Episode IV: Wookie-Boogie

*GRRrrOuHGggHHH!!*, kurkustani pääsee tyytyväinen murahdus. Olipas munakasta menoa. Kysyn Kartsulta mielipidettä, mutta Kartsu ei oikein tunnu olevan tässä maailmassa. Noh, minkäs sille voi jos ei osaa arvostaa hyvää menoa. Eihän Kartsu ymmärrä edes Wookie-Bookeyta.

Seppo ja Malo saapuu kun olemme jo ehtineet hieman odotteleen. On pirun kylmä, Malon vika. Nostan Malon kärsästä pois mopon päältä ja kerron:"Juokse perkele perässä kun tulit niin hitaasti."

Malo vastaa:"Gzeek, tsob zbsoort".

Samalla huomaan, että jotain etsintäaluksia tuntuu olevan tulossa. Kartsu katselee macro-kiikareilla lähestyviä valoja, ovat samanlaisia spiidereitä kuin mitä mekin käytämme... Taitavat olla saattamassa jotain leijuvaa isompaa alusta.

Taivaalla taitaa olla neljän Tie-hävittäjän muodostelma, joka saattaa yhtä Lambda luokan purkkia. Joku jolla on rahaa perkeleesti on tulossa, lyhyen keskustelun jälkeen päädymme selkeään ratkaisuun. Tulkoon vaan tänne, armosta emme tapa moisia. Sen sijaan keskitymme niihin mopomiehiin. Ehdotan Kartsulle:"Josko Malo ja Seppo juoksisi eri suuntiin ja esittäisi mopojamme. Ne perkeleet kun elektronisesti jäljitettyjä. Minä ja sinä voimme sitten hyökätä, eikä olisi kuin 4:1. Voittaisimme varmasti."

Kartsu epäröi, joten parannan ehdotusta:"Tai jos vaikka sitoisin monowiren siihen mopojen väliin ja ajaisin mopoilla tyyppejä päin. Te voisitte antaa tulitukea."

Kartsukin lämpenee, mutta muistaa sentään huomauttaa:"Well, minulla on vain tälläinen pistooli." Annan sniper rifleni Malolle ja muistutan Maloa:"Jos palautat huonossa kunnossa, teen kuonostasi trumpetin ja puhallan sen valovuoden mittaiseksi" ja hyppään mopon päälle.

Kolme vastaantulevista mopoista näyttäisi erkanevan minun perääni.

Malo alkaa tulittamaan viittä lähestyvää mopoa. Kenkälaatikkobottini lentää toista meidän mopoista. Välissä oleva näkymätön monolanka on viritetty. Käännyn kohti kolmea mopoa, kun Malo tiputtaa yhden lähestyvistä mopoilijoista. Tulitan kummallakin mopolla. Kenkälaatikko osuu hyvin bikeen, niinkuin minäkin. Kenkälaatikon ammus menee suoraan vastaantulevan speererin laserpanelista sisään ja speeri törmää kiveen. Minäkin ammun yhdeltä speeriltä laserin muusiksi ja speederi poistuu muutaman kymmentä metriä ilmaan. Valitettavasti se kolmas ei mennyt meidän välistä. *ggrrrrhhh!*

Toisaalla Malon, Kartsun ja Sepon leirissä isosta command speederistä kuulutetaan heitä laskemaan aseet. Kaverit syöksyy reiloon suojaan, mutta Malon kenkälaatikko hajoaa hommassa... Kesselin kylmä yö tuntuu tassuissa.

Olen kaikkien vempeleiden takana. On aika tehdä uusi U-käännös, muut mopot on jossain kaukana edessä ja vain se iso alus on näkyvissä. Ison aluksen alta paljastuvat valot alkavat skannata jotain railoa ja pohjassa olevat tykit alkavat pauhata. Sulaa kiveä lentelee. Kartsu huutaa intercomiin:"Perkeleen Malo, listi se tykki."

Lennän siististi aluksen pohjan viertä pitkin leikellen monowirellä kaikenlaisia vempeleitä ison aluksen pohjasta, skoottereiden laserit pauhaa kohti edessä olevia muita skoottereita. Kenkälaatikko ampuu yhden skootterin repulsorit rikki. Skootteri laskeutuu tosi pikaiseen. Ammun itse yhdeltä skootterilta koko perän irti. Olipas hienoja voltteja *grrraaauuurrggggghhhh!!!*

Iso alus kiepahtaa käsittelyni jälkeen väärin päin ja on aseeton ja valotkin rikki. Hieno homma. Toivottavasti nuo muutkin onnistuvat edes puoliksi näin hyvin. Edessä hohtaa kolme viimeistä mopoa, jotka pelkureina lähtevät karkuun. Otan yhtä niistä kiinni. Yritän kovasti monowirettää sitä oikein rankasti. Poikki ja pinoon.

Lennän taas yhden rankan käännöksen ja kenkälaatikko on tippua menosta. Monowire kiristyy ja kuuluu kumma vinkuva *wwwjoooonngggg!* ääni. Leikkaamme speederin tyylikkäästi halki, samalla lentäjän jalat leikkautuvat hieman bootsin yläpuolelta. Nutipää Malo ampuu leikkamani tyypin vielä laserilla. Olisi nyt edes tipauttanut sen ison aluksen lopullisesti. *kele*.

Hengitys sattuu. Vaihdan filtterin ja sitten alkaa olemaan mukavempaa, joten on aika jatkaa tappamista. Lähden menemään täysillä kohti isoa alusta, jota kaksi viimeistä skootteria saattaa. Kartsu huutaa commlinkkiin:"Wantucan perkele! Tänne jäätyy."

300 metrissä kohteesta joku haaska huomaa meidät ja ampuu kenkälaatikkoni. Ottaa vihaksi oikein rankasti kun paras kaverini, kenkälaatikkoboxi, tuhotaan. Irronnut monowire ruoska silpoo oman speederini ohjaimet, ohjaaminen hankaloituu kummasti. Noh, päätän silpaista monowiren pätkällä isoa alusta ja samalla hypätä ison aluksen päälle. Annanpa moisille wookien kädestä, kunnolla.

Speederini hajoaa alta, mutta loikkaan kunnon hypyn aluksen silvotulle 'pohjalle', joka on nyt katto. Otan kiinni pohjasta roikkuvasta tutka-antennista. Paras suunta sisään lienee ovi, mutta se on kyljessä. No, wookie kiipeää mihin vain. Kiipeän ovelle ja avaan oven, oven takana on keinopainovoima, joten tipun kohti kattoa. Menen ohjaamoon. Siellä on jotain ihmisiä, joten tyhjennän automaattihaulikkoni kokonaan ohjaamoon. Palasia sinkoutuu sekä ohjaamosta, että ihmisistä. Pian on hiljaista. Otan aluksen hallintaan vain hetkeä ennen kuin se olisi törmännyt maahan. Teen hienon U-käännöksen. Valitettavasti repulsorien korkeussäätö tuntuu olevan rikki, joten menen maata pitkin kyntäen. Onpas valtavan siisti valloitus. Kyllä nyt muut arvostaa ihan perkeleesti minua. Olen selkeästi kingi, joten päätän pysäyttää aluksen siihen missä arvoin muiden olevan. Valitettavasti vain kyntäminen on tehnyt kaikesta läpinäkyvästä läpinäkymätöntä ja kun taisin kaikki sensorit tuhota... Arvaaminen on siis hankalaa. Jossain vaiheessa perässä joku pamahtaa. Pysäytän vempeleen, kun kerran kaveritkin löytyi.