Krypta

Uusi sumuinen aamu valkenee Hsaruksessa ja Anna herää majapaikassa, hän ihmettelee mihin kaikki ovat kadonneet, myös Ogma, pian hän löytää Gyramin, jolta hän kuulee, että muut ovat lähteneet suorittamaan Nathar (Kaupungin “johtajan”) antamaa tehtävää. Annalla on palava halu päästä tutkimaan kaupunkia, koska hän on nukkunut kaupunkiin saapumisesta saakka, mutta ensin hän haluaa syödä.

Kevyen aamupalan jälkeen Anna sanoo lähtevänsä tutkimaan kaupunkia, mutta Gyram kieltää häntä koska neiti Kathrine oli antanut tälle tehtäväksi pitää Annaa silmällä. Anna lupaa pysyä rakennuksessa mutta livahtaakin pienen kierroksen jälkeen majatalosta Hsaruksen sumuiseen aamuun.

Anna kävelee keskusaukiolle, siellä hän näkee katedraali ja jää hetkeksi ihmettelemään sen massiivista kokoa, paikallinen pappi kysäisee, “eikö olekin hieno ?, kaupunkimme ylpeys”,

Anna ei ensin vastaa mitään, koska hän on edelleenkin hämmentyneenä katedraalin koosta, mutta lopulta hän saa sanottua, “kyllä se varmasti on, kuka sen rankensi?”, pappi vastaa

“Tämä katedraali on ollut monen vuosikymmenen työ, me ylpeät Hsaruslaiset rakensimme sen.” Anna sanoo hyvästit papille ja jatkaa matkaa.

Seuraavaksi hän näkee Työläisten killan ja astuu sisään, siellä pieni maahinen tervehtii häntä iloisesti, “Hyvää päivää nuori neiti”, Anna vastaa ja kysyy samaan hengen vetoon “Mikä paikka tämä on?”, maahinen vastaa,

“Tämä on Hsaruksen työväen kilta, me teemme kaikenlaista täällä.” “Voiko täältä ostaa jotain, tai korjaatteko esim. vaatteita?”

Anna kysäisee, maahinen näyttää hämmentyneeltä ja sanoo, “Neiti, kaikki naisethan osaavat korjata vaatteita ja tehdä muita kodin perustöitä.” hän saa vastaukseksi Annalta, että ei hän voi liata pieniä aateliskäsiään. Sen jälkeen Anna jatkaa matkaa.

Yht´äkkiä Anna muistaa sukukorunsa, hän lähtee etsimään paikkaa mistä hän voisi saada tietoa sen alkuperästä, hetken aikaa käveltyään katuja, hän löytää korusepän. “Hyvää päivää neiti”, kaupan omistaja tervehtii häntä, “Päivää, pystyisittekö selvittämään tämän korun alkuperää?”.

Koruseppä tutkii hetken korua ja sanoo “Tämä koru on hyvin arvokas, se on tehty pronssista ja siihen on sekoitettu jotain muuta metallia, sen huomaa siitä, että tämä on pehmeää pronssia, luulen, että tämän korun on tehnyt Runetouch, enempää en osaa kertoa, mutta pidä tuo koru itselläsi, se on arvokas”.

“Mistä voisin saada tietoa tästä Runetouchista?”, Anna kysäisee ja saa vastaukseksi, että kirjasto voisi olla mainio paikka tiedon hakuun, hän kiittää ja lähtee kohti kirjastoa.

Näen edessäni, niin kuin kaikki muutkin koiran, joka on samanlainen, kuin Dalissa, mutta tällä on selvästi enemmän metallia kehossaan. Se alkaa kirkumaan, ääni vihloo korvia, sen jälkeen kuuluu pienten askeleiden ääntä Dimble ja Mr. Wiggles juoksevat pakoon kauhun vallassa.

Jokin outo tunne täyttää meidät, aivan kuin maa liikkuisi, sillä välin koira on juossut kryptaan ja jättänyt meidät pihalle, äkkiä maasta nousee käsi ja toinen, kuolleet nousevat. Dimble ja Mr. Wiggles ovat saaneet koottua itsensä ja palaavat. Nopeasti alamme hakkaamaan näitä nousevia kuolleita, koska hautoja ei ole monta, saamme hoidettua ne vaivattomasti.

