Episode X: Imperiumin vatsaanisku

Pohjalla olevasta puolipallosta heijastuu valtava energiapatsas, joka hohkaa kellertävää, väreilevää valoa. Ehkäpä sinne puolipallolle alas olisi päästävä. Paikka on pahasti pölyinen ja saa selkeästi sen kuvan että olemme pitkästä aikaa ensimmäiset vieraat.

Kaikkialla on ruskeasta kivestä tehtyjä patsaita, joissa on kuvattu monia rotuja. Patsaat on kolmisen metriä kooltaan. Pyydänpä teho-Jussia nostamaan yhden patsaista irti. Ehkä siitä saisi hyvän hinnan Nar-Shaddassa. Tuhoaja-Jussi puskee kovasti, liian kovasti, sillä patsas kaatuu rikkoutuen pahasti. Seppo viskaa patsaan peukalon valopatsaaseen, joka katoaa sihahtaen. Jussi viskaa torson myös valoon... *pidempi sihahdus*

Kartsu käskee 'jotain' hakemaan taskulamppuja. Ei taida tapahtua ;)

Kuuluu jonkinlaista hurinaa. Vain me metsästäjät kuulemme sen. On aika lähteä saalistamaan. Yritämme hakata kiilan maahan, mutta Nutipää-Jussi hakkaa minua tassuun. *kele* Otan kiroamisen välissä haulikon ja ehdotan Sepolle että olisi hänen vuoronsa pitää kiilaa kiinni, Seppo alkaa juoksemaan. Ammun muutaman varoituslaukauksen Sepon eteen, mutta ilmakehän pieni paine aiheuttaa ongelmia. Haulikko purkaa kaasut takakautta. *kele*, tänään ei kyllä mikään toimi. Alan korjaamaan haulikkoani, Jussi lähtee etsimään portaita alas.

Kun Jussi löytää portaat, suuntaamme Jussin kanssa sinnne. Jossain vaiheessa kohti matkaa kupolin pohjalle kuulen jostain kaukaa Kartsun huhuilun; joko sille tuli ikävä.

Tutkimme sen pohjalla olevan kupolin. Sieltä kuuluu kummallisia ääniä, roboottimaisia ääniä. Samaan aikaan Seppo tutustuu luoliin ja löytää mielenkiintoisen hissin. Yritämme hissillä ylhäällä olevaan paikkaan, mutta hissi hajoaa matkalla. Hommat tänään todella kusee, joten yritän jarruttaa putoaavaa hissiä ja kiroan. Hissin korjauskeskus vastaa, mutta he eivät tiedä missä heidän hissinsä on, eivätkä he osaa wookieta. Surkeaa palvelua. Onneksi Seppo saa selville kuka se tampio on, joka meitä "palvelee"; hänen luonaan pitää selkeästi järjestää ystävyysvisiitti.

Kun olemme hitaasti tippuneet pari-kolme kerrosta minun jarrutellessa matkaa seinän läpi tunkemallani ryyk-veitsellä, saan kenkäistyä alimman oven auki. Viimein. Heitän Sepon hissistä ulos, nappaan veitseni ja dyykkaan suojaan. Kartsu oli meitä vastassa, voi kuinka mukavaa.

Juuri kun olemme lähdössä takaisin alukselle kommunikoimaan, pari robootin ääntä lähenee. Hmmm.... Robootit olisikin hyviä kerätä mukaan. Viisi blasteria kantavaa roboottia ilmestyy käytävään. Kivoja leluja, joten juoksen bowslingerillä niitä ja juoksen karjuen päin. Osun melko hyvin robootteihin, käristyvän karvoituksen käry kuitenkin himmentää fiiliksiä. Hetkeä myöhemmin havaitsen saaneeni varsin pahan osuman vatsaan, mutta toisaalta vain kaksi robooteista on pystyssä. Seppo ja Kartsu ampuu loputkin roboteista, hiljaisuus valtaa käytävän.

Kirjoitan datapadiini viestin Kartsulle ja Sepolle;"Kerätään rojut ja mennään alukselle". PIan tämän jälkeen diiva-Jussi tulee kuvaan ja keräämme rojua, pian sen jälkeen alhaalta kuuluu lisää droidien ääniä. Lähdemme lujaa alukselle. Kartsu ehdottaa, että minä jäisin takapään suojaksi, en kannata ajatusta. Vatsaan sattuu muutenkin.

Aluksella avaan ovet, nehän eivät auenneet ilman minun komentoani. Hyvä alus ;) Med bayssa päivä pahenee entisestään: MedBot'lta puuttuu korjauskaasua. Paskanmarjat, MedBot ei voi siis korjata minua.

Jotta päivä ei voisi heikentyä yhtään huonommaksi, alus alkaa keinumaan. Kun aluksella ei ole powerit päällä, painovoimakin menee miten sattuu. Käsken tietokonetta laittaan poweria päälle, mutta salasana ei jostain syystä toimi. Tämän pitää olla Malon vika. Kukaan muu ei voisi olla hackannut meidän systeemejä yhtä kriittisellä hetkellä. Liikun akrobaattisesti kohti cockpittiä, jossa havaitsen aluksen katolla aivan helvetin ison kalkkunan. Nälkä. Kuola alkaa virrata kohti lattiaa...

