Episode III: Seppo

Pimeä hissikuilu tuntuu painostavalle koska Malo haisee pahalle.

Samaan aikaan muualla Kartsu on parantunut merkittävän hyvin ruttotartunnastaan ja päättää lähteä kävelemään ympäri käytäviä. Toivottavasti Kartsu ei eksy matkalla...

Syystä tai toisesta Kartsu löytää oven jonka olin rigannut. Jotkut jannut purkaa mun hyvän riggauksen, kele. Kartsu vaeltelee ympäriinsä kunnes soittaa commlinkillä minulle:"Hei Wantucan, missäs te olette?"

"Käytävässä."

Jonkin aikaa myöhemmin pääsemme samaan kerrokseen kuin mihin Kartsu on vaellelut. Heitän Malon hissikuilusta, kun se rääpäle ei kuitenkaan osaa hypätä. Malo kyntää kärsällään lattiaa, mutta minä tulen kauniisti alas ja juuri kuin tassuni koskettavat maata kuuluu *pling* ja hissin ovi aukeaa. Hissistä astuu neljä jotain vartijan hyyppää älähtäen:"Mitäs TE täällä teette?" Kädessäni jo valmiiksi oleva monowire whip viiltää kauniisti yhden blaster käden irti jo ennen kuin ase ehtii osoittamaan meitä ja samaan aikaan Kartsu huomaa kysyä "Mikäs täällä nyt on ongelma?"

Vartijoiden mukana oli ruma humanoidi, joka kantaa jotain tavaralootaa. Se on varmasti minulle tarkoitettu lähetys.

Se ruma hyypiö rei'ittäen yhden vartijan pään, toisen vartijan rikkoessa itseään ennen kuin viipaloin senkin loppuun. On hetki hiljaista, kunnes yhden vartijan ComLink särähtää:"Yksikkö 34, toistakaa...", heitän comlinkin Kartsulle ja haen sen lähetyksen minulle. Se ruma äijä alkaa selittään jotain:"Haluuttekos ostaa spiceä?"

*pling* hissi on taas tilattu ylöspäin. *kele, joku on varmaan huomannut missä me ollaan*

Avaan sen tilatun hissin oven ja ammun sen. Minuahan ei oteta kiinni noin vain.

Yllätyksekseni huomaan, että Malo on oma-aloitteisesti heittänyt ruumiit hissikuiluun.

*pling* ja taas tulee hissi.

Astun laatikon kanssa hissiin. Kartsu valitsee V-tason. Se taitaa tietää mihin mennään. Perillä Kartsu kuulustelee minua, Maloa ja sitä rumaa jäbää. Kerron, että Malo on vastuussa meidän eksymisestä.

Ruma humanoidi on nimeltään Seppo ja se on kaivosorja. Kohtelen sitä sen mukaisesti.

"Mihin mennään?"

*Beep!*, Kartsun comlink piippaa ja medbot ilmoittaa:"Sir, aluksen hätätilavalmius on laskenut E-2 tasolle. Poistakaa luvattomat henkilöt."

*kele*, joku on päässyt alukseeni. Minun alukseeni. Kartsu alkaa kitiseen jotain, että se omistaisi aluksen, mutta tietysti se on sivuseikka. Lentäjähän määrittelee 'kenen alus on'...

G15 hangaari. Aluksemme. Alusta ympäröi 8 aseistettua äijää, joista yhdellä on tosi hieno repeating blaster tripodilla. Onkohan Malo vai Seppo kielinyt aluksestamme? Ja mitä hittoa nuo aseistetut tyypit aluksella tekee?

Kartsu kilauttaa medbotille:"Ilmoitappas aluksen sisällä, että siellä on tappava virus ja pistä alus kiinni." *tsuuump* *klong*

"Eikös me voitaisi tappaa nuo?", kysyn

"Kun tullaan takaisin", Kartsu lupaa

Jatkamme majoitustiloihin. Kun sinne päästään on nälkä, kova nälkä. Ei oikein tunnu jaksavan edes systeemiin murtautua, mutta onneksi Kartsu ymmärtää yskän ja lähettää Sepon ostoksille.

Murtaudun järjestelmään, mutta salasana ei selkeästi ole helposti murrettava. *Grrrhhh* Sittenpä puran harmitustani isoon holoscreeniin, revin siitä johdot pois, kaadaan sinne hieman bensaa ja tökkään johdot siihen. Siinäpä palaa, mokoma kone.

Kartsu antaa droidien lukkopultin ja käskee hakemaan huomaamattomasti meille yhden droidin. Syön matkalla kohti sitä kuppilaa missä Malo mellasti.

Muistan, että K-marketin kassarobotti olisi sopivan kokoinen. Kävelen markettiin. Siellä on kassajono. Kerron jonolle:"Robotti on rikki. Laskutti sipsit tuplasti." ja repäisen sen robotin irti kiinnikkeistään ilmoittaen:"Vien tämän raihnan huoltoon, kannattaisi teidänkin katsoa kuittinne."

Palaan huoneeseen. Malo on nukkumassa, taas.

