Junkka 100

Ollaan Agmarin uloimmassa kupunginosassa. Pikku-G sytyttää tulen takkaan ja alkaa keitellä vettä. 12 tunnin päästä. Lenaltin kunto alkaa huonota erittäin nopeasti, Knut on edelleen tajukankaalla. Pikku-G alkaa tutkia Lenaltia, Pikku-G alkaa valuttaa pahaa verta Lenaltista oiken kunnolla. Pikku-G lähtee Agmarin markkinoille etsimään itselleen kirurgin luusahaa. Lopulta G päättää varastaa markkinoilta sahan. HP yrittää auttaa Lenaltia joka valuu verta nyt kummastakin päästä. HP repii Hannan hereille usuttaa tämän auttamaan Lenaltia ja painuu itse polttelemaan piippua. Hanna alkaa leikellä Lenaltia oikein isän kädestä, leikkauksen jälkeen Lenaltista on jäljellä verinen mytty. G tulee takaisin majalle ja alkaa ihmetellä miksi Lenalt makaa vatsa auki revittynä maassa ja alkaa tivata miksi Hanna on repinyt Lenaltin melkein kahtia. Hannan kommentti: "No, se kuolee..." Pikku-G yrittää kursia Lenaltin kasaan. Kun G on saanut neulottua Lenaltin vatsan kasaan, hän alkaa leikellä Lenaltin kättä irti. Lopuksi Pikku-G kärventää kuumalla kattilan pohjalla irtileikatun käden kohdalle.

Aamulla Knut makaa edelleen tajuttomana, Lenalt on edelleen surkeassa kunnossa (ehkä surkeammassa kuin edellisenä iltana. Pikku G päättää, että Hanna ja HP muuttavat tavaroineen johonkin toiseen autioon taloon ja jättää puolikuoleen Knutin ja Lenaltin, tämän jälkeen G hakee lähistön taloista apua ja saakin avukseen sokean parantajan.

Parantaja on Lokin pappi ja vaatii Knuutilta Lenaltia vaihdoksi omasta parannuksestaan. Lenaltin ruumis raahataan Lokin temppeliin uhrattavaksi, jonka jälkeen Knut painuu kotiinsa ja Pikku-G muiden luokse. Päästyään perille Pikku-G havaitsee sotilaspartion sen talon edessä jonne HP ja Hanna ovat majoittuneet. HP ja Hanna pakenevat järvenjäällä oleville markkinoille. HP laskettelee jäämäkeä pitkin pois talolta, hän tömpsähtää läpi jonkin kauppiaan teltan. Kauppias alkaa tivata korvausta hajoitetusa teltan seinästä. HP korjaa teltan lautaseinä taialla, on sanomattakin selvää, että paikalle kerääntynyt sakki jää ihmettelemään. Hanna ja HP yrittävät poistua vilkkasti paikalta. Hanna pakenee myyntitiskien ali ja HP jää seisomaan tyhmänä väkijoukon keskelle. Myyjä nappaa HP syliinsä ja antaa tälle selkään.

HP otaa tikarinsa esiin ja jäljestää myyjälle reijän pakaraan. Pikku-G saapuu paikalle kun myyjä on painamassa tikariaan HP kurkulle. Pikku-G keskeyttää tilanteen ja lyö staffilla myyjää otsalohkoon. HP loihtii lautaseinän yleisön ja itsensä väliin jonka jälkeen HP ja Pikku-G pakenevat paikalta pitkin järvenjäätä. He saavat peräänsä kahdeksan ratsumiestä.

G ottaa käteensä vihreänkiven ja lähtee lentoon. Hetkisen kuluttua ratsastajien hevoset nukahtavat ihmeellisesti ja HP ja Gyndham päsevät piiloutumaan lähi metsään.

Demonilapset ovat tuhonneet hobittikylästä Gynin vuokraaman talon. Tästä kiitollisena kyläläiset karkoittavat HP ja Gynin pois hobitti kylästä.

HP ja Gyn lähtevät kohti hukkunevan kylään. (joka ei maksa veroa Angmarille) ]]> Wed, 22 Sep 2004 19:15:50 +0000 http://esrspy.wanderer.org/midcom-permalink-aeb1565099b6800e30410c68e2f2d318 http://esrspy.wanderer.org/journals/dor_amarth_viidakkokirja/osa_100b_pikku_g_ja_hukkuneva/ Pikku-G löytää Hukkunevan... viimeinen osa Junglea! Jatko löytyy täältä!

Hukkuneva on pitkässä laaksossa (1km leveä, 10km pitkä), hyvin piilotettu kylä jossa asuu uhrakkeja, hobitteja ja ratsastaja-kansaa. Kylää johtaa kyläneuvos, kylä on piiloitettu jotta Angmar ei saisi kannettua hirmuveroja, kylän viisas shamaani on Sumuinen Pilvi.

Eilen kylään saapui outo pariskunta, pieni partainen mies, Gwyndham, ja tämän vaimo Hopeapilvi "lapsineen", lapset ovat hyvin eriskummallisia, ne jotka ovat ne nähneet, käytännössä vain kyläneuvos ja partioryhmä joka yhytti Gwynin ja Hopean metsästä. Kylä otti meidät kaksi ystävällisesti vastaan, huhutaan että tämä pieni mies olisi ennustuksissa mainittu rohkea mies, joka liittyy jotenkin lohikäärmeisiin ja Uuteen Sotaan, ainakin hänen sanotaan olevan shamaani. Ei ihme että osasi suunnistaa kyläänne oikopäätä.

Tämä Gwyndham lupautui auttaa kyläläisiä heidän yrityksessään päästä Valkoiselle Vuorelle ja liittoutua suuren valkoisen lohikäärmeen kanssa joka on huhuttu heränneen, olisi mahtava liittolainen, lohikäärmeiden äiti. Myös kuulema Angmarin norrit ovat suunnittelemassa liittoutuvansa suuren valkoisen kanssa.

Gwyndhamin ja Hopeapilven lisäksi muita halukkaita lähtemään Valkoiselle Vuorelle, tai muuten auttamaan Gwynin perhettä, olivat:

• uhrak shamaani Viekas Kyy, nuorehko mieshenkilö
• uhrak metsästäjä, mies
• ratsastajakansan soturi, palvellut norrien palkkaarmeijassa, nainen, ULLA VARANNUT
• hobitti sisarukset (mies ja nainen), tuntevat Angmarin alapuoliset viemärit ja käytävät, thiefejä (?)
• pohjoisen mies, eskimo, osaa reitin valkoiselle vuorelle ja tietää kuinka selviytyä lumiaavikoilla, osaa huonosti kauppakieltä, TIMO VARANNUT
• hobitti bardi, musikantti, (Tämä hahmo voi olla mies tai nainen)
• uhrak kätilö (healer), nainen
• ratsastajakansan paimen, (Tämä hahmo voi olla mies tai nainen)
• uhrak nahkaseppä, keski-ikäinen mies
• hobitti historioitsija (sage), ihan kuin ilmetty Bilbo Reppuli ennen 111 syntymäpäiviään. (Tämä hahmo voi olla mies tai nainen)

Retkikuntaan on hyväksytty jo ratsastajakansan naissoturi ja "pohjoisenmies" oppaaksi. Muiden kanssa vielä keskustellaan ja mittaillaan heidän taitojaan, ilmeisesti tämä pieni mies, Gwyndham, sai päättää ketä retkikuntaan ottaa mukaansa, on ilmeisesti jonkinlainen ryhmän pomo.

Luultavasti mukaan lähtevät vielä jotkin seuraavasti: hobitti sisarukset, hobitti sage, uhrak metsästäjä

Gwyndhamille perheineen pystytettiin oma tiipii laakson toiseen päähän, lähdön hetki on käsillä....

-Max, alias Gwyndham, pieni SUURI sankari ]]> Mon, 20 Sep 2004 23:37:56 +0000 http://esrspy.wanderer.org/midcom-permalink-fc070fc3831d68f12f4f62b958a1cb3d http://esrspy.wanderer.org/journals/dor_amarth_viidakkokirja/osa_99_berserkkien_kilta_erehdysko_/ Ja niin sankarit suuntaavat kohti Angmarin jäätyneitä viemäreitä ja mitä sieltä löytyykään...

Jungle 99 - kirjurina viimeistä kertaa Emppu

ig= 15.12

Enää viikko aikaa juhliin. Lenalt palaa kylään. Nyt vain odotellaan, että viimeisetkin päivät kuluvat, ja koittaa aika lähteä juhliin ja tapaamaan Knutia. Kolme päivää ennen h-hetkeä rupeaa satamaan taas lunta, eikä sateelle näy loppua. Hankea kertyy puoli metriä. Puolilta öin 21.12 lähtee liikkeellee seurue valmiina kohtaamaan raskaan taivalluksen paksussa hangessa sekä mahdolliset yllätykset. Vilperikin haluaisi tulla mukaan, mutta lopulta Lenalt onnistuu vakuuttamaan pojan jäämisen hyvistä puolista.

Rauhaisan, joskin pitkän matkan päätteeksi päästään Angmarin kaupunkiin, Knutkin on napattu matkalla mukaan. Ensimmäinen ongelma tulee vastaan kuitenkin, kun mietitään minne Lenaltin hevonen voidaan jättää turvallisesti - ja huomaamattomasti. Gwyndham päättää sanoa hevoselle pari valittua sanaa ja hetken päästä polle lähtee matkaan takaisin omia jälkiään. Kaikki muut suhtautuvat asiaan aivan normaalina ilmiönä, mutta Knut jää jokseenkin hämmentyneeksi..

Tiheän lumisateen ja markkinahumun turvin seurue pääsee huomaamattomasti tunneliin, kunnes törmää ensimmäiseen "portsariin", joka vaatii tinapalan tullimaksua. No, se maksuhan ei ketään hetkauta joten pidemmittä puheitta ollaan sitten jo matkalla sisään tunneleissa. Knut tyrkkää painavan säkin Lenaltille vedoten oppaan rooliinsa. Suunnitelma menee niin, että ensin kaikki yhdessä menevät pelastamaan Knutin setää, sen jälkeen Knut opastaa muut kohti linnaa. Liikkeelle siis lähdetään, hetken päästä vastaan tulee hobittipojan jäätynyt ruumis. Pojalla ei ilmeisesti ollut varaa tullimaksuihin. Pian sen jälkeen päästään sille samaiselle ristikolle, jonka luona Gwyndhamkin on jo aikaisemmin käynyt.Siitä tosin ei mennä ylös, vaan jatketaan eteenpäin. gwyndham ja Hopea kuulevat tappelun ääniä edestä ja varoittavat Knutia, joka pimentää lyhtyä. Hän kuitenkin epäilee, kunnes on päästy riittävän lähelle muidenkin kuulla. Taistelun välttämiseksi ryhmä siirtyy hieman takavasemalle ja odottaa kahinan laantumista piilossa.

Knut haluaa lähteä tutkimaan mahdollista vaihtoehtoista reittiä, ja ottaa Lenaltin mukaansa, muut jäävät odottamaan edelleen samaan y-käytävän risteykseen. Kääntyiltyään ja kuljettuaan aika pitkään Lenalt ja Knut saapuvat rautaovelle. Oven alla on kämmenen levyinen rako, siellä on jäätä, mutta valoa ei näy, eikä ääniä kuulu. Lukon malli on tuntematon Knutille, mutta 15 minuutin räpläyksen jälkeen hän saa sen auki. Takana on edelleen hiljaista, ja Knut avaa oven varovaisesti pitäen tarkkaan huolen siitä, että pysyy oven takana piilossa. lenaltin eteen avautuu näköala ruuhesta, joka on jäätynyt kiinni virtaan ja sen takana kohoavista portaista. Huoneesta löytyy myös avain. Knut päättelee, että paikka on kauppias/salakuljettajan luola, joka johtaa talon kellariin tai varastoon. Knut haluaa mennä tutkimaan mihin portaat johtaa. Yläpäässä on kalteriovi, joka on suljettu munalukolla. Oven takana avautuu l-käytävä. Knut ei millään voi vastustaa kiusausta tutkia paikkaa tarkemmin, kun kauppiaskin mitä todennäköisimmin on markkinoilla..

Sillä välin toisaalla.. Taistelun äänet lakkaavat hyvin pian sen jälkeen, kun Lenalt ja Knut katoavat näkyvistä. G ja Hp kuulevat naisen vaikerrusta. Gwyndham lähtee katsomaan, mitä on käynyt. 2 henkilöä on vartiossa, 3 pahoinpitelee maassa makaavaa henkilöä. G ei kuitenkaan tee mitään asialle ja palaa takaisin muiden luokse.

Lenalt ja Knut taas saapuvat varastoon selvitettyään pari yksinkertaista ansaa ja löytävät arkkukaupalla tupakkaa, viiniä ja simaa - kaikki ilman Angmarin leimoja. Knut jää tiirikoimaan tupakkalaatikon lukkoja ja Lenalt löytää sillä välin 4 hauta-arkkua portaiden alta. Uteliaisuus ei riitä tutkimaan ovatko ne käytettyjä. Pian sen jälkeen parivaljakko lähtee, lenalt ottaa mukaansa yhden viinipullon. Matkansa ratoksi he sitten tyhjentävät pullon.

Pari tuntia lähtönsä jälkeen tutkmusmatkailijat sitten palaavat lähtöpaikkaansa. Pitkällisen toimintapalaverin jälkeen tulokseksi saadaan edelleen odottaminen. g lähtee pitämään pahoinpitelijöitä silmällä. Vielä tunti kuluu, ja sitten naiselta lähtee taju. Naista raahataan kohti muiden Gwyndhamia ja tämä menee varoittamaan muita. Uhka häviää näkyvistä ja sen jälkeen ryhmä pääsee vihdoinkin jatkamaan matkaansa. Gwyndham päättää jäädä käytävälle, kun taas kaikki muut menevät tutkimaan hallia, jossa on kolme ritarin ruumista - kaksi valaria, mies ja nainen, sekä yksi kudukilainen. Lenalt löytää kudukilais-palvelijan suusta kultasormuksen, jossa on v:n muotoinen symboli, muuten kaikki arvotavarat on jo aikaa sitten luutattu..Kaikkia vaivaa yksi kysymys: miksi rikkaiden valareiden ruumiit ovat viemäreissä?

Seikkailijaryhmä lähtee jälleen eteenpäin seuraten niitä sotilaita, jotka aiemmin olivat hallissa. Verijäljet johtavat reittiä helposti, vaikka varsin pian ne erovat ryhmän varsinaisesta suunnasta. knut haluaa kuitenkin seurata jälkiä, eikä paljasta muille reitin muutosta. Jonkun matkaa kuljettuaan he pääsevät paikkaan, jossa käytävä haarautuu. kaksi tyyppiä on lähtenyt oikealle ja tullut sieltä takaisinkin, mutta verijäljet johtavat vasemmalle. Sieltä näkyy myös valoa ja kuuluu ääniä. Knut ja Lenalt lähtevät tutkailemaan oikeanpuoleista käytävää. Ryhmän tulosuunnasta lähestyy 5 henkeä ja loputkin lähtevät Knutin ja Lenaltin perään välttääkseen ikävää kohtaamista. Käytävän päässä on putki, jonka yläpuolella on lisää porukkaa. Kaksi seuraajista on tulossa kohti porukkaa. Gwyndham ja Knut kehittävät yllätyshyökkäyssuunnitelman. Hp ja Lenalt ottavat jouset esiin. Pian varjot luovat kuvan kahdesta sarvipäisestä jättiläisestä. Kaksikon lähestyessä näkyy varusteetkin: kypärät, chainmailit, taistelukirveet..pelottava ilmestys. Gwyndham jättäytyy sotilaiden taakse ja odottaa muiden aloitetta. Lenalt näyttää taitonsa ja ampuu toista suoraan silmään. Hp puolestaan ampuu toista miestä arkaan paikkaan, niin että toinen kives jatkaa matkaa nuolen mukana. Vihainen sotilas lähtee hyökkäämään täysillä kohti sala-ampujia. Knut ja sotilas kohtaavat, molemmat saavat hieman vahinkoa ja Lenalt ja Hp ampuvat uudelleen. Gwyndhamkin pääsee hyökkäämään ja iskee sauvallaan norrin kylkiluita poikki. Hpn nuoli ei tällä kertaa aiheuta mitään vahinkoa, Hanna lataisee kamikaze-puraisun norrin haaroväliin poikkaisten verisuonet ja halvaannuttaen miehen lantiosta alaspäin. Kuolevan sotilaan viimeinen lyönti osuu ainoaan käsillä olevaan viholliseen - Hannaan, joka lentää iskun voimasta seinään ja kärsii muutenkin hyvin pahasti. Jo maahan kaatunutta raatoa pitää vielä iskeä muutaman kerran, että se saadaan viimeisteltyä. Knut luuttaa, lenalt luuttaa hienosti tappamansa toisen sotilaan.

Gwyn ja Hp menevät katsomaan käytävää takaisinpäin mahdollisten lisäjoukkojen tuloa varten. Ja yllätys, yllätys, loput kolme sotilasta lähestyvät ja takaapäin kuuluu myös hälytyshuutoja. Lenalt ja Knut varustavat itsensä kuolleiden sotilaiden haarniskoilla. Gwyn sammaloituu. Hp näkee ensimmäisenä kolme sotilasta, jotka ovat hieman pienempiä kuin edelliset, mutta nämä ovat laittaneet soihdut kypäriinsä, yhdellä on kaksi kirvestä, toisella kilpi ja miekka, kolmannella kaksi viikinkitikaria.Hp ampuu kirvestyyppiä ja perääntyy sen jälkeen. Kaikki juoksevat kaivoa kohti, Hp kompastuu loppusuoralla Hannaan. Knut etenee "vaivihkaa" kilven ja tikarinsa kanssa, Lenalt ampuu tehottomasti, hp lähimpää tyyppiä jalkaan, mutta sehän ei näiden ritareiden menoa haittaa. Seuraavaksi kaikki kärsivät enemmän tai vähemmän vahinkoa. Muiden taistellessa edessäpäin gwyndham saa tapettua takimmaisen tyypin. heti perään tappomeininki jatkuu, ja Lenaltista tulee entinen. Gwyndham iskee tikarimieheltä leuan pois. Miekkamies yrittää vielä lyödä Gwyniä, mutta kompastuu ja iskee oman miekkansa keuhkostaan läpi. Hp on ainoa toimintakykyinen taistelija ja viimeistelee tikarimiehen.

