Episode XI: Femme Fatale21.11.2006 -- Sankarimme pelastavat avuttoman naisen ilkeiltä roistoilta, vaan kiitollisuutta on turha odottaa. Taivaankansi näyttä hitaasti peittyvän siihen keltaiseen kupuun pikkuhiljaa. Sensorit väittävät keltaisen olevan edelleen jokin nano-eliö-olento. Olisi hyvä hypätä pois, mutta kun tietäisi mihin. Lähiavaruudessa tapahtuu valtava energiapurkaus, melko lähellä capital-shippiä. Miina? Räjähtänyt avaruusalus? Korkealla meidän yläpuolella joku on tulossa tosi lujaa kohti planeettaa. Pitkä tulivana perässään se näyttäisi escape podilta, lennän sen vierellä. Keskustelemme miten asioiden kanssa tulisi edetä. Päätämme, että Sankari-Jussin tulee sitoa kaapeli meidän alukselta siihen escape podiin. Hetken aristeltuaan Metsästäjä-Jussi hyppää escape podia kohti... podista yli. Tosi metsästäjä, osuisi hypätessään tuskin edes kuolleeseen ewokiin. Pöh. Saan kieputettua podin kaapeliin ja näyttää kovasti sille, että lisäkieputus voisi olla Laiha-Jussille huono homma. Ohjeistan Jussia:"Kiepautan aluksen, hyppää ilmalukkoon." Fiksu-Jussi näyttää kerrankin ymmärtävän ohjeet. Seppo väistää tippuvan Hassu-Jussin, kun Jussi keinopainovoimakenttään saapuessaan lentää kummalliseen suuntaan. "Telakoin" podin tyylikkäästi ilmalukkoon ja painat jarrut pohjaan luettuani sensoreista "ilmakehä 100% metaania, ilmanpaine 0%". Palkit rutisee. Ovat tehneet siellä viidakossa huonoa työtä, selkeästi. Pyydän Jussia ottaan hajonneet komponentit kiinni, ennenkuin ne lentävät ilmalukosta ulos. Vahva-Jussi tekee työtä käskettyä. Kilsan korkeudessa kombinaatti pysähtyy, pod iskee pari kertaa satunnaisiin paikkoihin. Jussi ei tainnut pitää riittävän tiukasti kiinni kaapelista, kele! Johtaja-Kartsu määrää:"Laskeudu toiseen lumihankeen vasemmalta". Otan suunnan kohti lumihankea ja alan pyörittää alusta, ettei podi kolhi alusta enempää. Alus pyörii frisbeen tavoin ja laskeutuu höyhenen kevyesti. Podi ei laskeudu ihan yhtä kevyesti, mutta eipä koskenut alukseen. Vahva-Jussi kysyy:"Mitä podille tehdään?", ohjeistan Jussia: "Otetaan se pikaisesti kyytiin, kolme Tie-Fighteria tulee perkeleenmoista vauhtia kohti. Aikaa on vähän." Jätti-Jussi heivaa podin selkään ja lähtee ärjyen kiskomaan podia kohti alusta. "Hyvä Karvaturri", kehun jussia. Kartsu miettii pihalla miten podi saadaan pikaisesti kyytiin ja päätyy planiin, jossa minä pyöräytän aluksen väärin päin, Vahva-Jussi nostaa podin sisään omaan paikkaansa ja me lähdemme pois. Alamme toteuttamaan plania pienen neuvottelun jälkeen. Nostettuaan podin pystyyn Voima-Jussi havaitsee jotain jännää podin sisältä. Käsken Kartsua tuleen sisään, mutta Kartsu nillittää aluksen olevan väärin päin.Sanon että kiipeä sisään, niinkuin mies. Viekas johtajamme huomauttaa minun tärkeän kaapelin olevan edelleen pihalla. Alus kääntyy hyvin pikaisesti ympäri. Seppo ei oikein ymmärrä vastuutaan kaapelinkantajana, joten selvitän sitä haulikolla. Seppo ymmärtää vastuunsa. Kaapeli alkaa tulemaan sisään, joten minä siirryn takaisin ohjaamoon ja käännän aluksen kun kaapeli on kyydissä. Voima-Jussi työntää escape podin paikalleen. Aluksessamme on yksi ylimääräinen escape podi nyt. Minä alan virittämään ampuja-Jussin uutta turrettia, eli sitä baarista lootattua pyssyä. Kytken sen ainoaan korkeajännitekaapeliin, jota emme taida juuri nyt tarvita: Hyperdriveen. Saadaanpa ainakin tehopyssy, saa nähdä sulaako