Saavumme isoon kaupunkiin, jota kuulutaan kutsuttavan Bratusariksi. Kieltäydymme tietenkin menemästä noin isoon ja valoisaan paikkaan ja Gwyndhamkin näyttää kerrankin tottelevan. Päätämme kiertää kaupungin.

Bratusarin kiertäminen ei ollutkaan niin helppoa, kuin mitä kuvittelimme, vaan joudumme menemään kaupunkiin sisään. Siellä on aivan liian paljon ihmisiä, jotka tuuppivat meitä ohikulkiessaan ja tulevat muutoinkin sietämättömän lähelle. He katsovat meitä tuimasti ja osoittelevat meitä kohti. Sietämätöntä käytöstä. Pikku-ihmisen mielestä on parempi jatkaa matkaa mahdollisimman nopeasti, minä en ainakaan vastusta.

Löydämme myöhään illalla hylätyn veneen eräästä joen varrella olevasta rakennelmasta. Se on hyväkuntoinen ja päätämme lähteä sillä jatkamaan matkaa jokea pitkin. Joku huutaa peräämme jotain, mistä tuskin saa selvää. Mabnuthor erottaa sanan ”varkaat”, minkä jälkeen suuri joukko ihmisiä juoksee peräämme rantaa pitkin soihtujen ja erilaisten keihäiden ja nuijien kanssa. Vesi kuitenkin virtaa nopeasti ja etumatkamme joukkioon kasvaa pian huomattavaksi. Pikkuhiljaa viimeisetkin soihtujen valot katoavat metsän pimeyteen.

30.8.

Ohitamme yöllä ison kaupungin, jonka nimeksi meille oli kerrottu Lapek. Kaupungissa näyttää olevan paljon haarniskoihin pukeutuneita ihmisiä ja suuria määriä erilaisia aseita. Kaikki ovat yksimielisiä matkan jatkamisesta mahdollisimman nopeasti, mahdollisimman hiljaa. Yhtäkkiä taivaalta tippuu jotain isoa suoraan veneemme päälle. Vene pirstoutuu pieniksi palasiksi, jotka lentelevät ympäriinsä. Gwyndham ja Mabnuthor saavat pahoja vaurioita, kun jäävät putoilevien veneenpalasten alle. Tuloksena on pahoja lihashaavoja olkapäihin ja käsivarsiin. Pimentohaltiat selviävät pienemmillä vaurioilla, mutta veden varassa oleminen ei tee hyvää.

 Kertokaa minulle yksikin pimentohaltia, joka olisi osannut uida. Se ei vain kuulu tapoihin, veden ylittäminen taikoen on vain niin paljon helpompaa! Valitettavasti taikominen veden varassa on hiukan hankalampaa. Yhtäkkiä tunnen, kuinka joku ottaa minua vyötäröstä kiinni ja alkaa vetämään kohti rantaa. Pahimmasta säikähdyksestä selvittyäni huomaan, että joukko viereisen pikkukylän ihmisiä on onkinut meidät joesta ja alkavat nyt kuljettaa meitä kohti kyläänsä. Sauron Jr:ia ei valitettavasti löytynyt. Uljas ryhmämme näyttää tällä hetkellä kovin surkealta. Meille kerrotaan, että venettämme ammuttiin Lapekista katapultilla. Siellä oli joku vartija meidät huomannut ja päättänyt pyyhkäistä joukkomme kartalta. Ikävä asenne ihmisillä.

Vietämme viikkoja tässä kylässä, koska varsinkin Gwyndhamin ja Mabnuthorin vammat vaativat aikaa parantuakseen. Täällä on likaista eikä ruokaa juuri ole, mutta se ei meitä haittaa. Tässä ajassa ehdimme tutustua kyläläisiin ja heidän outoihin tapoihinsa hieman tarkemmin. Tuttavuutta hieroo etenkin Gwyndham, joka saa selville, että kyläläiset ovat jonkinlainen vallankumouksellinen joukko. Koska Lapekista meitä tulitettiin, epäilevät he meidänkin olevan Goryn nykyhallinnon vastustajia. Gwyndham ei kiellä tätä eikä meistä muistakaan saa sen enempää irti.

28.9.

Jatkamme matkaamme iltahämärässä. Yöt matkaamme, päivällä Gwyndham käy tutkimassa seuraavan yön reittiä. Liikkuminen on todella hankalaa, meidän pitää siis oikeasti kävellä! Levitoin joka ilta niin pitkään kuin mahdollista, muttei se pitkälle meitä vie. Miksei Sauron Jr. voi olla täällä viemässä meitä suoraan perille? Täällä on märkää ja hankala kävellä, kun maa on täynnä erilaisia esteitä. Gwyndhamkin asettuu matkanopeutemme kasvattamisen tielle ja kieltää Håkania tekemästä isoa tulipalloa, joka tekisi meille edes hiukan tasaisemman kulkualustan. Ohitamme useita pikkukaupunkeja ja pienempiä kyliä matkallamme alavirtaan. Maa näyttää olevan viljeltyä täälläpäin.

17.9.

Saavumme Ultima Thulen kylään. Se sijaitsee suuren järven rannalla, täältä ehkä voisimme saada taas veneen matkantekoa helpottamaan. Esittelemme itsemme uteliaille kaupunkilaisille taas sirkusseurueena ja pidämme heille pienen näytöksen, jossa teemme taikoja, minä muun muassa muutan itseni näkymättömäksi ja taas näkyväksi. Perusjuttuja, mutta ihmiset tuntuvat niistä pitävän. Näillä tosin tuntuu olevan jotain sitä vastaan ja he alkavat huudella kovasti ja näyttävät muutenkin vihaisilta. Lähdemme karkuun, mutta he ovat kovasti nopeampia kuin me. Pääsemme metsään, jossa kulkemisemme on paljon hitaampaa, mutta niin on heidänkin. Alkaa sataa kaatamalla.

Piileskelemme päivän verran metsässä ja pakenemme kyläläisiä. Joudumme käyttämään hyvin paljon taikuutta, kuka milloinkin on näkymätön, lentää tai asettaa maagisia esteitä osan takaa-ajajistamme tielle. Vihdoin viimein olemme varmoja, ettei meitä enää seurata, mutta olemme myöskin aivan uuvuksissa vuorokauden kestäneestä taikomisrupeamasta. Lepäämme paikallamme hetken, ja Mabnuthor ja Gwyndham käyvät tutkimassa, minnepäin meidän tulisi tästä jatkaa. Matka suuntaa kohti Tragya liejuksi muuttunutta maata pitkin, jota on vielä vaikeampi kulkea kuin joen vartta aiemmin. Minä en enää ikinä lähde minnekään, kun täältä pois pääsee.

12.10.

Myöhään illalla saavumme Tragyyn. Emme vielä kaikki mene kaupunkiin, vaan Gwyndham ja Mabnuthor käyvät ensin kuulemassa kuulumisia. Ihme tapoja näilläkin.. He palaavat seuraavana päivänä ja kertovat, että Vottere, jota siis olemme ilmeisesti nyt menossa tapaamaan, ja hänen seurueensa ovat lähteneet kohti Haugenia eilen. Oi mikset ollu täällä, Sauron Jr, kun sinua tarvittiin! Seuraavaksi minä varmasti opettelen teleporttaamisen taidon. Me lähdemme siis Votteren perään.

