Osa 66: Gwündhamin ja Hopeapilven suuri päivä

jungle66

29.9 tai jotain sinne päin

Päivä kaupungissa, Nisni-Tagilissa on vilkas ja elonkorjuun juhlat alkavat jo kolkuttella ovella. Päivittäinen elämäni vilkastui merkittävästi viime päivinä, kun Eleth sai päähänsä, että meidät pitäisi vihkiä, koska Hopeapilvi on kuulema raskaana... RASKAANA. Kuinka tämä on tapahtunut, sillä emmehän me ole... Tämä todellakin taitaa olla Yavannan siunaus. Eleth ei tunnu olevan perillä kaikesta, joka ei osaa sanoa mitään tarkkaa. Asianmukaiset onnittelut Hopealle, halaus ja suukko. Keskustelu vie kaiken huomioni ja yhtäkkiä tajuan, että äsken seurassamme olleet Dern ja Anis ovat kadonneet kaupungin vilinään. Vanha mies kertoo heidän suunnan, kunhan olen antanut hänelle yhden lantin.

Seikkailua kaupungilla, ensiksi rasavili kaksikomme ostaa possua, oikein hyvään hintaan. Sitten päädytään sovitteleen pitsimekkoja vaatturille. Dern on Valittu, myös Aniksen. Puukengät eivät tunnu kelpaavan, mutta pitkän kinastelun päätteeksi puukengät kelpaavat kun vielä sandaalitkin tulevat kaupan päälle. Rahaa kuluu vain vaivaiset 4 kolikkoa.

Emme löydä heitä, mutta luotamme että kaksikko palaa takaisin majataloon, kuten tapahtuukin ja lähdemme kohti Tagilia vankkurilla. Yavannan temppeli on määränpäämme. Saavumme temppelin portaille ja nuori akolyyti tulee meitä vastaan ja Eleth keskustelee hänen kanssaan toimituksesta, ja valaisee meitäkin siitä. Kolmiosainen tapahtuma, varsin seikkaperäisesti. Keskeytän Elethin hedelmällisyysriitin kohdalla, mutta vastaus kysymykseeni on tyydyttävä ja asia ohitetaan olan kohautuksella. Toimitus sujuu hyvin ilman suuria kommelluksia.

Majatalossa vietämme pienimuotoiset juhlat ja tilaamme majatalon parasta ruokaa ja juomaa. Ilta sujuu varsin miellyttävästi, vanhat tanssitaitonikaan eivät ole pahemmin ruostuneet. Lopulta menemme kaikessa rauhassa nukkumaan.

Yöllä Hopeapilvi herää kirkaisten lujaa, rasavilit heräävät, mutta jatkavat pian uniaan Aniksen vain tokaistessa, että morsiamet usein kiljuvat mutta se on vain hyväksi se, näin oli kuulema äiti kertonut. Itse en edes herää kirkaisuun, vaeltelen syvällä unien mailla ja kuvia, pahoja kuvia ilmestyy eteeni.

30.1

Aamu valkenee sateisena... mietin että osuivatko Aniksen höpinät pahasta onnesta liiankin lähelle... Hopeakin oli nähnyt pahaa unta. Kaikesta huolimatta ryhdistäydymme ja lähdemme linnaan audienssille, vene vie meidät linnan pihalle asti, kuinka outoa. Jäämme odottamaan linnanherran vastaanottoa, siihen varattuun saliin. Lopulta ovet aukenevat meille, "Vapaaherra Gwyndham seurueineen..." kuuluttaa heraldi. Linnanherra on n.50 v ikäinen herrasmies, joka on panssariin ja minkkiviittaan sonnustautunut. Vaikuttaa varsin mukavalta, lyhyen esittelyn jälkeen. Saamme lapset raivattua jonnekin lastenhuoneeseen, tärkeän keskustelun ajaksi. Käymme seikkaperäisesti läpi mitä tarvitsemme matkallamme, ja linnanherra on varsin ystävällinen, saamme kaiken mitä haluamme. Oppaamme näyttää olevan largosilainen varsin pullea naiskauppias, salakuljetuksesta kiinnijäännyt. Toivottavasti voimme luottaa häneen edes jonkinverran. Eihän meillä ole kai hirveästi vaihtoehtoja? Tulemme varmaan keskustelemaan toisenkin kerran linnanherran kanssa matkastamme. Lopuksi siirrymme päivälliselle, Hopeapilvi ei tunnu voivan hyvin. Päivällinen kestää useita tunteja, olen todella huolissani Hopean voinnista. Viime yö ei ollut riemujuhlaa.

Lastenhuoneessa tapahtuu varsin villejä. Leikit muuttuvat varsin pian rajuiksi ja villiaatelispoika alkaa riehua puumiekan kanssa, ja katkaisee Anikselta pari kylkiluuta ja lastenhoitaja voi löytää useamman mustelman jalastaan ensi aamuna. Vartioivat sotilaat eivät evääsäkään heilauta, mutta parahiksi saapuu pari narria jotka vievät kiukuttelevan Herbertin pois, kaikki ohikulkijat saivat tuta sen. Paitsi sotilaat, jotka säästyivät ihmeen kaupalla puumiekan läimäyksiltä. Dern lähtee Aniksen kanssa etsimään parantajaa, ja kulkevat läpi linnan kidutuskammioidenkin ja tietämättään ovat pahinta kidutusta noille raukoille. Anis pyörtyy lopulta rasitukseen, ja Dernkin löytää lopulta avuliaan palvelijan joka antaa parantavia neuvoja. No, lopulta Dern löytää vielä minutkin ja asioita saadaan jonkin verran järjestykseen. Saamme muutamia neuvoja ja ohjeita parantajien luokse, ja päätämme viedä Aniksen Peonin temppeliin parantumaan. Lopulta palaamme majataloon ja kaikki vetäytyvät pian yöpuulle, Hopean kanssa käymme vielä pienen keskustelun...