Osa 02: Tapaus Kanervakukkulalla

15.1

On kirpeä ja kylmä pakkasaamu, pohjoisella taivaalla "revontulet" loimuavat, mitäköhän nekin oikein ovat. Aivan kuin suuret kankaat roikkuisivat tähdistä, ehkäpä on jokin henkien juhla. Ihmetelen taivaankannen valoja kun ryhmämme valmistautuu lähtöön, kaikki ovat pukeutuneet lämpimästi. Jaloista löytyvät joko lumikengät tai sukset. Itse katsoin parhaaksi käyttää lumikenkiä, sukset kun ovat niin arveluttavia. Kukapa olisi uskonut että keskeltä pohjoisen aroja, norrien ikeen alta löytyy ihmisiä ja hobitteja, jotka ovat tietoisia lohikäärmeistä ja niiden heräämisestä. Ja kylänväki vieläpä on auttanut meitä avokätisesti, jostain kumman syystä vaikka aluksi minun piti saada valita ketkä vapaaehtoisista lähtevät niin mukaan kuitenkin tuli hieman ei toivottuja matkalaisia, kylänpäälikön nuori ja pulska tytär, Ajatar, aivan kuten poninsakin ei varmasti ole tarponut pitkiä taipalia teillä tietymättömillä. Sitten hieman kaikkien yllätykseksi mukaan lähtee myös nuorin bardiopppilas, vaikka vanhimman olisi olettanut saavan moisen kunnian, mestaribardi kuitenkin perustelee valintansa oikein hyvin. Olisihan retkemme erittäin tärkeä tulevan sodan kannalta.

Oppaamme Simma on haluton kähtemään Nagyaan, siellä kuulema vaalea kutriset norrit tekevät meistä hakkelusta. Ryhmän johtajuuden saa Väinämöinen, melkein mykkä kylänjohtajan poika, mitäköhän tästä vielä seuraa. Kylänjohtaja on varma valinnastaan ja enkä minäkään pistä pahitteeksi että johtajuuden taakka otettiin pois harteilta. Tosin mieluummin olisin suonnut johatjuuden vaikka äkäiselle norri palkkasoturille, jonka nimeä en kyllä osaa vieläkään sanoa. Katsahdan Väinämöiseen ja tämä lähtee samantien liikkeelle, retkikuntamme saa saattueeksi hobittibändin joka puolitoista kilometriä jaksaa tallustaa ja rallaattaa kakkua syöden, mutta sitten on jo niin pitkä kodin lämpöön, että hekin kääntyvät kohti kotia lopulta.

Matkaamme koko päivän ja uljas johtajamme ei pukahda sanaakaan. Illan tullen Väinämöinen päättää käydä nukkumaan hankeen kun me muut pystytämme telttaa. Kun kaikki on valmista niin Väinämöinen pelmahtaa sisään ja alkaa syömään kaikkea mitä voi, hobitit syövät toistensa lautasilta ja meidän. Ihme touhua, täytyy alkaa säännöstelemään ruokaa paremmin, Hopea jää hieman nälkäiseksi ja äkästyy siitä. Täytyy jättää hieman ekstra aamiaista.

16.1

Aamulla Kielo huomaa että poni on paskantanut hänen jaloilleen, matka jatkuu taas kuin äänettömästä käskystä. Päivällä pidetään noin tunnin tauko. Illalla matkanteko vain jatkuu, pikkuväki alkaa hieman hyytyä ja jopa Hopeapilvi on väsähtänyt, raskaus on vaatinut veronsa. Mutta Väinämöinen vain jatkaa menoa, ja me jätätämme muut kun hetken olemme Väinämöisen kanssa taivaltaneet niin hobitti päättää hypätä katajapuskaan. Ihmeveikko, no seuraan häntä, katajapuska olikin vain luolan suuaukon suojana, sinne pikkumies jää soihtua syttytelemään ja käskee minut muiden luokse. Kun palaan niin muu seurue on pysähtynyt, Kielo makaa hangessa. Hopean poltellessa happamannäköisenä piippua, Bronislava nukkuu ja Simma puuhailee jotain eläimensä kanssa. Ketään ei tunnu kiinnostavan että kerron lähellä olevasta kuivasta luolasta. Käyn lumipesulla herättämässä Kielon. Hopeapilvi on vetänyt jo kunnon tötsyt piipustaan, on jo valmis jatkamaan matkaa.

Matka jatkuu hitaasti ja lopulta Bronislava kaappaa Kielon kantoon todeten "että saa olla sitten viimeinen kerta", eikä se varmasti ollut viimeinen kerta. Luolalla Väinämöinen kärtsää kyytä, ja sehän herättää Kielon lauluäänen, saamme kuulla mukavan rallatuksen hyvästä kyystä ja raskaasta matkasta. Lopulta kaikki painuvat yöpuulle. Ajatar päättää jäädä yöksi ulos poninsa kanssa. Simma ei halua olla missään lämpimässä, taputtaa vaan pakkasen kovettamaa telttakangasta.

