Dimbledooze von Bolsteinin, Nacklen Suuren Illusionistin päiväkirja. Päivä: tuntematon. Aika: Lasku.

Joukkiomme oli siis juuri astunut alas Mezorianin tyrmiin keskelle karmaisevia ja sangen epäkummallisia huutoja. Kävelimme pitkin melko pimeää käytävää, jonka reunoilla oli hyvin groteskeilta näyttäviä kuoppia, joita ihmiset ovat ilmeisesti käyttäneet vankien säilyttämiseen. Onneksi suurin osa kuopista oli tyhjiä, yhtä lukuunottamatta. Gurundialainen ystävämme keihään pienellä avustuksella päätti epäkuolleen olennon päivät siihen. Käytävän jatkettua saavuimme suureen kammioon, jonka katossa oli hyvin, hyvin monia häkkejä ja ilmeisesti moni niistä oli vielä käytössä. Emme löytäneet mitään selvää keinoa saada häkkejä alas, ja tunnetusti osa ryhmämme jäsenistä ei voi päästää päiviltä sitä mihin et voi koskea. Päätimme siis tutkia hallia, ja yhdestä sivuhuoneesta löysimmekin useita rautaneitsyeitä, jotka nekin olivat ilmeisesti vartijoiden äkkinäisestä poistumisesta johtuen, täynnä. Lähetettyämme nämä sielut parempaan paikkaan, huomasin heissä jotain outoa. Nämä epäkuolleet näyttivät tavallista elävemmiltä. Silmät kiiluivat epäkuolleille oudolla tavalla ja nämä vaikuttivat jotenkin ketterimmiltä ja eivät niin mädältyneiltä. Ehkä tämä johtui vain lyhyestä kuolleisuusajasta, tai ehkä siinä oli jotain syvempää mukana. Valitettavasti unohdin ottaa olennoista näytteitä, joten enää on turha jossitella. Kuultuani metallin kilinää tajusin gurundialaisen puuttuvan joukostamme. Hän oli palannut takaisin saliin ja oli taistelemassa yhtä epäkuollutta vastaan. Saavuttuamme apuun, epäkuollut hoideltiin nopeasti, ja löysimme tavallista hienomman huoneen, jonka seinällä komeili erään miehen muotokuva. Arvelisin tämän miehen olleen Mezorian itse. Taulun edessä istui tuolilla raadellun näköinen mies, joka osoitti hieman yhdennäköisyyttä taulussa olleen miehen kanssa. Huoneen reunoilla oli myös useita ruukkuja, ja gurundialaisen mukaan olennolla oli yksi niistä käsissään. Samassa tämä tuhannen turkasen ektoplasman kuvatus päätti rikkoa yhden ruukuista keihäällään, josta Katherinen ja minun yllätykseksi lensi jonkinlaista jauhoa. Gurundialaiseen tai Katherineen tämä jauho ei näyttänyt vaikuttavan, mutta taikomisesta rasittunut ruumiini tuntui hylkivän tätä ainesta. Tunnen kuumeen nousevan ja kylmän hien nousevan pintaan, mutta selvästi tämän parantolan voiteet tuntuvat parantavan sitä. Ja tässä vaiheessa minun on pakko pyytää anteeksi mustetahraa kalliissa paperissani, mutta hoitajat eivät ilmeisesti käsitä että minua ei saisi häiritä kun kirjoitan. Mutta, päivän tapahtumien selostus jatkuu. Käveltyämme ulos mahdollisen herra Mezorianin huoneesta, maa alkoi tärisemään. Druiditar Caladria paikansi maanjäristyksen lähteen hallin nurkassa olevaan suuren kuoppaan, jossa näkyi olevan suurin osa tappamistamme epäkuolleista. Kuopassa ei kuitenkaan näkynyt mitään, joten päätimme jatkaa matkaa. Koiraolento selvästi aavisti aikeemme, ja hyppäsi alas häkkien luota. Pienen käsikähmän jälkeen olento hyppäsi takaisin ylös. Tällä kertaa alas satoi joitakin satunnaisia häkkejä ja niistä ulos kömpiviä epäkuolleita. Epäkuolleiden muuttaessaan muotonsa vain kuolleiksi, maanjäristyksen aiheuttaneesta kuopasta hyppäsi esiin jokin limainen olio, minkälaista en ole koskaan aikaisemmin havainnut. Se oli kuin suuri limakasa jonka sisällä oli ruumiinkappaleita. Huomasin kuinka koiraolento hyppäsi limakasan sisään. Mitäköhän ihmettä tästäkin tulee, ajattelin pakokauhussa. Onneksi joukkiomme loistavien taistelijoiden ansioista limaolio saatiin kaadettua, eikä koiraolennosta näkynyt jälkeäkään. Suuren taistelun ja satunnaisten epäkuolleiden jälkeen saavuimme toiseen vastaavaan halliin, josta löysin joitakin vipuja, ilmeisesti häkkien operoimista varten. Tämä aavistus osoittautuikin oikeaksi. Saatuamme häkit alas, saimme tapettua epäkuolleet ilman suurempia ongelmia. Palasimme takaisin ensimmäiseen kammioon ja hieman etsittyämme löysin vastaavat mekanismit ja tälläkään kertaa asiasta ei tullut suurempaa ongelmaa. Tällä välin gurundialainen ja Grimson ovat saaneet puhdistettua kaksistaan loput Mezorianin suuresta tyrmästä. Heitimme epäkuolleet alas suuriin kuoppiin ja palasimme takaisin tyrmän oville. Juuri ovelle saavuttuamme Grimsonin ystävät Fey'iri ja Key'iri saapuvat suuren, liinaan käärityn mytyn kanssa. Näin sivuhuomautuksena en edes huomannut heidän poistuvan joukostamme, mitä ikinä he lienevät tehneetkään. Päästyämme panssarioven toiselle puolelle vankilanjohtaja vuodatti vuolaasti kiitoksensa tyrmien puhdistamisesta ja myös vartijat vaikuttavat hyvin helpottuneilta tilanteen selvittyä. Tämän jälkeen suuntasinkin uljaan tuulenhalkojani kohti tätä hoitolaa, jossa nytkin tekemisen puutteessa raapustan tätä tekstiä muistoksi tuleville päivilleni.