Sen jälkeen Hp menee tutkailemaan Lenaltia, mutta toteaa, ettei pysty auttamaan häntä enää. Seuraava potilas on Hanna, jonka Hp jopa onnistuu hoitamaan. Kirurgi-gwyn pistää kumihanskat käteen ja kaivaa vihreän pallon esiin ottaen mukaansa myös irtokäden. Hp lataa jousensa ja menee sen jälkeen katsomaan Knutia ja hidastaa tämän verenvuodon. Sen jälkeen kuuluukin kahdet juoksuaskelet ja seuraava mahdollinen taistelu on edessä. gwyndham näyttelee pelottavaa, alamaailmallista hirviötä pallon ja verisen käden kanssa. Molemmat sotilaat lähtevät karkuun. Sen jälkeen on aika parantaa vielä jotenkuten hengissä olevia Lenaltia ja Knutia. Pienten apujen jälkeen on aika lähteä lipettiin. Gwyn raahaa Knutia ja Hp kantaa Hannaa, sillä tavoin päästäänkin sitten takaisin y-käytävään, josta jatketaan Knutin ja lenaltin aiemmin löytämälle ovelle. Siellä sytytetään tuli ja jatketaan parantamista. Knut kuolee ja sen jälkeen katsotaan löytyykö pelastavaa yrttiä. Lenaltin ratsaamasta kukkarosta löytyy kolme kappaletta tuntematonta yrttiä, jonka Gwyn kyllä tunnistaa. Gwyn hieman taikoo ja syöttää sitten Knutille vahvistettuja juuria, sillä tavoin hänet saadaan takaisin elävien kirjoihin. Seuraava tehtävä on haavojen umpeen poltto. Sitten ei muuta kuin yritetään päästä pois.. Ulos päästään, mutta jotain aivan muuta reittiä - hylätyn ulkokaupungin sisälle. Sinne laitetaan väliaikainen leiri pieneen kaksihuoneiseen taloon.

Olemme hobittikylässä. Knut ei ole kanssamme. En ole aivan varma, että mihin hän on lähtenyt, mutta ei se minua kovinkaan paljoa haittaa. Lennaltkaan ei ole täällä, mutta käy aina toisinaan auttamassa Hopeapilveä pentujen ruokinnassa. Silloin kun Lennalt on täällä hobittikylässä, hän on suuri ritari, ainakin kylän poikien mielestä. Se on aika hassua, mutta Lennalt ei taida itse paljoakaan pitää siitä. Odottelemme vuoden vaihtumista, jolloin pitäisi olla markkinat järven jäällä. Siihen on vielä joitakin viikkoja aikaa.

Kaksoset ovat mielestäni todella omituisia, Eridis on punaihoinen ja silmät ovat kokonaan mustat. Eileen on ehkä vähän vähemmän omituinen, mutta sillä on aivan liian terävä katse. En pidä siitä lainkaan. Siinä on jotain, mikä ei voi olla hyvää. Jotain valkoista ja märkää tulee lähes koko ajan taivaalta ja sitä on kaikkialla. Siltä ei voi enää välttää, kaikkialla on aika kylmä. Hopeapilvi on väsynyt hirviöiden ruokkimisesta, ne kun syövät puolen kylän verran. Lennalt on hankkinut hassun torvenoloisen jutun millä niitä nyt ruokitaan.

On marraskuun 17. päivä ja päivät kuluvat. Aurinko paistaa, eikä valkoinen inhotus haittaa kuin maassa. Gwyndham on lähtenyt käymään Angmarissa. Tuholaiset eivät ole tämän viikon aikana olleet niin kamalia kuin yleensä. Gwyndhamilta hoito onnistuu jo kohtalaisen hyvin, samoin hopealta. Punainen pentu sytyttelee paikkoja tuleen ja tekee sen varmasti ihan kiusallaan. Hopeapilvi juttelee pennuille mukavia ja yrittää hillitä niiden riehumista.

Sää huononee koko ajan. Myrskyää ja sitä valkoista moskaa tulee koko ajan eikä mitään muuta näy. Inhottavaa. Palaakohan se valkoinen tahna? Gwyndham oli jonkun aika taas kylässä, jossa mekin olemme. Sen jälkeen Gwyndham lähti taas Angmariin parin hobittilapsen kanssa. Hopeapilvi on taas yksin hoitamassa tuholaisia.

Gwyndham on kahden hobittilapsen, Vilperin ja Roosan kanssa kulkemassa pitkin Angmarin viemäreitä päästäkseen suljettuun keskikaupunkiin. Jo hyvän matkaa kuljettuaan he päätyvät kohtaan, josta olisi mahdollisuus päästä ylemmälle tasolle, josta taas voisi päästä keskikaupungille. Pyöreän aukon sulkeena on kuitenkin ristikko, jota Gwyndham ei useidenkaan kampeamis- tai irroitusyritysten jälkeen saa Gwyndhaminmentäväksi. Kolmikko lähtee Gyndhamin päätöksellä kulkemaan takaisin viemärin suuaukkoa kohti. Vähän ennen kuin he pääsivät viemärin poispääsylle, näkyi soihdunvaloa ja kuului norrinkielistä puhetta. Kolmikon täytyi perääntyä. Hobitit piiloiutuivat ilmanvaihtohormiin, johon Qwyndham punttasi heidät. Gwyndham itse päätti sammaloitua. Kuusitoista isoa miestä säkkien kanssa marssi ohi. Joku säkeistä vaikutti aikamoisen elolliselta. Joukkion mentyä Gwyndham meni katsomaan hobittilasten tilaa ilmanvaihtokanavan suulle. Selvisi, että Roosa oli tipahtanut kanavasta alaspäin. Vilperiä huolestutti suuresti, koska Roosa on niin kiva ja tulisi vähän selittelemistä Roosan vanhemmille, jos Roosaa ei enää löytynyt tai hän ei olisi enää hengissä. Käpyjähän lapsukaiset olivat vain keräämässä.

Gwyndhamin ollessa poissa tuholaiset pääsevät taas vauhtiin. Punanahka sytytti Hopean hiukset tuleen. Hopeapilvi suutahti ja eväsi seuraavan ruokinnan. Asiat alkoivat kärähdellä lisää.

Ongelmana on Roosan löytäminen ja poissaaminen. Kanavassa on ihan pilkkopimeää ja Gwyndhamin lyhty katosi norrijoukkion mukana. Gwyndham kehittelee pienen valon tarvikkeistaan. Vilperi tuli Gwyndhamin avustuksella pois hormista ja Gwyndham itse kurkoitteli katsomaan hormiin ja jollain aivan käsittämättömällä tavalla sai selville, että Roosa on pudonnut enemmän kuin kuusi metriä. Hyvin syvältä hormista kuuluu vaikerointia ja nyyhkytystä. On edelleen pilkkopimeää.

Vilperi keksii, että Gwyndham on taikuri, koska hänellä on vihreä hoihtava "taikalamppu". Vilperin äiti on kertonut mukavia tarinoista lohikäärmeitä taikovista taikureista. Pian Vilperi kuitenkin taas muistaa, että Roosakin pitäisi vielä pelastaa. Gwyndham ja Vilperi päättävät lähteä hakemaan köyttä Vilperin kotikylästä. Sitä ennen he heittävät huovan mytyssä Roosalle. Roosan käteen sattuu.

Taas lähellä viemärin suuaukkoa Gwyndham ja Vilperi kuulevat kröhimistä. Gwyndham pistää vihreän valonsa piiloon. On hämärää, koska he ovat niin lähellä suuaukkoa. Gwyndham huomaa, että tulija onkin Knut. Pienen keskustelun jälkeen sovittiin, että Knut kävisi kaupungissa. Knut kävi nopeasti hakemassa köyden Gwyndhamille ja jäi vahtiin Vilperin ja Gwyndhamin lähtiessä takaisin Roosan luokse. Roosalle heitettiin köyden pää, mutta hän ei pysty kiipeämään ylös kipeän kätensä kanssa. Vilperi löysi sisäisen sankarinsa ja lähti köyttä pitkin noutamaan Roosaa. Gwyndham kuulee alhaalta päin merkkejä siitä, että Vilperi on perillä ja lapset osoittavat pussailuäänillä ilonsa.

Pian näkyy taas valon kajastusta ja kuuluu puhetta suunnasta, johon norrijoukkio oli menossa. Gwyndham sammaloitui taas ja jätti lapset alas keskenään. Kun äänet tulivat lähemmäs, Gwyndham kuuli, että siinä oli vain pojankloppeja innnoissaan seikkailemassa viemäreissä. Ei siis hätää. Tämän jälkeen Gwyndham veti lapset ylös kanavasta ja huomasi Vilperin kaulalla ison punaisen jäljen. Seinäänhän sitä vain törmäiltiin. Roosalla oli mennyt käsi sijoiltaan.

Kolmikko palasi taas Knutin luokse ja palautti köyden. Gwyndham ja lapset lähtivät Knutin mukana pois viemäreistä, mutta pian he kuulivat menosuunnastaan ääniä. Kaikki neljä piiloutuivat lumihankeen ja havaitsivat, että siinä tuli vain kolme ryysyläistä. Roosalta meni taju ja Gwyndham otti hänet reppuselkään. Knut lähti Angmarin kaupunkiin ennen kuin portit sulkeutuisivat. Gwynham päätti, että Roosan käsi oli mennyt sijoiltaan, kun tämä oli tipahtanut puusta hakiessaan suurinta käpyä. Pian Gwyndham ja lapset palasivatkin jo hobittikylään.

Hobitinkolossa haisee palaneelta Gwyndhamin palatessa. Hänellekin selviää, että pikkupiru on käräytellyt Hopeapilven vaatteita. Hopeapilvi on hermona ja polttaa piippua. Lapset lensivät aika nopeasti Gwyndhamille, koska Hopeapilvi oli oikeasti väsynyt.

Seuraavaksi päiväksi Gwyndham oli sopinut tapaamisen Knutin kanssa. Eridikselle löytyi hoitaja ihan kohtuurahalla, mutta Eileeniä ei kukaan tahtonut hoitoon ellei moninkertaisella taksalla. Hopeapilvi lähti tapaamaan Knutia Gwyndhamin jäädessä katsomaan Eileenin ja Eridiksen perään. Hopeapilvi ja Knut keskustelevat pääsystä keskikaupungille. Knut sopii Hopeapilven kanssa, että Gwyndhamin täytyy tavata Knut samassa paikassa kahden päivän kuluttua. Hopeapilvi ottaa kaiken irti vapaahetkestään ja vaeltelee metsässä ja hangilla.

Tapaamispäivän aamuna Gwyndham keskustelee piippukessulla ollessaa kylän vanhempien miesten kanssa isojen ihmisten iskuvinkeistä.

Knut oli jo ehtinyt paadelle ennen Gwyndhamin saapumista. He keskustelivat pitkään ja sopivat tapaavansa taas viikon päästä.

säät ovat paranemaan päin. Lennaltia ei enää näy hobittikylässä. Roosa toipuu kahdessa päivässä niin, että saattaa palata kotiin.

Lumi on alkanut jo sulamaan. Viikko on kulunut Gwyndhamin ja Knutin edellisestä tapaamisesta. tällä kertaa he sopivat jo tarkan lähtöajan.

Lennaltille lähtee sana Stensvikiin, että häntä kaivataan. Lennalt on tulossa, kunhan kiireiltään ehtii. Gwyndham pehmittelee ja lahjoo kuukauden ajan kyläläisiä, jotta saisi pennuilleen lastenvahdin ja kyläläiset vaiti Hannan kummallisesta jalasta. ]]> Thu, 02 Sep 2004 23:45:00 +0000 http://esrspy.wanderer.org/midcom-permalink-391e0792494933097de9adc904740b76 http://esrspy.wanderer.org/journals/dor_amarth_viidakkokirja/osa_96_ritari_lenalt/ Lenaltista tulee ritari ja sankarit päättävät kukistaa pientä kylää terrorisoineen 'pedon'.

5.11, myöhäinen iltapäivä

Kudukilainen kauppias Knut kertoo omistavansa kauppapaikan Angmarissa, ja tarjoutuu opastamaan meitä kaupungissa. Hänellä on kuulemma kiire jatkamaan matkaa, vaikka vasta aiemmin hän sanoi voivansa istua täällä vaikka koko päivän. No, ehkäpä täysi vatsa auttoi häntä muistamaan jotain. Knut ehdottaa, että hän käy järjestämässä meillekin kulkuluvat, ja voisimme sitten tavata uudestaan Stenvikissä. gwyndham kysyy Lenaltin mielipidettä siitä, voiko knutiin luottaa, ja Lenalt vakuuttaa, että mies on luottamuksen arvoinen. G: " Ja lehmät lentää..." L miettii itsekseen: "Miksei lehmätkin, jos kerran ihmisetkin.." Pikaisten hyvästien jälkeen jäämme vielä hetkeksi kylän raunioille kasaamaan tavaraa ja siistiytymään. Pimeäntulo lähenee, mutta lumisateen loppua ei näy. Gwyndham kuitenkin lupailee kirkasta puoliyön jälkeen ja jäämme odottamaan. Gwyndham huhuilee pöllöille ja lähtee sitten seuraamaan niiden neuvoa ja löytää lumihangesta pökertyneen miehen, joka muistuttaa Lenaltia. Miehellä ei ole mitään tavaroita, vain yllään olevat turkisvaatteet, eikä edes hanskoja. Hetken kuluttua Gwyndham saapuu takaisin leirille ja kertoo löydöstään. Hän ottaa Lenaltin avukseen ja lähtevät tuomaan miestä hevosen päällä.

6.11

Teltassa tutkimus jatkuu. lenalt arvioi miehen oman kansansa jäseneksi, ja gwyndham toteaa tämän olevan kuumeinen. Myös kieli on turvonnut, ja suusta löytyy marjoja. Ne muistuttavat mustikoita, mutta ovat normaalia isompia. Huonossa kunnossa olevaa miestä ei viitsi jättää yksin telttaan, joten se lastataan hevosen selkään ja lähdemme kohti Stenvikiä. Auringon noustessa olemme Angmarin kohdalla, joten meidän pitäisi keritä Stenvikiin juuri sopivasti tapaamiseen. Ympäristössä on kukkuloita, joilta lumi on sulanut kokonaan, ja jotka savuavat. Kunmmallisia. Olemme metsässä aika lähellä stenvikiä, kun vastaan kävelee pikku poika kirves kädessä. POika on saanut pahasti selkäänsä ihan vähän aikaa sitten. Matkamme tarkoitusta tiedusteltuaan poika tulee Lenaltin eteen ja käskee tätä pysähtymään. Poika selittää, että kylää vaivaa suuri peto, ja vaikka he ovat köyhiä, ovat he luvanneet kymmenesosan kylän omaisuudesta sille, joka ajaa pedon pois. Mutta ritari Lenaltia ei tunnu tarjous kiinnostavan. Gwyndham ehdottaa, että kyläläiset ottaisivat miehen hoitoon, ja sitä vastaan lenalt ajaa sitten pedon pois. No, niin sovitaan ja käännymme ympäri kohti pieniä kotia. Savuavissa kukkuloissa tehdään kuulemma tervaa. se on kylän omaisuus. Poika, joka meitä on opastanut, esittäytyy stefaniksi, kylän ainoaksi soturiksi. Ennen kuin lähdemme petoa tappamaan, joku nainen tuo höyryäviä leivonnaisia. MMmmmm. Lenalt päättää antaa lampaan ja kissat naiselle, joka kiitollisuudessaan polvistuu Ritari Lenaltin eteen ja suutelee tämän kenkiä. Lisäksi suuri Ritari saa piirakan ja puolukkasäilykkeitä. Seuraavaksi törmäämmekin kylän kuvanveistäjään, joka on aikamoinen tapaus. Syötyämme ja juotuamme on aika lähteä rökittämään peto. Aikaa sovittuun tapaamiseen ei ole kuin tunti, mutta kyllähän siinä kerkiää pedon tappaa. Ritarin aseenkantaja ei oikein ole kovin tottelevainen, hän yrittää hoputtaa..

