Osa 02: Utoy

Soturinainen Runa kirjoittaa. Reaaliaika 23.9.2005 Askassa

Olemme Gaitdalissa. Gaitdal on pieni paikka, jossa on tarjolla paljon simaa ja ankeriasta, mutta ei sitten juuri muuta. Yövyimme kaikki Punaisessa mursussa. Musta haarniskani tekee oletetun vaikutuksen ja minä ja vanki saamme majatalon parhaan huoneen, hyvää ruokaa ja paljon simaa ilmaiseksi. Sima ei kuitenkaan oikein maistu kaiken tapahtuneen jälkeen. Sidon vangin kiinni omaan sänkyynsä ja laitan oman sänkyni oven eteen. Naisen on turha yrittää karkuun.

Myrsky raivoaa yön aikana ja kuten olimme aikaisemmin kuulleet aamulla myrsky on laantunut. Sataa räntää ja on lähes tyyntä, vain 3m/s koilisesta. Sää on melko leuto. Lihakset ovat soutamisesta kipeät, mutta edessä on uusi soutu.

Aamulla kapteeni Rurik on vihdoin selvinnyt. Kapteeni on ollut ihan kunnon humalassa, koska Fredreikin selitys siitä, että hän on juovuksissa lupautunut mukaan meni läpi.  Charlotte on edelleen kauhuissaan merestä.  Kapteeni ehdotti, että menemme Erkiloyn eteläpuolelta avomeren kautta ja niin päätämme myös tehdä. Matkalla ei juuri ollut vaikeuksia. Hyljelaumojen lisäksi emme näe mitään ihmeellistä. Kapteeni kertoo arvelee, että yöllä tulee kylmä ja tuuli tyyntyy. Rurik oli oikeassa ja paleltuminen voi olla vaarana. Ulfin ja Ainnahas ovat lopussa eivätkä juuri voi soutaa yöllä eivätkä saa siis lämpöä edes siitä. Charlotte on edelleen kauhuissaan merestä.  Fredrik joutuu vähän väliä potkimassa nukkujia, ettei kukaan palellu hengiltä.

23.3.1107. Aamulla ei tuule lainkaan ja on 5 astetta pakkasta. Ainoa maa mitä näkyy on Odintron vuori pohjoisessa. Jouduimme soutamaan koko päivän. Osasta on enemmän haittaa kuin hyötyä: Ulfin pudotti airon mereen.  Utoyn saari tuli näkyviin auringon laskiessa. Tulimme 2 tunnin kuluttua Godthåbin kylän rantamille, mutta emme voi olla varmoja onko kylässä vihollisia vai ystäviä. On peilityyntä. Siirrymme kylästä reilusti etelään, asutuksen ulkopuolelle, ja ankkuroimme. On peilityyntä. Aurinko on laskenut 3 tuntia sitten ja on vaikea sanoa kuinka kaukana olemme rannasta. Luultavasti rantaan on noin 50-100m. Paikkaan johon olemme pysähtyneet on kummallisen lämmintä.

Aamulla kummallisen lämmön syy selvisi: Vieressämme virtaa laavavirta mereen. Ankkuri on jäänyt merenpohjaan kiinni kun laava on jähmettynyt. Meri kiehuu. On melko selvää, että pois on päästävä ja ankkurin köysi katkaistaa. Etsimme suojaisan rantautumispaikan. Utoyn eteläkärjessä virtaa neljä laavavirtaa, jotka aiheuttavat jatkuvan sumun, joka piilottaa venettä vielä lisää. Rannalla haisee rikki ja keittyvä kala, joita on pienissä lammikoissa.

Seuraava ongelma on kapteeni ja orjat. En luota siihen, että he palaavat jos nyt päästämme heidät. Lähimmäiseen kylään on 20km eikä heitä luultavasti löydetä, mutta ruokaa ei ole riittävästi. Fredrik kuitenkin luottaa heihin ja sovimme tapaavamme 4 päivän kuluttua samassa paikassa. Puolitamme ruoka-annokset ja niiden pitäisi riittää neljäksi päiväksi. Suunnittelemme pääsevämme pois jo 3 päivän päästä. Marssi alkaa notkolmia myötäillen ja korkeita paikkoja vältellen.

