... of Mezorian.

Krosandra 12.1.2008

Dimbledooze von Bolsteinin, Nacklen Suuren Illusionistin päiväkirja. Päivä: tuntematon. Aika: Lasku.

Joukkiomme oli siis juuri astunut alas Mezorianin tyrmiin keskelle karmaisevia ja sangen epäkummallisia huutoja. Kävelimme pitkin melko pimeää käytävää, jonka reunoilla oli hyvin groteskeilta näyttäviä kuoppia, joita ihmiset ovat ilmeisesti käyttäneet vankien säilyttämiseen. Onneksi suurin osa kuopista oli tyhjiä, yhtä lukuunottamatta. Gurundialainen ystävämme keihään pienellä avustuksella päätti epäkuolleen olennon päivät siihen. Käytävän jatkettua saavuimme suureen kammioon, jonka katossa oli hyvin, hyvin monia häkkejä ja ilmeisesti moni niistä oli vielä käytössä. Emme löytäneet mitään selvää keinoa saada häkkejä alas, ja tunnetusti osa ryhmämme jäsenistä ei voi päästää päiviltä sitä mihin et voi koskea. Päätimme siis tutkia hallia, ja yhdestä sivuhuoneesta löysimmekin useita rautaneitsyeitä, jotka nekin olivat ilmeisesti vartijoiden äkkinäisestä poistumisesta johtuen, täynnä. Lähetettyämme nämä sielut parempaan paikkaan, huomasin heissä jotain outoa. Nämä epäkuolleet näyttivät tavallista elävemmiltä. Silmät kiiluivat epäkuolleille oudolla tavalla ja nämä vaikuttivat jotenkin ketterimmiltä ja eivät niin mädältyneiltä. Ehkä tämä johtui vain lyhyestä kuolleisuusajasta, tai ehkä siinä oli jotain syvempää mukana. Valitettavasti unohdin ottaa olennoista näytteitä, joten enää on turha jossitella. Kuultuani metallin kilinää tajusin gurundialaisen puuttuvan joukostamme. Hän oli palannut takaisin saliin ja oli taistelemassa yhtä epäkuollutta vastaan. Saavuttuamme apuun, epäkuollut hoideltiin nopeasti, ja löysimme tavallista hienomman huoneen, jonka seinällä komeili erään miehen muotokuva. Arvelisin tämän miehen olleen Mezorian itse. Taulun edessä istui tuolilla raadellun näköinen mies, joka osoitti hieman yhdennäköisyyttä taulussa olleen miehen kanssa. Huoneen reunoilla oli myös useita ruukkuja, ja gurundialaisen mukaan olennolla oli yksi niistä käsissään. Samassa tämä tuhannen turkasen ektoplasman kuvatus päätti rikkoa yhden ruukuista keihäällään, josta Katherinen ja minun yllätykseksi lensi jonkinlaista jauhoa. Gurundialaiseen tai Katherineen tämä jauho ei näyttänyt vaikuttavan, mutta taikomisesta rasittunut ruumiini tuntui hylkivän tätä ainesta. Tunnen kuumeen nousevan ja kylmän hien nousevan pintaan, mutta selvästi tämän parantolan voiteet tuntuvat parantavan sitä. Ja tässä vaiheessa minun on pakko pyytää anteeksi mustetahraa kalliissa paperissani, mutta hoitajat eivät ilmeisesti käsitä että minua ei saisi häiritä kun kirjoitan. Mutta, päivän tapahtumien selostus jatkuu. Käveltyämme ulos mahdollisen herra Mezorianin huoneesta, maa alkoi tärisemään. Druiditar Caladria paikansi maanjäristyksen lähteen hallin nurkassa olevaan suuren kuoppaan, jossa näkyi olevan suurin osa tappamistamme epäkuolleista. Kuopassa ei kuitenkaan näkynyt mitään, joten päätimme jatkaa matkaa. Koiraolento selvästi aavisti aikeemme, ja hyppäsi alas häkkien luota. Pienen käsikähmän jälkeen olento hyppäsi takaisin ylös. Tällä kertaa alas satoi joitakin satunnaisia häkkejä ja niistä ulos kömpiviä epäkuolleita. Epäkuolleiden muuttaessaan muotonsa vain kuolleiksi, maanjäristyksen aiheuttaneesta kuopasta hyppäsi esiin jokin limainen olio, minkälaista en ole koskaan aikaisemmin havainnut. Se oli kuin suuri limakasa jonka sisällä oli ruumiinkappaleita. Huomasin kuinka koiraolento hyppäsi limakasan sisään. Mitäköhän ihmettä tästäkin tulee, ajattelin pakokauhussa. Onneksi joukkiomme loistavien taistelijoiden ansioista limaolio saatiin kaadettua, eikä koiraolennosta näkynyt jälkeäkään. Suuren taistelun ja satunnaisten epäkuolleiden jälkeen saavuimme toiseen vastaavaan halliin, josta löysin joitakin vipuja, ilmeisesti häkkien operoimista varten. Tämä aavistus osoittautuikin oikeaksi. Saatuamme häkit alas, saimme tapettua epäkuolleet ilman suurempia ongelmia. Palasimme takaisin ensimmäiseen kammioon ja hieman etsittyämme löysin vastaavat mekanismit ja tälläkään kertaa asiasta ei tullut suurempaa ongelmaa. Tällä välin gurundialainen ja Grimson ovat saaneet puhdistettua kaksistaan loput Mezorianin suuresta tyrmästä. Heitimme epäkuolleet alas suuriin kuoppiin ja palasimme takaisin tyrmän oville. Juuri ovelle saavuttuamme Grimsonin ystävät Fey'iri ja Key'iri saapuvat suuren, liinaan käärityn mytyn kanssa. Näin sivuhuomautuksena en edes huomannut heidän poistuvan joukostamme, mitä ikinä he lienevät tehneetkään. Päästyämme panssarioven toiselle puolelle vankilanjohtaja vuodatti vuolaasti kiitoksensa tyrmien puhdistamisesta ja myös vartijat vaikuttavat hyvin helpottuneilta tilanteen selvittyä. Tämän jälkeen suuntasinkin uljaan tuulenhalkojani kohti tätä hoitolaa, jossa nytkin tekemisen puutteessa raapustan tätä tekstiä muistoksi tuleville päivilleni.

- Dimbledooze von Boltstein, Nacklen suuri Illusionisti