Saamme laivakyydin Haugenista peräisin olevalta kauppiaalta. Ah ihanaa, ei enää kävelyä tai muutakaan fyysistä työtä! Hän ottaa hyvän hinnan matkasta, mutta mielestäni mitkään aarteet eivät korvaa sitä ihanuutta, ettei enää tarvitse kävellä!

22.10.

Loppuni on lähellä. Olin väärässä, jopa kävely olisi ollut parempi vaihtoehto kuin tämä. Miksen uskonut aavistuksiani ja jäänyt Largosiin! Hyvästi, julma maailma! Vene keikkuu kuin noiduttuna ja saavat meidät todella huonovointisiksi. Tämä on varmasti jokin arvokkaan rotumme päälle langetettu kirous, koska pikkuihminen ja hippi voivat mainiosti. Minä kaikkein parhaimpana paikalla olevista rotumme edustajista olen tietenkin saanut suurimman osan kirouksesta. Joka paikkaa särkee sanoinkuvaamattomasti, olen vielä heikompi fyysisesti kuin normaalisti ja vapisuttaa. Tällaistako on kuolla? Ainakin kuolen arvolleni sopivissa puitteissa, sillä olemme saapuneet suurempaan ja hienompaan kaupunkiin, minkä olen ennen nähnyt. Tämä on jopa Largosia suurempi ja hienompi. Tämän hetkinen nimi sillä tosin on aika heikko, Rog, mutta kun kuolen, tämä varmasti saa paljon paremman nimen: ”Kauniin ja Kuolemattoman Gundolfin Muistolle”

Löysimme rääsyjä, nuolia, vasamia ja verisiä riepuja pienen rotkon pojhalta. Gwyndham tutkii asiaa ja on sitä mieltä että se on tapahtunut viikkoja sitten. Sieltä löytyy myös puunkappaleita, ilmeisesti sillan jäännöksiä. Paikallisen huonon ilman ulkopuolella on hyvä ja mieluisa ilma.Simma sirtää kristalleista energiaa Jr ään. Jr kertoo että ruori on ladattava kesäpäivän tasauksena orjaien sieluilla. Ruoria voi käytää 9 kertaa vuodessa sitä on käytetty nyt 4 kertaa.

Melli haluaa mukanamme ja hänen koti on siellä missä Gwyndham on pientä keskustelua siitä parantaisimmeko Gwyndhaimin orjan ominaisuuksia muuttamalla hänet hevoseksi. G hieman karsastaa sitä että Melliä pidetään orjana.

G kuvailee Kvitsin tornin lähellä paikkaa Jr lle. Melli jäi selittelemään jotain kummallista kun me muut siirrymme toiseen paikkaan...

Suuri kukkaketo. Aukea on isojen tammien ympäröimä, perhoset lentelevät kedolla kukista kukkiin ja aurinko paista tappavan kovaa paljaalta taivaalta. Simma nauttii sunnattomasti kaikesta söpöstä ja mukavalle. Gundolf tunnistaa jostain hopeahaltioiden kirjoista näitä puita. Kaukana idässä on vuoria.Håkan alkaa piirtelemään maaran ja messuaa pitkän aikaa jatkaa yöhön. Yöllä muu joukko alkaa tähystelemään taivasta ja saa selvile että olemme todella pitkällä etelässä. Joukkio päättää kulkea pohjoiseen jossa puusto käy isommaksi ja hämähäkkien seittiä alkaa olemaan kaikkialla. Matkan tekeminen on hidasta koska pimetohaltiat ovat tottumattomia matkustamaan missään muualla kuin tunneleissa.

Gwyndham lähtee itään ja 10 km päässä metsä loppuu ja suo alkaa. Aloitta pohjoiseen metsän reunan suuntaisesti. Muutaman tunnin kulkemisen jälkeen suo loppuu ja joki alkaa joka laskee pohjoiseen. Sieltä löytyy laavun typpisiä asutuksia. Pidemmällä suolla on joitain ihmisen kaltaisia jotka tulen valossa tansii tai jotain erittäin kaukana suolla. G alkaa menemään valoje luokse, matka niiden luokse tuntuu kestävän pidempään kuin oletti. Ne tuntuvat johdattavana häntä erittäin vaikeiden paikkojen lävitse jossa moni olisi jo hukkunut suolle. Niiden värit vaihtelevat sinisestä oransiin. G alkaa seuraamaan jokea alas päin kunnel löytää majavien padon ja alkaa keskustelemaan niiden kanssa. Majavien kanssa keskustelu ei kovin paljoa hyödyttänyt. Näkee pitkällä pienen joen liityvän isompaan. Palaa takaisin keskustelemaan majavien kanssa.

Mabhnuthor löytää metsästä kasvuston peittämän mustan kvivisen patsaan joka esittää kuusi käsistä naista jolla on kaksi tikaaria ja kaksi kiveä käsissään, patsas on ihmiskokoinen. Hän irrottaa patsaasta sormen jolla hän tulee leiriin osoittelemaan Håkania. M alkaa kyselemään pimentohaltioilta että mistä tuo patsas on tehty ja olemmeko kuulleet mitään tuosta patsaasta. Pimento haltiat eivät teidä noista asioista mitään. Hän palaa takaisin patsaalle. Löytää jonkin mielenkiintoisen yrtin mutta ei osaa sanoa mitä se tarkalleen tekee. Kun G saapuu leiriin ilmoitaa että tuo kasvis autaa luutumaan kovinkin nopeasti. Tämän jälkeen he lähtevät keräämään niitä enemmän nyt kun tietävät mitä ne tekee. (kolmin kertaistaa paranemisen)

Suuren magma pallon johdattelemana kuljemme joen rantaan ja alamme ihmettelemään mistä rakennamme lautan isosta puusta ja vuolemme sen pienien magma pallojen avulla.

18.8

Pimentohaltiat menevät kankaan alle ja mököttävät siellä päivän. Illan tullen joukko jää rantaan odottelemaan päivän tulemista.

19.8

Jatkuvan hyttys hyökkäyksien vaikutukset olivat:

Jr on iso kokoelma möykkyjä ja hengitys on erittäin vaikeaa. Olrond kutittaa erittäin kovasti ja raapii itsensä verille. Håkan kärsii isosta paukamasta nenäsään muilla ei ole mitään ongelmia. Kuumuus on jossain 35-40 asteen välillä. Håkanin viilennys riitti ei vieläkään ota onnistuakseen. Olemme mennä ohitse kylästä ja pysähdymme puolen kilometrin päähän alajuoksulle. Pimentohaltiat jäävät kanootille ja lähetystö lähtee kylään tutkimaan mitä siellä on. Kylän asukaat ovat puolituisia ja ovat parhaillaan viettämässäa siestaa ja eivät vaivaudu mitenkään reagoimaan tulijoihin. Mutaman tunnin odoteltua siestä päättyy ja he alkavat kyselemään mitä he siellä tekevät. Isommat kaupungit ovat todella kaukana kyläläisten mukaan. Kolmen toven matkan päässä on seuraava hieman isompi kylä. Mahnubthor on ystävällisesti tuonut mukanaan palan kalapiirakkaa joka ei tunnu maistuvat muille kuin Håkanille.

