24.8. Gundolf kirjoittaa

Saavumme isoon kaupunkiin, jota kuulutaan kutsuttavan Bratusariksi. Kieltäydymme tietenkin menemästä noin isoon ja valoisaan paikkaan ja Gwyndhamkin näyttää kerrankin tottelevan. Päätämme kiertää kaupungin.

Bratusarin kiertäminen ei ollutkaan niin helppoa, kuin mitä kuvittelimme, vaan joudumme menemään kaupunkiin sisään. Siellä on aivan liian paljon ihmisiä, jotka tuuppivat meitä ohikulkiessaan ja tulevat muutoinkin sietämättömän lähelle. He katsovat meitä tuimasti ja osoittelevat meitä kohti. Sietämätöntä käytöstä. Pikku-ihmisen mielestä on parempi jatkaa matkaa mahdollisimman nopeasti, minä en ainakaan vastusta.

Löydämme myöhään illalla hylätyn veneen eräästä joen varrella olevasta rakennelmasta. Se on hyväkuntoinen ja päätämme lähteä sillä jatkamaan matkaa jokea pitkin. Joku huutaa peräämme jotain, mistä tuskin saa selvää. Mabnuthor erottaa sanan ”varkaat”, minkä jälkeen suuri joukko ihmisiä juoksee peräämme rantaa pitkin soihtujen ja erilaisten keihäiden ja nuijien kanssa. Vesi kuitenkin virtaa nopeasti ja etumatkamme joukkioon kasvaa pian huomattavaksi. Pikkuhiljaa viimeisetkin soihtujen valot katoavat metsän pimeyteen.

30.8.

Ohitamme yöllä ison kaupungin, jonka nimeksi meille oli kerrottu Lapek. Kaupungissa näyttää olevan paljon haarniskoihin pukeutuneita ihmisiä ja suuria määriä erilaisia aseita. Kaikki ovat yksimielisiä matkan jatkamisesta mahdollisimman nopeasti, mahdollisimman hiljaa. Yhtäkkiä taivaalta tippuu jotain isoa suoraan veneemme päälle. Vene pirstoutuu pieniksi palasiksi, jotka lentelevät ympäriinsä. Gwyndham ja Mabnuthor saavat pahoja vaurioita, kun jäävät putoilevien veneenpalasten alle. Tuloksena on pahoja lihashaavoja olkapäihin ja käsivarsiin. Pimentohaltiat selviävät pienemmillä vaurioilla, mutta veden varassa oleminen ei tee hyvää.

 Kertokaa minulle yksikin pimentohaltia, joka olisi osannut uida. Se ei vain kuulu tapoihin, veden ylittäminen taikoen on vain niin paljon helpompaa! Valitettavasti taikominen veden varassa on hiukan hankalampaa. Yhtäkkiä tunnen, kuinka joku ottaa minua vyötäröstä kiinni ja alkaa vetämään kohti rantaa. Pahimmasta säikähdyksestä selvittyäni huomaan, että joukko viereisen pikkukylän ihmisiä on onkinut meidät joesta ja alkavat nyt kuljettaa meitä kohti kyläänsä. Sauron Jr:ia ei valitettavasti löytynyt. Uljas ryhmämme näyttää tällä hetkellä kovin surkealta. Meille kerrotaan, että venettämme ammuttiin Lapekista katapultilla. Siellä oli joku vartija meidät huomannut ja päättänyt pyyhkäistä joukkomme kartalta. Ikävä asenne ihmisillä.

Vietämme viikkoja tässä kylässä, koska varsinkin Gwyndhamin ja Mabnuthorin vammat vaativat aikaa parantuakseen. Täällä on likaista eikä ruokaa juuri ole, mutta se ei meitä haittaa. Tässä ajassa ehdimme tutustua kyläläisiin ja heidän outoihin tapoihinsa hieman tarkemmin. Tuttavuutta hieroo etenkin Gwyndham, joka saa selville, että kyläläiset ovat jonkinlainen vallankumouksellinen joukko. Koska Lapekista meitä tulitettiin, epäilevät he meidänkin olevan Goryn nykyhallinnon vastustajia. Gwyndham ei kiellä tätä eikä meistä muistakaan saa sen enempää irti.

28.9.

Jatkamme matkaamme iltahämärässä. Yöt matkaamme, päivällä Gwyndham käy tutkimassa seuraavan yön reittiä. Liikkuminen on todella hankalaa, meidän pitää siis oikeasti kävellä! Levitoin joka ilta niin pitkään kuin mahdollista, muttei se pitkälle meitä vie. Miksei Sauron Jr. voi olla täällä viemässä meitä suoraan perille? Täällä on märkää ja hankala kävellä, kun maa on täynnä erilaisia esteitä. Gwyndhamkin asettuu matkanopeutemme kasvattamisen tielle ja kieltää Håkania tekemästä isoa tulipalloa, joka tekisi meille edes hiukan tasaisemman kulkualustan. Ohitamme useita pikkukaupunkeja ja pienempiä kyliä matkallamme alavirtaan. Maa näyttää olevan viljeltyä täälläpäin.

17.9.

Saavumme Ultima Thulen kylään. Se sijaitsee suuren järven rannalla, täältä ehkä voisimme saada taas veneen matkantekoa helpottamaan. Esittelemme itsemme uteliaille kaupunkilaisille taas sirkusseurueena ja pidämme heille pienen näytöksen, jossa teemme taikoja, minä muun muassa muutan itseni näkymättömäksi ja taas näkyväksi. Perusjuttuja, mutta ihmiset tuntuvat niistä pitävän. Näillä tosin tuntuu olevan jotain sitä vastaan ja he alkavat huudella kovasti ja näyttävät muutenkin vihaisilta. Lähdemme karkuun, mutta he ovat kovasti nopeampia kuin me. Pääsemme metsään, jossa kulkemisemme on paljon hitaampaa, mutta niin on heidänkin. Alkaa sataa kaatamalla.

Piileskelemme päivän verran metsässä ja pakenemme kyläläisiä. Joudumme käyttämään hyvin paljon taikuutta, kuka milloinkin on näkymätön, lentää tai asettaa maagisia esteitä osan takaa-ajajistamme tielle. Vihdoin viimein olemme varmoja, ettei meitä enää seurata, mutta olemme myöskin aivan uuvuksissa vuorokauden kestäneestä taikomisrupeamasta. Lepäämme paikallamme hetken, ja Mabnuthor ja Gwyndham käyvät tutkimassa, minnepäin meidän tulisi tästä jatkaa. Matka suuntaa kohti Tragya liejuksi muuttunutta maata pitkin, jota on vielä vaikeampi kulkea kuin joen vartta aiemmin. Minä en enää ikinä lähde minnekään, kun täältä pois pääsee.

12.10.

Myöhään illalla saavumme Tragyyn. Emme vielä kaikki mene kaupunkiin, vaan Gwyndham ja Mabnuthor käyvät ensin kuulemassa kuulumisia. Ihme tapoja näilläkin.. He palaavat seuraavana päivänä ja kertovat, että Vottere, jota siis olemme ilmeisesti nyt menossa tapaamaan, ja hänen seurueensa ovat lähteneet kohti Haugenia eilen. Oi mikset ollu täällä, Sauron Jr, kun sinua tarvittiin! Seuraavaksi minä varmasti opettelen teleporttaamisen taidon. Me lähdemme siis Votteren perään.

Saamme laivakyydin Haugenista peräisin olevalta kauppiaalta. Ah ihanaa, ei enää kävelyä tai muutakaan fyysistä työtä! Hän ottaa hyvän hinnan matkasta, mutta mielestäni mitkään aarteet eivät korvaa sitä ihanuutta, ettei enää tarvitse kävellä!

22.10.

Loppuni on lähellä. Olin väärässä, jopa kävely olisi ollut parempi vaihtoehto kuin tämä. Miksen uskonut aavistuksiani ja jäänyt Largosiin! Hyvästi, julma maailma! Vene keikkuu kuin noiduttuna ja saavat meidät todella huonovointisiksi. Tämä on varmasti jokin arvokkaan rotumme päälle langetettu kirous, koska pikkuihminen ja hippi voivat mainiosti. Minä kaikkein parhaimpana paikalla olevista rotumme edustajista olen tietenkin saanut suurimman osan kirouksesta. Joka paikkaa särkee sanoinkuvaamattomasti, olen vielä heikompi fyysisesti kuin normaalisti ja vapisuttaa. Tällaistako on kuolla? Ainakin kuolen arvolleni sopivissa puitteissa, sillä olemme saapuneet suurempaan ja hienompaan kaupunkiin, minkä olen ennen nähnyt. Tämä on jopa Largosia suurempi ja hienompi. Tämän hetkinen nimi sillä tosin on aika heikko, Rog, mutta kun kuolen, tämä varmasti saa paljon paremman nimen: ”Kauniin ja Kuolemattoman Gundolfin Muistolle”

Löysimme rääsyjä, nuolia, vasamia ja verisiä riepuja pienen rotkon pojhalta. Gwyndham tutkii asiaa ja on sitä mieltä että se on tapahtunut viikkoja sitten. Sieltä löytyy myös puunkappaleita, ilmeisesti sillan jäännöksiä. Paikallisen huonon ilman ulkopuolella on hyvä ja mieluisa ilma.Simma sirtää kristalleista energiaa Jr ään. Jr kertoo että ruori on ladattava kesäpäivän tasauksena orjaien sieluilla. Ruoria voi käytää 9 kertaa vuodessa sitä on käytetty nyt 4 kertaa.

Melli haluaa mukanamme ja hänen koti on siellä missä Gwyndham on pientä keskustelua siitä parantaisimmeko Gwyndhaimin orjan ominaisuuksia muuttamalla hänet hevoseksi. G hieman karsastaa sitä että Melliä pidetään orjana.

G kuvailee Kvitsin tornin lähellä paikkaa Jr lle. Melli jäi selittelemään jotain kummallista kun me muut siirrymme toiseen paikkaan...

Suuri kukkaketo. Aukea on isojen tammien ympäröimä, perhoset lentelevät kedolla kukista kukkiin ja aurinko paista tappavan kovaa paljaalta taivaalta. Simma nauttii sunnattomasti kaikesta söpöstä ja mukavalle. Gundolf tunnistaa jostain hopeahaltioiden kirjoista näitä puita. Kaukana idässä on vuoria.Håkan alkaa piirtelemään maaran ja messuaa pitkän aikaa jatkaa yöhön. Yöllä muu joukko alkaa tähystelemään taivasta ja saa selvile että olemme todella pitkällä etelässä. Joukkio päättää kulkea pohjoiseen jossa puusto käy isommaksi ja hämähäkkien seittiä alkaa olemaan kaikkialla. Matkan tekeminen on hidasta koska pimetohaltiat ovat tottumattomia matkustamaan missään muualla kuin tunneleissa.

Gwyndham lähtee itään ja 10 km päässä metsä loppuu ja suo alkaa. Aloitta pohjoiseen metsän reunan suuntaisesti. Muutaman tunnin kulkemisen jälkeen suo loppuu ja joki alkaa joka laskee pohjoiseen. Sieltä löytyy laavun typpisiä asutuksia. Pidemmällä suolla on joitain ihmisen kaltaisia jotka tulen valossa tansii tai jotain erittäin kaukana suolla. G alkaa menemään valoje luokse, matka niiden luokse tuntuu kestävän pidempään kuin oletti. Ne tuntuvat johdattavana häntä erittäin vaikeiden paikkojen lävitse jossa moni olisi jo hukkunut suolle. Niiden värit vaihtelevat sinisestä oransiin. G alkaa seuraamaan jokea alas päin kunnel löytää majavien padon ja alkaa keskustelemaan niiden kanssa. Majavien kanssa keskustelu ei kovin paljoa hyödyttänyt. Näkee pitkällä pienen joen liityvän isompaan. Palaa takaisin keskustelemaan majavien kanssa.

Mabhnuthor löytää metsästä kasvuston peittämän mustan kvivisen patsaan joka esittää kuusi käsistä naista jolla on kaksi tikaaria ja kaksi kiveä käsissään, patsas on ihmiskokoinen. Hän irrottaa patsaasta sormen jolla hän tulee leiriin osoittelemaan Håkania. M alkaa kyselemään pimentohaltioilta että mistä tuo patsas on tehty ja olemmeko kuulleet mitään tuosta patsaasta. Pimento haltiat eivät teidä noista asioista mitään. Hän palaa takaisin patsaalle. Löytää jonkin mielenkiintoisen yrtin mutta ei osaa sanoa mitä se tarkalleen tekee. Kun G saapuu leiriin ilmoitaa että tuo kasvis autaa luutumaan kovinkin nopeasti. Tämän jälkeen he lähtevät keräämään niitä enemmän nyt kun tietävät mitä ne tekee. (kolmin kertaistaa paranemisen)

Suuren magma pallon johdattelemana kuljemme joen rantaan ja alamme ihmettelemään mistä rakennamme lautan isosta puusta ja vuolemme sen pienien magma pallojen avulla.

18.8

Pimentohaltiat menevät kankaan alle ja mököttävät siellä päivän. Illan tullen joukko jää rantaan odottelemaan päivän tulemista.

19.8

Jatkuvan hyttys hyökkäyksien vaikutukset olivat:

Jr on iso kokoelma möykkyjä ja hengitys on erittäin vaikeaa. Olrond kutittaa erittäin kovasti ja raapii itsensä verille. Håkan kärsii isosta paukamasta nenäsään muilla ei ole mitään ongelmia. Kuumuus on jossain 35-40 asteen välillä. Håkanin viilennys riitti ei vieläkään ota onnistuakseen. Olemme mennä ohitse kylästä ja pysähdymme puolen kilometrin päähän alajuoksulle. Pimentohaltiat jäävät kanootille ja lähetystö lähtee kylään tutkimaan mitä siellä on. Kylän asukaat ovat puolituisia ja ovat parhaillaan viettämässäa siestaa ja eivät vaivaudu mitenkään reagoimaan tulijoihin. Mutaman tunnin odoteltua siestä päättyy ja he alkavat kyselemään mitä he siellä tekevät. Isommat kaupungit ovat todella kaukana kyläläisten mukaan. Kolmen toven matkan päässä on seuraava hieman isompi kylä. Mahnubthor on ystävällisesti tuonut mukanaan palan kalapiirakkaa joka ei tunnu maistuvat muille kuin Håkanille.

20.8

Aamulla on taas kuuma kuten joka päivänä on toistaiseksi ollut. Gwyndham kalastele matkalla.Illan tullen viilennys rituaali onnistuu vihdoinkin ja lukitsen siihen sauvan osan.

21.8

Joki on jäätynyt ja ympärillä on lunta. Gwyndham tekee alkeellisen jääkaapin jäästä veneeseen. Ukkos pilviä näkyy taivaalla idästä. Valtava ukkonen saavutta meidät puolilta päivin. Pimentohaltiat suojaatava kaikki sateelta ja jatkamme matkaa ukkosen lävitse. Kun ukkoset ovat menney ylitse saavumme taas suo-alueelle jossa on paalujen päälle rakennetuja taloja jotka on yhdistettu silloin toisiinsa. Kylässä ei näy sateen vuoksi ketään ulkona. Havaitsemme talon jonka oletamme olevan taverna ja siellä on ilmeisesti menossa tappelu.

Vain Gwyndham ja Mahnubtor hakevat kontaktia paikallisista. Kauppa kielellä hudellen joku on haluamassa M stä viihdyketää joka ei M lle sovi ja ottaa miekan esille estääkseen sen. Miekan esille ottamisesta seuraa se että muutkin kaivat esille omansta ja taistelu on valmis. Taistelu väistetään vain M heittämällä rahaa kapakoitsijalle jolloin suurin osa unohtaa tekemisensä. Edelleen M pidetään viihdykkeenä, pienen taikuuden avulla tuosta veikkosesta päästään eroon. Kumpaakin pidetään orjana.

22.8

Vastaan tulee jokilautta ketju menossa ylävirtaan.

23.8

Sumuinen päivä

24.8

Saavumme Bratusariin.

Gwyndham heräilee aamusta ja lähtee pienelle lenkille. Reitti kulkee Larsvikista suoraan suureen metsään, ja ohittaa Näkkijärven eteläpuolelta. Matka jatkuu Basilean pohjoisille tasangoille, viljapellot lainehtivat ja omenapuiden oksat riippuvat raskaina punaisista omenoista. Basileaan tultuaan Gwyndham lähtee seuraamaan Flumenman jokea, tämä aiheuttaa viivästystä, sillä joella ja sen vieruksilla on muuta liikennettä. Neljäntenä päivänä Gwyndham saapuu Nizny-Tagiliin matkattuaan reilut tuhat kilometria, jalkaisin.

Iltapäivä 30.7.

Tutut talot reunustavat Nizny-Tagilin katuja kun hieman rähjääntyneen näköisenä talsin pitkin kaupungin katuja. Mistäköhän sitä aloittaisi. Kaipa ne mustahaltiat aika pian löytyvät, ei sellainen ryhmä kauaa pysy piilossa... Menen torille kuuntelemaan juoruja ja aika pian sopiva kuvaus eräästä teatteriseurueesta kulkeutuu tarkkoihin korviini. Lähden tarkistamaan huhua ja päädyn väittelemään portinvartijan kanssa pääsenkö sisälle vai en, en päässyt. Jututan läheisiä työmiehiä, jotka on palkattu seisoskelemaan turhanpanttina. Ja lopulta menen viereiseen majataloon omenamehulle. Selvittelen henkilökunnan toimintaa ja lopulta päätän vain kävellä keittiöön ja kuin ihmeenkaupalla pääsen kävelemään suoraan kellariin jossa Mabnythor nautiskelee viiniä naisseurueessa.

Toisaalla

Mabnuthor ja mustahaltiat kiertelevät kaupunkia ja päätyvät Tagilin puolen kauppiasalueelle ja siellä sijaitsevaan salaravintolaan, joka on varakaiden kauppiaiden suosiossa. Mabnuthor päätyy nukkumaan ja Håkan alkaa tiedustelemaan kaupungin maanalaisista rakennelmista. Lopulta keskustelu ajautuu viineihin ja ryhmä siirtyy seuraavaksi erään kauppiaan, Jaakob Sloppensteinin, suureen viinikellariin. Kellari on suuri, täynnä amforoita, tynnyreitä ja pulloja. Loppujen lopuksi Håkan ostaa vankurillisen viinejä, vankkurit ja vetojuhdat. Käteinen ilmestyy tyhjästä.

Kolme päivää sujuu viinikellarissa viinejä maistellen ja ostamalla kaikkea turhaa, ei ihme että huhut lähtivät liikkeelle, kultaakin on kuin multaa.

Kun Gwyndham sitten saapuu niin kaikki ovat aivan ympäripäissään. Paitsi edelleen nukkuva Jr, joka on hautunut tyhjien viinipullojen alle. Håkan on kiinnostunut näkykivestä, mutta kerron sen olevan ehkä keisari Votterella. Håkan haluaisi kovasti tavata hänet, ei taida tajuta että keisari on kiireinen mies. Mustahaltiat ovat vain rellestäneet neljä päivää ja sen kyllä haistaa ja näkee, oksennusta on kaikkialla. Menen seuraavaksi tervehtimään Mabnuthoria ja jututan paikan omistajaa, että missäköhän Vottere ja Leia mahtavat matkustaa tällä hetkellä. Ilmeisesti etelässä.

3.8.1107

Päätämme jatkaa matkaa. Tätä ennen Håkan synnyttää pienen myrskyn kellariin, ja kysyy sitten onko yö. Myönteinen vastaus aiheuttaa onnellisen hihkaisun. Saamme pakattua ryhmän vankkureihin. Lopuksi johtaja pyytää vielä maksamaan laskun, Håkan rikkoo amforan ja taikoo hieman käteistä. Mabnuthor istahtaa kuskin pukille vaikka palkollinen hieman ihmettelee. Ja suuntaamme kohti etelää. Matkamme ei oikein etene kun meitä seuraa iso joukkio innokaita kaupustelijoita. Mustahaltiat ottavat oppitunteja lisääntymisestä matkan edetessä.

4.8.1107 Aamuyöstä

Pysähdymme joen rannassa sijaitsevan maatalon pihaan, emäntä tulee kysäisemään mitä saisi olla. Otamme huoneen ja tilaamme hieman aamiaista, mansikoita ja hanhenmaksaa. Mabnuthor on esitellyt ryhmän nimellä ”Mabnuthor ja Largosin Oriit” ja itsensä ryhmän johtajaksi. Seuruekin alkaa selviämään edellispäivien ryyppyputkesta. Tarkoituksena olisi löytää Maaäidin Silmä, eli ilmeisesti maaelementin näkykivi. Mutta emme oikeastaan tiedä mitään siitä tai missä se sijaitsisi, meillä on vain arvailuja. Onneksemme löydän vanhan naisen, joka tietää Maaäidin Silmästä . Saamme oppaaksemme Melli nimisen tytön, oppaan palveluista päädyn maksamaan 199 pulloa viiniä.

Iltapäivästä alkaa paistamaan aurinko kun meidän pitäisi lähteä liikkeelle. Meidän nuori oppaamme on hieman arka.

Kymmenen päivää matkaamme pilvien seuratessa meitä, Melli ihmettelee kuinka on näin huono sää. Kertoilen tarinoita iltaisin ja Melli on oikein tyytyväinen kauppoihin, ei ole kuulema hullumpaa tämä jalkavaimon elämä, taisin todellakin ostaa oppaan. Kun olemme lähellä Maaäidin Silmää, niin tulemme vain laakealle tasaiselle aukiolle, suuri pyörre oli kuulema muutama päivä sitten ilmestynyt Silmän ylle, nyt tilalla on vain samanlainen leikkautunut sileä aukio. Mitäs nyt, ihmettelemme. Mabuthorin idea olisi että tekisimme uuden palan Wyrmandaluksen sauvaan. Tai sitten voisimme mennä tapaamaan Kwitschen Oraakkelia, jos tämä suostuisi kertomaan jotakin uudelleensyntyneelle Simmalle.

15.8.1107

Aamuyö 25.7

Esittelykierros:

Gwyndham on partainen pieni mies, kantaa kädessään metallivahvisteista sauvaa, kohtalaisen hienot nahkaiset saaappaat, iso huopahattu. Harmaa turkisliivi, ruskeea housut. Erittäin hieno nahkainen reppu ja laukku, jotka ovat pullollaan. Gwyndham on jo ikääntynyt.

Mabnuthor on kaksimetrinen, hoikka, kiharat kultaiset hiukset ja vihreät silmät omaava haltia. Päällän vain yönsininen velhonkaapu. Päässä kypärä ja selässä jousi.

Gundolf on myös kaksimetrinen ja yhä hoikka. Iholtaan aivan valkea, samoin hiukset. Silmät ovat punaiset. Päällään verenpunainen kaapu, paperinen takki, selässä on pronssinen sauva, katana ja tikkaat. Saappaat jalassa. Kävelyä helpottaa puinen sauva, käsivarsia suojelevat hopeiset rannesuojukset.

Håkan on harmaa iholtaan, myöskin kaksimetrinen, himpan lihaksikas ja koko iho on tatuointien tai paloarpien peitossa. Musta irokeesi. Pitkälti polven yli ylettyvät nahkasaappaat, tummansiniset samettiset polvihousut. Yönmusta röyhelöpaita ja korvakoruja (2 kultaista ja yksi mithriliä).

Ålrond on musta iholtaan, pitkät valkoiset hiukset. Miekka, asevyö. Vihreät silkkiset hanskat, jalassa huopaiset saappaat ja punaruskea viitta. Käsivarret on kokonaan tatuoitu, lävistyksiä korvissa, nenässä, huulissa ja ehkä kielessä. Emme ole vielä ihan tarkasti nähneet. Ålrond on hieman alle 180 senttiä ja onneksi hieman paremmassa kunnosa, ei niin nälkiintynyt.

Sauron Jr. On myös musta iholtaan, yönmusta kaapu. Vitivalkoiset hiukset, parta ja viikset. Nojaa mustaan ryhmysauvaan, jonka päässä on iso punainen kivi. Näyttää hyvin vanhalta, suorastaan muumioitunut. Kulkee hitaasti

Ryhmä tajuaa pienen hiljaisen hetken kuluttua, että autio majatalo ei ole paras paikka avata suuria keskusteluja. Mabnuthor katoaa takahuoneeseen. Gwyndham avaa keskustelua, kömpelösti, mutta avaa kuitenkin. Pikaisesti päätämme suunnata kohti pohjoista rannikkoa ja mahdollisesti Larsvikin kylään.

Iltapäivästä saavumme Larsvikin kylään, laivat ovat jo lähteneet laitureista merille. Pimentohaltiat valittavat kirkasta auringonpaistetta. Kylän ja meidän välissä on iso lammasaitaus. Gwyn päättää lähteä tutkimaan kylää. Mabnuthor piinaa Håkania kukilla ja seppeleillä.

