Osa 65: Kaksoiskaupunki

Dor Amarth Jungle, peli 65. Pelattu 29.12.02 sunnuntaina, uutta vuotta odotellessa. Kirjurina Hilëiath.

Eletään 22.7.

Olemme (matkallamme kohti Mashedia) vankkureinemme lähestymässä tukkimiesten "Samin mökiksi" kutsumaa hirsistä savupirttiä. Sen pihalla on eläimiä, ja mikä kiinnostavaa, kaksi ratsua, joissa on Goryn armeijan satulat. Hevoset ovat rapaisia ja näyttävät vastaratsastetuilta. On ilta, aurinko on juuri laskenut. Yöstä tulee kirkas.

Sisältä kuuluu ääniä, melko käskevää puhetta. Olemme syöneet suolasilakoita koko päivän, ja joutuneet juomaan tukkimiesten naurisolutta aika runsaasti janon sammumiseksi. Olen koputtamassa ovelle kun sisältä kuuluu nyrkin isku ja naisen huutoa. Hiljenee. Qwyndham kurkkaa ikkunaluukusta: sisällä on kaksi rotevaa hyvinvarustettua sotilasta, toinen miekka esillä oven edessä. Toinen penkoo tavaroita arkusta. Kyyristynyt nainen nurkassa.

Käsken Vottoren ja Hopeapilven ikkunan taa jousineen ja koputan oveen. Sisältä kuuluu lopulta huuto kudukiksi: "Kuka siellä, kuka häiritsee keisarin sotilaita?" Matkalaiset haluaisivat täydennystä ruokavarantoihinsa. "Menkää matkoihimme, keisari määrää!" Goryn sotilaiksi puhutte huonoa tulkasta.

Äkkiä toisen hevonen alkaa hirnua ja vauhkota. Vastaan tulkasiksi, etten koskenut hevosiinne. Vedän oven auki kun minun käsketään esittäytyä.

Mökissä on pimeätä. "Votter, saisiko valoa." Sotilaat tivaavat kuka olen, heidän vaakunaansa ei ole tietääkseni olemassa... He ovat menossa Bugtiin tappamaan aatelisia, epäilevät minua sellaiseksi. Kun sotilas alkaa hermostua ja osoitella miekallaan, huikkaan Vottoren valokeiloineen sisälle. Ryhdistäydyn, ojennan sinettisormuskäteni hänen nähtäväkseen, ja hetken epäluuloisena sormusta, minua ja Vottorea valoineen tuijoteltuaan he polvistuvat.

Käsken valaista tuvan. Nurkassa nukkuu vuohi ja pieni lapsi. Käsken Elethin katsoa naista. Naisella ei ole mitään hätää. Miehet kertovat etsineensä talosta ruokaa Goryn armeijalle. Mies kertoo olevansa kapteeni Redoran, kuudennen armeijan ensimmäisestä legioonasta. Hänen mukaansa keisari on perustanut uuden armeijan jossa on yksi legioona. Kapteeni on legioonan komentaja ja armeijan komentaja on Nabor joka on nyt Tragyssä. Gwÿndham tuo kalaa ja kaljaa ja tarjoan niitä sotilaille. Vien myös jotain naiselle todeten ettei sinun tule pelätä keisariasi. Menen hoitamaan lasta vankkureihin sillä aikaa kun miehet syövät.

Kun miehet ovat syöneet, pyydän heitä kertomaan mitä Goryssä ja Kudukissa on tapahtunut. Miehet ovat olleet leirissä sen jälkeen kun he lähtivät Basileasta toukokuun puolivälissä. Basileassa tuli kansannousu verojen takia ja legioona lähetettiin hoitamaan se. Verot määräsi keisari Mibeth. Mibeth on Votteren vähä-älyinen serkku. Kun kapina oli murrettu, armeijaa siirrettiin Haugeniin. Legioona harjoitteli leirissä lähellä Angmarin rajaa ja nyt he ovat tehtävällä. Heidän tulee salamurhata Fimbrius. Votteri julistettiin kuolleeksi pari kuukautta sitten ja Mibeth kruunattiin keisariksi. Mashed jonne olemme menossa kuuluu kapinallisiin. Nisni-Tagilissa oli myös kapina mutta nyt siellä ei ole enää. Tragyssä riehuu yhä rutto ja kaupunki on suljettu. Gorystä tulee vähän uutisia sisällissodan alkamisen jälkeen. Keisarimieliset taistelevat toista ryhmää vastaan. Lähetän miehet pois jotta voin neuvotella Votterin kanssa. Gwündham ja Hopeapilvi lähtevät tutkimaan metsää.

