Osa 74: Näkkijärven linnassa

ig 16.8 Kirjurina Hp

Tilannekatsaus: Ören on lievästi sanoen huonossa kunnossa, mutta ei mitään verrattuna Anikseen, jonka Gwyn kävi pelastamassa, samoin kuin Dernin, joka on sentään tajuissaan. Valtavat linnut hyppelee edelleen linnan katolla

Menemme siihen linnan vieressä olleeseen metikköön. Puiden seassa on vanhoja hautakiviä, joiden jokaisen viereen on istutettu puu. Kauempana linnasta on uudempia hautoja. Ei niin kivan näköinen paikka taaskaan. Odotamme. Rupeaa kyllästyttämään, mutta oma oloni on jo loistava. Ja koska Gwyn halusi odottaa, että Dern on kunnossa (miksi lie jaksaakaan siitä välittää), aikaa kuluu paljon. Ören kuulemma parantuu, mutta Anis kuolee, jos sitä ei auteta. Kaipa sillekin pitäisi jotain tehdä. Mutta olisi paljon rauhallisempaa, jos Dern ja Anis olisivat poissa molemmat...

No, Anikselle ei tehdä mitään, mutta Gwyn rupeaa ehdottelemaan linnaan lähtöä. Kukaan muu ei vain halua mennä sinne. Minäkään en halua. Jos se linna vaikka olisi täynnä niitä lintuja.

*Huokaus* Gwyn on kuitenkin päättänyt, että menemme tutkimaan linnaa, kun kerran tänne asti tulimme. Dern ja Lenalt suunnittelevat miten linnut saisi tuhottua pois, esimerkiksi jousten avulla. Linnasta voisi myös saada ruokaa. Dern kehtaa valittaa nälkää. *Tuhahdus*. Joku käärme tuo sille ketunleipiä. No, teemme mitä teemme, Gwyn menee tarkkailemaan linnaa lähempää ja heti yksinäisen linnun seuraksi ilmaantuu toinen. Ammumme niitä Lenaltin kanssa, mutta kuuluu vain: *kops*. Puinen kops. Linnut eivät siis ole eläviä, vaan kenties jotain kääpiöjuttuja...Mutta kiljua ne osaavat. Samalla lailla kuin viime yönä. Rupeaa pelottamaan.

Gwyndham juoksee lähemmäs linnaa, katsomaan ovia. Toivottavasti linnut eivät nyt osu häneen.Seuraavaksi Gwyn nousee ja lähtee lentämään ympäri tornia. En vain oikein tiedä, mitä hän etsii. Jonkun ajan päästä sieltä lentää nuolia. Kunpa Gwyn osaisi olla tarpeeksi varovainen! Linnan muurit ovat hyvin paksut, harjat n. metrin korkuisia, niillä kävelee paljon ihmisiä, jotka puhuvat norria. Ihmisiä on kolmisenkymmentä, kaikki pukeutuneet samantapaisiin turkiksiin. Mutta yllättävintä on, että suurin osa on naisia... Tornikin on katettu, siellä on viisi ihmistä, joista kolme on luonnonvalkoisiin kaapuihin pukeutuneita. Ne kaksi muuta ampuvat Gwyniä, ja näyttävät jopa osuvan molemmat. Ehkäpä olisi parasta, että Gwyn tulisi jo takaisin alas..Ennen kuin hän tulee takaisin tahtomattaan. Gwyndham yrittää tervehtiä niitä viittä, mutta saa aikaan lähinnä paniikkia. Hetken päästä yksi naisista rupeaa laulamaan ja kaikki muut yhtyvät siihe. Laulua on kuultu ennenkin. No, saa se sentään aikaan sen hyvän, että Gwyn tulee takaisin alas. Ja kertoo minulle ja Lenaltille mitä näki. Siellä linnassa oli sikojakin. Ilmeisesti siis asutusta on ollut pidempäänkin.

