Osa 06: Edelleen luolassa

4.2. Bronislawa kirjoittaa.

Olemme edelleen luolassa, Lillaman on luolan toisella puolella. Heräilen pikkuhiljaa eikä enää niin paljon pelota. Voi taas tehdä asioita. Ismannen etsii seinistä jotain ja läytääkin kahden kiven välistä käänneltävän kiven. Hän kävelee luurangolle ja etsii toista ovea. Hän ei ollut huomannut Lillamanin jäämistä ansaan. Kyselee tämän perään ja saa tietää, että Lillaman on sisällä. Hän koskee kännettävään kiveen ja kauempana käytävässä, luolan alussa kuuluu ryminää ja iso pamaus. Ismannen menee käytävää takaisinpäin ja huomaa, että katosta on tullut iso paasi. Halliin ei enää pääse. Hän tulee takaisin ja kysyy soihtujen määrää. Hän ottaa soihdun ja pikkuisilta sammuttaa sen. Hän hakkaa Lillamanin paatta, tämä kuulee vaimeaa jyskytystä. Ismannen ottaa käyttä ja valjastaa pikkuiset seuraamaan itseään. Hän menee isolle kivipaadelle käytävän päässä. Hän antaa käyden toisen pään Kielolle sidottuaan toisen pään ensin kiven ympärille. Kielo ihmettelee hetken, kunnes Ismannen käskee hänet alas etsimään reittiä ulos. Hp nukkuu. Kielo ei halua mennä alas, Ismannen tarjoaa köyttä Ajattarelle.

Lillaman kuluttaa aikaa ja järjestelee luurangon luita, peukalonkynnen sijalla on ollut metallikynsi. Sormus lepää takana tasaisella, tummalla neliskanttisella kivellä. Hän menee kiven päälle ja alkaa kokeilemaan eri kuvioita, tekstit ovat kylmiä. Hän kokeilee norrinoidan sauvaa tekstejä vasten, sauvan tahdosta huolimatta. Kilinä kuulostaa ontolta metallilta. Hän painelee merkkejä puukon kärjellä irrottaakseen, merkit näyttävät lähtevän. Merkki on vain kuori, sisällä on kiveä.

Ajatarkaan ei suostu menemään alas, Ismannen päättää mennä itse. Reikä on kyllä sen verran pieni, että turkiksessa siitä mahtuminen voi olla vaikeaa. Hän pyytää siis pikkuisia harkitsemaan uudelleen. Ismannen siloo käyden Kielon ympärille, Kielo jää aika epämiellyttävään asentoon. Silti Ismannen käskee hänet alas ja antaa soihdun. Ismannen hilaa Kieloa alaspäin, hyvinhän se uppoaa. Yritän siirtää Lillamanin paatta, eihän se mihinkään liiku, Kielo lauleskelee pilkkalaulua koko matkan alas, Yhtäkkiä hän huomaa, että köysi on tulessa. Ismannen kiskoo häntä äkkiä yläspäin., mutta vaihtaakin äkkiä suuntaa ja lisää vauhtia, Kielo kiljuu alhaalla ja yrittää sammuttaa tulta kädellään. Köyttä on yhteensä 27 m, mistä parikymmentä on jo mennyt. Köysi loppuu, Kielo ei näe vielä muuta kuin tunnelia. Pohjaa ei näy, Ismannen miettii kuumeisesti, miten Kielon saisi hyvin yläs. köysi palaa vähän. Kielo heittää soihdun alas, matkaa on vielä kymmenisen metriä ennen sihahdusta. Tulee pimeää.

Ismannen hilaa Kielon äkkiä ylös, on pimeää. Menemme seinien viereen, emme halua tippua kuoppaan. Kielo lyä Ismannenia arkaan paikkaan, hän tärmää johonkin isoon jja karvaiseen (minuun), Ismannen kuulustelee Kieloa. Mietimme poispääsyn mahdollisuuksia. Ismannen kävelee seinää pitkin. Hän tärmää Ajattareen, joka läppäisee häntä käteen. Ajatar on pahasti reitillä. Ismannen nappaa Ajattaren kainaloon ja siirtää pois tieltä. Kielokin läytyy. Hän jatkaa käytävää eteenpäin, HP:kin läytyy. Hopeapilveltä läytyy rinnat ja 5 soihtua.

Lillaman huomaa symbolien hohtavan vihreää valoa, kuten hänen kivensäkin. Luurangon alla olevassa kivessä on myäs symboleja, kuten käytävän toisellakin puolella, Ismannen huomaa tämän. Hän menee luurangon taakse ja ottaa medaljongin kaulaansa. Ismannen istuu amulettipaadelle ja huomaa istumisen tuntuvan erittäin hyvälle. Positiiviset tunteet hyäkyvät pintaan. Huomaan, että Ismannenin suusta valuu kuolaa ja silmät ovat suuret. Hän yrittää pasta pois ja onnistuukin. Ajatar tutkii luurankoa. Ismannen ottaa luurangon kypärän päähänsä, mitään ei tapahdu. Yritän ottaa kirvestä luurangolta, se vaikuttaa ihan turvalliselta. Kirves on painava, mutta sen painotus on erinomainen. Se on kaunis. Ismannen menee paadelle, joka tukkii tiemme.