Kysyn miehiltä nopeinta reittiä Nisni-Tagiliin. Heidän mukaansa nopein reitti on Mashedin ja Anglian kautta. Angliasta mennään järvelle ja sieltä komennetaan veneilijä viemään meidät toiselle puolelle. Miehet tulivat juuri Angliasta ja se oli turvallinen. Miehet kertovat että Angliassa oleva Punainen Mylly niminen majatalo on hyvä. Kerron miehille että meistä ei saa puhua kuolemanrangaistuksen uhalla. Kuvailen heille Fimbriuksen ja päästän heidät matkoihinsa. Miehet nousevat heti ratsujensa selkään ja karauttavat matkoihinsa. Mekin lähdemme jatkamaan matkaa.

seuraava päivä (23.7)

Tie kulkee melko suoraan pohjoiseen ja kohoaa pikkuhiljaa. Aamu on kirkas ja puusto on enemmän ja enemmän havupuita. Aamulla näemme lammen jossa on sorsia. Ammun Votterin ja HP:n kanssa sorsat ja HP käy hakemassa ne. Menemmekin sitten jo nukkumaan. Iltapäivällä heräämme ja Eleth tekee sorsista ruokaa.

Aniksen kuume ei kuulemma olekaan tarttuvaa. Hyvä. Tie kiemurtelee lehtomaisemissa koko päivän. Missään ei ole inhimillistä elämää, merkkiäkään siitä. Tie on silti ihan hyvässä kunnossa. Siitä on joskus kulkenut väkeä. Kun minua alkaa taas väsyttää, tarjoudun näyttämään Gwyndhamille miten hevosvankkureita ohjataan. Mutta hän taitaa omata minuakin syvemmän yhteyden juhtaamme, koska ohjaa meitä upeasti ohjaksia tarvitsemattakaan. Näin pystymme matkaamaan liikoja pysähtelemättä.

seuraava päivä (24.7)

Tulemme sillan yli, ja ennen puoltapäivää näkyy savua ja paaluvarustuksia. Tämä ei taida olla Anglia vielä? Ohjaan kohti armeijamme lippua, kukkulalla on tuore linnake. Mietimme hetken kannattaako paljastaa itsemme, mutta emme halua riskeerata, että sana tulostamme lähtee kiirimään vielä, ja ties minne. Maksamme tietullin parille sotilaalle ja jatkamme matkaa. Täällä kaadetaan vielä lisää puita varustusta varten.

Auringon laskiessa tulemme risteykseen, tiet kaikkiin väli-ilmansuuntiin. Keskellä on kyltit: Laketown (sieltäpäin tulemme), Mashed, Temppeli, mutta eteenpäin ei lue mitään. Temppeli-kyltti on uuden näköinen. Kaikki tiet näyttävät käytetyiltä. Derndric väittää tietävänsä että eteenpäin vievä tie on Mashediin, sinne olimmekin menossa muutenkin.

Puolenyön aikaan taivaalle on kertynyt pilviä ja Gwyndhamin mielestä tulee raskas sade aamuun mennessä. Ja taas hän on oikeassa. Mies tuntee kyllä taivaan merkit kuin kämmenensä uurteet.

seuraava päivä (25.7)

Mutta nyt olemme jo peltojen keskellä ja saavumme pian Angliaan. Hopeapilven rahapussista maksan pienet tullimme. Punainen mylly sijaitsee kylän läpi virtaavan puron päällä, sisällä salissa on yhä pieni siipiratas. Ihmisiä on tusina. Haisee imelälle. Tilaan kaikille aamiaisen. Suolasilakansyönti riittää. Viidennen armeijakunnan miehiä pelaa korttia.

Mietin josko voisimme jättää kuumeisen Aniksen matkasta. Gwyndham on lääkinnyt häntä pajuteellä. Mutta sitten Eleth kertoo että kyllä hän pian paranee. Palvelijapoika on puhelias, hän sanoo ettei Mashedissa mitään mellakoita ole ollut aikoihin, siellä vain palvotaan nykyään jotain outoa jumaluutta. Tekevät käännytystyötäkin, mutta epäonnistuneesti. Dern kaveeraa pojan kanssa, häipyvät sitten jonnekin. Kysyn viittaa emännältä, mutta ei heillä ole sopivia, hupullisia.

Lähdemme, Dern on hankkinut ison huovan. Pysähdyn nahkurilla ja kysyn kypärää ja vaihdan tikarin ja kirveen sellaiseen, sekä vielä hupullisen viitan toiseen tikariin ja toiseen kirveeseen. Sade aikoo nimittäin vielä jatkua.

Gwyndham on hakenut sepän kengittämään hevosemme, antanut vielä kattilan ja metallivahvisteet sauvaansa. Hölmö kauppa, vaihtoi rosvojen luolan dirkin näihin. Kengityksen aikana Gwyndham ja Eleth hakevat vielä puusepältä sauvat itselleen. Lähdemme puolipäivän aikaan. Kylän penskat juoksevat mukanamme hetken.

Tällä tiellä on jo vastaantulijoita. Nahkaviittani on hyvä suoja ripsuvaa sadetta vastaan, joka loppuu vasta illalla. Leiriydymme tammimetsän keskellä metsästääksemme Gwyndhamin kanssa. Saamme kaksi fasaania. Jatkamme vielä matkaa, nukahdan rankkasateen kohinaan. Eleth tärvää linnuistamme lihaa.