MAtkaan lähdemme joen suun kautta, mutta Knutia ei näy eikä kuulu. Vielä hieman lisää odotettuamme näemme lumen pöllyävän, ja hetken perästä Knut saapuu juosten paikalle muuli perässään. Luvan saanti ei sujunut ihan niin kuin ensin ajateltiin, mutta Knutilla on paperi, jonka mukaan hänellä on lupa tuoda kaupunkiin orjia. Se ei kelpaa gwyndhamille, mutta Knut ei anna periksi. Pienellä vaateiden venkslauksella Knut muuttuu täydeksi norriksi, hänen mukaansa kukaan meistä ei kävisi norrista, eli emme voisi mennä kaupunkiin ilman Knutia mitenkään. Lenalt ja Knut keskustelevat jotain norriksi, ja yhtäkkiä Knut vetää tikarin esiin. Gwyndham kyselee kärsimättömänä, että mistä nuo kaksi puhuvat ja Lenalt referoi. Vihdoin päästään lähtemään ja Gwyndham haastaa Stefanin "juoksukilpailuun" pedon luolalle. Lenaltilla on hieman enemmän ongelmia hevosensa selässä. Lopulta pienten neuvottelujen jälkeen poika neuvoo helpomman reitin suon poikki. Parin tunnin päästä löydämme kukkulan keskeltä suota, ja Stefan kertoo, että siellä se peto asuu. Menemme lähemmäs, kun kukkulalla ei näy mitään. Yhtäkkiä hevoset ja muuli rupeavat uppoamaan, kun jää pettää alta. Lenalt pelastaa oman hevosensa loistavalla ratsastustaidolla, Gwyndham puhelee muulin pois suosta, mutta Hannan hevonen on täysin pillastunut ja pahassa pulassa. Lenalt epäonnistuu surkeasti hevosen rauhoittamisessa, ja elukka-parka on pian kokonaan suossa. Onneksi mukana on eläintenkäsittelijämestari gwyndham, ja hevonen saadaan vihdoin rauhoitettua, niin että Knut je Lenalt pääsevät kiskomaan sitä pois. Samalla ilma kylmenee luonnottomasti, ja Lenalt ja Hanna ovat aivan kauhuissaan. Muut eivät huomaa mitään. Gwyndham hieman ihmettelee, miksi Lenalt keskeytti hevosen auttamisen. Kuulen tuulen ulvontaa...mutta eihän nyt edes tuule? Muuten on täysin hiljaista. Yhtäkkiä Gwyndham käskee poistumaan avannon lähettyviltä. Knut on hieman kummastunut, mutta tottelee lopulta. Lenalt ja Hanna saavat itsensä liikkeelle vaivalloisesti, ja muutkin menevät kauemmas. gwyndham selittää, että paikka on kirottu. Samantien Lenalt ja Hanna jäykistyvät niin pahoin, etteivät he pysty liikkumaan enää ollenkaan. Stefan kertoo, että suo on nimeltään Kalmansuot, ja vedestä nousee kuolleiden ihmisten henkiä, jotka kesäisin hukuttavat ohikulkijoita. gwyndham raahaa Hannaa ja Lenaltia kauemmas avannosta. Gwyndham ei kuitenkaan enää näe Hopeapilveä eikä stefania. Vain jäljet, jotka johtaa kohti pedon saarta. Hannan saaminen satulalaukkuun aiheuttaa suuria ongelmia, ja gwyndham menettää tappelun tiimellyksessä oikean käden nimettömästä ensimmäisen nivelen. Lopulta kuitenkin Pikku-G pääsee voiton puolelle.

Gwyndhamin tapellessa Knut taluttaa muuleja ja hevosta kohti saarta. Sinne päästyään hän huhuilee muiden perään. Stefan vastaa olevansa pedon luolalla, ihmettelee vain missä muut raukat kuppaa. Knut sitoo eläimet kiinni katajiin ja lähtee takaisin jäälle päin, juuri ajoissa nähdäkseen, kuinka lenalt hyppää ja putoaa suoraan jäiden läpi. Lenaltin avuksi tulee Gwyn ja Knut, hanna simahtaa laukkuun raivottuaan aikansa. Knut huutaa toisille, että paholaiset ovat perässä. Eli kiireellä pois päin avoimista vesistä, kohti kukkulaa. Gwyn houkuttelee viimeisen hepan liikkeelle, joten hepokin juoksee. lenalt hyppää sen selkään...mutta jää pettää alta. Voi Hanna parkaa. Lenalt laskeutuu hevosen selästä, mutta hevonen liikahtaa niin, että tämä joutuu jään alle. Sillä välin Hanna onnistuu pääsemään irti ja hyppäämään jäälautalle. Knut saa hevosen pois vedestä. Lenalt onnistuu pääsemään pinnalle, mutta vedessä piilee jotain...

5.11 iltapäivän jälkeen, mustalaiskylän tuhouduttua

• 4 tiipiä huovasta ja nahasta
• Muuli
• 2 hevosta, toisella iso viiltohaava kyljessä
• 4 satulaa
• Kahden pojan ruumiit, 3 teiniruumista, 5 aikuisen ruumista ja kahden vanhuksen ruumiit
• Kattiloita, patoja, purnukoita
• Ilmeisiä kauppatavaroita: simaa (25 l.), 3 juustotahkoa (7kg/kpl), rautanauloja (10 lbs), kantele, puisia kulhoja (40kpl), pajueläimiä (säkillinen), melkein valmis hääasuste naisen, mäntysuopaa (5kg), tervaa (3x10 l. tynnyriä), 247 nuolta (shortbow, erilaisia, kaikki mahdolliset mallit), 3 kpl angmarin kuparista kolikkoa joilla huoran yöksi.
• aseet: lyhyt jousi (Hopealle), 2 käsikirvestä, 7 tikaria, 8 puukkoa, lihakirves
• kahdet säärisuojat
• vasemman käden metalli gauntlett
• pot helm, 3 nahkapipoa
• 4 nahkahaarniskaa (AT5), kaksi naistenmallia
• 2 naisten talvialuusvaattet
• Upeasti koristeltu tikarinkahva (3-kertaistaa tikarin arvon)
• 3 kalastusvälineet
• 4 makuupussia (Gwyndham, Lenalt, Hanna, Hopea)
• Rahat: 67 tinapalaa, 33 kuparia, 9 pronssia (Gwyndham otti)
• Luiset nopat
• Hunajapurkki
• 20 kg karpaloita
• 7 veileiliä, maitoleili

Keittelen vettä Hannalle, jotta tämä voisi peseytyä kaikesta verestä. Muillekaan ei varmaan tekisi pahitteeksi pieni pesu. Juttelemme Lenaltin kanssa kuinka nämä ratsastajakansan jäsenet tulisi saatella seuraavalle matkalle. Päädymme uhraamaan heidät linnuille, merkitseväthän linnut ikuista vapautta. Kirkaisen kutsuhuudon linnuille ja pian suuri parvi laskeutuu ruokailemaan. Hanna ei selvästikään pidä linnuista, parvi pelästyttää Hannan perinpohjin. Muuta toimia leirissä: Lenalt hoitaa hevosta, ja hevonen selvästi arvostaa toimenpidettä. Muutenkin rakentelemme leiriä paremmaksi. Sitten on vielä Kugnar, jonka tavarat otamme haltuun. Ikävä kyllä emme pystyneet hautamaan Kugnaria hänen arvonsa mukaisesti, linnut aterioivat innokkaasti myös Kugnarin ruumiilla. Myös susia alkaa kerääntymään haaskojen ympärille, vielä ne pysyttelevät kauempana metelin takia, sekä tulien joita sytyttelemme. Yö saattaa osoittautua mielenkiintoiseksi.

Yöllä sudetkin uskaltautuvat aterialle, yö on varsin äänekäs, hyvä että saamme ollenkaan nukutuksi

Aamulla alkaa satamaan rankasti lunta, tiipiin kokoaminen matkaa varten osoittautuu aika hankalaksi. Huomaamme että tuiskusta lähestyy jokin hahmo, muuliin nojaten, joka kantaa raskasta kuormaa. Hahmo on hyvin vaatetettu talvea varten, selvästikin kokenut matkalainen. Tulija on selvästikin keskimittainen mies, ei ainakaan ole onnneksi norri, vaatetuksen perusteella. Vastaantulija oli nimeltään Knuutti, tai niin minä hänet nyt nimeän. Jutustelemme niitä näitä, selville saamme että tarvitsemme kulkuluvan jotta pääsemme porttien läpi. Knuutti menee tutkimaan ruumiskasaa, me jatkamme leirin purkua. Knuutti palaa seuraamme, jutustelu jatkuu...

Outo mies selittää paljon koko ajan, ettei vain peittelisi jotain, sanoi että isosta metsästä on yhtä miestä vaikea löytää. Taitaa olla jotain hämärää miehen puuhissa. Kerromme että olemme kauppiaita, ja tulossa Kudukista. Jotain Knuutti tietää Kugnarista, kuulema seuraa tätä. Lopulta kerromme että Kugnar kaatui tälle sotatantereelle, mies kertoo lapsistaan, yhden nimi oli todella outo, "Viisitoista". Knuutti oli kuulema tulossa Angmarista. Päätämme mennä telttaan jatkamaan jutustelua, eihän tällaisella säällä voi minnekään mennä. Miehellä on jopa kartta, siinä jopa melkein näkyy minun metsäni. Ukko ei usko kääpiöihin, pitää kaikkea vain lastensatuina. Ei kannata vaivata miehen mieltä tosiasioilla. Selittää kaikenlaista, serkustaankin mikä eksyi lumimyrskyyn eilen. Paska-Aslak parka on kuulema hieman hidas, ei kuulema ole puhdasverinen kudukilainen, puoliksi uhrakkilainen. Metsänvilli, mies ei kyllä tiedä mistä puhuu ja kenelle. Esittelen meidät, ihan oikeilla nimillä. Mies väittää omaavansa monta vaimoa, edesmenneitä ja nykyisiä, mummoja ja vaareja, eri suvuista kaikki tyyni. Ja Knuutti kuulema joutuu elättämään heidät kaikki, ja asustaa ympäri maita ja mantuja. Mutta ei ikinä käy kotona. Tyhjäntoimittaja taitaa olla koko mies, puhuu ainakin paljon ja suurinosa siitä turhaa. Käyttää kaikkia ihme sanoja kuten "plups"... ]]> Tue, 25 May 2004 00:58:43 +0000 http://esrspy.wanderer.org/midcom-permalink-2a72a7c06da9c67bd4f9e192fabcf3e9 http://esrspy.wanderer.org/journals/dor_amarth_viidakkokirja/osa_94_liikkuvat_kylat/ Angmarista poistutaan tuli hännän alla. Lenalt on lampaan ystävä. Kugnar kuolee. Jungle 94 (tämä on siis OIKEA jungle 94. Korjatkaa nettiin.)

4.11. iltapäivällä

Aurinko paistaa ja linnut laulaa - tai laulaisivat, jos niitä täällä tässä vaiheessa vuotta olisi. Kvynthamin mukaan 57% varmuudella ensi yönä sataa räntää. Örren köpöttelee takaisin ja kohtaa matkalla vartiosotilaita. Kvynthami odottelee lähtöämme vaimonsa kanssa. Örren tulee paikalle ja kyselee lattialla lilluvien verilammikoiden syytä. Kaupungin porteilta kuuluu hälytysääni. Örren ja Kvynthami keskustelevat lähdöstä. Örren ei pääse toiseen majataloon. Hän jää majatalon eteen istuskelemaan vanhojen partojen kanssa. Minä (Lenalt) myyn simatynnyrini koko majatalon käteisestä. Hyvä kauppa. Lähdemme.

Kuknar kiskoo Hannaa mukaan. Tämä ei lähde, vaikka hän kuinka kumartelee. Kuknar anelee Hannaa, vartiosotilaat lähenevät. Kuknar lähtee peräämme Hanna mukanaan. He kääntyvät vasemmalle. Örren istuu vielä lysympään. Hän huomaa edessään nuolia, jotka osoittavat häntä kohti. Hän yrittää pyyhkiä niitä pois. Hän aloittaa keskustelun kiireisen miehen kanssa. Tämä lähtee pois. Me muut (-Örren) lähdemme joen vartta etelään. Lammas juoksee mukanani täysin vikuroimatta. En silti pysy Avioparin perässä, mutta yritän kyllä parhaani. Kuknar jää pikkuhiljaa Hannasta, mutta Hannakin jää kyllä meistä muista erittäin nopeasti. 8 vartijaa lähestyvät heitä. Kuknar kiristää vauhtia ja alkaa saavuttaa Hannaa, joka hänkin alkaa kiristää tahtia. Sotilaat alkavat virittää nuolta varsijouseen. Ammuskelua, molempien ohi, läheltä kuitakin, kulkee nuoli. Heiltä loppuu pikkuhiljaa puhti. Kuknar viistää metsään.

Minä ja Aviopari huomamme parin kilometrin päässä kylän samalla puolella jokea (itäpuolella). Menemme metsään peiteltyämme ensin hiukan jälkeemme. Kuknar piiloutuu puun taakse. Vartijat haravoivat joen vartta. Hannakin etsii piilopaikkaa. Kuknar kiertää vartijoiden selkäpuolelle ja piiloutuu lumeen. Hannakin hautautuu lumeen joenpenkalla. Sotilaat kävelevät Kuknarin yli, vähän ajan päästä joku tarraa Hannan jalasta kiinni. Hanna liikahtaa, hän huomaa, että pieni terrieri on napannut hänen jalkaansa kiinni. Sotilaat katsovat vierestä ja virittelevät varsijousiaan. Hanna lähtee juoksemaan terrierin kanssa. Kuknar kuulee edestäpäin melua, hän jää hiljaa. Hannaa ammutaan jousella, kaikki kymmenen nuolta menevät ohi. Puolet sotilaista lähtee Hannan perään, puolet jäävät latailemaan jousiaan.

Kuulemme kilometrin päähän sotilashuutoja.

Sotilaiden linja eheytyy jälleen, Hanna on tällä kertaa kauempana kuin aiemmin. Taas ammutaan, tällä kertaa yksi urho jopa osuu. Nuoli raapaisee pahan naarmun takapuoleen. Varttitunnin päästä näemme joenvarressa Hannan, sotilaiden väsyneet huudot kuuluvat jo läheltä. Sotilaat ovat muodostaneet jonon, joka leviää 200 metrin päässä Hannasta. Hanna näkee vähän matkan päässä kylän. Hanna kaartaa pois (juoksu)ladulta umpihankeen, joka kuitenkin kantaa jonkin verran. Vain joka toinen askel upottaa. Hanna jatkaa sinnikkäästi eteenpäin kohti kylää, sotilaat jäävät hitaasti, mutta varmasti.

Kuknarin edessä on kuusi sotilasta tupakalla. Hän päättää kaivautua lumea pitkin sotilaiden ohi kuin myyrä. Hänen suuntavaistonsa on paikallaan. Hanna taas lähenee kylää, jossa on neljä taloa. Kylässä on veneitä pihalla, talot ovat tehdyt nahasta. Kylässä on 8 henkilöä hevosten kanssa grillaamassa kaloja (hevoset syövät rehuja). Yksi heistä (täti) jututtaa Hannaa ystävällisesti kauppakielellä. Hän tarjoaa Hannalle hiillostettua silakkaa, joka tuntuu kelpaavan. Ei se hirveän hyvää ole, mutta sukkamehukeiton jälkeen mikä tahansa on hyvää. Kolmen minuutin päästä ensimmäiset sotilaat ilmestyvät joenmutkaan. Kyläläiset alkavat koota kylää kokoon. Täti heittää Hannalle toisen silakan, kun tämä kiskoo hänen hamettaan. Täti ei suostu kertomaan, minne he ovat menossa, puoli tuntia yhtä paikkaa ilmeisesti riittää. He ottavat Hannan mielellään mukaansa, muita lapsia heillä jo on. Kaksi hiukan pidempää poikaa, jotka heittävät Hannaa lumipalloilla. Kylä katoaa.

Örren istuskelee edelleen rauhallisena ympäristöään tutkaillen majatalon pihalla.

Täti pistää Hannan satulalaukkuun. Kylä karauttaa hevosillaan pois, kun sotilaat lähenevät. Hanna tuijottaa ison tädin kylkeä satulalaukusta. Sotilaat lähtevät takaisinpäin. Ilta saapuu, teemme nuotion ja etsimme ruokaa. Kvynthami ja HP lähtevät etsimään ruokaa. HP metsästää riekon, Kvynthami 5 fasaania. Majatalon koko käteiskassa osoittautuu 56 ruostuneeksi rautanaulaksi. Kirotut norrit.. Kuknar etsiytyy luokseni lumen alta. Kuknar on litimärkä. Hän haluaisi ruokaa. Syömme sienileivät. Oikeastaan Kuknar syö, minä anna leivän kissoille. Kuknar alkaa riisuutumaan edessäni, en kestä katsoa. Onneksi hän ei riisuudu kokonaan. Vaaleanpunaiset luukkukalsarit jäävät päälle. Hp ja Kvynthami palaavat, Kuknar pukeutuu. Paistamme riekkoa. Syömme sitä sitten. Kuknar ehdottaa, että lähdemme pelastamaan Hannaa, Kvynthami kertoo, että lammas on lammas eikä mikään lumihirviö. Kuknarille taitaa riittää tiedot lampaista.

Lähdemme Kuknarin kanssa kylään. Kun olemme kävelleet kolmisen tuntia eteenpäin, pysähdymme. Kylän olisi pitänyt olla jo. Keskustelemme hetken kylien liikkuvuudesta. Kuknar alkaa huudella Hannaa, tämä ei vastaa. Päätämme lähteä takaisin. Puoleltaöin tulemme takaisin. Pikkaisen tulee räntää. Keskustelemme jälleen kylien liikkuvuudesta. Pikkumiehet kinastelevat kääpiöisyydestä. Päätämme odotella aamuun, jolloin lähdemme Hannan perään.

Keskustelua minusta ja lampaasta. Menemme nukkumaan, Kvynthami nuoleskelee fasaania. Menen lampaan viereen nukkumaan.

5.11. Aamu nousee selkeänä, pikkupakkasta on ilmassa.

Lammas käy tekemässä tarpeensa Kuknarin päälle. Tämä suuttuu ja karkottaa lampaan. Nappaan lampaasta kiinni, ettei se karkaa. Kiroan hetken Kuknaria, Kvynthami kertoo tarinan lumisammakosta. Syömme fasaania. Kuknar kysyy liikkuvista kylistä, vastaan: "vauhti riippuu siitä, miten kylä etenee." Päädymme jäljittämään Hannaa, viimeiset jäljet ovat siellä, missä kylä on ollut. Tämän jälkeen ei ole kuin hevosen jälkiä, itäänpäin. Idässä on Largosin ylämaat, pohjoisrajalla on Valkoinen Hammas, vuori, jossa tarun mukaan asustaa lohikäärme. Alkuiltapäivään mennessä löydämme kylän. Kuknar on tulossa kahden tunnin päässä. Odottelemma häntä.