Neljän tunnin kuluttua näkyviin tulee savua, joka voisi olla peräisin nuotiosta. Fredrik hiipi kielekkeelle ja näkee palavan katajan. Ainnahas päättää käyttää tilannetta hyväkseen ja yrittää paeta. Lähden perään heti kun huomaan sen. Hän on minua n.200 m edellä. Nykyisellä vauhdilla saan hänet kiinni n.1 minuutissa. Yhtäkkiä kuulen takaani kuitenkin Ulfinin huutelevan kummallisia. Ensin ei tapahdu mitään, mutta sitten maa jalkojemme alla alkaa täristä. Maa tärisee täällä usein, mutta nyt se on valinnut huonon hetken. Sekä minulla, että Ainnahasilla on vaikeuksia juosta. Maa tärisee kymmenisen minuuttia. Muut ovat jääneet jo 0,5 km päähän ja minulla on vielä 50m kiinni kirittävää. Ainnahas hyppää kivelle rikkilammikon keskellä. Minun ja Ainnahasin välillä 2,5m ja minun hermoni alkavat vähitellen mennä.

Ulfinin taika avasi maan juuri Charlotten jalkojen juuressa. Charlotte pääsi pakoon, mutta raosta syntyi geisir. Kun Fredrik pääse Ulfinin luo tämä on hysteerinen ja kauempana vesikammoinen Charlotte on sekoamassa. Hän on kuitenkin selvinnyt ilman pahempia palovammoja. Minä ja Ainnahas olemme kadonneet näkyvistä.

Puhuminen ei ole vahvimpia puoliani, mutta yritän saada vangin ymmärtämään hankalan tilanteensa. Nainen näyttää kuitenkin tietävänsä mitä tekee ja minun ei ilmeisesti muuta kuin käyttää väkivaltaa. Pitkän miettimisen jälkeen kokeilin rikkiä aseella. Sille ei käy mitään ja sillä kohti näyttää olevan vain kymmenisen senttiä syvää. Se kyllä haisee pahalle, mutta näyttää olevan turvallista. Hymyilen itsekseni ja hyökkään tyytyväisenä kohti vankia. Samalla Ainnahas yrittää hypätä pois kiveltä, mutta uppoaa polvia myöten rikkiin ja kaiken lisäksi kaatuu. Revin vyötäisiä myöten rikissä olevan Ainnahasin hiuksista ylös ja puran kiukkuni häneen. Hän saa selkäsaunan, jota hänen ei pitäisi ihan heti unohtaa ainakaan ulinan perusteella. Oloni on taas parempi. Palaan takaisin toisten luo raahaten Ainnahasia ja hänet sidotaan ja minä saan narun toisen pään. Lapsenvahdin tehtäväni helpottui. Kaikki ovat taas yhdessä ja geisir on laantunut. Ulfin mököttää, Charlotte on edelleen paniikissa ja Fredrik yrittää saada selville mitä oikein tapahtui. Jatkamme matkaa mahdollisimman hiljaa, vaikka jos meitä ei ole vielä kukaan kuullut niin voimme aika vapaasti meluta.

Olemme kolmen kilometrin päässä kylästä auringon laskiessa. Siirrymme hiukan lähemmäksi kylää. Näemme jo kaukaa, että kylässä on menossa jonkinlaiset juhlat. Juhlat saattavat viedä ihmisten huomion ja päätämme, että minä ja Fredrik lähdemme hiukan lähemmäs kylää. Otan haarniskan pois ja jätän sen ja osan aseistani pois, jotta pääsisimme huomaamatta kylään. Ennen lähtöä Ainnahas suukapuloidaan.

Minä ja Fredrik menemme lähemmäs kylää. Huomaamme heti, että kylässä on suurimmaksi osaksi vain vanhuksia, lapsia ja naisia. Lisäksi kyläläisiä on huomattavasti vähemmän kuin voisi luulla. Fredrikin mukaan kylässä on meneillään jonkin merkittävän ihmisen hautajaiset. Hautajaislaulu on tuttu ja kuulostaa siltä, että kylän päällikkö on kuollut. Voi olla, että kyläläiset ovat vielä meidän puolellamme. Päätimme, että palaisimme kylään aamulla uudemman kerran.