On aika astua kryptaan ilmassa on selvää jännitystä. Mr. Wiggles, Katherine ja Caladria jäävät ulos.Käytävä kohoaa hieman ylöspäin, joka tuntuu hieman oudolta, eteen tulee risteys kohta, missä on portaat oikealla puolellamme ja käytävä jatkuu eteenpäin, kuulemme metallin kirskahtavan ja jokin tulee meitä kohti, se on iso kivipaasi, Crimson, Aleksandre, Jason, Dimble ja minä ehdimme hyppäämään portaikkoon ja väistämään kiven, Feyiri ja Geyiri eivät ehdi väistää, he hypähtävät taaksepäin, uskon, että he ehtivät ajoissa ulos. Huomaan, että kivi tukki oven, tunnelma alkaa tiivistymään

olemme ansassa.

Kaupungissa Anna on löytänyt tiensä kirjastoon ja etsii tietoa tästä Runetouchista. Pitkän lukemisen kuluttua hän saa selville, että Runetouch on hyvin vanha maanviljelijä suku, joka elää tai ainakin Westhillissä.

Aloitamme kryptan tutkimisen, Dimblen sauva hohtaa sinistä valoa, joka ei häikäise sen avulla näemme ympärille ja pystymme toimimaan. Ympärillämme on paljon arkkuja, eräässä nurkassa on patsas, Aleksandre kertoo, että se esittää yhtä tämän kryptan suojelijaa, sivu huone on selvästikin ollut paikan hoitajan henkilökohtainen huone, että lattialla on nainen, joka on puoliksi syöty, rintakehästä ylöspäin kaikki on tallella muu on syöty, päätämme jatkaa matkaa.

Seuraavaan huoneeseen astuu ensimmäisenä Dimble, hänen jälkeensä Crimson, heti kun he astuivat sisälle kuului tömähdys ja rääkäisy, ohitseni juoksee se sama koira, jonka näimme ulkopuolella, Aleksandre ja minä onnistumme lyömään sitä, mutta se ei tunnu välittävän vaan jatkaa matkaa.

Kun pöly laskeutuu astumme huoneeseen uudelleen, tässä huoneessa on ollut ansajärjestelmän takaisin kelaus väkipyörä, Crimson yrittää korjata väkipyörää, me muut lähdemme koiran perään.

Toisen käytävän kaksoisovet on avattu, ne olivat mielestämme kiinni, kun kuljimme siitä vähän aikaa sitten ohi. Astumme huoneeseen, se on täynnä arkkuja, päätämme miettiä hetken aikaa, miten jatkamme matkaa? Koska tämä ei vaikuta hyvältä.

Anna on selvästikin päättänyt tutkia ensimmäisenä päivänä koko Hsaruksen, tällä hetkellä hän kävelee aatelisten alueella, pian hän törmää vartijaan ja pieni rupattelu alkaa. “Hyvää päivää, neiti” vartija aloittaa “päivää, mistä voisin löytää paikan, jossa kaupungin hienosto viettää aikaa? “

Anna kysäisee, vartija näyttää hämmentyneeltä ja sanoo “ neiti, tämän sumun ja ruokalähetysten myöhästymisen takia suurin osa kaupungin hienostosta on sulkeutunut kartanoihinsa.”

Anna vastaa, “tulin juuri tänne, niin en oikein tiedä asioista”, vartija ei sano mitään, hän näyttää hyvin hämmentyneeltä ja lähtee kiidättämään Annaa kaupungin talolle.

Dimble lähtee johonkin, sillä välillä sytytän muutaman soihdun, jotka ovat oven vieressä saamme lisää valoa, Dimble tulee takaisin ja kertoo, että antoi Crimsonille hieman valoa, jotta hän voi korjata väkipyörää.