Kuknar saapuu hyvin hengästyneenä. Hän juoksee kylään pelastaamaan Hannaa. Kaksi pikkupoikaa hyppää lumihangesta Kuknarin viereen. Kuknar joutuu lumisotaan juostessaan kohti kylää. Hänet kampataan ja pian hän on yhtä lumipesua märempi. Hän hyppää ylös ja jatkaa matkaa. Hanna piiloutuu yhteen telttaan. Kuknar menee perään, aikuiset katsovat häntä. Kuknar kertoo tulleensä pelastamaan hyvän ystävänsä, vanhempi nainen kysyy kääpiön täälläolon tarkoitusta. Hanna ollaan valmiita myymään, mutta Kuknar ei ole samaa mieltä. Hän saa itkuraivarit. Iso täti saa kyytiä, hän pääsi manan majoille. Hanna kurkistaa tilannekatsausta. Tappelua. Kuknar lyö nuorta naista. Täälläpäin ei ilmeisesti oikein osata tapella. Silti joku tunkee tikarin Kuknarin takapuoleen ja kääntää vielä veistä haavassa. Kuknar tappaa lisää porukkaa. Yksi tekee itsemurhan. Kaksi muuta ampuu jousella Kuknaria. Kylkeen osuu, mutta mitäpä tämä murhaajaamme haittaa. Lisää tulee kyllä nuolia. Kylkiluita katkeaa ja verta roiskuu. Hannan naama on täysin veressä, raukka sattui katsomaan teltasta juuri väärään aikaan. Kuknar tappaa lisää. Yksi lapsi puukottaa jalkaan. Tämän vasen puoli halvautuu. Toinen jousiampujista armahtaa lasta ja ampuu tätä päähän. Kuknar lävistää vanhemmalta mieheltä jalat. Jousimiehet ampuvat yhä, muut lähtevät karkuun. Kuknar saa rintaan nuolen. Hän hyökkää Hannan kimppuun. Tämä luikertelee pois teltasta. Teltta hajoaa seuraavasta iskusta. Seuraavaksi Kuknar tappaa hevosen ja sammuu itse siihen paikkaan.Toinen hevonen saa iskun kylkeen. Kylässä on yksi henkilö ja neljä hevosta.

Lähdemme loottaamaan kylää (tutkimaan leiriä). Kylässä on toinen jousimiehistä hevosia taputtelemassa.

]]> Thu, 15 Apr 2004 15:00:14 +0000 http://esrspy.wanderer.org/midcom-permalink-51ba374071b8e9c8124d7d2eb99a2167 http://esrspy.wanderer.org/journals/dor_amarth_viidakkokirja/osa_92_lilla_mugga/ Lilla Mugga esittäytyy

Myöhäinen ilta Larsvikissä. Ihmiset menevät nukkumaan ja pian Rosalie tulee sanomaan Hopeapilvelle että olisi hyvä aika lähteä. Hopepilvi alkaa herätellä muita. Hopeapilvi potkii Örreniä kylkeen ja potkasee niin lujaa että Örrenin kylkiluu murtuu. Kuknar ei saa itseää sängystä ylös. Grynham piereskelee äänekkäästi ja menee piiloon puun taakse. Rosalie lähtee hakemaan köyttä, kun Hanna aiotaan sitoa.Rosalie antaa köyden Hopepilvelle ja toteaa ettei liity mukaan sitomiseen. Hannan kädet ja jalat sidotaan portaisiin kiinni ja halko tungetaan suuhun. Rosalie haluaa että pitäisi lähteä ennen kun kylä herää. Ulkona on pakkanen ja kuu paistaa ihmiset päättävät lähteä. Kamat kerätään. Rosalie antaa Örrenille kangaspussin missä on kalaa. Örren herättää Kuknarin. Kuknar ihmettelee miksi hanna on sidottu. Kaksi miestä tulee talosta jousien kanssa kun ihmiset ovat päässeet kylästä pois. Miehet ei huomaa heitä. Tahti hiljenee. Rosalie kertoo että kohta tulee vastaan Sököby eikä sinne kannata mennä. Saavutaan järvenrannalle, eikä järvi ole jäässä. Haisee kanankakka. Auringon nousuun on aikaa enää pari tuntia. Kaukana näkyy iso torni. Kierretään Narsisjärven itä puolta kohti Angmarin kaupunkia ja Kauppiaitten porttia. Angmar on rakennettu isolle kukkulalle. Kaupunki näyttää mahtavalle. Marssitaan suoraan portille. Etelä portin vierestä löytyy kaksi majataloa. Toisessa majatalossa, Yökyöpelisä, näyttää olevan tanssiaiset meneillään kun ihmiset saapuvat sisään.Hopeapilvi huomaa että yhdellä tytöllä on tutun näköinen tatuointi. Tatuointi on tatuoitu selkään. Kuknar ottaa Hannan siteet pois. Örren saapuu ison piikkinuijan kanssa Yökyöpeliin sisään.Örren huutaa jotain norriksi ja koko ravintola hiljenee ja kääntyy Örreniä kohti katsomaan. Isokokonen parta veikko tulee Örreniä kohti. Jutustelun jälkeen Örren lähtee kittaamaan simaa. Porukkaa saapuu Örrenin lähelle. Hanna hiipii kauemmas. Örren lähtee kolmen partaveikon kanssa Hannan perään. Hanna lähtee karkuun ja yrittää päästä pakoon pienen lattialuukun kautta. Partaveikot ottaa Hannan kiinni ja lyö nahkaruoskalla. Piiskauksen jälkeen partaveikot heittää Hannan lattialle. Alfgeir, iso norri, alkaa juttelemaan Örrenille. Örren huomaa, että Kuknar on hiipimässä ovella ja pyytää Kuknaria juomaan kanssaan. Kuknarin päälle kaadetaan olutta. Hanna lähtee pihalle ja huomaa juovuksissa olevia norreja. Hanna ryömii kohti Majavaa. Yökyöpelissä Alfgeir ottaa matsin Kuknarin kanssa. Majavassa nukutaan ja Hanna hiipii takaoven kautta sisään. Kuknar lyö Alfgreitä jalkaan ja Alfgrei lyö kädellä Kuknaria. Koko ravintola hurraa. Kuknar lyö Alfgreitä haarikalla hanuriin. Alfgrei nostaa Kuknarin ylös ja tiputtaa lattialle ja istuu Kuknarin päälle. Alfgrei ottaa Kuknaria vyötäröstä kiinni ja hakkaa päätä pöytään. Alfgrei ja Kuknar vääntävät kättä. kolme minuuttia kuluu käden väännössä ja kummatkin muuttuvat yhä punasemmaksi. Muut ovat aivan hiljaa. Kuknarin uusi nimi on Lilla Mugga. Majavassa Hanna menee tutkimaan vanhusten reppua mistä löytyy laseja ja nahkakukkaro. Hanna ottaa sieltä viisi ruskeaa kolikkoa. Hanna menee nukkumaan. Alfgrei voittaa kädenväännön ja muut ottaa kaljaa sille. Kuknarin luokse tulee juttelemaan Göran niminen mies. Norrit alkaa lauleskelemaan pilkkaavia lauluja Alfgreista. Kuknar saa seurakseen kaksi tyttöä. Ihmiset vetävät vetoa onko Kuknar kääpiö. Kuknar lyö Alfgreitä munille ja häipyy paikalta. Alfgrei lupaa Lilla Muggan päästä yhden kultakolikon. Grynham laittaa Kuknarin nurkkaan nukkumaan. Kuknar kömpii Hannan viereen. Hanna herää ja menee nurkkaan istumaan. Koko sakki herää iltapäivällä. Heille tuodaan kylmää kaljaa ja puuroa. Isäntä sanoo, että sakki olisi yhden kuparikolikon velkaa yösijasta.

Gvyn ei suostu lähtemään hakemaan Örreniä, vaikka Lenalt pyytää. Odotamme siis, että Örren selviää. Majatalomme isäntä käy iskemässä silmää Hopeapilvelle, jolta ei tänään taida kyllä herua. Kun ei kieltä ymmärretä, lisätään ääntä. Lenalt yrittää selvittää HP:lle asioita, mutta turhaan. Se Örren pitäisi nyt saada selviämään. Kuknar yrittää saada Lenaltia lähtemään mukanaan Yökyöpeliin, mutta tämä ei suostu. Hän yrittää jopa saada tätä mukaansa luvaten kauniiden naisten seuraa. Lenalt kertoo Kuknarille, ettei ole kiinnostunut naisista. Kuknar lähtee äkkiä karkuun ja pelkää, että Lenalt olisi kiinnostunut hänestä. Kuknar lähtee Yökyöpeliin yksin.

Alfgeir on baarissa kun Kuknar astuu sisään. Örren on myös heräilemässä. Kääpiöt ovat muuttaneet Örrenin päähän kilkuttelemaan. Alfgeir ei meinaa uskoa kuulevansa oikein ja mutisee jotain norriksi: "Satans....." Örren etääntyy Kuknarista kun tämä astuu lähemmäksi. Örren ehdottaa Kuknarille pientä juoksulenkkiä Alfgeiria pakoon. Kuknar menee kysymään Alfgeiriltä, miksi häntä vainotaan. örrenin pitää saada lisää kaljaa. Kuknar alkaa auttaa Alfgeiria irroittamaan kirvestä pöydästä. Alfgeir on pöllämystyneen näköinen, kun Kuknar puhuu hälle. Kuknar haluaa kuulemma tarjota Alfgeirille kaljaa, Alfgeir suostuu viimeiseen tuoppiin ennen kääpiön kuolemaa. Talo tarjoaa. Teloitus pitää kuulemma tehdä talon ulkopuolella.

Örren yrittää selittää Kuknarille, ettei hänen henkensä ole turvassa Alfgeirin läheisyydessä. Kuknar menee pyytämään Alfgeirilta anteeksi, Alfgeir haluaa taistelun kuolemaan asti tiiman kuluttua. Yökyöpelissä alkaa hirveä tohina, vedonlyönti käy jo kuumana. Airueet lähtevät kaupunkiin hakemaan lisää ihmisiä yleisöksi. Örren haluaa vakallisen silakkaa, se maksaa kuparipalan. Örren tulee Majavaan ja tuo meille hapansilakkaa. Muut istuvat takan edessä, kun Örren tulee paikalle ja iskee haisevan vakan heidän eteensä. Pihalle piirretään kannverellä iso ympyrä. Alfgeir kuulemma tulee ja tappaa lilla Muggan. Tuokkosesta meitä tuijottaa silmä. Örre kertoo sen olevan jotain perinneruokaa ja ottaa haukun. Lenalt ottaa vähän ja maistaa. maistuu aika lailla kalata. Örren kysyy Kuknarin perään, Yökyöpeliin se lähti. Kuknar ei tule majavaan sisään, hän kaipailee Hannaa, joka ei ole huomaavinaan. Lenalt syö lisää. Kuknar ei tykkää Örrenin perinneruoasta. Örren menee ringin luo, vedonlyöjät ovat jo paikalla. Kuknar alkaa pukeutumaan sotavarusteisiin, majatalon eteen alkaa kerääntymään porukkaa. Kuknar raahaa Hannan pihalle.

Hopeapilvi alkaa puolustaa Hannaa, Kuknar ei sano mitään. Hopeapilvi kysyy uudelleen, ei vastausta vieläkään. Fyysinen kontaktikaan ei auta. Oven kohdalle ilmestyy puuseinä, Kukanr ihmettelee puuseinää. Majatalon isäntä on aika kauhuissaan. Kuknar pyytää käsikirvestä, Lenalt ei anna sitä hänelle. Kuknar kertoo, että hänen pitää mennä tappamaan Alfgeir. Örren huomaa, että Majavan oven eteen on ilmeistynyt puumuuri. Örren juttelee Kuknarin kanssa seinän läpi. Örrenin mukaan Kuknar jänistää, yhtäkkiä seinä häviää. Koko yleisö huutaa "LILLA MUGGA!!!" Lilla Mugga on kuulemma Kuknar, jolle on tilattu taistelu. Örren nostattaa tunnelmaa Alfgeirin hyväksi. Lenalt lyö viitasta vetoa Kuknarin puolesta, voittomahdollisuutena on lammas ja 5 kynttilää. Örrenin neljä kuparia voi vaihtua kahdeksi simatynnyriksi.

Erä I

Tervetuloa Angmarin edustalle, marmoriportille! Punaisessa nurkkauksessa taistelee ALFGEIIRRR!!! *hurrausta* ja sinisessä LILLAAA MUGGAAAAA!!!! *lisää hurrausta* Taistelijat hyökkäävät täsmälleen yhtä aikaa, ja Alfgeir osuu, samoin kuin Lillan!! Alfgeiria sattuu, päähän osuu pahan näköisesti! Lillanin kylkeen sattuu myös! Kumpikaan ei liiku, Alfgeirin pää vuotaa verta!! Alfgeir on kuollut!! LILLA MUGGA ON MESTAAAAARIIIIIIIIIIIII!!!!!!!!!!Mutta kestääkö hän verenvuotoaan?! Yleisö mylvii aivan villinä, Lilla Mugga nostetaan väkijoukon päälle!!!! Voitonjuhlat alkavat ja kestävät varmaan jonkin aikaa!!! Tätä taistelua puidaan vielä pitkään...

18.10

Aamu, Hannalla on vatsa sekaisin. HP ja Gugnar juttelevat salakäytävistä ja kääpiöistä. Gugnar alkaa hipalata HP hiukisa ja ylistämään näitä, HP vain punastelee. Pikku-G löytää heidät Gugnarin luolan pohjakerroksista. Juuri kun Gugnar on haistelemassa HP-hiuksia, Pikku-G saapuu paikalle. Seuraa suu kopu - Pikku-G:n ja Gugnarin välillä, mm. aiheista mennäkkö Agmariin vai Gugnarin kotikommuuniin. Gugnar edotaa, että Gyn vaihtaisi tiedot reitistä Agmariin HP:n. Pikku-G ja Gugnar jatkavat kiistelyä, tällä kerralla aiheesta äänestämisen tarpeellisuus. Gwyndham sanoo että äänestäminen on turhaa koska kaikki tietävät että kaikki äänestävät sen puolesta. Kugnar sanoo että juuri siksi pitää äänestää koska muuten ei voida tietää mitä kukin äänestää.

Hanna kuiskaa HP:lle jotain, jonka jälkeen he (HP ja Hanna) lähtevät johonkin pieneen onkaloon. HP seuraa Hannaa pieneen kuiluun ja saapuu säkkipimeään luolastoon. Hanna ohjaa HP:tä kohti etäältä kuuluvaa kolinaa. HP ja Hanna päätyvät johonkin suureen halliin, ilma on tunkkainen ja tosi kuuma. Hallin keskellä on iso kiuas ja sen ympärillä häärää kolme pientä ja tukevaa tyyppiä. Kiukaaseen tippuu aina välillä jotain ylhäältä. HP sanoo "Niiden on pakko olla kääpiöitä" Yksi niistä tyypeistä ottaa tuubista hohtavaa oranssia nestettä. Joku iso tyyppi nostelee juttuja kärryille jotka hurahtavat pois. Kolmas tyyppi tekee kaikkea muuta: kääntelee vipuja, vääntelee vipuja, kääntelee pyöriä. Hyppivä tyyppi on lähinnä ja HP menee moikkaamaan. Tyyppi ei huomaa ei sitten mitään ja HP sanoo "hu-huu." Tyyppi kääntyy ja sillä on isot torahampaat ja on muutenkin ruma. Pottunenäkin on. HP kysyy mieheltä ovatteko he kääpiöitä. Mies murahtaa ja muutkin kääntyvät. Ja kyllä, miehet ovat kuin ovatkin kääpiöitä! He kertovat että heitä on paljon kun Hopeapilvi kysyy. Hanna kysyy keitä te olette ja HP sanoo että ne ovat kääpiöitä. HP kertoo että kääpiöille pitää kertoa lohikäärmeistä ja miehet pelästyvät. Tosi paksu tyyppi lähestyy Hannaa heiluttaen käätään ja kysyen "Kuka sä oot?" Toinen tyyppi alkaa lähestyä HP:tä. Hanna väistää ahdistelijaansa. HP osoittaa tikarilla ahdistelijaansa, joka tarttuu HP:n tikariin. HP jättää tikarinsa vastustajalleen ja yrittää kiivetä karkuun, mutta olento tarttuu HP:n jalkaan. HP pohkaisee olentoa, joka kiljaisee... Hannan yli jyrää metallinen kärry. Olento puree HP:ltä yhden varpaan pois, HP fumblaa spellin ja pyörtyy. Olento tunkee HP:n laatikkoon.

Pikku-G ihmettelee, minne HP on kadonnut ja lähtee tyttöjen perään. Gyn pyytää Gugnaria laajentamaan koloa jonka läpi tytöt ryömivät aikaisemmin. Gugnar ottaa esiin jonkun kumman veivattavan vempaimen jolla Gugnar alkaa poraamaan seinää. G ja G (eli 2G) kiipeävät kuilua alas. 2G saapuvat isoon halliin, hallissa pojat törmäävät kolmeen pitkäpartaiseen ja rumaan olentoon. G&G alkavat huudella sekavia partatyypeille. Kolmella tyyppillä on jokin mekaaninen kärry täynnä laatikoita, jolla he poistuvat paikalta. G&G lähtevät juoksemaan kärryn perään, matkalta he löytävät nyyhkyttävän Hannan. Hannan jalka näyttää pahasti murjotulta. G1 sitoo Hanna haavat ja G2 kantaa Hannan pois. Gyn jatkaa juoksemista kärryjen perään, puolentunnin juoksun jälkeen Gyn saapuu suureen saliin jossa on useampia kärryjä ja otuksia, otukset tuntuvat grillaavan jotain norria. G havaitsee suuren laatikopinon ja alkaa kuiskaillaa HP:n nimeä laatikko pinolle. Gyn löytää HP:n ja vapauttaa hänet laatikosta, samalla joku tyyppi anelee apua jostain toisesta laatikosta. Gyn päättää postua paikalta HP:n kanssa.

