Osa 78: Sormus Muggastumissa

Olemme Näkkijärven linnan venevalkamassa ja koitamme jälleen päättää kuka saa soutaa ja kuka ei. Kaiken tapahtumattomuuden jälkeen saavumme Muggastumille, sumuverho himmentää kaikkia särmiä, kaikki on niin mukavan pehmeää. Dern päättää kiivetä köysi mukanaan ylös, Lenalt antoi ryhmänjohtajana oikein luvan tähän. Kun saamme 3 köyttä yhdistettyä niin Dernkin on päässyt jo ylös, seuraavaksi on minun vuoroni. Kiipeäminen sujuu hyvin, mutta Dernin ote lipeää ja joudun käyttämään hätäratkaisua, leijailen turvallisesti veneen luokse ja pyydän köyden päätä, jotta voisin viedä köyden takaisin ylös. Veneen naiset hyppäävät kauhuisaan hyiseen veteen, kun luulevat minua lohikäärmeeksi. Hupsut, onneksi sentään Hopea tajuaa pysyä kiltisti veneessä.

Seuraavaksi on Hopean vuoro yrittää kiivetä, mutta käteni lipsahtavat ja köysi tipahta, jälleen. Ja kylmä "plumps" ääni kertoo, että vaimoni taisi saada viileän aamu-uinnin. Voi, voi, toivottavasti hän ei suutu kovin pahasti. Sehän oli kuitenkin puhdas vahinko. Dern alkaa innoissaan etsiä sormusta, mutta tuskinpa poikaa onnistaa. Örren kerää köyttä takaisin veneeseen, jotta voisi antaa sen Hopealle ylösvietäväksi. Lopulta Örren saa köyden kerälle ja antaa sen pään Hopealle, joka kiipeää ylös varsin ketterästi. Sumun keskeltä kuuluu Dernin huuto, "varokaa siellä". Valpastun ja otan sauvani esille, olisiko täällä kutsumattomia vieraita. "Nyt se löytyi" kuuluu Dernin innostunut huuto, mitäköhän siellä on. Loput veneessäolijat päättävät lähteä takaisin rannalle ja perusleiriin. Me päätämme lähteä etsimään Derniä, ja lisäämme vauhtia kun kuulemme Dernin avunhuudon "Gwyndham, apua, täällä on.......", ehtikö poika jo kuolla? ".....joku" jatkaa Dern pitkän mietintätauon jälkeen. Saavumme harjanteen reunalle ja alapuolella Dern on hädässä, jonkin kanssa, karvainen ruma mies kuulema. Hopea kuitenkin osaa puhua tämän miehen kanssa, miten tällä saarella voi kukaan asua? Mies pyytää meitä Hopean mukaan poistumaan, mitä ihmettä?