20.8

Aamulla on taas kuuma kuten joka päivänä on toistaiseksi ollut. Gwyndham kalastele matkalla.Illan tullen viilennys rituaali onnistuu vihdoinkin ja lukitsen siihen sauvan osan.

21.8

Joki on jäätynyt ja ympärillä on lunta. Gwyndham tekee alkeellisen jääkaapin jäästä veneeseen. Ukkos pilviä näkyy taivaalla idästä. Valtava ukkonen saavutta meidät puolilta päivin. Pimentohaltiat suojaatava kaikki sateelta ja jatkamme matkaa ukkosen lävitse. Kun ukkoset ovat menney ylitse saavumme taas suo-alueelle jossa on paalujen päälle rakennetuja taloja jotka on yhdistettu silloin toisiinsa. Kylässä ei näy sateen vuoksi ketään ulkona. Havaitsemme talon jonka oletamme olevan taverna ja siellä on ilmeisesti menossa tappelu.

Vain Gwyndham ja Mahnubtor hakevat kontaktia paikallisista. Kauppa kielellä hudellen joku on haluamassa M stä viihdyketää joka ei M lle sovi ja ottaa miekan esille estääkseen sen. Miekan esille ottamisesta seuraa se että muutkin kaivat esille omansta ja taistelu on valmis. Taistelu väistetään vain M heittämällä rahaa kapakoitsijalle jolloin suurin osa unohtaa tekemisensä. Edelleen M pidetään viihdykkeenä, pienen taikuuden avulla tuosta veikkosesta päästään eroon. Kumpaakin pidetään orjana.

22.8

Vastaan tulee jokilautta ketju menossa ylävirtaan.

23.8

Sumuinen päivä

24.8

Saavumme Bratusariin.

Gwyndham heräilee aamusta ja lähtee pienelle lenkille. Reitti kulkee Larsvikista suoraan suureen metsään, ja ohittaa Näkkijärven eteläpuolelta. Matka jatkuu Basilean pohjoisille tasangoille, viljapellot lainehtivat ja omenapuiden oksat riippuvat raskaina punaisista omenoista. Basileaan tultuaan Gwyndham lähtee seuraamaan Flumenman jokea, tämä aiheuttaa viivästystä, sillä joella ja sen vieruksilla on muuta liikennettä. Neljäntenä päivänä Gwyndham saapuu Nizny-Tagiliin matkattuaan reilut tuhat kilometria, jalkaisin.

Iltapäivä 30.7.

Tutut talot reunustavat Nizny-Tagilin katuja kun hieman rähjääntyneen näköisenä talsin pitkin kaupungin katuja. Mistäköhän sitä aloittaisi. Kaipa ne mustahaltiat aika pian löytyvät, ei sellainen ryhmä kauaa pysy piilossa... Menen torille kuuntelemaan juoruja ja aika pian sopiva kuvaus eräästä teatteriseurueesta kulkeutuu tarkkoihin korviini. Lähden tarkistamaan huhua ja päädyn väittelemään portinvartijan kanssa pääsenkö sisälle vai en, en päässyt. Jututan läheisiä työmiehiä, jotka on palkattu seisoskelemaan turhanpanttina. Ja lopulta menen viereiseen majataloon omenamehulle. Selvittelen henkilökunnan toimintaa ja lopulta päätän vain kävellä keittiöön ja kuin ihmeenkaupalla pääsen kävelemään suoraan kellariin jossa Mabnythor nautiskelee viiniä naisseurueessa.

Toisaalla

Mabnuthor ja mustahaltiat kiertelevät kaupunkia ja päätyvät Tagilin puolen kauppiasalueelle ja siellä sijaitsevaan salaravintolaan, joka on varakaiden kauppiaiden suosiossa. Mabnuthor päätyy nukkumaan ja Håkan alkaa tiedustelemaan kaupungin maanalaisista rakennelmista. Lopulta keskustelu ajautuu viineihin ja ryhmä siirtyy seuraavaksi erään kauppiaan, Jaakob Sloppensteinin, suureen viinikellariin. Kellari on suuri, täynnä amforoita, tynnyreitä ja pulloja. Loppujen lopuksi Håkan ostaa vankurillisen viinejä, vankkurit ja vetojuhdat. Käteinen ilmestyy tyhjästä.

Kolme päivää sujuu viinikellarissa viinejä maistellen ja ostamalla kaikkea turhaa, ei ihme että huhut lähtivät liikkeelle, kultaakin on kuin multaa.

Kun Gwyndham sitten saapuu niin kaikki ovat aivan ympäripäissään. Paitsi edelleen nukkuva Jr, joka on hautunut tyhjien viinipullojen alle. Håkan on kiinnostunut näkykivestä, mutta kerron sen olevan ehkä keisari Votterella. Håkan haluaisi kovasti tavata hänet, ei taida tajuta että keisari on kiireinen mies. Mustahaltiat ovat vain rellestäneet neljä päivää ja sen kyllä haistaa ja näkee, oksennusta on kaikkialla. Menen seuraavaksi tervehtimään Mabnuthoria ja jututan paikan omistajaa, että missäköhän Vottere ja Leia mahtavat matkustaa tällä hetkellä. Ilmeisesti etelässä.

3.8.1107

Päätämme jatkaa matkaa. Tätä ennen Håkan synnyttää pienen myrskyn kellariin, ja kysyy sitten onko yö. Myönteinen vastaus aiheuttaa onnellisen hihkaisun. Saamme pakattua ryhmän vankkureihin. Lopuksi johtaja pyytää vielä maksamaan laskun, Håkan rikkoo amforan ja taikoo hieman käteistä. Mabnuthor istahtaa kuskin pukille vaikka palkollinen hieman ihmettelee. Ja suuntaamme kohti etelää. Matkamme ei oikein etene kun meitä seuraa iso joukkio innokaita kaupustelijoita. Mustahaltiat ottavat oppitunteja lisääntymisestä matkan edetessä.

4.8.1107 Aamuyöstä

Pysähdymme joen rannassa sijaitsevan maatalon pihaan, emäntä tulee kysäisemään mitä saisi olla. Otamme huoneen ja tilaamme hieman aamiaista, mansikoita ja hanhenmaksaa. Mabnuthor on esitellyt ryhmän nimellä ”Mabnuthor ja Largosin Oriit” ja itsensä ryhmän johtajaksi. Seuruekin alkaa selviämään edellispäivien ryyppyputkesta. Tarkoituksena olisi löytää Maaäidin Silmä, eli ilmeisesti maaelementin näkykivi. Mutta emme oikeastaan tiedä mitään siitä tai missä se sijaitsisi, meillä on vain arvailuja. Onneksemme löydän vanhan naisen, joka tietää Maaäidin Silmästä . Saamme oppaaksemme Melli nimisen tytön, oppaan palveluista päädyn maksamaan 199 pulloa viiniä.

Iltapäivästä alkaa paistamaan aurinko kun meidän pitäisi lähteä liikkeelle. Meidän nuori oppaamme on hieman arka.