Gug kantaa Hannan ylös maja paikkaansa. Myöhemmin HP ja Gyn saapuvat, myös paikalle. Mahtava Örren ja Lenalta (ei niin mahtava) matkaavat pois Knallfjördista ja saapuvat puolenpäivän aikaa vanhalle leirille. Örren havaitsee matkalla riekkoja ja käskee Lenaltin pyydystämään ne. Lenalt saa ammutuksi yhden. Iltapäivällä Örren saapuu Gugnarin majapaikan lähistöllä olevien rappusten alapäähän.

18.10

Iltapäivää on jonkin aikaa kulunut, Kugnar käy hakemassa Lenaltin ja Örrenin alhaalta tornille. Parantelen Hopean jalkaa, yksi varvas puuttuu, eikä sitä oikein takaisinkaan saa. Penkoessani reppuani yrttien löytämiseksi löydän 3 mysteeristä pulloa, joiden sisältö on makeaa, hieman kellertävää väriltään. Lenalt ja Örren kummatkin valittavat vatsaansa, pyytävät Kugnaria taluttaamaan itsensä ylös, ovat niin heikkona. Örren saa "kunnian" mennä ensiksi Kugnarin kanssa, Kugnar luulee edelleen että Lenalt on mies, varsin outoa. Keitämme nauriskeittoa... Olin jo melkein täysin unohtanut Hannan jalan, joka on täysin ruhjoutunut koska jäi kaivosvaunun alle. Luultavasti kuolio vie jalan muutaman päivän kuluttua. Jalka ei oikein tunnu menevän uomiinsa, ja poistankin lastan, kun se vain näyttää vääntävän jalkaa.

Kugnar ottaa Hannan reppuselkään, aikoo kuulema viedä jonkun parantajan luokse, matka vie kuulema muutaman päivän. Ja sen pitemmittä puhumisia Kugnar lähtee.

Putsatessani Kugnarin keittokattilaa löydän sen pohjasta propellin, mitä ihmettä... Koko ryhmä on aika huonossa kunnossa, ja alhaalla kääpiöluolassa olisi yksi pelastettava sielu, mutta en voi vaarantaa itseäni ja ryhmän hyvinvointia tyhmänrohkeassa pelastusoperaatiossa. Parantelen ryhmän jäseniä tasapuolisesti.

Hannakin heräilee jossain vaiheessa ollessaan Kugnarin repussa ja matkustaessaan kohti kylää, jossa parantajan olisi tarkoitus olla.

19.10

23.10

Neljännen päivän aamuna kun Kugnaria ei kuulu takaisin, päätän että on aika kerätä kimpsut ja kampsut ja lähteä tien päälle, Kugnarin ja Hannan vitkastelua en enää kestä, matkaa viivästyttää kuitenkin vielä se että meidän täytyy rakentaa silta jotta pääsemme pois.

25.10

Illalla saavumme Knalfjordiin, sovimme että Örren käy ostamassa meille teltan, jotta meidän ei tarvitse tulla Norri kylään, joutuisimme muuten esiintymään orjina. No, ei tästä tule sittenkään mitään, joten kai meidän on pakko suostua tähän... Saapuessamme majataloon, isäntä toteaa Örrenille että etpä kauaa viipynyt ja jatkaa tuoppiin syljeskelyä. Teltan valmistumiseen menisi 10 päivää, ei onnistu. Hopeapilvi supattaa korvaani että voi tehdä meille seinät joka ilta, sepä ratkaisi majoitusongelman. Lenalt kunnon kauppiaana päättää ostaa meille matkaruuaksi turskaa (30kg), juuttisäkkejä (3kpl), sipuleita (10kg), kuivattua ruisleipää (20 leipää), 2 kiekuraa veriryynimakkaraa sekä 18 litraa simaa ja rahaa kului vain yhden hopeisen verran. Myös sukset kaikille. Ostoksien jälkeen lähdemme majoittumaan jäälle Hopean seinien sisälle.

27.10

Lähdemme matkaan suksin, Hopea nyrjäyttää nilkkansa, ja muutenkin me miehet tunnemme itsemme aika vauhtiveikoiksi. Minä ilman suksia ja Örren luikkareilla. Aikaa jää ympäristön tutkimiseen, tai eipäs jääkään koska ympärillä näkyy vain vuonon karut seinämät. Illalla jotkut typerät vartijat perivät tullia jäätyneestä vuonosta. Hulluja nämä norrit!

Ranta on jyrkkä ja nousee kuin seinä merestä, muutama mökki on rannalla. Emme pistäydy niissä, jatkamme tylsää matkaa, on aika ottaa kiinni menetettyä aikaa.

2.11

Saavumme rannalla sellaiseen kohtaan jossa kuusimetsä reunustaa matkaamme. Ja löydämme ihmisraadon, pikkupojan, sudet ovat olleet nälkäisiä. Ja niitä on ollut paljon. Illasta kuulemme suden ulvontaa, sekä jonkin muun, tuntemattoman eläimen meteliä.

3.11

Aamuyöstä sudet piirittävät meidät...

13.10.

Tarina, niin kuin Örren sen kertoo.

Herään kirpeänä aamuna. Jäälaatikko jossa muut yöpyivät on aivan veren peitossa. Gyndham ja Gugnar ovat ylhäällä, muut ovat juuri heräämässä. Pikku-G:llä on käsessään verinen hilleri samoin kuin kaikki muut paitsi minä (Örren the Greatone). Gugnar ehdottaa järjestys komiten perustamista. HP alkaa itkemään. Hanna on hiljaa pienessä sykkyrässä nurkassa. Gugnar kysyy neuvoja Lenalt herralta" Onko Gyndham syyllinen tappaja hillerin kanssa. Gyndham käskee muiden olla hiljaa, ja menee lohduttamaan HP:tä. Yritän pyydystää hilleriä kouraani. Hilleri puree kättäni. Otan puukon esin ja leikkaan hilleriltä pään poikki, Gyndham käy kimppuuni sauvansa kanssa - samalla Gugnar yrittää estää Gyndhamia. Gyndhamin mukaan tuo hilleri ei toiminut yksin. Gugnar syyttää Gyndhamia hillerin apulaiseksi "Sinulla ei ole selvästikkään puhtaita malmeja pussissa." Gugnar ja Gyndham alkavat huitoa toisiaan. Mene heidän luokseen ja otan Gugnarilta hakun pois ja heitän sen hevonkuuseen. Estän Gugnarin pääsyn hakulle. Gyndham alkaa syyttää Gugnaria murhasta. Menen Denrikin ruumin luokse ja tutkin hänen ruumistaan ja havaitsen, että jokin on kaivanut Denrikin sydämmen irti. Gugnar alkaa vaatia äänestystä syyllisestä. Gyndhamin käskystä hautaamme Denrikin. Haudan kaivaminen routaiseen maanhan vie koko päivän.

Gyndham pitää iirinläisen hautaus seremonian, jonka jälkeen palaamme leirille. Gyndhamin komennosta pidämme kahta vartiaa saman aikaisesti. Ensimmäinen vuoro menee minulle ja HP:lle, jonka jälkeen Gyndham ja Gugnar. Keräilen vartiovuorossani risuja nuotiota varten. Näen riimuista, että syyllinen on..." Gugnar lähtee Hannan kanssa keskellä yötä jonnekkin, yritän estää heitä. Herätän Gyndhamin ja hän lähteen Hannan ja Gugnarin perään. Gyndham hakee Hannan pois ja Gugnar proteistoi ryhmän huonosta äänestämisen käytännöstä... Gugnar jatkaa matkaansa jonnekkin. Saan yöllä pakkasen puremia nenääni.

14.10.

Aamulla on erittäin kylmää. Aloitamme keskustelun, siitä mitä teemme. Örren ja tuo amatzoneista karvaisin lähtevät kohti Knallfjordia. Muut lähtevät kohti Gugnarin luolaa. Örren ja tynnyrin muotinen nainen ylittävät Knallfjordin vuonon. Tapaamme Jullen ja Ögarin jäältä pilkkimässä. Olaf rantautunut Hordeknut. Alfonsin majatalo, linnakkeen komentaja. Alfonsin majatalossa tapaamme lihavan naisen ja laihan miehen jolla pitkät viikset. Knalfjordin majatalossa Örren kertoo tarinoita matkoistaan Näkkijärvellä, Muggajättiläisen jäljillä ja taistelussa uhrak-shamaania vastaan (ehkä hieman väritettynä).

Muu ryhmä menee torni linnalle. Pikku-G lentää Gugnarin linnalle, muut joutuvat kävelemään sinne.

15.10.

Örren vaihtaa majavan nahat, pronssisen kynttilän jalan, kultahampaan ja hienon tikarin tuluksiin, kolmeen vihreään kynttilään, öljyyn, ruokaan, polttopuihin ja neljän päivän ylläpitoon.

Muut odottaa...

16.10.

Muut...syövät Gugnarin sienikeittoa, Gyndham saa äärettömän lemmenkohtauksen sukkamehun makuisesta keitosta.

17.10

Gyndhamilla on ripuli ja käy kyykyllä koko päivän.

Siman juomista... Lenalt harjoittelee koiravaljakon ohjaamista ja Örren suksien käyttöä.

11.10

Nyt on haltia-ajanlaskun mukaan nyt on 4640, kääpiö vuosi 7272 tai kuten suurin osa aikaa laskee Valari-ajanlaskun mukaan 1106.

Palaan retkeltäni ja huomaan että joku on kirjoittanut pöytään outoja merkkejä. Joku on avannut kattoikkunan (koska täällä on kylmä) ja kun katson ylös niin siellä on joku partatyyppi. Keskustelemme ja hän suostuu tulemaan alas. Hän kertoo olevansa matkalla ystäviensä kanssa ja he vaikuttavat mielenkiintoisilta ihmisiltä. Mies kertoo nimekseen Gwyndham. Hän on törmännyt johonkin tyttöön pari päivää sitten. Outoa, sillä minä en ole tavannut muita, paitsi tietysti Gwyndhamin. Gwyndham ei usko että silta on ehjä mutta saan vihdoinkin hänet mukaan. Käytävä on jäinen mutta onneksi minulla on nastat. Pääsemme sillalle ja kuten lupasin, niin silta muuttuu kokonaiseksi. Kun olemme päässeet sillan yli, niin silta muuttuu takaisin vajaaksi. Gwyndham sanoo että olemme myöhässä joten jatkamme matkaa.

Sillä aikaa tyttöjen leirissä HP tekee nuotion. Nuotion lämmittäessä HP ja Lenalt kokoavat lumivallin tuulen suojaksi. Pimeän tullessa he syövät leipää ja majavaa. Örren on tällä aikaa kukkulalla katselemassa valoja. Rannalla näkyy vuono ja sen pohjukassa toisella puolella näkyy valoja.

Olemme menossa Gwyndhamin kanssa pohjoiseen seuraten jalanjälkiä. Näemme maassa hirviöiden jalanjälkiä. Gwyndham kertoo niiden olevan hevosia ja ovat tulossa kohti. Hirviöillä on kaksi päätä, kaksi kättä ja neljä jalkaa. Ne pitävät hirveää ääntä. En ole pelkuri mutta tuo on liikaa minulle. Gwyndham pysyy onneksi rauhallisena. Hirviöt eivät onneksi näe meitä vaan menevät ohi. Gwyndham kertoo että hevoset ovat vaikeita hallita, hyvä tietää.

Örrenkin näkee hevoset ja alkaa huutaa heille norriksi. Ratsastajat eivät kuitenkaan kuule vaan jatkavat matkaansa. Örren palaa leiriin harmittelemaan ratsastajien poistumista. Hänen mielestään Knallfjordiin kannattaa mennä seuraavaksi. Gwyndhami on vieläkin poissa.

Pääsemme leiriin myöhään yöllä. Leirissä on yksi nainen joka myöntää olevansa nainen. Siellä on myös kaksi muuta jotka väittävät olevansa naisia. Nainen on vähän laiha, se yksi hyvännäköinen jota vähän epäilen suuttuu ja lyö minua. En kysy siltä toiselta, se on sitäpaitsi niin laiha että siitä ei ole hyötyä. Örren kertoo nähneensä myös hirviöt ja hän on tosi rohkea.

12.10

Aamulla tulee taas harmaata kamaa taivaalta ja ilma liikkuu nopeasti. Kukaan ei oikein tiedä mitä tehdään. Ehdotan että Hanna perustaisi ruokakomitean Lenaltin ja HP:n kanssa ja minä voisin pitää muiden kanssa Angmar-komitean. Kukaan ei ymmärrä. Toisaalta meitä on niin vähän että voimme äänestää yhdessä. Örren pyytää minua katsomaan kuollutta ihmistä. Ehdotan että otamme hänen tavaransa käyttöön, koska niistä on enemmän hyötyä. Löydämme kuusi perunaa, jokainen saa yhden. Gwyndham ottaa jonkun vihreän pyöreän kiven. Se on selkeästi tosi arvokas. Ruumiilta löytyy myös hienot kääpiötekoiset rukkaset. Sieltä löytyy myös lyhty, tosin aika huono. Sillä on myös tosi hieno tikari. Sekin menee vaihtoon. Sitten sillä on vielä jotain rahaa. Gwyndham kertoo että valkoista märkää kamaa tule vielä pitkään.

Keskustelen Örrenin kanssa sienistä ja HP tekee jollain pienellä laitteella seiniä ja katon. Kysyn onko hän tehnyt sen jollain kääpiölaitteella mutta hän kieltää. Minun pitää kysyä myöhemmin millä hän teki sen. Kun yritän hän ei suostu. Kaikki äänestävät että minulle ei kerrota joten tyydyn kohtalooni, niin on parasta. Kukaan ei halua lähteä minnekään, edes Hanna. Lenalt kertoo tarinan kolmesta possusta ja punahilkasta. Yöllä valkoisen kaman tulo lakkaa ja ilma kylmenee. Maassa oleva valkoinen kama muuttuu kovaksi.

13.10

Aamulla Gwynhamin herää yltäpäältä veressä ja herättää juuri HP:tä joka on myös veressä. HP herää ja Gwyndham kysyy tältä onko hän elävä. Gwyndham kääntää nukkuvan sankarin ympäri mutta kääntää sen äkkiä takaisin kakoen. "Yöllä on tapahtunut kummia", sanoo Gwyndham. Minäkin olen veresssä kuten kaikki paitsi Örren. Gwyndham sanoo että joku on mässäillyt Denrickillä ja nappaa jotain Lenaltin takista ja heittää sen hankeen. Korppi tulee nappaamaan sen mutta Gwyndham lyö siltä siiven rikki. Hannan vieressä makaa hilleri joka on veressä kuonosta häntään. Hannakin on vähän verinen hillerin kohdalta. Gwyndhami alkaa tsikittää hillerin kanssa ja hiileri tunnustaa murhanneensa sankareista suurimman, Dernrickin. Herään outoon eläimelliseen mölinään ja näen tämän hillerin juttelemassa pikku-G:n kanssa. Sitten otan hakun...

Päivä x (joku innokas tarkistakoon ajankulun)

Hanna epäilee meidän olevan matkalla ihmisten ilmoille. Täällä ei asu ketään, paitsi ehkä kääpiöitä. Ne eivät taida olla hänen lempikansaansa.. Pikku-G haluaa meidän lähtevän Angmariin, Hanna tuntuu osaavan sinne. Hänellä on nälkä, tarjoan ruokaa, jos hän tulee vällyjen alta pois. Angmariin juoksee kuulemma viikossa, se ei ehkä aivan taida pitää paikkaansa. Hannan mukaan olemme menossa poispäin Angmarista. Takasinpäin meidän pitäisi tästä mennä, eipä taida tytön puheissa olla paljoakaan järkeä.. Toisesta solasta pääsee kuulemma myös Angmariin, reitti on vain pidempi. Hanna väittää käyneensä Angmarissa, kuvaus on vain aika epämääräinen ja sopii moneen kaupunkiin. Hannan äiti on asunut Angmarissa. Örren mielestä meidän tulisi lähteä Angmariin vanhaa reittiä pitkin.

Pikku-G ei tainnut tietää, että Angmar on norrikaupunki. Eikö se ole itsestäänselvyys? Käymme keskustelua Largosin asukeista, Pikku-G epäilee koko hallitsijan olemassaoloa, kun kansa ei häntä ole nähnyt. Pikku-G haluaa johtajan linnaan, Örre ja hän keskustelevat asioista. Lähdemme jatkamaan matkaa kohti pohjoista, vihannes tungetaan Hannan seuraksi. Vällyjen alta kuuluu valitusta väärästä suunnasta, mielestäni Hanna voi mennä yksin oikeaan suuntaan. Saavumme seuraavaan laaksoon ja näemme seuraavan tornin. Tämä torni on kurusta sisäänkäyntikelvoton. Tornista näkee pohjoiseen ja eteenpäin. Matkaamme eteenpäin kohti pohjoista. Suojasää jatkuu, on puolipilvistä, pimenee jo. Päädymme kielekkeen alle, torni on 120 m yläpuolellamme. Pikku-G löytää kielekkeen alta pienen halkeaman, josta pääsee vuoren sisällä menevät portaat.