17.1

Aamulla huomaan että pakkanen taitaa vain kiristyä, Ajatar on selviytynyt yöstä hyvin Simman vieressä. Matkaamme hidastaa Ajattaren poni, joka joutuu tarpomaan läpi hangen. Päivällä pidämme taas lyhyen piipputauon, ja illan tullessa saavumme hobittikylään, Kanervakumpuun Kielo tietää kertoa ja katoaa samantien etsimään sukulaisiaan. Pääosa kylänasukkaista on naisia, kylän nuorenmieht ovat jossain. Kielo selvittää nuortenmiesten kohtaloa, ovat kuulema jäänneet kiinni Angmarin tunneleissa ja ovat nykyisin kaivosorjia. Väinämöinen on juonnut simaa serkunssa isänsä kanssa surutapahtumien takia. Kylän naispuoliset hobitit ovat kovin innoissaan kaikista miehistä jotka kylään tulivat, itse katson parhaimmaksi pysyä tiukasti sisällä Hopean kanssa. Simma on tapansa mukaan yön ulkona.

18.1

Aamulla heräämme kaksistaan talon parvelta, Bronislava nukkuu lattialla aseet kädessään ja hobittilapset leikkivät iloisena siinä ympärillä. Ulkona on nyt kyllä niin kylmä että pysyn mieluummin sisätiloissa. Huomiseksi luulisi lämpenevän. Päivä sujuu rattoisasti. Kieloa kuumotaa miesten puute. Kielo hakeutuu Väinämöisen ja tämän sedän seuraan. Jotka vain kippaavat ja tuijottavat tuleen, Kielo liittyy joukkoon ja lopulta Eemeli setä huomaa Kielon. Ja tässä takan edessä olisi juuri sopiva paikka pikaisesti kuksaista. Kielo päättää kuitenkin kieltäytyä, mutta Eemeli setä on päättänyt pitää nätistä tytöstä kiinni, huonolla menestyksellä. Kun Ajatar saapuu paikalle niin Eemelipä tarttuu Ajatartajalasta ja alkaa repimään saapasta irti. Potkimisen äänet kantautuvat keittiöön, jossa Ulpukka tiskaa ja Kielo on seurana. Ulpukka kysäisee tilanneselostusta, Kielo liioitellen kertoo kuinka Ajatar kenkii vielä Eemelin hengiltä. Ulpukka ryntää keittiöstä hätiin, mutta Ajatar vain potkii silmittömästi jonkinlaisen raivokohtauksen kourissa. Ajatar lopettaa kun sekä Ulpukka että Eemeli makaavta maassa. Ajatar päättää istahtaa penkille Väinämöisen viereen kun tilanne on rauhoittunut. Veli tarjoaa vain ääneti piippua, Ajatar kuitenkin kieltäytyy. Kielo jää pohtimaan mitä tulisi tehdä...

Minä ja Hopea vietämme kahdenkeskistä laatuaikaa. Kun Kielo keskeyttää huutamalla, "meillä on ongelma". Kielo koittaa taivutella minua alas parvelta, lupaudun tulemaan kohta alas. Mutta kieltäydyn kuitenkin, ei se kuulostanut niin vakavalta. Kielo kipuaa jopa parvelle, ja taivuttelee lopulta minut lähtemään katsomaan tilannetta. Kielo käy hakemassa Simman tyköötä kylän johtajan vaimon, ja käskee pukemaan vaatteet päälle huonoin tuloksin. Kielo taivuttelee ja lopulta parvelta tulee joku nuori tyttö lähtee mukaan. Jaksaa marmattaa koko makan kuinka turhaa tämä on. Eipä täällä ole mitään tapahtunut. Palaan takaisin omalle parvelle. Sadatellen kipuan takaisin parvelle vällyihin, jossa kaksi hobittityttöä on hieman varkaissa repuillamme. Bronislavan rautanuija hakkaa lattiaa kumeasti ja hänen jämäkkä käskyäänensä huutaa, että jättäkää hänet nyt rauhaan yrittäessään nukkua.

Eemeli setä kovistelee Kieloa ja läimii tätä, antaa kunnon selkäsaunan Kielolle. Kun asiat on saatu sovittua niin Kielo käy hakemassa huilunsa ja soittaa raukean sävelen. Eemeli on aika kangistunut. Kielo etsii sopivaa nukkumasoppea, ja päätyy lopulta viinikellariin nukkumaan kaikkine kamppeineen... Maistellen kuitenkin kaikkea mitä kellari tarjoaa ja päätyy hyvin huppeliin. Onneksi minä olen autuaan tietämätön tästä kaikesta.

