Osa 94: Liikkuvat kylät

4.11. iltapäivällä

Aurinko paistaa ja linnut laulaa - tai laulaisivat, jos niitä täällä tässä vaiheessa vuotta olisi. Kvynthamin mukaan 57% varmuudella ensi yönä sataa räntää. Örren köpöttelee takaisin ja kohtaa matkalla vartiosotilaita. Kvynthami odottelee lähtöämme vaimonsa kanssa. Örren tulee paikalle ja kyselee lattialla lilluvien verilammikoiden syytä. Kaupungin porteilta kuuluu hälytysääni. Örren ja Kvynthami keskustelevat lähdöstä. Örren ei pääse toiseen majataloon. Hän jää majatalon eteen istuskelemaan vanhojen partojen kanssa. Minä (Lenalt) myyn simatynnyrini koko majatalon käteisestä. Hyvä kauppa. Lähdemme.

Kuknar kiskoo Hannaa mukaan. Tämä ei lähde, vaikka hän kuinka kumartelee. Kuknar anelee Hannaa, vartiosotilaat lähenevät. Kuknar lähtee peräämme Hanna mukanaan. He kääntyvät vasemmalle. Örren istuu vielä lysympään. Hän huomaa edessään nuolia, jotka osoittavat häntä kohti. Hän yrittää pyyhkiä niitä pois. Hän aloittaa keskustelun kiireisen miehen kanssa. Tämä lähtee pois. Me muut (-Örren) lähdemme joen vartta etelään. Lammas juoksee mukanani täysin vikuroimatta. En silti pysy Avioparin perässä, mutta yritän kyllä parhaani. Kuknar jää pikkuhiljaa Hannasta, mutta Hannakin jää kyllä meistä muista erittäin nopeasti. 8 vartijaa lähestyvät heitä. Kuknar kiristää vauhtia ja alkaa saavuttaa Hannaa, joka hänkin alkaa kiristää tahtia. Sotilaat alkavat virittää nuolta varsijouseen. Ammuskelua, molempien ohi, läheltä kuitakin, kulkee nuoli. Heiltä loppuu pikkuhiljaa puhti. Kuknar viistää metsään.

Minä ja Aviopari huomamme parin kilometrin päässä kylän samalla puolella jokea (itäpuolella). Menemme metsään peiteltyämme ensin hiukan jälkeemme. Kuknar piiloutuu puun taakse. Vartijat haravoivat joen vartta. Hannakin etsii piilopaikkaa. Kuknar kiertää vartijoiden selkäpuolelle ja piiloutuu lumeen. Hannakin hautautuu lumeen joenpenkalla. Sotilaat kävelevät Kuknarin yli, vähän ajan päästä joku tarraa Hannan jalasta kiinni. Hanna liikahtaa, hän huomaa, että pieni terrieri on napannut hänen jalkaansa kiinni. Sotilaat katsovat vierestä ja virittelevät varsijousiaan. Hanna lähtee juoksemaan terrierin kanssa. Kuknar kuulee edestäpäin melua, hän jää hiljaa. Hannaa ammutaan jousella, kaikki kymmenen nuolta menevät ohi. Puolet sotilaista lähtee Hannan perään, puolet jäävät latailemaan jousiaan.

Kuulemme kilometrin päähän sotilashuutoja.

Sotilaiden linja eheytyy jälleen, Hanna on tällä kertaa kauempana kuin aiemmin. Taas ammutaan, tällä kertaa yksi urho jopa osuu. Nuoli raapaisee pahan naarmun takapuoleen. Varttitunnin päästä näemme joenvarressa Hannan, sotilaiden väsyneet huudot kuuluvat jo läheltä. Sotilaat ovat muodostaneet jonon, joka leviää 200 metrin päässä Hannasta. Hanna näkee vähän matkan päässä kylän. Hanna kaartaa pois (juoksu)ladulta umpihankeen, joka kuitenkin kantaa jonkin verran. Vain joka toinen askel upottaa. Hanna jatkaa sinnikkäästi eteenpäin kohti kylää, sotilaat jäävät hitaasti, mutta varmasti.

Kuknarin edessä on kuusi sotilasta tupakalla. Hän päättää kaivautua lumea pitkin sotilaiden ohi kuin myyrä. Hänen suuntavaistonsa on paikallaan. Hanna taas lähenee kylää, jossa on neljä taloa. Kylässä on veneitä pihalla, talot ovat tehdyt nahasta. Kylässä on 8 henkilöä hevosten kanssa grillaamassa kaloja (hevoset syövät rehuja). Yksi heistä (täti) jututtaa Hannaa ystävällisesti kauppakielellä. Hän tarjoaa Hannalle hiillostettua silakkaa, joka tuntuu kelpaavan. Ei se hirveän hyvää ole, mutta sukkamehukeiton jälkeen mikä tahansa on hyvää. Kolmen minuutin päästä ensimmäiset sotilaat ilmestyvät joenmutkaan. Kyläläiset alkavat koota kylää kokoon. Täti heittää Hannalle toisen silakan, kun tämä kiskoo hänen hamettaan. Täti ei suostu kertomaan, minne he ovat menossa, puoli tuntia yhtä paikkaa ilmeisesti riittää. He ottavat Hannan mielellään mukaansa, muita lapsia heillä jo on. Kaksi hiukan pidempää poikaa, jotka heittävät Hannaa lumipalloilla. Kylä katoaa.

Örren istuskelee edelleen rauhallisena ympäristöään tutkaillen majatalon pihalla.