Kymmenen päivää matkaamme pilvien seuratessa meitä, Melli ihmettelee kuinka on näin huono sää. Kertoilen tarinoita iltaisin ja Melli on oikein tyytyväinen kauppoihin, ei ole kuulema hullumpaa tämä jalkavaimon elämä, taisin todellakin ostaa oppaan. Kun olemme lähellä Maaäidin Silmää, niin tulemme vain laakealle tasaiselle aukiolle, suuri pyörre oli kuulema muutama päivä sitten ilmestynyt Silmän ylle, nyt tilalla on vain samanlainen leikkautunut sileä aukio. Mitäs nyt, ihmettelemme. Mabuthorin idea olisi että tekisimme uuden palan Wyrmandaluksen sauvaan. Tai sitten voisimme mennä tapaamaan Kwitschen Oraakkelia, jos tämä suostuisi kertomaan jotakin uudelleensyntyneelle Simmalle.

15.8.1107

Esittelykierros:

Gwyndham on partainen pieni mies, kantaa kädessään metallivahvisteista sauvaa, kohtalaisen hienot nahkaiset saaappaat, iso huopahattu. Harmaa turkisliivi, ruskeea housut. Erittäin hieno nahkainen reppu ja laukku, jotka ovat pullollaan. Gwyndham on jo ikääntynyt.

Mabnuthor on kaksimetrinen, hoikka, kiharat kultaiset hiukset ja vihreät silmät omaava haltia. Päällän vain yönsininen velhonkaapu. Päässä kypärä ja selässä jousi.

Gundolf on myös kaksimetrinen ja yhä hoikka. Iholtaan aivan valkea, samoin hiukset. Silmät ovat punaiset. Päällään verenpunainen kaapu, paperinen takki, selässä on pronssinen sauva, katana ja tikkaat. Saappaat jalassa. Kävelyä helpottaa puinen sauva, käsivarsia suojelevat hopeiset rannesuojukset.

Håkan on harmaa iholtaan, myöskin kaksimetrinen, himpan lihaksikas ja koko iho on tatuointien tai paloarpien peitossa. Musta irokeesi. Pitkälti polven yli ylettyvät nahkasaappaat, tummansiniset samettiset polvihousut. Yönmusta röyhelöpaita ja korvakoruja (2 kultaista ja yksi mithriliä).

Ålrond on musta iholtaan, pitkät valkoiset hiukset. Miekka, asevyö. Vihreät silkkiset hanskat, jalassa huopaiset saappaat ja punaruskea viitta. Käsivarret on kokonaan tatuoitu, lävistyksiä korvissa, nenässä, huulissa ja ehkä kielessä. Emme ole vielä ihan tarkasti nähneet. Ålrond on hieman alle 180 senttiä ja onneksi hieman paremmassa kunnosa, ei niin nälkiintynyt.

Sauron Jr. On myös musta iholtaan, yönmusta kaapu. Vitivalkoiset hiukset, parta ja viikset. Nojaa mustaan ryhmysauvaan, jonka päässä on iso punainen kivi. Näyttää hyvin vanhalta, suorastaan muumioitunut. Kulkee hitaasti

Ryhmä tajuaa pienen hiljaisen hetken kuluttua, että autio majatalo ei ole paras paikka avata suuria keskusteluja. Mabnuthor katoaa takahuoneeseen. Gwyndham avaa keskustelua, kömpelösti, mutta avaa kuitenkin. Pikaisesti päätämme suunnata kohti pohjoista rannikkoa ja mahdollisesti Larsvikin kylään.

Iltapäivästä saavumme Larsvikin kylään, laivat ovat jo lähteneet laitureista merille. Pimentohaltiat valittavat kirkasta auringonpaistetta. Kylän ja meidän välissä on iso lammasaitaus. Gwyn päättää lähteä tutkimaan kylää. Mabnuthor piinaa Håkania kukilla ja seppeleillä.

Gwyn vierailee Rosalien juttusilla, jonka mies on kuollut. Gwyn ei voi tarjota mitä leski haluaisi, mutta lupaa pitää tämän mielessään. Kertoo myös viime aikojen tapahtumia Angmarista ja sen katoamisesta. Tiedustelen myös erinäisiä reittejä pois Larsvikista. Lupaan palata pimeän tultua takaisin.

Palaan leiriin, Ålrond ottanut viivat ja Mabnuthor tekee kukkaseppeleitä. Pimentohaltiat ovat epäilyttäviä Gwynin mielestä, mutta uskovat mitä vain. Ihan onkaloissa asustaneita. Kerron heille mikä tässä on homman nimi. Mitä oli, on ja tulee olemaan. Lähin näkykivi on Pohjoisella Saarella ja seuraava on Maaäidin Silmä:ssä, joka sijaitsee suurten vuorten eteläpuolella. Samalla voisimme nähdä vilaukselta tarunomaisia lumisammakoita. Mustahaltiat vain vaativat yksiselitteisiä kuvauksia. Kuvailen sitten Nizny-Tagilin aika tarkasti, keskittyen linnanherran tiloihin. Sauron Jr. kaivaa kaapunsa kätköistä jonkin metallisen ruorin, johon kaikki muut Håkanin käskystä tarttuvat ja Jr mumisee jotain, hitaasti kaikki hahmot katovat näkyvistä. Tekivät katoamistempun... Otan piipun ja massin esille, on aika polttaa piipullinen Hopeapilven muistolle, viimeinkin hiukan aikaa yksin.

Sillä aikaa toisaalla eli Nizny-Tagilin linnanherran palatsin ruokapöydässä, viisi hahmoa ilmestyy näkyviin keskelle sadonkorjuujuhlan illallista suoraan pöydän päälle. Pöydän ääressä istuu noin viisikymmentä erittäin hämmästynyttä aatelista. Håkan pitää puheen kauppakielellä ja pyytää seuraamaan shown loppuun asti. Mabnuthor pitää tanssinäytöksen ja pyytää esityksen lopuksi kolehtia kypäräänsä ojentamalla. Kun kolehti on kerätty: ropoja, omenia, kanankoipia ja muuta ruokaa. Mabnuthor kumartaa syvään ja lähtee poistumaan. Håkan avaa oven aivan itse ja Jr seuraa häntä tukea ottaen. Alkuihmetyksestä toivuttuaan joku komentaa vartijoita, jotka saartavat viisikon. Pakomahdollisuuksia ei juurikaan ole, joten antautuminen on ihan hyvä vaihtoehto. Juhlaväki alkaa selvittämään, että kuka on tilannut esityksen. Pölvästinä viisikko vastaa että ”Gwyndham”, kaiken hyvän kukkuraksi linnanherra muistaa Gwynin ja kutsuu viisikon osallistumaan illalliselle.

Mabnuthor kutsutaan ensiksi pöytään esiintymään. Julius Minimus esittäytyy kaupungin pormestarina. Linnanherra on poistunut, ja herttuaa ei ole vielä valittu. Pormestari kyselee Mabnuthorilta kaikkea, kuten kuka olet, mistä olette tulossa ja kuinka Gwyni tiesi kutsua tämän esiintymisen tähän ajanhetkeen. Mabnuthor vastailee totuudenmukaisesti, että hän on Hobittien Profeetta ja Lohikäärmeen Ylipappi. Largosistahan me juuri olemme tulossa, aivan muutama hetki sitten. Kertoo Mabnuthor myös Angmarin katoamisesta ja kaikesta muusta ällistyttävästä. Onneksi juhlaväki pitää Mabnuthoria vain klovnina joka kertoilee päättömiä tarinoita. Ja viisikko seilaa toistaiseksi varsin menestyksekäästi aatelisjuhlissa.