Kytken virrat konsolilta. Nyt on Tappaja-Jussilla virtaa, joten lihaa olisi hyvä saada. Ääliö-Jussi tuhoaa ampumon, vetäisten ampumon kuvun hätä-poisto vipua. Eipä jää edes tuhoaminen siihen, koska Jussi päättää riuhtaista myös tykkitornin turretin irti. Jussi saa kuitenkin ammuttua melkoisesti vaurioita jättiläiskalkkunaan. Kiidämme pakenevan kalkkunan perään. Kalkkunan perässä ehdimme sopia taistelusuunnitelman; tiputan tappaja-Jussin kalkkunan päälle. Kalkkuna saa kuitenkin vaurioitettua alusta melkoisesti tiputuksen yhteydessä.

Kun kalkkuna on viimein tapettu ja tippuu lumihankeen, laskeudun viereen ja suuntaan kohti liha-ateriaa. Kun olemme Jussin kanssa juoneet hieman verta ja ahtaneet lihaa kupuumme saapuu Kartsukin paikalle sahan kera ja alkaa hienostuneesti tekemään pihvejä.

Hyvän lounaan jälkeen Jussi "Verinen" kertoo nimenneensä kalkkunan 'Dalggunaksi".

Aluksen skannerit kertovat, että aluksen tykkitorni on aivan rikki. Sen ohella pitkän matkan antenni on kadonnut ja yläkansi on pahasti rikki.

Tutkin mitä robooteista saadaan irti. Ne kuuluvat Jerek nimiselle tyypille, droidi on selkeästi pääosin autonomisesti toimiva ja sillä on varsinaiset keskusaivot tämän kuun alueella. Droidi on aktivoitu tuntia ennen meidän kohtaamistamme ja ohjeistettu etsimään vihollisia. Ne siis tiesivät etsiä meitä ja kohdella meitä vihollisena. Droidien aivoista löytyi myös jokunen kuva joissa näkyy stormtrooppereita isossa salissa, jossa on samanlainen valoilmiö kuin tuolla alhaalla luolassa. Kuvista pystyy myös päättelemään, että imperial henkilöitä ja raskasta työkoneistoa on ollut täällä. Joku musta tunikainen tyyppi kummilla aurinkolaseilla myös näkyy pomottamassa näitä imperialeja. Pomo tyyppi on aika ihmisen oloinen, joskin ruman kalju. Drodit ovat huollettu (ja ennen tätä päivää viimeksi olleet päällä) kaksi kuukautta sitten. Eli joku on tällä planeetalla.

Seppo päättää kertoa, että ylhäällä oli joku kontrollihuone. Ja ilmeisesti imperialit ja kalju mies olivat tuntia ennen meidän saapumistamme olleet paikalla. Aluksia ei ole poistunut joten he ovat edelleenkin paikalla.

Nukumme hieman alus lumihangessa kun alkaa olemaan kylmä ja väsy. Herään siihen, että paljon keltaista valoa heijastuu lumen läpi. Valo väreilee. Se tuntuu kovasti saman oloiselle valolle kuin siinä kivisessä luolassa jossa olimme.

Nostan aluksen äkkiseltään lumihangesta ylös. Jostain horisontista nousee todella korkea, äärettömän kirkas hohde. JOnkinlainen shield on sulkeutumassa, me olemme jäämässä sen sisään. Parempi niin. Taitaa olla planetary shield, joten hyväämpä paikkaan osasin meidät tuoda. Mitäköhän me täällä tehdään?

Sensorit ovat seonneet. Ne väittävät, että se keltainen hohde on yksi valtava eliömuoto. Lennän lähemmäksi, jotta saadaan parempia skannerilukemia. Mitä ylemmäksi ilmakehässä mennään, eliömuoto muuttuu tiheämmäksi ja voimakkaammaksi. Se eliömuoto on selkeästi valtaamassa koko planeetan.

Kun lennämme kohti valon alkulähdettä tutkin tietokonetta, sillä kun sensorit kertovat eliömuodon nostavan planeetan lämpötilaa tulee mieleen, että olemmeko kenties jonkun terraformer prosessin sisällä. Huolestuttavaa. Keltainen valo sisältää käsittämättömiä määriä nanorobottoja, happea ja hiiltä, eli juurikin terraformingin tarpeet ja oikeastaan paljon muutakin. Ilman lämpötila aluksen ulkopuolella nousee yli nollan, jää ja lumi alkaa sulamaan. Ilma alkaa täyttymään bakteereista ja muista pien eliöistä. Alkaa tulemaan hiki.

Sensorit havaitsevat capital-shipin kiertoradalla. Ei hyvä. Hieman myöhemmin sensorit havaitsevat maasta jotain. Yritän lentää sen maassa olevan pisteen perään. Hetken etsittyämme Jussi löytää lumeen hautautuneena jotain. Pyydän Kaivuri-Jussia hyppäään lumeen ja kaivamaan esiin mitä ikinä siellä mahtaa ollakaan. Jussi kaivelee hetken leppoisten +10c tuulten puhallellessa ja löytää kadonneen ampumon ikkunan. Hyvä. Nyt saadaan vacuumi-pakattua lihaa.