Gwyn vierailee Rosalien juttusilla, jonka mies on kuollut. Gwyn ei voi tarjota mitä leski haluaisi, mutta lupaa pitää tämän mielessään. Kertoo myös viime aikojen tapahtumia Angmarista ja sen katoamisesta. Tiedustelen myös erinäisiä reittejä pois Larsvikista. Lupaan palata pimeän tultua takaisin.

Palaan leiriin, Ålrond ottanut viivat ja Mabnuthor tekee kukkaseppeleitä. Pimentohaltiat ovat epäilyttäviä Gwynin mielestä, mutta uskovat mitä vain. Ihan onkaloissa asustaneita. Kerron heille mikä tässä on homman nimi. Mitä oli, on ja tulee olemaan. Lähin näkykivi on Pohjoisella Saarella ja seuraava on Maaäidin Silmä:ssä, joka sijaitsee suurten vuorten eteläpuolella. Samalla voisimme nähdä vilaukselta tarunomaisia lumisammakoita. Mustahaltiat vain vaativat yksiselitteisiä kuvauksia. Kuvailen sitten Nizny-Tagilin aika tarkasti, keskittyen linnanherran tiloihin. Sauron Jr. kaivaa kaapunsa kätköistä jonkin metallisen ruorin, johon kaikki muut Håkanin käskystä tarttuvat ja Jr mumisee jotain, hitaasti kaikki hahmot katovat näkyvistä. Tekivät katoamistempun... Otan piipun ja massin esille, on aika polttaa piipullinen Hopeapilven muistolle, viimeinkin hiukan aikaa yksin.

Sillä aikaa toisaalla eli Nizny-Tagilin linnanherran palatsin ruokapöydässä, viisi hahmoa ilmestyy näkyviin keskelle sadonkorjuujuhlan illallista suoraan pöydän päälle. Pöydän ääressä istuu noin viisikymmentä erittäin hämmästynyttä aatelista. Håkan pitää puheen kauppakielellä ja pyytää seuraamaan shown loppuun asti. Mabnuthor pitää tanssinäytöksen ja pyytää esityksen lopuksi kolehtia kypäräänsä ojentamalla. Kun kolehti on kerätty: ropoja, omenia, kanankoipia ja muuta ruokaa. Mabnuthor kumartaa syvään ja lähtee poistumaan. Håkan avaa oven aivan itse ja Jr seuraa häntä tukea ottaen. Alkuihmetyksestä toivuttuaan joku komentaa vartijoita, jotka saartavat viisikon. Pakomahdollisuuksia ei juurikaan ole, joten antautuminen on ihan hyvä vaihtoehto. Juhlaväki alkaa selvittämään, että kuka on tilannut esityksen. Pölvästinä viisikko vastaa että ”Gwyndham”, kaiken hyvän kukkuraksi linnanherra muistaa Gwynin ja kutsuu viisikon osallistumaan illalliselle.

Mabnuthor kutsutaan ensiksi pöytään esiintymään. Julius Minimus esittäytyy kaupungin pormestarina. Linnanherra on poistunut, ja herttuaa ei ole vielä valittu. Pormestari kyselee Mabnuthorilta kaikkea, kuten kuka olet, mistä olette tulossa ja kuinka Gwyni tiesi kutsua tämän esiintymisen tähän ajanhetkeen. Mabnuthor vastailee totuudenmukaisesti, että hän on Hobittien Profeetta ja Lohikäärmeen Ylipappi. Largosistahan me juuri olemme tulossa, aivan muutama hetki sitten. Kertoo Mabnuthor myös Angmarin katoamisesta ja kaikesta muusta ällistyttävästä. Onneksi juhlaväki pitää Mabnuthoria vain klovnina joka kertoilee päättömiä tarinoita. Ja viisikko seilaa toistaiseksi varsin menestyksekäästi aatelisjuhlissa.

Seuraavaksi Håkan kutsutaan pöytään, hän ei selviä keskustelusta aivan yhtä sujuvasti kuin Mabnuthor. Selittelyksi menee. Hiukan kuvioita sotkee, että Ålrond tulee pyytämään pormestarilta raakaa lihaa. Håkan sepittää tarinoita, jotka ehkä uskotaan tai sitten ei.

Ryhmää pyydetään esiintymään toistamiseen, nyt luu menee kurkkuun. Hieman viisikko miettii mitä pitäisi tehdä. Gundolf päättää taikoa itsensä näkymättömäksi, Mabnuthor esittää eri eläimiä, Ålrond kiipeää salin yhteen pylvääseen ja sirottelee kokkelia sieltä juhlakansan niskaan. Aploodit ovat huimaavat, viisikko kerää illan parhaan esityksen palkinnon. Tilanteen romuttaa Mabnuthor seppelöimällä pormestarin vaimon, joka saa pormestarin veren kiehumaan. Kaikilla muilla on kyllä hauskaa. Aika nopeasti pormestari pyytää palvelijaa johdattamaan esiintyjät majoitustiloihin. Håkan ja tajuton Jr ovat jo huoneessa. Huone on tornin ylimmässä kerroksessa, suuri karhun talja on lattialla takan edessä, jossa seikkailijat loikoilevat ennenkuin siirtyvät nukkumaan.

26.7

Hieman puolenyön jälkeen ovelta kuuluu jotain puhetta ja käskyjä. Sotilaat poistuvat ja ovi aukenee naristen pian tämän jälkeen. Mabnuthor piiloutuu oven taakse ja kun ilmeisen humaltunut pormestari astuu huoneeseen, Mabnuthor vilahtaa käytävään ja lähtee seikkailemaan tornin muihin kerroksiin. Kaikilla ovilla on parivartija. Päädyttyään alimpaan kerrokseen Mabnuthor kysäisee huussia, vartija osoittaa ämpäriä portaiden alla. Vartija on puheliaista sorttia, kyselee kaikenlaista. Hetken kuluttua vartija ehdottaa noppapeliä, Mabnuthor häviää 10 kuparista vartijalle tunnin pelin aikana. Vartija on hyvällä tuulella ja suostuu kertoilemaan Mabille kaikkea linnasta ja sen eri kerroksista.

Yläkerrassa pormestari käy uhkailemaan mustahaltijoita, mutta kun pormestari tulee liian lähelle kopeloidakseen Gundolfia tämä mäjäyttääkin pormestaria nuijalla joka ilmestyy kuin tyhjästä. Pormestari suivaantuu tästä ja uhkaa kuolemalla, kutsuu vartijoita kovaan ääneen. Gundolf muuttuu näkymättömäksi. Ålrond vetää hohtavan äpärämiekkansa esille ja kertoo Håkanille haluavansa tappaa pormestarin verenkiilto silmissä. Håkan päättää estää tämän, taikomalla pormestarin tajuttomaksi ja näkymättömäksi. Pormestari piilotetaan sängyn alle suukapula suussa.

Hieman myöhemmin pormestarin vaimo etsii Mabnuthoria, suosittu mies tänä yönä. Pettyy kun pimentohaltiat vastaavat että hän ei ole tavattavissa, vaimo pyytää Mabia palauttamaan nenäliinansa vielä tämän yön aikana...

Mabnuthor palaa huoneeseen ja häntä pyydetään palauttamaan nenäliina pormestarin vaimon huoneeseen, Mabnuthor käy kysymässä neuvoa ladyn huoneeseen. Antamalla 10 kuparista tippiä mukavalle vartijalle, Nestorille, hän saa henkilökohtaisen kierroksen linnassa ja pääsee salareittiä luolastojen läpi pormestarin talon puutarhaan. Naispalvelija ottaa Mabnuthorin vastaan ja ohjaa tämän ladyn huoneeseen, kysäisee muutaman kysymyksen, mutta ei kommentoi kun Mab kertoo että Nestor ohjasi hänet tänne. Pormestarin vaimo, Isabella on erittäin tyytyväinen että Mabnuthorilla ei ole mitään kaapunsa alla, kengät saa kuulema jättää jalkaan. Se on kuulema hurjempaa niin. Petipaini sujuu hieman heikonlaisesti, mutta Isabella mielellään kiinnittäisi teatteriseurueen Niznyyn pidemmäksi aikaa. Kun Mab poistuu kammarista niin palvelijatar Patricia ojentaa pienen pussin tälle, pieni palkkio vaivannäöstä ja kehottaa poistumaan.

Mab palaa salareittiä ja lahjoo vartijoita minkä ehtii, tilaa viiniä matkalla. Kaikki tuntuvat pokkuroivan. Palattuaan huoneeseen Mab ihmettelee mikä yninä sängyn alta kuuluu, pieni vilkaisu yllättää Mabin sillä pormestarihan se siellä ja sukka suussa. Nyt alkaa silmukka kiristymään. Mikä nyt neuvoksi? No, pormestarin huumaaminen on hyvä neuvo, hieman viiniä vielä pikantiksi yksityiskohdaksi. Mabnuthor avaa oven ja pyytää vartijoita kantamaan pormestarin pois. Pieni nimellinen palkkio, kaksi pronssia per nenä, eli ruhtinaallinen palkka vartijalle avittaa kummasti. Sen jälkeen ryhmä poistuu Mabnuthorin salareittiä takaisin puutarhaan. Mabnuthor kun on oppinut lahjomisen jalon taidon niin lähimmältä piialta kysytään reittiä pois linnasta, tämä hakee veljensä oppaaksi. Nuori poika, kaupungin paras opas omien sanojensa mukaan. Kierros alkaa pormestarin palatsin ovilta ja jatkuu kaupungin kaduille...

Mabnuthor ei ollut ainoa, jolla oli seuraa yön aikana. Gwyn viettää erittäin mukavan ja rauhallisen yön Rosalien seurassa...

10.7.1107

Mabhutor ja Gyndham ujuttavat näkykiven palasen takaisin näkykiveen. Valtavat energiavirrat
alkavat pyöriä Gynin ja Mabhutorin ympärillä.

Perusleirissä havaitaan, että vuoren ympärille kerääntyy vorex. Vortex alkaa pikkuhiljaa leviämään, ympäristöön. Vortexin virtaus näyttää kulkevan alhaalta ylöspäin.

13.7.1107

Kahden vuorokauden kuluttua vortex kaikkoaa ja samalla näkykivenvuoren tilalla näyttää ilmestyneen tasanko.
Gyn herää keskeltä tasankoa ja näkee vieressään Simma/Tom/Mabhutorin joka näyttää olevan paksun limakerroksen keskellä. Tasangolla näkyy ainoastaan sileää kalliota, pieniä kiviä ja hiekkaa.
Gyn huutelee Hookania, joka kuulee tämän huudon. Gyn ja Hookan alkavat huudella toisilleen.

19.7.1107

Aamulla Hookan ja Gyn juttelevat. Gynin mukaan hän jutteli jonkun suuremman hengen kanssa. Tuo suurempi henki pyysi Gyndhamia armeijoidensa johtajaksi.

Gyndham pitää muistotilaisuudet kuoleille tovereille Bronislavalle ja Wandalle. Mabhutor/Tom/Simma herää liman sisältä ja muiden ihmeeksi hän on muuttunut hopeahaltian hahmoon.

Käveltyään päivän Gyn, Hookan ja Mabhutor saapuvat paikkaan joka oli ennen Angmar. Angmar on kadonnut kuin veitsellä olisi
leikattu. Paikalla on vain tasankoa. Kaupungin jäljellä olevista kellareista ja tunneleista tulee esiin kaupungin tunneleista.

20.7.1107
Yöllä Mabhnutorin vartiovuorolla 5 kappaletta epämääräisiä tyyppejä hyökkää Mabhutorin kimppuun. Yksi hyökkääjistä murskaa Hookanin pään. Kostoksi tästä Mabhutor ryöstää hyökkääjältä sielun. Muut hyökkääjät pakenevat kauhuissaa. Mabhutor siirtää Hookanin sielun kuolleen hyökkääjän ruumiiseen.

Gyn ja Mabhutor lähtevät Hukkunevaan. Hukkunevasta löytyy läjäpäin kuolleita norraja ja murskaantunut norrien lentolaiva.

21.7.1107

Hookan palaveeraa omiensa kanssa Agmarin luolastoissa.

Gyn ja Mabhutor odottelevat Hukkunevassa mitä hobitit touhuavat. Hobitit kertovat, että Agmarin pinta on jäätynyt ja jään päällä on röykkiöittäin kuolleita hobitteja.

23.7

Gyn ja Mabhutor palaavat takaisin Hukkunevaan hakemaan jotain varustaita. Paluumatkalla Hukkunevaan Gyn ja Mabhutor havaitsevat kannon jonka päällä on aseita ja ruokaa. Mabhutor nappaa tavarat ja poistuu paikalta. Hetken kuluttua metsästä alkaa kuulua itkua ja Gyn sekä Mabhutor palaavat takaisin mistä olivat ottaneet varusteet. Kyseisessä paikassa metsä on kuintunut ja kuollut.

Hookan lähettää ESP viestin Gynille. Ja käskee tulemaan Angmariin.

24.7.1107

Gyn ja Mabhutor saapuupuvat Angmarin lasiselle kentälle. Raavittuaan lasipintaa hetken saa Mabhutor archane taijasta. Samalla Hookan ryöstää Angmarin pimentohaltioilta sauvan palasen
ja pakenee 4 pimentohaltijan kanssa. 

Gyn ja Mabhtur pakenevat mustahaltioita. Hookan ilmoittaa ESP:llä, kohtaamispaikaksi Stensvikin kylä. Stensvikin kylässä. Hookan tapaa Gynin ja Mabhnturin.

Simma herää, ja aamiaisen jälkeen hän kerää vartijat ja palvelijat yhteen keskustellakseen heidän kanssaan. Jatta valehteli Gatnikin väelle, että hän oli ainut eloon jäänyt ja poisti kaikki muut. Lisäksi hän kertoi, että ryhmä oli tappanut lohikäärmeen. Jatta ei kertonut sitä, että lohikäärme oli jo kuollut ja vannotti kuoleman uhalla että kukaan ei kerro siitä eteenpäin. Jatta oli metsästänyt karanneita hobitteja suolle ja kiinnijääneet oli myyty markkinoilla. Jatan veli oli opettanut riitit vartijoille ja Håkan oli vahingossa päästänyt hänet hengestään. Simma tivaa heidän uskostaan ja raippaa sanoillaan. Simma saa paikalla olleet uskomaan, että Simma on uudelleen syntynyt Simma Aslak Harmaan pojan poika reinkarnoitunut hobittina. Kaikki vajoavat uskonnolliseen hurmokseen tämän edessä. Simma julistaa, että lohikäärme on elossa.

Håkan julisti Hobiteille tilanteesta propagandaversion tapahtuneesta. Simma alkoi järjestämään temppelia uudestaan jotenkin järkevästi.

Illan tullen laskeudumme rappusia alas alhaalla olevien luokse. Alhaalla on taas lisää hobitteja ja lossotheja.

26.5

On sumuinen, mutta lämmin päivä. Håkan pitää puheen, jossa hän pyytää Simman kannattajia jättämään seurueen. Matkamme jatkuu itään, kohti Imasia seuranamme urheimmat 4 puolituista ja 4 Lossothia sekä tietenkin Tom 746. Tom 746 on tyylilleen uskollisena pukeutunut mustiin nahkavaatteisiin. Hänellä on mukanaan kirjoituslevy, johon hän tekee muistiinpanoja. Muut mukanaolijat ovat Serafina Kuunsäde (parannustaitoinen kokki, pullukka, iloluonteinen), identtiset kaksoset (ovat ikäänkuin peilikuvia toisistaan, molemmat kirjanoppineita) Bob ja Rob Pimeäkivi, metsästäjänainen (jäntevä, pitkä ja hiljainen) Mimosa Metsästäjä. Lossothit: yksikätinen, hampaaton mummeli Bagga Käsipuoli (noidi), Magga-Eero, isokokoinen metsästäjä Biardna sekä käsityöläinen Udda (ei-niin-hemaiseva, mutta kuitenkin lihaksikas). Simma kertoo, että Suurelle Aslakille täytyy antaa lahja. Simma päättää viedä lahjaksi puukkoja ja lapikkaat ja Håkan jousipyssyn. Simma huomaa, että 20 hobittia seuraa seuruettamme, mutta Tom 746 hoitaa homman kotiin ja kehoittaa seuraajia palaamaan takaisin. Jatkamme matkaa 3,5 vuorokautta sumuisessa säässä, välillä suohon humpsahtaen. Håkanilla on tylsää, joten Wanda opettaa hänelle runonlausuntaa.

1.6

On sateinen amupäivä saavumme perille tunturin alle. Simma, Håkan, Gwyndham, Tom 746, Bagga Käsipuoli, Biardna ja Wanda valmistautuvat ylöskiipeämiseen, kunnes Simma päättääkin, että lähdemmekin vasta myöhemmin. Valmistaudumme lähtöön laittamalla tavaroita valmiiksi.

2.6

Heräämme sumuiseen aamuun ja lähdemme ylöspäin. Näkyvyys heikkenee kokoajan. Nainen ei saa astua pyhälle maalle, joten Wanda jätetään odottamaan noin puoleenväliin tunturia. Metsästäjä lähtee takaisin päin ja hakee Wandan muiden luo. Bagga Käsipuoli istutetaan taljan päälle. Simma ottaa taljan, lapikkaat, kolme puukkoa ja yhden kirveen ja lähtee ”hernerokkaan” ja noin sadan metrin jälkeen hän levittää taljan ja laittaa tavarat esille. Yhtäkkiä hän kerää tavarat ja palaa muiden luo. Metsästäjä palaa Wanda selässään hakureissultaan. Wanda istutetaan taljan päälle, eikä hän saa liikkua tai koskea mihinkään. Ruokailemme ja sen jälkeen muut jatkavat matkaa, mutta Wanda jätetään jälleen odottamaan taljan. Yhtäkkiä sumu loppuu kokonaan ja matkaajat huomaavat olevansa pilvien yläpuolellä. Edessä huomaamme Valkohampaan vuoren, joka kiiltelee hienosti auringonvalossa. Baggan mukaan ei kannata mennä ihan ylösasti, vaan hän neuvoo menemään tunturin toisen laen itälaidalle. Matka jatkuu noin kilometrin verran ja sitten levitetään tavarat. Metsästäjä lähtee noutamaan Wandaa. Simma menee muutaman kymmenen metrin päähän tavaroineen ja alkaa joikaamaan. Metsästäjä palaa Wandan hakumatkaltaan. Välillä Simma palaa muiden luo leiriin, mutta palaa taas hetken kuluttua omalle taljalleen joikaamaan. Kun aurinko laskee ilma viilenee. Kun Simma yöllä palaa muiden luo leiriin syömään alkaa Bagga joikata. Simma lämmittää hirven lihaa nuotiolla ja vie lämmintä lihaa taljalle esille. Simman mukaan Aslak on lähellä, mutta ei vielä näyttäydy.

3.6

On ollut kylmä yö, pakkastakin muutama aste. Ne jotka nukkuivat, olivat syvässä unessa ja nukkuivat rauhallisesti. Syömme aamiaista. Siinä vaiheessa, kun auringon ensimmäinen säde osuu Simman taljalle, huomaamme, että taljalla istuu hahmo. Simma haluaa mennä antamaan lahjan hahmolle, koska on varma, että siellä on Aslak. Gwyndham antaa Aslakille lahjaksi pillin ja Tom 746 suolaa ja mausteita. Koska Wandalla ei pahemmin ole maallista omaisuutta antaa Simma hänelle puukirveen, mutta ottaa sen takaisin (ikäänkuin Wandan lahja Aslakille). Simma ottaa tavarat mukaan ja lähestyy hahmoa. Päästyään tarpeeksi lähelle huomaa hän, että hahmo meditoi. Yhtäkkiä hahmo ”herää” horroksestaan ja näyttää yllättyneelle nähtyään Simman rummun kanssa. Simma aloittaa joikaamaan. Hän kertoo Aslakille olevansa tämän pojanpoika. Aslak kuuntelee häntä ja nyökkää. Simma ilmoittaa Aslakille, että hänen poikansa Adnu ja Nunnu ovat kuollut viime kesänä. Todisteeksi tästä Simma ojentaa heidän kaulakorut Aslakille. Simma kertoo joikaamalla matkatarinamme päällisinpuolin Aslakille, joka kuuntelee hiljaa, välillä nyökkäillen. On pitkälti jälkeen puolen päivän, kun Simma lopettaa joikaamisen. Aslak sanoo: ”Simma ei ole pojanpoikani, Simma ei ole Lossoth, Simma ei ole Hobit, eikä Simma ole ylipappi. Onko simmasta Hobittien profeetaksi, on Simmasta kiinni, Simma voi olla. Simma on linkki maailmojen välillä.” Kuluu pitkä aika ennen kuin Aslak jatkaa:”Simma on kirottu. Kirouksen seuraukset joutuu Simma itse opiskelemaan ja ymmärtämään, se vaatii pitkää ikää ja monta murhetta, tuhannet tuskat ja kirpeitä kyyneleitä. Aslak Harmaa ennustaa harvoin Hobiteille, vielä harvemmin niille, jotka eivät ole edes Hobitteja. Mutta minä ennustan sinulle Simma, joka olit pojanpoikani, että näet kaikki yhdeksän oraakkelia ainoana koskaan eläneenä. Simma, joka olit pojanpoikani, se mitä etsit ei halua tulla löydetyksi, vaan kovin moni haluaa sen löytää. Kulje neljä aurikoa Jokmokista kohti keltaisten Miesten Maata, sillä tiellä lentävä tähti näyttää sinulle tiesi kohti usvaisen vuoren siltaa, jossa kohtalo täyttyy. Simma, joka olit pojanpoikani, hyväksyn lahjasi ja annan sinulle tämän... (sauvanpala) Tämä on ollut suvullamme aikojen alusta saakka, siitä eteenpäin kuin sen Muggalta saimme, paljon se on surua tuonut, mutta jo ammoinen ennustus kertoo, että kun yksi suvustamme, joka ei enää sukuun kuulu, tulee sitä hakemaan on aika tullut. Kulje siis Simma kohti kohtaloasi, älä siis katso taakse, äläkä lähde minua etsimään, sillä etsi menneisyyttäsi, sillä sitä sinulla ei ole.” Metsästäjä on kauhusta jäykkänä, kun taas mummo katsoo Simmaa, vähän ehkä säälivästikin. Simma siirtää rummun ja kaulakorut matolta toiselle. Hän kerää tavarat ja laittaa ne ahkioon. Simma kysyy mummolta, että haluaako tämä jäädä keskustelemaan Aslakin kanssa, johon mummo toteaa, että kaikki tarpeellinen on sanottu. Simma antaa ylipapin korun mummolle. Jolloin mummo sanoo, että selvittää asian Aslakin kanssa ja kehoittaa muita syömään. Lähdemme polkua pitkin alaspäin ja jätämme mummon juttelemaan Aslakin kanssa. Håkan haluaa jäädä vielä ylös, mutta Simma antaa Tom 746 käskyn noutaa hänet mukaan. Tom sanoo Håkanille:”Enpä olisi noin pollea, jos olisin lainaruumiissa”. Tom sanoo Håkanille:”Jos profeetta Simma sallii tule takaisin huomenna”. Håkan kysyy Aslakilta, voiko hän palata huomenna keskustelemaan hänen kanssaan asioista, jotka jäivät puhumatta. Aslak sanoo, että heillä tuskin on mitään puhumista, mutta Håkan on tervetullut seuraavana päivänä. Gwyndham on alhaalla kolmisen tuntia ennen muita, vähän ennen muiden saapumista hän kuulee huuhkajan ääntä ja lähtee sitä kohti. Gwyndham törmää yllättäen Baggaan ja he menevät yhdessä takaisin leiriin, jossa Gwyndham laittaa ruokaa. Simma kerää 3 Lossothia sivummalle ja kertoo heille, että hän joutuu lähtemään kohti auringonnousua. Bagga kertonee heille mitä he tekevät jatkossa. Simma kieltää myös metsästäjää tulemasta mukaan. Bagga antaa Lohikäärmeen amuletin Magga-Eerolle . Simma antaa uudelle ylipapille kolme luusormustaan ja saa tältä ylipapin siunauksen.

Tapahtui aiemmin:”Simma käskee kaikkien hobittipäälliköiden kerääntyä Kwitcheen ruoan ja aseiden kanssa ensi vuoden kevätpäiväntasauksena. Sinne pitää tuoda myös koko aikakirja. Päälliköt tekevät tästä verivalan. Kesällä pitää joka hobitilla pitää olla ase ja ruokaa. Vanhin hobitti pitää valapuheen. Håkan piirtää ilmaan illuusiona Wyrmandaluksen sauvan. Hobitit tunnistavat pahan lohikäärmesauvan. Gehenna ja Azurerus liittoutuivat keskenään ja loivat sauvan. Tarinaan liittyy kolmaskin henkilö, joka on yllättäen hobitti ja nimeltään Tom.”

