Osa 80: Sudet hyökkäävät

Dernin yksinäiset seikkailut Mugga-järven rannalla

Dern rantautui, tietysti hän ei törmännyt muihin. Kylmissään poika sytytti nuotion ja kuivatteli vaatteita ja itseään rankan uintireissun jälkeen. Pitäisiköhän tässä vielä ruokaakin hankkia, hän ajatteli ääneen. Lopen uupuneena Dern päättää että aamunsarastus tuo varmaan ratkaisut ongelmiin ja muun ryhmän hänen luokseen. Väsyneenä poika kömpii puiden suojaan pieni tuli mukanaan. Kun vaatteet ovat tarpeeksi kuivat niin Dern päättää nukahtaa mukavan kuusen alle.

Dern herää isojen variksien nokkimiseen, tekee kipeää. Nuotiot ovat sammuneet ja tuhkajäljet kadonneet, aamu alkaa sarastaa, vaikka on kylmää ja sateista. Järvellä parveilee norriveneitä, niiden katseilta on syytä pysytellä piilossa poika tuumii. Nyt ei käy Gwyndhamia huutaminen, rannalla ei ole ihmisiä, yksi hirvi vain. Nopeasti Dern töräyttää hirvelle, jota ei suuremmin tunnu kiinnostavan. Tästä pettyneenä poika palaa metsään piiloon. Poika kutsuu ratsua itselleen, ainoa mitä poika saa seuraksi on lauma isoja susia, ja samalla nälkäisiä. Dern pakenee laumaa veteen, yksi susista selvästikin pitää Dernistä, muut haluaisivat vain lounasta. Dern päättää toimia, ryntää ylös vedestä, mutta susien leuat ovat nopeampia ja kita sulkeutuu. Suden hampaat kuitenkin kimpoavat Dernin panssarista, tosin poika taintuu iskun voimasta maahan tajuttomana...

Muiden seikkailut

Gwyndham pyytää Anista ja Lenaltia etsimään Derniä, Örren on aivan liian sekava siihen touhuun, ei tunnu tietävän missä edes on. Hopeapilven tämän hetkinen kunto taasen ei riitä rannan koluamiseen, siksi päätämme jäädä odottamaan. Ehkä jopa poika löytää loppuryhmän.

Seuraavana aamuna (23.9.)ei poikaa kuulu takaisin, mutta samalla ovat hukkuneet Anis ja Lenaltkin. Mitäköhän tästäkin vielä seuraa... Gwyndham laskee kuusi isoa venettä ja viisi pientä kanoottia. Anis ja Lenalt katosivat pohjoiseen.

Gwyndhamin mielenkiinnon herättää susien mouruaminen, Gwyn päättää käydä vilkaisemassa mitä siellä oikein on meneillään. Rannalla, lauma susia on tapellut, keskenään. Yhden suden jaloissa lojuu rättikasa puoliksi vedessä, puoliksi rannalla. Gwyndham poistuu puskaan ja pian sieltä tallustaa hopean harmaata turkissaan kantava susi.

Kasa Vaaleatassun jaloissa on Dern, metsänhenki oli pyytänyt sutta ottamaan paistin kantoon, tosin muu lauma oli tätä vastaan. Vaaleatassu tappoi Punakuonon puolustaessaan ja toteuttaessaan metsänhengen toivetta, vain Vaaleatassu oli kuullut hengen sanat. Pahat henget ovat kuulema karkottaneet riistan, grrr.....grrr.....

Kvynthami puhuu harmaan suden kanssa, Vaaleatassu on kuulemma vasta pentu, vaikkei siltä näytäkään. Kvyni-susi kysyy suden henkilöllisyyttä, hän on pohjoisten aavojen Asgard ja väittää Kvynin haisevan ihmiseltä. "On tullut läpi ihmisten hajuisten paikkojen", Kvyni-susi sanoo, ja susi näyttää nauravan. "Pieni veljeni", Asgard tokaisee, "sinulla on hyvä huumorintaju." He keskustelevat siinä aikansa Asgardin nimestä ja lihapalasta. Paistia ei voi syödä, koska se johdattaa Kvynin lauman tärkeän paikan luokse. Riitaa reviireistä. Ja paistista. Kvyni-susi saa kuulemma palasen. Vaaleatassun on aika luovuttaa, mutta Kvyni-susi käskee hänen pysyä kovana. Metsänhengen käsky on kuitenkin metsänhengen käsky.

