Osa 14: Aivoriihi ja maanalainen ansa

päivä 20.4

Puro sanoi puli puli, kevät tuli siinä väissä kun oraakkeli kertoi meille asioita. Suorinta tietä pohjoiseen Wyrmandaluksen luolalle. Hookan istuu pulkassa. Kevät on mukavimmillaan.

24.4

Saavumme luolalle. Luola on kostea sulaneesta lumesta. Gwyndham menee taas vaatteettomana. Alas menee G, H, S , Vanda. Håkan ja Simma tulkitsevat tekstejä luolan seinässä. Vanda ei osaa kyseistä kieltä. Onneksi Håkan osaa, tietojen pimittäminen ei onnistu. Fixu tyttö. Håkan alias ”haltiapoika” ja Vanda sanailevat keskenään, pientä kitkaa on ilmassa. Håkan on kuulema liian nenäkäs, meillä on käsissä louttamusongelma. Onneksi se saadaan ratkaistua kun Simma toteaa, ”minulla on tämä” nostaen sotavasaransa ilmaan. Aloitamme muutaman päivän mittaisen aivoriihen. Meillä on Wyrmandaluksen sauvan 2 alinta osaa, Gwyndhamilla alin ja Vandalla seuraava pala. Sekä kirja joka kuvaa sauvan kokonaisena ja muutenkin tietoa sauvan käytöstä ja voimista (kieli: Old Valar). Vandalla on jokin kirja jota hän ei annan muiden katsoa/lukea.

Sekä lisäksi vanha tarina Wyrmandaluksesta ja hänen kahdesta lapsestaan. Tarinassa Wyrmandalus on pimentohaltia, sisäänpäinkääntynyt ja hyvin mystinen hahmo muutenkin. Tarina on ajalta jolloin Wyrmandalus liikkui vielä ihmisten keskuudessa. Tarinan ajanjakso on noin 2 kuukautta, tarinan merkittävin osa käsittelee 9 Näkykiven hankkimista, jotka sitten hänen tyttärensä Ceralin Feist piilotti isältään. Wyrmandalus karkotti tyttärensä, kun he tapasivat vuosien päästä. Niin Wyrmandalus esitti vain yhden kysymyksen tyttärelleen, ”missä kivet?”. Ja tytär vastasi, ”Koskettaa taivasta, syvimässä syvyydessä, pimeimmässä lehdossa, avoimella aavalla, kohisevassa koskessa, kaukana käsiesi ulottumattomssa.” tarina loppuu kun normaalisti rauhallinen Wyrmandalus takoi tyttärensä ja tämä katosi näkyvistä.

Vanda tietää myös 3 näkykiven paikan. Lake of Tears (länsi Kuduk), Mount Babulin (itä Largos), Karaz-Hur (eteläinen Gory). Håkan tietää yhden kiven sijaitsevan Angmarissa. Nafudin länsipuolela on suuri mangroverämeikkö ja sen keskellä kukkala, jonka päällä olisi yksi kivi. Näin Vottere mainitsi Gwynille joskus aikoinaan.

Vanda toteaa että Angmarissa olisi pakko käydä, koska siellä on lisää tietoa. Onneksi päivä sujuu mukavasti rupatellessa. Räntäsade vie viimeisetkin lumet maasta. Yöstä tulee kylmä ja pimeä.

Simma tieää kertoa Wyrmandaluksesta ”lohikäärmeiden esiäitinä”, jolla oli 3 lasta: Aslak, Analuk, Lapsiku. Wyrmandalus myös tappoi Pahan Valarin ja Pahan Norrin, koska nämä tulivat ryöstämään. Tarinan ei oikein taivu kauppakielelle.