Kassarobotin kädet on aika mielenkiintoisia ja hyvin toimivia robottikäsiä, jotka päätän purkaa talteen. Asennan neljä niistä käsistä kenkälaatikkooni ja samalla ohjelmoin kenkälaatikon etsimään dataliittimellä niitä tietoja, joita Kartsu kaipaili.

Kun Kartsu viimein fiksuna poikana antaa minulle salasanan ja käyttäjätunnuksen, homma etenee. Vain kymmenen minuuttia myöhemmin kenkälaatikkoni kertoo, että se Nightstalker alus on saapunut 5 vuotta sitten ja on nyt rakennuksessa 3b, hangaarissa 15.

Ohjelmoin Pathfinderin laatiikkoon. Se löytää reitin 3b:n. Matka on 10,45 km ja sinne pitäisi mennä planeetan pintaa pitkin. Pitäisi mennä taas, mutta Malo nukkuu. Kartsu pyytää sitomaan Malon, jonka teenkin ilomielin. Laitan samalla hieman sähköä Maloon niin se herää paremmin. Malo riehuu.

Matkalla Malo taas paasaa Rodianien maailmanvalloituksesta.

Kun pääsemme speederihangaareille, käy selväksi ettei homma välttämättä käy helposti. 8 vartijaa breath-maskeissa. Ja taas Kartsu on sitä mieltä, ettei noita pidä moukuttaa. On se kumma jätkä.

Ovessa lukee SB-2 ja siinä on taas sellainen kryptattu lukko. Kartsu käyttää jotain hengen voimiaan ja dekryptaa sen samantien, samalla kun kaivelen vanhasta tottumuksesta haulikkoa.

Pienten ongelmien jälkeen ovet aukeaa ja kirpeä ulkoilma puraisee naamaa. Kaikki muut meistä oli heittänyt jo maskin naamalle, kun huomaan, että se Seppo on ottanut omansa pois. Onpas se varsinainen eläjä.

Ei mene kuin pieni hetki, kun vartijat alkaa taas osoitteleen meitä blastereilla. Laittelen siihen skootteriin meidät YT-1300:n virityschipin, saapa nähdä miten viritys vaikuttaa. Kun Kartsu alkaa rykimään kysymykseen:"Ja mikäs teidän nimi olikaan?", on aika ruoskaista hieman sitä kyselevää upseeria. Äijä ottaa hieman osumaa.

Vartijat päätti alkaa ammuskeleen myös. Yksi jopa osuu, polttaen hieman karvoitusta. Kostan moisen ja ammun haulikollani jalan irti äijältä. Mokoma.

Kartsu ammuskelee upseerin omalla asella ympäriinsä villisti, osumatta mihinkään. Malo tyhjentää lippaansa, mutta saa vain yhden alas. Näytän mallia Malolle ja ammun kuin radalla. Kolme slugia uppoaa kolmeen eri tyyppiin ja vain meidän porukka seisoo, uskoisin, ettei vastustajista taida yksikään kyetä jatkaan taistelua joten hyppään mopon selkään ja polkaisen käyntiin. Viritetty kone toimii hyvin. Kartsu hyppää minun mopon päälle. Polkaisen kaasua, vempele kiihtyy tosi hyvin. Muutamassa sekunnissa vauhti on 900 kmh. Muut on aivan liian hitaita, joten kokeilen vähän koneen rajoja ja lennän täysiä yhden immelmanin. Luupin ylälaidassa näen Malon ja Sepon, on aika kouluttaa niitä joten lennän ympärillä 'paskarinkiä'. Lyhyen koulutuslennon jälkeen huomaamme, että haluttu hangaari on aika korkealla, eli 50 metriä maan pinnan yläpuolella.

Otan hieman vauhtia skootterilla ja hyppään sisään Kartsun pitäessä karvoistani kiinni hullun lailla letkut suorina. Täydellinen laskeutuminen, suoraan etsimämme aluksen viereen. Alus on pahasti kaluttu, suuri osa koneista ja aseista puuttuu. Alusta ei täältä pois lennetä. Kytken tietokoneen päälle ja tietokone kertoo että aluksen edellinen omistaja on Seppo. Ja se perkele on jättänyt kertomatta kaiken. Pitänee antaa turpasauna oikein wookien tassusta.

Hyppään speederin päälle ja polkaisen nupit kaakkoon. Hyppäämme sekunnin murto-osassa ehkäpä hieman alle äänen nopeuteen, kun kone sulaa kummallisten äänien kuuluessa skootterin perästä. *orgastisen hienoa*

Huudan hajoavan skootterin melun päälle Kartsulle ohjeita:"Nouse seisomaan skootterin päälle, laskeutuminen tulee olemaan ehkä vähän nopea kun jarrutkin suli".

Pitänee toistekin rikkoa skootterin kone, on se sentään sen verran hieno stuntti. Laskeutuminen on muuten ehkä hienoin koskaan, kipinäsuihku koneen pohjasta on satojen metrien mittainen.

Kun skootteri on pysähtynyt, valkoiseksi muuttunut Kartsu nousi ylös kenkien pohjien savutessa.