- Dimbledooze von Boltstein, Nacklen suuri Illusionisti

Kellot lyövät kahtatoista. Katherine tajuaa, että Grimson ja muut ovat myöhässä. Jopa Anna! Alexandre tulee ja ihmettelee Katherinen kireyttä. "Kaikki ovat myöhässä." Gurundialainen on tärissyt jo kauan kiihdyksissään odotuksesta. "Nyt minä jumalauta en jaksa odottaa, lähden!" Gurundi lähti ja hetken päästä alkaa kuulua juopunutta laulua. Grimson ja poppoo pamahtavat sisään, kaikki kännissä Annaa lukuun ottamatta. "Tulette sitten hieman myöhässä!" Katherine tiuskaisee Annalle. Grimson hieman puolusteli Annaa. Lähes kaikki olivat hieman sekavassa tilassa. Mr. Wiggles lähti nukkumaan. "Lähdetään nyt sitten. Kuka jää vahtimaan Annaa?" Kysyi Katherine. "Jason, sinä jäät. Viimeinen mahdollisuutesi…" Porukat lähtevät vankilalle tuhoamaan epäkuolleet. Ystävykset saapuvat sumuisen vankilan eteen. Caladria, Dimble ja gurundi olivat saapuneet jo vähän aikaa sitten ja odottelivatkin jo muita sankareita. "Menkäämme alas tyrmiin!"

Sankarit astuvat rakennukseen, saapuen saliin, jossa vartijat istuivat suurien pöytien ääressä. Vartijat nostavat päänsä ihmeissään. Eräs heistä nousi ja lähti salin takaosaan, missä sijaitsivat monen käytävän suuaukot ja eräästä niistä saapui vankilanjohtaja. "Vihdoinkin saavuitte. Hus, menkää!" Hän sanoi ja hätisti vartijat pois. "Istukaa, olkaa hyvät. Paljonko tiedätte tästä?" Caladria kertoi hänelle. "Selvä. Kaikki kuulemanne on totta, emme tosin ole varmoja ovatko kaikki muuttuneet. Kammioissa on lähes 80 vankia ja montuissa ainakin tuplasti. Keskikesän juhlan aikana olisi pitänyt sytyttää montut, mutta montut eivät olleet tarpeeksi täynnä joten ruumiita ei poltettu. Roihut tuskin enää palavat Tehkää varmaa hommaa. Saatte aikaa aamuun asti." Vankilanjohtaja kertoo tyrmien arkkitehtuurista ja keskustelua käydään tyylistä jolla homma hoidetaan. Suuren teräsoven salvat avataan ja eteen avautuu suuri käytävä. Sankarit kaappaavat pari soihtua ja juoksevat käytävään ja karmea löyhkä iskee heidän neniinsä. Ovi sulkeutuu heidän takanaan pamahtaen. Edessä laskeutuvat rappuset alas. Sankarit menevät järjestyksessä (Katherine, Grimson, Feyiri, Keyiri, Caladria, Alexandre, Dimble) alas. Eteen tulee portti, jota alkavat nostamaan Grimson ja Katherine, jotka saavat sen ylös. Edessäpäin näkyi kaksi roihua. Edestä kuuluu metallin kalinaa ja satunnaista kirkunaa. "Hyvyyden tuli leiskukoon miekkani terällä! Eteenpäin!" Huusi Katherine ja nosti miekkansa ylös taivaisiin ja meni sytyttämään roihut. Käytävän molemmin puolin olivat häkit, joiden sisällä näkyivät liikkumattomat koirat. Toinen niistä nousi ja Caladria huomaa sen epäkuolleeksi. Feyiri ja Keyiri katoavat yllättäen. Tie haarautuu kolmeen suuntaan ja sankarit valitsevat niistä sen jonka perällä näkyy ovi, jonka Katherine avasi. Huone oli pieni, jossa oli vain yksi tuoli ja seinät täynnä kidutusvälineitä. He kulkevat tietä pitkin ja näkevät edessään vallihaudan, jonka ylitse menee silta. Vallihaudan toiselta puolelta kuului huutoja.

En itse ollut paikalla sulkujen sisällä tapahtuneissa tilanteissa.

Kryptassa: (Jason on kaatunut taistelussa ja hänen elämänvoimansa valuu hitaasti pois. Jokin Haltia mies on menehtynyt taistelussa outoa epäkuollutta miestä vastaan. Jasonin vakava tilanne vain pahenee. Alexandre parantaa Jasonin taiallaan. Sankarimme ovat merkittävän henkilön hautakammiossa, jossa on heidän lisäksi sellainen koira-olio. Gurundialais toverimme hiipii seinän äärellä, johon koira-olio on kiivennyt katonrajaan asti. Dimbledooz kuolaa kultaisen rengashaarniskan perään, joka on oudon epäkuolleen miehen, joka on kuollut, päällä. Gurundialainen yrittää heittää koira-oliota keihäällä, kun tämä huomaa gurundialaisen ja hyppää häntä kohti. Keihäs osuu olioon, mutta olio osuu myös gurundialaiseen. Dimbledooz menee pelkurimaisesti ja erittäin tyhmästi Jasonin taakse piiloon, mutta hän on kuin jättiläinen pienessä puskassa. Gurundialainen lävistää olion rintakehän, mutta tämäpä ei paljon hetkauta oliota ja hän iskee takaisin, mutta tämä hyökkäys ei oikein onnistu sillä olio menettää yhden sormistaan. Gurundialianen viiltää olion rintakehän auki ja sieltä purskahtaa vihreää limaa, joka virtaa olion suonissa, hänen päälleen ja olio kaatuu maahan. Gurundialainen ottaa telttansa, jonka hän kastelee vedellä ja siivoaa sillä liman päältään. Dimbledooz tulee pelkurimaisesta piilostaan ulos ja gurundialainen menee potkimaan Grimsonin hereille.)

Sillä välin kaupungilla: Minä ja tuo tytön nulikka Anna olemme meidän majatalon "kattohuoneistossa" ja seurassamme on Feyiri, Keyiri, Mr. Wiggles ja muut kyläläiset. Minä lähden etsimään paikkaa, jossa voisin myydä löytämäni rubiinin ja Anna lähtee Mr. Wigglesin kanssa omille teilleen. (Anna selittää Mr. Wigglessille kapakassa sattuneesta väärinkäsityksestä. He menevät satamaan tavernaan. Taverna on valtava, sinne saisi varmaan puolet kaupungin väestä juomaan. Anna sitten juttelee baarimikon kanssa mukavia.)