Tie nousee kukkulalle, sen huipulla on muutamia taloja ja majatalo Vanha Tammi. Eleth ja G ostavat perunalaatikkoa ja jatkamme.

seuraava päivä (26.7)

Aamulla olemme seuraavan kukkulan laella ja näemme järven keskellä kohoavan vuoren, Susivuoren. Järven rannalta paljastuu kukkulaa laskeutuessamme lukuisi kyliä. Kerron muille kuinka hain erään maagisen miekan tuon vuoren uumenista, joskus vuosia sitten.

Kylät ovat Tilde, Ramsee ja Ponsike, jälkimmäiseen johtaa tiemme isoin haara. Portinvartija kertoo Johan-poikansa olevan paras lautturi. Nuori Johan kertoo matkan kestävän kolme päivää, saamme muonat matkalle, maksamme yhteensä viisi pronssia kaikkineen, ja saan vielä kolmet vaatekerrat Prinssille vanhoilla nahkaliiveilläni. Anis on jo lähes entisensä.

Järvi on syvä ja siellä tuulee, ilma on puolipilvinen. Lautassamme on purje ja sauvat, mukanamme on sekä Johan että nuorempi veli, ja myös kaksi Johanin hevosta. Illan tullen näkyy järven toinen pää.

seuraava päivä (27.7)

Joki Nizniin on edessämme aamulla, se on leveä. Johan ja veli nousevat maihin eri rannoille ja ohjaavat kumpikin hevosta vetämään meitä ylävirtaan. Päivä on tapahtumaton. Illalla näkyy jo mökkejä rannoilla, pari pikkukylääkin (Äyräpää ja Joenmutka), edessäpäin kasketaan metsää.

seuraava pvä (28.7)

Aamu nousee sumuisena. Gwyndhamin mielestä taas alkaa sataa. Puolenpäivän paikkeilla näemme jo Niznin kaupungin. Ennen sitä nousemme kosken härkävaljakoiden vetämänä.

Niznissä on linna, kosken päällä, saaressa. Kaupunki on kanavan päässä itäpuolella, se on paaluvarustettu ja näyttää hyvinvoivilta. Kosken molemmin puolin on sotilasleirit. Kaupungin tornissa heiluu Kudukin ja Goryn liput.

Tämä on retkemme käännekohta. Olemme keskustelleet matkalla ryhmämme tulevaisuudesta. Minä ja Vottore aiomme Elethin ja Prinssin kanssa hankkia Niznin hallitsijalta pienen saattueen matkalle kohti Basileaa, incognito. Vasta siellä tulemme esille ja alamme korjata kovasti vikaan menneitä asioita.

Vottore huomauttaa Gwyndhamin huolista lohikäärmeistä, ja haltioista ja kääpiöistä jotka pitäisi saada liittoon ihmisten kanssa näitä vastaan. Mutta nämä saavat osoittaa kunnes valtakunnassa on kaikki hyvin... (se edellyttää muun muassa että Goryssa tittelilläni esiintyvä vähämielinen syrjäytetään ja sisällisota lopetetaan...) Gwyndham ja muut voisivat jatkaa Angmariin selvittämään kadonneen legioonan ratkaisua. Angmarista löytyisi kuuluisa lohikäärmepeitsi. Haltiat ja kääpiöt pitää saada kiinni ja informoida lohikäärmerintaman tapahtumista, se hoituu valtaistuimelta parhaiten, Elisan kautta. Tuumin josko kuljettaa jonkun Gn lähettilinnun nokassa suoraan hallitsijalle kirjeen. En halua paljastaa itseäni kaikille paasipojille.

Kiinnittäydymme vilkkaaseen kauppasatamaan. Johan opastaa Kauppiaskadulle, koska etsimme kirjuria.

Niznissä on parituhatta asukasta, tämä on ainut oikea kaupunki jossa Bugtin jälkeen olemme olleet. Maksamme Dernin ja Aniksen Kauppiaskadun isoon majataloon Äveriääseen kukkoon. Siellä Vottore kirjoittaa kirjeemme. Siinä ilmoitamme hallitsijalle että olemme kaupungissa, mutta haluamme pysyä täysin salassa. Tapaamme hänet hautausmaalla, etelärannan rauhassa iltapäivän kuudennella tiimalla. Lyömme sinettimme siihen allekirjoitusten alle, ja lintu vie sen hallitsijan torniin.

Sovittuna aikana olemme Vottoren, Elethin ja Gwyndhamin kanssa hautuumaalla. Hallitsija tulee ajoissa saattueineen. Hän on viisissäkymmenissä, arvokas, harmaantunut valarherra erittäin koreissa vaatteissa. Hän on ihmeissään, mutta mielissään kun ymmärtää että olemme keitä väitämme olevamme. Hän tarjoaa meille kaleerinsa, jossa on 40 soutajaa, sekä kymmenen parasta soturiaan matkalle. Lisäksi Gwyndham saa ryhmälleen tarvike- ja rahallista apua, sekä keisarin kirjeen, jossa tälle luvataan välitön audienssilupa. Hyvästelen hänet

Veneemme lähtee keskiyöllä 29.7... on neljä kuukautta kun lähdimme Tragystä.