Episode V: Hullu-Yussi

Astun voittajana alas. Alus on voitettu. Wookie on voittaja, taas. Adrenaliini asettuu, kuulen takaatani ääniä. Jostain aluksen lastiruumasta kömpii esiin ruma karvainen tyyppi, jonka tunnistan Yuzzumiksi. Yuzzumit on yleensä aika hyviä tyyppejä, imperium on yleensä niidenkin vihollinen. Nimeän hepun Kaappi-Yussiksi.

Heppu esittelee itsensä Dagiksi, kun laitan aluksen uudestaan käyntiin. Kartsu on tosi tyytyväisen oloinen, nythän meillä on taas kulkupeli. Teen jyrkän U-käännöksen kun Seppo tähystelee 'katolla'. Keräilen hieman jänniä osia kun alus menee haluttuun suuntaan.

Kun kymmenen minuuttia on kulunut, on kaikki tärkeät hommat on kerätty. Opastan Maloa:"Kivääri tänne, kärsäpää." Malo ei ymmärrä, joten kuritan sitä hieman. Ymmärtääpähän, että lainatusta kivääristä tulee pöllitty kivääri, ellei sitä heti sopivan tilaisuuden tullen palauta. Ja wookien kiväärin pöllimisestä seuraa selkäsauna.

Hyppään aluksesta kun Seppo alkaa huuteleen. Jostain syystä Seppo ei tajua itse hypätä ennenkuin Kartsu joutuu sitä käskeen. Dag on myös mukana. Matkaamme kohti jotain isoa ovea, kunnes Kartsun iskee pelkuruus. Joudummekin meneen jostain droidien huoltoluukusta. Nöyryyttävää! Tämän Kartsu saa kyllä vielä maksaa... tai oikeastaan tämä taitaa olla Malon vika.

Koska minä osaan hackata koneita, teen niin. Muut vain katsovat avuttomana. Laite kysyy droidin nimeä ja sarjanumeroa. Laitan C3PO ja oman syntymäajan. Ei onnistu. Damn. Viilaan Ison-Yussin kynnen, kun se ei kömpelönä saa naputettua muuten sopivia koodeja. Viilauksen jälkeen onnistuu. Ovet aukeaa johonkin robottiluolaan. Luolaa ei paljoakaan tarvitse mennä kun luolan katossa kulkevat raiteet kääntyvät suoraan alaspäin kohti jotain syvyyttä. Dag taitaa olla sukua Malolle, sillä Dag heittää jotain sinne syvyyteen ja aiheuttaa jonkinlaisen hälyytyksen. *Grrrrrrhhhh*

Roboottiloukon ovi aukeaa. Yli 8 metrinen robootti'juna' puskee sisään. Se on aivan pirun iso ja edes Malo ei kyllä mahdu olemaan tunnelissa kun se jyrää päälle. Välittömän aivotoiminnan ansiosta teen päätelmät:"10 sekuntia aikaa... en ehdi riggaan, siispä ammun sen" Robotti pysähtyy automaattihaulikkoni vihaisiin haukahduksiin.

Samaan aikaan toisessa päässä käytävää Dag hyppää Kartsun kanssa kuiluun. Taisi tulla kusi sukkaan, kun minut piti jättää yksinään taisteleen. Kele. Ei se Dag taidakaan olla samanlainen sankari kuin minä. Tai sitten se on vain muuten nutipää. Hetki hypyn jälkeen kuuluu kalliota särkevä huuto, Kartsu ulvoo kuin Kashyykiläisen vampyyrikotkan metsästämä Melodie. Mitä lienee tapahtunut...

Teen hyvät liaanit robotin raadosta. Alhaalla Kaappiyussi ja Kartsu duunaa jotain. Kartsu yrittää avata ovea jollain kortilla. Kortti ei taida toimia. Hullu-Yussi on kaivanut jostain ratakiskoa itselleen ison palan, lienee hyvä ase moiselle. Ovi aukenee jo toisella kortilla. Oven takana on paratiisi: työkaluja, tietokoneita ja muuta kivaa. Tämä lienee droidien kontrolli- ja korjaushuone. Hullu-Yussi menee koneelle:"M-I-D-Ö M-M-M-E T-Ä-L-L-L-Ä F-E-H-D-Ä-N??" Helvetin imbesilli. Osaisi kirjoittaa, kele. Yhdellä ruudulla vilkkuu punainen teksti:"Droid deployment hatch is non-functioning", kuittaan sen pois.

Aarreaitasta löytyy jos jonkalaisia robotteja. Pulttaan yhden protokolladroidin pään imperiumin leijuvaan kidutusvempeleeseen. Koodaan droidia hieman uusiksi. Sitä ollaan käytetty wookieiden kiduttamiseen, joten vaihdan kaikki 'Wookie' käskyt koskemaan stormtroopereita. Cut & pastean hieman ja teen vielä pienen ehtolauseen, jonka mukaan samat toimet on tehtävä Malolle aina kun Wookie suuttuu. Määrittelen robotiikan perussäännöksi:"Wookiet on aina oikeassa."

Kun robottien yhdistäminen on onnistunut, minulla on taas puheboksi. Leijuva, kidutuspuheboksi ;) Katson missä olemme. Itse asiassa aivan sen ikävän oven luona, josta emme viimeksi päässeet läpi, mutta vain väärällä puolen. Lähden oville. Sieltä ainakin osaan takaisin. Käsken Hullu-Yussia auttaan ovien avaamisessa. Yussi vääntää, lihakset paukkuvat ja hiki kiiltää Yussin turkiksella. Ovi kuitenkin aukeaa. Käyn hakemassa yhden R2:n oven pönkäksi, mutta kun juoksen aarreluolasta kohti Kaappi-Yussin ovea, joku hyypiö-mekaanikko alkaa aukeamaan minulle. Kerron sille ettei parane alkaa puhuun ilman lupaa, päähän voi alkaa koskea ja pamautan sitä vain kerran wookie bowcasterilla. Eipähän auo päätään toiste. Sen kaveri on myös ihan hiljaa. Oppipahan elämään.