Portaat kaartavat pilkkopimeään. Kaksi luonnollista halkeamaa lienee yhdistetty käytäväksi. Käytävä on hankala kulkea, portailla on jäätä, jonka päällä virtaa vettä. Pikku-G sytyttää soihdun ja lähtee ylös. Hän liukastuu ja tulee 38 askelmaa alas. Mustelmia tulee. Hän jatkaa eteenpäin toiseen luolaan, jossa portaat ovat pyöristyneempiä. Hän tulee vuoren länsireunassa olevaan halkeamaan, 400m hänen yläpuolellaan menee silta. Tie jatkuu toisella puolella kurua. Pikku-G kääntyy takaisin.

Pikku-G pitää näyttävistä takaisintulosta: hän tulee kolinalla. "Tumps, tumps, auts." Vasemman jalan pikkuvarvas murtuu. Me alhaalla teemme leiriä, viiden tunnin päästä herra suvaitsee saapua paikalle. Pimeän tullen Hanna tulee ulos vällyistään ja syö leipää. Hän nuuskii nukkuvaa Örreä ja murisee tälle. Pikku-G kertoo, ettei luolasta pääse minnekään. 100 m ennenkuin Pikku-G tulee takaisin Hanna sanoo huomaavansa tämän. Muksut nukkuu pulkassa. Jään vartioon. Portaat ovat kuulemma TODELLA liukkaat. Muut nukkuvat.

Pikku-G on juuri saamassa unta, kun hän tuntee kuiskutusta korvassaan ja rapsutusta parrassaan. Hän kuulee äänen sanovan, että olemme kääpiöiden portilla. He siinä hiukan juttelevat kääpiöistä ja heidän koneistaan. Hanna ei ole käynyt täällä, mutta kääpiöt haisevat tänne asti. Pikku-G:kin haistelee, muttei kyllä pysty sanomaan, mitä haistaa. Ilma virtaa luolalta tännepäin. He käyvät nukkumaan.

Pikku-G tulee kertomaan minulle, että kääpiöitä tulee varoa. Hänkin haluaa nähdä niitä, jos he leiriin tulevat. Yö menee sen kummemmitta, aamulla on pakkasta viitisen astetta. Kääpiöitä ei ole näkynyt. Pikku-G kertoo Örrelle, mitä on eilen saanut selville. Linnan rakentaminen on tainnut olla aikamoinen homma. Pikku-G lähtee selvittelemään tornin arvoitusta, Hanna ei kuulemma pääse mukaan. Lähdemme eteenpäin, Pikku-G lentelee huipun kautta tornille. Vuoren huipulta hän näkee sillan ja sen vieressä olevan luolan, josta tulee vettä. Yhdestä kivestä tehdyllä sillalla näkyy metalliset raiteet. Luolat ovat kaarattuja. Torni on hyvässä kunnossa. Hän menee pohjoiselle ikkunalaudalle ja hakkaa ikkunaluukkua. 10 sekuntia myöhemmin Pikku-G katsoo sisään isoon huoneeseen, jossa on pölyä lattialla. Vanhaa tavaraa ja luita löytyy. Pohjoisessa näkyy, että kuru kääntyy pohjoisluoteeseen muutaman kilometrin päässä. Sisällä, seinällä on ihmisen kalloista tehdyt kynttilänjalat, joissa on kynttilät. Yksi niistä saa valaista Pikku-G:n matkaa.

Alaspäin johtaa reikä (aiemmin siinä on ollut myös tikkaat). Pikku-G tiputtaa alas puuta, 5-6-m päähän hän arvioi seuraavan lattian. Seuraavassa kerroksessa on kylmä, pimeää ja vähemmän lunta. Katossa on lepakoita. Seuraavan kerroksen luukku on ehjä ja melko hyväkuntoinen. Luukku on alhaalta salvattu. Luukusta tulee lämmin tuulahdus, Pikku-G kokee déja vu-ilmiön ja muistelee Shilizaa. Hän rikkoo luukkua, alhaalta ei kuulu mitään. Luukun alla on portaat, mutta ne eivät ole paikallaan, vaan lattialla. Alhaalla on himmeä valo, joka tulee oranssina loistavasta, nyrkinkokoisesta kivestä. Paikka on asuttu, huone on varmaankin aikanaan (?) ollut vartiotupa. Ääniä ei kuulu vieläkään, toisaalta ovikin on kiinni. Huoneessa on lapio, pöytä, tuoleja, kynnysmatto, metallivahvisteiset kengät, pilttuiden jäännökset ja ulko-ovi. Pikku-G menee alas. Hän menee katsomaan sisäovea, se aukeaa narahtaen. Huoneessa on takka, lyhyt parisänky, pöytä jne. Paikka voisi koonsa puolesta olla Pikku-G:n koti. Liedellä on pata, josta tulee pahanhajuisia höyryjä. Seuraavat huoneet ovat lukossa. Ulko-ovi on ulkopuolelta lukittu. (ROTFLMAO by Max) Hän jää odottelemaan kotiväkeä.

Kävelemme eteenpäin. Kuru viettää alaspäin. Tulemme T-risteykseen, josta johtaa tiet itäkoilliseen ja länsilounaaseen. Tietä on kuljettu ehkä toissapäivänä, kymmenisen hevosta suunnasta, jonne olemme menossa. Käännymme itäkoilliseen. Hanna on taas paennut valoa peiton alle. Polku jatkaa laskuaan. Löydämme tunnin päästä tämäntalviselle hautaröykkiölle. Kanansulkia ja verta löytyy röykkiön vierestä.

Pikku-G maistelee keitosta, ei ole kovin hyvää, varmaan jotain sieniä. Hän yrittää huhuilla ulos, tuuli alkaa ulvoa. Pikku-G löytää mustetta ja kellarin. Kellarista löytyy pulloja, satakunta. Munalukolla on yksi ovi lukittu sekä penkkejä, joissa kasvaa valkoisia mutanttisieniä. Hän tulee ylös ja etsii käsiinsä (reppuunsa) viiden litran hopeakattilan, 2 kiilaa ja neulan. Hän piirtää hiilellä pöytään: *käden, neulan, kattilan ja kiilan ja smileyn kuvat*. Hän jättää vaihdoksi puisen sain pöydälle. Hän menee tikkaita pitkin seuraavaan kerrokseen ja on lähtemässä lentoon, kun ulko-oven lukkoa kopeloidaan.

Jatkamme matkaa pakkasen kiristyessä. Seuraavan kukkulan laelta näkyy seuraavan kukkulan taakse merelle. Idässä näkyy pelkkää vuoristoa, lännessä on tasaisempaa. Olemme jossain ihan muualla kuin missä meidän pitäisi olla. Me olemme ilmeisesti Färin alueella. Hannan mielestä meidän pitäisi kääntyä takaisin. Lähdemme rannalle heti huomisaamuna. Rakennamme leirin vaivaskoivikkoon. Örre palaa pimeämmällä kukkulan laelle.

Aurinko laskee tunnin kuluttua, ja ilta on jo hämärtymään päin. G tahtoo metallikappaletta tai kiilaa saadakseen alaoven lukon rikki. G liitelee solan yli napaten toiselta puolelta L:n kumpaisestakin kädestä sotavasaran ja kirveen. Ensimmäisenä ongelmana ilmeni G:n vaahtosammuttimen kokoisuus, eikä kirvestä tai sotavasaraa noin vain pikkumiehen voimilla nosteta. H löi warhammerilla ovesta ohi osuen kiviseinään. G alkoi korjata sotavasaran katkennutta varsi matkakeppinsä kanssa. G aloitti oven nakuttamisen kivellä.

Ö sytyttää risuista nuotion alhaalla. On jo pimeä, ja ainoana valona toimii pienenpieni nuotio kanjonissa. Tuleva yö lienee lämmin.

Yöllä muut nukkuvat, paitsi G *hakhakhak* hakkaa ovea. Taivas on pilvinen, ja jossakin päin ulvovat sudet.

Yö kesti toodella pitkään. (Kiitos pienen lappusodan..)

G sai yhden palkin rikki, näki jäätä lattialla sekä alas johtavat portaat. Hp heräsi ja meni katsomaan. G päätti mennä nukkumaan, mutta huomasi alhaalla Örrenin vieressä pienen hahmon. Hän huutaa ja kysyy kuka se on, muttei saa vastausta. Herättää Lenaltin ja Örrenin, tyttö kavahtaa kauemmas. Rääsyinen, nälkiintynyt pikkutyttö pelästyy puukko kädessä nousevaa Ötä. Örren rupeaa kuulustelemaan tyttöä, Gwyn menee nukkumaan ja Hp jatkaa oven avaamista. Örren rupeaa tarjoilemaan eksyynelle vieraalle ruokaa, paistaa massea. Koirillekin tarjotaan ruoka. Siihen mennessä kun masset on valmiina, on Hpkin saanut oven kokonaan avattua.

Lenalt jatkaa:

Örre herättää minut ja kertoo hyökkäyksestä. Oloni ei ole paras mahdollinen. Örre näyttää ahkiolle päin, siellä on pikkutyttö. Se käpertyy pienempään kasaan turkiksien keskellä. Yritän saada tyttöön jonkinlaista kontaktia. Kasa hytkyy. Tarjoan hänelle Örren antamaa ruokaa, näyttäisi tytölle kelpaavan, mutten halua antaa pelkälle kädelle mitään. Turkikset raottuvat. Valo kuuluu sattuvan. Yritän maanitella tyttöä vielä pitkään.

Kvynthami ja Hp menevät linnaan ja laukaisevat karhunrautoja kivillä. Maa on jäässä. Soihtuja ei ole. Alaspäin mennessä näkyvyys loppuu kymmeneen askeleeseen, Portaat jatkuvat 14 kumausta ja 7 klonkkia. Ovea käytettään soihtuna. Pari menee alas, vanhaan, tyhjään kellariin. Lattiassa on reikä, josta johtaa askelmat alaspäin. He kävelevät alaspäin, käytävä kääntyy ja päätyy ylöspäin meneville portaille. Kvynthami kuulee murtuvan äänen takanaan, vaimo tippuu jäihin. Tai tippuisi, mutta hyppää pois, kattoon (vrt. Charlien enkelit). Portaiden yläpäässä näkyy valoa. Vaimo liikkuu metrin verran eteenpäin ennenkuin tipahtaa napaansa myöten hyiseen veteen, mistä kyllä nousee ylös.

Pari tulee portaita pitkin ylös, he nousevat haudasta. Leirissä on kaikki muut. Saan tytön nousemaan turkiksista pitäsen yhtä nahkaa päänsä päällä syömällä eväitä. Tytön alkuperästä keskustellaan. Pikku-G kysyy vihdoin tytöltä tämän henkilöllisyyttä, hän ei vastaa. Annamme tytön olla rauhassa hetkisen. Hp kertoo löydetystä käytävästä, Pikku-G jatkaa. Puhumme myös matkamme tarkoituksesta. Örre menee tutkimaan hautaa.

Örre pohtii jään ylitystä ja tulee takaisin etsimään tarpeeksi pitkiä riukuja. Hän kyselee HP:lta käytävästä lisätietoja. Örre ottaa muutaman riu'un ja tulee takaisin. HP ja Pikku-G menevät hautaan, Örre menee mukaan. Minut jätetään vahtiin, pikkutyttö jää kanssani. Örre huomaa, että käytävässä on puulattia, hän ottaa riu'ut mukaan. Pikku-G esittelee Örrelle kellaria. Örre kerää jäätyneitä sammakoita koirille. Joukko jatkaa ylöspäin. He tulevat kerrokseen, jossa ei ole ikkunoita. Huoneessa on joskus nukuttu ja säilytetty varsijousia. Yksi sängyistä näyttää olevan vielä käytössä, jonkun pesänä. Yhdessä nurkassa on kivinen arkku, joka on lukossa. Pikku-G menee kerroksen ylöspäin, siellä on 2 luurankoa, joista toinen makaa sammuneena pöydällä. Pikku-G piirtää luurangon ääriviivat pöytään. Örre kaataa toisen luurangon, siltä irtoaa toinen käsi. Pikku-G kertoo, että luurangot vaihtavat paikkaa, Örre ei ota uskoakseen. Hän vie pöydältä kynttelikön kynttilöineen.

He sytyttävät yhden kynttilän. Pikku-G tutkii luurankoja kynttilänvalossa. Örren kaatamalla luurangolla on kultahammas, toisella on hopearaha sydämen paikalla. Örre kaivaa sen pois. Kolikossa on muinaisnorria ja kuningas Alfgeirin kuva. Örre ottaa kultahampaankin mukaan. He lähtevät ja palaavat monta kertaa, luurangot eivät liikahdakaan. Örre epäilee pikkutytön tulleen täältä.

Yritän saada pikkutyttöä puhumaan, hän kertoo nimensä olevan Hanna. Hän ei tiedä, mistä tulee tai miten on päätynyt tänne. Eksynyt, tyttöraukka on. Hän vaikenee menneisyydestään.

Pikku-G menee tutkimaan pesäsänkyä. Viimeinen päiväys löytyy 110 vuoden takaa. Pikku-G menee katselemaan ikkunasta, hän näkee alaspäin menevän kurun. Tästä pystyy vahtimaan pohjoisesta ja etelästä tulevaa kurua tulematta nähdyksi. Pohjoisesta näkyy toinen torni. Pikku-G menee katon sisään, siellä on linnunraato. Hän veikkaa, että toiseen torniin on matkaa 12 mailia, torni on paikalla, jota ei oikein näe, ellei osaa katsoa juuri oikeaan paikkaan. Porukka menee kellariin, mitään ei löydy. Toisesta tornista Iso-HP löytää oven paikan ja viereisestä kallionseinästä luolan. Luola on lähestulkoon luonnollinen, siellä on pidetty elikoita. Karhu täällä on ilmeisesti viimeksi aikaansa viettänyt. Pikku-G tosin on sitä mieltä, että asuttajana toimii ilves.

He tulevat leiriin keskustelemaan Angmarin sijainnista. Tästä pohjoiseen ja itään, sanoo Örre. Örre kyselee Hannalta, kuinka kauan hän on asunut linnassa, kuulemma vähän aikaa. Pikku-G ottaa Hannan puhutteluunsa. Hanna ei näytä puhuvan uhrakia. Hänellä ei ole kuulemma kotia. Pikku-G yrittää ottaa selville Hannan taustaa ja katsoo tämän korvia. Tavalliset ovat. Hän istahtaa Hannan viereen ja yrittää saada juttua aikaiseksi. Hanna vetäytyy. Hän kertoo juttuja itsestään ja yrittää lypsää samoja tietoja Hannasta. Uimisesta ja mäenlaskusta tyttö ei ole kuullutkaan, Pikku-G yrittää saada selville, josko tyttö tykkäisi kukista ja ampiaisista... Hanna saattaa löytää tien minne vain haluamme. Örre lähtee takaisin linnaan, käväisee samalla uimassa. Hän käy tutkimassa sänkypesää ja tulee takaisin. Kysyn Hannalta, minne hän luulee meidän olevan matkalla. To be continued...

OFFTOPIC: (Emppu sanoo: Mä olen jo päättänyt, ettei mulle tule kolmenkympin kriisiä.)

Jungle: Naida ja palaa! (Denrik palaa kun muut nai.)

7.10.

Viisi pientä porsasta vaeltaa lumierämaassa. Gyndham pikku possuliini tarpoo hangessa, nenä juuri lumen yläpuolella. Saparo keisari lumessa värjöttelee ja pikku saparoletti HP - hän lumidyyneillä hyppelehtii. Örren tuo karjuista mahtavin koiravaljakolla ajelee ja emakon oloinen Lenald raahustaa perässä...

Leirissä koirille tarjotaan majavanraato-namia. Denrik kitisee elämän pahuutta ja perunoiden puutetta. Örren kaivautuu taljojensa väliin - muut minne lystäävät. Denrik kamppailee koirien kanssa ja Gyndham joutuu TAAS pelastamaan hänet. Koira seikkalun jälkeen Denrik kamppailee muiden kanssa hyvästä makuupaikasta. Gyndham jää vahtimaan, kun muut nukkuvat.

Aamulla Örren, Lenalt ja HP heräävät lumihangen alta ja Denrik löytyy pyörtyneenä. Gyndham joutuu elvyttämään Denrikin lumipesulla. Denrikin herätty HP, Gyndham ja Örren kiistelevät miten lumiluola pitää valmistaa... Loppu tuloksena Örren kaivautuu ahkionsa alle taljoineen, kun muut asustavat HP loihtiman jää katoksen alla. Örrenin nukkuessa muut käyvät hänen ahkiollaan syömässä savukalaa pettuleivällä (- ne kirotut).

HP ja Lenald viettävät aikaansa juomalla vodkaa ja laulamalla. Gyndham juoksee ulos pullo kädessä ja Lenalt perässä. Gyndham jättää pullon hankeen ja palaa takaisin lumimajaan. Lenalta nappaa pullon ja jatkaa matkaansa lumisateeseen. Känninen HP tekee puuseinän lumumajan oven eteen, ja Gyndham joutuu kaivautumaan takaisin majaan. Denrikin yllyttämä HP tekee lisää taikoja, kuten wall of darknesin jne.