Vaaleatassu on sitä mieltä, että hänen pitää luovuttaa, kun Asgard niin sanoo. Kvyni-susi kyseenalaistaa Asgardin auktoriteetin ja saa muut sudet lähes kimppuunsa. Asgard rauhoittelee heitä. Kvyni-susi on väärän värinen susi, siis ulkopaikkakuntalainen ja tavoiltaan siksi brutaali. Poika on pahojen henkien suojeluksessa, kuulemma. Vaaleatassu jättää paistin ja lähtee pois. Kaksi muuta sutta käy näykkäisemässä paistia, paholaisen suojeleman makuinenkin se on. Vähän ajan päästä nämä sudet nukahtavat ja muut sudet ihmettelevät tätä, mutta Asgard vain naureskelee. "Olet sinä aikamoinen susi", hän sanoo Kvyni-sudelle. Lauma kuulemma tarvitsee toista paistia, jos semmoinen on tiedossa, tämä paisti voidaan jättää. Kvyni-susi lähettää heidät pohjoiseen, jäljillemme. Kvyni-susi kuulee meidät, ja ilmoittaa, ettemme ole hänen tarkoittamansa paisti. Sudet metsästävät täälläpäin ihmisiä. Jos tämän olisin tiennyt, en olisi tänne ikipäivänä tullut. Asgardin juttuja taas.

Ihan ihme juttu tämä Asgardin sopimus, hänen itsensä tekemä ja kaikkien, ihmistenkin, noudattama. Ihmisen liha on kuulemma ihan hyvää, vaikka Kvyni-susi sitä vähän karsastaakin. He tarvitsevat parannusta, voisi olla vaihtokauppa henkiimme. Valkoviiru, Punakuonon sisar on loukannut jalkansa ja se pitäisi parantaa. Kvyni-susi uskoo voivansa auttaa. He lähtevät luolalle.

Dernikkiä ei ole vieläkään löytynyt. Anis valittaa koko ajan, minä en kohta enää kestä. Edestä kuuluu susien ulvonaa ja murinaa, joka yhtäkkiä hiljenee. Jatkamme matkaa. Parinsadan metrin päässä näkyy mytty, jonka ympärillä on paljon verta. Vieressä on myös kuollut susi. Veri tulee molemmista. Susia on ollut täällä vastikään, veri vielä pulppuaa. Anis meinaaa lähteä keräämään mustikoita, en anna hänen lähteä. Anis on jo puskassa, kirottu ipana. Syököön myrkkymarjoja ja kuolkoon! Potkaisen myttyä vähän, se näyttää olevan entinen Dernrikki. Se näyttää liiskaantuneelta ja syödyltä. Ja kuoli.

Huudan Anikselle, ettei hänen tarvitsekaan enää rankaista Dernikkiä. Hän tulee paikalle, kun niin pyydän, näkee mitä on tapahtunut ja pillahtaa itkuun ja ryntää halaamaan Dernikkiä. Siinä se aikansa lauleskelee, tehköönsä surutyönsä rauhassa. Ja menee pesulle kyllä tämän jälkeen.

Toisaalla sudet saapuvat luolaan katsomaan sutta, joka on astunut lasinsiruihin. Koko sen keho on lasin viiltojen raidoittama. Mistä ihmeestä se on lasia löytänyt? Kvyni-susi veikkaa, että susi on myrkyttynyt. Siinä se taikoo ja kertoo tilanteen näyttävän pahalle. Haavat ovat tulleet taistelusta, tunkeilijoiden karkoitusta. Valkoviiru hyppäsi aukosta läpi, mutta siinä oli pahan hengen asettama taika välissä, mikä teki jäljet. Luolan perältä kuuluu ihmislapsen itkua. Lapsi on sieltä, missä Valkoviiru loukkaantui. Hän osottaa mureutumistaan. Kvyni-susi lähtee hakemaan pientä miestä Vaaleatassun kanssa.

Anis lyö minua tikarilla väittäen, että tapoin Dernikin. Irroitan tikarin hänen kädestään ja pidän puhuttelun. Hän hakkaa tämän seurauksena Dernikiä huutaen "En mä antanu sulle lupaa tehdä noin! Tuu takasi tai mä tapan sut!"