12.5

Simma sanoa: ei lähteä. Simman isäisä asua imas varri. Olla suuri noidi. Antaa tavara.

Hobiteilta saatiin puukkoja jotka oli tarkoitus antaa Isäisälle. Vanha sanoa simma isäisä sanoa ei asua ihminen. Isäisä asua henki. Mennä alpimis, mennä Gatnis.

                      Ruokaa on koko ajan hobitti tyyliin. Pyydämme heitä tarpeellisia tavaroita. Kokonainen sika paistetaan kunniaksemme.

                      (Pyhän Simman merkki on Arcane symbooli jonka pällä on lohikäärme symbooli, nämä ovat vuoren symboolin alla. )

                      Juomaa, ruokaa ja puheita on koko illan. Gwyndamille annettiin iso puinen hieno kirstu, jossa on oikea lukko. Kirstua ympäröi kuvilla kerrottua tarinaa siitä, kuinka hobitit ja kääpiöt ajavat takaa lohikäärmeitä ja heittävät tulipalloja ja kääpiöt hakkaavat kirveillä. Kuvat kiertävät kirstua ja ne liikkuvat kun avainta kääntää kuvata jatkavat kirstun kiertämistä. Tämä annettiin Gwyndhamille johdattavaksi tähdeksi matkalleen, kun eivät tietäneet mitä antaa suurelle noidalle kuten hän.

                      Simmalle annetiin talon täydeltä arvoesineitä 9 tyttöä,9 poikaa, kultaa ja kaikkea mitä voisi olettaa arvokkaaksi. Simma tuli kuiskaamaan että: ne tietävät antavat lohikäärmeelle lahjoja.

                      Jokainen viettää loppu yön tavallaan Håkan yrittää selvittää lisääntymistekniikkaa vasten mielisyydestä huolimatta. Gwynham saa tupakkatikkareita, aamuyöstä tuodaan hänelle pussillinen tikkunekkuja lisää.

                      Lohikäärmevuoren juurella oli kylä joka upposi, ihmiset tyhminä kutsuvat vuorta susivuoreksi.

13.5

                      On aurinkoista ja lämmistä kuin kesä olisi jo. 81 hobittia ovat valmiina kantamaan kaikki lahjat. 9 Hobittia ovat kantotuolin kanssa valmiit kantamaan pyhää Simmaa. 9 Hobittia kantaa ahkiota jossa Håkan istuu ja pienen keskustelun jälkeen Simma ymmärsi mennä kantotuoliin. Matkan aikana Håkan keskustelee Tom 746. kanssa loitsuista ja muusta sellaisesta.

23.5

                      Lähetyttyämme Gatnikkia Simmä näkee heimolaisiaan ja lähtee tapaamaan heitä. Bronislava ja Håkan lähtevät. seuraamaan Simmaa kunnes hän käskee meidän pysähtyä ja jatkoi matkaa yksikseen.

                      Takaisin tullessan Simma liityi suoraan pääryhmään. Simma sano Gadnis olla moni savu.

24.5

                      Koko matkan Gatnikille joukkoomme tulee lisää hobbitteja: joukkomme on kasvanut yli 500 päähän. Matkapäivät olivat kauniita ja lempeitä toisin kuin tämä aamu, kun olemme Gatniksin juurella

                      Simma ilmoittaa Gatnikin väellle, että olemme hobittikansa tuomassa lahjoja lohikäärmeelle ja mukana on Ei-ole-puolituinen, Sniika-nainen, Håkan ei ole norri vaikka näytääkin sellaiselta ja etelän ennustajan seuraaja Vanda.

                      Simma vaatii päästä kylänpäällikön Jattan puheille. Hänelle osoitetaan vartija kulkemaan mukana. Kuljemme pitkän matkan ylös portaita. Sisälllä joku tiukan näköinen mies syyttää meitä jostain. Simma nykäsee Gwyndhaimin eturiviin ja sitten hän syyttää meitä kaikkia eturivissä olevia jostain taas G näytää Sotavarsran, jolloin lohikäärmeen vartijat ottavat esille aseensa ja hetken kuluttua Jatta komentaa heidän kimpuumme.

                      Gwyndhaim alkaa lentämään, Simma sniffaa polyä, Bronislava heiluttelee sotavasaraa., Vanda alkaa laulamaan ja Håkan alkaa joikhaamaan. kuten Simmakin.

                      Simma heilautti käsiään ja kuin jättiläinen olisi pyyhkäissyt kaiken aukiolta pois. Tämän jälkeen hän vajoaa hervottomana maahan. Bronislava ja Vanda elvyttävät Simman johon koskeminen on kuin paljaaseen sähköjohtoon. Muutama vartija on vielä elossa, mutta huonossa kunnossa vaikeroiden myös Jatta on elossa. Vanda tyrehdyttää Jatan verenvuodon. Amputoimaan Håkan ja myöhemmin Gwyndham sahankanssa. potilas kuolee onnistuneen amputaation jälkeen. ruumis ryöstetään kaikesta ja työnnetään jonkhaan.

                      Lohikäärmeen palvelijat tekevät peloissaan joukolle teetä.

25.5

                      Simma herää ja aamiaisen jälkeen kasaa vartiat ja palvelijat yhteen ja keskusteli heidän kanssaan. Jatta valehteli Gatnikin väelle että hän oli ainut eloon jäänyt ja poisti kaikki muut. Lisäksi kertoi että ryhmä oli tappanut lohikäärmeen. Jatta ei ollut kertonut sitä että lohikäärme oli jo kuollut ja vannotti kuoleman uhalla että kukaan ei kerro siitä eteenpäin. Jatta oli metsästänyt karanneita hobitteja suolle ja kiinni jääneet oli myyty markkinoilla nyt juuri. Jatan veli oli opettanut riitit vartijoille ja Håkan oli vahingossa päästänyt hänet hengestään. Simma tivaa heidän uskostaan ja raippaa sanoillaan. Simma saa paikalla olleet uskomaan, että Simma on uudelleen syntynyt Simma Aslak Harmaan pojan poika reinkarnoitunut hobittina. Kaikki vajoavat uskonnolliseen hurmokseen tämän edessä. Simma julistaa että lohikäärme on elossa.

                      Håkan julisti Hobiteille tästä tilanteesta propagandaversion tapahtuneesta. Simma alkoi järjestämään temppelia uudestaan jotenkin järkevästi.

                      Illan tullen laskeudumme rappusia alas alhaalla olevien luokse. Alhaalla on taas lisää hobitteja ja lossotheja.

28.4.1107. Aamu sarastaa kauniina. Istumme suuren supan reunalla ja nautimme aamiaiseksi hevosta. Päiväruoaksi on luvassa hevosta, samoin kuin iltapalaksi ja muutamaksi muutamaksi päiväksi. Mietimme, mihin lähteä seuraavaksi.

Gwyn ottaa puheeksi Wyrmandaluksen tyttären vastauksen ja olettaa, että niillä on joku järjestys. Päätämme siis mennä syvimpiin syvyyksiin, pohjoiselle merelle, joka on seuraavana listassa. Håkan epäilee, että matkalla ehtii sattua yhtä sun toista ja on siinä varmasti oikeassa. Simma ehdottaa lähtöä Gatnikseen ja sieltä Mearagadniin, missä ilmeisesti olisi enempi tietoa. Angmarista kuulemma löytyisi myös tietoa. Mearagadni narra nusak, ilmoittaa Simma. Angmariin päästäisiin viidessä päivässä ripeästi. Håkanin pitää päästä Agmariin seuraavan kolmen kuukauden aikana, joten mietimme kulkua sitä kautta. Päätämme lähteä kuitenkin Gatnisin kautta Simman isänisän luo. Pohjoisilla saarilla on Håkanin mukaan oraakkeli, samoin kuin puunhalaajilla (metsähaltijoilla) jossain. Lähdemme Simman isänisän luokse.

 Viidentenä päivänä (2.5.) lähdön jälkeen sataa kaatamalla ja saavumme illalla Puusilmän hobittikylään, joka on puolen päivän matkan päässä Thousand Soulsissa. Menemme kylään tekemään kauppaa, jätämme kuitenkin Gvyndhamin pienen mäen päälle 3 km puusilmästä. Kylässä ei tule ketään tervehtimään meitä. Savua kuitenkin nousee normaalisti mökeistä. Pääsemme aidatun kylän portille, huomaamme, että kylässä on pitkiä hobittirivejä, jotka ovat köytettynä norrien hevosten perään. Ukostaa. Peräännymme takaisin Gvyndhamin luo. Håkan katoaa jonnekin ja löytyy myöhemmin leiristä.

Huomamme Wandan kanssa, että meitä kohti tulee norripartio. Ne olisivat menneet ohi, ellei niiden koira olisi huomannut meitä. Tapan koiran ja lähdemme juoksemaan poispäin. Norrit lähtevät perään ja huutavat pysähtymään. Minä käännyn ympäri ja huitaisen norria, Wanda jatkaa matkaa ja kaatuu suonsilmään. Norria sattuu haaroväliin, kun mosautan sotavasaralla. Yksi norreista lyö kaveriaan vasempaan käteen ja kaveri kaatuu kirveensä päälle. Mosautan seuraavaa norria vasempaan hartiaan, hammeri murskaa kaiken sydämeen asti ja vasen käsi jää roikkumaan muutaman lihasuikaleen varaan. Neljäs norri lyö minulta aseen pois kädestä. Kaadan hänet maahan. Toinen norri lyö minua kirveellä selkään. Takapuolesta lähtee suikale pois. Sattuu niin perkeleesti enkä pysty enää liikkumaan. Norri laittaa kätensä selkäni päälle ja ilmoittaa, että olen vanki. Meidät viedään kylään. Wandalta on kadonnut kirja ja Wyrmandaluksen sauvan pala suonsilmäkkeeseen.

Gwyndham palaa leiriin, jossa Simma ja Håkan odottavat. Simma varustautuu kirvein ja taikatomulla. Håkan kertoo, että me olemme tulossa perässä. Simma naamioituu suon mudalla ja ilmoittaa lähtevänsä katsomaan. Kylässä on 42 norria, 3 koiraa ja satoja vankeja. Simma tulee kolmen vartin päästä takaisin kertomaan, että kylässä on norreja ja paljon hobitteja kahleissa. Norrit eivät kuulemma liiku sateella. Simman mielestä Gvynin ja Håkanin on paras lähteä nyt pois, he saavat etumatkaa norreihin. Kaikki tavarat tulisi viedä kauas, tässä ei ole hyvä. Håkan antaa suksensa Simman ahkioon. Nämä norrit ovat samasta orjakaupasta, kuin mistä aiemmin me olimme ostaneet orjia. Gvyn lähtee viemään hevosia metsään, he lähtevät kylään ennen auringonnousua. Simma pistää mm. chain mailinsa päälleen, koska se on aika hyvää tekoa ja estää osumien osumista.

Kylään päästessään porukan niskaan sataa edelleen vettä. Simma ehdottaa, että joku jäisi leiriin vahtiin, jos minä sattuisin pääsemään paikalle. Håkan jää paikalle. Simma ja Gvyn kuulevat, kuinka 7 norrimiestä pitävät hauskaa Wandan kanssa. Simmalla on suunnitelma: Gvyn menee aidan yli ja majaan. Simma tulee kylään ja tappelee norrien kanssa. Sillä välin Gvyn menee vapauttamaan Wandan. Ennen tappelua Gvyn käy peittämässä kumpujen savuaukot, etteivät norrit enää herää.

Ensimmäiset piiput ovat peitetty. Simma sulkee peittämänsä majan oven. Gvyn kuulee jostain lyönnin ääniä. Hän alkaa etsiä oven tuketta ja sulkee sillä oven. Simma virittää jousen ja menee istumaan hobittien viereen. Norreja näkyy nuokkuvan vähän matkan päässä. Simma ampuu heitä ja osuu ensimmäistä miestä rintakehään. Toinen norri kuolee nuolen lävistäessä hänen pään. Simma ottaa norrisadevaatteen päälleen. Torvensoittoa kuuluu Wandan huoneesta. Yksi pari kävelee Simmaa kohti ja huutaa norriksi jotain. Simma kääntyy ja ottaa esiin kaksi kirvestä. Hän lyö toista vasempaan hartiaan, joka hajoaa aika kauniisti. Toinen norri huutaa norriksi hälytyksen. Gvyn kiirehtii lapion kanssa. Hobitit nousevat seisomaan ja kamppaavat juoksevan norrin. Simma lyö maassa makaavaa miestä häntäluuhun. Hän lyö köyden poikki kahden hobitin välistä ja antaa toiselle puukon. Hän irroittaa itsensä ja pienen mellakan päästä toisenkin. Simma tekee samoin toisellekin hobitille. Simma menee keskelle hobitteja ja jää odottamaan norreja. Yhtä vartijoista osuu polveen, toista hauikseen, kolmatta keskelle nenää. Simman selkäpuolelta tulee Wandan kolosta 5 miestä, Simma kuitenkin ampuu toiselta puolelta tulevaa miestä, jota osuu vatsaan. Simmaan osuu yksi nuoli hiukan. Simma kääntyy toisinpäin ja näkee 5 miestä tulevan kohti. Simma ampuu toista, jolla on jousipyssy. Osuu poskeen. Gvyn menee huoneeseen, jossa Wandalla on vielä yksi asiakas ja vieressä on toinen norri katselemassa. Gvyn menee takaisin ulos.

Simma ottaa osumaa, pahasti osuu vasempaan jalkaan. Verta toiskuu ja säärenkappaleita lentää. Leirin johtaja tulee Wandan luota ja laittaa kypäränsä päähän. Simma ampuu hobittilauman läpi pyrkivää battle axe –norria. Osuu munuaisiin ja sattuu. Gvyn käy hakemassa Wandan pois. Hän laittaa Wandalle sadevaatteen niskaan ja yrittää saada häntä lähtemään. Wanda haluaa minut mukaan, mutta myöntyy lähtemään Gvynin kanssa. He menevät mökin taakse. Simma osuu vasempaan hartiaan  ja käsi menee toimintakyvyttömäksi. Mies ei muutenkaan tuosta heti ala iskemään. Jousimiehet ampuvat Simmasta ohi. Pomomiehet ovat heidän lisäkseen ainoat, jotka ovat hengissä. Kaksi hobittia tulee auttamaan Simmaa handaxella ja tikarilla.

Gvyn käskee Wandan maata hiljaa paikallaan ja hyppää aidan toiselle puolelle. Hän alkaa käyttää esinettä. Simma lyö handaxella battleaxe-pomolta kaikki oikean jalan varpaat poikki. Handaxehobitti lyö kaatunutta miestä naamaan ja tämä kuolee. Toinen jousimies saa nauravan hobitin tikarista takapuoleen, tikari vielä kääntyy muutaman kierroksen. Miekkamies lyö Simmaa rintakehään, onneksi lappeella. Yksi kylkiluu murtuu, Simma vaipuu koomaan 16 viikoksi. Molemmat hobitit lyövät miekkapomoa, miekkapomo tekee toisesta hobitista silppua. Toinen hobitti lyö saappaasta läpi norria, seuraavalla lyönnillä toisenkin saappaan kiinni maahan. 200 hobittia alkaa viskoa miekkapomoa kivillä. 8 hobittia raahaa Simman yhteen taloon ja alkaa parantamaan häntä. Gvyn tulee katsomaan mieninkiä, kun norripomo anoo hobiteilta armoa kivisateessa. Hobitit polttopullottavat taloihin lukitutu norrit. Gvyn hakee Wandan takaisin, hobitit hoitavat sekä minua että Wandaa että Simmaa. Hobittien mielestä Simma on jumalien lähettiläs. Aamuun mennessä kaikki ovat kylässä, myös hevoset, paasko ja Håkan. Hobitit siistivät paikkoja ja hautaavat ihmisiä. Håkan paikallistaa Wyrmandaluksen sauvan suosta.

3.5.

Hobitit tuovat norrikypärän Gvynille. Seuraavana yönä hobittien johtaja Simeoni kertoo meille, että profeetta Simma on jumalien lähettämä ja he pystyisivät auttamaan profeetta Simman vahingoittunutta ruumista. He tahtovat tietää Simman tahdon jatkaa elämää. Håkan kertoo tarinaa Simman pelastamista hobiteista ja tämä vain innostaa pikkuihmisiä entisestään. Håkanin kysellessä enemmän, selviää, että Simeoni on Arcane-maagi. Talo tyhjennetään, Håkan jää taikomaan Simeonin ja 7 muun kanssa. Gvyn käy hakemassa warhammerini suosta, kun oli muutkin tavarat sieltä onkimassa. Savupiipusta tulee erivärisiä savuja ja laulua kuuluu.

4.5. Illalla profeetta Simman ruumis kannetaan ison polttorovion päälle. Simeoni sytyttää Simman hautarovion. Simma kuulemma itse kävelee toisessa ruumiissa talosta ulos. Hautakummun päällä on hyvä veistos Simmasta. Tämän jälkeen vietämme surupäivää, huomenna profeetta Simma liittyy joukkoomme taas ja vietämme ilon päivää. Gvyn etsii metsästä kaikenlaista, Håkan kyselee lisää rituaalista.. Simma on ihmeissään uudesta vartalostaan. Kansa pitää Simmaa profeettana, Simma käsittää sen isonoidiksi. Ilon päivänä 5.5. kello 12 Simma tuodaan ulos talosta hurraavan kansanjoukon keskuuteen hobitin muodossa. Olen aivan ällistynyt. Simma menee Gvynin luo ja sanoo ”minä-ei-olla-puolituinen olla kasvanut.” Gvyn taputtaa häntä olalle. Aurinko paistaa kauniisti. Gvyn tietää kertoa, että huomenna tulee ukkosta ja kylmää. Tätä kestää 3 päivää ja sitten tulee kesä. Olemme kylässä sen aikaa, meitä kestitään siellä.

Wanda kertoo, mitä kirjassaan oli ennen kuin se upposi suohon. Kirja on rekonstruoitu 37 päivän kuluttua. Siellä oli ainakin vanhoja runoja ja sotapäiväkirjoja lohikäärmesodasta. Gvyn käy etsimässä yrttejä hobittien kanssa. Sadepäivien jälkeen lähdemme, Peikonperä odottaa meitä seuraavaksi. Kolmen matkapäivän jälkeen pääsemme Peikonperään, joka on Vittandin tornin takana. Matka menee pitkälti metsän sisässä.

11.5. Saavumme Peikonperään, jossa meitä kohdellaan kuin kuninkaallisia. Kylä on valtava hobittialue. Simma kysyy Hobittien aikakirjoista (punaisen kairan kirjasta), joka ei ole heillä, mutta he kyllä pistävät samaa eteenpäin, että profeetta Simma haluaa punaisen kairan kirjan. Täälläkin on pyhän Simman temppeli, me majoitumme sinne. Meille järjestetään juhlat, jossa kivitetään vangiksi saatu norri. Simma saa heittää viimeisen kiven. Simma käskee aina norrin nähdessään heittää kiveä. Hän heittää norria kivellä otsaan ja norrin otsa leviää kuin vesimeloni. Sana meistä kiertää kulovalkean tavoin. Selvitämme kylänvanhimpien kanssa kaikki tiedot Hobittien aikakirjoista. Hobitit ja kääpiöt elivät kauan sitten täällä ilman häiriöitä (ihmisiä). Silloin kaikki asiat kirjattiin ylös hobittien aikakirjoihin. Arot olivat hyvin tuottavaa puutarhaa. Hobitit olivat maageista suurimpia ja pystyivät tekemään melkein mitä vain. Pimentohaltiat varastivat aikakirjat 2187 vuotta sitten. Ennustuksen mukaan tänä vuonna nousee profeetta, joka nostaa hobitit taas vallan kahvaan. Hobitit nousevat kaikkialta vastustamaan sortovaltaa ja hobittien aikakirja pyritään kokoamaan yhteen. Nestor Eräpuu, 120-vuotias vanhin kaivaa pölyttyneen, puisen rasian ja ojentaa sen profeetta Simmalle. ”Tässä, profeetta Simma”, hän sanoo ja kertoo sen olevan pala alkuperäistä hobittien aikakirjaa. Rasiassa on pieni laatta, joka on murtunut isommasta kokonaisuudesta. Hän saa myös pienen, metallisen kääpiötekoisen avaimen. ”Tällä pitää pitää aina rasia lukittuna. Kun se on lukittuna, sitä ei saa auki paha mies, paha ihminen.” Avain pyhitetään nimenomaan Simmalle. Tästä itäänpäin asuu vain ihmisistä ensimmäisiä, hobittien ystävien kansa. Ne, jotka asuvat jäällä.

Pimentohaltiat, nuo luopiot, ovat mananneet pahat hobitit ja päästäneet ne sittemmin vapaaksi kokeidensa jälkeen. Pahimman pimentohaltian nimi oli Saruman, hän asui Black Isengaardissa. Metallikolmioista he osaavat sanoa, että ne on tehty ajalla ennen ihmisiä. Ne ovat voimakasta hobittimagiaa ja ennustavat maailmanloppua. He kertovat metallikolmioista. Niistä, mitkä meillä jo on, ei ole uutta tietoa, mutta, loput ovat:

Kaksi samanlaista hahmoa: twins

Liehittelevät miehet: alliance ehkä, ei ole varmaa

Surmattuja miehiä: invasion ehkä, ei ole varmaa

Laatikko: ei osata sanoa

Kuninkaat ja aurinko: ei osata sanoa

Rinkulamies: ei osata sanoa

Härkä: Sacrifice, määritettiin siinä vaiheessa kun aikakirjat vietiin. Hobittien neuvosto määritti, että rangaistuksena pahoista teoista kaikki muut paitsi hobitit joutuu luopumaan siitä, mitä ne kaikkein eniten rakastaa.

Alimman rivin kaikki tapahtumat pitää tapahtua, ennenkuin keskimmäisen rivin tapahtumia voi tapahtua. Hobitit tietävät, että todennäköisesti pohjoisten saarten oraakkeli saattaa tietää, onko se jo tapahtunut. Oraakkeli elää Knoppen saarella, joka on norrien vallassa. Hobitit tuntevat samat maailmanlopun ennustukset ja tietävät, että kolmesta tulevaisuudesta on valittava.

Simma käskee kaikkien hobittipäälliköiden kerääntyä Kwitcheen ruoan ja aseiden kanssa ensi vuoden kevätpäiväntasauksena. Sinne pitää tuoda myös koko aikakirja. Päälliköt tekevät tästä verivalan. Kesällä pitää joka hobitilla pitää olla ase ja ruokaa. Vanhin hobitti pitää valapuheen. Håkan piirtää ilmaan illuusiona Wyrmandaluksen sauvan. Hobitit tunnistavat pahan lohikäärmesauvan. Gehenna ja Azurerus liittoutuivat keskenään ja loivat sauvan. Tarinaan liittyy kolmaskin henkilö, joka on yllättäen hobitti ja nimeltään Tom.

päivä 20.4

Puro sanoi puli puli, kevät tuli siinä väissä kun oraakkeli kertoi meille asioita. Suorinta tietä pohjoiseen Wyrmandaluksen luolalle. Hookan istuu pulkassa. Kevät on mukavimmillaan.

24.4

Saavumme luolalle. Luola on kostea sulaneesta lumesta. Gwyndham menee taas vaatteettomana. Alas menee G, H, S , Vanda. Håkan ja Simma tulkitsevat tekstejä luolan seinässä. Vanda ei osaa kyseistä kieltä. Onneksi Håkan osaa, tietojen pimittäminen ei onnistu. Fixu tyttö. Håkan alias ”haltiapoika” ja Vanda sanailevat keskenään, pientä kitkaa on ilmassa. Håkan on kuulema liian nenäkäs, meillä on käsissä louttamusongelma. Onneksi se saadaan ratkaistua kun Simma toteaa, ”minulla on tämä” nostaen sotavasaransa ilmaan. Aloitamme muutaman päivän mittaisen aivoriihen. Meillä on Wyrmandaluksen sauvan 2 alinta osaa, Gwyndhamilla alin ja Vandalla seuraava pala. Sekä kirja joka kuvaa sauvan kokonaisena ja muutenkin tietoa sauvan käytöstä ja voimista (kieli: Old Valar). Vandalla on jokin kirja jota hän ei annan muiden katsoa/lukea.