kaapelit vai pyssy ensin ;=) Ehdin melkein virittään pyssyn valmiiksi kuin meidän "tutkaparin" toinen puoli, Kartsu, keksii miten toimimme. Plasmaleikkaamme väärin asennetun podin (se on siis 180 astetta väärin päin) koneita pois, kun podin ovi aukeaa. Kun podi on paikallaan, ei sinne kukaan merkittävän kokoinen mahdu katsomaan mitä podissa mahtaa olla, joten jatkan leikkaamista. Kun moottorit on irti, löydämme tyhjän podin. Laskemme Kartsun sinne. Kartsulla on missio: Löytää missä me olemme. Jussi muistuttaa, että podissa OLI jotain syötävää. Lähden jatkaan pyssyn viritystä Suojelija-Jussille. Jonkun aikaan podissa kömyttyään Kartsu soittaa:"Täällä on joku". Hienoisen keskustelun jälkeen on selkeää, että Seppo pitää summoinoida paikalle. Hoidan asian. Seppo saa selvittää kuka tai mikä siellä podissa oli. Eihän sitä lihavarastoa voida potentiaalisen rodianin päälle rakentaa. Kartsu ei saa Seppoa ruotuun, joten keskustelun jälkeen Seppo lähtee hakemaan lamppua ja Kartsu kiipeää podiin takaisin. Naurettavaa. Kartsu houkuttelee sitä mahdollista-rodiania, ensin turhaan, mutta pienen maanittelun jälkeen joku liikahtaa -- lujaa. Jotain mustaa ja aika pientä tömähtää Kartsuun. Kartsu uhkaa kohdetta, joka alkaa itkemään ja ulisee:"Vittu, te ootte ihan ääliöitä." Kiroilua, pian jopa valokeilassa kun Seppo saa jotain aikaiseksi. Näyttää sille, että Kartsun sylissä on mustaan pukeutunut humanoidi, johon Kartsun lucky shot on osunut toiseen käteen. Ohjeistan Jussia kuultuani salamatkustajasta:"Kartsun mukaan vaarallinen salamatkustaja hiippailee aluksen katolla. Kaiva se kyytiin, pistetään se salalokeroon. Kidnappaaja-Jussi tekee työtä käskettyä. Pian on salamatkustaja kyydissä ja lokeroitu asian mukaisesti. Pian sen jälkeen on Jussin ampumo valmiina, suoraan hyperdriveen kytkettynä. Tutustumme Kartsun kanssa tilanteeseen kun huomaamme voimakkaan tutka-pulssin kiertoradalta. Kymmenisen sekuntia myöhemmin aluksen vierestä höyrystyy vihreän valoilmiön polttamana valtavia määriä vettä, jäätä ja maata. Paskan marjat, nyt on syytä lähteä pikaisesti. Lokeroitu matkustajamme kapinoi matkan varrella; lattian läpi läimähtelee blasterin ammuksia. Fiksu Seppomme katselee vierestä. Vieraamme ampuu lisää lattian läpi. Keskustelemme tilanteesta Kartsun kanssa, kun käy ilmi että meitä ammutaan turbolaserilla kiertoradalta. Päätämme, että Kartsu hoitaa sisäiset ongelmat, minä ulkoiset. Seppo on Kartsun tiimi ja Jussi on minun tiimi. Sensorit kertovat, että meillä on ~15 TIE-hävittäjää ja yksi 10,5km pitkä capital-ship vastustajina. Ei pitäisi olla pahakaan ongelma kun on hyvä pilotti ja ampuja. Käy ilmi ettei repeating blaster oikein riitä TIE-fighterien tuhoamiseen, vahva-Jussi tuhoaa yhden TIE-hävittäjän heittämällään palkilla. Pakenen sen jälkeen kohti planeettaa, jotta hyperdriven uudelleen viritys onnistuisi. Kartsu esittelee heilansa, pieni mustaan pukeutunut tytsy näyttää jälkiruualta. Jokin tytön olemuksessa kuitenkin kertoo minulle, että hänestä tulee vielä ongelmia -- uusi Malo aluksessa. Tyttö kertoo lähteneensä Sorosuubista kohti Nar-Shaddaa, eikä tiedä miksi hyppy keskeytyi. Ilmeisesti joko tytsyllä on kaksi persoonaa tai sitten mukana oli joku toinenkin, sillä joku nutipää oli ohjelmoinut hyperdriveä kesken hyppyjen. Korjaan sen hyperdriven, viidennellätoista hetkellä. Jussi heittää yhden lattialevyn TIE-hävittäjän