Osa 04: Keltaiset marjat ja Julle

reali aika: 19.11.2004  - Osa 4: Keltaiset marjat ja Julle

28.1.

Bronislawa kirjoittaa

Pikkuväki leikkii jo ulkona, kun heräilen aamunkoittoon vanhemman uhrak-miehen vierestä. Astun ulos juuri sopivasti kun Lillaman pyytää ruokaa. Ismannen käy etsimässä Wäinämöistä ja löytää ruokaa, kun Wäinämöinen köyrii vanhemman naisihmisen kanssa. Ismannen ei taida olla suosittu heidän keskuudessaan, varsinkin kun hän saa lopunkin kylän katsomoon. Ismannen haluaa tietää reitin ja lähtee pois, Wäiczki viittaa ulos. Ismannen hakee Lillamanin ja kertoo suunnan, he päättävät lähteä ruoan jälkeen. Lillaman tarjoaa tiipiitä, vastineeksi hän saisi saltströmmingiä ja kuivattua majavaa. Ruokaa on kuitenkin turhan vähän, joten Lillaman miettii Wäiczkin jättämistä tänne. Ismannen haluaa tietää kylän sijainnin i östen.

Ismannen kerää tavaransa ja istuu taljan päälle reen viereen. Hän kaivaa katiskan ja turkiksia esiin, kylän naiset alkavat kiinnostua. Pikkuväki vaikuttaa jo lumiukoilta keskellä lumisotaa. Ismannen huutaa "Minä en ole puolituinen!" ja näyttää taljaansa. Hän haluaisi käydä kauppaa ruoasta. Pettuleipää, kuivalihaa, savulihaa, savukalaa, saltströmmingiä ja puolukkahilloa. Saamme katiskasta 40 kg leipää, saltista mammat raahaavat kaiken omaisuutensa paikalle. Ismannen jakaa saltin. Tarjolla on yrttijuomia, yrttejä, leipomotuotteita (mm. joulutorttuja), käsitöitä, nahkatöitä kahdelta, pieniä lapsia, loput kauppaavat lihaa. Korut ovat luusta, Ismannen innostuu. Lillaman yrittää estellä, mutta 200g salttia vaihtaa omistajaa. Seuraavat 200g vaihtuu rannesuojukseen, Lillaman alkaa jo hermostua. Ismannen sanoo hankkivansa ruoan matkalta ja hankkii seuraavaksi saappaat puolella kilolla. 15 kalan jälkeen Ismannen lopettaa vaihtamisen ja pistää saltpussin pois.

Rupeamme tekemään lähtöä. Aurinko paistaa, lähdemme ilman Wäiczkiä puoliltapäivin kohti itää. Kuljemme soiden läpi. Elävän ilmapuntarin säätiedotus klo 14 lupaa kahta päivää aurinkoista ja sen jälkeen matalapainetta idästä. Lillaman häivyttää jälkiämme, Ismannen löytää karhun jälkiä eiliseltä. Ismannen kertoo Lillamanille kopposta, Lillamannen lähtee Ismannenin perään ja käskee minun pitää huolta muista, näin teenkin. Ismannen näyttää Lillamanille karhun jäljet, Lillaman haluaa jättää karhun rauhaan. Hiukan edempänä näkyy verijälki. Ismannen menee verta kohti, kuusen alla on taistelun jälkiä. Ismannenin makuaisti sanoo, että veri on ihmisestä, eilen kahdesta ihmisestä, jotka liikkuvat jalkaräteillä norrista kohti södravästiä. Jäljet johdattavat suomättäälle, jossa on aukko kyljessä. Ismannen keskustelee Lillanin kanssa karhusta, yllättäen Kielo ilmestyy heidän luokseen.

Sjutton också, se pentu pääsi livistämään sillä aikaa, kun kerroin sotartkistäni. Ismannen pelkää, että heitä aletaan seurata, Lillan ehdottaa ratkaisuksi jälkien peittämistä, Isen suostuu tähän. Kielo lähetetään edeltä, hän on hyvin vastentahtoinen. He tulevat perässämme, ilta laskeutuu pimeänä ja kylmänä. Annan Kielolle kurinpalautusta, ehkä hän jotain oppii. Fru Lillan tekee meille taas jäätaloon nurkan ja katon kunnes nukahtaa. Laitamme tiipiin seinäksi ja alamme ruokailemaan. Isen syö kalaa ja paketoi kaiken hyvin tarkkaan pois. Kun Lillan kysyy ruokaa, Isen alkaa käymään kauppaa. Kielo ottaa leivän, mutta saa Iseniltä lyö häntä. Sen jälkeen hän ehdottaa minulle vaihtokauppaa, annan hänelle puukon 10 leivästä ja 5 kalasta.