Lillaman kopistelee haarniskan tyhjäksi ja menee luurangoksi luurangon paikalle. Haarniska on erittäin mukava, kypärä on raskas, saappaat tukevat jalkaa hyvin. Hakkaan battleaxella ja warhammerilla Lillamanin paatta. Kielo tulee hipeläimään ovea ja alkaa tuijottamaan sitä suu auki ja kuola valuen. Ismannen kiskaisee hänet pois. Ismannen yrittää katsoa, mikä Kieloa vaivaa, pulsii on ainakin vaihteleva. Tämä saa kypärän päähän. Kolmen tunnin päästä on saatu seinään pieni reikä, Lillan ei vastaa huudettaessa. Vihreää valoa hohtaa. Kahden tunnin päästä Ajatar voisi mahtua läpi, Ismannen katsoo sisään. Lillan ja luuranko ovat kadonneet, takaseinän teksti hohtaa vihreää valoa. Paasen päällä istuu kääpiä sotisovassa ja mulkoilee ismannenia. Tämä on ensin kauhuissaan, mutta kävelee sitten toiselle puolelle ja nostaa luurangon luut. Hän kävelee takapaadelle ja kokoaa luurankoa.

Vihreä valo sykkii sydämenlyöntien tahdissa. Kielo pyärtyy, Ajatarta pelottaa, minua ei pelota yhtään ja ismannenia jännittää vähän. Ismannen kokoaa jonkinlaisen pinon, mitään ei tapahdu. Lopetan jonkun ajan päästä hakkaamisen, reikä on Ajattaren kokoinen. Mielestäni lisäää hakkaaminen ei ole hyvä juttu. Ismannen katsoo sisään ja tavaa tekstiä takaseinältä. Kurkistan Ismannenin jälkeen. Viiden metrin päässä on hohtavia vihreitä kirjaimia, joista yksi puuttuu. Oven edessä istuu uljas kääpiä. Kääpiä mulkoilee. Vaikka tulen pois ovelta, kääpiä mulkoilee minua yhä. Sen kirveestä valuu tuoretta verta.

Hakkaan lisää seinää, Kielo herää ja on todella huonovointinen. Ismannen laittaa toisen luurangon haarniskan päälle. Hän laittaa kypärän vyälleen Kielon päästä. Kääpiän kirveestä tippuu yhä enemmän verta. Kysyn Ismannenilta, mitä pitäisi tehdä, hän kurkistaa aukosta. Ajatarta ja kieloa pelottaa yhä, mutta, he ovat silti tajuissaan. Olen aivan näännyksissä. Ismannen tyäntää kypärän reiästä, kääpiä näyttää mumisevan jotain. Hän yrittää mennä sisään, mutta jää jumiin. Kummallista ääntä kuuluu. Otan sotavasarasta paremman otteen.

Ismannen pääsee kuin pääseekin eteenpäin ja menee katsomaan kääpiötä lähempää. Se on aivan Lillamannin näkäinen. Mihinkään se ei näytä reagoivan. Ismannen pyytää kirveen ja lyä varrella Lillanin kädestä kiven. Pallo osuu seinään ja mmurskautuu. Ismannen saa vähän vauriota, Lillanille käy pahemmin. Valoa tulee taas, vähän ja vihreää jälleen, tällä kertaa Ismannenin haarniskasta. Lillan lentää vastakkaiseen seinään. Mitään ei kuule. Lillan on hereillä.

Lillaman ottaa kypärän päästä, pölyä on paljon ilmassa. Hän kulkee kohti vienosti hohtavaa kääpiötä. Kirveen terä hohtaa myäs vihreää valoa. Hän taputtaa miestä olalle, mies säpsähtää. Tämä tunnustelee tuuheaa hiuspehkoa, partaakin tuntuu. Lillaman tunnistetaan. KEskustelua kovaan ääneen, kyselyä tapahtuneesta. LIllan lähtee konttaamaan lattiaa pitkin, läytyy paljon soraa. Kuulaa ei läydy. Metalliset kirjaimet ovat irronneet, huone on muutenkin pahasti kärsinyt räjähdyksestä. Käy ilmi, että valonlähde, "pahan silmä" on eliminoitunut. Kerron Lillanille edessä olevasta kivestä. Ismannen käy vetämässä takaseinän vivusta ja kuuluu paljon ryminää. Paaden takana on luola sortunut. Käymme nukkumaan, nälkä ja jano olisi. Lillan lähtee kohti reikää, reikä on 27m syvä ja alhaalla on virtaavaa vettä. Hän käy irroittamassa Kielon käyden, sitoo sen battle axen ympärille ja laittaa käyden alas. Hän menee alas ja huomaa, että käytävä levenee alaspäin ihan alhaalla. Hän lentää alas tutkimaan käytävää, jatkuu pitkälle. Lennettyään 10,5 minuuttia hän kuulee kohinaa. Kolmen minuutin päästä edessä on vesiputous, edessä on pato. Hän jatkaa matkaansa, mitään erikoisempaa ei tapahdu.

Lillan tulee takaisin, he keskustelevat Isenin kanssa. Mahdollisuudet päästä pois ovat vähissä. Käymme nukkumaan, pian pikkuiset tulevat herättelemään Lillania. Ruokaa ei ole. Hopeapilven laukusta läytyy marjoja ja juustoa. Vatsaa vääntää, mutta olo on hyvä. Lillan hiipii pois pikkuisten luota, kun nämä kinuavat ruokaa ja nämä jäävät ruinaamaan ruokaa tyhjälle lattialle. Kahden tunnin päästä he huomaavat Lillanin kadonneen ja tulevat valittamaan minulle. Taklaan Ajattaren ja kierähdän hänen päälleen.