Alhaalla on epämiellyttävää, jalkaani hieman kolottaa, ja Hopea ilmoittaa jäävänsä odottelemaan, huono olo kuulema. Tulen Dernin luokse, ja huomaan että suuri kivirengas osoittautuu maagiseksi, se voisi todellakin olla sormus. Rengas on muotoutunut tumman vihreästä lasimaisesta kivestä, tällaista en olekaan pitkään aikaan nähnyt. Hopea ja kummajainen keskustelevat jostain, yllätys, niin vaimoni ei suostu kertomaan minulle mistä puhuvat. Tunnustelen tätä sormusta, ja jalkani kolotus lakkaa. Huudan Hopeaa, mutta tämä ei vastaa, lähden etsimään, mutta en löydä häntä. Palaan sormukselle jossa Dern mahtipontisesti esiintyy. Huutelen lisää, mutta vastausta ei kuulu. Lähden etsimään Hopeaa, ja löydänkin hänet, jokin otus on kummartanut vaimoni ylle. Tökkään häntä selkään, ja saan itkunsekaisen vastauksen jota en ymmärrä. Näyttää kummasti nuorelta pojalta, Hopea makaa maassa, silmät auki mutta silti tajuttomana. Läpsäisen poskelle, ja saan palkkioksi vaimoni takaisin tähän maailmaan. Hopea ja poika keskustelevat jostain, syyttävät minua että olisin lyönnyt poikaa. Yhtäkkiä poika päättää lähteä karkuun, jäämme keräämään tavaroita jotka poika on levitellyt ympäriinsä. Piippu ja tulukset puuttuvat. Kun sumu hälvenee, huomaamme Dernin makaavan maassa sormuksen vierellä ja pidellen päätään. Hopeakin valittelee päänsärkyä, onkohan tämä jotenkin yleistä tällä saarella. Poika on hakenut jostain pitkän kepin, ja hän käy jossain tällä välin. Pian poika lähestyy meitä taas, uhkailen kepillään, ja kysellen kielellä jota en ymmärrä. Kohta Hopeaa melkein tiputtaa taivaan niskaani kun kertoo pojan tulevan mukaan meidän veneellä. Mutta selventää, että poika haluaisi vain pois saarelta. Dernillä on jokin pahasti vialla, sillä hänen suustaan tulee vaahtoa ja koko keho nykii kouristuksien vallassa. Yritän sitoa ruoskaa hänen suunsa ympärille, jotta ei puruisi kieltään poikki, mutta poika häiritsee minua kepillään sohien. Väittää minua pahaksi mieheksi, ja huitoo minua lisää, ja tartun pojan keihääseen. Repäisen sen irti pojan kädestä ja heitän menemään. Poika ehtii kuitenkin samalla katkaista Dernin suukapulan, mikä rasavili, pahempi kuin Dern joskus. Menen sormuksen luo, jospa se parantaisi Dernin, auttoihan se jalkaani. Ylhäällä tapahtuu, poika yrittää raahata häntä jonnekin.

Saavun paikalle, ja poika vetää taas puukkonsa esille. Yrittää purra sormeeni, ja tattua jalkaani. Onpas hankala kersa! Sohii jatkuvasti. Hopeakaan ei viitsi tehdä mitään, kunnes Dern herää ja oikopäätä puree poikaa kintusta ja uikuttaen tuo outo poika menee Hopeapilven taakse itkemään. Kyselen Derniltä päänsäryn syytä, ja tosissaan poika vastaa sormuksen olevan syypää tähän. Voisi jopa ollakin. Kohta uusi tuttavuutemme osoittaa järkevyyden merkkejä ja ilmoittaa että häneltä löytyisi ruokaa, ja sateensuoja. Menemme pojan luolalle, ja vain Hopeapilvi saa mennä sisään, tosin Dern ei kielloista piittaa ja menee oitis laittamaan tulen nuotioon, poikapa ei siitä tykkää. Itseni ravitsen sanallisesti, ja lupaan keittää kalakeittoa muille. Ja alan valmistelemaan ruokaa. Kalakeitto on hyvää!

Yöpuulle käyminen tässä luolassa on vaikeaa, kun "pyhiin" olkiin ei saa mennä nukkumaan. No, majassa majan omistajan tavoilla.

21.9

Aamu valkenee koleana, kivilattia on sitten epämukava paikka nukkua. Jäseniä kolottaa, Dern oli livahtanut yöllä olkiin ja poika ei tykkää siitä. Ja potkii Dernin hereille. Seuraavaksi huomiomme herättää torven törähtely, Örrenhän se siellä naisten kanssa. Ilmoitan, että sormus löytyi kunnes, suuri pamaus keskeyttää kaiken. Ääni kuului sormuksen suunnalta, kun menemme katsomaan niin sormus on hajonnut 64 osaan, ja ilmassa pyörteilee magiaa pienen kylän verran. Poika valittaa jostain, enpä ymmärrä... Samaan aikaan Örren hyppää yli laidan veneestä, koska Lenalt jukuripäänä ei usko että aivan heidän vieressä on saaren paras maihinnousu paikka ja päättää johtaa veneen toiselle puolelle saarta. Örren onkin sitten hukkua, naiset vain katselevat vierestä. Dern päättää auttaa kun huomaa tämän ja hyppää kalliolta veteen täydestä juoksusta, 40m pudotus päätyy mahalaskuun ja sitten sattuu, Anis vain nauraa veneessä.