Lenald alkaa lähennellä Örreniä ja kotvasen kuluttua Lenald ja Örren alkavat tekemmän juuri sitä-itseään taivasalla. Denrik menee ulos heittämään Örrenin "rankaiseman" Lenaldin naamalle lunta: "Siitäs saat minultakin!". Lumimajassa Gyndham välttelee puolestaan vaimonsa lähentely yrityksiä. HP vonkaamisesta sivaantunut Denrik alkaa vetämään HP pihalle Gyndhamin ja HP:n vastustellessa - ulkoa kuuluu tuulen ulvontaa ja lihan läpsymistä lihaa vasten. Denrik viskaa HP:n majasta ulos ja Gyndham antaa Denrikille mojovan korvapuustin. Voidakseen olla rauhassa nuorikkonsa kanssa Gyndham käskee Denrikin mennä hakemaan vanhan lohikäärme kypäränsä pihalta. Löydettyään kypärän ja poltettuaan hieman itseään. Hän ilmoittaa iloissaa Örrenille ja Gyndhamille löydöstää - kumpaakaan ei tunnu kiinnostavan... Lenald sammuu ja Örren nostaa tämän pään hangesta ja jatkaa kirnuamista ja hoidettuaan hommat tunkee tämän ahkion alle ja menee itse pihalle.

8.10.

Aamulla Örren lepäilee ahkioonsa nojaillen. Lenalt herää ahkion alta kivuliaana. HP ryntää majasta ulos oksulle ja hetkenpäästä myös Gyndham. Lumihangen alle kuollut Denrik löytyy yhden ajokoiran avulla. Gyndham elvyttää TAAS puolikuolleen Denrikin eloon. Gyndham lähtee jonnekin, oman ilmoituksensa mukaan päiväksi? Örren varastaa säkin jossa on lohikäärmekypärän puolikkaat raahaa sen läheisnen mäen huipulle ja viskaa sen menemään.

9.10.

10.10.

Aamulla Gyndham ripuloi, Lenalt oksentelee. Ja koko päivän sataa vettä. Gyndhamin neuvojen mukaan ryhmä lähtee kohti päivämatkan päässä olevaa kivi tornia. Illalla matkaajat saapuvat tornille, torni on kuitenkin 20 m korkeudella jyrkänteellä. HP pääsee kiipeämällä ylös, muut jäävät kurun pohjalle odottelemaan. HP kiipeilee tornin kolmannen kerroksen ikkunalle ja yrittää sisään, mutta jää suippokorvistaan kiinni ja joutuu riuhtomaan itsensä läpi.

Kurun toisellapuolen on rappuset ja hautapaadet. Örrenin mukaan linna voisi olla 500 vuotta sitten eläneen Björn Jättiläisentappajan linna (tai jotain).

HP ja Gyndham tutkivat linnaa... sisältä löytyy mm. ruokasali jossa kolme luurankoa alemmissa kerroksissa rottien raatoja. Lähellä ulko-ovea Gyndham astuu johonkin (ketunrautoihin?). Päästyään raudoista Gyndham ja HP postuvat yläkertaan ja huomaavat luurankojen vaihtaneen paikkaa. Poistuvat ikkunankautta linnasta ja yrittävät nyt sisään oven kautta.

3.10

Söimme siis perunaa ja marjoja, lepäämme hetken. Yllättäen taivaalla lentää kotka - ei kuitenkaan niin upea kuin Zan. Hetken perästä Dern tulee ja esittelee pyytämäänsä haukea.. hmph. Kyllä minä näin kun se kotka sitä kuljetti. Dern haluaa laittaa kalan, mutta Gwyn päättää tehdä sen. Siitä tuleekin herkullisempaa kuin mitä olemme pitkään aikaan syöneet. Tässä meneekin koko päivä.

Vihdoinkin lähdemme kohti kylää, sinne ei ole edes pitkä matka. Lenalt ei osaa puhua kieltä, mutta minun pitäisi osata. Joka puolella on käärmeen kuvia, jopa oikeita käärmeitä. Kyykäärmeitä. Eivät ne liiku paljoa, on niin kylmä, mutta olen silti hämmentynyt, että niitä on esillä vielä tähän aikaan. Örren meinaa syödä käärmeitä, mutta saamme hänet vakuutettua siitä, ettei se ole kannattavaa. Saavumme kylään. Sieltä kuuluu koirien haukuntaa. jopa 50 koiran haukuntaa. Kylän lähistollä on kapeiden suksien jälkiä, vaikkei ole luntakaan. Hetken perästä tulee joku, selvästi kylän päällikkö, varallisuudesta päätellen. Hänen perässään tulee kaksi tyyppiä, toinen näyttää shamaanilta. Vaihdamme tervehdykset (päällikkö sylkee jalkojeni juureen, lyö nyrkeillä rintaansa ) Hänen puheensa on vaikeaa ymmärtää. Esittelen kuitenkin itseni ja kerron mitä täällä teemme. Päällikkö Hän-joka-näkee-sumussa esittelee toverinsa Pahan-kalan-silmän. Esittelen ryhmämme: aviomies-Gwyndham, Hän-joka-kertoo-tarinoita, Hän-joka-paimentaa-sikoja, Pieni-kakara-Derndrik. Kyläläiset kyselevät menemisistämme ja tulemisistamme ja syistämme. On vain vaikea ymmärtää ja tulla ymmärretyksi.

Puhetta syntyy lisää, kun Örren mainitsee Angmarin. jotain suosta ja susista. Yritän saada selville lisää, ja lopulta päällikkö lähettää hakemaan jotain. Yhtäkkiä Örren rupeaa keskustelemaan päällikön kanssa ihan sujuvasti. (Päällikkö kertoo, että heimo on vapaaehtoisesti eristäytynyt laaksoon, jota käärmeet suojelevat. Koska pääsimme läpi, meidän tätyy olla ystäviä. Isossa laaksossa on kolme Käärmeiden kylään, joista isoimpaan olemme päätyneet. Koiria käytetään kuljetukseen. Käärmeiden laaksosta johtaa neljä laaksoa pois, lännestä tulee pahoja miehiä ja hyvää riistaa, pohjoisessa vuorenalainen maailma, koillisessa sola, jumalan polku, idässä reitti Kettujen maille. Kettujen maiden kautta ei pääse, ketut tappavat, Käärmeilllä ja Ketuilla on veriviha yllä. Muggan polkua saavat kulkea vain papit tai shamaanit.) Keskustelen lopuksi Örren antaa päällikölle tikarin lahjaksi. Sitten saamme ruokaa. Örren kertoo lyhyesti mitä jutteli, saamme kuulemma teltan ja ruokaa.

Syötyään Dern päättää tutustua koiriin. Koirat vaan eivät halua tutustua häneen. Ai jai. Dern pyytää, että hänen housunsa korjattaisiin, Örren lupaa hoitaa asian. Hetken perästä sisään tulee kolme tyttöä, yksi vie Derndrikin mukanaan riisuttuaan tämän housut. Yksi tytöistä istuutuu Örrenin, yksi Gwyndhamin viereen. En pidä siitä. Sillä aikaa Dern leikkii tytön kanssa. Örren menee teltan perälle "ihmettelemään", Gwyndham lähtee ulos ja minä perässä. Lähdemme iltalenkille laakson eteläpäähän katosmaan paikkoja. Kiipeäminen vuoren rinnettä ylöspäin ei ole mikään helppo homma, rinteet ovat hyvin jyrkkiä. Mutta eiköhän siitä selvittäisi. Laakson itäreuna on kovin polutonta, johtuisiko Ketuista vai mistä. Myöhään illalla palaamme sitten takaisin. Sillä välin Pahan-kalan-silmä on lastoittanut Lenaltin jalan. Saamme kuumaa suopursu teetä rasvakokkareiden kera.

4.10.

Aamulla herätessämme huomaamme maan muuttuneen valkoiseksi. Örren lainaa kyläläisiltä laudan kappaleita ja kepin ja kiertää kylän ympäri yllättävän lujaa. Hän kertoo, että välineen nimi on sukset. sen jälkeen Örren opettaa Derniä leikkimään lumessa, poika kun ei ole koskaan lunta nähnytkään. Menemme innoissamme laskemaan mäkeä. lenalt onnistuu laskemaan päin puuta rajusti. Sitten alkaa lumisota... Ruokailun kuluessa keskustelemme lähdöstä. Yö sujuu rauhallisesti, koirat vain pitävät paljon meteliä niin kuin aina.

5.10.

Aamulla Dern häviää mäkeen. Päällikkö tuo Örrenille kolmen koiran koiravaljakon, ovat kuulemma parhaimmat koirat kylästä. Reessä on vaikka mitä tarvikkeita. Sitten Örreniä opetetaan ohjaamaan valjakkoa. Päivä kuluu.

6.10.

Herätessämme huomaamme lumisateen alkaneen. Monta päivää olen myös voinut hyvin, mutta tänä aamuna olo on huono. Liikkeellä oleminen ei varmaan tee hyvää minulle. Ei ainakaan kun liikkeellä oleminen tapahtuu näillä seuduilla. Dern vaihtaa yhden perunan pettuleipään Örrenin kanssa. Lähdemme kohti Kettujen maita sankassa lumisateessa. Näkyvyys on huono, eikä kulkeminen muutenkaan ole helppoa. Puoleen päivään päästyämme rupeamme olemaan nälkäisiä ja aika väsyneitäkin. Jatkamme kuitenkin matkaa. En itsekään haluaisi, mutta gwyndham on päättänyt niin. Jossain välissä Dern tulee takaisin hieman kauempaa kaikki karvat pystyssä. Metsästä kuuluu ryminää, koirat ovat peloissaan. Haluan lähteä pois ja siksi lähdenkin vähitellen kauemmas. Yhtäkkiä ryminä lakkaa. Kaikki jäävät katsomaan, mitä tuleman pitää. gwyndham tulee ja kertoo, että puut katkeilivat luonnollisesti, todennäköisesti lumen painosta. Jatkamme siis jälleen matkaa.

Olemme ilmeisesti jonkin laakson pohjalla, pistämme illan tullen laavun pystyyn. Lumisadekin harvenee. Se on hyvä. Dernin seuraksi tulee seitsemän oravaa, mutta koirat eivät tykkää siitä ja ne tappavat kolme oravaa. Örren ruokkii koirat kaloilla ja tarjoaa muille pettuleipää, jopa hieman kalaa. Gwydham sanoo minulle, että menisin nukkumaan rekeen. Tyhjennämme sen siis tavaroista ja nukun siinä. Yön aikana kirkastuu ja tulee myös toooodella kylmä. Kun Gwyndhamille tulee kylmä, hän menee nukkumaan koirien viereen.

7.10.

aamun tullen Dern on kärsinyt kylmästä lievän nuhan seurauksella. Muut nukkuivat ihan hyvin. Pakkasta on 15, 20 astetta. Olemme..metsässä. Ympärillä näkyy vuoria, mutta tarkkaa paikkaa on vaikea sanoa. Ketut ovat edessäpäin, todennäköisesti. Aamupalaksi metsästämme 16 majavaa. Örrenin kanssa nyljemme ne. Koirat söivät teurasjätteitä. Muut söimme nauriit aamupalaksi. Dern yrittää kinata ja jäädä paikalleen syömään "kunnon ruokaa". Lopulta päätämme jäädä tekemään majava-keittoa. Sitä Dern ei kuitenkaan voinut syödä, vaan söi omia perunoitaan ja muuta. Gwyndham kerää mukaan ahkion pituisia, puolitoista metrisiä keppejä. Sitten lähdemme liikkeelle. Jonkin aikaa matkattuamme laakso jakautuu kahtia vuoren kohdalta. Valitsemme eteläisemmän haarauman kulkureitiksemme. Vähitellen laakso kapenee, nousee ylöspäin ja jossain ylhäällä edessäpäin on sola. Metsää ei ole näkynyt. Ennen pimeän tuloa teemme lumesta ja taljoista itsellemme tuulisuojan. Illalla tuulee pohjoisesta, laaksossa vinkuu. Onneksi meillä on suoja, siellä on ihan hyvä nukkua. Jälleen kerran Gwyndham pitää vahtia.

29.9

Önisen, tai niin Hopeapilvi kuulee ollessaan ainut hereillä aamu varhaisena. Hopea lähtee rannalle jaloittelemaan, sää on parantunut. Dernin kuorsaus heiluttaa kuusen alaoksia, tai niin seuraavaksi heräävä Örren ainakin kuvittelee. Ei kukaan pikkupoika voi kuorsata noin kovaa, mies ajattelee. Örren menee myös rannalle nähden Hopean tallustelevan rannalla. Örren palaa telttaan puukko kädessä, mutta sujauttaa sen takaisin kun näkee että Gwyndham tuntuu heräilevän. Örren paneutuu takaisin paikalleen, mutta sorkkii vielä nuotion jämiä. Aamu on rauhallinen ja hiljainen, olisipa näin useamminkin...

Heräilen hikisenä, huhuh mikä yö. Aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta, otan märät alusvaatteet pois ja lähden kuivattelemaan niitä ulos. Hopea kävelee rannalla, mutta minut huomatessaan hän lähtee tulemaan luokseni, aamu usvan leijailessa Hopean jaloissa kuin matto. Tervehdin häntä, mutta vastausta ei kuulu. Tosin en kuule omaakaan ääntäni, rykäisen, ehkä ääni on vain aamukäheä. Ei, se ei tunnu auttavan, en jostain syystä kuule mitään, onneksi Hopean kauniit huulet muotoilevat sanat selkeästi ja kirkkaasti niin onnistun seuraamaan keskustelun kulkua silti ja antamaan vastauksia. Syytä kuurouteen en tiedä, pistää ymmälleen. Dern ja Örrenkin tulevat ulos, Dern ei tunnu käsittävän miksi huudan. Ja kysyykin, "Gwyndham... etkö... sinä... kuule... mitään...?"

Saarelta hohtaa vihreätä valoa sykkien. Onneksi tiedossani on joitakin kuuloa parantavia yrttejä, yksi jopa kasvaa varmaan läheisillä seuduilla. Lenalt tulee kanssa ulos, mutta ei osaa oikein puhua selvästi. Saa kuitekin kysytyksi tuosta vihreästä valosta, kerron sen olevan pahan shamaanin henki. Samalla muistan unen ja hiekkaan piirretyt riimut? Lenalt kyselee niistä, santaan kirjoittamalla, pyydän häntä unohtamaan sen ja pyydän puhumaan vain selvästi. Muut tappelevat jostain, en pysty seuraamaan joten menen riimuja tutkimaan. Hopea on ymmärtänyt osan riimuista, ja saan tietooni että niissä on symboolit: hirvi, jää, tuli, kuolema, metsä, sielu, pahat henget. Muut keskeyttävät minut kokoajan, vaikka yritän lähteä etsimään parantavia yrttejä.

Dern ja Örren kinastelevat majassamme jostain, hakisiko Dern vettä vai ei, keskustelu ei tunnu johtavan mihinkään. Lähden etsimään Febfendu puita, Hopean ja Lenaltin syödessä puolukoita tyytyväisinä läheisellä mattähällä.

DErn ja Örren ovat jotenkin ajautuneet rannalle ja vesirajaan, molemmilla on puukot käsissä, Örrenin vatsasta vuotaa verta, aivan kuin kynnet olisivat viiltäneet. Dern huutaa hädissään Gwyndhamia, en yllättäen kuule, mutta Hopea ja Lenalt rientävät apuun. Dern sepustaa, että Örren olisi hyökännyt hänen kimppuun. Hopea painuu sisälle majaan varsijousi valmiina, siellä Örren hoivaa Anista ja tekaisee tarinan miksi Dern väitti asioita. Hopea uskoo kaiken ja lähtee takaisin syömään puolukoita, Lenalt antaa vain läksytyksen Dernille. Dern menee majaan, ja Örren pelottaa pojan pois. Hädissään Dern taas huutaa apua, puolukkamätäs on kuitekin mielenkiintoisempi kuin Dernin hätä, Hopea ja Lenalt eivät siis vaivaudu. Dern kaivaa piilostaan vihreän kiven, samaisen ison helmen jonka löysin Shilizan luolista. Sitten poika pyytää Örrenin ulos ja lahjoittaa kiven tälle, Örrenpä ei tiedä kiven haittoja vaan ottaa sen pahaa aavistamatta käteensä, kivi välähtää kirkkaasti ja Örren vaipuu tajuttomana maahan, hänen kädessään on mahtava palojälki, ja verisuonet pullottavat aivan ihon pinnassa vaikka käsi on muuten aivan valkoinen. Havaitsen tämän kun saavun etsintä retkeltäni, huudan muita luokseni. Dern selittää jotain puolustukseksi, mutta syyttävä sormi tuntuu osoittavan Derniä. Tartun Lenaltia ranteesta ja tivaan hänestä tietoja, seuraa sanatulva jonka Hopea todistaa oikeaksi. Seuraavaksi tivaan Dernin tiedot ja tarina vaikuttaa uskottavalta. Lenalt ei myöskään valehtele Aniksen murtuneesta nenästä, eli Örren tuntuu olevan syypää kaikkeen. On parasta että jätämme hänet juuri tähän paikkaan, ryhmämme, tarkemmin perheeni hyvinvointia ei hän enää uhkaa. Lenalt ei haluaisi jättää Örreniä...

Hautaamme Aniksen iiriläisittäin, siinä menee koko iltapäivä. Dern jopa kehtaa kysyä kesken kaiken, että "eiks tän vois jo lopettaa" kun en vaivaudu vastaamaan, niin poikaa kehtaa vielä poistua syömään puolukoita. Tästä täytyy vielä puhua pojan kanssa.