Kryptalla jälleen kerran: (Alexandre parantaa Jasonia ja hän avaa silmänsä ja vetäisee syvään henkeen – hän on taas hereillä. Hän herää omasta verilammikostaan (ei varmastikaan mukava kokemus). Grimson, Jason ja Alexandre tutkivat epäkuolleen miehen ruumista. Gurundialainen lähtee tutkimaan paikkoja ja alkaa kuulla miekan lyöntiä kiveä vasten. Alexandre käskee Jasonia ja Grimsonia jättämään ruumiin viereen. Grimson heittää miehen ruumiin arkkuun väärin päin ja Jason yrittää ottaa miekkaa, mutta Grimson estää tämän ja samalla yrittää varastaa sen itse. Alexandre tulee saarnaamaan pojille ja pakottaa Grimsonin palauttamaan miekan. Dimbledooz matkaa edelliseen huoneeseen, jossa on kaksi patsasta; toinen esittää haltia poikaa ja toinen haltia tyttöä. Gurundialainen on kryptan sisäänkäynnillä, joka on tukittu suurella kivipaasilla. Hän menee samaan huoneeseen kuin Dimbledooz ja alkaa käydä arkkuja läpi. Dimbledooz päättää mennä pelkurimaisesti piiloon. Dimbledooz huutaa gurundialaiselle pimeydestä ja gurundialaista alkaa pelottaa. Jason yrittää varastaa miekkaa arkusta sillä välin kun Grimson ja Alexandre puhuvat. Gurundialainen menee haudanhoitajan huoneeseen ja sieltä jatkaa vipuhuoneeseen. Gurundialainen ketjunpäät yhteen hamppuköydellä. Hän yrittää vetää vipua, mutta hänen lihasvoimansa ei riitä siihen ja hän suuntaa takaisin muiden luokse. Grimson leikkaa matosta suuren palan irti, jossa he kantavat koira-olion ruumiin. Kaikki lähtevät vipuhuoneelle ja gurundialainen tulee heitä vastaan, mutta he jatkavat matkaansa. Sankarijoukko riitelee siitä kuka auttaisi vivun vedossa, Grimson ja Jason eivät ole kovin halukkaita auttamaan vaan he haluavat epäkuolleen varusteet, ja Dimbledooz menee jälleen kerran piiloon. Alexandre ja gurundialainen vetävät vipua, mutta köysi katkeaa ja gurundialainen lähtee vihaisena huoneesta. Grimson ja Jason pelaavat noppaa rahasta ja Jason häviää kaiken hopeansa. Alexandre avaa ja tutkii olion ruumiin. Alexandre ottaa ketjun palan olion mahasta ja korjaa Grimsonin avulla paasikiven ketjumekanismin. Grimson ja Jason koittavat vetää vipua, mutta se vain hievahtaa, mutta toisella kerralla Alexandren avulla he saavat paasikiven pois sisäänkäynnin tieltä. Sankarijoukko ottaa maton, jossa koira-olion ruumis, mukaan ja lähtee kaupungille. Joukko saapuu kaupungille, ja Grimson ja Jason lähtevät tavernaan.)

Sillä välin minä menen kivikauppaan, jossa yritän myydä rubiiniani ilman tulosta. Kyllä tämä kivikauppa on turha. Kuka haluaisi ostaa yksinkertaisia kiviä? Ihan turhaan menin tuonnekin, nyt takaisin majatalolle.

(Sillä välin Anna ja Mr. Wiggles olivat nukahtaneet baarimikon tarinan aikana ja he heräävät juuri kun hän saa sen lopetettua. Mr. Wiggles hänelle ja Annalle kaljaa. Annalla ei ole minkäänlaista alkoholinsietokykyä ja hän saa itsensä pieneen humalaan. Jason ja Grimson löytävät heidät ja Anna on siinä vaiheessa että ei pysy enää hereillä kun on niin humalassa.)

Matkallani törmään Dimbledooziin, Alexandreen, Katherineen ja gurundialaiseen. Me menemme kaupungintalolle, jossa tapaamme sinikaapuisen miehen. Mies vaatii nähdä olion ruumiin ja me näytämme sen hänelle. Hän katsoo nopeasti poispäin ja ohjaa meidät Natharin luokse. Näytämme Natharille koira-olion ruumiin ja hän on ihmeissään. Nathar antaa meille seuraavaksi tehtäväksi rakentaa barrikadeja hautausmaan ympärille, jotta sinne ei pääsisi ihmisiä. Tämä ei ole minun työtäni, olen druidi! Minä en rakentele mitään naurettavia barrikadeja! Me lähdemme pois kaupungintalolta ja minä menen puistoon etsimään Halefin.

(Grimson, Jason, Mr. Wiggles ja Anna menevät kaupungintalolle humalassa selittämään kryptasta. Jason sopertelee siinä viitisen minuuttia ja heidät päästetään sisään ja heitä vastaan tulee sinikaapuinen mies ja hän vie heidät Natharin luokse. Anna heräilee jo, mutta on vieläkin kovassa humalassa. He häpäisevät itsensä pahemman kerran. He lähtevät hakemaan jotain kääpiötä. Sillä välin Dimbledooz menee Mage’s Guildiin tapaamaan tuttua gnomea, jotta hänen tieto taiastaan laajenisi. Matkallaan hän törmää kännikoplaan. Kaikki ovat nyt majatalolla, paitsi minä olen puistossa. Grimson jättää Mr. Wigglesin ja ottaa Feyirin, Keyirin ja Jasonin mukaansa rakentamaan barrikadia, jota he rakentavat koko yön. Kaikki muut uinuvat unien maailmoihin.)

Minä herään ensin, tietysti, syön ja menen lammelle juomaan.

(Dimbledooz herää seuraavaksi ja syö. Sen jälkeen herää Anna hirveän päänsäryn kera. Seuraavaksi herää Jason veneenrakennushallista. Jason herättää Grimsonin, jolla on myös hirveä päänsärky. Feyiri ja Keyiri ovatkin heränneet jo ennen Jasonia ja Grimsonia. He suuntaavat kohti kaupungintaloa ja matkalla he törmäävät Dimbledooziin, he juttelevat hiukan jonka jälkeen Dimbledooz jatkaa matkaansa kryptalle ja Jason ja kumppanit jatkavat kaupungintalolle. He saapuvat kaupungintalolle ja pääsevät jälleen kerran Natharin puheille. Sillä välin Dimbledooz saapuu katsomaan millaiset ne Jasonin väittämät barrikadit ovat. Kryptan ovi on suljettu, mutta hautausmaalla lojuu muutama lauta. Sillä välin kaupungintalolla Jasonille, Grimsoniile, Feyrille ja Keyrille luvataan palkkiot sepän luota heidän barrikadistaan. Tästä he etenevät hakemaan palkkiota. Jason saa uuden aseen ja haarniskan: Suur nuijan ja rengaspaidan. Alexandre, Katherine ja Dimbledooz ovat kirkon portailla ja Dimbledooz ehdottaa että barrikadit tehtäisiin valmiiksi. He menevät hautausmaalle ja rakentavat barrikadit valmiiksi. Anna herää levättyään, ja lepäämisen syynä oli kamala päänsärky. Anna lähtee ulos jonnekin.)

Minä seuraan Annaa. Anna menee puistoon ja minä menen mukaan pitämään hänelle seuraa, vaikka en haluaisi mutta jonkun täytyy pitää häntä silmällä. Minä ja Anna tajuamme, että se laiva jolla tulimme oli mahdollisesti se ruokalähetys josta on ollut puhetta, ja me menemme kaupungintalolle puhumaan asiasta Natharille. Siellä sinikaapuinen mies ohjaa meidät Natharin luokse.

(Grimson, Jason, Feyiri ja Keyiri suuntaavat myös kaupungintalolle ja siellä se sama sinikaapuinen mies ottaa heidät vastaan.)

