Osa 83: Talvi saapuu

3.10

Söimme siis perunaa ja marjoja, lepäämme hetken. Yllättäen taivaalla lentää kotka - ei kuitenkaan niin upea kuin Zan. Hetken perästä Dern tulee ja esittelee pyytämäänsä haukea.. hmph. Kyllä minä näin kun se kotka sitä kuljetti. Dern haluaa laittaa kalan, mutta Gwyn päättää tehdä sen. Siitä tuleekin herkullisempaa kuin mitä olemme pitkään aikaan syöneet. Tässä meneekin koko päivä.

Vihdoinkin lähdemme kohti kylää, sinne ei ole edes pitkä matka. Lenalt ei osaa puhua kieltä, mutta minun pitäisi osata. Joka puolella on käärmeen kuvia, jopa oikeita käärmeitä. Kyykäärmeitä. Eivät ne liiku paljoa, on niin kylmä, mutta olen silti hämmentynyt, että niitä on esillä vielä tähän aikaan. Örren meinaa syödä käärmeitä, mutta saamme hänet vakuutettua siitä, ettei se ole kannattavaa. Saavumme kylään. Sieltä kuuluu koirien haukuntaa. jopa 50 koiran haukuntaa. Kylän lähistollä on kapeiden suksien jälkiä, vaikkei ole luntakaan. Hetken perästä tulee joku, selvästi kylän päällikkö, varallisuudesta päätellen. Hänen perässään tulee kaksi tyyppiä, toinen näyttää shamaanilta. Vaihdamme tervehdykset (päällikkö sylkee jalkojeni juureen, lyö nyrkeillä rintaansa ) Hänen puheensa on vaikeaa ymmärtää. Esittelen kuitenkin itseni ja kerron mitä täällä teemme. Päällikkö Hän-joka-näkee-sumussa esittelee toverinsa Pahan-kalan-silmän. Esittelen ryhmämme: aviomies-Gwyndham, Hän-joka-kertoo-tarinoita, Hän-joka-paimentaa-sikoja, Pieni-kakara-Derndrik. Kyläläiset kyselevät menemisistämme ja tulemisistamme ja syistämme. On vain vaikea ymmärtää ja tulla ymmärretyksi.

Puhetta syntyy lisää, kun Örren mainitsee Angmarin. jotain suosta ja susista. Yritän saada selville lisää, ja lopulta päällikkö lähettää hakemaan jotain. Yhtäkkiä Örren rupeaa keskustelemaan päällikön kanssa ihan sujuvasti. (Päällikkö kertoo, että heimo on vapaaehtoisesti eristäytynyt laaksoon, jota käärmeet suojelevat. Koska pääsimme läpi, meidän tätyy olla ystäviä. Isossa laaksossa on kolme Käärmeiden kylään, joista isoimpaan olemme päätyneet. Koiria käytetään kuljetukseen. Käärmeiden laaksosta johtaa neljä laaksoa pois, lännestä tulee pahoja miehiä ja hyvää riistaa, pohjoisessa vuorenalainen maailma, koillisessa sola, jumalan polku, idässä reitti Kettujen maille. Kettujen maiden kautta ei pääse, ketut tappavat, Käärmeilllä ja Ketuilla on veriviha yllä. Muggan polkua saavat kulkea vain papit tai shamaanit.) Keskustelen lopuksi Örren antaa päällikölle tikarin lahjaksi. Sitten saamme ruokaa. Örren kertoo lyhyesti mitä jutteli, saamme kuulemma teltan ja ruokaa.

Syötyään Dern päättää tutustua koiriin. Koirat vaan eivät halua tutustua häneen. Ai jai. Dern pyytää, että hänen housunsa korjattaisiin, Örren lupaa hoitaa asian. Hetken perästä sisään tulee kolme tyttöä, yksi vie Derndrikin mukanaan riisuttuaan tämän housut. Yksi tytöistä istuutuu Örrenin, yksi Gwyndhamin viereen. En pidä siitä. Sillä aikaa Dern leikkii tytön kanssa. Örren menee teltan perälle "ihmettelemään", Gwyndham lähtee ulos ja minä perässä. Lähdemme iltalenkille laakson eteläpäähän katosmaan paikkoja. Kiipeäminen vuoren rinnettä ylöspäin ei ole mikään helppo homma, rinteet ovat hyvin jyrkkiä. Mutta eiköhän siitä selvittäisi. Laakson itäreuna on kovin polutonta, johtuisiko Ketuista vai mistä. Myöhään illalla palaamme sitten takaisin. Sillä välin Pahan-kalan-silmä on lastoittanut Lenaltin jalan. Saamme kuumaa suopursu teetä rasvakokkareiden kera.

