Osa 85: Joulu-Jungle I

Aurinko laskee tunnin kuluttua, ja ilta on jo hämärtymään päin. G tahtoo metallikappaletta tai kiilaa saadakseen alaoven lukon rikki. G liitelee solan yli napaten toiselta puolelta L:n kumpaisestakin kädestä sotavasaran ja kirveen. Ensimmäisenä ongelmana ilmeni G:n vaahtosammuttimen kokoisuus, eikä kirvestä tai sotavasaraa noin vain pikkumiehen voimilla nosteta. H löi warhammerilla ovesta ohi osuen kiviseinään. G alkoi korjata sotavasaran katkennutta varsi matkakeppinsä kanssa. G aloitti oven nakuttamisen kivellä.

Ö sytyttää risuista nuotion alhaalla. On jo pimeä, ja ainoana valona toimii pienenpieni nuotio kanjonissa. Tuleva yö lienee lämmin.

Yöllä muut nukkuvat, paitsi G *hakhakhak* hakkaa ovea. Taivas on pilvinen, ja jossakin päin ulvovat sudet.

Yö kesti toodella pitkään. (Kiitos pienen lappusodan..)

G sai yhden palkin rikki, näki jäätä lattialla sekä alas johtavat portaat. Hp heräsi ja meni katsomaan. G päätti mennä nukkumaan, mutta huomasi alhaalla Örrenin vieressä pienen hahmon. Hän huutaa ja kysyy kuka se on, muttei saa vastausta. Herättää Lenaltin ja Örrenin, tyttö kavahtaa kauemmas. Rääsyinen, nälkiintynyt pikkutyttö pelästyy puukko kädessä nousevaa Ötä. Örren rupeaa kuulustelemaan tyttöä, Gwyn menee nukkumaan ja Hp jatkaa oven avaamista. Örren rupeaa tarjoilemaan eksyynelle vieraalle ruokaa, paistaa massea. Koirillekin tarjotaan ruoka. Siihen mennessä kun masset on valmiina, on Hpkin saanut oven kokonaan avattua.

Lenalt jatkaa:

Örre herättää minut ja kertoo hyökkäyksestä. Oloni ei ole paras mahdollinen. Örre näyttää ahkiolle päin, siellä on pikkutyttö. Se käpertyy pienempään kasaan turkiksien keskellä. Yritän saada tyttöön jonkinlaista kontaktia. Kasa hytkyy. Tarjoan hänelle Örren antamaa ruokaa, näyttäisi tytölle kelpaavan, mutten halua antaa pelkälle kädelle mitään. Turkikset raottuvat. Valo kuuluu sattuvan. Yritän maanitella tyttöä vielä pitkään.

Kvynthami ja Hp menevät linnaan ja laukaisevat karhunrautoja kivillä. Maa on jäässä. Soihtuja ei ole. Alaspäin mennessä näkyvyys loppuu kymmeneen askeleeseen, Portaat jatkuvat 14 kumausta ja 7 klonkkia. Ovea käytettään soihtuna. Pari menee alas, vanhaan, tyhjään kellariin. Lattiassa on reikä, josta johtaa askelmat alaspäin. He kävelevät alaspäin, käytävä kääntyy ja päätyy ylöspäin meneville portaille. Kvynthami kuulee murtuvan äänen takanaan, vaimo tippuu jäihin. Tai tippuisi, mutta hyppää pois, kattoon (vrt. Charlien enkelit). Portaiden yläpäässä näkyy valoa. Vaimo liikkuu metrin verran eteenpäin ennenkuin tipahtaa napaansa myöten hyiseen veteen, mistä kyllä nousee ylös.

Pari tulee portaita pitkin ylös, he nousevat haudasta. Leirissä on kaikki muut. Saan tytön nousemaan turkiksista pitäsen yhtä nahkaa päänsä päällä syömällä eväitä. Tytön alkuperästä keskustellaan. Pikku-G kysyy vihdoin tytöltä tämän henkilöllisyyttä, hän ei vastaa. Annamme tytön olla rauhassa hetkisen. Hp kertoo löydetystä käytävästä, Pikku-G jatkaa. Puhumme myös matkamme tarkoituksesta. Örre menee tutkimaan hautaa.