Nathar ei oikein lämmennyt ideallemme. Siinä samassa Jason, Grimson, Feyiri ja Keyiri saapuvat huoneeseen. Jason yrittää esittää urheuttaan jollain puukapulalla ja kiiltävällä rautapaidalla, mutta kylläpä hän näyttää taas tyhmältä. Nathar ohjaa meidät pöydän ääreen selittääkseen uuden tehtävän. Jasonilta viedään näemmä ääni kun hän ei osaa olla hiljaa, kuinka huvittavaa haha. Seuraava tehtävämme on mennä Hsaruksen vankilan kellarikerrokseen, Mezorianin kammioihin, jonne on ilmestynyt epäkuolleita, jotka pitäisi hävittää. Lähdemme etsimään muita joukkomme jäseniä, jotta voisimme kertoa heille meidän uudesta tehtävästämme ja että voisimme mennä Mezorianin kammioihin.

(Alexandre, Katherine ja Dimbledooz saavat barrikadin valmiiksi ja nyt ihmiset eivät enää eksy väärin paikkoihin. Alexandre ja Katherine lähtevät kirkolle ja Dimbledooz menee Natharin puheille.)

Mr. Wiggles saapuu paikalle, ja Grimson ja Mr. Wiggles lähtevät tavernaan ja Anna menee mukaan ja Feyiri ja Keyiri menevät harjoittelemaan jotakin jonnekin. Törmään Dimbledooziin, jolle selitän seuraavan tehtävämme ja sitten hän jatkaa matkaansa kaupungintalolle.

(Sillä välin Alexandre ja Katherine menevät kirkkoon, jossa he tapaavat Isä Gregoryn. He menevät huoneeseen, jossa on iso allas täynnä vettä. Alexandre tietää miten rukoilla nyt mutta Katherine on epävarma, kuin tämä olisi hänen ensimmäinen kertansa.

10.2.07 Mika Ruuvaa tekstiä muistiinpanojen pohjalta

Uusi sumuinen aamu valkenee Hsaruksessa ja Anna herää majapaikassa, hän ihmettelee mihin kaikki ovat kadonneet, myös Ogma, pian hän löytää Gyramin, jolta hän kuulee, että muut ovat lähteneet suorittamaan Nathar (Kaupungin “johtajan”) antamaa tehtävää. Annalla on palava halu päästä tutkimaan kaupunkia, koska hän on nukkunut kaupunkiin saapumisesta saakka, mutta ensin hän haluaa syödä.

Kevyen aamupalan jälkeen Anna sanoo lähtevänsä tutkimaan kaupunkia, mutta Gyram kieltää häntä koska neiti Kathrine oli antanut tälle tehtäväksi pitää Annaa silmällä. Anna lupaa pysyä rakennuksessa mutta livahtaakin pienen kierroksen jälkeen majatalosta Hsaruksen sumuiseen aamuun.

Anna kävelee keskusaukiolle, siellä hän näkee katedraali ja jää hetkeksi ihmettelemään sen massiivista kokoa, paikallinen pappi kysäisee, “eikö olekin hieno ?, kaupunkimme ylpeys”,

Anna ei ensin vastaa mitään, koska hän on edelleenkin hämmentyneenä katedraalin koosta, mutta lopulta hän saa sanottua, “kyllä se varmasti on, kuka sen rankensi?”, pappi vastaa

“Tämä katedraali on ollut monen vuosikymmenen työ, me ylpeät Hsaruslaiset rakensimme sen.” Anna sanoo hyvästit papille ja jatkaa matkaa.

Seuraavaksi hän näkee Työläisten killan ja astuu sisään, siellä pieni maahinen tervehtii häntä iloisesti, “Hyvää päivää nuori neiti”, Anna vastaa ja kysyy samaan hengen vetoon “Mikä paikka tämä on?”, maahinen vastaa,

“Tämä on Hsaruksen työväen kilta, me teemme kaikenlaista täällä.” “Voiko täältä ostaa jotain, tai korjaatteko esim. vaatteita?”

Anna kysäisee, maahinen näyttää hämmentyneeltä ja sanoo, “Neiti, kaikki naisethan osaavat korjata vaatteita ja tehdä muita kodin perustöitä.” hän saa vastaukseksi Annalta, että ei hän voi liata pieniä aateliskäsiään. Sen jälkeen Anna jatkaa matkaa.

Yht´äkkiä Anna muistaa sukukorunsa, hän lähtee etsimään paikkaa mistä hän voisi saada tietoa sen alkuperästä, hetken aikaa käveltyään katuja, hän löytää korusepän. “Hyvää päivää neiti”, kaupan omistaja tervehtii häntä, “Päivää, pystyisittekö selvittämään tämän korun alkuperää?”.

Koruseppä tutkii hetken korua ja sanoo “Tämä koru on hyvin arvokas, se on tehty pronssista ja siihen on sekoitettu jotain muuta metallia, sen huomaa siitä, että tämä on pehmeää pronssia, luulen, että tämän korun on tehnyt Runetouch, enempää en osaa kertoa, mutta pidä tuo koru itselläsi, se on arvokas”.

“Mistä voisin saada tietoa tästä Runetouchista?”, Anna kysäisee ja saa vastaukseksi, että kirjasto voisi olla mainio paikka tiedon hakuun, hän kiittää ja lähtee kohti kirjastoa.

Näen edessäni, niin kuin kaikki muutkin koiran, joka on samanlainen, kuin Dalissa, mutta tällä on selvästi enemmän metallia kehossaan. Se alkaa kirkumaan, ääni vihloo korvia, sen jälkeen kuuluu pienten askeleiden ääntä Dimble ja Mr. Wiggles juoksevat pakoon kauhun vallassa.

Jokin outo tunne täyttää meidät, aivan kuin maa liikkuisi, sillä välin koira on juossut kryptaan ja jättänyt meidät pihalle, äkkiä maasta nousee käsi ja toinen, kuolleet nousevat. Dimble ja Mr. Wiggles ovat saaneet koottua itsensä ja palaavat. Nopeasti alamme hakkaamaan näitä nousevia kuolleita, koska hautoja ei ole monta, saamme hoidettua ne vaivattomasti.

On aika astua kryptaan ilmassa on selvää jännitystä. Mr. Wiggles, Katherine ja Caladria jäävät ulos.Käytävä kohoaa hieman ylöspäin, joka tuntuu hieman oudolta, eteen tulee risteys kohta, missä on portaat oikealla puolellamme ja käytävä jatkuu eteenpäin, kuulemme metallin kirskahtavan ja jokin tulee meitä kohti, se on iso kivipaasi, Crimson, Aleksandre, Jason, Dimble ja minä ehdimme hyppäämään portaikkoon ja väistämään kiven, Feyiri ja Geyiri eivät ehdi väistää, he hypähtävät taaksepäin, uskon, että he ehtivät ajoissa ulos. Huomaan, että kivi tukki oven, tunnelma alkaa tiivistymään

olemme ansassa.