ohjaamosta sisään, jonka jälkeen saamme nerokkaan idean: Kaapataan se kuoleva hävittäjä. Yritän parhaani, mutta kolmentoista toimivan TIE-hävittäjän väistely samalla kun yritän kaapata aluksemme päälle sen raadon ehjänä ei tällä kertaa onnistu. Päätän esittää tuhoutuvaa alusta ja ohjaan planeetan ensimmäisen järven pohjaan. POhjassa pikakorjaan ampumon, jossa olleet lihat alkoivat kellua kohti pintaa ja samalla vesi alkoi tulvia sisään. Taitaa olla ampumon lasi taas kadoksissa. Palaverin paikka. Masentaa. Alukseni on ammuttu, revitty, kuolattu ja raavittu rikki. Emme tiedä tarkemmin missä olemme. Onneksi saan hieman paremmat fiilikset kun plasmaleikkaan Malon huoneen oven auki ja pakotan Malon etsimään kapteenin lemmikkiä. Lupaan Malolle vapaapäivän, jos se onnistuu löytämään sen lemmikin. Lähden tekemään jotain järkevää kun muut metsästävät sitä pientä ötökkää. Teen sen muistikorttireaderin Jussin löytämään muistikorttiin. Yö on pitkällä kun kortilta alkava data alkaa rullaamaan. Yli tuhannen vuoden takaiset tiedot näyttävät olevan jonkun henkilökohtaisia tiedostoja. Pienillä kirjastohauilla alkaa selviämään, että chippi on kuulunut Arca Jethille ja käy ilmi, että planeetalla on jokin suuri salaisuus ja temppeli. Pienen etsimisen jälkeen löydämme yhden navigaatioon viittaavan viesti: --- 3085 ASW, 22.6 - 19:21 Author: Arca Jeth "Welcome, Lord Hoth. Welcome to the grave and darkness from which none will ever emerge." Laakson sijainnin kertova mosaiikki on jo melkein valmis, viimeisetkin meistä lähtevät viikon sisällä ja salaisuutemme vartijaksi jätetään vain ikuinen jää. Viimeisen kuukauden olemme valmistautuneet lähtöön. yksi kerrallaan, hiljaa ja huomaamatta jo yli puolet veljistäni ja sisaristani on hajaantunut ympäri galaksia. Kukin meistä säilyttää mosaiikin sijainnin ja salaisuuden sukulinjassaan, kunnes galaksi on kypsä uudelle voiman aikakaudelle! Ensimmäiset lumisateet ovat jo tulleet, ilmasto on jo selkeästi kylmempi. --- 3085 ASW, 28.6 - 11:54 Author: Arca Jeth Vain minä, Lord Draag ja Darth Kanos olemme jäljellä! Lord Draag ilmoitti ottavansa mosaiikin mukaansa! Darth Kanos yritti estää häntä, mutta Lord Draag iski hänet maahan pitkän taistelun jälkeen. Onnistuin ampumaan hangaarien turbolaser -tornilla lord Draagin henkilökohtaisen sukkulan käyttökelvottomaksi, mutta Draag kaappasi viimeisen ehjän sukkulamme ja pakeni mosaiikki mukanaan. Yritän selvittää hänen määränpäänsä tuhoutuneen sukkulan navitietokoneesta... - End of file - Onpa ollut ikävä päivä. Menen nukkumaan, hoitakoon Kartsu sisäiset ongelmat. Säädän kolmen tunnin unet. Herätessä on kylmä, kosteaa ja vituttaa. "Aamua" ei yhtään paranna tieto siitä, että Malo tai se lemmikki on käynyt tuhoamassa neljänneksen meidän spice-lastista. Kele. Nousemme pinnan päälle. On vieläkin yö. Kartsu on viimein viisastunut ja lupaa minulle, että Malon ja Lemmikin on syytä valita: * Heitämme heidät HETI ulos aluksesta tai * He noudattavat aluksen sääntöjä ja tottelevat meitä (minua ja Kartsua) Valinta on varmasti heille vaikea, hyvä niin. Shima, se lemmikki, tulee keskustelemaan Kartsun kanssa. Hetken päästä käy ilmi, että Lemmikki on tuuliajolla ja haluaa meille töihin. Tyttö on omien puheidensa mukaan räjähdeasiantuntija, varas ja hyvä varjoissa hiipijä. Kenties sellaisesta voisi olla apua, jos tyttö tietää rajansa. Kaikki saa 2 xp ja Hyppy-Jussi saa 3 xp. |