jos kyseessä on rosvot, on selkäsauna edessä...

6.7. aamulla

pelin lopussa 7.7. aamu

Kirjurina Vottere

Aurinko nousee ja säteet leikittelevät kasvoillani. Kierrän kylkeä ja jatkan uniani. Seuraavan kerran herään näläntunteeseen. Kirotun laiskat palvelijat, aamiaisen tuoksua ei ole tunnettavissa. Potkin Elethin herielle, ja tämä tuo savulihaa. Makoilen vielä hetken ennen kuin virtsarakko pakottaa minut ylös. Huojentaessani rannalla Gwyndham vetää laiturille komean hauen. Kalan vatasta löytyy lahonnut rahapussi, jossa on 7 suurta rautakolikkoa. Tutkin kolikoita, ja huomaan, että ruostetta on vain kolikoiden pinnalla.Erotan kolikoista merkkejä, joiden oletan olevan kääpiöriimuja. Järsin savulihaa, ja kyselen Gwyndhamilta tiedusteluretken tuloksia. Minua huolestuttaa se, että heidän johtajansa kantaa Thorwardin värejä.

Leia nukuu edelleen. Eleth vakuuttaa, ettei hänellä pitäisi olla mitään hätää. Myös Anis heräilee ja voipuneella äänellä hän kutsuu Derndriciä. Gwyndham toteaa tämän olevan vielä tutkimusretkellä. Järvi on tyyni, ja aurinkon paahde on jo varsin polttava. Komennan joukkiomme liikkeelle. Koko joukkomme osoittautuu täysin kyvyttömäksi. Sekä Gwyndham että Hopeapilvi pudottavat aironsa. Saatanan tunarit. Haukun heidät ja komennan heidät jatkamaan. Eleth katkaisee oman aironsa ja saan tarpeekseni. Läiskin Elethiä kasvoihin ja kun puna hänen poskillaan on hehkuva, tönäisen hänet järveen. Hän ui takaisin alukseen ja kun pidän tiukkaa kuria pääsemme ylittämään järvenselän.

Rannalla meitä odottaa kahdeksan soturia. Puhuttelen heitä sekä kauppakielellä, norriksi, että kankealla kudukinkielelläni. Ilmoitan haluavani puhua heidän johtajansa kanssa. Kukaan ei vastaa, mutta pari soturia säntää leiriin. Jonkin ajan kuluttua leirin johtaja saapuu ja hoilottaa kauppkielellä: "Ohoi, keitä te ootte. Täällä ei mitään varkaita kaivata." Esittelen itseni Otto Turniciksi. Vastaan etsiväni itsekin roistoja, jotka meidät ryöstivät. Hän kertoo olevansa Lars Eriksson ja lupaa muutamasta killingistä johdattaa meidät roistojen leiriin. Ilmoitan olevani tarjouksesta kiinnostunut, mutta haluan myös ostaa vangiksi jääneen tiedustelijamme vapaaksi. Lars toteaa 'pojan' tappaneen joitakin lapsia. Hän kutsuu Derndrickiä nimellä 'Byglaran' - se joka muuttu muotoaan. Lars kutsuu meidät leiriin neuvottelemaan vangin vaputtamisesta. Määrään Gwyndhamin lähtemään leiriin neuvottelijaksemme. Me muut jäämme odottamaan aluksellemme. Lars lähtee tiedustelukierrokselle, ja muutama soturi saattaa Gwyndhamin leiriin.

Leirissä Gwyndham käy aloittamaan neuvotteluja Romanin kanssa. Kesken neuvottelujen yhdestä luolista tapahtuu jotain outoa, kuuluu outoja ääniä ja hätääntyneitä huutoja. Roman ja muut säntäävät ulos ja Gwyndham säntää perässä ja häntä kohtaa kuolevien eläinten ja ihmisten vaikerrus sekä hiiltyneiden ruumiiden karmea näky. Luolassa säntäilee pari palamaan syttynyttä hevosta joita nuoret pojat yrittävät hillitä. Luolan perällä istuu Derndrick häkissä, jonka etuseinä on palanut.