Kaupungissa Anna on löytänyt tiensä kirjastoon ja etsii tietoa tästä Runetouchista. Pitkän lukemisen kuluttua hän saa selville, että Runetouch on hyvin vanha maanviljelijä suku, joka elää tai ainakin Westhillissä.

Aloitamme kryptan tutkimisen, Dimblen sauva hohtaa sinistä valoa, joka ei häikäise sen avulla näemme ympärille ja pystymme toimimaan. Ympärillämme on paljon arkkuja, eräässä nurkassa on patsas, Aleksandre kertoo, että se esittää yhtä tämän kryptan suojelijaa, sivu huone on selvästikin ollut paikan hoitajan henkilökohtainen huone, että lattialla on nainen, joka on puoliksi syöty, rintakehästä ylöspäin kaikki on tallella muu on syöty, päätämme jatkaa matkaa.

Seuraavaan huoneeseen astuu ensimmäisenä Dimble, hänen jälkeensä Crimson, heti kun he astuivat sisälle kuului tömähdys ja rääkäisy, ohitseni juoksee se sama koira, jonka näimme ulkopuolella, Aleksandre ja minä onnistumme lyömään sitä, mutta se ei tunnu välittävän vaan jatkaa matkaa.

Kun pöly laskeutuu astumme huoneeseen uudelleen, tässä huoneessa on ollut ansajärjestelmän takaisin kelaus väkipyörä, Crimson yrittää korjata väkipyörää, me muut lähdemme koiran perään.

Toisen käytävän kaksoisovet on avattu, ne olivat mielestämme kiinni, kun kuljimme siitä vähän aikaa sitten ohi. Astumme huoneeseen, se on täynnä arkkuja, päätämme miettiä hetken aikaa, miten jatkamme matkaa? Koska tämä ei vaikuta hyvältä.

Anna on selvästikin päättänyt tutkia ensimmäisenä päivänä koko Hsaruksen, tällä hetkellä hän kävelee aatelisten alueella, pian hän törmää vartijaan ja pieni rupattelu alkaa. “Hyvää päivää, neiti” vartija aloittaa “päivää, mistä voisin löytää paikan, jossa kaupungin hienosto viettää aikaa? “

Anna kysäisee, vartija näyttää hämmentyneeltä ja sanoo “ neiti, tämän sumun ja ruokalähetysten myöhästymisen takia suurin osa kaupungin hienostosta on sulkeutunut kartanoihinsa.”

Anna vastaa, “tulin juuri tänne, niin en oikein tiedä asioista”, vartija ei sano mitään, hän näyttää hyvin hämmentyneeltä ja lähtee kiidättämään Annaa kaupungin talolle.

Dimble lähtee johonkin, sillä välillä sytytän muutaman soihdun, jotka ovat oven vieressä saamme lisää valoa, Dimble tulee takaisin ja kertoo, että antoi Crimsonille hieman valoa, jotta hän voi korjata väkipyörää.

Edessäpäin kuuluu pientä rahinaa ja tuntuu heikko tuulen vieri, kädessäni on soihtu, heitän sen niin pitkälle kuin jaksan, lennon aikana näemme huoneen todellisen ruumismäärän, huoneen päässä on sama koira, joka on kiusannut meitä aikaisemmin.

Kun soihtu osuu maahan se hajoaa ja valo sammuu, samalla hetkellä Dimblen sormesta lähtee valopallo ja se kimpoaa koiran metalli naamasta. Koira aloittaa taas kirkumisensa, äkkiä arkut alkavat rahista, ihan kuin jokin tai joku yrittäisi avata niitä, pelästymme ja lähdemme juoksemaan pois, pudotan yhden heittokeihäistäni, Dimble pudottaa sauvansa ja Jason pudottaa keihäänsä, Aleksandre jää yksin huoneeseen.

Hetken kuluttua, hän huomaa tämän ja samassa havaitsee, että kuolleet ovat piirittämässä häntä, hän ottaa jonkin esineen käteensä, mumisee jotain sanoja, esine alkaa hohtamaan puhtaan kirkasta valoa, Aleksandre karjaisee “Te haudan häpäisijät, tuhoutukaa Valon edessä ja antakaa rauha näille sieluille!”.

Kaikki kuolleet tuhoutuvat, me muut ehdimme juosta melkein ovelle asti, ennen kuin tajusimme jättäneen Aleksandren sinne, palaamme takaisin ja huomaamme hänen olevan kunnossa.

Anna on viety kaupungintalolle, neuvonantajat kertovat hänen suvustaan, kun hän kuulee nimen Valmart Runetouch, hän näkee “takaisin kelauksen” ihmisistä, kenties vanhemmistaan.

Kun tämä on ohi hän lähtee takaisin majatalolle kyyneleet silmissään. Siellä hän tapaa Gyramin, joka on ollut huolissaan. Sitten saapuvat Katherine ja muut seurueen jäsenet, jotka jäivät kryptan ulkopuolelle.

(Syömisen jälkeen tapahtumat tiloilla muuttuvat varsin kemialliseksi sodaksi ja GM pääsee vihdoin sanomaan “Tästä tuli sittenkin jätkien peli!”)

Seuraava huone on selvästikin ollut paikka missä vainajat siunataan ja valmistellaan viimeistään lepoaan varten. Huoneessa on muutamia epäkuolleita, onnistuin Jasonin kanssa tuhoamaan ne kaikki, mutta saimme itsetkin muutaman naarmun ja kolhun, mitä pienistä, jatkakaamme.

Uusi käytävä, tämä näyttää jo hienommalta, arkut on hieman koristeltu, ja niitä on huomattavasti vähemmän, koira on taas huoneen toisessa päässä, tällä kertaa ehdin ennen Dimbleä, keihäs lentää ja osuu koiraa kylkeen, mutta ei tee hirveän pahaa vahinko, harmi.

Kirkuminen alkaa ja tällä kertaa emme lähde pakoon, muodostamme nopean taistelu muodostelman Jason ottaa oikean reunan käytävästä, minä vasemman, Dimble tulee keskellä, mutta on kuitenkin hieman taaempana ja Alexandre on hänen vieressään.

Kuolleita alkaa tulemaan meitä kohti, Jason ja minä saamme muutaman niistä alas, ennen kuin Aleksandre ottaa esille jonkin esineen, se alkaa hohtamaan puhtaan valkoista valoa ja hän huutaa “Te haudan häpäisijät, tuhoutukaa Valon edessä ja antakaa rauha näille sieluille!”. Siinä samassa kaikki kuolleet tuhoutuvat.

Mr. Wiggles on nukahtanut, Anna käy pientä keskustelua suojaajansa kanssa, siitä missä me muut olemme, Katherine kertoo vain sen verran, että hyvin epämiellyttävässä paikassa, jonne hän ei ikinä päästäisi Annaa, Anna yrittää udella lisää, mutta tuloksetta, hän ei pidä siitä, että hänet jätetään pimentoon asioissa.