Edessäpäin kuuluu pientä rahinaa ja tuntuu heikko tuulen vieri, kädessäni on soihtu, heitän sen niin pitkälle kuin jaksan, lennon aikana näemme huoneen todellisen ruumismäärän, huoneen päässä on sama koira, joka on kiusannut meitä aikaisemmin.

Kun soihtu osuu maahan se hajoaa ja valo sammuu, samalla hetkellä Dimblen sormesta lähtee valopallo ja se kimpoaa koiran metalli naamasta. Koira aloittaa taas kirkumisensa, äkkiä arkut alkavat rahista, ihan kuin jokin tai joku yrittäisi avata niitä, pelästymme ja lähdemme juoksemaan pois, pudotan yhden heittokeihäistäni, Dimble pudottaa sauvansa ja Jason pudottaa keihäänsä, Aleksandre jää yksin huoneeseen.

Hetken kuluttua, hän huomaa tämän ja samassa havaitsee, että kuolleet ovat piirittämässä häntä, hän ottaa jonkin esineen käteensä, mumisee jotain sanoja, esine alkaa hohtamaan puhtaan kirkasta valoa, Aleksandre karjaisee “Te haudan häpäisijät, tuhoutukaa Valon edessä ja antakaa rauha näille sieluille!”.

Kaikki kuolleet tuhoutuvat, me muut ehdimme juosta melkein ovelle asti, ennen kuin tajusimme jättäneen Aleksandren sinne, palaamme takaisin ja huomaamme hänen olevan kunnossa.

Anna on viety kaupungintalolle, neuvonantajat kertovat hänen suvustaan, kun hän kuulee nimen Valmart Runetouch, hän näkee “takaisin kelauksen” ihmisistä, kenties vanhemmistaan.

Kun tämä on ohi hän lähtee takaisin majatalolle kyyneleet silmissään. Siellä hän tapaa Gyramin, joka on ollut huolissaan. Sitten saapuvat Katherine ja muut seurueen jäsenet, jotka jäivät kryptan ulkopuolelle.

(Syömisen jälkeen tapahtumat tiloilla muuttuvat varsin kemialliseksi sodaksi ja GM pääsee vihdoin sanomaan “Tästä tuli sittenkin jätkien peli!”)

Seuraava huone on selvästikin ollut paikka missä vainajat siunataan ja valmistellaan viimeistään lepoaan varten. Huoneessa on muutamia epäkuolleita, onnistuin Jasonin kanssa tuhoamaan ne kaikki, mutta saimme itsetkin muutaman naarmun ja kolhun, mitä pienistä, jatkakaamme.

Uusi käytävä, tämä näyttää jo hienommalta, arkut on hieman koristeltu, ja niitä on huomattavasti vähemmän, koira on taas huoneen toisessa päässä, tällä kertaa ehdin ennen Dimbleä, keihäs lentää ja osuu koiraa kylkeen, mutta ei tee hirveän pahaa vahinko, harmi.

Kirkuminen alkaa ja tällä kertaa emme lähde pakoon, muodostamme nopean taistelu muodostelman Jason ottaa oikean reunan käytävästä, minä vasemman, Dimble tulee keskellä, mutta on kuitenkin hieman taaempana ja Alexandre on hänen vieressään.

Kuolleita alkaa tulemaan meitä kohti, Jason ja minä saamme muutaman niistä alas, ennen kuin Aleksandre ottaa esille jonkin esineen, se alkaa hohtamaan puhtaan valkoista valoa ja hän huutaa “Te haudan häpäisijät, tuhoutukaa Valon edessä ja antakaa rauha näille sieluille!”. Siinä samassa kaikki kuolleet tuhoutuvat.

Mr. Wiggles on nukahtanut, Anna käy pientä keskustelua suojaajansa kanssa, siitä missä me muut olemme, Katherine kertoo vain sen verran, että hyvin epämiellyttävässä paikassa, jonne hän ei ikinä päästäisi Annaa, Anna yrittää udella lisää, mutta tuloksetta, hän ei pidä siitä, että hänet jätetään pimentoon asioissa.

Katherine sanoo hänelle, että hänen pitäisi jäädä majataloon, koska ilta on tulossa ja kaupunki voi olla vaarallisempi yöllä, Anna ei ota tätä kuuleviin korviinsa ja livahtaa ulos Katherinen näkemättä.