Isen kokeilee leipää, on hyvin pahaa. Isen heittää leivän pois, Lillan hakee sen. Kielo kysyy, haluanko olla suuri sankari vai kaikkien vihaama, ihan kuin välittäisin. Fru Lillanin piippu tupruttaa paksua savua, minä annan Kielolle neljäsosaleivän. Lillan antaa pikkuväelle riekon syötäväksi. Ajatar yrittää tehdä ruokaa, onnistuu ihan hyvin, mutta nälkä jää, vaikka leipäkin tuli syötyä. Kielo käy pyytämässä lisää ruokaa Lillanilta, hän antaa vähän lisää leipää. Kielo ei vaikuta kovin ihastuneelta, mutta ei voi asialle mitään. Isenin mielestä joku tarkkailee meitä. Kielo ja Ajatar taistelevat Wäiczkin ruoista ja vievät Lillanin riekot. Eläimet kuulevat jotain. Mitään ei muuten kuulu. Ei yhtään mitään.

Isenin mielestä hiljaisuus ei ole hyvä, Lillan epäilee pahan olevan liikkeellä. Minä olen myös ulkona. Pikkuväki tekee lisää riekkoja, nälkä lähtee osaksi. Fru Lillan polttelee lisää piippua. Lillan katselee taivasta, tähtikirkas koko ajan. Kielo kokkaa lisää riekkoja, menee aika lailla pieleen. Isen menee takasin sisään, mitään erikoista ei kuulemma ei ole ilmassa. Lillan on samaa mieltä ja tulee sisään. Käymme yöpuulle. Lillan ottaa vaimonsa suusta piipun, Isen epäilee, että Frun sisällä palaa tulta.

29.1.

Lillan näkee painajaisia hereillä ollessaan, hän epäilee, että nukkuessaan hän näkisi enneunia. Aamulla hän herää hikisenä ja väsyneenä, ei muista, mitä unta on nähnyt. Isen kiertää mökkimme, mitään jälkiä ei näy. I norr on lähde, joka ei ole jäässä. Virtaa, vesi on kylmää. Isen tulee takaisin, ottaa kalaa ja menee takaisin lähteelle. Kielo pyytää Lillanilta ruokaa, hän ilmoittaa ruoan loppuneen. Kielo yrittää penätä ruokaa, Lillan ei halua antaa periksi. Lillan ohjaa heidät Isenin luo, Isen ei ole paikalla. Yhtäkkiä kaloja on neljä vähemmän. Isen tulee hakemaan leilin ja lähtee taas jonnekin. Minä ja Lillan käymme myös. Siellä on kiviä, savukaloja ja luita. "Seita", sanoo Isen ja viskaa luut ja kalat lähteeseen. Sitten hän ottaa vettä ja kävelee takaisin. Lillan ottaa vettä, otan vettä ja yhden kalan. isenin pakatessa kamojaan hän huomaa, että kaloja on vain yksi jäljellä. Isen katsoo hetken maastoa ja näkee ponin jäljet sekä muutamat pikkuväen jäljet.

Jatkamme matkaa Isenin johdolla östeniin. Päivä on rauhallinen, siellä täällä on jäniksen jälkiä ja hirven papanoita. Kylmä päivä, matalapaine on kääntynyt ja seuraavaan kahteen päivään ei sada. Isen taputtelee Jullea ja miettii sen syömistä. Jullen jalat ovat huonossa kunnossa. Ajatar yrittää saada käsiinsä pettuleipää ja saakin Iseniltä ja minulta leipää. Ilta tulee, pidän puhuttelun leirille samoin kuin Lillan. Isen on tuohtunut, hänestä Lillanin ei olisi pitänyt syödä minua. Nuotio pystytetään, Fru Lillan tekee ruokaa itselleen. Isen antaa limpun kummallakin. PIkkuiset käyvät kauppaa riekoista ja limpuista. Lillan tarjoaa mausteita Ajattarelle, joka valmistaa riekkoa. Ihan syötävää tulee, maistuu lähinnä katajanmarjoille. Kielo haluaa lisää ruokaa.