Katherine sanoo hänelle, että hänen pitäisi jäädä majataloon, koska ilta on tulossa ja kaupunki voi olla vaarallisempi yöllä, Anna ei ota tätä kuuleviin korviinsa ja livahtaa ulos Katherinen näkemättä.

Anna tie johtaa luukauppaan, paikan myyjä on vähän hieman liian ystävällinen ja Anna keksii nopean tekosyyn, että pääsisi pois. Nyt hän suuntaa askeleensa kohti satamaa ja siellä hän löytää merimiesten juottolan, sieltä hän etsii jotakuta, joka olisi tullut mantereelta, pian sellainen löytyykin, henkilö on tullut Lighthazelista, missä se ikinä onkaan Anna tuumii. Hänelle kerrotaan, että Valmart Runetouch on päässyt mantereen suurimman kaupungin senaattiin, joten hän ei ole mikään turha veikko ja, että hän eli ennen Westhillissä, siellä hänellä on lapsia, mutta niistä henkilö ei oikein tiedä, Annan epäilykset kasvat siitä, että onko Valmart Runetouch sukua hänelle?

Annalta kysytään, että mistä hän tulee ja sanoo “minä tulin laivalla tänne”, ennen kuin hän saa lauseen loppuun, niin häneltä kysytään, että missä se laiva on?

Hän vastaa “Se laiva taisi olla se ruokalähetys, minkä piti tulla tänne, mutta se haaksirikkoutui myrkyssä Dalin eteläpuolelle” Anna ei huomaa, että hän melkein huusi tämän kapakan laulun ja muun äänen yli, kun lause on loppu, koko paikka hiljenee, kestää hetki ennen kuin alkaa kauhea metakka ja mylvintä siitä, että ruokalähetys saattaa olla haaksirikkoutunut, ja ei ehkä tule ollenkaan, Anna tajuaa, että nyt hän taisi möläyttää jotain väärin.

Siinä samassa hänet nostetaan seinälle, se on nainen ja hän sanoo Annalle “Pikkuneiti ei taida tietää mitä juuri sai aikaan?”, Anna yrittää änkyttää, että hän on uusi kaupungissa ja tuo äskeinen oli puhdas vahinko, tämän kuullessaan naine laskee hänet alas ja sanoo “Siinä tapauksessa sinun kannattaisi pitää nokkasi jatkossa kiinni ja lähteä vähin äänin, ettei tule hankaluuksia”

Tämän sanottuaan hän istuutuu ja Anna lähtee juoksemaan kohti majataloamme.

Takaamamme kuuluu askelia ja pientä möreää hihitystä, se on Crimson, hän haisee viinalle ja näyttää, että olisi juovuksissa, kysyn, että miten väkipyörän korjaus? Saan vastauksen, että se on mahdoton korjata, katson olkani yli kun loput joukostamme laittavat kuolleita takaisin arkkuihinsa, kun käännän katseeni Crimson on mennyt nukkumaan patsaan viereen, yritän herättää häntä, mutta en onnistu, käyn hakemassa heittokeihääni ja odotan, että loput seurueestamme on valmis.

Avaamme seuraavan huoneen kaksoisovet, huone on erittäin hienon näköinen, se on haalean punaisen värinen, väri tulee kahdesta kristallista, niitä pitävät kaksi pientä haltia patsasta, toinen on tyttö ja toinen poika, huoneen perällä on koroke, jolla on koristeltu arkku, sen takana näemme metallisen koiran, joka roikkuu seinällä, olemme aivan hiljaa ja odotamme.

Kuuluu ääni, se on aivan kuin, joku henkäisi, arkusta nousee kultaista miekkaa kantava haltija, hän näyttää Hsaruksen keskusaukiolla olevalla suihkulähteen kaiverrettua hahmoa, ehkä se on hän?

Haltija lähestyy meitä, se iskee salaman nopeasti Jasonia, miekka lävistää hänet ja hän kaatuu maahan, taistelu alkaa, Pitkän taistelun ajan saamme pahoja vammoja, mutta lopulta onnistumme kaatamaan tämän haltija, metalli koira on edelleen seinällä, emme ole kiinnittäneet sen huomiota, mutta nyt keskitymme Jasoniin.

Ensi kertaan……..