Seuraavaksi Håkan kutsutaan pöytään, hän ei selviä keskustelusta aivan yhtä sujuvasti kuin Mabnuthor. Selittelyksi menee. Hiukan kuvioita sotkee, että Ålrond tulee pyytämään pormestarilta raakaa lihaa. Håkan sepittää tarinoita, jotka ehkä uskotaan tai sitten ei.

Ryhmää pyydetään esiintymään toistamiseen, nyt luu menee kurkkuun. Hieman viisikko miettii mitä pitäisi tehdä. Gundolf päättää taikoa itsensä näkymättömäksi, Mabnuthor esittää eri eläimiä, Ålrond kiipeää salin yhteen pylvääseen ja sirottelee kokkelia sieltä juhlakansan niskaan. Aploodit ovat huimaavat, viisikko kerää illan parhaan esityksen palkinnon. Tilanteen romuttaa Mabnuthor seppelöimällä pormestarin vaimon, joka saa pormestarin veren kiehumaan. Kaikilla muilla on kyllä hauskaa. Aika nopeasti pormestari pyytää palvelijaa johdattamaan esiintyjät majoitustiloihin. Håkan ja tajuton Jr ovat jo huoneessa. Huone on tornin ylimmässä kerroksessa, suuri karhun talja on lattialla takan edessä, jossa seikkailijat loikoilevat ennenkuin siirtyvät nukkumaan.

26.7

Hieman puolenyön jälkeen ovelta kuuluu jotain puhetta ja käskyjä. Sotilaat poistuvat ja ovi aukenee naristen pian tämän jälkeen. Mabnuthor piiloutuu oven taakse ja kun ilmeisen humaltunut pormestari astuu huoneeseen, Mabnuthor vilahtaa käytävään ja lähtee seikkailemaan tornin muihin kerroksiin. Kaikilla ovilla on parivartija. Päädyttyään alimpaan kerrokseen Mabnuthor kysäisee huussia, vartija osoittaa ämpäriä portaiden alla. Vartija on puheliaista sorttia, kyselee kaikenlaista. Hetken kuluttua vartija ehdottaa noppapeliä, Mabnuthor häviää 10 kuparista vartijalle tunnin pelin aikana. Vartija on hyvällä tuulella ja suostuu kertoilemaan Mabille kaikkea linnasta ja sen eri kerroksista.

Yläkerrassa pormestari käy uhkailemaan mustahaltijoita, mutta kun pormestari tulee liian lähelle kopeloidakseen Gundolfia tämä mäjäyttääkin pormestaria nuijalla joka ilmestyy kuin tyhjästä. Pormestari suivaantuu tästä ja uhkaa kuolemalla, kutsuu vartijoita kovaan ääneen. Gundolf muuttuu näkymättömäksi. Ålrond vetää hohtavan äpärämiekkansa esille ja kertoo Håkanille haluavansa tappaa pormestarin verenkiilto silmissä. Håkan päättää estää tämän, taikomalla pormestarin tajuttomaksi ja näkymättömäksi. Pormestari piilotetaan sängyn alle suukapula suussa.

Hieman myöhemmin pormestarin vaimo etsii Mabnuthoria, suosittu mies tänä yönä. Pettyy kun pimentohaltiat vastaavat että hän ei ole tavattavissa, vaimo pyytää Mabia palauttamaan nenäliinansa vielä tämän yön aikana...

Mabnuthor palaa huoneeseen ja häntä pyydetään palauttamaan nenäliina pormestarin vaimon huoneeseen, Mabnuthor käy kysymässä neuvoa ladyn huoneeseen. Antamalla 10 kuparista tippiä mukavalle vartijalle, Nestorille, hän saa henkilökohtaisen kierroksen linnassa ja pääsee salareittiä luolastojen läpi pormestarin talon puutarhaan. Naispalvelija ottaa Mabnuthorin vastaan ja ohjaa tämän ladyn huoneeseen, kysäisee muutaman kysymyksen, mutta ei kommentoi kun Mab kertoo että Nestor ohjasi hänet tänne. Pormestarin vaimo, Isabella on erittäin tyytyväinen että Mabnuthorilla ei ole mitään kaapunsa alla, kengät saa kuulema jättää jalkaan. Se on kuulema hurjempaa niin. Petipaini sujuu hieman heikonlaisesti, mutta Isabella mielellään kiinnittäisi teatteriseurueen Niznyyn pidemmäksi aikaa. Kun Mab poistuu kammarista niin palvelijatar Patricia ojentaa pienen pussin tälle, pieni palkkio vaivannäöstä ja kehottaa poistumaan.

Mab palaa salareittiä ja lahjoo vartijoita minkä ehtii, tilaa viiniä matkalla. Kaikki tuntuvat pokkuroivan. Palattuaan huoneeseen Mab ihmettelee mikä yninä sängyn alta kuuluu, pieni vilkaisu yllättää Mabin sillä pormestarihan se siellä ja sukka suussa. Nyt alkaa silmukka kiristymään. Mikä nyt neuvoksi? No, pormestarin huumaaminen on hyvä neuvo, hieman viiniä vielä pikantiksi yksityiskohdaksi. Mabnuthor avaa oven ja pyytää vartijoita kantamaan pormestarin pois. Pieni nimellinen palkkio, kaksi pronssia per nenä, eli ruhtinaallinen palkka vartijalle avittaa kummasti. Sen jälkeen ryhmä poistuu Mabnuthorin salareittiä takaisin puutarhaan. Mabnuthor kun on oppinut lahjomisen jalon taidon niin lähimmältä piialta kysytään reittiä pois linnasta, tämä hakee veljensä oppaaksi. Nuori poika, kaupungin paras opas omien sanojensa mukaan. Kierros alkaa pormestarin palatsin ovilta ja jatkuu kaupungin kaduille...

Mabnuthor ei ollut ainoa, jolla oli seuraa yön aikana. Gwyn viettää erittäin mukavan ja rauhallisen yön Rosalien seurassa...

10.7.1107

Mabhutor ja Gyndham ujuttavat näkykiven palasen takaisin näkykiveen. Valtavat energiavirrat
alkavat pyöriä Gynin ja Mabhutorin ympärillä.

Perusleirissä havaitaan, että vuoren ympärille kerääntyy vorex. Vortex alkaa pikkuhiljaa leviämään, ympäristöön. Vortexin virtaus näyttää kulkevan alhaalta ylöspäin.

13.7.1107

Kahden vuorokauden kuluttua vortex kaikkoaa ja samalla näkykivenvuoren tilalla näyttää ilmestyneen tasanko.
Gyn herää keskeltä tasankoa ja näkee vieressään Simma/Tom/Mabhutorin joka näyttää olevan paksun limakerroksen keskellä. Tasangolla näkyy ainoastaan sileää kalliota, pieniä kiviä ja hiekkaa.
Gyn huutelee Hookania, joka kuulee tämän huudon. Gyn ja Hookan alkavat huudella toisilleen.

19.7.1107

Aamulla Hookan ja Gyn juttelevat. Gynin mukaan hän jutteli jonkun suuremman hengen kanssa. Tuo suurempi henki pyysi Gyndhamia armeijoidensa johtajaksi.

Gyndham pitää muistotilaisuudet kuoleille tovereille Bronislavalle ja Wandalle. Mabhutor/Tom/Simma herää liman sisältä ja muiden ihmeeksi hän on muuttunut hopeahaltian hahmoon.