Örre pohtii jään ylitystä ja tulee takaisin etsimään tarpeeksi pitkiä riukuja. Hän kyselee HP:lta käytävästä lisätietoja. Örre ottaa muutaman riu'un ja tulee takaisin. HP ja Pikku-G menevät hautaan, Örre menee mukaan. Minut jätetään vahtiin, pikkutyttö jää kanssani. Örre huomaa, että käytävässä on puulattia, hän ottaa riu'ut mukaan. Pikku-G esittelee Örrelle kellaria. Örre kerää jäätyneitä sammakoita koirille. Joukko jatkaa ylöspäin. He tulevat kerrokseen, jossa ei ole ikkunoita. Huoneessa on joskus nukuttu ja säilytetty varsijousia. Yksi sängyistä näyttää olevan vielä käytössä, jonkun pesänä. Yhdessä nurkassa on kivinen arkku, joka on lukossa. Pikku-G menee kerroksen ylöspäin, siellä on 2 luurankoa, joista toinen makaa sammuneena pöydällä. Pikku-G piirtää luurangon ääriviivat pöytään. Örre kaataa toisen luurangon, siltä irtoaa toinen käsi. Pikku-G kertoo, että luurangot vaihtavat paikkaa, Örre ei ota uskoakseen. Hän vie pöydältä kynttelikön kynttilöineen.

He sytyttävät yhden kynttilän. Pikku-G tutkii luurankoja kynttilänvalossa. Örren kaatamalla luurangolla on kultahammas, toisella on hopearaha sydämen paikalla. Örre kaivaa sen pois. Kolikossa on muinaisnorria ja kuningas Alfgeirin kuva. Örre ottaa kultahampaankin mukaan. He lähtevät ja palaavat monta kertaa, luurangot eivät liikahdakaan. Örre epäilee pikkutytön tulleen täältä.

Yritän saada pikkutyttöä puhumaan, hän kertoo nimensä olevan Hanna. Hän ei tiedä, mistä tulee tai miten on päätynyt tänne. Eksynyt, tyttöraukka on. Hän vaikenee menneisyydestään.

Pikku-G menee tutkimaan pesäsänkyä. Viimeinen päiväys löytyy 110 vuoden takaa. Pikku-G menee katselemaan ikkunasta, hän näkee alaspäin menevän kurun. Tästä pystyy vahtimaan pohjoisesta ja etelästä tulevaa kurua tulematta nähdyksi. Pohjoisesta näkyy toinen torni. Pikku-G menee katon sisään, siellä on linnunraato. Hän veikkaa, että toiseen torniin on matkaa 12 mailia, torni on paikalla, jota ei oikein näe, ellei osaa katsoa juuri oikeaan paikkaan. Porukka menee kellariin, mitään ei löydy. Toisesta tornista Iso-HP löytää oven paikan ja viereisestä kallionseinästä luolan. Luola on lähestulkoon luonnollinen, siellä on pidetty elikoita. Karhu täällä on ilmeisesti viimeksi aikaansa viettänyt. Pikku-G tosin on sitä mieltä, että asuttajana toimii ilves.

He tulevat leiriin keskustelemaan Angmarin sijainnista. Tästä pohjoiseen ja itään, sanoo Örre. Örre kyselee Hannalta, kuinka kauan hän on asunut linnassa, kuulemma vähän aikaa. Pikku-G ottaa Hannan puhutteluunsa. Hanna ei näytä puhuvan uhrakia. Hänellä ei ole kuulemma kotia. Pikku-G yrittää ottaa selville Hannan taustaa ja katsoo tämän korvia. Tavalliset ovat. Hän istahtaa Hannan viereen ja yrittää saada juttua aikaiseksi. Hanna vetäytyy. Hän kertoo juttuja itsestään ja yrittää lypsää samoja tietoja Hannasta. Uimisesta ja mäenlaskusta tyttö ei ole kuullutkaan, Pikku-G yrittää saada selville, josko tyttö tykkäisi kukista ja ampiaisista... Hanna saattaa löytää tien minne vain haluamme. Örre lähtee takaisin linnaan, käväisee samalla uimassa. Hän käy tutkimassa sänkypesää ja tulee takaisin. Kysyn Hannalta, minne hän luulee meidän olevan matkalla. To be continued...

OFFTOPIC: (Emppu sanoo: Mä olen jo päättänyt, ettei mulle tule kolmenkympin kriisiä.)