Jason ja kumppanit saapuvat kapakkaan. Talikkomiehetkin tulevat naisen kanssa kapakalle. Anna istuu kapakan likaisella penkillä ja möksistelee itsekseen. Samaan aikaan rannalla Katherine kysyy Aleksandrelta oliko pöllön tuomassa lapussa mitään muuta kuin että "Hätätapaus, tulkaa kapakalle" ja vastaus oli ei, he jatkavat puhumistaan sumussa, joka on sankkaa kuin Venäjän viski. He peittävät hautaa jonkunverran ja lähtevät kapakalle päin. Porukat ovat kokoontuneet jo kapakalle ja sieltä puuttuu enään matkaavat haudankaivajat. Syvä hiljaisuus laskeutuu huoneeseen ja kyläläiset ajattelevat, että "Miksi me!?", Ihmiset jatkavat juttelua. Gurundialainen ehdottaa että ihmiset kokoisivat tarpeelliset tavarat yhteen, mutta ihmiset ovat täysin hiljaa. Puhuminen jatkuu. Caladria ehdottaa samaa kuin gurundialainen vähän aika sitte. Hän pyytää että hänen pöllönsä menisi kiertämään kaupunkia kaiken varalle. Kaikki kapakan miehet janoavat Annan perään, mutta Anna menee nukkumaan omaan huoneeseensa. Haudankaivajat saapuvat kapakkaan ja Alexandre menee juttelemaan Caladrialle. Alexandra ei usko tarinaa koirasta jolla on ihmisen pää ja rautaisia ruumiinosia. Caladria ja Katherine juttelevat asioitaan. Keskustelu jatkuu pitkään ja pitkään, ja he keskustelivat että lähtisivät mittaamaan joen syvyyden. Dimble, Caladria, Katherine ja gurundialainen lähtevät joelle ja muut jäävät kapakkaan. Jason menee pitämään seuraa Gyramille. Jokiryhmä löytää pitkän kävelemisen ja tutkimisen jälkee matalikon joesta, jonka voi ylittää kävellen. He merkkaavat paikan ja lähtevät takaisin kylään. Kyläläiset saapuvat kapakkaan ja Jason lähtee takaisin leipurille. Jokiryhmä saapuu kapakkaan ja kertoo joensuun matalikosta. Caladria lähtee leipurille, hän koputtaa oven ja ovi avataan. Jason ja Caladria puhuvat siitä kuinka paljon aikaa menee vielä leipien tekemiseen, Caladria saa vastauksen ja lähtee takaisin kapakkaan. Dimble tutkii itsekseen että onko lähellä mutahirviöitä. Caladria tulee vastaa ja he puhelevat vähän aikaan, Dimble jatkaa matkaa. Kapakassa on maukas keskustelu leipien jakamisesta. Dimble löytää vain todella ison vuoren ja lähtee takas kapakalle päin. Caladria menee ulos kokeilemaan taitoa, jonka näki unessaan mutta ei keksi mitää käyttötarkoitusta sille. Kaikki menevät nukkumaan, mutta he nukkuvat jännityksen takia suhkoht huonosti. Gurundialainen näkee lähes samanlaista unta kuin viime yönä, ja herää yskimiseen. Dimble näkee samoja unia kuin viimeksi, mutta nyt niissä on mukana vihreä kumiankka. Agma ja suippukorvat heräävät ensin ja muut heräävät vähän jälkeempäin. Jason ottaa lantun gurundialaisen kädestä ja gurundialainen hyökkää raivostuneena. He taistelevat lantusta ja gurundialainen saa lantun. Jason hakee leipää leipurilta. Alexandre menee kapakan alakertaan syömään puolikkaan lantun, samoin Katherine. Dimble ärsyttää Jasonia sytyttämällä peukkunsa tuleen taijalla. Katherine ja Anna menevät leipurille ja Katherine auttaa leipuria leipomaan ja laittaa leipurin nukkumaan. Alexandre menee lohduttamaan kylän ihmisiä. Caladria tulee takaisin kapakkaan ja huomaa Dimblen makoilevan lattialla. "Suippokorva! pysähdy jo!" sanoo Dimble gurundialaiselle kun gurundialainen vie häntä joelle. Dimble rimpuilee mutta ei pääse pois gurundialaisen sylistä, gurundialainen heittää Dimblen veteen. Kaikki muut, paitsi Katherine ja Anna ovat nyt kapakalla. Kaikki kyläläiset, Jason mukaanlukien ovat todella ankeina, koska he joutuvat jättämään oman rakkaan kotikylänsä. Alexandre nousee seisomaan ja huutaa, "Tämä on perseestä!!!", ja kyläläiset masentuvat entistä enemmän. Katherine pitää hieman lohduttavamman puheen, ja Jason pitää kauniin puheen suoraan hänen vahvasta sydämestään. (GM Tatu pitää puheen, "Mun suku tulee nopiaan!") Jason ja gurundialainen lähtevät hakemaan telttoja. Tarinan sankarit lähtevät matkaan. Jason jää väijytykseen ja muut lähtevät eteenpäin tutkimaan. Jason lähtee muiden luo ja kaikki jatkavat matkaa rantaa pitkin ja loppujen lopuksi leiriytyivät. Aamu valkenee ja ihmiset heräävät heidän uuteen seikkailuunsa.Porukat pakkaavat tavarat ja lähtevät matkaan. Yö saapuu kävelemisen kesken.

Gyram (Tavernan isäntä.) lysähtää baaritiskille ja mutisee jotain ruuasta.oikeastaan vähän kaikki valittelee kamalaa nälkää, sillä ruokaa ei saa mistään. Dimble lähtee ulos etsimään ruokaa ja Neiti liittyy seuraan. Neiti katselee ympärilleen, mutta näkee vain autioita savikatuja. Joukkomme haltiamme vain seisoo ikkunan ääressä ja katselee haikeana kuollutta luontoa. Neiti ja Dimble saavat onget joltain seppämieheltä ja lupaavat kertoa jos jotain saalista tulee. Onget heitetään veteen, mutta mitään ei tule…turhauttava tunne kun on vatsa vieläkin tyhjä. Haltia lähtee kartanolle ja hänen pöllönsä ilmoittaa seuraajasta hänen takanaan...Gurundialainen kävelee hiljaa perässä.Vartija ilmoittaa ettei herra Dalilla ole aikaa jutella. Kaikki kylän ovet ovat kiinni...Gurundialainen kiertelee taloja kysellen paikasta, mutta ovet paiskataan kiinni. Jerod tha seppämies saapuu äreän näköisenä ja alkaa heitellä kartanon vartijaa kivillä. Hälytys annetaan ja kartanosta tulee koira, joka ei näytä mukavalta. Koira nirhataan mutta se pääsee kartanoon turvaan. Harmi, siitä olisi saatu hyvä ateria.Viisi aseistettua vartijaa käy kartanolle tulleen Neidin kimppuun, koska hän seisoi liian lähellä porttia…kaksi miestä lyö viatonta naista.Oi voi. Jason kaataa yhden vartijoista ja toinen saa erään vihaisen kyläläisen talikosta kylkeen. Dimble iskee vartijaa selkään sauvallaan ja sauvan kristallit jäävät poraamaan selkää. "Kapinaa" auttava kyläläinen ottaa osumaa. Jason lyö kaatunutta vartijalla kivellä niskaan.Toinen kyläläisistä sai keihään rintaan ja kaatui. Tappelu etenee tavalliseen tapaan. Parannan kyläläistä, mutta rinassa on vielä iso reikä. Jason ottaa kuolleelta vartijalta keihään. Porukka nujertaa vikan vartijan ja mä parannan lisää talikkomiestä.sitten loottaamaan… ei niillä kyl mitään kivaa oo.talikkomies nappaa mua kauluksesta ja käskee hakemaan loput kyläläiset. Dimble lähtee mun mukaan.Koira haukkuu porteilla ja Neiti koittaa rauhoittaa sitä, mutta ei onnistu. Haltia näyttää keskittyneeltä ja mumisee jotain. Me huudetaan kylällä ja saadaan mahtava sotajoukko (seppä ja kaksi farmaria). Muut tutkii sillävälin kartanoa.mekin saavutaan kartanoon. Alakerrasta kuuluu kova tömähdys sekä ketjujen kalinaa.Jason menee tappamaan porukkaa keihäällään, ja saa kaadettua aika monta miestä.Haltia tulee yhtäkkiä kertomaan että Dali pakenee laivalla. Kaikki alkavat juosta ulos ja laivan perään. Dimble ampuu magic missileellä reiän laivaan ja sieltä kuuluu vihaisia huutoja.Merimiehet tulee kimppuun.mä parannan Neitiä ja merimiehet on ihan vieressä. Neiti tappo yhen ja Gurundialainen evili tappoi toisen miehen.mä lyön yhen kuoliaaks ja kun muutkin on sillävälin mesonnut joten merimiehiä on enää 3 miestä yhdeksästä.kohta viimenen mies lähtee karkuun päin damagee ottaneena.Dimble krittaa sen maahan.Dali pääsi pakoon laivallaan. Kyselemme tietoa muista kylistä. Kyläläiset haluavat ruokaa, joten kerromme heille lantuista.muut lähtevät takaisin mutta minä jään jälkeen ja huomaan, että yksi miehistä onkin elossa…toiset tutkivat kartanoa.kumarrun miehen ylle ja tutkin tämän haavoja.Jason löytää saunan.Kyläläiset tutkivat kartanoa ruuan toivossa. Parannan löytämäni miehen kyljen ja tämä kiittää. Kysyin, mihin Dali lähti?"Hsarukseen"kuului vastaus.Kartanosta löytyi kirje, joka on keskeneräinen. Parannetulta mieheltä voisi saada arvokasta tietoa. "Onko Hsarukseen pitkä matka? Entä pääseekö sinne maitse?""Matka on pitkä ja pitäisi ylittää joki" köytän miehen kädet ja jalat ja alan kuljettaa miestä majataloon. Hänen nimensä osoittautuu olevan Ogma. Hän on kokenut merimies… Gurundialainen tutkii varastoa soihdun kanssa. Haltia käy uunissa mutta ei löydä mitään.