Sormuksella poika kirkuu kauhuissaan, haluaisi varmaan Hopean paikalle. Hädissään hän kuitenkin on, muuta en sitten ymmärräkään. Jostain syystä hiukseni nousevat pystyyn ja hattuni samalla. Pitelen sitä kiinni, Örren saapuu paikalle, hänenkin hiuksensa nousevat pystyyn. Sitten typerä skaldimme saa puukkonsa tarttumaan kivenpalaseen, kumma ilmiö, sen jälkeen Örren toteaa että "tämän täytyy olla maaginen". Yritämme Örrenin kanssa vieritellä kiviä, mutta ne osoittautuvat liian raskaiksi jopa meille. Poika haluaisi löytää kääpiöt korjaamaan sormuksen, vaikka ei tiedä sormuksesta juuri mitään. selittelee vain koko ajan jostain hengistä. Kertoo jopa tarinan kääpiöistä ja jäteistä sekä heidän tuhostaan. Hopeapilven käännös ei ole tarinankertoja veroinen, mutta ei juuri mitenkään hyödyllisen tuntuista tällä hetkellä. Naiset saapuvat paikalle tuimina ja antavat pian piiskaa Örrenille jostain hyvästä. Örren käy veneellä. Yksi sisarista on juuttunut kiveen, kun yritti irrottaa Örrenin puukkoa. Seuraavaksi naiset päättävät kuulustella poikaa, tämä vain itkee ja huutaa jotain...

Yksi sisarista, Selma meditoi ja yrittää ilmeisesti selvittää mitä sormukselle pitäisi tehdä. Lisäksi sisaret vielä tiukkaavat lisätietoja pojasta, joka lopulta kertoo tarinoita kuin vuolas joki. Sisaret ovat yllättyneitä, sanovat että poikaa on huijattu ja viittavat pojan tarinaan tämän esi-isistä ja heidän korruptiosta, ja kuinka lohikäärmeet ovat nivoutuneet tähänkin turmioon. Sikäli kun tarina on totta niin meidän edessämme seisoo lohikäärmeen monen pojan pojan poika. Kaiken kukkuraksi hopeanväriset hiukset liityvät varsin surullisella tavalla tarinaan, yhteys tosimaailmaan on ilmeinen ja kovasti kipeä itselleni. Kysyn tehtäväni täyttymystä, mutta sormus pitäisi saada ensiksi linnaan. Tällä hetkellä se näyttää mahdottomalta, naiset yrittävät nostaa kiveä ja onnistuvatkin nostamaan sitä, rikki he eivät sormuksen osaa kuitenkaan saa. Vaikka kaikin keinoin yrittivät. Lopulta kun Örren on aikansa suutaan aukonut on taas piiskan aika, tällä kertaa Örren ei alistu vaan vetää miekkansa esille ja sivaltaa Ulrikan kättä. Ulrika pyörtyy, tästäkös naiset innostuvat ja hyökkäävät joukolla Örrenin kimppuun. Yksi heistä onnistuu vammauttamaan Örrenin kättä ja tämä pudottaa miekkansa, mutta poimii sen vasemmalla heti uudestaan, tosin vasemman käden miekkataidot ovat vähän ruosteessa. Örren perääntyy kehän keskelle ja iskee miekkansa mahtipontisesti maahan, jonne se uppoaa hiukan yllättävän helposti. Maa Örrenin miekan ympäriltä tippuu alas ja hetken kuluttua Örren alkaa hehkumaan vihreää loistetta. Lenalt kysyy katseellaan mitä pitäisi tehdä, jättääkö Siren kuolemaan kiinnitettynä kiveen vai yrittää pelastaa hänet...