Sekä lisäksi vanha tarina Wyrmandaluksesta ja hänen kahdesta lapsestaan. Tarinassa Wyrmandalus on pimentohaltia, sisäänpäinkääntynyt ja hyvin mystinen hahmo muutenkin. Tarina on ajalta jolloin Wyrmandalus liikkui vielä ihmisten keskuudessa. Tarinan ajanjakso on noin 2 kuukautta, tarinan merkittävin osa käsittelee 9 Näkykiven hankkimista, jotka sitten hänen tyttärensä Ceralin Feist piilotti isältään. Wyrmandalus karkotti tyttärensä, kun he tapasivat vuosien päästä. Niin Wyrmandalus esitti vain yhden kysymyksen tyttärelleen, ”missä kivet?”. Ja tytär vastasi, ”Koskettaa taivasta, syvimässä syvyydessä, pimeimmässä lehdossa, avoimella aavalla, kohisevassa koskessa, kaukana käsiesi ulottumattomssa.” tarina loppuu kun normaalisti rauhallinen Wyrmandalus takoi tyttärensä ja tämä katosi näkyvistä.

Vanda tietää myös 3 näkykiven paikan. Lake of Tears (länsi Kuduk), Mount Babulin (itä Largos), Karaz-Hur (eteläinen Gory). Håkan tietää yhden kiven sijaitsevan Angmarissa. Nafudin länsipuolela on suuri mangroverämeikkö ja sen keskellä kukkala, jonka päällä olisi yksi kivi. Näin Vottere mainitsi Gwynille joskus aikoinaan.

Vanda toteaa että Angmarissa olisi pakko käydä, koska siellä on lisää tietoa. Onneksi päivä sujuu mukavasti rupatellessa. Räntäsade vie viimeisetkin lumet maasta. Yöstä tulee kylmä ja pimeä.

Simma tieää kertoa Wyrmandaluksesta ”lohikäärmeiden esiäitinä”, jolla oli 3 lasta: Aslak, Analuk, Lapsiku. Wyrmandalus myös tappoi Pahan Valarin ja Pahan Norrin, koska nämä tulivat ryöstämään. Tarinan ei oikein taivu kauppakielelle.

26.4

Aamu on kirkas ja sinivuokot nostavat päätään ensikerran tänä keväänä. Aamulla keskustelemme minne tulisi lähteä, pohdimme tulisiko meidän etsiä näkykivet vaiko puolituisten aikakirjat jotta voisimme löytää sauvanpalat. Vanda toteaa aikakirjan olevan vain satua. No, tarinoilla on aina monta taustaa, nytkin liikumme varsin kyseenalaisilla vesillä. Kaikki voisi periaatteessa olla pelkkää satua, mutta enpä usko. Håkania kiinnostaa kovasti tuo voimakivi joka on luolan perällä. Menemme sinne ihmettelemään, Simma tekee jotain unnukka-unnukka tanssia. Itse tutkin romahtanutta kammiota, jospa vaikka vihreä kuula löytyisi. Tai jos jotain olisi jäännyt huomiotta. Simma rupeaa yhtäkkiä värisemään ja kuolaamaan (ts. saa powerpointteja simona lisää per rundi), ilmeisesti tällä on jotain tekemistä mustan kiven kanssa joka luovuttaa Simalle voimaa. Simma yrittää irroittautua voimavirrasta, ja puskee pois kiven luota kuin paksussa siirapissa. Simma vanhenee, kasvot ovat hieman ryppyisemmät ja hiukset harmaammat. Simma sähähtää aina kun koskee johonkin, ylimääräistä energiaa. Håkan on tuupertuneena luolan lattialla, herää vartin kuluttua täysin kalpeana ja sopertaa jotain osoitellen luolan perälle.

Vanda on erittäin kiinnostunut Simman tilasta ja tekee tarkkoja muistiinpanoja kun Simmma taikoo ja rätisee. Simman taikaluut muuttuvat pölyksi, joka rätisee ja säkenöi. Ilmeisesti Simma kanavoi osan voimistaan taikaluihin. Salamat leimahtelevat Simman ja luiden välillä, ukkonen jyrisee. Luultavasti ääni kantautui aika pitkälle. Bronislava kerää taikajauheen talteen. Simma jatkaa noitarummun lyömistä ja jättimäinen leipä ilmestyy luolaan. Tämän jälkeen luolaan pelmahtaa sieniryöppy, sienet alkavat kasvaa aivan mistä vaan. Vaatteista, kivistä, leivästä ja niistä riittäisi 64 päiväksi syötävää. Simma tuupertuu kun taika on tehty. Bronislava kerää talteen jokusen sienen ja jättää Simman nukkumaan.

Luolassa Håkan yrittää jotain ja korvista alkaa nousta savua, Håkan tuupertuu tajuttomaksi maahan. Saan Håkanin raahattua ylös lopulta. Kun menen koskettamaan Simmaa niin kaikki taikaenergiani katoaa slmänräpäyksessä. Olo on kuin tyhjiin imetty, ja seuraavana aamuna on aikamoinen päänsärky.

27.4

Päätämme Simman kanssa vielä mennä uudelleen luolaan, koska luulemme lohikäärmeen sielun siirtyneen voimakiveen. Simma laskee sotavasaran kivelle, joka sulaa samantien ja koko vuori alkaa heilua. Luola sortuu luultavasti aika pian ja Simma yrittää ottaa voimakiven mukaan. Kivi osoittautuukin vain säilytysokeroksi jollekin mustalle lieriölle, joka voisi hyvinkin olla Wyrmandaluksen sauvan pala. Lieriö hohkaa kylmyyttää ja aiheuttaa pahaa oloa läsnäolollaan.

Luola on sortunut, meiltä on takaisinpaluu sulkeutunut. Alamme miettimään paluukeinoa...

Ylhäällä Håkan teleportailee kiviä pois ja yrittää raivata tietä luoksemme. Kaikki loitsut eivät onnistu ja yksi kivistä iskeytyy häntä selkään.

Alhaalla jatkamme poispääsyn pohtimista, Simma päättää imaista hieman lisää energiaa.

Kaikki sähisee ja säkenöi sinistä energiaa, Simma purkaa energiaansa ymristöönsä. Tunturi muuttuu osin tomuksi ja soraksi, kaikki ei-maaginen materiaali kärsii ~10 vuoden aikahypyn. Tunturin kylkeen on tullut iso kraateri. Mutta saimmepahan sauvan palan ja säilytyslaatikon esille. Simma seisoo kraaterin pohjalla pohjalla munasillaan.

Simma ja muut hakeutuvat leirin jämiin ja yrittävät selvitä yöstä, onneksi yö on lämmin.

28.4

Aamulla Vanda saapuu hevosineen kiroilleen, yksi on loukannut jalkansa. Menee lihoiksi. Mutta kuitenkin kaikki hyvin, kukaan ei kuollut.                                                                                                                                                                         

Seuraa meta-tekstiä oleva päiväkirja

Sihteerinä toimii Bronislawa Skwarczynski, pöytäkirjan tarkastavat herrat Gwyndham ja Håkan.

Käsiteltäviä aiheita

Matkan määränpää ja mitä kautta se saavutetaan?

• Wyrmandaluksen luola, sitten päätetään, mihin lähdetään.
  • Luolan seinällä lohikäärmetekstiä, kertoo kuusihaasteisesta kepistä (Simman mukaan) ja yhdestä tuloksesta. Luolan mukaan, kun korjaa sauvan, se antaa voimaa tuhota heikot. Tulee yö.
• Pohjoiset saaret, pieniä
• Uponnut haltiakaupunki, Håkan tietää, missä on, Angmarin pohjoispuolella Satans Ögassa.
• Aslakin (Simman isoisä) koti (puolituisten aikakirja)
  

Matkaporukka?

Gwyn, Simma, Bronislawa, Håkan ja varmaankin tarvitaan yksi lisää. Hobiteista on päästävä eroon.

Optimaalinen lisäys ryhmään olisi kirjanoppinut sage, joka harrastaa tähdistä ennustamista tai muuta hyödyllistä.

Parhaiten tarvettava vastaava henkilö löytyy Viimeisten päivien luostarista. Ratsastajakansan nainen, Wanda Vojak, yli 30, joka lähetetään luostarista meidän juttusille ilman meidän puuttumista asiaan. Mystistä.

Wyrmandaluksen sauva?

Gwyn: Sauvan teki Wyrm Myrkkysäde, lohikäärmeistä viisain, jonka tappoi bugtilainen kääpiö. Tuntemattomat valmistusmateriaalit, sisällä tuntui lohikäärmeen henki, joka murskasi kaikki sitä heikommat sauvan käyttöä yrittävät. Sauva pystyi hallitsemaan mieliä. Yksi ensimmäisistä norreista, suuri soturi, rikkoi sauvan Hengyogar-sotakirveellä yhdeksään osaan. Yksi sauvan pala on pohjoisella saarella, toinen ehkä Mjödhavenissa. Kolmas Gwyndhamilla: ”Katointinen” veden vastakohta, elämän tuoja. Katointinen on sauvan alin osa. Yksi pala saatiin sisar Wandalta.

Håkan: Sauvan on luonut Wyrmandalus kontrolloidakseen lohikäärmeitä. Lohikäärmesotien jälkeen voittajat pistivät sauvan palasiksi, jottei tulevaisuudessa olisi mahdollista, että toisella sodan osapuolella olisi mahdollisuus saada kaikki lohikäärmeet valtaansa. Wyrmandalus on yksi pimentohaltioista.

Simma: Wyrmandalus oli lohikäärmeiden esiäitejä, joka käveli ihmisten joukossa naisen hahmossa. Hänellä oli kolme lasta: Analuk, Aslak ja Lapsiku. Lisäksi oli muita lohikäärmeitä, kuten valkoisenhampaanlohikäärme. Ennen katoamistaan maan alle ikiajoiksi Wyrmandalus taisteli kääpiöiden puolella norreja ja pahoja valareita vastaan.

Etäisyyksiä paikkoihin Kwitchestä?

(päivänmatka = n. 20 km)

• Natzwiska 8 pv
• Nagya 11 pv
• Black Isengard 7 pv
• Rufijii 30 pv
• Angmar 17 pv
• Basilea 30+muutama pv
• Tverin sola 14 pv
• Lähin merenranta 20 pv
• Wyrmandaluksen luola 10 pv
• Hukkuneva (via Wyrmandalus) 21pv

Mitä Black Isengaardissa on?

Rakennettu ennen Valarien aikaa, kääpiöiden tekemä. Se on kirottu, koska tilaaja (pimentohaltia)ei muistanut maksaa kääpiöille tilauksesta. Rakentamisen aikoihin ja jälkeen torniin on upotettu muutama tuhat ratsastajakansalaista, siellä kummittelee. Välillä tapahtuu kummallisia juttuja, jolloin ihmiset tulee muuttuneina takaisin, saavat ihmeellisiä hallusinaatioita ja sekoavat täysin. Ihmiset kuvittelevat olevansa koiria tai jotain..

Oraakkelin tapahtumat?

Gwyndham

Oraakkeli kysyi kolme kysymystä, Kuinka voit, kuka lähetti ja tietääkö, kuka on Asurerus. Gwyn kysyi, Mikä tämä on. Vastaus on Katointinen, wyrmandaluksen sauvan osa, veden vastakohta, elämän tuoja, alin osa yhdeksästä. Oraakkeli on puhunut 9+9 kertaa josta yksi on jäljellä. Pitäisi mennä tosi pitkälle lentäen, pitäisi käydä veden alla, 9+9 vuoden päästä kaksoset valitsee jotain (Gwynin?) Asureruksesta on olemassa runo Gwynillä. Yksi sauvan pala on pohjosilla saarilla, veden alla on uponnut haltiakaupunki Lohikäärme Zrellet, edelleen elossa kai pohjoisessa, keräsi norriaarteet Mjödhaveniin (vanha pääkaupunki).

Vaihtoehtoisen teorien mukaan Wyrm Myrkkysäde, viisain lohikäärme teki sauvan hallitakseen ihmisiä. Sukupolvien saatossa kaikki ihmiset joutuivat sen vallan alle, kunnes joku norri olisi kirves Hengyögarilla pistänyt sauvan palasiksi

Simma kertoo löytävänsä Wymandalusluolakolotalon. Meidän pitäisi kai palata vihreän kuulan räjähtämispaikkaan, sinne hirveään kääpiöluolaan. Simma näyttää medaljonkiaan, Gwynillä oli samanlainen, kääpiöiltä otettu. Gwynillä on myös Shilizasta medaljonki. Simma kaivaa myös mithrilhaarniskan ja -kypärän. Simma näyttää vihreän pallon palasta meille, mitä enemmän sitä puristaa, sitä enemmän tulee valoa.

Håkanin mukaan haltioita on olemassa, me tiedämme sen. Pimentohaltioita asuu jossain määrin maan alla, Håkan kertoo olevansa heitä, mutta tällä hetkellä tavallaan myös norri. Hän ei ole omassa ruumiissaan ja hänelle se on epämiellyttävää. Hänen oma kehonsa ei kestä päivänvaloa. Kääpiöiden kanssa on rakennelmissa tehty paljonkin yhteistä. Lohikäärmeet eivät ole pimentohaltioiden kanssa hyvissä väleissä, pikemminkin tappaisivat heidät kaikki. Tunne on hyvin pitkälti molemminpuolinen.

Håkan

Oraakkeli kysyi Håkanilta, mikä saa hänet saapumaan luokseen. Sitten hän sanoo:

”Olet sukumme musta lammas, heikoin lenkki, mutta silti sinun harteillasi lepää suuri taakka. Kaikki mitä olet kuullut minusta ja kolmesta kysymyksestä on tietenkin valhetta! Epäile Wyrmandalusta. Harkitse tarkoin kenen kanssa liittoudut.”

Håkan kysyy: ”Millä minä voisin varmistaa, ettei ennustus maalman tuhosta toteudu?” Oraakkeli vastaa:

Yhdeksän kansan on yhdistyttävä

yhdessä on yhden tuho valittava

Yhdeksan palaa Wyrmandaluksen sauvaa on löydettävä

yhdeksässä päivässä ne on yhtistettävä

Yhdeksän henkeä vie yhdistäminen

Yhdeksän... on muitakin ongelmia, jotka ratkaistava on

Håkanin kämmenselässä on maa-symboli, Gwynillä veden symboli.

Keskustelua Derndrikistä ja hänen verettömästä kuolemastaan. Ilmeisesti inkarnaatio olisi ollut tärkeä meille, mutta se varmaan syntyy uudelleen.

Valkoisen Hampaan lohikäärme on Gwynin mielestä hyvä, ainakin se antoi sauvanpalasen hänelle. Pimentohaltiat hallitsevat Håkanin mukaan suurinta osaa maasta, Angmarin johtaja on pimentohaltia. Pimentohaltiat ovat antaneet voimansa norreille, koska ne ovat helposti ohjattavissa. Valarit eivät ole heidän valtansa alla suoranaisesti, muutkaan eivät. Pimentohaltioilla on ollut tylsää viimeiset 500 vuotta ja he alkavat kyllästyä tilanteeseen. He leikkelevät ihmisiä, mutta Håkan ei ole sellainen. Suurin osa muista haluavat päästä eroon pimentohaltioista, joten yhdeksän kansan yhdistäminen ei ole helppo juttu.

Kääpiöt ovat kadonneet hyvin pitkälle, lähinnä muiden kansojen toimesta. Sama tilanne on pimentohaltioilla, mutta he ovat tappaneet myös toisiaan vallan saamiseksi. Gwyn näyttää Håkanille avainta, minkä pitäisi sopia lukkoon jossain päin Angmaria. Håkan ei osaa sanoa siitä enempää. Håkanin suksien artifact-määrällä pystyisi varmaan ostamaan pienen kaupungin.

Puolitusen aikakirjaan on koottu muinaisen puolituisen toimesta kaikki mahdollinen tieto. He asuivat silloin pohjoisessa ihmisten, kääpiöiden ja haltioiden kanssa. Siihen aikaan puolituiset olivat kirjureita, kääpiöt aseseppiä, ihmiset kalastajametsästäjiä ja haltiat taikureita. Se on kätketty 2x yhdeksässä osassa yhdeksän tärkeän noidin valitsemiin paikkoihin. Simma tietää yhden osan paikan, se on pohjoisessa. Vain vartija saa lukea sitä ja yksi vartijoista on Simman kansan luona. Kirjan kieli on kai lohikäärmettä. Yksi noideista on Simman isoisä Aslak, joka tietää toisen ja niin edelleen. Noidin luona on kirjan pala, sen sijaintia ei saa kertoa lohikäärmeelle.

Gwyn kertoo tuntevansa Valarin keisariparin, Håkan yskii kovasti. Hän epäilee heidän olevan haltioita, mutta Gwyn korjaa häntä ja kertoo keisarin olevan maagi. Keisari oli kuulemma katsonut pitkään pyöreään kiveen ja mennyt päästään sekaisin. Oli kuulemma nähnyt pallossa Sauronin, joka on myös pimentohaltia. On näin kai käynyt ennenkin, pimentohaltioiden keskuudessa.

Gwynin naapurilohikäärme tuntee Zrelletin, Gwynin naapurissa on myös yksi kappale lohikäärmeenmunia. Håkan kyselee Gwynin lapsista, Gwynin mukaan synnytys sujui normalisti, mutta kun hobitit syntyvät munista, ehkä synnytys kävikin munien kautta... Toinen tapa johtaa hirviömäisiin lapsiin, joista ei tule voimallisia. Gwyndham kuvailee lapsiaan ja kertoo, että ne ovat hobittikylässä hoidossa. Håkan ei ole ihan varma, että se on hyvä idea, mutta eipä asialle enää mitään voi..

Ja juttu jatkuu.. vähemmän metadataa, enempi peliä:

Löydämme oraakkelin seinältä tiimalasin muotoisen vaatteen, jossa on samoja symboleja kuin Håkanin saamassa metallipalassa. Vaatteessa on muitakin symboleja, mutta useimpia niistä ei enää näy. Simma yrittää selvittää alttaripapilta, mikä kangas on, mutta ei papista saa mitään selvää. Käyn kyselemässä kylässä, josko vaatteen alkuperä selviää. Eräs hobitti kertoo minulle, että juuri tämä liinavaate on ollut oven yläpuolella niin kauan kuin temppeli on ollut olemassa. Kirjastonhoitajahobitilla on scrollille kopioituna osa kuvioista. Vaihdamme Kielon scrolliin ja viikon kirjojen lukuoikeuteen. Kopioin scrollin kuvat meille. Jokainen kuvista on yksittäinen sana. Meidän saamamme symboli tarkoittaa oraakkelia.

Kwitchessä on 2 majataloa: Vaeltava Lammas (ratsastajakansan ylläpitämä) ja Pyhä Sade (pyhä paikka), kirjasto: pitäjä vanha hobitti Sambus, hobittien pitämä yleiskauppa Maailmanlopun Valinta entisessä Tulkaksen temppelissä: mennään tikkailla savupiipusta alas, ratsastajakansalainen myymässä hevosia ja lampaita, oraakkelin temppeli, n. 10 asuintaloa: osa jurttia, vedenmyyjiä, matkamuistomyymälä, Viimeisten Päivien Pyhä Luostari: kummajaisia, jotka uskovat viimeisten päivien tullessa Kwitchen olevan hyvä paikka olla, ratsastajakansalainen sheriffinainen Halina Kotowski, piskuinen karkoitettu norriaatelinen ja ratsastajakansalainen kyläseppä.

Norriaatelisen talo näyttää hiljaiselta, molemmista suunnista ikkunat on laudoitettu. Simma aikoo tappaa norrin. Minun pitäisi kysellä aatelisen palvelijoilta kaikenlaista aiheesta. Saankin selville kahdelta mieheltä ja yhdeltä naiselta Anders Steinistä paljon. Hän on n. 40-v, on kirjoittanut häväistyskirjallisuutta nykyisestä hallitsijasta ja täällä kotiarestissa. Vartijana on myös yksi norri, joka ei halua poistua talosta. Talossa on kaksi huonetta, tupa ja Andersin makuu- ja työhuone. Talo on lukittu sisältä. Taloon pääsee koputtamalla jotenkin ja sanomalla tunnussanan, jonka koko kaupunki tietää. Tunnussana on ”Thorfeid on runkkari.”

Kirjastossa on:

7 eri opusta tasangin florasta ja faunasta kauppakieleksi tai ratsastajakansaksi

1 huonokuntoinen norrien aakkosto ratsastajakansalle

37 Oraakkelin ennustuksia ja niiden tulkintoja eri kielillä

1 lakikirja norriksi

1 kaupankäynnin aakkoset hobitiksi

1 pickpocketing for dummies hobitiksi

2 rakkausromaania kauppakieleksi

1 vanha runokokoelma valariksi

1 lukittu kirja mustilla kansilla ja sivuilla. Sambusin mukaan suuren maagin suuri kirja.

Simma tiirikoi lukkoa tikarilla ja hän saa käsittämättömän suuren sähkötäräyksen. Kaikki karvat menevät käkkärälle ja haisee palaneelle, nahka kärventyy ja käsi tärisee vielä 9 päivää tapauksen jälkeen. Sambus on kauhistunut ja sanoo, että meidän pitää ostaa kirja. Hintana on penislävistys ja kaikki Gwynin suola. Gwyn laittaa käsineet käteen ja avaa kirjan. Se on kirjoitettu punaisella musteella mustille sivuille, eikä tekstiä osaa kukaan muu kuin Håkan lukea. Håkan toteaa sen olevan päiväkirja. Tulkitseminen vie vähän aikaa. Yökirjat ovat kuulemma kirjoitettu valkoiselle paperille mustalla musteella...

Menemme luostariin tapaamaan uutta ryhmämme jäsentä. Naisella on meille hyödyllistä tietoa Wyrmandaluksen sauvan etsinnässä ja hänellä on mukanaan yksi sauvan palasista. Naista pitää kuunnella tarkasti, koska hän on opiskellut ahkerasti näitä päiviä varten ja tietää, mitä tuleman pitää.

Gwyn saa toisen kolmion ja häneltä kysytään, etteikö Gwyn ollut paikalla, kun lohikäärme kuoli. Tämä kertoo olleensa ja katsoo saamansa metallikolmiota. Håkan osaa kertoa, että kolmiossa on maan ja järjestyksen merkit ja että kuva merkitsee lohikäärmettä. Kankaasta luostarissa osataan kertoa, että sen on tehnyt luostarin perustaja Ludow Dunekki, ratsastajakansan harvoja tarinoissa tunnettuja henkilöitä. Suuri oraakkeli ennusti suuren tulon tulevan tiettynä vuonna ja että kaupungin kautta kulkee henkilöt, joiden toimet ratkaisevat mullistuksen jälkeiset ajat. Seuraavan vajaan vuoden aikana kaikki viisi tehtävää on suoritettava. Luostarilaisilla on tietoa tehtävien luonteesta, he tietävät ajasta ja aiheista, aikarajoista ja tapahtumien tapahtumisajoista.

Apotti piirtää meille suuren kolmion, joka selityksineen löytyy Maxilta ja Leipoldilta. Metalliset kolmiot ovat erityistä materiaalia, jotka pitää yhdistää, jolloin ne jäävät kiinni toisiinsa. Väärin yhdistämällä tapahtuu kauheita. Kolmio on aikajana, jonka alusta loppuun on aikaa tasan 81 kuukautta. Levyt ovat luostarilaisille mysteeri, materiaali on tuntematon ja tullut taivaasta. Kun aika on oikea, levyihin ilmestyy elementtisymbolit. Maailmanloppu on silloin lähellä, mutta symbolien merkitys on outo. Kun me otamme kolmion käteen, siihen ilmestyy outoja merkkejä. Niihin liittyy joku voimakas siunaus tai kirous, niillä voi muuttaa asioiden kulkua ja järjestystä. Tarinoiden mukaan meitä piti olla kuusi, mutta nyt kaksi pientä on kadonnut. Palvelija Hugonius vie Simman pesulle, mutta tämä pyristelee. Luostari varustaa meidät matkaan, saamme mukaan kuormaponeja. Käymme kaikki saunassa ja meidät vaatetetaan Veljeskunnan meille aikaa sitten villasta ja huovasta valmistamiin vaatteisiin. Muut vaatteet poltettiin, Simma ja Gwyn saivat parranajon.

Illalla meille pidetään messu, jossa luostarin johtaja pyytää meille siunausta ja toivoo, että ehdimme ennenkuin Ragnarög saapuu. Messu kestää pitkään ja sen jälkeen saamme yksinkertaista iltaruokaa. Meidät ohjataan omiin huoneisiimme ja meille osoitetaan oma, samaa sukupuolta oleva palvelija. Aamulla meidät herätetään tuntia ennen auringonnousua, meidät kätellään ja saamme suudelman otsalle ja pyhän kädenkosketuksen siunauksen ja toivottaa onnea. Meidät viedään aamiaiselle, Simma santsaa evästä. Vartti auringonnousun jälkeen menemme ulos ja näemme kolme valkoista ponia ja palvelijan, joka haluaa tavaramme lastattavaksi. Saamme rahaa 10 hopeaa ja lähdemme kauppaan. Tapaamme Wandan uudelleen ja lähdemme matkustamaan kohti Wyrmandaluksen luolaa. Olemme pukeutuneet tässä kelissä huomaamattomiin, karmiininpunaisiin viittoihin. Veljeskunnan vanhin kättelee meidät läpi ja hän muistuttaa Gwynille Wandan viisaudesta. Lähdemme taivaltamaan.