Gwyndham kysyy Lenaltilta jotain sanaa, jolla ne norrit kutsuivat häntä. Se tarkoittaa demonia. Hassua. Ihan kuin Gwyndham voisi tehdä jotain pahaa? Ihmettelemme sitten, onko tämä edes se oikea Näkkijärven linna, Ovatko kaikki vain luulleet, että siellä on demoni? Vain onko siellä kenties vielä jokin demonintapainen piilossa? Gwyn kertoo, että hän on nähnyt unia aiheesta. Niiden mukaan siellä on joku. Uniin kannattaa yleensä luottaa. Minä itse epäilen, että kaikki ovat vain erehtyneet, kun ne pitivät sitä haltiaa pahana. Mutta kukaan haltia ei varmastikaan voi olla paha. Eihän? gwyn palaa taas linnan ovelle ja koputtaa siihen. Sisällä juostaan ja joku kiipeää linnun sisään. Se rupeaa tähtäilemään Gwyniä. Kommunikoiminen kauppakielelläkään ei tunnu toimivan. Lisää juoksemista. Ovesta aukeaa luukku. Vanhempi nainen kysyy: Kuka sinä olet, matkaaja? Gwyn todistaa ettei ole paholainen, näyttämällä, että hänestäkin vuotaa verta. Ensin kyllä ihmettelinkin, miksi hän viilteli sormeaan puukolla. Jonkun aikaa naisen kanssa keskusteltuaan Gwyn kutsuu meidät lähemmäksi, mutta meidän pitää jättää aseet sillan toiselle puolelle. Käymme hakemassa myös joukon huono-osaiset, joille luvattiin apua. Turhaan varmaankin. Nainen oli kuulemma puhunut lohikäärmeillä lentävistä kääpiöistä. Olipa kummallista. Sisällä ei saa myöskään taikoa.

Menemme sitten ovenraosta yksittäin sisään, paitsi että koska jokainen kantaa jotain muuta, niin kaksittain. Sisällä on paljon ihmisiä, näkyvissä vain naisia. Sitten meidät toivotetaan tervetulleiksi Näkkijärven linnaan. Puhujana toimii vaaleatukkainen nainen, Gwynna. Nainen ei kyllä ole niin ystävällinen kuin voisi. Epäilevät koko ajan, että haluaisimme pahaa heille. Kuljemme ohi sisäpihan, jossa on sikala. Siellä on lapsia, ja myös aika pimeää. Muut tuntuvat karttavan meitä, Gwynnaa ja kahta vartijaa lukuunottamatta. Ruokaa tarjoillaan ison tornin kakkoskerroksessa. Siellä on isot tilat, mooonille ihmisille. Sinne tulee lisää vartijoita katsomaan meidän peräämme sekä kaksi valkokaapuista naista (Gwynnallakin on sellainen)Lopulta tulee naisia hakemaan Dernin, Aniksen ja Örenin paareilla. Ei lieni suuri menetys, vaikka emme heitä enää näkisi. Ruokana on nauriita ja läskisoosia, sekä simaa. Se on hyvää, ja minulla olikin jo erittäin kova nälkä. Saamme myös kuivat vaatteet. Tuntuu ihanalta.

Syötyämme alkaa kysymystulva. Gwyndham esittelee meidät. Gwynna tuntuu olevan lähes ainoa, joka puhuu kauppakieltä, sekin on hyvin kummallisesti äännettyä. Gwynin kysymykseen kadonneista miehistä tulee vastakysymys hänen lentotaidostaan. Miksiköhän ne eivät halua puhua siitä? Gwyn juttelee sitten siitä, miksi olemme tulleet tänne ja sellaista... Paikalliset eivät pidä lentävistä henkilöistä...Se haltia oli heidän mielestään hyvin paha, samoin kuin ne lohikäärmeillä lentävät kääpiöt. On ehkä parempi, etteivät he tiedä minun olevan haltia. Huhu kirotusta linnasta oli lähtöisin asukkailta itseltään. Kummallista porukkaa. Haluavat, että kaikki pysyvät poissa. Sitä paitsi yksi niistä naisista tuijottaa minun Gwyndhamia. Ihan liikaa. Keskustelua on vaikea saada kunnolla käyntiin, naiset kyselevät paljon mieluummin kuin vastaavat, mutta meille tarjotaan kuitenkin yösijaa ja puhdistautumismahdollisuuksia. Sitten meidät ohjataan pois, melkein käsketään. Pääsemme käymään katsomassa sairaita, jossain hassun nimissessä paikassa. Kun minä halusin mennä Gwynin kanssa, menemme kaikki. Onneksi. En uskaltaisi kulkea yksin täällä, enkä jättää Gwyniä yksin noiden naisten kanssa. Ne kolme naista, jotka aiemmin olivat hieman erinäköisiä näyttävät nyt kaikki samalta ja samanikäisiltä. Ja kaikenlisäksi ne puhuvat täsmälleen samaan aikaan ja tekevät kaiken samanaikaisesti. Minua pelottaa hyvin paljon.

