Osa 07: Luolasta luolaan

4.2.1107 valarien ajanlaskun mukaan

Olemme erittäin suljetut tänne luolastoon, vielä on kaksi pakotietä tutkimatta. Toivottavasti edes toinen tärppää...

Kuulo on palannut räjähdyksen jälkeen, kaikki ovat ruumiillisesti hyvässä kunnossa, henkisesta puolesta en osaa sanoa, pimeys voi olla joillekin aika rankkaa. Sieltä täältä pimeän seasta erottuu vihreitä häivähdyksiä, luolan kirjoitus hohtaa vielä himmeästi. Tunnelissa on erittäin paljon pölyä. Päätämme koittaa laitimmaista käytävää ja ylittää sortuma. Ponnistelujen jälkeen kaikki pääsevät yli, bardimme kärsii eniten kun isohko kivi tipahtaa katosta kylkeen.

Romahduksen toiselta puolelta löydämme nuotiopaikan, ja jopa ehjiä ruukkuja. Kielo tunnistaa ne hobittien perinneruukkujen kaltaisiksi. Lohtunamme on kuitenkin kapea railo katossa, josta kajastuu tähtien valoa. Myös savupiippu on mahdollinen pakokeino, ainakin sieltä on satanut sisään. Kielo tutkailee yhtä ruukkua, sisältö on pilaantunutta viiniä. Kielolla vain nälkä yltyy ja tynnyrit kovasti houkuttavat, vaikka Simma on sanonut niiden olevan jotenkin pahoja. Kielo on kuitenkin saannut yhden kannen auki, ja havaitsee että niissä on suolaa, ja ujuttaa kättään syvemmälle kunnes joku puraisee. Täällä on myös muita liikkeillä, ainakin erilaisia matoja ja sekä huolestuttavia raadonsyöjäliskoja, toivottavasti kukaan ei ole haavoittunut. Tutkiskelen ympäristöä ja havaitsen että huoneessa on 9 liskoa, pääosin tynnyreiden maastossa. Tuntuvat hakeutuvan haavoittuneiden luokse, yksi puraisee Kieloa. Ja alkaa valittamaan kipua kädessä ja jalassa. Entisaikoina näitä samaisia liskoja ja ne ovat vieläpä myrkyllisiä. Puhdistan Kielon kehon, kohta hiljasuuden rikkoo "glug, glug, glug" ja makea röyhtäisy siihen perään, Ajatar on tyhjentänyt ensimmäisen amforan. Ja aloittaa hetiperään toista... Hopeapilvi kirkaisee, kun lisko puraisee häntä reidestä. Ajatar on nauttinut toisen amforan ja on ilmeisen humalassa, tätä seuraa röyhtäisy ja pieraisu. Kielo jatkaa tynnyrien tutkimista ja jää liskon uhriksi. Täällä luolastossa haisee lepakon uloste, ja muutenkin on tosi tunkkaisen kosteata.

Simma huitaisee umpimähkään pimeyteen ja osuu jonnekin, luu rutisee ja veri lentää. Simma on tyytyväinen.

Kielo jatkaa tutkimusta ja joku hyppää naamalle puraisten samalla pois. Silmissä vilistää tähtiä.

Ajatar on sammunut, nautittuaan lähes kaksi ruukullista makeaa simaa. Hän makaa lattialla liskojen saaliina. Herättelen ja houkuttelen ruualla ylös. Sitten palaan Kielon luokse hoitamaan hänen haavojaan. Onnistun jotenkin sitomaan haavan poskessa. Liskot kuitenkin kiusaavat kaikkia. Bronislava yrittää löytää tynnyrin kansia ja jopa onnistuu siinä. Saamme tulen syttymään ja paikannamme hieman enemmän ympäristöstä. Kielo on onnettomana ruukku kädessä, kun ei voi juoda. Juotamme Kielon änkyräkänniin ja sammumispisteessä olevan Kielon poski ommellaan kokoon. Kun Kielo tunnin kuluttua toipuu jalkeille niin meneilläänkin on juhla-ateria kuivatulla lihalla. Tilanne luisuu kaaokseen kun hobitit alkaa ruokasodan pilaantuneella mämmillä ja muhjulla. Tilanne voisi olla hauska, mutta ei nyt. Puhdistan Kielon naaman ja lähden sitten hakemaan vettä toisesta käytävästä. Palaan puolisentunnin kuluttua, putsaan Kielon naaman.

5.2.1107

Aurinko nousee, ja ylösmeno paikat näyttävät hyvin vaativilta, ehkä hormi olisi tarpeeksi leveä lentää läpi. Toisaalta voisimme koittaa kiivetä jäistä seinää ylös. Luovutamme tikarimme Hopeapilven käyttöön. Kielon tikari hajoaa kiipeilyn edetessä. Ajattaren tikari on juuttunut niin tiukasti seinämään ettei sitä saa enää pois. Kuitenkin Hopeapilvi pääsee ylös ja toimittaa meille köyden. Pääsemme kaikki ylös ja tavaroidemme luokse, kaikki on tallella ja jäässä. Simma yrittää kertoa minulle jotain "kyykepistä", en oikein ymmärrä. Laitamme ruokaa ja lepäilemme loppupäivän, sekä huollamme tavaroita ja itseämme. Ajatar saa ripulin ja vatsanväänteitä.