Kvyni tulee takaisin ihmisenä ja poistaa sirun tassusta hopeisella tikarilla. Ihmiset pitää kuulemma kaikki syödä. Kvyni sitoo haavan. Kaikki on hyvin, Valkoviiru tulee kuntoon kuunkierrossa. Jos Valkoviiru paranee, olemme tervetulleita alueelle. Vihreäsilmä näki meidän tappelevan paistista, jopa harmaiden terien kanssa.

Ehdotan Anikselle, että viemme Dernikin kauemmas haaskalinnuista, mutta hän ei kuuntele. Kuulen juoksuaskeleita metsästä. Nappaan sotavasarani ja käännyn sinnepäin. Kvyni tulee paikalle. Kerron Dernikin kuolleen, Kvyni ei usko sitä. Anis haluaa meidän jättävän heidät rauhaan. Kvyni menee itse katsomaan, onhan se kuollut. Hän yrittää herättää poikaa henkiin. Hän sitoo Dernikin kaikki haavat. Joudun pitämään Anista kaksin käsin irti Dernistä ja Kvynistä. Yritän rauhoitella häntä.

Kvynthami ottaa matkasauvan ja miettii aikansa. Hän tunkee Dernin suuhun joitain punaisia marjoja. Kvyni saa Dernin sydämen taas toimimaan. Kvyni kertoo, että olimme väärässä, Derni ei ollutkaan kuollut, ja Anis juoksee pussaamaan Kvyniä. Päädyn tappelemaan Aniksen kanssa veteen, kun hän yrittää saada vedestä tikaria. Kvyni yrittää muistelaa yrttejä, joilla saisi elämää, ja muistaakin jopa kaksi: Sielupähkinän ja Olvar. Löydän pusikon, jossa on pieniä pähkinöitä, tuon sen Kvynille, mutta hän on ehtinyt lähteä jonnekin.

Kvyn lähtee 15 kilometrin päähän etsimään Sielupähkinän. Hän poimii pähkinät jä hilppaisee takaisin. Matkalla hän törmää porolaumaa ja ihmettelee niitä tovin. Korpit ovat seuranneet häntä koko matkan. Hän tulee takaisin ja syöttää sen Dernille. Tämä näyttää jo paremmalta, varmaan huomiseen mennessä virkoaa. Kvyni vie Dernikin metsään. Näytän hänelle oksani, se on kuulemma jonkin sortin kataja. Sitten hän lähtee hakemaan loppua porukastamme luoksemme. Iltaan mennessä olemme kaikki samassa paikassa. Veneitä ei enää näy, koko päivän tihkuaa. Selkenevää iltaan mennessä, hallanvaara alavilla mailla.

24.9.

Seuraava marja on 32 km päässä etelässä. Hän lähtee jolkottelemaan annettuaan marjoja minulle. Marjoja pitää syöttää Dernille yksi aina auringonnousuun mennessä, jos Kvyn ei tule takaisin. Hän juoksee perille ja löytää yhden marjan kolmessa tunnissa. Hän on ollut kuusi tuntia poissa. Hän etsii lisää ja saa tietää, että 19 km länteen on seuraava marja. Hän koukkaa sitä kautta, löytää puolessa tunnissa paikan, jossa marjoja on joskus ollut. Seuraava marikko on 13 km etelään. 10 tuntia kulunut lähdöstä, kun Kvyni löytää toisen marjan. Marja on parhaimmillaan, ja Kvyni päättää ottaa torkut. Viiden tunnin päästä hän lähtee taivaltamaan kohti kotia, 55 km matkaa edessään. Jalkojaan särkee ja edelleen väsyttää. Hirviä ja peuroja on täälläpäin enemmän kuin pohjoisemmassa, ihmisiäkin on täälläpin käppäillyt. 19 tuntia lähtönsä jälkeen Kvyn tulee takaisin uupuneena. Marjan syöttämisen jälkeen hän pyytää HP:ltä jalkahierontaa ja nukahtaa siihen.

Aamuyöstä viiden aikoihin alkaa sataa pakkaslunta. 25.9 valkenee viileänä, kylmän kirpakka.