Pelipäivä 29.3.1107 (realiajassa 2.6.2005)

Tapahtumia muistiin kirjailee Håkan

Aamu valkenee ikävän harmaana, kylmänä ja tihkusateisena. Ehkä kevät on tulossa...

Suurin osa herää ihan tavalliseen tapaan. Håkan herää huutoonsa kalpeana ja tavallistakin vaitoinaisenampana. Ajatar herää kuumeisena.

Leirin ympärillä oli kolme ihmisen jäljet ympyrässä. "Ovat selkeästi pysähtynet kahdeksan kertaa ympyrää tehdessä", kertoo Simma lukiessaan jälkiä. Minä en olisi moista osannut niistä jäljistä päätellä, mutta ehkä villimies haistoi pysähdykset?

Merkin voi havaita olevan "heidän" tekemänä, huomaan. Terra ja Aeris tuntuvat voimakkaimpina.

Keskustelin Gwyndhamin kanssa asiasta, mutta hän vaikutti täysin tietämättömältä elementeistä ja aspekteista. "Kuinka selkeästi niinkin pätevä maagi voi olla noin tietämätön?", tuumailen keskustelun edetessä. Tietenkin tämänkin keskustelun aikana Simma tuli väliin ja keskusteli G:n kanssa omista näkemyksistään.

Muut eivät välittäneet asiasta, vaikka tuo kuvio muodosti Sarumanin sinetin.

G Ei ole tietoinen Sarumanista. G:n ilmeinen tietämättömyys muodostaa yhä suuremman kysymysmerkin; mihin ihmisten tietämys oli kadonnut vai oliko sitä koskaan ollutkaan?

Simma rummutteli ympyrän ympärillä ja siirsi kaikki tavarat ja meidät ulkopuolella.

Kun puhuin G:lle kokeeksi Lohikäärmeiden kielellä Simma tuli tuijottelemaan minua, selkeästi kiinnostuneena.

Simman mukaan paikassa oli 'vadva' ja me emme kulkisi sinne minne yrittäisimme.

Hetken keskusteltuamme menimme kuitenkin länteen, alkuperäisen suunnitelman mukaisesti, seuraten metsän reunaa.

Päivällä tuli tihkuen vettä ja mitä pidemmälle pääsimme tornista sitä kylmempi tuli.

30.3

Sää oli kirkastunut ja näytää siltä, että tulee lämmin päivä. Taivaltaminen tuli raskaaksi lumen sulaessa.

Vadva ei olla vai. (simman viisaus)

Redodasi = ennustaja.

Tuulee paljon, kaikilla on kylmä. G ilmoittaa että samanlainen sää jatkuu viikon.

Simma osaa Dragonia ja kertoi että Vadva on Chaos.

Illalla 6 km päässä nähtiin soituja. Tästä johtuen vartio nousi kahteen henkilöön.

1.4

G:n kanssa neljännessä vuorossa kuulemme musiikkia.

Simma alkoi kaivamaan kuoppaa hetken kuunneltuaan. Simma kaiveli kuoppaa leirin viereen ja toteaa että allamme on kuoppa-keko, hiljaa.

Simma ilmoitti että ne näkee (pahat hobiti) jos liikumme, me paikalla.

Lähdimme liikkeelle simma tuli luoksemme kolmen aikoihin ja kertoi että melkein sielä mistä lähdimme on Hobittikylä. Pienen keskustelun jälkeen oli U-käännöksen aika, lähdimme takaisin kohti kylää. Kun saavuimme paikalle, ei siellä näkynyt mitään jälkiä luvatusta kylästä. Pettymys oli käsin kosketeltava.

Simma katosi lumikinoksen taakse hiihtäessään alas laaksoon ja hetken kuluttua kun lähdimme etsimään häntä Bronislava putosi myös jonnekin alas.

Laaksossa Kielo haistoi ruokaa, jonka perusteella hobitti"kylä" löytyikin.

Saavuimme Hobitti majataloon Apilalampi. Simma sai ostettua viitalla meille huoneet ja ruokaa, G osti suolalla itselleen ylläpidon. Itse vetäydin huoneeseen heti kun sain ruokaa.

2.4

Aamulla oli lisää syötävää. Ulkona tuulee vieläkin kovaa.

Selvitimme että Skitse on päivän matkan päässä ja päätämme lähteä seuraavana päivänä aamulla.

3.4

Aamuyöstä lähdemme liikkelle. Tuulee edelleen. Saavuimme tornille iltapäivästä. Tornin lähellä on muita taloja jotka ovat hautautuneet lumeen. Taloista näkyy vain liuskekiviset katot. Simma lausui ennustusta Lohikäärmeeksi. Astumme sisään isoimpaan taloon, joka näyttäisi olevan jonkinlainen temppeli. Temppelissä on kaksi alttaria ja valtavat portaat alas.

Katselemme paikkoja, mutta kun Simma aikoi mennä alas Bronislava kielsi. Pihalla G lensi ylös tornin ylätasanteelle. Siirryin hänen luokseen.
Tornin huipulla on vanha kuparinen ovi, joka on auki. Avaamme oven, mutta jokin varoittaa ettei alas ehkä kannata mennä ja ilmeisesti G tunsi samoin, koska hänkään ei mennyt.

Saimme selville että munkit puhuvat kun oraakkeli haluaa nähdä. Sitä ennen ei olisi suotavaa keskustella temppelissä,
joka tunnetaan nimellä 'Hiljaisuuden Sali'.

Tutkiskelimme toisien antamia lahjoja. Lahjat olivat kovin erilaisia, mutta selkeästi munkit hoitivat lahjoja. Ihmettelimme, miksei kukaan ollut varastanut niitä. Keskustelu kääntyi siihen, tulisiko meidänkin varastaa jotain. Havaitsimme, että vain yhdeksässä lahjassa luki, että antaja oli saanut vastauksen oraakkelilta. Joku oli odottanut lapun mukaan peräti 1837 päivää oraakkelin vastausta,
kunnes oli kuollut nälkään. Piruparka.

Kielo löysi pimeästä temppelin nurkasta jonkun vanhan miehen, joka näytti nukkuvan. Fiksuna hobittina Kielo tökkäsi häntä nenään. Mies havahtui ja tuijotti Kieloa ja tuntui liukuvan lähemmäksi liikkumatta oikeasti. Tapahtuma pelotti Kieloa, eikä hän pystynyt liikkumaan. Kun hetki kului hän kysyi:"Onko lahjojen joukossa ollut hunajapurkki sinun?"

Johon jonkin ajan kuluttua vanha mies vastasi huokaisten:"Kyllä", kaatuen kyljelleen. Kielo tökkäsi uudestaan. Sormi puhkaisi vanhuksen ihon.Vanhasta miehestä valui tummaa nestettä ulos, oliko kyseessä verta, en tiedä?

Bronislava puhutteli tiukka sävyisesti Kieloa.

G tuli yksitellen kaikkien eteen ja näytti että kaikkien pitäisi olla hiljaa. Bronislava kävi puhumassa jonka jälkeen Gwyndham antoi litsarin. Kun hän poistui Kielon kanssa hiljaisuus saapui.

Yhteys alkoi temppeliin syntymään muutaman tunnin jälkeen. Paikan tuntee paremmin hiljaisuudessa.

4.4

Seuraavana aamuna Simma on väsynyt kun ei ole nukkunut koko yönä, mitä lienee sitten tehnyt.

Kielolla on vatsa kipeä, kun oli syönyt kaiken löytämänsä hunajan.

Simma hakkaa lisää puita ja harjoittelee Bronislavan kanssa.

14.4

Nälkä on uskomaton. Olen syönyt viimeksi 10 pv sitten. Paastoaminen pelkällä vedellä ei selkeästi ole minua varten. Ilta tulee pian ja toivottavasti ne pirun papit tuovat kunnon ruokaa, eikä sitä iän ikuista vettä. Miksi me edes tässä olemme, ajattelen.

15.4

Taas yksi päivää kurnivaa vatsaa. Tuijottelen tyhjää ja vaivun taas jonkinlaisen meditatiiviseen tilaan. Kyllä nyt sukulaiset äimistelisi, jos minut näkisi.

Keskiyöllä kaikki papit tulevat ylös alhaalta (kaikki 18) ja ilmoitavat

”orakkeli on kutsunut teidät sisään tällä hetkellä”

Papit ympäröivät meidät; yhdeksän pappia muodostaa kummenkin meidän ympärillemme ringin. Kahdeksan papeista muodostaa kuvion ja yksi 'ylimääräinen' kiertää ympyrää muutaman kierroksen kunnes hän asettuu etelän puolelle minusta katsoen. Näyttää siltä, että Gwyndamin ympäröineet papit ovat asettuneet vastaavasti, paitsi että 'ylimääräinen' on hänen pohjoispuolellaan.

Papit saattavat meidät alas ja hetken kuluttua tiemme erkanevat. Vaellamme pitkältä tuntuvan matkan pimeydessä, maanalla. Käytävälläni on hiekkaa ilmassa ja maaperä vaihtelee sorasta kiveen.

”Olette oraakkelin luona. Oraakkeli on odottanut teitä. Veljemme (kaikki osoittavat yhdeksättä jäsentä ja sanovat) on kirjurisi. Älä puhu hänelle, sillä hänellä on tärkeä tehtävä. Oraakkeli kysyy teiltä 3 kysymystä. Toimikaa kuten hän käskee. Vastatkaa totuuden mukaisesti.”

Kuulen hiekan hinkaantumista vastakkain.

Ahdistava tunne siitä kun miljoonat tonnit kiveä saatavat sortua päälleni ja alla oleva maa muuttua juoksu hiekaksi. Tumma, matala ja ahdistava  ääni kysyy ”Mikä saa sinut alhaisen madon saapumaan luokseni?”

”Uteliaisuus ja pelko tulevaisuudesta”, vastasin.

”Olet sukusi musta lammas, heikoin lenkki, mutta silti sinun harteillasi lepää suuri taakka. Kaikki mitä olet kuullut minusta ja kolmesta kysymyksestä on tietenkin valhetta! Epäile Wyrmandalusta. Harkitse tarkoin kenen kanssa liittoudut.”

Kysyin:”Millä minä voisin varmistaa, ettei ennustus maalman tuhosta toteudu?”

Yhdeksän kansan on yhdistyttävä

yhdessä on yhden tuho valittava

Yhdeksan palaa Wyrmandaluksen sauvaa on löydettävä

yhdeksässä päivässä ne on yhtistettävä

Yhdeksän henkeä vie yhdistäminen

Yhdeksän... on muitakin ongelmia, jotka ratkaistava on

Havahdun alttarin luota. On yhdeksän tuntia kulunut. Kämmen selässä on maa-symbooli.

Hunaja narkkari keräsi 4 exp. pisteitä.

Kirjoittajana jälkikäteen Heini eli se ärsyttävä yksikätinen hobitti

Kaikki lähtevät juoksemaan pois leiristä lumivyöryn alta. Simma toteaa ettei lumivyöryä tulekaan ja käy hakemassa leiristä Bronislavan repun ja tuo sen Bronislavalle. Simma haluaa palkkionsa ja Bronislava neuvottelee asiasta Gwyndhamin kanssa. Saha ja kaksi puukkoa annetaan Simmalle. Gwyndham ja Simma lähtevät tutkimaan asioita. Jäljelle jääneet kerääntyvät yhteen miettiäkseen mitä tehdään. Normaali hobittivinkunaa ja Håkan ja Bronislava lähtevät metsästämään. Tänä aikana laskeutuu sumu, joka tuli todella nopeasti vuorilta eikä sen läpi näe millään.

Bronislava ja Håkan lähtevät etsimään tietä pois sumusta. Håkan käy kurkkaamassa minne suuntaan kannattaa mennä ja he lähtevät pohjoiseen.

Ajatar lähtee melkein heti sumun laskeutumisen jälkeen pääosin kohti länttä. Kolme päivää vaellettuaan joutuu kaivosorjaksi.

Oltuaan tunnin Hopeapilven seurassa Kielolle tulee nälkä ja hän lähtee itään. Mitään syötävää ei löytynyt ja hän tuupertuu hankeen. Seuraavan kerran herätessään Kielolla on heikko olo ja hänellä on kuumetta. Ja vasen käsi puuttuu! Ainoastaan Gwyndham läsnä.

Kielo viedään pulkalla palaneeseen kylään, jossa hän on nyt paranemassa. Jurtassa Kielon lisäksi nainen, joka höpisee koko ajan jotain, mitä Kielo ei ymmärrä. Nuori poika, joka nyyhkyttää koko ajan (jokseenkin söpö). Kaksi kapalokersaa. Myös Simma, Gwyndham, Håkan ja Bronislava paikalla.

Seuraavana päivänä kylään saapumisesta Gwyndham ja Simma lähtee hakemaan Ajatarta. Håkan tekee jotain kummallisia kokeita pihalla, joiden seurauksena jänis tipahti taivaalta. Gwyndham, Simma ja Håkan näyttävät olevan paljon paremmissa väleissä kuin ennen. Neljän päivän päästä Gwyndham ja Simma palaavat takaisin ja kertovat että Ajatar on kaivosorjana (hahah).

Håkan ja Bronislava yrittävät mennä vuorelle, mutta Simma estää, joten Gwyndham kerää kaikkien muidenkin rahat ja ne annetaan Håkanille. Näillä rahoilla on tarkoitus ostaa Ajatar takaisin.

He ovat poissa kahdeksan päivää, ja palatessaan heillä on mukana 31 hobittiorjaa, jotka Håkan on ostanut. Kuusi hobittia oli kuollut matkalla. Ajatar on huonossa kunnossa, kuten kaikki muutkin 30 hobittia.

16.3.1107 valarien ajanlaskun mukaan

Aamu nousee sumuisena kevätpäivänä (ja peli 11 alkaa) höpöttävä nainen komentaa hobittiorjat keräämään raunioista kaikkea hyödyllistä. Gwyndham juttelee orjien kanssa, ja saa selville että hobitit ovat peräisin lähikylistä. Gwyndham tarjoaa heille ruokaa, ja yksi syö lähes heti itsensä hengiltä. Käy ilmi, että pisimpään orjina olleet ovat olleet kaivoksilla useita vuosia. Norrit laittavat järjestelmällisesti kiinnisaamansa hobitit kaivoksiin. Kaikki kaivoksella olleet norrit olleet miehiä, joten hobittejakin käytetty seksuaalisesti hyväksi. Hobittiorjat kertovat suurista orjamarkkinoista, joissa myydään laumoittain orjia. Suurella osalla hobiteistä polttomerkkejä, mm. käsivarsissa. Tämän vuoriston eteläpäässä kuulemma linna, jossa hyvin paljon hobitteja orjina. Linnasta länteen sijaitsee pahojen hobittien kylä.

Syy miksi Ajatarkin on kerrankin hiljaa, samoin kuin moni muukin hobitti, on että heille on annettu jotain huumaavaa ainetta. Moni hobitti selvästi riippuvainen kyseisestä aineesta ja nyt heillä on oireitä, kun eivät ole ainetta saaneet. Nämä hobitit hikoilevat ja oksentelevat ja ovat muutenkin pahoinvointisia. Gwyndham ehdottaa Simmalle, että hobittiorjat lahjoitetaan höpöttävälle naiselle. Ja näin tapahtuu. Höpöttävä nainen sanoo, että velka on nyt maksettu.

Simma kiipeää vuorelle ylös, koska hänen täytyy päästä sinne.

Bronislava kyselee, että minne ollaan menossa, Gwyndham vastaa, että Hukkunevaan.

Simma palaa vuorilta vasta saman päivän yönä, ja hänellä on verta kasvoillaan ja hän hymyilee.

Gwyndham tietää kertoa, että luvassa on vielä lumisateita. Seuraavat viisi päivää sataa lunta.

17.3

Lähdetään etelään, ja lunta sataa kovasti ja on kylmä. Kaksi hobiteistä on kuollut, ja höpöttävä nainen syöttää ne muille. Kaksi hobiteistä yrittää lähteä mukaamme, mutta Bronislava tyrmää ne ja ne tuupertuvat hankeen. Tarkoituksena on kiertää koko vuori idän kautta, jotta päädyttäisiin Simman tuttujen leiriin. Ajatar tuupertuu muutamaan kertaan ja Kielon kättä kutittaa kauheasti. Koko päivä on vaellettu ja leiri löytyy, mutta tuhottuna. Siellä täällä räjähtäneitä aukkoja, ruumiita ja jurtat poltettuna. Ketään elävää ei ole paikalla, lukuunottamatta neljää paaskoa. Joka suuntaan näkyy ihmisten ja paaskojen jalanjälkiä. Leirissä haisee pahalle, joten etsitään parempaa paikkaa. Simma ottaa paaskot kiinni. Matkaa jatketaan yötä myöten, ja kaikkien jalkoja särkee.

18.3

Matkaa on jatkettu koko yö, ja lumisade jatkuu edelleen. Iso tasanko edessä, Simman mukaan 'hevosmiehiä'. Päätetään jäädä siihen, ja rakentaa lumilinna. Auringonnoususta on neljä tuntia, ja lumilinna on valmis. Kielo ja Ajatar kaatuvat nukkumaan suoraan, haluamatta edes hyvin tarpeellista ruoka-annoksiaan. Muutkin nukkuvat päivän. Illalla yksi paaskoista teurastetaan ja syödään, ja yö nukutaan.

19.3

Vuoren reunamaa seurataan lounaaseen. Puolenpäivän aikaan vuoren päällä näkyy savupatsas, tosin ketään ei kiinnosta. Korkealla taivaalla näkyy muutamia kotkia, ja tämä on ihan normaalia Simman mukaan. Mitään ihmeellistä ei tapahdu. Illalla tehdään perinteinen lumilinnateltta, ja Bronislava valvoo pisimpään.

20.3

Aamulla on kirkas auringonpaiste ja 15 astetta pakkasta. Matkaa jatketaan vuoren seinämää seuraten. Vähän ennen puoltapäivää Bronislava kuulee hevosten kavioiden kopsetta. Ratsastajalla on norrikypärä päässä, ja hän on vuoren päällä, huomattavasti korkeammalla. Jonkin matkan jälkeen ratsastaja on hävinnyt kielekkeeltä ja vartin jälkeen ratsastaja pyyhältää kovaa tahtia polkua pitkin vuorta ylöspäin. Kolmen tunnin jälkeen samaiselta vuorelta on tulossa nelisenkymmentä ratsastajaa. Matkaa jatketaan normaalisti. Ratsastajat lähestyvät selvästi meitä ja Gwyndham sanoo, että Håkan voi varmasti hoitaa homman. Gwyndhamia ei voisi vähempää kiinnostaa moinen.

Ratsastajat lähestyvät koko ajan, ja huomaamme että heitä on 'vain' 26 kappaletta. He näyttävät kantavan verkkoja. Håkan ja Bronislava tietävät, että kyseessä on orjien metsästysverkkoja. Simmalla on jo jousi kädessä. Simma sanoo, että tappaa keltatukat. Bronislava kieltää ja yrittää saada Simman ymmärtämään, että pitäisi yrittää puhua ensin.

Håkan piirtaa maahan ympyrän niin, että kaikki ovat sen sisällä. Håkan käskee kaikkien olla hiljaa ja pysyä ympyrässä. Simma lupaa tappaa hiljaa. Håkan loitsii jotain, ja kaikki muuttuvat norrin näköisiksi. Ajatar tökkäisee tikarilla norrin näköistä Gwyndhamia ja illuusio katoaa. Håkan yrittää uudestaan. Kun ratsastajat pääsevät sadan metrin päähän, Simma ampuu jousella ja illuusio katoaa. Ratsastajat lähtevät juoksemaan kohti. Heillä on suuria puunuijia ja aina kaksi ratsastajaa pitää verkkoa. Kaksi selvästi johtavassa asemassa olevaa, heillä on jopa viitat.

Håkan ja Gwyndham lähtevät yllättäen lentoon. Simma pysäyttää ensimmäisen hevosen, joka kuolee ja ratsastaja putoaa. Simma ehtii ampua vielä kahta miestä, mutta vain haavoittaen. Kaksi lentävää miestä aiheuttaa siis hämminkiä ja loput ratsastajista pysähtyvät. Håkan uhkailee tulipallolla ja kehittääkin sellaisen käsiinsä. Simma ampuu toisen johtajista. Bronislava ampuu toisen johtajan alta hevosen. Håkan lentää ratsastajia kohti tulipallonsa kanssa. Bronislava käskee norreja jättämään hevosensa. Maassa olevia kohti lähtee kymmenen miestä eli viisi verkkoa. Håkan heittää tulipallonsa maahan niin, että maahan syntyy tuliseinä. Yhdeksän hevosista säikähtää ja pudottaa kaikki yhdeksän ratsastajaa. Viimeinen kymmenestä saa Simman nuolen selkäänsä, mutta vain hiukan haavoittaen. Ajatar hiiviskelee tikarien kanssa pudonneiden kimppuun. Yksi näistä nousee ylös ja lyö Ajatarta puisella lekalla. Loput ratsastajista perääntyvät, mutta aikovat selvästi vielä hyökätä. Bronislava ja Simma ampuvat kummatkin kymmenen nuolta ryhmän kimppuun, niin että kolme haavoittuu. Yksi ratsastaja lähtee selvästi viemään viestiä vuorelle. Yllättäen hevonen ei haluakaan jatkaa matkaa, vaikka ratsastaja yrittää. Gwyndham hymyilee. Ratsastajien ryhmä perääntyy vielä hieman ja alkaa kaivelemaan miekkoja ja kirveitä laukuistaan.

Gwyndham sanoo jotain Håkanille ja Håkan huutaa norriksi jotain ryhmälle. Seuraavaksi viestinviejän hevonen juoksee jyrkänteeltä alas. Håkan huutaa vielä jotain ryhmälle, ja ratsastajat lähtevät pakoon ratsain, osa jalkaisin. Haavoittuneet jätetään jälkeen. Simma ryhtyy nylkemään yhtä norria elävältä niin, että kaksi muuta haavoittunutta katselee. Simma menettelee samoin seuraavan norrin kanssa. Tämän tehtyään hän kuiskuttaa jotain kolmannen korvaan, ja tämä muuttuu kovin valkoiseksi. Jostain syystä Simma ei nylje kolmatta norria. Simma puhdistelee viimeisen norrin edessä yhden nyljetyn pääkalloa. Håkan antaa neuvoja miten homman voisi hoitaa julmemmin. Bronislava ottaa yhden haavoittuneita hevosista. Gwyndham lentelee kolmen karanneen hepan perässä ja saa kaikki kiinni ja rauhoitettua. Hevoset eivät tykkää yhtään Håkanista. Matkaa jatketaan.

Kolmas norreista jätetään hankeen.

Illan tullessa matkaa jatketaan vielä, vaikka hobitteja vaivaa kova nälkä, eikä tätä ollenkaan ymmärretä. Yöksi tehdään pikaleiri, mutta nuotiota ei tehdä.

21.3

Aamulla Gwyndhamia tuntuu vaivaavan pieni flunssa. Illalla lännessä, näkyy metsää.Yö menee rauhallisesti.

22.3

Aamulla sataa lunta. Matkaa jatketaan metsän reunaa.

25.3

Edelliset päivät sujuneet rauhallisesti, lunta satanut silloin tällöin. Nyt, kolmantena päivänä ollaan päädytty suon reunalle, jonka keskellä on kukkula, jolla sijaitsee torni. On vaikea sanoa onko se raunio vai asuttu. Suon päällä ilma jotenkin väreilee. Suon voi kiertää etelästä aron yli tai pohjoisesta ensin menemällä metsään ja siitä vuoren reunaa pitkin. Päätetään mennä pohjoisen kautta.

Illalla ollaan päästy vuorille kukkulan päälle. Yö on tähtikirkas. Suoraan meistä pohjoiseen on vuori päivämatkan päässä ja siellä näkyy valoa. Koillisessa näkyy luultavastikin linnan valoa. Yöksi vartioon jää ensin Bronislava ja sitten Gwyndham.

26.3

Aamu on kirkas ja pohjoisesta tuulee. Matkaa jatketaan etelään ja olemme suon toisella puolella. Torni on ollut ennen yksi merkinantotorneista ja yksi on myös Kvitschessä. Tornista näkee seuraavalle, mutta tornit ovat kirottuja. Tämän Bronislava tietää kertoa. Gwyndhamin mielestä matkaa voidaan jatkaa suoraan länteen, ehkä vielä törmäämme yhteen näistä torneista. Muut jatkavat matkaa eteenpäin, Gwyndham käy edellisellä kukkulalla ja näkee edellisen tornin idässä ja seuraavan melkein suoraan lännessä.