Ilta on kirkas ja pakkanen kiristyy yön tullessa, Ajatar voi edelleen huonosti. Menemme nukkumaan

6.2.1107

Aamu koittaa kirpeänä, Ajatar voi edelleenkin huonosti. Joudumme odottelemaan tämänkin päivän leirissämme, että Ajatar voimistuu. Tutkailemme ympäristöä, käyn myös vielä luolassa hakemassa suolaa kauppatavaraksi. Varmistun myös lihan suhteen sen alkuperästä, ihmistä. Eipä tätä epämiellyttävää tietoa tarvitse kertoa heille ketkä ruokailivat.

Simma hiihtelee tutkailemassa maastoa edessäpäin ja löytää karhun luolan, karhu on jo herännyt poikkeuksellisesti. Muista luolista löytyy kuivattua lihaa, ihmistä tämäkin, kun Simma sitä tarkemmin tutkii. Mutta jättää lihat rauhaan, leikkaa kuitenkin pienen suikaleen matkaan. Myös Bronislava ottaa ilon irti lepopäivästä ja samoilee metsissä huvikseen. Raitisilma tekee hyvää. Simma palailee leiriin ja tulee juttusilleni kertomaan koposta, eli karhusta. Kertoo myös ihmisliha löydöstään. Ilta tulee ja valmistaudumme huolella huomiseen, yöllä herään johonkin liikkeeseen. Niitä on useampia. Ajatar on kadonnut johonkin. Herätän Simman, joka ei ymmärrä vihjettäni aivan heti. Pian pimeydestä kuuluu Ajattaren kirkaisu, Simma kirmaa ulospäin. Herätän Bronislavan joka sotilaan lailla on heti valmis toimimaan, kehotan häntä seuraamaan Simmaa. Jään itse vartioimaan leiriä. Nuotiopiiriin on ilmestynyt ylimääräinen pölli kun tutkailen ympäristöä. Nakkaan sitä kivellä, ja se lähteekin liikkeelle. Pöllin sijasta kimppuuni hyökkää viheliäinen pieni otus, jolla on pitkät kynnet ja raateluhampaat, punaiset simät ja hyvin vaaleat silmät. Otus onnistuu puremaan minua polveen. Hälytän Hopeapilven.

Toisaalla myös Simma ja Bronislava ovat joutuneet taisteluun, Bronislava on joutunut puhallusputkien tikkojen kohteeksi. Simma samalla nirhaa oman vastustajansa ilmiömäisellä kirveensä iskulla, samanmoisen otuksen kurkku aukeaa ja verta roiskuu puhtoiselle hangelle. Sitten Simma perääntyy luolaan, jossa minun taistelutaidoissani olisi hieman hiomisen varaa. Onnistun räveltämän hyökkäykseni ja kompastun luolan lattialle. Onneksi Simman tarkka jousikäsi pelastaa henkeni kiinnittäen myös vihulaisen huomion itseensä, seuraava nuoli lävistää otuksen rintalastan. Takaa hyökkää vielä yksi puhallusputken kanssa, osuu minua poskeen, irroitan tikan ja pyydän luontoa puhdistamaan kehoni. Sen jälkeen Hopeapilvi ampuu osuen jalkaan, humautan sauvallani toiseen jalkaan, jonka jälkeen otus ei enää nouse, ikinä... Bronislava on tuupertunut ja yksi otuksista mässäilee kaatuneella ystävällämme. Simma tähtää ja ampuu oliota käteen, taas on taisteluhurmio vallannut vihollisen joka ryntää päin Simma, nuolihan osuu jälleen kerran. Otus yrittää ampua puhallusputkellaan Simmaa, ammus takertuu Simman turkiksiin. Sen jälkeen berserkinlailla hyökkää päin Simma, kynsii puree ja riehuu. Tekemättä pahempaa vauriota, oma iskuni murtaa olkapään ja viimeinen näkyvä vihollinen on kaatunut. Bronislava on sidottu siistiksi nyytiksi ohuella siimalla, samoin Ajatar löytyy lähipuusta roikkumasta. Sekä Bronislavalla että Ajattarella on puremajäljet kaulassa, mokomat verenimijät. Simma naulaa otukset, jotka läheisesti muistuttavat Hannaa, lähipuuhun voitonmerkiksi ja pelotteeksi mahdollisille muille kutsumattomille vieraille. Bronislava tutkii hieman tarkemmin ja löytää hienon penislävistyksen yhdeltä hyökkääjistä, sehän on minun tuumii Bronislava ja veitsi heilahtaa. "Sehän on jo kuollut!?!?".

7.2.1107

Aamulla pohdimme mikä olisi paras reitti, ja mikä ei veisi meitä näiden pimeyden hobittien kylään. Simma järkeilee reittiä, joka vie meidät lopulta ylängön pohjoisreunaa kohti itää ja lopulta Valkoiselle Vuorelle.

Kielolle 3 expaa