Roman ja soturit ympäröivät Gwyndhamin ja Derndrickin. "Mitä tuhoa on tuo kirottu lapsi jälleen tehnyt?" Gwyndham toteaa, ettei Derndrick ole syyllinen, vaan kypärässä on kirous, joka on tuhon aiheuttanut. Roman epäröi, mutta päättää sitten laittaa Gwyndhamin testiin. "Vaimoni on aika hyvä näkijä. Hän saa ottaa selvää puhutko totta. Jos valehtelet, ei henkesi ole paljonkaan arvoinen." Gwyndham lupautuu testiin ja vanha nainen antautuu tutkimaan Gwyndhamin käsiä antaumuksella. Näkijä vaipuu transsiin. Hän vahvistaa Gwyndhamin puhuvan totta, muta hämmästyneenä toteaa tutkittavansa kohdanneen lohikäärmeen. Roman on sitä mieltä, että asiat pitäisi selvittää suuressa neuvonpidossa leirissä. Gwyndham lähetetään hakemaan loput seurueestaamme leiriin, mutta Roman totesi vielä vakavana: "Mikäli Derndrickin haluatte, joudutte hänestä maksamaan paljon, sillä melkomoisen vahingon hän on aiheuttanut."

Vankkurialukseltamme näen leirin nuotiotulet ja kypsyvän lihan tuoksu nostaa veden kielelleni. Gwyndham saapuu muutaman soturin ympäröimänä ja kertoo tilanteesta. Derndrick on kunnossa ja Gwyndham vakuuttaa, että leiriin meno on turvallista. Kun Anis kuulee, että Derndrick on leirissä, hän hyppää veteen ja kahlaa rantaan. Käsken häntä pysähtymään ja kun hän ei tottele määrään Gwyndhamin pysäyttämään tuon kurittoman tytön. Hän harhauttaa Gwyndhamin ja soturit, mutta pysähtyy kun varoitan hänen temppujensa vaarantavan Derndrickin vapauttamisen. Yksi sotureista nostaa Aniksen niskasta ja varsin kovakouraisesti pitää tämän aloillaan. Hopeapilvi jää veneelle Leian kanssa ja me muut lähdemme rantaan.

Minun johdollani seurueemme kulkee kylään, jossa näemme tuhon jälkiä ja Derndrickin keihäiden ympäröimänä. Derndrick on menettänyt puheen kykynsä. Leirin jonkinlaiselta johtajalta vaikuttava Roman väittää Derndrickin tappaneen tyttärensä ja vahingoittaneen useita kylän arvokkaita eläimiä. Hän väittää Dernin yrittäneen ryöstää leiristä eläimiä ja muuttuneen jopa leijonaksi. Minä kerron Derndrikin tulleen leiriin tarkoituksenaan tiedustella onko täällä meiltä ryöstettyjä tavaroita. Väitteet siitä, että Derndrick olisi ollut varastamassa heiltä ovat mielikuvituksen tuotetta.

Menen puhumaan Derndrickin kanssa. Hän ei pysty puhumaan, mutta vastaa kysymyksiini nyökkäilemällä. Hänelle ei ole tehty pahaa, eikä hän tunnusta tappaneensa kyläläisiä tai vahingoittaneensa eläimiä. Roman kutsuu meidät aterialle keskustelemaan Derndrickin vapauttamisen ehdoista. Derndrick viedään hieman kylän ulkopuolelle, jossa Håkan asettuu vartioimaan tätä.

Käymme aterialle. Neuvottelut saavat odottaa, sillä nyt on ruokaa pöydässä. Romanin vaimo Embra saa myös kunnian istua miesten pöydässä. Samaan pöytään kanssamme asettuu myös Selizer Cassiukseksi esittäytyvä sulkahatulla keikaroiva mies. Hän siemailee simaa vaitonaisena, Romanin kertoessa ylpeänä tarinaa heimonsa historiasta.