Iltaan mennessä Gwyndham saa muut kiinni.

29.3

Saavutaan seuraavalle tornille, joka on korkeampi kuin edellinen ja sen ympärillä on muurit. Sekin on suon keskellä. Gwyndham kysyy, miksi tornit ovat kirottua, Bronislava kertoo, että tornit ovat lahja kääpiöiltä jotain palvelusta vastaan, mutta tätä palvelusta ei koskaan suoritettu eikä kukaan enää tiedä mikä tämä palvelus on. Suohon on kuulemma myös uponnut kokonainen valar-armeija varusteineen kaikkineen. Suo itsessään ei ole kirottu, mutta tarun mukaan armeijan uppoamisen jälkeen pahat hobitit hyökkäsivät ratsastajakansan kimppuun. Gwyndham kyselee jostain vallituksesta, ja Bronislava vastaa että sen toinen pää on jossain täälläpäin. Suon reunaltakin tornille on matkaa kymmenen kilometriä. Bronislavan mukaan on seuraava torni on jo Kvitsche. Håkan ja Gwyndham keskustelevat kumpi lentää, jotta seuraava torni nähtäisiin ja päädytään siihen, että Håkanin kannattaa lentää. Valitettavasti Håkanin loitsu epäonnistuu ja hän on tajuton seuraavat muutaman tuntia. Bronislava jatkaa tarinointia ja kertoo, ettää jossain täällä on paljon aarteita ja tarun mukaan jopa vankkurillinen lohikäärmeenmunia. Håkan lupaa yrittää, kunhan saa levätä hetken. Gwyndham tietää kertoa, että huomenna tulee lunta. Vaikka muutama tunti odotetaan, Håkan ei tokene. Päätetään jatkaa matkaa kiertämällä suo pohjoispuolelta. Iltaan mennessä ollaan päästy suon pohjoispäähän. Yöllä tornin ylimpään ikkunaan syttyy punainen valo ja tornin huipun ympärillä on eräänlainen energiapallo, joka hohtaa tulenomaista valoa. Koko systeemi sykkii. Tämä muistuttaa vähän lohikäärmeenmunaa.

Simman mielestä olisi viisasta, jos mennään kysymään oraakkelilta seuraavasta tornista.

Kukaan ei pysty nukkumaan kunnolla, ja kaikki näkevät kummallisia unia ja painajaisia.

Dragon & Co 8

7.2.1107

Simma sanoa mennä ylämaa. Minäeiolepuolituinen sanoa olla ilma kaunis päivää kaksi.
Matkata kiirus pois pahapuolituinenkylä. Tulla kylmäpimeä, tehdäleiritelttakolo, Simma mennä ylösmäki. Simma nähdä ylämaa, lunta, pohjoinenmetsä, pohjoinen nähdä tulisavu olla norrimetsäpuukaato. Itä olla kukkalalakitulisoihtu. Simma mennä mäkialas. Leirimaja olla puroylipäällä, tehdä uusi leirimaja. Puolituinen syödäruoka ja nukkua.

8.2.1107

 Simma ylösherätä, soppasyödä, ulosmennä. Simma olla ylämaa Simma nähdä jokin seuratakulkea Simma. Simma yllättääjäljittää seuraajakulkija. Seuraajakulkija olla nimi Hookan. Haakon olla ansametsäturkis. Simma ei keltatukkapidä. Simma sanoa keltatukka näyttä majatuli. Tulla kylmäpimeä tulla myrskylumi. Keltatukka sanoa tulla joukkosotalauma kotipalatuliporo.

9.2.1107

Lunta tullut on. Olla leiri monta paasko, Simma sanoa ottaa yksiemäpaasko. Simma sanoa pohjoinen olla leirituli. Simma otta keltatukkihokan. Olla päiväkaunisaurinko. Keltatukkahokan mennäkulkeaetu ja Simma keltatukkaperä. Keltatukka iltaitkuvalitus, Simma sanoa hyvä kun elä.

10.2.1107

Olla lämminpäiväaamu. Håkan saada Kielo ruokasoppakeitto. Mennämatka Håkan etu Simma taka.
Matkata suoalamaa. Sniikasnaine uppojääavanto. Saadasniikasnaine saada poisylös. Mennä leirituli sniikasnaine ja keltatukkavaatepois, saada lämpö. Simma tutkia keltatukkavaate, Keltatukka nousta ylös ottaa keihäs - Simma ei tutkia Keltatukkavaate...

11.2.1107

Aamu herätä. Ilta olla laakso pohja.

12.2.1107

Matka jatkua, päivä olla harmaa. Simma ja Hakon kerätä yksi lintumetso, tehdä soppa.

13.2.1107
Olla aamu kylmäjää. Olla leiripäivä, Simma saada jänisrusakko, Håkan saada lintu.

13.2 Keskipäivä

Olemme kaikki leirissä, valmistan soppaa kaikille Simman tuomia antimia, jänistä ja metsoa. En viitsi kauheasti maustaa, menisi vaan vieraan suuhun ja pohjattomiin kuiluihin eli puolituisiin. Keräämme kimpsumme ja kampsumme, jotta pääsemme taas tien päälle. Tuulee pohjoisesta aika kirpeästi, iltapäivällä saavumme suuren aapa suon reunalle, joka näyttää jatkivan horisonttiin asti. Suon ylittäminen olisi jäädyttänyt elävältä, jos olisimme eksyneet. Kierrämme siis etelä reunaa pitkin. Illalla ei leiripaikkaa tunnu löytyvän, joten Hopeapilvi taikoo meille suojaa. Yöllä tuuli yltyy.




14.2

Aamulla tuulee kovaa, 15 astetta pakkasta. Ilma ei ole mikään paras matkustamiseen. Ennustukseni mukaan huomenna olisi hieman parempi ilma, joten jäämme pitämään leiriä täksi päiväksi. Leirissä on painostava hiljaisuus, Simma huoltaa tavaroitaan. Kukaan ei tunnu olevan juttutuulella. Hobitit ovat kärttyisiä kun eivät voi tehdä mitään, kiukuttelevat ja kitisevät. Itse nukun suurimman osan päivästä. Illalla tilanne kiristyy kun Bronislava antaa tukkapöllyä Ajattarelle iltapalan jälkeen. Ajatar puree Bronislavaa sääreen, josta tulee sitten käsirysy. Tämä päättyy että Bronislava kantaa Ajattaren hankeen viilenemään. Simma alkaa rummuttamaan ja mumisemaan jotain, tätä kestää hetken. Simma ei paljoa selittele. No, kukapa niitä ymmärtäisi. Menemme nukkumaan...




15.2

Aamulla huomaan kummastukseni sään pysyneen samanlaisena, vaikka sen olisi pitänyt laantua. Hieman kummastuttaa, mutta enpä ole näitä pohjoisen ilmoja niin paljon tutkaskellut. Hobitit ottavat kunnon päivätorkut, ovatpahan hiljaa välistä. Simma käy ihmettelemässä lähiseutua, eihän täällä mitään ole. Syömme hirveä reilusti, että kaikki varmasti huomenna jaksavat. Yöllä tuuli lakkaa...




16.2

Tuuli on kokonaan laantunut aamuun mennessä. Pakkasta on, mutta eihän se meitä haittaa. Edessä siintää suurehko vuori, jonka Simma kehottaa kiertämään pohjoisen puolelta. Illaksi olemme tunturin pohjoispuolella ja näemme edessä päin lisää tuntureita ja laakson. Keräämme puita nuotiota varten ja muutaman klapin varuiksi mukaan. Simma arvioi meidän saapuvan noin viikossa Valkoiselle Vuorelle. Yöllä herään rummutkseen jostain kaukaisuudesta, Simman uni on myös keskeytynyt. Menemme ulos kuuntelemaan. Simma ei suostu kertomaan, tai ei vain ymmärtänyt kysymystäni. Kaakkoisella tunturilla kuuluu rummutusta ja näkyy valoa, hieman tämän jälkeen myös itäiseltä tunturilta näkyy valoa. Joku on selvästikin huomannut meidät ja on kiinnostunut. Simma mesoaa stalluista, mitä ikinä ne sitten ovatkin. Jotenkin puhe siirtyy kääpiöihin, ja kaikki kovasti ihmettelevät. Bronislava pitää kääpiöitä vain satuolentoina, hölmöä on niin luulla. Kielo jää minun kanssani vahtiin kun lupaan kertoa hänelle kääpiöistä. Muut menevät nukkumaan...




17.2

Simma valtuuttaa minut huolehtimaan paaskoistaan, ilmeisesti. Simma suunnittelee kipuavansa vuorta hieman ylös. Simma saa kyydin paaskolta kohti tunturin huippua ja meet muut alamme talsia eteenpäin. Paaskot tuntuvat olevan aika säyseitä elukoita. Matkaamme rattoisasti ja juttelemme pahoista hobiteista. Simma laskee alas tunturia ja onnistuu katkaisemaan toisen suksensa, päästyään uudelleen laskuun Simma näyttää hiihtomiehen taitojaan ja hyppää komean hypynkin, 4 metriä pudotusta. Paasko jää avuttomana rinteelle määkimään, kunnes Simma käy sen hakemassa. Illan tullen kaikki ovat aika poikki. Simma kertoo vuorien takana olevan kaupunki, etelässä. Ruuat alkavat loppumaan myöskin. Simma tarvitsisi myös uuden suksen.




18.2

Aamulla toteamme, että nyt kannattaa pysyä tässä. Lähdemme Bronislavan kanssa metsälle, paasko täytyisi kaataa. No, paasko jolkuttelee luokseni ja Bronislava hoitaa loput. Vasan kaadamme myös, ei ole Bronislava tainnut ennen sotavasaralla paaskoja metsästänyt. Turha tässä on nuolia hukata. Palaamme leiriin lihojen kanssa. Simma on Kielon kanssa etsimässä sopivaa suksipuuta. Kun suksi on valmis niin jatkamme matkaa...




19.2

lumisadetta, matkantekoa...




20.2

lumisadetta, matkantekoa...




21.2

lumisadetta, matkantekoa..




22.2

Aurinko nousee kirkkaana aamulla, ja suoraan idässä näkyy kaksi korkeaa huippua. Valkoinen Vuori on entistä lähempänä. Mitenköhän tästä eteenpäin? Etelässä jokin välähtää vuoren huipulla, siellä on selvästikin jotain epäluonnollisesti, päätän käydä katsomassa hieman lähempänä. Huipulla näyttäisi olevan yksinäinen torni. Saavutan muut illan tullessa, tulipa tehtyä lenkki. Simma tokaisee leirissä ”keltatukka sanoi, pohjoisesta tulla Odi, tappaa kearpmas.” Tämä saa kaikki hiljaiseksi. Hokan ei oikein seuraa Simman sanailua. Mutta tämä on minun puolestani viimeinen leirinuotio Hokanin seurassa. Yö on lämmin, pahaksi onneksemme huomaamme Valkoisella Vuorella kulkevan jonon soihtuja. Emme selvästikään olleet norreja nopeampia. Bronislava tarjoutuu ottamaan ensimmäisen vahtivuoron. Tänä yönä ei leirinuotio syty. Päätämme jatkaa vielä vähän matkaa, jotta pääsemme piiloon vuorelta tulevilta katseilta. Hopeapilvi pyörtyy taikoessaan kolmatta seinää. Pystytämme hieman vajavaisen leirin, mutta kelpaahan tuo. Kaikki menevät nukkumaan, mutta unet katkeavat kun jostain kuuluu, outo karmiva huuto. Sen jälkeen kuuluu vyöryvän lumen ääntä, kaikille tulee hieman kiire. Ohjastan hobitit kohti kurun pohjaa ja seuraamaan muita, kun pakenemme leiristä. Leiriin jää vaikka mitä, kun kaikki ovat menneet jään odottelemaan tulevaa. Vyöry menee ohi meistä onneksi. Mutta olipahan nopea lähtö, kyllä hobiteistakin on johonkin tiukan paikan tullen. Tämä oli hyvä tietää.




Valkoisella Vuorella salamoi, ja siellä näkyy iso tuli. Norrit ovat tainneet ehtiä huipulle. Toivottavasti vyöry osui heihin. Kuuluu myös voimakasta pauketta ja räsäyksiä. Maa tärisee alhaalla. Palaan leiriin, mutta siellä ei ole ketään. Kurun suulta löytyy Simma ja Bronislava. Simma pyytää maksua opastuksestaan Valkoiselle Hampaalle, ja Bronislava maksaa sovitun palkkion eli kaksi puukkoa ja sahan. Etsiskelemme ryhmää kasaan. Tähän menee tovi. Löydämme Hokanin, Hopean ja hobitit yhdestä läjästä, hobittien kitinän perusteella oli helppoa löytää. Jätän leirin Bronislavan huostaan. Ja lähden kohti huippua.




Matkalla ylös huomaan Simman pyrkivän myös samaan suuntaan. Vuori on haljennut ja sulaa kiveää valuu pitkin vuoren rinteitä nostattaen sankan sumun.




23.2

Aamuksi saavun luolan suulle, joka on valtava. Myrkylliset höyryt kirvelevät silmiä, hengittäminen on vaikeaa. Tämä ei selvästikään ole hyvä merkki. Pakko lähteä alaspäin. Suuntaan kohti kylää, joka on lähes karrelle palannut. Rinteellä on myös temppeli, jonne ei pääse kuin kylästä. Kaiken päälle magiaa ei tunnu olevan täällä lainkaan. Saavun yöllä kylään. Kylästä löydän Simman, ainoasta säilyneestä teltasta ja kaksi kapaloitua lasta, tuntuu kuin eläisin uniani uudelleen. Uppoudumme keskusteluun mitä kaikkea on tapahtunut, missä on suuri käärme ja kuka tai mikä olisi sen surmannut. Simma uskoo, että minun tuloni tappoi käärmeen. Ja että en saisi poistua paikalta. Kylä, mitä siitä on jäljellä, on pyhä. Ilmeisesti täällä on asunut Simman kaltaisia pohjalaisia. Aurinko ei nouse, jos Simmaan on uskomista.







24.2

Aamulla kaikki taikuus on edelleen poissa, Simma pakkailee tavaroitaan laiskanlaisesti kasaan. Ulkona on niin sankka sumu, että aurinkoa ei näe, mutta hieman vaalenee. Päätämme käydä katsomassa miltä temppelissä näyttää, mutta laavavirta on pyyhkäisyt portaat muutaman metrin matkalta. Voisimme hypätä, mutta epäonnistuminen olisi kohtalokasta. Otimme lapset varmuuden vuoksi mukaan, eihän niitä kyläänkään voinnut jättää. Emme uskalla hypätä, joten palaamme kylään. Löydämme pahasti haavoittuneen pojan, joka harhailee kylässä. Poika kertoo salamoivista taivasvaunuista jotka hyökkäsivät kylään, kertoo saapuneensa temppelistä hakemaan ruokaa, mutta oli herännyt lumihangesta kylän vierestä. Poika on ihan hysteerinen, itkee ja sopertelee eri tapahtumia. Saamme selville, että käärme on herännyt kaksi päivää sitten. Paikalla on kuulema ollut kaikkien lähikylien pääliköt ja muita tärkeitä henkilöita. Poika jää vahtimaan lapsia, kun me huomenissa kipuamme temppeliin.




25.2

Kun pääsemme kipuamisen lopuksi temppeliin kohtaamme taistelukentän, ruumisrovio vielä liekeissä sekä omituisempia norreja, joilla on siniset panssarit, rautaiset kädet ja siipikypärät sekä sotavasarat. Kaikkea koristavat etsatut salamat. Löydämme yhden henkiinjäänneen, Astarin, yhden kylän päälikön vaimon, joka määrää Simman hommiin. Merkittävä nainen siis. Kannamme norreja rotkoon, keräilen omituisempia tavaroita talteen. Palaamme.

]]> Fri, 08 Apr 2005 07:39:57 +0000 http://esrspy.wanderer.org/midcom-permalink-1e757ffaba28e0bfc8afe14d1b7a83c5 http://esrspy.wanderer.org/journals/dragons_co/dragons7/ Luolasta päästään pois, vaan mitäs sitten?

4.2.1107 valarien ajanlaskun mukaan

Olemme erittäin suljetut tänne luolastoon, vielä on kaksi pakotietä tutkimatta. Toivottavasti edes toinen tärppää...

Kuulo on palannut räjähdyksen jälkeen, kaikki ovat ruumiillisesti hyvässä kunnossa, henkisesta puolesta en osaa sanoa, pimeys voi olla joillekin aika rankkaa. Sieltä täältä pimeän seasta erottuu vihreitä häivähdyksiä, luolan kirjoitus hohtaa vielä himmeästi. Tunnelissa on erittäin paljon pölyä. Päätämme koittaa laitimmaista käytävää ja ylittää sortuma. Ponnistelujen jälkeen kaikki pääsevät yli, bardimme kärsii eniten kun isohko kivi tipahtaa katosta kylkeen.

Romahduksen toiselta puolelta löydämme nuotiopaikan, ja jopa ehjiä ruukkuja. Kielo tunnistaa ne hobittien perinneruukkujen kaltaisiksi. Lohtunamme on kuitenkin kapea railo katossa, josta kajastuu tähtien valoa. Myös savupiippu on mahdollinen pakokeino, ainakin sieltä on satanut sisään. Kielo tutkailee yhtä ruukkua, sisältö on pilaantunutta viiniä. Kielolla vain nälkä yltyy ja tynnyrit kovasti houkuttavat, vaikka Simma on sanonut niiden olevan jotenkin pahoja. Kielo on kuitenkin saannut yhden kannen auki, ja havaitsee että niissä on suolaa, ja ujuttaa kättään syvemmälle kunnes joku puraisee. Täällä on myös muita liikkeillä, ainakin erilaisia matoja ja sekä huolestuttavia raadonsyöjäliskoja, toivottavasti kukaan ei ole haavoittunut. Tutkiskelen ympäristöä ja havaitsen että huoneessa on 9 liskoa, pääosin tynnyreiden maastossa. Tuntuvat hakeutuvan haavoittuneiden luokse, yksi puraisee Kieloa. Ja alkaa valittamaan kipua kädessä ja jalassa. Entisaikoina näitä samaisia liskoja ja ne ovat vieläpä myrkyllisiä. Puhdistan Kielon kehon, kohta hiljasuuden rikkoo "glug, glug, glug" ja makea röyhtäisy siihen perään, Ajatar on tyhjentänyt ensimmäisen amforan. Ja aloittaa hetiperään toista... Hopeapilvi kirkaisee, kun lisko puraisee häntä reidestä. Ajatar on nauttinut toisen amforan ja on ilmeisen humalassa, tätä seuraa röyhtäisy ja pieraisu. Kielo jatkaa tynnyrien tutkimista ja jää liskon uhriksi. Täällä luolastossa haisee lepakon uloste, ja muutenkin on tosi tunkkaisen kosteata.

Simma huitaisee umpimähkään pimeyteen ja osuu jonnekin, luu rutisee ja veri lentää. Simma on tyytyväinen.

Kielo jatkaa tutkimusta ja joku hyppää naamalle puraisten samalla pois. Silmissä vilistää tähtiä.

Ajatar on sammunut, nautittuaan lähes kaksi ruukullista makeaa simaa. Hän makaa lattialla liskojen saaliina. Herättelen ja houkuttelen ruualla ylös. Sitten palaan Kielon luokse hoitamaan hänen haavojaan. Onnistun jotenkin sitomaan haavan poskessa. Liskot kuitenkin kiusaavat kaikkia. Bronislava yrittää löytää tynnyrin kansia ja jopa onnistuu siinä. Saamme tulen syttymään ja paikannamme hieman enemmän ympäristöstä. Kielo on onnettomana ruukku kädessä, kun ei voi juoda. Juotamme Kielon änkyräkänniin ja sammumispisteessä olevan Kielon poski ommellaan kokoon. Kun Kielo tunnin kuluttua toipuu jalkeille niin meneilläänkin on juhla-ateria kuivatulla lihalla. Tilanne luisuu kaaokseen kun hobitit alkaa ruokasodan pilaantuneella mämmillä ja muhjulla. Tilanne voisi olla hauska, mutta ei nyt. Puhdistan Kielon naaman ja lähden sitten hakemaan vettä toisesta käytävästä. Palaan puolisentunnin kuluttua, putsaan Kielon naaman.

5.2.1107

Aurinko nousee, ja ylösmeno paikat näyttävät hyvin vaativilta, ehkä hormi olisi tarpeeksi leveä lentää läpi. Toisaalta voisimme koittaa kiivetä jäistä seinää ylös. Luovutamme tikarimme Hopeapilven käyttöön. Kielon tikari hajoaa kiipeilyn edetessä. Ajattaren tikari on juuttunut niin tiukasti seinämään ettei sitä saa enää pois. Kuitenkin Hopeapilvi pääsee ylös ja toimittaa meille köyden. Pääsemme kaikki ylös ja tavaroidemme luokse, kaikki on tallella ja jäässä. Simma yrittää kertoa minulle jotain "kyykepistä", en oikein ymmärrä. Laitamme ruokaa ja lepäilemme loppupäivän, sekä huollamme tavaroita ja itseämme. Ajatar saa ripulin ja vatsanväänteitä.

Ilta on kirkas ja pakkanen kiristyy yön tullessa, Ajatar voi edelleen huonosti. Menemme nukkumaan

6.2.1107

Aamu koittaa kirpeänä, Ajatar voi edelleenkin huonosti. Joudumme odottelemaan tämänkin päivän leirissämme, että Ajatar voimistuu. Tutkailemme ympäristöä, käyn myös vielä luolassa hakemassa suolaa kauppatavaraksi. Varmistun myös lihan suhteen sen alkuperästä, ihmistä. Eipä tätä epämiellyttävää tietoa tarvitse kertoa heille ketkä ruokailivat.

Simma hiihtelee tutkailemassa maastoa edessäpäin ja löytää karhun luolan, karhu on jo herännyt poikkeuksellisesti. Muista luolista löytyy kuivattua lihaa, ihmistä tämäkin, kun Simma sitä tarkemmin tutkii. Mutta jättää lihat rauhaan, leikkaa kuitenkin pienen suikaleen matkaan. Myös Bronislava ottaa ilon irti lepopäivästä ja samoilee metsissä huvikseen. Raitisilma tekee hyvää. Simma palailee leiriin ja tulee juttusilleni kertomaan koposta, eli karhusta. Kertoo myös ihmisliha löydöstään. Ilta tulee ja valmistaudumme huolella huomiseen, yöllä herään johonkin liikkeeseen. Niitä on useampia. Ajatar on kadonnut johonkin. Herätän Simman, joka ei ymmärrä vihjettäni aivan heti. Pian pimeydestä kuuluu Ajattaren kirkaisu, Simma kirmaa ulospäin. Herätän Bronislavan joka sotilaan lailla on heti valmis toimimaan, kehotan häntä seuraamaan Simmaa. Jään itse vartioimaan leiriä. Nuotiopiiriin on ilmestynyt ylimääräinen pölli kun tutkailen ympäristöä. Nakkaan sitä kivellä, ja se lähteekin liikkeelle. Pöllin sijasta kimppuuni hyökkää viheliäinen pieni otus, jolla on pitkät kynnet ja raateluhampaat, punaiset simät ja hyvin vaaleat silmät. Otus onnistuu puremaan minua polveen. Hälytän Hopeapilven.

Toisaalla myös Simma ja Bronislava ovat joutuneet taisteluun, Bronislava on joutunut puhallusputkien tikkojen kohteeksi. Simma samalla nirhaa oman vastustajansa ilmiömäisellä kirveensä iskulla, samanmoisen otuksen kurkku aukeaa ja verta roiskuu puhtoiselle hangelle. Sitten Simma perääntyy luolaan, jossa minun taistelutaidoissani olisi hieman hiomisen varaa. Onnistun räveltämän hyökkäykseni ja kompastun luolan lattialle. Onneksi Simman tarkka jousikäsi pelastaa henkeni kiinnittäen myös vihulaisen huomion itseensä, seuraava nuoli lävistää otuksen rintalastan. Takaa hyökkää vielä yksi puhallusputken kanssa, osuu minua poskeen, irroitan tikan ja pyydän luontoa puhdistamaan kehoni. Sen jälkeen Hopeapilvi ampuu osuen jalkaan, humautan sauvallani toiseen jalkaan, jonka jälkeen otus ei enää nouse, ikinä... Bronislava on tuupertunut ja yksi otuksista mässäilee kaatuneella ystävällämme. Simma tähtää ja ampuu oliota käteen, taas on taisteluhurmio vallannut vihollisen joka ryntää päin Simma, nuolihan osuu jälleen kerran. Otus yrittää ampua puhallusputkellaan Simmaa, ammus takertuu Simman turkiksiin. Sen jälkeen berserkinlailla hyökkää päin Simma, kynsii puree ja riehuu. Tekemättä pahempaa vauriota, oma iskuni murtaa olkapään ja viimeinen näkyvä vihollinen on kaatunut. Bronislava on sidottu siistiksi nyytiksi ohuella siimalla, samoin Ajatar löytyy lähipuusta roikkumasta. Sekä Bronislavalla että Ajattarella on puremajäljet kaulassa, mokomat verenimijät. Simma naulaa otukset, jotka läheisesti muistuttavat Hannaa, lähipuuhun voitonmerkiksi ja pelotteeksi mahdollisille muille kutsumattomille vieraille. Bronislava tutkii hieman tarkemmin ja löytää hienon penislävistyksen yhdeltä hyökkääjistä, sehän on minun tuumii Bronislava ja veitsi heilahtaa. "Sehän on jo kuollut!?!?".