19.1

Aamu valkenee hieman lämpimämpänä, Simma kertoo että hänellä olisi ollut viisi naista viime yön aikana. Kaikki hobitit ovat kadonneet kuin maan alle. Puoleltapäivin Väinämöinen ilmestyy ovelle ja johdattaa minut taas Eemelin talolle. Jossa Ajatar on ihan kanttuvei, mutta lumipesu herättää hänet. Heti herättyään Ajatar kenkäisee Väinämöistä kiukuissaan. Tämä taipuu kaksinkerroin ja päästää ÄÄNEN, no tilanne kuitenkin rauhoittuu. Ja riita saadaan sovituksi. Väinämöinen jatkaa matkaa, vaikka kaikki eivät ole vielä edes mukana. Löydän Kielon nukkumasta viinikellarista, ilmeisesti juonnut edellisenä iltana hieman liikaa. Samoin Ajatar on aika huonokuntoinen. Joudun hieman puhuttelemaan hobittinuoria. Eihän tuollainen nyt sovi. Kun Hopeapilvi alkaa valittamaan rasituksesta, niin huomautan Väinämöiselle että kohta kannattaisi pysähtyä. Leirimme saadaan pystyyn pitkän työn tuloksena, ja noin puoliltaöin pääsemme telttaan. Ajatar ja Kielo ovat ihan puhki. Voivottavat jatkuvasti. Pääsemme jopa nukkumaan. Kielo mököttää ja tarjoan teltan parasta paikkaa Kielolle korvaukseksi päivän rankkuudesta, enkä varmaan viimeistä kertaa tuumin. Bardimme taitaa olla hieman pehmeä...

20.1

Lunta sataa niin paljon, että horisonttia ei voi edes toivoa erottavansa, hanki on kasvanut 30cmetrillä, tuuli pyörittelee lunta. Joitakin eläimiä on matkan aikana nähty. Päivä huonosta näkyvyydestä huolimatta sujuu ongelmitta, ja pimeän tullessa olemme järven jäällä, Väinämöinen osoittaa että haluaa leirin tähän jäälle. No mikäs siinä, yö on kylmä kun tuuli ujeltaa teltassa. Kukaan ei oikein nuku hyvin

21.1

Aamulla on pakkasta 25 astetta, lähdemme seuraamaan vielä sulaa ja vuolasta virtaa kunnes saavumme iltapäivällä koivun luokse jonka oksaan on hirtetty mies kauanaikaa sitten, ruumis roikkuu kuluneena siinä edelleen. Väinämöinen osoittaa vain hiljaa sitä, ja jatkamme sitten matkaa. Kielo on hieman huolestunut, mutta matka kuitenkin jatkuu... Kunnes Väinämöinen pysähtyy myöhäiselle piipulliselle. Ja on hieman huolestuneen oloinen, kutsun päästäisen hangen alta luokseni, pieni hiiri kertoo että edessäpäin on jonkinlaisia isoja petoja. Väinämöinen osoittaa minua ja Hopeaa että lähtisimme tutkimaan pusikkoa, suden aistini valpastuvat ja lähden hiipimään pusikkoon. Löydämme ihmisen veriset jäljet, kuinka joku on raahautunut hangessa. Seuraamme jälkiä länteen, ja löydämme tajuttoman norrin hangesta. Kolme nuolta on iskeytynyt hänen selkään, nykäisen yhden sulan irti nuolesta. Pyydän Hopeaa viemään viestin Väinämöiselle ja kertomaan myös Bronislavalle. Tämä tietää heti kertoa että nuoli on uhrakien ja luultavasti myrkytetty. Hopea ja Bronislava palaavat tajuttoman norrin luokse, osoittautuu naiseksi joka mahdollisesti on Nagyan linnanherran tytär, hyvin todennäköisesti jopa. Bronislava tietää kertoa jotain linnanherrasta, Ulric Verisestä. Jolla kuulopuheiden mukaan on hurjia ja hyvin verisiä huveja. Tytöllä on viestinviejän kotelo, ja muutenkin hyvät varusteet. Olen kahdenvaiheilla, yrittääkö pelastaa vai jättää. No, Bronislavan mielestä hänet kannatta pelastaa ja lupautuu jopa vetämään hänet Nagyaan. Puramme ketjupanssarin raadon päältä ja sidomme haavat. Tunti siinä vierähtää, mutta onnistumme ja vedämme raadon leiriin. Kielo on hermostuksissaan ainoa hereilläolija, Väinämöinen on nukahtanut kannonnokkaan ja Simma nukkuu hangessa Ajatar vierellään paasko tyynynään. Pystytämme teltan, Väinämöinen ei pidä ollenkaan löydöstämme. Tuijottaa norria tuimasti ja alkaa soittamaan kanteletta. Me muut menemme nukkumaan...

22.1

Aamulla Hopea herää huolissaan lapsista ja koko Hukkunevan kylästä. Löydän päivällä hirven jäljet ja seurailen niitä, kun lopulta löydän hirven niin kovin on korkea hirven hintapyyntö, että kävisi kylässä tarkistamassa että kaikki on hyvin. 20 leipää, ei minulla nyt niin montaa ole ja hirvihän siitä vimmasuu ja kiroaa kaikki karvaiset ihmiset pihtareiksi. Kun illalla allamme saavuttaa asutusta Väinämöinen ilmoittaa taas että voisi vetää kurkun auki norrilta. Keskustelen pöllön kanssa joka tarjoutuu viemään viestin kylään, Kielo raapustaa viestin vellumille, tai osalle sitä. Pöllö pitää itseään vahvana ja lähtee viemään viestiä, kun ei vain luulisi itsestään liikoja. Kuvailen pöllölle tarkasti shamaanin jolle viesti pitäisi toimittaa.