Romanin tarina

Kauan sitten, muinaisina aikoina jolloin esi-isäni hallitsivat näitä seutuja elivät Jättiläiset ja Lohikäärmeet näillä main. Silloin tämä järvi tunnettiin Rajajärvenä. Tästä alkoi Lohikäärmeiden maat Etelässä ja Lännessä ja Pohjoisessa oli Jättien maa. Idässä asui heikkoja rotuja, kuten ihmisiä, mutta heitä voimallisempia olivat Kääpiöt joita tuolloin asusti itäisillä vuorilla suurin määrin.

Silloin rakennettiin järven kaksi suurta linnaa, jotka vieläkin järveä koristavat.

Noista ajoista on kulunut kymmeniä sukupolvia, mutta tarinat ajoilta eivät ole muuttuneet, sillä sukumme ei voi koskaan unohtaa,miten meistä, heikoista ihmisistä, tuli alueen herroja.

Tuohon aikaan oli tavanomaista, että Jätit ja Lohikäärmeet söivät kaikki piiloistaan esiintulevat ihmiset jotka vain kiinni saivat. Jätit ja lohikäärmeet kisailivat myös usein kiinni saamillaan ihmisillä, joita kääpiöt heille orjina myivät.

Sitten erään kerran muuan Jätti, Gromph Feurstein, nimeltään sai esi-isäni kiinni. Esi-isäni Grigori oli tuolloin mies parhaimmassa iässä ja erittäin taitava sanansäilän käyttäjä. Hänet tunnetaan edelleen ehkä taitavimpana bardina, joka koskaan on näillä main elänyt.

Grigori oli varma, että kuolema hänet kohtaisi, mutta päätti yrittää jättiä hieman hidastaa. Niinpä hän keskusteli Jätin kanssa ja sai jätin uskomaan, että viereisessä linnassa asuva Lohikäärme piti Jättejä hitaina ja tyhminä.

Niiltä sijoiltaan Jätti lähti uimaan kohti Lohikäärmeen linnaa. Lohikäärme tästä hieman hämmentyneenä otti Jätin taisteluhaasteen vastaan ja pari ylitti järven Ruostevuorten puolelle. Tuolloin vuoret olivat korkeat ja niillä kasvoi kauniita niittyjä, joissa kauriit ja villivuohet kirmailivat.

Edelleen Jätin kourassa oli Grigori, joka oli saanut Jätin luottamuksen puolelleen. Grigorikin toki tiesi, ettei Jätin luottamus ollut vakaata vaan saattoi vaihtui hetkessä. Jätit olivat tunnetusti äkkipikaisia.

Niinpä Jätti ja Lohikäärme alkoivat kilpailemaan. Ensin he söivät kilpaa lauman ihmisiä, tuhosivat vuoria, raivasivat metsiä ja raivosivat muuten vain.

Mutta Grigori sai kilpailun näyttämään melko tasaiselta.

Päivässä sai kaksi valtavaa voimaa aikaiseksi niin paljon tuhoa, että sen jäljet näkyvät edelleenkin. Kokonainen kääpiökylä oli syöty pois ja murskattu maan tasalle, Ruostevuoret olivat kuolleet ja palaneet.

Niin Lohikäärme kuin Jättikin alkoi olemaan raivoissaan. Ja niin alkoi Järven taistelu. Se käytiin niillä seuduin, jossa Lorein nykyisin sijaitsee. Tuolla alueella oli tuolloin maakannas, joka ulottui melkein Jätin linnaan asti.

Niin hirveä oli viikon kestänyt taistelu, että maa upposi laajentaen järveä, Lorelein luolat muodostuivat kun lohikäärmeen tultakin kuumempi hengitys sulatti kiven pois.

Mutta parasta kaikesta oli, Grigorin laulun ansiosta hän pääsi pakenemaan tuhoa ja pelastamaan perheensä. Moni kuoli, maata tuhoutui, mutta lopulta Lohikäärme pakotti Jätin uimaan linnaansa. Niin oli Jätti lyöty, että hän häpeissään vetäytyi linnaansa, eikä ole Jättiä sen koommin nähty.

