Osa 86: Joulun jälkeen koittaa arki

Päivä x (joku innokas tarkistakoon ajankulun)

Hanna epäilee meidän olevan matkalla ihmisten ilmoille. Täällä ei asu ketään, paitsi ehkä kääpiöitä. Ne eivät taida olla hänen lempikansaansa.. Pikku-G haluaa meidän lähtevän Angmariin, Hanna tuntuu osaavan sinne. Hänellä on nälkä, tarjoan ruokaa, jos hän tulee vällyjen alta pois. Angmariin juoksee kuulemma viikossa, se ei ehkä aivan taida pitää paikkaansa. Hannan mukaan olemme menossa poispäin Angmarista. Takasinpäin meidän pitäisi tästä mennä, eipä taida tytön puheissa olla paljoakaan järkeä.. Toisesta solasta pääsee kuulemma myös Angmariin, reitti on vain pidempi. Hanna väittää käyneensä Angmarissa, kuvaus on vain aika epämääräinen ja sopii moneen kaupunkiin. Hannan äiti on asunut Angmarissa. Örren mielestä meidän tulisi lähteä Angmariin vanhaa reittiä pitkin.

Pikku-G ei tainnut tietää, että Angmar on norrikaupunki. Eikö se ole itsestäänselvyys? Käymme keskustelua Largosin asukeista, Pikku-G epäilee koko hallitsijan olemassaoloa, kun kansa ei häntä ole nähnyt. Pikku-G haluaa johtajan linnaan, Örre ja hän keskustelevat asioista. Lähdemme jatkamaan matkaa kohti pohjoista, vihannes tungetaan Hannan seuraksi. Vällyjen alta kuuluu valitusta väärästä suunnasta, mielestäni Hanna voi mennä yksin oikeaan suuntaan. Saavumme seuraavaan laaksoon ja näemme seuraavan tornin. Tämä torni on kurusta sisäänkäyntikelvoton. Tornista näkee pohjoiseen ja eteenpäin. Matkaamme eteenpäin kohti pohjoista. Suojasää jatkuu, on puolipilvistä, pimenee jo. Päädymme kielekkeen alle, torni on 120 m yläpuolellamme. Pikku-G löytää kielekkeen alta pienen halkeaman, josta pääsee vuoren sisällä menevät portaat.

Portaat kaartavat pilkkopimeään. Kaksi luonnollista halkeamaa lienee yhdistetty käytäväksi. Käytävä on hankala kulkea, portailla on jäätä, jonka päällä virtaa vettä. Pikku-G sytyttää soihdun ja lähtee ylös. Hän liukastuu ja tulee 38 askelmaa alas. Mustelmia tulee. Hän jatkaa eteenpäin toiseen luolaan, jossa portaat ovat pyöristyneempiä. Hän tulee vuoren länsireunassa olevaan halkeamaan, 400m hänen yläpuolellaan menee silta. Tie jatkuu toisella puolella kurua. Pikku-G kääntyy takaisin.

Pikku-G pitää näyttävistä takaisintulosta: hän tulee kolinalla. "Tumps, tumps, auts." Vasemman jalan pikkuvarvas murtuu. Me alhaalla teemme leiriä, viiden tunnin päästä herra suvaitsee saapua paikalle. Pimeän tullen Hanna tulee ulos vällyistään ja syö leipää. Hän nuuskii nukkuvaa Örreä ja murisee tälle. Pikku-G kertoo, ettei luolasta pääse minnekään. 100 m ennenkuin Pikku-G tulee takaisin Hanna sanoo huomaavansa tämän. Muksut nukkuu pulkassa. Jään vartioon. Portaat ovat kuulemma TODELLA liukkaat. Muut nukkuvat.

Pikku-G on juuri saamassa unta, kun hän tuntee kuiskutusta korvassaan ja rapsutusta parrassaan. Hän kuulee äänen sanovan, että olemme kääpiöiden portilla. He siinä hiukan juttelevat kääpiöistä ja heidän koneistaan. Hanna ei ole käynyt täällä, mutta kääpiöt haisevat tänne asti. Pikku-G:kin haistelee, muttei kyllä pysty sanomaan, mitä haistaa. Ilma virtaa luolalta tännepäin. He käyvät nukkumaan.