Fru Lillanin kauris tuoksuu todellä hyvälle, kaikille herahtaa vesi kielille. Lillan valmistaa Kielolle riekkoa. Ajatar pyytää Lillanilta kaurista, tämä ei anna. Fru Lillan ei anna kaurista Kielolle. Lillan ehdottaa pikkuväelle tapojen parannusta ja kuiskaa Kielolle jotain. Kielo pyytää lisää riekkoa paistettavaksi, Lillanin mielestä on hienoa, että Kielo saalistaa oman ruokansa. Seuraava riekko menee kuulemma Kielon pussista hänelle.

30.1.

Aamulla on puolipilvistä. Keräämme tavaramme ja jatkamme matkaa. Wäiczkiä ei ole vieläkään näkynyt, yksi suu vähemmän ruokittavana. Iso suu. Isen taas etsiskelee jälkiä, yöllä on metsoja mennyt läheltä ohi. Hän lähtee metsälle. Puoli tuntia myöhemmin hän palaa metsojen kanssa. Ajatar kalpenee nähdessään verta ja suolenpätkiä, kehumme Lillanin kanssa hyvää ruokaa, mitä tuosta saa. meidän pitäisi matkata enemmän kohti norria. Isen on samaa mieltä, lähdemme talsimaan sinnepäin. Puoliltapäivin edessämme näkyy kylä, päätämme mennä sinne. Kylä on n. 100 hengen uhrak-kylä, Karhunpesä, he ovat karhun klaanista kotoisin. Kyläläiset ovat hyvin ilahtuneita meidän näkemisestä. He kauppaisivat meille liharuokia ja naurislaatikkoa sekä kaikenlaisia hilloja. Hunajaakin löytyy. Alan kaupata Jullea, mutta Isen meinaa pilata jutun. Hän vaihtaa Jullen viiteen kiuluun keltaisia marjoja. Otan yhden kiulun, loput jäävät Ajattarelle. Lillan kauppaa telttaa, vaihtaa sen suureen uroshirveen. Kauppa vähän takeltelee, Isen haluaa koiria, mutta niitä ei näy. Teltta vaihdetaan, kaupanpäällisiksi tulee vielä karpaloita. Kielo haluaa hunajaa.

Miespuolinen hunajakauppuri tahtoisi hunajasta, mies ei tunne oloaan kotoisaksi. Ehkä se saattaa johtua vaimon läsnäolosta, mutta lämmin hobitinlihakin miehelle kelpaisi. Virallisesti hän tahtoisi hopearahan. Isenin mukaan huomenna sataa puuterilunta. Tervakummun kylä on kyläläisille tuttu, jäämme kylään istumaan iltaa. Isen haluaa uhrakin näyttämään polkua. Viikon verran menisi aikaa. Kylä hiljenee illan pimetessä.

Meitä kestitään, mutta meidänkin pitää osallistua. Isen antaa kourallisen suolaa heille ja saa johtajan kohtelun. Lillan tekee riekkoa ja hyvää tulee. Isen antaa metsot yhteiseen pöytään. Kylän johtaja on Kaatunut Tammi, on kotoisin etelästä. Lillan näyttää, millainen puu tammi on. KT:n tytär, Uhkea Ahven, viettää tämän illan Isenin vieressä. Kylän muut tytöt näyttävät kovin kateellisilta. Lillan kertoo Deirtherin tarinaa, hyvinpä kertookin, Kielo laulaa myös hyvin eikä minunkaan sotakertomuksissani mitään vikaa ole, vaikkakaan ne eivät uppoa yleisöön yhtä hyvin populistiset esitykset.

Kylän isäntä kertoo myös tarinan: "Manalan valot." Tarina on pitkä ja jännittävä. Se kertoo joitain aikoja sitten eläneestä pikkumiesten yhteisöstä, joka eli vuoren laella. He metsästivät lapsia, uudenkuun aikaan nämä itkivät. Tällöin paloivat tulet vuoren laella. Manalaan päin ei ole matkoja tehty, tarinan mukaan pikkumiehet pelkäävät vain todellista rakkautta. Vain todellisen rakkauden haltija voi Manalan valot sammuttaa. Lisäksi tarinassa kerrotaan demonikuningas Winrethistä, hänen päänsä on nähty kesäpäivän tasauksen aikaan Manalan läistöllä, kukaan ei ole silloin turvassa.