Vaan oli lohikäärmeen vammatkin niin suuret, että vain muutamia sukupolvia myöhemmin eräs nuori iirisoturi, Deirtheriksi hän itseään kutsui saapui aluelle ja haastoi vanhan suomukyljen. Suomukyljen ja Iirin taistelu nosti niin suuren sumun järven ylle, että vuoteen ei kukaan nähnyt järven reunamilla kättään pidemmälle, mutta sumun laskettua ei suomukylkeä, eikä liioin tätä rohkeaa ihmismiestä näkynyt. Lohikäärmeen linna oli osin raunioina ja kymmenen sukupolven ajan sieltä nousi savua ja vielä edelleenkin joinain kuulaina talviöinä voi joskus nähdä vienoja savukiehkuroita nousevan Lohikäärmeen linnasta... Ja ilmeisesti Lohikäärmeen jäljiltä on järven saari niin myrkyttynyt, että kun Valarit tulivat he syöksyivät suinpäin linnaa valtaamaan, vaan yksikään ei koskaan palannut ja kauniit laivat mätänivät rantaan.

Sen koommin ei näillä main ole suuria taisteluita nähtykään... ennen kuin aivan viime vuosina kun pohjoisesta on vaeltanut näille main kaikenlaista hampuusia, jotka ovat alkaneet ryöväillä ympäristön kyliä ja kaupunkeja.

Kun tarina ja ateria on saatu loppuun, Roman kyselee millä asioilla me täällä liikumme. Kerron olevani kauppias matkalla Basileaan, ja levottomuuksien vuoksi poikkesin tavanomaiselta reitiltä. Rosvot ryöstivät tavaramme ja vahingoittivat vaimoani. Olimme epäilleet heitä rosvoiksi ja olin lähettänyt tiedustelijan selvittämään onko leirissä meiltä ryöstettyjä tavaroita. Roman jakaa huolemme, sillä rosvojoukko kiusaa heitäkin varsin usein. Pääsemme sopimukseen: Lars antaa kaksi soturia mukaamme, teemme kostoiskun roistoleiriin ja annamme Romanin väelle heiltä ryöstetyt tavarat. Lars myy minulle myös uuden jänteen pitkäjouseeni sekä nuolia.

Roman ehdottaa, että hyökkäisimme rosvojoukon kimppuun aamulla. Rosvot juhlivat miltei joka ilta, ja aamuyöllä monet ovat syvässä humalassa. Lähetän Gwyndhamin tiedustelemaan rosvoleiriä, mutta hän päättää ensin levätä hetken. Me muut jäämme leiriin nukkumaan. Lähetän Elethin ja Aniksen hakemaan loput seurueestamme veneeltä. He löytävät Hopeapilven ja Leian tajuttomina veneeltä. Pikkuprinssi huutaa, eivätkä Eleth ja Anis saa lasta hiljenemään. He tuovat veneen leirille. Eleth kantaa Hopeapilven leiriin ja kääntyy takaisin. Anis yrittää rauhoitella lasta, ja jätää sen lopulta Gwyndhamin hoiviin. Gwyndham käy pesemässä vauvan pyllyn ja vauva rauhoittuu hieman. Hetken kuluttua Eleth saapuu Leiaa kantaen. Hän tuijottaa silmät pyöreinä Gwyndhamia, joka syöttää pikkuprinssille maitoa ja savukalaa ja tempaisee vauvan itselleen. Hän asettaa vauvan syömään nukkuvan Leian rintaa.