26.4

Aamu on kirkas ja sinivuokot nostavat päätään ensikerran tänä keväänä. Aamulla keskustelemme minne tulisi lähteä, pohdimme tulisiko meidän etsiä näkykivet vaiko puolituisten aikakirjat jotta voisimme löytää sauvanpalat. Vanda toteaa aikakirjan olevan vain satua. No, tarinoilla on aina monta taustaa, nytkin liikumme varsin kyseenalaisilla vesillä. Kaikki voisi periaatteessa olla pelkkää satua, mutta enpä usko. Håkania kiinnostaa kovasti tuo voimakivi joka on luolan perällä. Menemme sinne ihmettelemään, Simma tekee jotain unnukka-unnukka tanssia. Itse tutkin romahtanutta kammiota, jospa vaikka vihreä kuula löytyisi. Tai jos jotain olisi jäännyt huomiotta. Simma rupeaa yhtäkkiä värisemään ja kuolaamaan (ts. saa powerpointteja simona lisää per rundi), ilmeisesti tällä on jotain tekemistä mustan kiven kanssa joka luovuttaa Simalle voimaa. Simma yrittää irroittautua voimavirrasta, ja puskee pois kiven luota kuin paksussa siirapissa. Simma vanhenee, kasvot ovat hieman ryppyisemmät ja hiukset harmaammat. Simma sähähtää aina kun koskee johonkin, ylimääräistä energiaa. Håkan on tuupertuneena luolan lattialla, herää vartin kuluttua täysin kalpeana ja sopertaa jotain osoitellen luolan perälle.

Vanda on erittäin kiinnostunut Simman tilasta ja tekee tarkkoja muistiinpanoja kun Simmma taikoo ja rätisee. Simman taikaluut muuttuvat pölyksi, joka rätisee ja säkenöi. Ilmeisesti Simma kanavoi osan voimistaan taikaluihin. Salamat leimahtelevat Simman ja luiden välillä, ukkonen jyrisee. Luultavasti ääni kantautui aika pitkälle. Bronislava kerää taikajauheen talteen. Simma jatkaa noitarummun lyömistä ja jättimäinen leipä ilmestyy luolaan. Tämän jälkeen luolaan pelmahtaa sieniryöppy, sienet alkavat kasvaa aivan mistä vaan. Vaatteista, kivistä, leivästä ja niistä riittäisi 64 päiväksi syötävää. Simma tuupertuu kun taika on tehty. Bronislava kerää talteen jokusen sienen ja jättää Simman nukkumaan.

Luolassa Håkan yrittää jotain ja korvista alkaa nousta savua, Håkan tuupertuu tajuttomaksi maahan. Saan Håkanin raahattua ylös lopulta. Kun menen koskettamaan Simmaa niin kaikki taikaenergiani katoaa slmänräpäyksessä. Olo on kuin tyhjiin imetty, ja seuraavana aamuna on aikamoinen päänsärky.

27.4

Päätämme Simman kanssa vielä mennä uudelleen luolaan, koska luulemme lohikäärmeen sielun siirtyneen voimakiveen. Simma laskee sotavasaran kivelle, joka sulaa samantien ja koko vuori alkaa heilua. Luola sortuu luultavasti aika pian ja Simma yrittää ottaa voimakiven mukaan. Kivi osoittautuukin vain säilytysokeroksi jollekin mustalle lieriölle, joka voisi hyvinkin olla Wyrmandaluksen sauvan pala. Lieriö hohkaa kylmyyttää ja aiheuttaa pahaa oloa läsnäolollaan.

Luola on sortunut, meiltä on takaisinpaluu sulkeutunut. Alamme miettimään paluukeinoa...

Ylhäällä Håkan teleportailee kiviä pois ja yrittää raivata tietä luoksemme. Kaikki loitsut eivät onnistu ja yksi kivistä iskeytyy häntä selkään.

Alhaalla jatkamme poispääsyn pohtimista, Simma päättää imaista hieman lisää energiaa.

Kaikki sähisee ja säkenöi sinistä energiaa, Simma purkaa energiaansa ymristöönsä. Tunturi muuttuu osin tomuksi ja soraksi, kaikki ei-maaginen materiaali kärsii ~10 vuoden aikahypyn. Tunturin kylkeen on tullut iso kraateri. Mutta saimmepahan sauvan palan ja säilytyslaatikon esille. Simma seisoo kraaterin pohjalla pohjalla munasillaan.

Simma ja muut hakeutuvat leirin jämiin ja yrittävät selvitä yöstä, onneksi yö on lämmin.

28.4

Aamulla Vanda saapuu hevosineen kiroilleen, yksi on loukannut jalkansa. Menee lihoiksi. Mutta kuitenkin kaikki hyvin, kukaan ei kuollut.