Mennessämme huoneisiimme, Gwyn juttelee lisää naisten kanssa. Säästä. Ihan hassua. Ja pelottavaa. Huone on ison tornin ykköskerroksessa, se on kulmahuone. Sisustus on jokseenkin karu. Sänkynä on vain iso olkikasa. Meillä oli kylässä paljon paremmat nukkumapaikat. Ne sanoivat, ettemme saa liikkua linnassa. pelottaisimme asukkaita liikaa. Hah. Päinvastoin. Aamulla saamme kuitenkin opastetun kierroksen, ja pääsemme kuulemma illalla katsomaan muiden parantamista. Minä pidän tästä paikasta koko ajan vähemmän. En edes koskaan halunnut tänne! Emme kuitenkaan saa olla kauaakaan yksin, kun oveen koputetaan ja joku ujo pikkutyttö tuo sisään vilttejä. Lenalt ja Gwyn juttelevat sille, mutta se ei vastaa, eikä edes nosta katsettaan maasta. Kummallinen otus. Sitten ne pelästyttivät sen ja se juoksi karkuun. Gwyndham kävi kurkkaamassa käytävälle, ja yhtäkkiä tosi monta ovea paukahti kiinni kun ne ihmiset piiloutuivat. Menemme nukkumaan, minua ainakin pelottaa, mutta Gyndhamin vieressä on sen verran turvallista olla, että minä nukahdan. Lenaltkin nukkuu, mutta Gwyn aikoo vain teeskennellä nukkuvaa. Nukkuessani Gwyn onnistuu aiheuttamaan jonkin ihmekohtauksen käytävällä, kun kuuli sieltä jotain ääniä. Huoneesemme tirkistelevälle tytölle kävi vähän nolosti...

Minut herätetään, kun yksi niistä kaapunaisista tulee hakemaan meidät. Menemme huoneeseen, joka on ihan täynnä naisia. Keskellä on tyhjää, siellä on vain ne kaapunaiset ja neljä vaurioitunutta: Ören, Anis, Dern ja joku pikkupoika. Toiseksi nuorin kaapunainen alkaa laulamaan, ja kohta kaikki naiset hymisevät, hetken päästä jotkut rupeavat laulamaan jotain sanojakin. Se on hyvin pelottavaa. Mutta yhtäkkiä minunkin tekee vastustamattomasti mieli laulaa mukana. Huomaan Lenaltinkin tekevän niin, se on hyvä. Mutta en ymmärrä miksi Gwyndhamin sallitaan olevan täällä. Menemme Lenaltin kanssa hieman kauemmas. Nuorin naisista tulee luoksemme, ojentaa kätensä ja menemme hänen mukanaan. Gwyndham, se inhottava mies yritti estää, mutta onneksi pääsimme eroon hänestä. Nyt pääsemme omiin huoneisiin.

Sillä välin toisaalla, Hp:n tietämättömissä: Gvyndham käy tarkastamassa Dernin kunnon - se on tajuissaan. Gwyn menee juttelemaan Gwynnan kanssa asioista... Dern saa ruokaa joiltain tytöiltä. Gwyn pääsee tornin ylimpään kerrokseen, jossa on kaksi huonetta. Toinen on sen vanhan naisen, toinen Gwynnan. Gwynnan huone on ihna mukavasti sisustettu, se on myös paljon lämpimämpi kuin muut huoneet linnassa. Gwyndham kyselee, miksi Hopea muuttui niin paljon, tuli niin laimeaksi, eikä ollut enää tuittupäinen ja äkkipikainen. Gwynna sanoo sen johtuvan siitä, että Hopea näki Äiti maan. Sitten palataan taas lentokysymykseen. Gwynna & Gwyn juttelevat myös näkyjen näkemisestä ja lohikäärmeistä.

Selma vie meidät omaan huoneeseensa, linnan toiseen päähän ja kertoo, että he ovat Freian, ainoan oikean jumalan tyttäriä. Sitten hän kysyy miten olemme päässeet tänne. Hän kutsuu meitä sisarikseen. Se tuntuu hienolta. Lenaltille hän ennustaa, että tällä on edessään viellä monta tehtävää, mutta jollei hän löydä jotain, mitä ei älyäisi etsiä, hän päätyy örkkien ruuaksi kylmässä pohjolassa. Kuulostaa karmivalta. Sitten Selma selittää Freian tyttärien tavoista ja siitä, kuinka pahoja miehet ovat. Niitä tosin käytetään siitokseen, mitä ikinä se tarkoittaakaan. Varmasti jotain todella ikävää, sillä miehet ovat niin kamalia olioita. Näkkijärven linnassa niitä ei kamalasti ole, kuitenkaan. Sen lisäksi pitää auringonlaskiessa ja -noustessa olla temppelissä laulamassa ja kellariin ei saa mennä - se on epäpuhdas paikka. Minä menen huomenna metsästämään naisten kanssa. Lenaltista tuli sikopaimen. Menemme sen jälkeen nukkumaan ja odottamaan huomisen tehtäviä. Minä tosin mietin pitkään sitä, kuinka huono olen, kun en kuitenkaan voi lakata pitämästä Gwyndhamista, vaikka kaikki miehet ovatkin niin pahoja...