Nuori maalaispoika Jason kävelee aikansa kuluksi rannalle jossa hän huomaa laivan joka on murskautunut rannikkoa vasten. hän herättää rannalla makaavan omituiseen mekkoa muistuttavaan haarniskaan pukeutuneen neidin. Neiti herää ja ihmettelee missä on samalla kun Jason kyselee vointia. He sitten siinä höpöttävät siitä että neiti ja hänen kumppaninsa ovat haaksirikkoutuneet. Neiti huomaa että ranta on täynnä ruumiita ja joitakin selviytyjiä. He menevät tyypin luokse jolla on punainen takki joka on hänen päänsä päällä ja Neiti ottaa hänen takin pois ja hän huomaa että tällä on pitkät siniset korvat ja alkaa hieroa niitä luullen että ne ovat paleltuneet?. Tämä henkilö herää ja tuiskaisee hänelle omalla kielellään joka on kuin hepreaa neidille ja Jasonille. Jason pelästyy tätä otusta ja perääntyy hieman. henkilö kääntää kylkensä heille ja jatkaa nukkumista. Jason ottaa pienen kiven ja heittää sen tätä päin ja kysyy kuka hän on. neiti kysyy:” kuka tai mikä sinä olet?”. Dimble (Koko: Dimbledooze Von Boltstein the great illusionist of the Nackle! ystävien kesken: Stumbleduck.) herää ja huomaa Jasonin, neidin ja henkilön jonka kanssa he ovat. Neiti saa yllättäen omituisen näyn joka muistuttaa häntä pienestä tytöstä.. hän lähtee etsimään tyttöä rannan ihmisten joukosta. Jason tuijottaa gurundialaista (Aka. Henkilö) ja ihmettelee vieläkin mikä tämä on. Neiti huomaa hahmon jolla on valkoinen kaapu jonka hän tuntuu kaukaisesti tunnnistavan. Hän menee tämän luokse ja kääntää hänet ympäri. Mies tunnistaa neidin ja ihmettelee missä on. Hän yrittää kääntyä kyljelleen mutta vihlaiseva kipu hänen selässään saa hänet pökerryksiin. Tyttö herää ja huomaa olevansa vedessä (Kelluu mekkonsa ansiosta). Neiti huomaa tämän ja lähtee pelastamaan tyttöä. Neiti huomaa että ei kykene uimaan koska hänellä on liikaa tavaraa selässään. Hän löytää katkenneen parrun ja yrittää vetää tyttöä puoleensa sen avulla ja tyttö menee paniikkiin valtavan parrun tökkiessä häntä. Neiti saa hänet luokseen ja hän sylkee vettä. Neiti ottaa hänet syliin mutta se ei onnistukkaan oikein toivotuin tavoin. Dimble menee Jasonin ja gurundialaisen luokse. Jason pelästyy Dimbleä kun tämä esittää nimensä nopeasti ja epäselvästi ja Jason luule että hän ei puhu hänen kieltään. Haltia herää koska pöllö veetää häntä korvasta. Hän nousee ylös ja pöllö kipuaa hänen olalleen ja kehottaa menemään. He lähtevät liikkeelle. Neiti kantaa tytön rantaan ja huomaa rannassa että hänen varusteet painavat ihan liikaa ja hän laskee tavaransa ja tytön maahan. Jason yrittää saada selville kuka gurundilainen on mutta tämä vain nousee ja lähtee hoipertelemaan laivan hylkyä kohti. Jason lähtee neidin luokse ja Dimble seuraa.Caladria huomaa muut ja kävele heitä kohti, gurundialainen kävelee häntä vastaan. He tuijottavat toisiaan samalla kun pöllö varoittaa haltiaa tästä parimetrisestä olennosta. Dimble esittelee itsensä uudelleen ja uudelleen vaikka hänellä on pitkä nimi. Jason lähtee laivan hylkyä päin. Haltia ja gurundialainen höpöttelevät asioista epävarmoina toisistaan. Kaikki huomaavat kaapumiehen joka yrittää ryömiä muiden luo. Neiti yrittää avustaa häntä mutta hän ei halua apua. Haltia polvistuu kaapumiehen viereen. Haltia parantaa häntä luonnon voimien avustamana. On aamu ja sumuista. Jason lähtee ohjaamaan muita kylälleen. Heitä tulee pian vastaan omituinen mudasta koostunut hirviä. Haltia yrittää pysäyttää hänet köynnösten avulla mutta siitä ei ole apua ja taistelu alkaa. Taistelu on rankkaa mutta haltia lopettaa sen lyömällä hirviötä sen "keuhkojen" korkeudella ja se murenee. Jason pökertyi taistelun aikana ja kaapumies parantaa hänet. Jason antaa tytölle liivinsä jotta hänellä ei ole kylmä. Matkan aikana puhutaan jonkin verran. Joukko saapu kylään joka näyttää olevan huonossa kunossa. Joukko kävelee kaupungin läpi tavernaan nimeltä Pirteä Possu. Joukkio varaa huoneita. Tyttö, Neiti ja Haltia menevät yhteen huoneeseen jossa tyttö avaa ikkunan. Haltia menee ikkunalle ja suruttelee luontoa joka on luonnottoman kuollutta.Pöllö lentää ikkunasta ulos samalla kun Tyttö kaivaaa Neidin rinkkaa ja löytää kaikenlaista meikeistä telttoihin (Heidän tavaransa tuntuu olevan samassa rinkassa). Loputkin menevät huoneisiinsa paitsi gurundialainen. Dimble koittaa pientä konetta jonka hän löysi repustaan. Sieltä tulee metallilankaa joka osoittaa kylän kartanoa päin. Dimble menee alakertaan ja kipittää ovesta ulos ja ottaa suunnakseen kartanon, gurundialainen seuraa. Kartanon portilla gurundialainen pysäytetään mutta Dimbleä ei huomata. Dimble yrittää pujoittautua portista mutta vartija huomaa hänet ja käskee hänen mennä pois kuten hän sanoi gurundialaisellekin. Dimble ja gurundialainen lähtevät takaisin tavernaan.