Täti pistää Hannan satulalaukkuun. Kylä karauttaa hevosillaan pois, kun sotilaat lähenevät. Hanna tuijottaa ison tädin kylkeä satulalaukusta. Sotilaat lähtevät takaisinpäin. Ilta saapuu, teemme nuotion ja etsimme ruokaa. Kvynthami ja HP lähtevät etsimään ruokaa. HP metsästää riekon, Kvynthami 5 fasaania. Majatalon koko käteiskassa osoittautuu 56 ruostuneeksi rautanaulaksi. Kirotut norrit.. Kuknar etsiytyy luokseni lumen alta. Kuknar on litimärkä. Hän haluaisi ruokaa. Syömme sienileivät. Oikeastaan Kuknar syö, minä anna leivän kissoille. Kuknar alkaa riisuutumaan edessäni, en kestä katsoa. Onneksi hän ei riisuudu kokonaan. Vaaleanpunaiset luukkukalsarit jäävät päälle. Hp ja Kvynthami palaavat, Kuknar pukeutuu. Paistamme riekkoa. Syömme sitä sitten. Kuknar ehdottaa, että lähdemme pelastamaan Hannaa, Kvynthami kertoo, että lammas on lammas eikä mikään lumihirviö. Kuknarille taitaa riittää tiedot lampaista.

Lähdemme Kuknarin kanssa kylään. Kun olemme kävelleet kolmisen tuntia eteenpäin, pysähdymme. Kylän olisi pitänyt olla jo. Keskustelemme hetken kylien liikkuvuudesta. Kuknar alkaa huudella Hannaa, tämä ei vastaa. Päätämme lähteä takaisin. Puoleltaöin tulemme takaisin. Pikkaisen tulee räntää. Keskustelemme jälleen kylien liikkuvuudesta. Pikkumiehet kinastelevat kääpiöisyydestä. Päätämme odotella aamuun, jolloin lähdemme Hannan perään.

Keskustelua minusta ja lampaasta. Menemme nukkumaan, Kvynthami nuoleskelee fasaania. Menen lampaan viereen nukkumaan.

5.11. Aamu nousee selkeänä, pikkupakkasta on ilmassa.

Lammas käy tekemässä tarpeensa Kuknarin päälle. Tämä suuttuu ja karkottaa lampaan. Nappaan lampaasta kiinni, ettei se karkaa. Kiroan hetken Kuknaria, Kvynthami kertoo tarinan lumisammakosta. Syömme fasaania. Kuknar kysyy liikkuvista kylistä, vastaan: "vauhti riippuu siitä, miten kylä etenee." Päädymme jäljittämään Hannaa, viimeiset jäljet ovat siellä, missä kylä on ollut. Tämän jälkeen ei ole kuin hevosen jälkiä, itäänpäin. Idässä on Largosin ylämaat, pohjoisrajalla on Valkoinen Hammas, vuori, jossa tarun mukaan asustaa lohikäärme. Alkuiltapäivään mennessä löydämme kylän. Kuknar on tulossa kahden tunnin päässä. Odottelemma häntä.

Kuknar saapuu hyvin hengästyneenä. Hän juoksee kylään pelastaamaan Hannaa. Kaksi pikkupoikaa hyppää lumihangesta Kuknarin viereen. Kuknar joutuu lumisotaan juostessaan kohti kylää. Hänet kampataan ja pian hän on yhtä lumipesua märempi. Hän hyppää ylös ja jatkaa matkaa. Hanna piiloutuu yhteen telttaan. Kuknar menee perään, aikuiset katsovat häntä. Kuknar kertoo tulleensä pelastamaan hyvän ystävänsä, vanhempi nainen kysyy kääpiön täälläolon tarkoitusta. Hanna ollaan valmiita myymään, mutta Kuknar ei ole samaa mieltä. Hän saa itkuraivarit. Iso täti saa kyytiä, hän pääsi manan majoille. Hanna kurkistaa tilannekatsausta. Tappelua. Kuknar lyö nuorta naista. Täälläpäin ei ilmeisesti oikein osata tapella. Silti joku tunkee tikarin Kuknarin takapuoleen ja kääntää vielä veistä haavassa. Kuknar tappaa lisää porukkaa. Yksi tekee itsemurhan. Kaksi muuta ampuu jousella Kuknaria. Kylkeen osuu, mutta mitäpä tämä murhaajaamme haittaa. Lisää tulee kyllä nuolia. Kylkiluita katkeaa ja verta roiskuu. Hannan naama on täysin veressä, raukka sattui katsomaan teltasta juuri väärään aikaan. Kuknar tappaa lisää. Yksi lapsi puukottaa jalkaan. Tämän vasen puoli halvautuu. Toinen jousiampujista armahtaa lasta ja ampuu tätä päähän. Kuknar lävistää vanhemmalta mieheltä jalat. Jousimiehet ampuvat yhä, muut lähtevät karkuun. Kuknar saa rintaan nuolen. Hän hyökkää Hannan kimppuun. Tämä luikertelee pois teltasta. Teltta hajoaa seuraavasta iskusta. Seuraavaksi Kuknar tappaa hevosen ja sammuu itse siihen paikkaan.Toinen hevonen saa iskun kylkeen. Kylässä on yksi henkilö ja neljä hevosta.

Lähdemme loottaamaan kylää (tutkimaan leiriä). Kylässä on toinen jousimiehistä hevosia taputtelemassa.