7.2.1107

Aamulla pohdimme mikä olisi paras reitti, ja mikä ei veisi meitä näiden pimeyden hobittien kylään. Simma järkeilee reittiä, joka vie meidät lopulta ylängön pohjoisreunaa kohti itää ja lopulta Valkoiselle Vuorelle.

Kielolle 3 expaa

]]> Tue, 15 Mar 2005 15:35:55 +0000 http://esrspy.wanderer.org/midcom-permalink-6e4b110528fa8de1b108d14784a34bd3 http://esrspy.wanderer.org/journals/dragons_co/dragons6/ Seikkailijat etenevät tuskin lainkaan, vaikka tarina saakin uusia käänteitä...

4.2. Bronislawa kirjoittaa.

Olemme edelleen luolassa, Lillaman on luolan toisella puolella. Heräilen pikkuhiljaa eikä enää niin paljon pelota. Voi taas tehdä asioita. Ismannen etsii seinistä jotain ja läytääkin kahden kiven välistä käänneltävän kiven. Hän kävelee luurangolle ja etsii toista ovea. Hän ei ollut huomannut Lillamanin jäämistä ansaan. Kyselee tämän perään ja saa tietää, että Lillaman on sisällä. Hän koskee kännettävään kiveen ja kauempana käytävässä, luolan alussa kuuluu ryminää ja iso pamaus. Ismannen menee käytävää takaisinpäin ja huomaa, että katosta on tullut iso paasi. Halliin ei enää pääse. Hän tulee takaisin ja kysyy soihtujen määrää. Hän ottaa soihdun ja pikkuisilta sammuttaa sen. Hän hakkaa Lillamanin paatta, tämä kuulee vaimeaa jyskytystä. Ismannen ottaa käyttä ja valjastaa pikkuiset seuraamaan itseään. Hän menee isolle kivipaadelle käytävän päässä. Hän antaa käyden toisen pään Kielolle sidottuaan toisen pään ensin kiven ympärille. Kielo ihmettelee hetken, kunnes Ismannen käskee hänet alas etsimään reittiä ulos. Hp nukkuu. Kielo ei halua mennä alas, Ismannen tarjoaa köyttä Ajattarelle.

Lillaman kuluttaa aikaa ja järjestelee luurangon luita, peukalonkynnen sijalla on ollut metallikynsi. Sormus lepää takana tasaisella, tummalla neliskanttisella kivellä. Hän menee kiven päälle ja alkaa kokeilemaan eri kuvioita, tekstit ovat kylmiä. Hän kokeilee norrinoidan sauvaa tekstejä vasten, sauvan tahdosta huolimatta. Kilinä kuulostaa ontolta metallilta. Hän painelee merkkejä puukon kärjellä irrottaakseen, merkit näyttävät lähtevän. Merkki on vain kuori, sisällä on kiveä.

Ajatarkaan ei suostu menemään alas, Ismannen päättää mennä itse. Reikä on kyllä sen verran pieni, että turkiksessa siitä mahtuminen voi olla vaikeaa. Hän pyytää siis pikkuisia harkitsemaan uudelleen. Ismannen siloo käyden Kielon ympärille, Kielo jää aika epämiellyttävään asentoon. Silti Ismannen käskee hänet alas ja antaa soihdun. Ismannen hilaa Kieloa alaspäin, hyvinhän se uppoaa. Yritän siirtää Lillamanin paatta, eihän se mihinkään liiku, Kielo lauleskelee pilkkalaulua koko matkan alas, Yhtäkkiä hän huomaa, että köysi on tulessa. Ismannen kiskoo häntä äkkiä yläspäin., mutta vaihtaakin äkkiä suuntaa ja lisää vauhtia, Kielo kiljuu alhaalla ja yrittää sammuttaa tulta kädellään. Köyttä on yhteensä 27 m, mistä parikymmentä on jo mennyt. Köysi loppuu, Kielo ei näe vielä muuta kuin tunnelia. Pohjaa ei näy, Ismannen miettii kuumeisesti, miten Kielon saisi hyvin yläs. köysi palaa vähän. Kielo heittää soihdun alas, matkaa on vielä kymmenisen metriä ennen sihahdusta. Tulee pimeää.

Ismannen hilaa Kielon äkkiä ylös, on pimeää. Menemme seinien viereen, emme halua tippua kuoppaan. Kielo lyä Ismannenia arkaan paikkaan, hän tärmää johonkin isoon jja karvaiseen (minuun), Ismannen kuulustelee Kieloa. Mietimme poispääsyn mahdollisuuksia. Ismannen kävelee seinää pitkin. Hän tärmää Ajattareen, joka läppäisee häntä käteen. Ajatar on pahasti reitillä. Ismannen nappaa Ajattaren kainaloon ja siirtää pois tieltä. Kielokin läytyy. Hän jatkaa käytävää eteenpäin, HP:kin läytyy. Hopeapilveltä läytyy rinnat ja 5 soihtua.

Lillaman huomaa symbolien hohtavan vihreää valoa, kuten hänen kivensäkin. Luurangon alla olevassa kivessä on myäs symboleja, kuten käytävän toisellakin puolella, Ismannen huomaa tämän. Hän menee luurangon taakse ja ottaa medaljongin kaulaansa. Ismannen istuu amulettipaadelle ja huomaa istumisen tuntuvan erittäin hyvälle. Positiiviset tunteet hyäkyvät pintaan. Huomaan, että Ismannenin suusta valuu kuolaa ja silmät ovat suuret. Hän yrittää pasta pois ja onnistuukin. Ajatar tutkii luurankoa. Ismannen ottaa luurangon kypärän päähänsä, mitään ei tapahdu. Yritän ottaa kirvestä luurangolta, se vaikuttaa ihan turvalliselta. Kirves on painava, mutta sen painotus on erinomainen. Se on kaunis. Ismannen menee paadelle, joka tukkii tiemme.

Lillaman kopistelee haarniskan tyhjäksi ja menee luurangoksi luurangon paikalle. Haarniska on erittäin mukava, kypärä on raskas, saappaat tukevat jalkaa hyvin. Hakkaan battleaxella ja warhammerilla Lillamanin paatta. Kielo tulee hipeläimään ovea ja alkaa tuijottamaan sitä suu auki ja kuola valuen. Ismannen kiskaisee hänet pois. Ismannen yrittää katsoa, mikä Kieloa vaivaa, pulsii on ainakin vaihteleva. Tämä saa kypärän päähän. Kolmen tunnin päästä on saatu seinään pieni reikä, Lillan ei vastaa huudettaessa. Vihreää valoa hohtaa. Kahden tunnin päästä Ajatar voisi mahtua läpi, Ismannen katsoo sisään. Lillan ja luuranko ovat kadonneet, takaseinän teksti hohtaa vihreää valoa. Paasen päällä istuu kääpiä sotisovassa ja mulkoilee ismannenia. Tämä on ensin kauhuissaan, mutta kävelee sitten toiselle puolelle ja nostaa luurangon luut. Hän kävelee takapaadelle ja kokoaa luurankoa.

Vihreä valo sykkii sydämenlyöntien tahdissa. Kielo pyärtyy, Ajatarta pelottaa, minua ei pelota yhtään ja ismannenia jännittää vähän. Ismannen kokoaa jonkinlaisen pinon, mitään ei tapahdu. Lopetan jonkun ajan päästä hakkaamisen, reikä on Ajattaren kokoinen. Mielestäni lisäää hakkaaminen ei ole hyvä juttu. Ismannen katsoo sisään ja tavaa tekstiä takaseinältä. Kurkistan Ismannenin jälkeen. Viiden metrin päässä on hohtavia vihreitä kirjaimia, joista yksi puuttuu. Oven edessä istuu uljas kääpiä. Kääpiä mulkoilee. Vaikka tulen pois ovelta, kääpiä mulkoilee minua yhä. Sen kirveestä valuu tuoretta verta.

Hakkaan lisää seinää, Kielo herää ja on todella huonovointinen. Ismannen laittaa toisen luurangon haarniskan päälle. Hän laittaa kypärän vyälleen Kielon päästä. Kääpiän kirveestä tippuu yhä enemmän verta. Kysyn Ismannenilta, mitä pitäisi tehdä, hän kurkistaa aukosta. Ajatarta ja kieloa pelottaa yhä, mutta, he ovat silti tajuissaan. Olen aivan näännyksissä. Ismannen tyäntää kypärän reiästä, kääpiä näyttää mumisevan jotain. Hän yrittää mennä sisään, mutta jää jumiin. Kummallista ääntä kuuluu. Otan sotavasarasta paremman otteen.

Ismannen pääsee kuin pääseekin eteenpäin ja menee katsomaan kääpiötä lähempää. Se on aivan Lillamannin näkäinen. Mihinkään se ei näytä reagoivan. Ismannen pyytää kirveen ja lyä varrella Lillanin kädestä kiven. Pallo osuu seinään ja mmurskautuu. Ismannen saa vähän vauriota, Lillanille käy pahemmin. Valoa tulee taas, vähän ja vihreää jälleen, tällä kertaa Ismannenin haarniskasta. Lillan lentää vastakkaiseen seinään. Mitään ei kuule. Lillan on hereillä.

Lillaman ottaa kypärän päästä, pölyä on paljon ilmassa. Hän kulkee kohti vienosti hohtavaa kääpiötä. Kirveen terä hohtaa myäs vihreää valoa. Hän taputtaa miestä olalle, mies säpsähtää. Tämä tunnustelee tuuheaa hiuspehkoa, partaakin tuntuu. Lillaman tunnistetaan. KEskustelua kovaan ääneen, kyselyä tapahtuneesta. LIllan lähtee konttaamaan lattiaa pitkin, läytyy paljon soraa. Kuulaa ei läydy. Metalliset kirjaimet ovat irronneet, huone on muutenkin pahasti kärsinyt räjähdyksestä. Käy ilmi, että valonlähde, "pahan silmä" on eliminoitunut. Kerron Lillanille edessä olevasta kivestä. Ismannen käy vetämässä takaseinän vivusta ja kuuluu paljon ryminää. Paaden takana on luola sortunut. Käymme nukkumaan, nälkä ja jano olisi. Lillan lähtee kohti reikää, reikä on 27m syvä ja alhaalla on virtaavaa vettä. Hän käy irroittamassa Kielon käyden, sitoo sen battle axen ympärille ja laittaa käyden alas. Hän menee alas ja huomaa, että käytävä levenee alaspäin ihan alhaalla. Hän lentää alas tutkimaan käytävää, jatkuu pitkälle. Lennettyään 10,5 minuuttia hän kuulee kohinaa. Kolmen minuutin päästä edessä on vesiputous, edessä on pato. Hän jatkaa matkaansa, mitään erikoisempaa ei tapahdu.

Lillan tulee takaisin, he keskustelevat Isenin kanssa. Mahdollisuudet päästä pois ovat vähissä. Käymme nukkumaan, pian pikkuiset tulevat herättelemään Lillania. Ruokaa ei ole. Hopeapilven laukusta läytyy marjoja ja juustoa. Vatsaa vääntää, mutta olo on hyvä. Lillan hiipii pois pikkuisten luota, kun nämä kinuavat ruokaa ja nämä jäävät ruinaamaan ruokaa tyhjälle lattialle. Kahden tunnin päästä he huomaavat Lillanin kadonneen ja tulevat valittamaan minulle. Taklaan Ajattaren ja kierähdän hänen päälleen.

]]> Tue, 15 Mar 2005 15:34:02 +0000 http://esrspy.wanderer.org/midcom-permalink-1ba5fc4e500a79699b9431a57f8139ac http://esrspy.wanderer.org/journals/dragons_co/dragons5/ Reitti vie luolaan, jossa selkeästi on joskus asuttu...

3.2.1107

Simma palata takaisin, ei saada hirvi saalis. Minaenolepuolituinen ja puolituinen tehdä ruoka. Simma sanoa: "Homme sadas vihma." Simma ja Minäenolepuolituinen hakea luola, Minäenolepuolituinen löytää luola ja Simma sanoa "ei löydä luola." Simma ottaa hirvenpää ja keltiset marjat ja uhrata luolahenki. Simma sanoa: "Uhri hyvä, me mennä luola." Simma luola purka reki. Sniikasnaine ja Minäenolepuolituinen mennätutkia luola, mennä kolme tunti tutkia. Puolituinen ja puolituinen tehdä ruoka. Simma mennä tunturinlaki tutkia maastokaukaa. Luolaseinä olla paljo merkki, Minäeiolepuolituinen ei pittä merkki, Simma tutkia merkki. Simma kutsua voima luu. Minäeiolepuolituinen tutkia luola lisä. Simma tutkia riimu, riimu sanoa suurikäärme asua täälä. Simma sanoa: "Mennä nukkumaan."

4.2.1107

Simma herätä. Simma hakea puu sisä ja sanoa " Tehdä hirvi." Simma mennä luola tutkia paasi ja tutkia aukkoreikälattia. Yllä olla oviaukikuva. Simma koskea veri oviaukikuva. Oviauki olla kaksi aukko, olla ruumis ja aukko ja ruumis ja aukko. Simma antaa luu luumies - mennä ohi. Mennä polkupää mennä olla kivi, koru ja kuvio. Minäenolepuolituinen mennä toinen aukko tuhota luumies ja ovieiauki, olla myös paasi ja sormus. Minäeiolepuolituinen kaataa luolavartija ja ovikiinni.

]]> Tue, 15 Mar 2005 15:32:57 +0000 http://esrspy.wanderer.org/midcom-permalink-ccad0018f8332fd96270e5fd19b97c09 http://esrspy.wanderer.org/journals/dragons_co/dragons4/ Matka jatkuu kohti kylmempiä ja asumattomampia seutuja. Seuraa välipaloja, toisia lounaita ja riekon 'metsästystä'...

reali aika: 19.11.2004  - Osa 4: Keltaiset marjat ja Julle

28.1.

Bronislawa kirjoittaa

Pikkuväki leikkii jo ulkona, kun heräilen aamunkoittoon vanhemman uhrak-miehen vierestä. Astun ulos juuri sopivasti kun Lillaman pyytää ruokaa. Ismannen käy etsimässä Wäinämöistä ja löytää ruokaa, kun Wäinämöinen köyrii vanhemman naisihmisen kanssa. Ismannen ei taida olla suosittu heidän keskuudessaan, varsinkin kun hän saa lopunkin kylän katsomoon. Ismannen haluaa tietää reitin ja lähtee pois, Wäiczki viittaa ulos. Ismannen hakee Lillamanin ja kertoo suunnan, he päättävät lähteä ruoan jälkeen. Lillaman tarjoaa tiipiitä, vastineeksi hän saisi saltströmmingiä ja kuivattua majavaa. Ruokaa on kuitenkin turhan vähän, joten Lillaman miettii Wäiczkin jättämistä tänne. Ismannen haluaa tietää kylän sijainnin i östen.

Ismannen kerää tavaransa ja istuu taljan päälle reen viereen. Hän kaivaa katiskan ja turkiksia esiin, kylän naiset alkavat kiinnostua. Pikkuväki vaikuttaa jo lumiukoilta keskellä lumisotaa. Ismannen huutaa "Minä en ole puolituinen!" ja näyttää taljaansa. Hän haluaisi käydä kauppaa ruoasta. Pettuleipää, kuivalihaa, savulihaa, savukalaa, saltströmmingiä ja puolukkahilloa. Saamme katiskasta 40 kg leipää, saltista mammat raahaavat kaiken omaisuutensa paikalle. Ismannen jakaa saltin. Tarjolla on yrttijuomia, yrttejä, leipomotuotteita (mm. joulutorttuja), käsitöitä, nahkatöitä kahdelta, pieniä lapsia, loput kauppaavat lihaa. Korut ovat luusta, Ismannen innostuu. Lillaman yrittää estellä, mutta 200g salttia vaihtaa omistajaa. Seuraavat 200g vaihtuu rannesuojukseen, Lillaman alkaa jo hermostua. Ismannen sanoo hankkivansa ruoan matkalta ja hankkii seuraavaksi saappaat puolella kilolla. 15 kalan jälkeen Ismannen lopettaa vaihtamisen ja pistää saltpussin pois.

Rupeamme tekemään lähtöä. Aurinko paistaa, lähdemme ilman Wäiczkiä puoliltapäivin kohti itää. Kuljemme soiden läpi. Elävän ilmapuntarin säätiedotus klo 14 lupaa kahta päivää aurinkoista ja sen jälkeen matalapainetta idästä. Lillaman häivyttää jälkiämme, Ismannen löytää karhun jälkiä eiliseltä. Ismannen kertoo Lillamanille kopposta, Lillamannen lähtee Ismannenin perään ja käskee minun pitää huolta muista, näin teenkin. Ismannen näyttää Lillamanille karhun jäljet, Lillaman haluaa jättää karhun rauhaan. Hiukan edempänä näkyy verijälki. Ismannen menee verta kohti, kuusen alla on taistelun jälkiä. Ismannenin makuaisti sanoo, että veri on ihmisestä, eilen kahdesta ihmisestä, jotka liikkuvat jalkaräteillä norrista kohti södravästiä. Jäljet johdattavat suomättäälle, jossa on aukko kyljessä. Ismannen keskustelee Lillanin kanssa karhusta, yllättäen Kielo ilmestyy heidän luokseen.

Sjutton också, se pentu pääsi livistämään sillä aikaa, kun kerroin sotartkistäni. Ismannen pelkää, että heitä aletaan seurata, Lillan ehdottaa ratkaisuksi jälkien peittämistä, Isen suostuu tähän. Kielo lähetetään edeltä, hän on hyvin vastentahtoinen. He tulevat perässämme, ilta laskeutuu pimeänä ja kylmänä. Annan Kielolle kurinpalautusta, ehkä hän jotain oppii. Fru Lillan tekee meille taas jäätaloon nurkan ja katon kunnes nukahtaa. Laitamme tiipiin seinäksi ja alamme ruokailemaan. Isen syö kalaa ja paketoi kaiken hyvin tarkkaan pois. Kun Lillan kysyy ruokaa, Isen alkaa käymään kauppaa. Kielo ottaa leivän, mutta saa Iseniltä lyö häntä. Sen jälkeen hän ehdottaa minulle vaihtokauppaa, annan hänelle puukon 10 leivästä ja 5 kalasta.

Isen kokeilee leipää, on hyvin pahaa. Isen heittää leivän pois, Lillan hakee sen. Kielo kysyy, haluanko olla suuri sankari vai kaikkien vihaama, ihan kuin välittäisin. Fru Lillanin piippu tupruttaa paksua savua, minä annan Kielolle neljäsosaleivän. Lillan antaa pikkuväelle riekon syötäväksi. Ajatar yrittää tehdä ruokaa, onnistuu ihan hyvin, mutta nälkä jää, vaikka leipäkin tuli syötyä. Kielo käy pyytämässä lisää ruokaa Lillanilta, hän antaa vähän lisää leipää. Kielo ei vaikuta kovin ihastuneelta, mutta ei voi asialle mitään. Isenin mielestä joku tarkkailee meitä. Kielo ja Ajatar taistelevat Wäiczkin ruoista ja vievät Lillanin riekot. Eläimet kuulevat jotain. Mitään ei muuten kuulu. Ei yhtään mitään.

Isenin mielestä hiljaisuus ei ole hyvä, Lillan epäilee pahan olevan liikkeellä. Minä olen myös ulkona. Pikkuväki tekee lisää riekkoja, nälkä lähtee osaksi. Fru Lillan polttelee lisää piippua. Lillan katselee taivasta, tähtikirkas koko ajan. Kielo kokkaa lisää riekkoja, menee aika lailla pieleen. Isen menee takasin sisään, mitään erikoista ei kuulemma ei ole ilmassa. Lillan on samaa mieltä ja tulee sisään. Käymme yöpuulle. Lillan ottaa vaimonsa suusta piipun, Isen epäilee, että Frun sisällä palaa tulta.

29.1.

Lillan näkee painajaisia hereillä ollessaan, hän epäilee, että nukkuessaan hän näkisi enneunia. Aamulla hän herää hikisenä ja väsyneenä, ei muista, mitä unta on nähnyt. Isen kiertää mökkimme, mitään jälkiä ei näy. I norr on lähde, joka ei ole jäässä. Virtaa, vesi on kylmää. Isen tulee takaisin, ottaa kalaa ja menee takaisin lähteelle. Kielo pyytää Lillanilta ruokaa, hän ilmoittaa ruoan loppuneen. Kielo yrittää penätä ruokaa, Lillan ei halua antaa periksi. Lillan ohjaa heidät Isenin luo, Isen ei ole paikalla. Yhtäkkiä kaloja on neljä vähemmän. Isen tulee hakemaan leilin ja lähtee taas jonnekin. Minä ja Lillan käymme myös. Siellä on kiviä, savukaloja ja luita. "Seita", sanoo Isen ja viskaa luut ja kalat lähteeseen. Sitten hän ottaa vettä ja kävelee takaisin. Lillan ottaa vettä, otan vettä ja yhden kalan. isenin pakatessa kamojaan hän huomaa, että kaloja on vain yksi jäljellä. Isen katsoo hetken maastoa ja näkee ponin jäljet sekä muutamat pikkuväen jäljet.

Jatkamme matkaa Isenin johdolla östeniin. Päivä on rauhallinen, siellä täällä on jäniksen jälkiä ja hirven papanoita. Kylmä päivä, matalapaine on kääntynyt ja seuraavaan kahteen päivään ei sada. Isen taputtelee Jullea ja miettii sen syömistä. Jullen jalat ovat huonossa kunnossa. Ajatar yrittää saada käsiinsä pettuleipää ja saakin Iseniltä ja minulta leipää. Ilta tulee, pidän puhuttelun leirille samoin kuin Lillan. Isen on tuohtunut, hänestä Lillanin ei olisi pitänyt syödä minua. Nuotio pystytetään, Fru Lillan tekee ruokaa itselleen. Isen antaa limpun kummallakin. PIkkuiset käyvät kauppaa riekoista ja limpuista. Lillan tarjoaa mausteita Ajattarelle, joka valmistaa riekkoa. Ihan syötävää tulee, maistuu lähinnä katajanmarjoille. Kielo haluaa lisää ruokaa.

Fru Lillanin kauris tuoksuu todellä hyvälle, kaikille herahtaa vesi kielille. Lillan valmistaa Kielolle riekkoa. Ajatar pyytää Lillanilta kaurista, tämä ei anna. Fru Lillan ei anna kaurista Kielolle. Lillan ehdottaa pikkuväelle tapojen parannusta ja kuiskaa Kielolle jotain. Kielo pyytää lisää riekkoa paistettavaksi, Lillanin mielestä on hienoa, että Kielo saalistaa oman ruokansa. Seuraava riekko menee kuulemma Kielon pussista hänelle.

30.1.

Aamulla on puolipilvistä. Keräämme tavaramme ja jatkamme matkaa. Wäiczkiä ei ole vieläkään näkynyt, yksi suu vähemmän ruokittavana. Iso suu. Isen taas etsiskelee jälkiä, yöllä on metsoja mennyt läheltä ohi. Hän lähtee metsälle. Puoli tuntia myöhemmin hän palaa metsojen kanssa. Ajatar kalpenee nähdessään verta ja suolenpätkiä, kehumme Lillanin kanssa hyvää ruokaa, mitä tuosta saa. meidän pitäisi matkata enemmän kohti norria. Isen on samaa mieltä, lähdemme talsimaan sinnepäin. Puoliltapäivin edessämme näkyy kylä, päätämme mennä sinne. Kylä on n. 100 hengen uhrak-kylä, Karhunpesä, he ovat karhun klaanista kotoisin. Kyläläiset ovat hyvin ilahtuneita meidän näkemisestä. He kauppaisivat meille liharuokia ja naurislaatikkoa sekä kaikenlaisia hilloja. Hunajaakin löytyy. Alan kaupata Jullea, mutta Isen meinaa pilata jutun. Hän vaihtaa Jullen viiteen kiuluun keltaisia marjoja. Otan yhden kiulun, loput jäävät Ajattarelle. Lillan kauppaa telttaa, vaihtaa sen suureen uroshirveen. Kauppa vähän takeltelee, Isen haluaa koiria, mutta niitä ei näy. Teltta vaihdetaan, kaupanpäällisiksi tulee vielä karpaloita. Kielo haluaa hunajaa.