Käveltyään päivän Gyn, Hookan ja Mabhutor saapuvat paikkaan joka oli ennen Angmar. Angmar on kadonnut kuin veitsellä olisi
leikattu. Paikalla on vain tasankoa. Kaupungin jäljellä olevista kellareista ja tunneleista tulee esiin kaupungin tunneleista.

20.7.1107
Yöllä Mabhnutorin vartiovuorolla 5 kappaletta epämääräisiä tyyppejä hyökkää Mabhutorin kimppuun. Yksi hyökkääjistä murskaa Hookanin pään. Kostoksi tästä Mabhutor ryöstää hyökkääjältä sielun. Muut hyökkääjät pakenevat kauhuissaa. Mabhutor siirtää Hookanin sielun kuolleen hyökkääjän ruumiiseen.

Gyn ja Mabhutor lähtevät Hukkunevaan. Hukkunevasta löytyy läjäpäin kuolleita norraja ja murskaantunut norrien lentolaiva.

21.7.1107

Hookan palaveeraa omiensa kanssa Agmarin luolastoissa.

Gyn ja Mabhutor odottelevat Hukkunevassa mitä hobitit touhuavat. Hobitit kertovat, että Agmarin pinta on jäätynyt ja jään päällä on röykkiöittäin kuolleita hobitteja.

23.7

Gyn ja Mabhutor palaavat takaisin Hukkunevaan hakemaan jotain varustaita. Paluumatkalla Hukkunevaan Gyn ja Mabhutor havaitsevat kannon jonka päällä on aseita ja ruokaa. Mabhutor nappaa tavarat ja poistuu paikalta. Hetken kuluttua metsästä alkaa kuulua itkua ja Gyn sekä Mabhutor palaavat takaisin mistä olivat ottaneet varusteet. Kyseisessä paikassa metsä on kuintunut ja kuollut.

Hookan lähettää ESP viestin Gynille. Ja käskee tulemaan Angmariin.

24.7.1107

Gyn ja Mabhutor saapuupuvat Angmarin lasiselle kentälle. Raavittuaan lasipintaa hetken saa Mabhutor archane taijasta. Samalla Hookan ryöstää Angmarin pimentohaltioilta sauvan palasen
ja pakenee 4 pimentohaltijan kanssa. 

Gyn ja Mabhtur pakenevat mustahaltioita. Hookan ilmoittaa ESP:llä, kohtaamispaikaksi Stensvikin kylä. Stensvikin kylässä. Hookan tapaa Gynin ja Mabhnturin.

Simma herää, ja aamiaisen jälkeen hän kerää vartijat ja palvelijat yhteen keskustellakseen heidän kanssaan. Jatta valehteli Gatnikin väelle, että hän oli ainut eloon jäänyt ja poisti kaikki muut. Lisäksi hän kertoi, että ryhmä oli tappanut lohikäärmeen. Jatta ei kertonut sitä, että lohikäärme oli jo kuollut ja vannotti kuoleman uhalla että kukaan ei kerro siitä eteenpäin. Jatta oli metsästänyt karanneita hobitteja suolle ja kiinnijääneet oli myyty markkinoilla. Jatan veli oli opettanut riitit vartijoille ja Håkan oli vahingossa päästänyt hänet hengestään. Simma tivaa heidän uskostaan ja raippaa sanoillaan. Simma saa paikalla olleet uskomaan, että Simma on uudelleen syntynyt Simma Aslak Harmaan pojan poika reinkarnoitunut hobittina. Kaikki vajoavat uskonnolliseen hurmokseen tämän edessä. Simma julistaa, että lohikäärme on elossa.

Håkan julisti Hobiteille tilanteesta propagandaversion tapahtuneesta. Simma alkoi järjestämään temppelia uudestaan jotenkin järkevästi.

Illan tullen laskeudumme rappusia alas alhaalla olevien luokse. Alhaalla on taas lisää hobitteja ja lossotheja.

26.5

On sumuinen, mutta lämmin päivä. Håkan pitää puheen, jossa hän pyytää Simman kannattajia jättämään seurueen. Matkamme jatkuu itään, kohti Imasia seuranamme urheimmat 4 puolituista ja 4 Lossothia sekä tietenkin Tom 746. Tom 746 on tyylilleen uskollisena pukeutunut mustiin nahkavaatteisiin. Hänellä on mukanaan kirjoituslevy, johon hän tekee muistiinpanoja. Muut mukanaolijat ovat Serafina Kuunsäde (parannustaitoinen kokki, pullukka, iloluonteinen), identtiset kaksoset (ovat ikäänkuin peilikuvia toisistaan, molemmat kirjanoppineita) Bob ja Rob Pimeäkivi, metsästäjänainen (jäntevä, pitkä ja hiljainen) Mimosa Metsästäjä. Lossothit: yksikätinen, hampaaton mummeli Bagga Käsipuoli (noidi), Magga-Eero, isokokoinen metsästäjä Biardna sekä käsityöläinen Udda (ei-niin-hemaiseva, mutta kuitenkin lihaksikas). Simma kertoo, että Suurelle Aslakille täytyy antaa lahja. Simma päättää viedä lahjaksi puukkoja ja lapikkaat ja Håkan jousipyssyn. Simma huomaa, että 20 hobittia seuraa seuruettamme, mutta Tom 746 hoitaa homman kotiin ja kehoittaa seuraajia palaamaan takaisin. Jatkamme matkaa 3,5 vuorokautta sumuisessa säässä, välillä suohon humpsahtaen. Håkanilla on tylsää, joten Wanda opettaa hänelle runonlausuntaa.

1.6

On sateinen amupäivä saavumme perille tunturin alle. Simma, Håkan, Gwyndham, Tom 746, Bagga Käsipuoli, Biardna ja Wanda valmistautuvat ylöskiipeämiseen, kunnes Simma päättääkin, että lähdemmekin vasta myöhemmin. Valmistaudumme lähtöön laittamalla tavaroita valmiiksi.

2.6

Heräämme sumuiseen aamuun ja lähdemme ylöspäin. Näkyvyys heikkenee kokoajan. Nainen ei saa astua pyhälle maalle, joten Wanda jätetään odottamaan noin puoleenväliin tunturia. Metsästäjä lähtee takaisin päin ja hakee Wandan muiden luo. Bagga Käsipuoli istutetaan taljan päälle. Simma ottaa taljan, lapikkaat, kolme puukkoa ja yhden kirveen ja lähtee ”hernerokkaan” ja noin sadan metrin jälkeen hän levittää taljan ja laittaa tavarat esille. Yhtäkkiä hän kerää tavarat ja palaa muiden luo. Metsästäjä palaa Wanda selässään hakureissultaan. Wanda istutetaan taljan päälle, eikä hän saa liikkua tai koskea mihinkään. Ruokailemme ja sen jälkeen muut jatkavat matkaa, mutta Wanda jätetään jälleen odottamaan taljan. Yhtäkkiä sumu loppuu kokonaan ja matkaajat huomaavat olevansa pilvien yläpuolellä. Edessä huomaamme Valkohampaan vuoren, joka kiiltelee hienosti auringonvalossa. Baggan mukaan ei kannata mennä ihan ylösasti, vaan hän neuvoo menemään tunturin toisen laen itälaidalle. Matka jatkuu noin kilometrin verran ja sitten levitetään tavarat. Metsästäjä lähtee noutamaan Wandaa. Simma menee muutaman kymmenen metrin päähän tavaroineen ja alkaa joikaamaan. Metsästäjä palaa Wandan hakumatkaltaan. Välillä Simma palaa muiden luo leiriin, mutta palaa taas hetken kuluttua omalle taljalleen joikaamaan. Kun aurinko laskee ilma viilenee. Kun Simma yöllä palaa muiden luo leiriin syömään alkaa Bagga joikata. Simma lämmittää hirven lihaa nuotiolla ja vie lämmintä lihaa taljalle esille. Simman mukaan Aslak on lähellä, mutta ei vielä näyttäydy.