Kiipeämme viimein samaa vanhaa hissikuilua pitkin. Hullujussi painaa niin kovasti, että tikkaat meinaa hajota. Ammun oven rikki, kun nyt ei ole Kartsua avamaassa ovea. Heitän Malon ampumastani reiästä ja kerron sille limanuljaskalle:"Ovi auki, heti". Kun se ei tajua, ammuskelen muutamia varoituslaukauksia Malon jalkoihin. Se nilkki vilahtaa piiloon johonkin. Pyydän Iso-Yussia pitään Seppoa kilpenä, kun ammun oveen isomman aukon. Seppo toimii hyvin kilpenä, nyt ei karvat tummuneet.

Käytävät on aika täynnä jotain vartijoita. Keksin mainion idean. Kartsu ja Seppo saa hiipiä kohti alusta ja me muut stormataan jos tulee pulmia. Homma kuitenkin kusee kun Kartsun kastuneet housut on epäilyttäviä. Keksin mainion idean; me voimme nyt hiipiä salakavalasti kohti alusta kenenkään huomaamatta.

Hiivimme, mutta hiipimistä haittaa kummasti Kartsun jatkuva huutelu:"Stormatkaa nyt, helvetti!" Lähetän Malon Kessel-markettiin ampumaan random-tyyppiä, aiheuttaakseen sekaannusta. Se perkeleen-ewok surffaa hetken liukuhihnalla, ampuu mun VIERESSÄ olleen ohikulkijan ja hymyilee. Kele. Kaivan thermokranun esiin ja viskaan sillä Maloa täysillä. On aika stormata, kun muuten voi tulla hieman lämmin olo.

Alamme Hullu-Yussin kanssa kirmata karvat hulmuten käytävään, sen puhdistuessa 'aivan itsestään' edessämme. Takaata, Kessel-marketista kuuma paine-aalto iskee töykeällä paineella. Terät, kynnet, jalat ja tunnetusti hyvä automaattihaulikkoni tuntuu tekevän selvää jälkeä, kunnes about viimeisellä käytävällä vastassa on runsaasti vartijoita ja seinän vieressä oleva oleva Seppo. Muistelen parhaita näkemiäni holokuvia ja teen puolivoltin käyttäen Seppoa tukipaaluna. Ammun koko hypyn ajan liipasin pohjassa haulikollani. Porukkaa lakoaa sekä katsojista ja myös vartijoista. Cuulia.

Seppo loukkaa minua, verenhimo sokaisee silmäni, joten lyön Seppoa haulikolla. Enpä muista koska olisin näin huonosti lyönyt; en näet osunut.

Hangaarissa ammutaan. Nappasen Kartsua kädestä kiinni, Villi-Yussi ottaa toisen käden; onneksi aika hellästi. Kartsu alkaa kulkeen meidän kanssa lujaa, stormaten. Laserit pauhaavat, valitettavasti joudun huomaan, että Malo on vielä hengissä. Suljen oven, Kartsu avaa sen, haluaa jostain syystä Malon ja Sepon mukaan. Mun mielestä ne olisi voineet jättää pois.

Lennän täydellä teholla ulos hangaarista, imperiumin kannattajien grillaantuessa. Lennän kuin vimmattu, kun ohjukset lukkiutuvat. Aluksemme saumat narisevat kun käännän sen kanjoniin suorassa kulmassa. Kuulen kun ampumotornissa joku hajoaa, Yussi nykäisee penkin irti, että mahtuisi paremmin ampumoon. Laskeudun hetkeksi kanjonin pohjalle, antaakseni muille hitsausohjeita. Ne kun, penteleet, eivät osaa edes hitsata ovea kiinni.

Hyökkäyksiä tulee joka suunnasta. Onpas hankalaa. Joudun lentämään kuin hurmiossa kunnes satun huomaamaan spice tehtaan. Se on rakennettu palkeista, joten se olisi täydellinen piilopaikka. Käännän kilvet ja aseet nolliin, jotta saadaan lisää tehoa koneisiin. Muut jää kuin tikku paskaan, palkkeja vilisee melkoisesti, kunnes löydän täydellisen piilopaikan. Koneet seis. Menen hitsaamaan ja Kartsu on taas valkoinen ja hikoileva. Kuulen Kartsun mutisevan:"Nyt kyllä lasken mitä vapaus noille maksoi... ei kyllä varmasti vähän." Kun hitsaus on suoritettu, näyttää paremmalta. Ehkä ilmat pysyy aluksessakin. On aika poistua tältä ikävältä pallolta. Suunta kohta Nar-Shaddaa ja parempia ruokia... Mutta Grub sentään, ei moista sallittu. Taivaalla on valtavan kokoinen imperial interdictor cruiser Constrainer, joka käskee meitä antautumaan. Moista ei tapahdu, joten otan U-käännöksen takaisin ilmakehään ja palaan tehtaaseen. Joku varmaan on tosi vihainen, jos mulkut käyvät tehdasta pommittaan... Ja onhan se hyvä piilo. Ei kestä kauaakaan kun 6 Tie-hävittäjää alkaa höögimään. Niistä on muutama helppo napata, osaa se Tarkka-Yussi nyt sentään jotain... Kunnes käy ilmi, että joku mulkvisti sieltä isolta alukselta tuntuu kovasti kaipaavan meitä. Tehdasta tulitetaan kiertoradalta ja valtavat palaset tehtaasta putoilevat kohti maata.