Pikku-G tulee kertomaan minulle, että kääpiöitä tulee varoa. Hänkin haluaa nähdä niitä, jos he leiriin tulevat. Yö menee sen kummemmitta, aamulla on pakkasta viitisen astetta. Kääpiöitä ei ole näkynyt. Pikku-G kertoo Örrelle, mitä on eilen saanut selville. Linnan rakentaminen on tainnut olla aikamoinen homma. Pikku-G lähtee selvittelemään tornin arvoitusta, Hanna ei kuulemma pääse mukaan. Lähdemme eteenpäin, Pikku-G lentelee huipun kautta tornille. Vuoren huipulta hän näkee sillan ja sen vieressä olevan luolan, josta tulee vettä. Yhdestä kivestä tehdyllä sillalla näkyy metalliset raiteet. Luolat ovat kaarattuja. Torni on hyvässä kunnossa. Hän menee pohjoiselle ikkunalaudalle ja hakkaa ikkunaluukkua. 10 sekuntia myöhemmin Pikku-G katsoo sisään isoon huoneeseen, jossa on pölyä lattialla. Vanhaa tavaraa ja luita löytyy. Pohjoisessa näkyy, että kuru kääntyy pohjoisluoteeseen muutaman kilometrin päässä. Sisällä, seinällä on ihmisen kalloista tehdyt kynttilänjalat, joissa on kynttilät. Yksi niistä saa valaista Pikku-G:n matkaa.

Alaspäin johtaa reikä (aiemmin siinä on ollut myös tikkaat). Pikku-G tiputtaa alas puuta, 5-6-m päähän hän arvioi seuraavan lattian. Seuraavassa kerroksessa on kylmä, pimeää ja vähemmän lunta. Katossa on lepakoita. Seuraavan kerroksen luukku on ehjä ja melko hyväkuntoinen. Luukku on alhaalta salvattu. Luukusta tulee lämmin tuulahdus, Pikku-G kokee déja vu-ilmiön ja muistelee Shilizaa. Hän rikkoo luukkua, alhaalta ei kuulu mitään. Luukun alla on portaat, mutta ne eivät ole paikallaan, vaan lattialla. Alhaalla on himmeä valo, joka tulee oranssina loistavasta, nyrkinkokoisesta kivestä. Paikka on asuttu, huone on varmaankin aikanaan (?) ollut vartiotupa. Ääniä ei kuulu vieläkään, toisaalta ovikin on kiinni. Huoneessa on lapio, pöytä, tuoleja, kynnysmatto, metallivahvisteiset kengät, pilttuiden jäännökset ja ulko-ovi. Pikku-G menee alas. Hän menee katsomaan sisäovea, se aukeaa narahtaen. Huoneessa on takka, lyhyt parisänky, pöytä jne. Paikka voisi koonsa puolesta olla Pikku-G:n koti. Liedellä on pata, josta tulee pahanhajuisia höyryjä. Seuraavat huoneet ovat lukossa. Ulko-ovi on ulkopuolelta lukittu. (ROTFLMAO by Max) Hän jää odottelemaan kotiväkeä.

Kävelemme eteenpäin. Kuru viettää alaspäin. Tulemme T-risteykseen, josta johtaa tiet itäkoilliseen ja länsilounaaseen. Tietä on kuljettu ehkä toissapäivänä, kymmenisen hevosta suunnasta, jonne olemme menossa. Käännymme itäkoilliseen. Hanna on taas paennut valoa peiton alle. Polku jatkaa laskuaan. Löydämme tunnin päästä tämäntalviselle hautaröykkiölle. Kanansulkia ja verta löytyy röykkiön vierestä.

Pikku-G maistelee keitosta, ei ole kovin hyvää, varmaan jotain sieniä. Hän yrittää huhuilla ulos, tuuli alkaa ulvoa. Pikku-G löytää mustetta ja kellarin. Kellarista löytyy pulloja, satakunta. Munalukolla on yksi ovi lukittu sekä penkkejä, joissa kasvaa valkoisia mutanttisieniä. Hän tulee ylös ja etsii käsiinsä (reppuunsa) viiden litran hopeakattilan, 2 kiilaa ja neulan. Hän piirtää hiilellä pöytään: *käden, neulan, kattilan ja kiilan ja smileyn kuvat*. Hän jättää vaihdoksi puisen sain pöydälle. Hän menee tikkaita pitkin seuraavaan kerrokseen ja on lähtemässä lentoon, kun ulko-oven lukkoa kopeloidaan.

Jatkamme matkaa pakkasen kiristyessä. Seuraavan kukkulan laelta näkyy seuraavan kukkulan taakse merelle. Idässä näkyy pelkkää vuoristoa, lännessä on tasaisempaa. Olemme jossain ihan muualla kuin missä meidän pitäisi olla. Me olemme ilmeisesti Färin alueella. Hannan mielestä meidän pitäisi kääntyä takaisin. Lähdemme rannalle heti huomisaamuna. Rakennamme leirin vaivaskoivikkoon. Örre palaa pimeämmällä kukkulan laelle.