3.6

On ollut kylmä yö, pakkastakin muutama aste. Ne jotka nukkuivat, olivat syvässä unessa ja nukkuivat rauhallisesti. Syömme aamiaista. Siinä vaiheessa, kun auringon ensimmäinen säde osuu Simman taljalle, huomaamme, että taljalla istuu hahmo. Simma haluaa mennä antamaan lahjan hahmolle, koska on varma, että siellä on Aslak. Gwyndham antaa Aslakille lahjaksi pillin ja Tom 746 suolaa ja mausteita. Koska Wandalla ei pahemmin ole maallista omaisuutta antaa Simma hänelle puukirveen, mutta ottaa sen takaisin (ikäänkuin Wandan lahja Aslakille). Simma ottaa tavarat mukaan ja lähestyy hahmoa. Päästyään tarpeeksi lähelle huomaa hän, että hahmo meditoi. Yhtäkkiä hahmo ”herää” horroksestaan ja näyttää yllättyneelle nähtyään Simman rummun kanssa. Simma aloittaa joikaamaan. Hän kertoo Aslakille olevansa tämän pojanpoika. Aslak kuuntelee häntä ja nyökkää. Simma ilmoittaa Aslakille, että hänen poikansa Adnu ja Nunnu ovat kuollut viime kesänä. Todisteeksi tästä Simma ojentaa heidän kaulakorut Aslakille. Simma kertoo joikaamalla matkatarinamme päällisinpuolin Aslakille, joka kuuntelee hiljaa, välillä nyökkäillen. On pitkälti jälkeen puolen päivän, kun Simma lopettaa joikaamisen. Aslak sanoo: ”Simma ei ole pojanpoikani, Simma ei ole Lossoth, Simma ei ole Hobit, eikä Simma ole ylipappi. Onko simmasta Hobittien profeetaksi, on Simmasta kiinni, Simma voi olla. Simma on linkki maailmojen välillä.” Kuluu pitkä aika ennen kuin Aslak jatkaa:”Simma on kirottu. Kirouksen seuraukset joutuu Simma itse opiskelemaan ja ymmärtämään, se vaatii pitkää ikää ja monta murhetta, tuhannet tuskat ja kirpeitä kyyneleitä. Aslak Harmaa ennustaa harvoin Hobiteille, vielä harvemmin niille, jotka eivät ole edes Hobitteja. Mutta minä ennustan sinulle Simma, joka olit pojanpoikani, että näet kaikki yhdeksän oraakkelia ainoana koskaan eläneenä. Simma, joka olit pojanpoikani, se mitä etsit ei halua tulla löydetyksi, vaan kovin moni haluaa sen löytää. Kulje neljä aurikoa Jokmokista kohti keltaisten Miesten Maata, sillä tiellä lentävä tähti näyttää sinulle tiesi kohti usvaisen vuoren siltaa, jossa kohtalo täyttyy. Simma, joka olit pojanpoikani, hyväksyn lahjasi ja annan sinulle tämän... (sauvanpala) Tämä on ollut suvullamme aikojen alusta saakka, siitä eteenpäin kuin sen Muggalta saimme, paljon se on surua tuonut, mutta jo ammoinen ennustus kertoo, että kun yksi suvustamme, joka ei enää sukuun kuulu, tulee sitä hakemaan on aika tullut. Kulje siis Simma kohti kohtaloasi, älä siis katso taakse, äläkä lähde minua etsimään, sillä etsi menneisyyttäsi, sillä sitä sinulla ei ole.” Metsästäjä on kauhusta jäykkänä, kun taas mummo katsoo Simmaa, vähän ehkä säälivästikin. Simma siirtää rummun ja kaulakorut matolta toiselle. Hän kerää tavarat ja laittaa ne ahkioon. Simma kysyy mummolta, että haluaako tämä jäädä keskustelemaan Aslakin kanssa, johon mummo toteaa, että kaikki tarpeellinen on sanottu. Simma antaa ylipapin korun mummolle. Jolloin mummo sanoo, että selvittää asian Aslakin kanssa ja kehoittaa muita syömään. Lähdemme polkua pitkin alaspäin ja jätämme mummon juttelemaan Aslakin kanssa. Håkan haluaa jäädä vielä ylös, mutta Simma antaa Tom 746 käskyn noutaa hänet mukaan. Tom sanoo Håkanille:”Enpä olisi noin pollea, jos olisin lainaruumiissa”. Tom sanoo Håkanille:”Jos profeetta Simma sallii tule takaisin huomenna”. Håkan kysyy Aslakilta, voiko hän palata huomenna keskustelemaan hänen kanssaan asioista, jotka jäivät puhumatta. Aslak sanoo, että heillä tuskin on mitään puhumista, mutta Håkan on tervetullut seuraavana päivänä. Gwyndham on alhaalla kolmisen tuntia ennen muita, vähän ennen muiden saapumista hän kuulee huuhkajan ääntä ja lähtee sitä kohti. Gwyndham törmää yllättäen Baggaan ja he menevät yhdessä takaisin leiriin, jossa Gwyndham laittaa ruokaa. Simma kerää 3 Lossothia sivummalle ja kertoo heille, että hän joutuu lähtemään kohti auringonnousua. Bagga kertonee heille mitä he tekevät jatkossa. Simma kieltää myös metsästäjää tulemasta mukaan. Bagga antaa Lohikäärmeen amuletin Magga-Eerolle . Simma antaa uudelle ylipapille kolme luusormustaan ja saa tältä ylipapin siunauksen.

12.5

Simma sanoa: ei lähteä. Simman isäisä asua imas varri. Olla suuri noidi. Antaa tavara.

Hobiteilta saatiin puukkoja jotka oli tarkoitus antaa Isäisälle. Vanha sanoa simma isäisä sanoa ei asua ihminen. Isäisä asua henki. Mennä alpimis, mennä Gatnis.

                      Ruokaa on koko ajan hobitti tyyliin. Pyydämme heitä tarpeellisia tavaroita. Kokonainen sika paistetaan kunniaksemme.

                      (Pyhän Simman merkki on Arcane symbooli jonka pällä on lohikäärme symbooli, nämä ovat vuoren symboolin alla. )

                      Juomaa, ruokaa ja puheita on koko illan. Gwyndamille annettiin iso puinen hieno kirstu, jossa on oikea lukko. Kirstua ympäröi kuvilla kerrottua tarinaa siitä, kuinka hobitit ja kääpiöt ajavat takaa lohikäärmeitä ja heittävät tulipalloja ja kääpiöt hakkaavat kirveillä. Kuvat kiertävät kirstua ja ne liikkuvat kun avainta kääntää kuvata jatkavat kirstun kiertämistä. Tämä annettiin Gwyndhamille johdattavaksi tähdeksi matkalleen, kun eivät tietäneet mitä antaa suurelle noidalle kuten hän.