4.10.

Aamulla herätessämme huomaamme maan muuttuneen valkoiseksi. Örren lainaa kyläläisiltä laudan kappaleita ja kepin ja kiertää kylän ympäri yllättävän lujaa. Hän kertoo, että välineen nimi on sukset. sen jälkeen Örren opettaa Derniä leikkimään lumessa, poika kun ei ole koskaan lunta nähnytkään. Menemme innoissamme laskemaan mäkeä. lenalt onnistuu laskemaan päin puuta rajusti. Sitten alkaa lumisota... Ruokailun kuluessa keskustelemme lähdöstä. Yö sujuu rauhallisesti, koirat vain pitävät paljon meteliä niin kuin aina.

5.10.

Aamulla Dern häviää mäkeen. Päällikkö tuo Örrenille kolmen koiran koiravaljakon, ovat kuulemma parhaimmat koirat kylästä. Reessä on vaikka mitä tarvikkeita. Sitten Örreniä opetetaan ohjaamaan valjakkoa. Päivä kuluu.

6.10.

Herätessämme huomaamme lumisateen alkaneen. Monta päivää olen myös voinut hyvin, mutta tänä aamuna olo on huono. Liikkeellä oleminen ei varmaan tee hyvää minulle. Ei ainakaan kun liikkeellä oleminen tapahtuu näillä seuduilla. Dern vaihtaa yhden perunan pettuleipään Örrenin kanssa. Lähdemme kohti Kettujen maita sankassa lumisateessa. Näkyvyys on huono, eikä kulkeminen muutenkaan ole helppoa. Puoleen päivään päästyämme rupeamme olemaan nälkäisiä ja aika väsyneitäkin. Jatkamme kuitenkin matkaa. En itsekään haluaisi, mutta gwyndham on päättänyt niin. Jossain välissä Dern tulee takaisin hieman kauempaa kaikki karvat pystyssä. Metsästä kuuluu ryminää, koirat ovat peloissaan. Haluan lähteä pois ja siksi lähdenkin vähitellen kauemmas. Yhtäkkiä ryminä lakkaa. Kaikki jäävät katsomaan, mitä tuleman pitää. gwyndham tulee ja kertoo, että puut katkeilivat luonnollisesti, todennäköisesti lumen painosta. Jatkamme siis jälleen matkaa.

Olemme ilmeisesti jonkin laakson pohjalla, pistämme illan tullen laavun pystyyn. Lumisadekin harvenee. Se on hyvä. Dernin seuraksi tulee seitsemän oravaa, mutta koirat eivät tykkää siitä ja ne tappavat kolme oravaa. Örren ruokkii koirat kaloilla ja tarjoaa muille pettuleipää, jopa hieman kalaa. Gwydham sanoo minulle, että menisin nukkumaan rekeen. Tyhjennämme sen siis tavaroista ja nukun siinä. Yön aikana kirkastuu ja tulee myös toooodella kylmä. Kun Gwyndhamille tulee kylmä, hän menee nukkumaan koirien viereen.

7.10.

aamun tullen Dern on kärsinyt kylmästä lievän nuhan seurauksella. Muut nukkuivat ihan hyvin. Pakkasta on 15, 20 astetta. Olemme..metsässä. Ympärillä näkyy vuoria, mutta tarkkaa paikkaa on vaikea sanoa. Ketut ovat edessäpäin, todennäköisesti. Aamupalaksi metsästämme 16 majavaa. Örrenin kanssa nyljemme ne. Koirat söivät teurasjätteitä. Muut söimme nauriit aamupalaksi. Dern yrittää kinata ja jäädä paikalleen syömään "kunnon ruokaa". Lopulta päätämme jäädä tekemään majava-keittoa. Sitä Dern ei kuitenkaan voinut syödä, vaan söi omia perunoitaan ja muuta. Gwyndham kerää mukaan ahkion pituisia, puolitoista metrisiä keppejä. Sitten lähdemme liikkeelle. Jonkin aikaa matkattuamme laakso jakautuu kahtia vuoren kohdalta. Valitsemme eteläisemmän haarauman kulkureitiksemme. Vähitellen laakso kapenee, nousee ylöspäin ja jossain ylhäällä edessäpäin on sola. Metsää ei ole näkynyt. Ennen pimeän tuloa teemme lumesta ja taljoista itsellemme tuulisuojan. Illalla tuulee pohjoisesta, laaksossa vinkuu. Onneksi meillä on suoja, siellä on ihan hyvä nukkua. Jälleen kerran Gwyndham pitää vahtia.