Miespuolinen hunajakauppuri tahtoisi hunajasta, mies ei tunne oloaan kotoisaksi. Ehkä se saattaa johtua vaimon läsnäolosta, mutta lämmin hobitinlihakin miehelle kelpaisi. Virallisesti hän tahtoisi hopearahan. Isenin mukaan huomenna sataa puuterilunta. Tervakummun kylä on kyläläisille tuttu, jäämme kylään istumaan iltaa. Isen haluaa uhrakin näyttämään polkua. Viikon verran menisi aikaa. Kylä hiljenee illan pimetessä.

Meitä kestitään, mutta meidänkin pitää osallistua. Isen antaa kourallisen suolaa heille ja saa johtajan kohtelun. Lillan tekee riekkoa ja hyvää tulee. Isen antaa metsot yhteiseen pöytään. Kylän johtaja on Kaatunut Tammi, on kotoisin etelästä. Lillan näyttää, millainen puu tammi on. KT:n tytär, Uhkea Ahven, viettää tämän illan Isenin vieressä. Kylän muut tytöt näyttävät kovin kateellisilta. Lillan kertoo Deirtherin tarinaa, hyvinpä kertookin, Kielo laulaa myös hyvin eikä minunkaan sotakertomuksissani mitään vikaa ole, vaikkakaan ne eivät uppoa yleisöön yhtä hyvin populistiset esitykset.

Kylän isäntä kertoo myös tarinan: "Manalan valot." Tarina on pitkä ja jännittävä. Se kertoo joitain aikoja sitten eläneestä pikkumiesten yhteisöstä, joka eli vuoren laella. He metsästivät lapsia, uudenkuun aikaan nämä itkivät. Tällöin paloivat tulet vuoren laella. Manalaan päin ei ole matkoja tehty, tarinan mukaan pikkumiehet pelkäävät vain todellista rakkautta. Vain todellisen rakkauden haltija voi Manalan valot sammuttaa. Lisäksi tarinassa kerrotaan demonikuningas Winrethistä, hänen päänsä on nähty kesäpäivän tasauksen aikaan Manalan läistöllä, kukaan ei ole silloin turvassa.

Deirtherin tarina kertoo aikoinaan eläneestä sankarista, joka löyti ison suomun, jonka otti mukaansa. Suomu halkesi ja muuttui kilveksi ja miekaksi, joiden avulla hän oli voittamaton. Naistenmies. Hän päätyi luolaan, josta ei palannut, mutta lentävä käärme ilmestyy aamuauringosta.

Nuotion hiipuessa alkaa porukka vähenemään, Uhkea Ahven vie Isenin telttaansa, Kielo pääsee hunajasetänsä käsittelyyn. Kuutta purkkia hänelle ei anneta, kaksi saa riittää. Minä ja Ajatar jäämme nuotion ääreen, tämä tosin lähtee etsimään Jullea. Tämä löytyykin yhden teltan edestä. Hän jää Jullen viereen nukkumaan.

1.2.

Aamu alkaa sarastamaan, kun Kielo tulee takaisin leiriin. Kyläläiset pyytävät meitä jäämään, mutta me haluamme lähteä. Iseniä saa odotella. Ajatar yrittää ottaa Jullea mukaan, mutta yksi nainen estää sen. Lillan selittää Ajattarelle, että Julle jää nyt tänne. Typerä pentu. Nainen ajaa Ajattaren pois. Keltaiset marjat ovat jäätyneet kiuluun. Pikkuhiljaa alkaa sataa lunta. Yritämme saada opasta mukamme. Tervakumpua he eivät sittenkään tunne. Emme ota opasta mukaamme, kun lähdemme. Isenin mukaan meidän pitää mennä till norr, menemme siis sinne. Jossain vaiheessa päädymme kuulemma käärmeiden maille. Lumisade sakenee, iltaan mennessä lunta tulee paljon. Tuulta ei ole eikä pakkastakaan ole paljon. Yön aikana lumisade vähenee.

2.2.

Lunta on vajaa vaaksa enemmän kuin eilen. Olemme vetäneet ahkiota vuorotellen, pikkuväki valittaa koko ajan ja pitää ruokataukoja. Heikot. Isen pistää Lillanin paaskon ohjaksiin, itse hän tutkii maastoa edellämme. Päivällä alkaa sataa lunta, päivä kuluu tuprutellessa. Hirvestä heitellään luita sitä mukaa kun niitä kalutaan.

3.2.

Aamu valkenee kirkkaana, alue on selkeää ylänköä. Olemme ison kukkulan laella. Alamme nyt kulkea kohti norravästiä. Päivä on kaunis, matkaamme eteenpäin. Iltapäivällä tulemme isolle aukiolle, jossa on 5 hirveä. Isen hiihtää luoksemme ja viestii hirvistä. Lillan, Fru Lillan ja päättävät kaataa hirven, minä jään vahtimaan pikkuväen kokkailua, hirvestä tulee ihan syötävää. Kielo keittelee myös, paljon huonommalla menestyksellä. Trio jägarna matkaa kohti aukiota alatuulesta. isen piirtää hankeen ympyrän, jonka reunalle tökkää pisteen. Lillan on siinä. Hän käskee tätä kutsumaan hirveä ja tappaa sen Fru Lillanin kanssa. Lillan kiertää suoaukean toiselle puolelle. Hirvet eivät liiku. Yhtäkkiä kaikki hirvet kääntyvät vastakkaiseen suuntaan kuin missä Isen ja Fru L ovat. Hirvet kävelevät rauhallisesti poispäin heistä. Isen lähtee ryömimään kohti hirviä. Joku hiipii Lillania kohti, hirvetkin huomaavat sen. Isen kömpii jäästä ylös. Hän ampuu täysikasvuista urosta, muttei osu kovin pahasti. Lillan kieltää ampumasta. Hirvet vauhkoontuvat ja joku nainen sähähtää Lillanille. Hän hyppää toisen täyskasvuisen hirven selkään ja ratsastaa pois. Muut hirvet, paitsi uros, joka jää vauhkoontuneena paikalle. Pikkuhiljaa sekin rauhoittuu. Se pysyy rauhallisena, vaikka Isen ja Fru L tulevat lähelle. Lillan hoitaa hirven haavaa. Hirvellä ei ole hätää. Hän lähettää hirven muiden hirvien luokse yrttipussin kanssa. Lillan kertoo naisen olevan jonkun, joka asuu hirvien kanssa.

]]> Tue, 15 Mar 2005 15:30:42 +0000 http://esrspy.wanderer.org/midcom-permalink-56cf89c3e040f6aa2c5552d8065e0dd2 http://esrspy.wanderer.org/journals/dragons_co/dragons3/ Nagyan ongelma selviää...

Osa 03: Simma ja Uhrakit Dragon & Co 3 22.1.1107 Simma herätä. Näkeä outo nainen leiri. Simma kysyä "kuka olla?", johon Puolimies vastata "Nagyan linnan herran tytär. Simma ei pitää keltatukista ja kysyä Eipuhu, "Mitä sanoa hän-joka-ei-puhu?" Simma ottaa puukko viitata keltatukka ja viltää oma sormi - "Eipuhu" pyörtyä. Saapua järvijonkanimitarkistettakoonmyöhemmin rannalle, olla Nagya länteen. 23.1.1107 Saapua Nagya. Nagya näytä yksi sotaleiri. Joen jäällä olla paljon keltatukka. Keltatukka narrata nusak. Simma tutkia maassa makaava keltatukka nainen, nainen alkaa huuta. Simma hiljentä naine. Sniikasnaine tarttua Simma ja nosta Simma ylös. Keltatukka nainen ottaa esiin risu ja osotella silä. Simma juosta oma kelkka ja kaivaa nuoli esiin, Simma ampua ei osua. Keltatukka osoittaa risulla ja Simma kaatua maa. Puolimies ja Sniikasnaine lyödä keltatukka tainoksiin. Simma ottaa kirves ja lyödä keltatukka pää pois, Simma peittyä jää. 24.1.1107 Aamu, Simma ja Puolimies tutkia keltatukka. Simma ottaa keltatukka pää ja käsi. Puolimies sanoa oma nimi olla Minäenolepuolituinen, Simma sanoa siinä vaikea nimi. Matkata kylä-jota-ei-näy. Tulla kylmä. 25.-27.1.1107 Olla kylmä. Rautapää tehdä lumitalo ja me asua siinä yksi, kaksi ja kolme päivä. Simma löytää marja ja Minäenolepuolituinen metsästä yksi kauris vasa, 19 riekko ja 3 jänis. 28.1.1107 Aamu Eipuhu ei leiri. Simma sanoa "Simma hakea Eipuhu." Eipuhu olla jää ja katsella kun uhrak naiset narra nusak. Eipuhu heilutella käsi uhrak ja lähteä uhrak matka. Simma mennä leiri. Simma hakea muut ja viedä uhrak kylä. Uhrak kylä olla vanha, nuori ja nainen. Mies olla mesällä. Nukkua eri teltta. Uhrak kertoa nimi Vaalea Suopursu, Villi Kotka, Keltainen Muuli, Katkennut Sulka ja Uhkea Ahma.

]]> Tue, 15 Mar 2005 15:29:02 +0000 http://esrspy.wanderer.org/midcom-permalink-cd19ace09ec3c6687fb827cbdf08ea29 http://esrspy.wanderer.org/journals/dragons_co/dragons2/ Päivien vaellus kylmässä johtaa lähemmäksi Nagyaa... Kirjoittajana: Gwyndham - a.k.a Max Salmi

15.1

On kirpeä ja kylmä pakkasaamu, pohjoisella taivaalla "revontulet" loimuavat, mitäköhän nekin oikein ovat. Aivan kuin suuret kankaat roikkuisivat tähdistä, ehkäpä on jokin henkien juhla. Ihmetelen taivaankannen valoja kun ryhmämme valmistautuu lähtöön, kaikki ovat pukeutuneet lämpimästi. Jaloista löytyvät joko lumikengät tai sukset. Itse katsoin parhaaksi käyttää lumikenkiä, sukset kun ovat niin arveluttavia. Kukapa olisi uskonut että keskeltä pohjoisen aroja, norrien ikeen alta löytyy ihmisiä ja hobitteja, jotka ovat tietoisia lohikäärmeistä ja niiden heräämisestä. Ja kylänväki vieläpä on auttanut meitä avokätisesti, jostain kumman syystä vaikka aluksi minun piti saada valita ketkä vapaaehtoisista lähtevät niin mukaan kuitenkin tuli hieman ei toivottuja matkalaisia, kylänpäälikön nuori ja pulska tytär, Ajatar, aivan kuten poninsakin ei varmasti ole tarponut pitkiä taipalia teillä tietymättömillä. Sitten hieman kaikkien yllätykseksi mukaan lähtee myös nuorin bardiopppilas, vaikka vanhimman olisi olettanut saavan moisen kunnian, mestaribardi kuitenkin perustelee valintansa oikein hyvin. Olisihan retkemme erittäin tärkeä tulevan sodan kannalta.

Oppaamme Simma on haluton kähtemään Nagyaan, siellä kuulema vaalea kutriset norrit tekevät meistä hakkelusta. Ryhmän johtajuuden saa Väinämöinen, melkein mykkä kylänjohtajan poika, mitäköhän tästä vielä seuraa. Kylänjohtaja on varma valinnastaan ja enkä minäkään pistä pahitteeksi että johtajuuden taakka otettiin pois harteilta. Tosin mieluummin olisin suonnut johatjuuden vaikka äkäiselle norri palkkasoturille, jonka nimeä en kyllä osaa vieläkään sanoa. Katsahdan Väinämöiseen ja tämä lähtee samantien liikkeelle, retkikuntamme saa saattueeksi hobittibändin joka puolitoista kilometriä jaksaa tallustaa ja rallaattaa kakkua syöden, mutta sitten on jo niin pitkä kodin lämpöön, että hekin kääntyvät kohti kotia lopulta.

Matkaamme koko päivän ja uljas johtajamme ei pukahda sanaakaan. Illan tullen Väinämöinen päättää käydä nukkumaan hankeen kun me muut pystytämme telttaa. Kun kaikki on valmista niin Väinämöinen pelmahtaa sisään ja alkaa syömään kaikkea mitä voi, hobitit syövät toistensa lautasilta ja meidän. Ihme touhua, täytyy alkaa säännöstelemään ruokaa paremmin, Hopea jää hieman nälkäiseksi ja äkästyy siitä. Täytyy jättää hieman ekstra aamiaista.

16.1

Aamulla Kielo huomaa että poni on paskantanut hänen jaloilleen, matka jatkuu taas kuin äänettömästä käskystä. Päivällä pidetään noin tunnin tauko. Illalla matkanteko vain jatkuu, pikkuväki alkaa hieman hyytyä ja jopa Hopeapilvi on väsähtänyt, raskaus on vaatinut veronsa. Mutta Väinämöinen vain jatkaa menoa, ja me jätätämme muut kun hetken olemme Väinämöisen kanssa taivaltaneet niin hobitti päättää hypätä katajapuskaan. Ihmeveikko, no seuraan häntä, katajapuska olikin vain luolan suuaukon suojana, sinne pikkumies jää soihtua syttytelemään ja käskee minut muiden luokse. Kun palaan niin muu seurue on pysähtynyt, Kielo makaa hangessa. Hopean poltellessa happamannäköisenä piippua, Bronislava nukkuu ja Simma puuhailee jotain eläimensä kanssa. Ketään ei tunnu kiinnostavan että kerron lähellä olevasta kuivasta luolasta. Käyn lumipesulla herättämässä Kielon. Hopeapilvi on vetänyt jo kunnon tötsyt piipustaan, on jo valmis jatkamaan matkaa.

Matka jatkuu hitaasti ja lopulta Bronislava kaappaa Kielon kantoon todeten "että saa olla sitten viimeinen kerta", eikä se varmasti ollut viimeinen kerta. Luolalla Väinämöinen kärtsää kyytä, ja sehän herättää Kielon lauluäänen, saamme kuulla mukavan rallatuksen hyvästä kyystä ja raskaasta matkasta. Lopulta kaikki painuvat yöpuulle. Ajatar päättää jäädä yöksi ulos poninsa kanssa. Simma ei halua olla missään lämpimässä, taputtaa vaan pakkasen kovettamaa telttakangasta.

17.1

Aamulla huomaan että pakkanen taitaa vain kiristyä, Ajatar on selviytynyt yöstä hyvin Simman vieressä. Matkaamme hidastaa Ajattaren poni, joka joutuu tarpomaan läpi hangen. Päivällä pidämme taas lyhyen piipputauon, ja illan tullessa saavumme hobittikylään, Kanervakumpuun Kielo tietää kertoa ja katoaa samantien etsimään sukulaisiaan. Pääosa kylänasukkaista on naisia, kylän nuorenmieht ovat jossain. Kielo selvittää nuortenmiesten kohtaloa, ovat kuulema jäänneet kiinni Angmarin tunneleissa ja ovat nykyisin kaivosorjia. Väinämöinen on juonnut simaa serkunssa isänsä kanssa surutapahtumien takia. Kylän naispuoliset hobitit ovat kovin innoissaan kaikista miehistä jotka kylään tulivat, itse katson parhaimmaksi pysyä tiukasti sisällä Hopean kanssa. Simma on tapansa mukaan yön ulkona.

18.1

Aamulla heräämme kaksistaan talon parvelta, Bronislava nukkuu lattialla aseet kädessään ja hobittilapset leikkivät iloisena siinä ympärillä. Ulkona on nyt kyllä niin kylmä että pysyn mieluummin sisätiloissa. Huomiseksi luulisi lämpenevän. Päivä sujuu rattoisasti. Kieloa kuumotaa miesten puute. Kielo hakeutuu Väinämöisen ja tämän sedän seuraan. Jotka vain kippaavat ja tuijottavat tuleen, Kielo liittyy joukkoon ja lopulta Eemeli setä huomaa Kielon. Ja tässä takan edessä olisi juuri sopiva paikka pikaisesti kuksaista. Kielo päättää kuitenkin kieltäytyä, mutta Eemeli setä on päättänyt pitää nätistä tytöstä kiinni, huonolla menestyksellä. Kun Ajatar saapuu paikalle niin Eemelipä tarttuu Ajatartajalasta ja alkaa repimään saapasta irti. Potkimisen äänet kantautuvat keittiöön, jossa Ulpukka tiskaa ja Kielo on seurana. Ulpukka kysäisee tilanneselostusta, Kielo liioitellen kertoo kuinka Ajatar kenkii vielä Eemelin hengiltä. Ulpukka ryntää keittiöstä hätiin, mutta Ajatar vain potkii silmittömästi jonkinlaisen raivokohtauksen kourissa. Ajatar lopettaa kun sekä Ulpukka että Eemeli makaavta maassa. Ajatar päättää istahtaa penkille Väinämöisen viereen kun tilanne on rauhoittunut. Veli tarjoaa vain ääneti piippua, Ajatar kuitenkin kieltäytyy. Kielo jää pohtimaan mitä tulisi tehdä...

Minä ja Hopea vietämme kahdenkeskistä laatuaikaa. Kun Kielo keskeyttää huutamalla, "meillä on ongelma". Kielo koittaa taivutella minua alas parvelta, lupaudun tulemaan kohta alas. Mutta kieltäydyn kuitenkin, ei se kuulostanut niin vakavalta. Kielo kipuaa jopa parvelle, ja taivuttelee lopulta minut lähtemään katsomaan tilannetta. Kielo käy hakemassa Simman tyköötä kylän johtajan vaimon, ja käskee pukemaan vaatteet päälle huonoin tuloksin. Kielo taivuttelee ja lopulta parvelta tulee joku nuori tyttö lähtee mukaan. Jaksaa marmattaa koko makan kuinka turhaa tämä on. Eipä täällä ole mitään tapahtunut. Palaan takaisin omalle parvelle. Sadatellen kipuan takaisin parvelle vällyihin, jossa kaksi hobittityttöä on hieman varkaissa repuillamme. Bronislavan rautanuija hakkaa lattiaa kumeasti ja hänen jämäkkä käskyäänensä huutaa, että jättäkää hänet nyt rauhaan yrittäessään nukkua.

Eemeli setä kovistelee Kieloa ja läimii tätä, antaa kunnon selkäsaunan Kielolle. Kun asiat on saatu sovittua niin Kielo käy hakemassa huilunsa ja soittaa raukean sävelen. Eemeli on aika kangistunut. Kielo etsii sopivaa nukkumasoppea, ja päätyy lopulta viinikellariin nukkumaan kaikkine kamppeineen... Maistellen kuitenkin kaikkea mitä kellari tarjoaa ja päätyy hyvin huppeliin. Onneksi minä olen autuaan tietämätön tästä kaikesta.

19.1

Aamu valkenee hieman lämpimämpänä, Simma kertoo että hänellä olisi ollut viisi naista viime yön aikana. Kaikki hobitit ovat kadonneet kuin maan alle. Puoleltapäivin Väinämöinen ilmestyy ovelle ja johdattaa minut taas Eemelin talolle. Jossa Ajatar on ihan kanttuvei, mutta lumipesu herättää hänet. Heti herättyään Ajatar kenkäisee Väinämöistä kiukuissaan. Tämä taipuu kaksinkerroin ja päästää ÄÄNEN, no tilanne kuitenkin rauhoittuu. Ja riita saadaan sovituksi. Väinämöinen jatkaa matkaa, vaikka kaikki eivät ole vielä edes mukana. Löydän Kielon nukkumasta viinikellarista, ilmeisesti juonnut edellisenä iltana hieman liikaa. Samoin Ajatar on aika huonokuntoinen. Joudun hieman puhuttelemaan hobittinuoria. Eihän tuollainen nyt sovi. Kun Hopeapilvi alkaa valittamaan rasituksesta, niin huomautan Väinämöiselle että kohta kannattaisi pysähtyä. Leirimme saadaan pystyyn pitkän työn tuloksena, ja noin puoliltaöin pääsemme telttaan. Ajatar ja Kielo ovat ihan puhki. Voivottavat jatkuvasti. Pääsemme jopa nukkumaan. Kielo mököttää ja tarjoan teltan parasta paikkaa Kielolle korvaukseksi päivän rankkuudesta, enkä varmaan viimeistä kertaa tuumin. Bardimme taitaa olla hieman pehmeä...

20.1

Lunta sataa niin paljon, että horisonttia ei voi edes toivoa erottavansa, hanki on kasvanut 30cmetrillä, tuuli pyörittelee lunta. Joitakin eläimiä on matkan aikana nähty. Päivä huonosta näkyvyydestä huolimatta sujuu ongelmitta, ja pimeän tullessa olemme järven jäällä, Väinämöinen osoittaa että haluaa leirin tähän jäälle. No mikäs siinä, yö on kylmä kun tuuli ujeltaa teltassa. Kukaan ei oikein nuku hyvin

21.1

Aamulla on pakkasta 25 astetta, lähdemme seuraamaan vielä sulaa ja vuolasta virtaa kunnes saavumme iltapäivällä koivun luokse jonka oksaan on hirtetty mies kauanaikaa sitten, ruumis roikkuu kuluneena siinä edelleen. Väinämöinen osoittaa vain hiljaa sitä, ja jatkamme sitten matkaa. Kielo on hieman huolestunut, mutta matka kuitenkin jatkuu... Kunnes Väinämöinen pysähtyy myöhäiselle piipulliselle. Ja on hieman huolestuneen oloinen, kutsun päästäisen hangen alta luokseni, pieni hiiri kertoo että edessäpäin on jonkinlaisia isoja petoja. Väinämöinen osoittaa minua ja Hopeaa että lähtisimme tutkimaan pusikkoa, suden aistini valpastuvat ja lähden hiipimään pusikkoon. Löydämme ihmisen veriset jäljet, kuinka joku on raahautunut hangessa. Seuraamme jälkiä länteen, ja löydämme tajuttoman norrin hangesta. Kolme nuolta on iskeytynyt hänen selkään, nykäisen yhden sulan irti nuolesta. Pyydän Hopeaa viemään viestin Väinämöiselle ja kertomaan myös Bronislavalle. Tämä tietää heti kertoa että nuoli on uhrakien ja luultavasti myrkytetty. Hopea ja Bronislava palaavat tajuttoman norrin luokse, osoittautuu naiseksi joka mahdollisesti on Nagyan linnanherran tytär, hyvin todennäköisesti jopa. Bronislava tietää kertoa jotain linnanherrasta, Ulric Verisestä. Jolla kuulopuheiden mukaan on hurjia ja hyvin verisiä huveja. Tytöllä on viestinviejän kotelo, ja muutenkin hyvät varusteet. Olen kahdenvaiheilla, yrittääkö pelastaa vai jättää. No, Bronislavan mielestä hänet kannatta pelastaa ja lupautuu jopa vetämään hänet Nagyaan. Puramme ketjupanssarin raadon päältä ja sidomme haavat. Tunti siinä vierähtää, mutta onnistumme ja vedämme raadon leiriin. Kielo on hermostuksissaan ainoa hereilläolija, Väinämöinen on nukahtanut kannonnokkaan ja Simma nukkuu hangessa Ajatar vierellään paasko tyynynään. Pystytämme teltan, Väinämöinen ei pidä ollenkaan löydöstämme. Tuijottaa norria tuimasti ja alkaa soittamaan kanteletta. Me muut menemme nukkumaan...

22.1

Aamulla Hopea herää huolissaan lapsista ja koko Hukkunevan kylästä. Löydän päivällä hirven jäljet ja seurailen niitä, kun lopulta löydän hirven niin kovin on korkea hirven hintapyyntö, että kävisi kylässä tarkistamassa että kaikki on hyvin. 20 leipää, ei minulla nyt niin montaa ole ja hirvihän siitä vimmasuu ja kiroaa kaikki karvaiset ihmiset pihtareiksi. Kun illalla allamme saavuttaa asutusta Väinämöinen ilmoittaa taas että voisi vetää kurkun auki norrilta. Keskustelen pöllön kanssa joka tarjoutuu viemään viestin kylään, Kielo raapustaa viestin vellumille, tai osalle sitä. Pöllö pitää itseään vahvana ja lähtee viemään viestiä, kun ei vain luulisi itsestään liikoja. Kuvailen pöllölle tarkasti shamaanin jolle viesti pitäisi toimittaa.

]]> Tue, 15 Mar 2005 15:21:14 +0000 http://esrspy.wanderer.org/midcom-permalink-b22169e5df60967790d7bb595d56a3a1