                      Simmalle annetiin talon täydeltä arvoesineitä 9 tyttöä,9 poikaa, kultaa ja kaikkea mitä voisi olettaa arvokkaaksi. Simma tuli kuiskaamaan että: ne tietävät antavat lohikäärmeelle lahjoja.

                      Jokainen viettää loppu yön tavallaan Håkan yrittää selvittää lisääntymistekniikkaa vasten mielisyydestä huolimatta. Gwynham saa tupakkatikkareita, aamuyöstä tuodaan hänelle pussillinen tikkunekkuja lisää.

                      Lohikäärmevuoren juurella oli kylä joka upposi, ihmiset tyhminä kutsuvat vuorta susivuoreksi.

13.5

                      On aurinkoista ja lämmistä kuin kesä olisi jo. 81 hobittia ovat valmiina kantamaan kaikki lahjat. 9 Hobittia ovat kantotuolin kanssa valmiit kantamaan pyhää Simmaa. 9 Hobittia kantaa ahkiota jossa Håkan istuu ja pienen keskustelun jälkeen Simma ymmärsi mennä kantotuoliin. Matkan aikana Håkan keskustelee Tom 746. kanssa loitsuista ja muusta sellaisesta.

23.5

                      Lähetyttyämme Gatnikkia Simmä näkee heimolaisiaan ja lähtee tapaamaan heitä. Bronislava ja Håkan lähtevät. seuraamaan Simmaa kunnes hän käskee meidän pysähtyä ja jatkoi matkaa yksikseen.

                      Takaisin tullessan Simma liityi suoraan pääryhmään. Simma sano Gadnis olla moni savu.

24.5

                      Koko matkan Gatnikille joukkoomme tulee lisää hobbitteja: joukkomme on kasvanut yli 500 päähän. Matkapäivät olivat kauniita ja lempeitä toisin kuin tämä aamu, kun olemme Gatniksin juurella

                      Simma ilmoittaa Gatnikin väellle, että olemme hobittikansa tuomassa lahjoja lohikäärmeelle ja mukana on Ei-ole-puolituinen, Sniika-nainen, Håkan ei ole norri vaikka näytääkin sellaiselta ja etelän ennustajan seuraaja Vanda.

                      Simma vaatii päästä kylänpäällikön Jattan puheille. Hänelle osoitetaan vartija kulkemaan mukana. Kuljemme pitkän matkan ylös portaita. Sisälllä joku tiukan näköinen mies syyttää meitä jostain. Simma nykäsee Gwyndhaimin eturiviin ja sitten hän syyttää meitä kaikkia eturivissä olevia jostain taas G näytää Sotavarsran, jolloin lohikäärmeen vartijat ottavat esille aseensa ja hetken kuluttua Jatta komentaa heidän kimpuumme.

                      Gwyndhaim alkaa lentämään, Simma sniffaa polyä, Bronislava heiluttelee sotavasaraa., Vanda alkaa laulamaan ja Håkan alkaa joikhaamaan. kuten Simmakin.

                      Simma heilautti käsiään ja kuin jättiläinen olisi pyyhkäissyt kaiken aukiolta pois. Tämän jälkeen hän vajoaa hervottomana maahan. Bronislava ja Vanda elvyttävät Simman johon koskeminen on kuin paljaaseen sähköjohtoon. Muutama vartija on vielä elossa, mutta huonossa kunnossa vaikeroiden myös Jatta on elossa. Vanda tyrehdyttää Jatan verenvuodon. Amputoimaan Håkan ja myöhemmin Gwyndham sahankanssa. potilas kuolee onnistuneen amputaation jälkeen. ruumis ryöstetään kaikesta ja työnnetään jonkhaan.

                      Lohikäärmeen palvelijat tekevät peloissaan joukolle teetä.

25.5

                      Simma herää ja aamiaisen jälkeen kasaa vartiat ja palvelijat yhteen ja keskusteli heidän kanssaan. Jatta valehteli Gatnikin väelle että hän oli ainut eloon jäänyt ja poisti kaikki muut. Lisäksi kertoi että ryhmä oli tappanut lohikäärmeen. Jatta ei ollut kertonut sitä että lohikäärme oli jo kuollut ja vannotti kuoleman uhalla että kukaan ei kerro siitä eteenpäin. Jatta oli metsästänyt karanneita hobitteja suolle ja kiinni jääneet oli myyty markkinoilla nyt juuri. Jatan veli oli opettanut riitit vartijoille ja Håkan oli vahingossa päästänyt hänet hengestään. Simma tivaa heidän uskostaan ja raippaa sanoillaan. Simma saa paikalla olleet uskomaan, että Simma on uudelleen syntynyt Simma Aslak Harmaan pojan poika reinkarnoitunut hobittina. Kaikki vajoavat uskonnolliseen hurmokseen tämän edessä. Simma julistaa että lohikäärme on elossa.

                      Håkan julisti Hobiteille tästä tilanteesta propagandaversion tapahtuneesta. Simma alkoi järjestämään temppelia uudestaan jotenkin järkevästi.

                      Illan tullen laskeudumme rappusia alas alhaalla olevien luokse. Alhaalla on taas lisää hobitteja ja lossotheja.

Gwyn ottaa puheeksi Wyrmandaluksen tyttären vastauksen ja olettaa, että niillä on joku järjestys. Päätämme siis mennä syvimpiin syvyyksiin, pohjoiselle merelle, joka on seuraavana listassa. Håkan epäilee, että matkalla ehtii sattua yhtä sun toista ja on siinä varmasti oikeassa. Simma ehdottaa lähtöä Gatnikseen ja sieltä Mearagadniin, missä ilmeisesti olisi enempi tietoa. Angmarista kuulemma löytyisi myös tietoa. Mearagadni narra nusak, ilmoittaa Simma. Angmariin päästäisiin viidessä päivässä ripeästi. Håkanin pitää päästä Agmariin seuraavan kolmen kuukauden aikana, joten mietimme kulkua sitä kautta. Päätämme lähteä kuitenkin Gatnisin kautta Simman isänisän luo. Pohjoisilla saarilla on Håkanin mukaan oraakkeli, samoin kuin puunhalaajilla (metsähaltijoilla) jossain. Lähdemme Simman isänisän luokse.

 Viidentenä päivänä (2.5.) lähdön jälkeen sataa kaatamalla ja saavumme illalla Puusilmän hobittikylään, joka on puolen päivän matkan päässä Thousand Soulsissa. Menemme kylään tekemään kauppaa, jätämme kuitenkin Gvyndhamin pienen mäen päälle 3 km puusilmästä. Kylässä ei tule ketään tervehtimään meitä. Savua kuitenkin nousee normaalisti mökeistä. Pääsemme aidatun kylän portille, huomaamme, että kylässä on pitkiä hobittirivejä, jotka ovat köytettynä norrien hevosten perään. Ukostaa. Peräännymme takaisin Gvyndhamin luo. Håkan katoaa jonnekin ja löytyy myöhemmin leiristä.