Deirtherin tarina kertoo aikoinaan eläneestä sankarista, joka löyti ison suomun, jonka otti mukaansa. Suomu halkesi ja muuttui kilveksi ja miekaksi, joiden avulla hän oli voittamaton. Naistenmies. Hän päätyi luolaan, josta ei palannut, mutta lentävä käärme ilmestyy aamuauringosta.

Nuotion hiipuessa alkaa porukka vähenemään, Uhkea Ahven vie Isenin telttaansa, Kielo pääsee hunajasetänsä käsittelyyn. Kuutta purkkia hänelle ei anneta, kaksi saa riittää. Minä ja Ajatar jäämme nuotion ääreen, tämä tosin lähtee etsimään Jullea. Tämä löytyykin yhden teltan edestä. Hän jää Jullen viereen nukkumaan.

1.2.

Aamu alkaa sarastamaan, kun Kielo tulee takaisin leiriin. Kyläläiset pyytävät meitä jäämään, mutta me haluamme lähteä. Iseniä saa odotella. Ajatar yrittää ottaa Jullea mukaan, mutta yksi nainen estää sen. Lillan selittää Ajattarelle, että Julle jää nyt tänne. Typerä pentu. Nainen ajaa Ajattaren pois. Keltaiset marjat ovat jäätyneet kiuluun. Pikkuhiljaa alkaa sataa lunta. Yritämme saada opasta mukamme. Tervakumpua he eivät sittenkään tunne. Emme ota opasta mukaamme, kun lähdemme. Isenin mukaan meidän pitää mennä till norr, menemme siis sinne. Jossain vaiheessa päädymme kuulemma käärmeiden maille. Lumisade sakenee, iltaan mennessä lunta tulee paljon. Tuulta ei ole eikä pakkastakaan ole paljon. Yön aikana lumisade vähenee.

2.2.

Lunta on vajaa vaaksa enemmän kuin eilen. Olemme vetäneet ahkiota vuorotellen, pikkuväki valittaa koko ajan ja pitää ruokataukoja. Heikot. Isen pistää Lillanin paaskon ohjaksiin, itse hän tutkii maastoa edellämme. Päivällä alkaa sataa lunta, päivä kuluu tuprutellessa. Hirvestä heitellään luita sitä mukaa kun niitä kalutaan.

3.2.

Aamu valkenee kirkkaana, alue on selkeää ylänköä. Olemme ison kukkulan laella. Alamme nyt kulkea kohti norravästiä. Päivä on kaunis, matkaamme eteenpäin. Iltapäivällä tulemme isolle aukiolle, jossa on 5 hirveä. Isen hiihtää luoksemme ja viestii hirvistä. Lillan, Fru Lillan ja päättävät kaataa hirven, minä jään vahtimaan pikkuväen kokkailua, hirvestä tulee ihan syötävää. Kielo keittelee myös, paljon huonommalla menestyksellä. Trio jägarna matkaa kohti aukiota alatuulesta. isen piirtää hankeen ympyrän, jonka reunalle tökkää pisteen. Lillan on siinä. Hän käskee tätä kutsumaan hirveä ja tappaa sen Fru Lillanin kanssa. Lillan kiertää suoaukean toiselle puolelle. Hirvet eivät liiku. Yhtäkkiä kaikki hirvet kääntyvät vastakkaiseen suuntaan kuin missä Isen ja Fru L ovat. Hirvet kävelevät rauhallisesti poispäin heistä. Isen lähtee ryömimään kohti hirviä. Joku hiipii Lillania kohti, hirvetkin huomaavat sen. Isen kömpii jäästä ylös. Hän ampuu täysikasvuista urosta, muttei osu kovin pahasti. Lillan kieltää ampumasta. Hirvet vauhkoontuvat ja joku nainen sähähtää Lillanille. Hän hyppää toisen täyskasvuisen hirven selkään ja ratsastaa pois. Muut hirvet, paitsi uros, joka jää vauhkoontuneena paikalle. Pikkuhiljaa sekin rauhoittuu. Se pysyy rauhallisena, vaikka Isen ja Fru L tulevat lähelle. Lillan hoitaa hirven haavaa. Hirvellä ei ole hätää. Hän lähettää hirven muiden hirvien luokse yrttipussin kanssa. Lillan kertoo naisen olevan jonkun, joka asuu hirvien kanssa.