Anna tie johtaa luukauppaan, paikan myyjä on vähän hieman liian ystävällinen ja Anna keksii nopean tekosyyn, että pääsisi pois. Nyt hän suuntaa askeleensa kohti satamaa ja siellä hän löytää merimiesten juottolan, sieltä hän etsii jotakuta, joka olisi tullut mantereelta, pian sellainen löytyykin, henkilö on tullut Lighthazelista, missä se ikinä onkaan Anna tuumii. Hänelle kerrotaan, että Valmart Runetouch on päässyt mantereen suurimman kaupungin senaattiin, joten hän ei ole mikään turha veikko ja, että hän eli ennen Westhillissä, siellä hänellä on lapsia, mutta niistä henkilö ei oikein tiedä, Annan epäilykset kasvat siitä, että onko Valmart Runetouch sukua hänelle?

Annalta kysytään, että mistä hän tulee ja sanoo “minä tulin laivalla tänne”, ennen kuin hän saa lauseen loppuun, niin häneltä kysytään, että missä se laiva on?

Hän vastaa “Se laiva taisi olla se ruokalähetys, minkä piti tulla tänne, mutta se haaksirikkoutui myrkyssä Dalin eteläpuolelle” Anna ei huomaa, että hän melkein huusi tämän kapakan laulun ja muun äänen yli, kun lause on loppu, koko paikka hiljenee, kestää hetki ennen kuin alkaa kauhea metakka ja mylvintä siitä, että ruokalähetys saattaa olla haaksirikkoutunut, ja ei ehkä tule ollenkaan, Anna tajuaa, että nyt hän taisi möläyttää jotain väärin.

Siinä samassa hänet nostetaan seinälle, se on nainen ja hän sanoo Annalle “Pikkuneiti ei taida tietää mitä juuri sai aikaan?”, Anna yrittää änkyttää, että hän on uusi kaupungissa ja tuo äskeinen oli puhdas vahinko, tämän kuullessaan naine laskee hänet alas ja sanoo “Siinä tapauksessa sinun kannattaisi pitää nokkasi jatkossa kiinni ja lähteä vähin äänin, ettei tule hankaluuksia”

Tämän sanottuaan hän istuutuu ja Anna lähtee juoksemaan kohti majataloamme.

Takaamamme kuuluu askelia ja pientä möreää hihitystä, se on Crimson, hän haisee viinalle ja näyttää, että olisi juovuksissa, kysyn, että miten väkipyörän korjaus? Saan vastauksen, että se on mahdoton korjata, katson olkani yli kun loput joukostamme laittavat kuolleita takaisin arkkuihinsa, kun käännän katseeni Crimson on mennyt nukkumaan patsaan viereen, yritän herättää häntä, mutta en onnistu, käyn hakemassa heittokeihääni ja odotan, että loput seurueestamme on valmis.

Avaamme seuraavan huoneen kaksoisovet, huone on erittäin hienon näköinen, se on haalean punaisen värinen, väri tulee kahdesta kristallista, niitä pitävät kaksi pientä haltia patsasta, toinen on tyttö ja toinen poika, huoneen perällä on koroke, jolla on koristeltu arkku, sen takana näemme metallisen koiran, joka roikkuu seinällä, olemme aivan hiljaa ja odotamme.

Kuuluu ääni, se on aivan kuin, joku henkäisi, arkusta nousee kultaista miekkaa kantava haltija, hän näyttää Hsaruksen keskusaukiolla olevalla suihkulähteen kaiverrettua hahmoa, ehkä se on hän?

Haltija lähestyy meitä, se iskee salaman nopeasti Jasonia, miekka lävistää hänet ja hän kaatuu maahan, taistelu alkaa, Pitkän taistelun ajan saamme pahoja vammoja, mutta lopulta onnistumme kaatamaan tämän haltija, metalli koira on edelleen seinällä, emme ole kiinnittäneet sen huomiota, mutta nyt keskitymme Jasoniin.

Ensi kertaan……..