Örren palaa tajuihinsa, ja alkaa ryömimään kohti rantaa, Lenalt lähtee hänen luokseen. Sanon Hopealle, että pakkaisi tavaransa, me lähdemme nyt! Lenalt vastustelee, ja puolustelee häntä. Murhamiehen kanssa en enää matkaa, se on varma. Örrenin mieli on kuitenkin muuttunut, tai niin ainakin luulen, kun hetken luen miehen sanoja. Väittää pahan hengen vallaanneen hänet, mutta nyt se olisi poistunut suunnattoman kivun takia. Olen varmaan liian hyväsydäminen, mutta kysyn vielä esi-isiltäni onko Örrenin henki siirtynyt Manalan puolelle, minulta kestää hetki rauhoittua, henkinen tasapainoni ei ole tosiaan kunnossa. Esi-isäni kertovat että Örren vielä vaeltaa maanpäällä, mutta tuo ei kerro mitään pahasta shamaanin hengestä, onko se hengissä vai ei, luultavasti on. Örren kertoo Lenaltin välityksellä tievänsä, että paha henki kirosi minut, ja Örren ehkä osaisi parantaa minut. En kyllä luota mieheen enää pätkääkään, tosin se säästäisi minut melkoiselta vaivalta. Miksi kaiken pitää olla niin vaikeaa. Yö saapuu ja kaikki menevät yöpuulle, kun Örren on nukahtanut niin poistun majasta ja menen nukkumaan salaisen kuusen alle.

30.9

Palaan aamulla majalle, kaikki ovat vielä hengissä, ehkä Örreniin voisi luottaa... Syömme aamiaiseksi Hopeapilven loistavaa haaparousku pataa. Ja sitten Örren suorittaa maagisen rituaalin kutsuen pimeyden jumalia uhrakiksi. Kuulo palaa vasempaan korvaan, mutta oikea ei vieläkään oikein kuule kunnolla. Hieman alkaa taas epäilyttämään, Örren kertoo että paha henki yritti välttää Näkkijärven linnaa, vähän on tarinassa aukkoja. Mutta menköön tällä kertaa, lähdemme matkaamaan pohjoiseen, tarkoituksena olisi yhyttää Lenaltin reitti Largosiin. Matkamme varrelta löytyy sattumalta Febfendu puun kelo, maasta kaivan kaksi mukulaa jotka keittelen liemeksi ja korvani paranee. Hopea on saannut lounaaksi 5 fasaania, joista riittää vielä seuraavaksikin aamuksi. Matkaamme kohti länttä pian ja löydämme pienen puron jota seuraamme, kunnes tulemme pienelle putoukselle. Tähän pystytämme leirimme, pidän yön vahtia ja kuulen susien ulvontaa, tuo auttamani lauma siellä taitaa pitää meteliä.

1.1o

Heräsimme, liikuimme, ylitimme joen, Dernillä oli bambiratsu, pystytimme leirin, nukuimme laaksossa.

2.10

Aamuyöstä alkaa kuulumaan kumeaa rummutusta, laaksossa kaikuu niin etten osaa sanoa mistä se tulee. Rummutus loppuu aamusta, ja muutkin heräilevät. Etsin meille hieman ruokaa, Hopealla on vähän huono olo, pääsemme jatkamaan matkaa vasta puolilta päivin. Muutaman tunnin kuluttua saavumme solaan ja ilta yhyttää meidät kun saavumme solan suulle. Pidän vahtia, mutta en onnistu löytämään ruokaa ryhmälle. Tosin eksynyt lokki tiputtaa 3 ahventa meille. Illalla Dernille on ilmestynyt jostain myös punajuuri, jota poika rouskutaa myhäillen.

3.10

Seuraava aamu koittaa perkeleen kylmänä, solassa ujeltaa pakkastuuli, juu on kylmä. Hopealla on aamuisin nykyisin aina huono olo, taitaa vauva pitää meteliä. Örrenin solvaukset ja Dernin sutkaisu saavat Hopean erittäin kärttyiseksi. Vaellamme kukkuloiden yli ja kohta näemme läheisen kylän, nahkaisia tiipejä, ja leiritulet savuttavat. Ruuaksi on marjoja, ja Dern luovuttaa pitkin hampain perunan jokaiselle. Pistämme leirin pystyyn.

26.9

On aamu. Itse olen hyvässä kunnossa, mutta kaikki muut ovatkin sitten enempi vähempi sairaita. Gwyndham ei halua kävellä, viime aikojen vaellukset tekivät hallaa jaloille. Derndric on juuri ja juuri hengissä, mutta ei liiku vielä vähään aikaan. Örren heräsi, mutta on myös epämääräisessä kunnossa. Anis kanssa. Ja Lenaltin jalkahan on lastassa. Taidamme siis pysytellä täällä vähän aikaa. Tylsää. Sataa. Ympärilläkään ei näy muuta kuin kuusia, ei edes vettä rannalta.

Örren lähtee kuitenkin jonnekin vaeltelemaan. Takaisin tultuaan hän kyselee missä olemme.En tiedä, eikä kyllä kiinnostakaan. Muggastumbin pohjoispuolella, kuulemma. Niin ainakin Gwyndham sanoo. Örren lähtee etsimään venettämme. Sitäkään ei löydy. Mutta ei se haittaa, kukaan muu kuin Örren ei haluakaan palata Näkkijärven linnaan. Muualle menemiseen ei venettä tarvita. Örren päättää lähteä yksinään linnalle. Toivotamme hänelle hyvää matkaa. Örrenin silmissä on jotain outoa, ne hohtavat. Mutta hänellä on kiire lähteä pois, eikä hän suostu oikein vastaamaan kysymykseeni miksi. Änkyttää vain jotain.

Tylsistyn vain hetken, kun Örren palaa takaisin ja painuu nukkumaan. Hän sanoi että rupesi väsyttämään ja päätti tulla takaisin. Linnakin on kuulemma tylsä paikka. Olen samaa mieltä, mutten ymmärrä häntä silti. Majava tulee sisään neljää kalaa suussaan. Hassua. Majava näin lähellä. Örren päättää tehdä siitä paistia ja hyökkää sen kimppuun puukon kanssa. Dern ei tykkää siitä, mutta ähisee vain jotain epämääräistä paikaltaa. Sillä aikaa Örren naulitsee majavan hännästä ja käpälästä lattiaan. Hän yrittää käyttää lenaltin vasaraa, mutta Lenaltkaan ei ole yhteistyöhaluinen. Siinä katsellessani majava puraisee Örreniä takamukseen... Aika köyhää taistelua, täytyy sanoa. Lopulta majava kuolee, ja Örren jatkaa hakkaamista vielä hetken aikaa. Hän hakkaa kalojakin. Örrenillä on niin nälkä, että hän rupeaa syömään majavan häntää semmoisenaan. Kun Gwyndham yrittää mennä katsomaan, onko hän kunnossa, saa Gwyn vastaansa puukon. Vainoharhainen Örren kerää ruuat syliinsä ja nylkee majavan.. ei selvästikään ihan kunnossa. Örren rupeaa kasaaamaan nuotiota. Itse päätän lähteä metsästämään. Dern haluaa haudata majavan ja yrittää saada sekä Aniksen että Gwynin auttamaan. Örren on pelottava. Painun kauemmas ulos. Vesisateessa Masse ja sen nahka säkissä, verisenä Örren ei ole yhtään normaalimpi. Hän menee yksinäisen puun alle, josta voi tarkkailla ympäristöään ja tekee nuotiota sinne.

Muutkin tulevat ulos. Gwyn rupeaa tekemään nuotiota myös, Dern heittelee Örreniä kivillä. Tämä saa Örrenin Dernin kimppuun ja nostamaan pojan ilmaan, hyvin, hyvin vihaisen näköisenä. Dern yrittää komentaa Anista hakemaan majavan, mutta Anis piiloutuu. Sauva kädessä G lähtee Örreniä kohti, joka kuitenkin suuntaa rannalle, missä hän rupeaa heivaamaan Derniä... Gn ja Ön kohtaus, Ön torjuessa Gn lyöntiä Dllä on aika hurja. Ooops. Dn pallea ei tainnut tykätä hyvää. Ja taistelu jatkuu... g hyökkää veteen perääntyvän Ön kimppuun. Hyökkäys keskeytyy, kun Ö menee niin syvälle veteen, ettei G pysty seuraamaan perässä. Örren alkaa hukuttaa Derniä. hän kuitenkin muuttaa mieltään nähdessään Lenaltin jousi kädessä rannalla. Örren vaeltaa vedessä rantaa pitkin kauemmas.Jonkin ajan kuluttua vesi ympärillä värjäytyy punaiseksi. Sitten Dern lähtee uimaan kohti rantaa, kasvot veden pinnan alla. Kun D nousee vedestä ja lähtee kävelemään kohti Gtä ja Lää, hänen kaulassaan näkyy iiiiiso reikä, josta valuu verta hiljalleen. D yrittää lähestyä Gtä, joka ei kuitenkaan halua päästää häntä ihan lähelle... Gwyn lähtee leiriä kohti hitaasti laahustava Dern perässään. Örren pysyttelee edelleen vedessä. Lenalt hakee purjekankaan Gwynin puolesta.

Palaan piakkoin mukanani jänis ja fasaani. Juuri leiriin päästyäni näen, kuinka Örren juoksee suoraan kohti Gwyniä ja hyökkää. Taistelu alkaa aivan silmieni edessä. Huudan ihmeissäni mitä täällä tapahtuu. Ennen kuin kukaan ennättää vastata, onnistuu Gwyn lyömään Örreniltä tajun kankaalle. Dern puree Gwyniä. Sitten Lenalt kerkiää selostaa tilanteen minulle. Mutta mikä Derniä vaivaa? Ollessaan juuri puraisemassa Gwyniä uudestaan, hän kaatuu maahan. lenalt tuo purjekankaan Dernin luo ja poika pistetään kääreisiin. Se kuitenkin kääritään auki, kun Gwyn haluaa tutkia haavat. Lenalt käsketään vahtimaan Örreniä, jos se herää, pitää tainnuttaa. Gwyn herättelee Derniä henkiin. Siltä on sydän pyäsahtynyt... Örren ja Dern parannellaan molemmat ja sitten potilaat raahataan purjenkankaan päällä leiriin. Örren sidotaan kiinni kuuseen.

Rupean laittamaan ruokaa ja puoleen päivään mennessä olen kasannut leiriin nuotion, johon laitetaan kiviä lämpenemään. Se lämmittää myös potilaita. Ruoka on oikein hyvää, siät viedään jopa Anikselle, vaikka se kehtaa väittää, että minä olisin syypää Örrenin sekoiluun jollain haltiataialla. Gwyn päättää tehdä nuotion leiripuumme alle, sillä ulkona on sateen takia hyvin kylmä. Syvään kuoppaan saadaa tuli pystyyn ja yöllä on paljon mukavampi olla kuusen alla. Lehdet tippuu puista. Syysmyrsky puhaltaa ympärillämme ja vettä tulee välillä jopa oksien alle. Gwyn kertoo tarinan piristykseksemme, vaikka ei se niin hirveän hyvä ole. Minä kuitenkin pidän. Sitten Lenaltkin kertoo tarinoita, mutta hänen tarinansa ovat kauheita...jotain riivatusta miehestä, ja sitten sensuuri kamaa... Sitten nukkumaan. Gwynin vieressä saan unta, vaikka saatiinkiin niin kamalia iltasatuja.

Aamun tullen Gwyn muistaa, että Dernille pitää hakea toinen marja. Hän antaa meille toimintaohjeet ja lähtee. Minä menen rannalle katselemaan näkyykö siellä liikettä. No näkyyhän siellä. Gwyn uiskentelee vedesssä. Hämmästyn kovasti. hetken kuluttua Gwyn raahaa hieman kauemmas rannalle ruumiin. Sellaisen, joka on ollut vedessä HYVIN pitkään. Olen ihan iloinen, etten näe sitä. Gwyn puuhailee jotain ruumiin parissa. Ei vaikuta kauhean innostuneelta. Menen lähemmäs. Sillä aikaa Gwyn löytää suusta jotain kiiltävää. Sormuksen. Gwyndhamia ei mikään näytä häiritsevän tänään, joten hän avaa vatsan. Haju on kammottava. "Nahkainen pussi" vatsan sisällä sisältää pienen metallisen rasian. Hetken kuluttua sieltä löytyy myös kahtena palana oleva pähkinä, eli se mitä Gwyn etsikin. sitten vain vatsan sisällön hautaaminen ja ruumiin kuljetus vesille. samoihin aikoihin rupeaa kuulumaan ukkosta. Gwyn kieriskelee suopursuissa peittääkseen kalmanhajun.

Takaisin leirillä Lenalt tulkitsee gwynin puuhat kosioriiteiksi ja iskee tälle silmää "siinä mielessä". Onneksi en huomaakaan. Gwyn rupeaa valmistamaan pähkinästä tahnaa, jota tarjoaa Dernille. Tahna haisee pahalle, tietenkin. Onneksi ei tarvitse syödä sitä. Dernkään ei halua syödä sitä, huutelee Anista. Gwyn kerkiää lähteä ulos huolehtimatta Dernin syömistä ja tulee sitten takaisin juuri kun Dern köhii kuoleman kourissa. gwyn toteaa vain, että antaa kuolla. Minä en ymmärrä. Gwyn lähtee hautaamaan Massea ja tulee sitten takaisin varmistamaan Dernin kuoleman. G on ihan outo. Sitten kun Dern on kuollut, Gwyn syöttää sille marjan. Sitten ymmärränkin paremmin, miksi hän toimi niin kuin toimiö. Gwyn rupeaa syöttämään tahnaa Dernille ja samaan aikaan Örrenkin herää, nyyhkyttäen. Gwyn messuaa ja koskettaa jokaista meistä sen aikana. Vaikutta tosi jännältä. Lenaltin kohdalla Gwyndham keskeyttää. Hän olikin viimeinen meistä.

Minä ja Gwyn lähdemme molemmat etsimään ruokaa. Keräämme puolukoita ja löydämme jopa kohtuu tuoreen kaadetun hirven. "Teltassa" Dern meinaa lyödä Örreniä, mutta Anis tule väliin ihmetellen Dernin elossaoloa. Dern muuttaa mielensä. Lapset nahistelevat ja Lenaltilla on varmaan aika tylsää. Ei tosin minua haittaa. Örren nyyhkyttää yhä. Lapset kinuavat Lenaltia hakemaan ruokaa. Tämä ei tietenkään suostu, mutta yhtäkkiä Dern lähte ryömien hakemaan ruokaa. Lenaltin estellessä tulee Anis avuksi. Tappelu! Anis lähes kuolee.. Dernin kostaessa Lenaltille hän polttaa itseään kekäleellä... Ei hyvä. No good. He horosho. ja kekäle/kirves taistelu jatkuu. Vahinkoa molemmille. Lenalt nappaa Dernin kiinni ja viskaa kepukan notksin jäänteisiin. Poikaa uhkaillaan. Lenalt naulaa Dernin vaatteistaan puuhun. Dern hiippailee pois, mutta väsähtää heti ulkopuolelle. Lenalt siirtää Aniksen makuupaikalleen ja lähtee Dernin perään.

Kun pääsemme takaisin mökille, siellä on vain siteistään irtautunut Örren ja nukkuva Anis. Örren sanoo heti ekaksim ettei tämä ole sitä miltä näyttää ja kertoo kuinka kaikki on Lenaltin syytä. Kerrottuaan mitä teitää, Örren vetäytyy nurkkaan. En oikein tiedä mitä ajatella. Olen aika järkyttynyt. Gwyn menee tutkimaan Anista, joka tulee tajuihinsa hetken kuluttua, ja suuttuu kopeloivalle Gwynille. Sytytän nuotion uudelleen. Anis on sekaisin. Minä menen ulos katsomaan, näkyykö Derniä ja Lenaltia. Ei näy. Mutta Dern löytyy vähän matkan päästä syömästä puolukoita. Mietin hetken aikaa, pitääkö hänet tuoda takaisin. Miettiessäni jostain kaukaa kuuluu lenaltin huutoa. Gwyn tulee ulos. G huutaa Llle vastauksen. "Mitä?" "Missä olet?" "Metsässä" No, löytää se Lenaltkin takaisin huutojen avulla. sitten onkin selitysten aika... Odotamme Gwynin kanssa mielenkiinnolla. Minusta tuntuu, etten enää halua olla Lenaltin lähellä. jos hän päättääkin yhtäkkiä lyödä minua, mutta "ei tarkoita lyödä kovaa", minulle voisi käydä vaikka kuinka. Örren tulee ulos ja selittää, kuinka paikka on kirottu ja meidän pitäisi lähteä pois. olen samaa mieltä. Ei ole kivaa. On kylmää ja märkää, joten palaamme koloomme. Eihän sitä tietenkään pimeällä lähdetä minnekään, kun Aniskin on niin huonossa kunnossa. Hieman yksi jos toinenkin välttelee Lenaltia.

28.9.

Aamulla pitkään raivonnut myrsky vaimenee viimeinkin. lenalt menee katsomaan Anista, mutta Dern uhkailee tikarin kanssa. L antaa asian olla. Gwyndham miettii mitä Anikselle pitäisi tehdä. Hän kysyy minulta, pitäisikö meidän auttaa Anista, vai antaa hänen mennä paremmille metsästysmaille. Mielestäni meidän tulee tehdä jotain, jjos vain voimme. En tosin tiedä mitä voimme tehdä. Örren yrittää houkutella meitä lähtemään linnaan. en halua sinne edelleenkään, eikä Gwynkään. Emme siis mene. Ulkona ollessani huomaan järvellä laivan. Se on kaukana, toisella laidalla. En pidä laivoistakaan. Katsomme ettei laiva näe meitä.

Gwyn ehdottaa, että Anis vietäisiin linnaan, ja sinne voisi mennä kuka haluaa hänen kanssaan. Eli siis Dern ja Örren. Dernin asenne nyt vain on mitä on. Muut lähtisivät pois. Se kuulostaa hyvältä mielestäni. Päätämme lähteä joka tapauksessa linnan suuntaan ja jatkaa sieltä lenaltin reitille.

Jatkamme kinastelua ja siinähän menee loppupäivä, eli jäämme vielä yöksi tänne. (GM-over rule)