Anis etsii Derndrickin ja tätä vartioivan Håkanin. Anis lirkuttelee Håkanille, joka innostuu liikaakin ja tarttuu Anikseen ja alkaa repiä tältä yöpaitaa. Derndrick rientää apuun, mutta Håkan painii Aniksen kanssa niin, ettei Derndrick osu, ja Håkan ei edes huomaa. Håkan painaa kauhuissaan rimpuilevan Aniksen alleen ja Derndrick puraisee Håkania niskaan. Håkan nousee housut polvissa pystyyn ja raapaisee keihäällään Derndrickiä vatsaan. Derndrick puraisee Håkanin asekädestä valtimon poikki, mutta viime voimillaan iskee Håkan keihäänsä läpi Derndrickin vatsasta. Håkan menettää tajuntansa ja Derndrick säntää kohti leiriä vertavuotaen ja ulisten. Hän tuupertuu maahan leirin laidalla. Anis jää maahan vapisemaan ja nyyhkyttämään.

Kuunnellessani surulauluja nuotion ympärillä huomaan yllättäen Derndrickin saapuvan nuotion valopiirin äärimmäiselle laidalle. Hänen vatsastaan törröttää keihään varsi ja hän kaatuu vertavuotaen maahan. Riennän hakemaan Elethin, jonka kanssa riennämme Derndrickin luo. Eleth on jälleen jumalallisen voiman välikappale ja hän ottaa Derdrickin vammat itseensä. Elethin neuvomana Gwyndham yrittää ommella tämän suolia kuntoon. Itse annan valoa operaatiolle. Operaatio onnistuu, mutta Eleth menettää sen aikana tajuntansa. Gwyndham syöttää Derndrickille ja Elethille mirennat ja molemmat palaavat tajuihinsa.

Pikkupojat löytävät Aniksen ja pilkkaavat tätä itkupilliksi. Hetken Anista kävyillä heiteltyään he löytävät Håkanin ruumiin ja huutavat hälytyksen. Embra saapuu, hätistää pojat Aniksen luota ja rauhoittaa tätä kysellen mitä on tapahtunut. Anis ei pysty kertomaan, mutta menee rantaan pesulle. Embra ymmärtää mitä Anikselle on tapahtunut ja kysyy oliko syyllinen se 'räjähtävä' poika. Nyyhkytysten lomassa Anis kertoo, että syyllinen on Håkan.

Alkaa tilanteen selvittely, soturit tivaavat mitä oikein on tapahtunut. Tunnustan, ettemme ole kauppiaita, vaan meillä on tärkeämpi tehtävä. Tulossa on jälleen suuri sota ihmisten ja lohikäärmeiden välillä. Tuossa tulevassa sodassa Derndrickillä on ennustusten mukaan oleva ratkaiseva rooli, sillä hänestä on tuleva Lohikäärmeiden herra. Väkijoukko kohahtaa: "Deirtherin jälkeläinen!". Monet kumaravat Derndrickiä. Myös Håkanin kohtalo selviää meille myönteisellä tavalla, kun naiset kertovat Håkanin syyllistyneen raiskaukseen. Derndrickin maine puhdistuu ja Håkanin ruumis heitetään susille.Derndrickin kunniaksi juodaan maljoja, mutta häntä ei kuitenkaan uskalleta majoittaa kylään.

Kylän naiset kantavat Elethin luolaan, ja vasta jonkin ajan kuluttua Gwyndham huomaa laajenevan verilammikon Elethin makuupaikalla. Hän ei sitä pysty sitomaan. Annan Elethille vyöni, ja myös Embra toteaa, että ainoa keino on harvinainen yrttimarja jota heillä on vain muutama annos jäljellä. Gwyndham lupaa maksaa yrtit ja sorkkii Elethin vatsassa olevasta aukosta tahnaa, jolla verenvuoto tyrehdytetään. Hoito kuitenkin onnistuu, ja vähitellen yksi toisensa jälkeen nukahtaa. Minä valvon pisimpään ja seuraan miten Embra käy välillä tarkkailemassa Elethin kuntoa. Lopulta nukahdan.

Kun aamulla herään, on luolassa vielä miellyttävän viileää. Ulkona on kuitenkin painostavan kuumaa. Derndric on uimassa. Syön vähän aamupuuroa ja palaan luolaan, jossa pikkuprinssi imee nukkuvan Leian rintaa. Heittäydyn selälleni oljille ja jatkan uniani.