Kaikkialla on ruskeasta kivestä tehtyjä patsaita, joissa on kuvattu monia rotuja. Patsaat on kolmisen metriä kooltaan. Pyydänpä teho-Jussia nostamaan yhden patsaista irti. Ehkä siitä saisi hyvän hinnan Nar-Shaddassa. Tuhoaja-Jussi puskee kovasti, liian kovasti, sillä patsas kaatuu rikkoutuen pahasti. Seppo viskaa patsaan peukalon valopatsaaseen, joka katoaa sihahtaen. Jussi viskaa torson myös valoon... *pidempi sihahdus*

Kartsu käskee 'jotain' hakemaan taskulamppuja. Ei taida tapahtua ;)

Kuuluu jonkinlaista hurinaa. Vain me metsästäjät kuulemme sen. On aika lähteä saalistamaan. Yritämme hakata kiilan maahan, mutta Nutipää-Jussi hakkaa minua tassuun. *kele* Otan kiroamisen välissä haulikon ja ehdotan Sepolle että olisi hänen vuoronsa pitää kiilaa kiinni, Seppo alkaa juoksemaan. Ammun muutaman varoituslaukauksen Sepon eteen, mutta ilmakehän pieni paine aiheuttaa ongelmia. Haulikko purkaa kaasut takakautta. *kele*, tänään ei kyllä mikään toimi. Alan korjaamaan haulikkoani, Jussi lähtee etsimään portaita alas.

Kun Jussi löytää portaat, suuntaamme Jussin kanssa sinnne. Jossain vaiheessa kohti matkaa kupolin pohjalle kuulen jostain kaukaa Kartsun huhuilun; joko sille tuli ikävä.

Tutkimme sen pohjalla olevan kupolin. Sieltä kuuluu kummallisia ääniä, roboottimaisia ääniä. Samaan aikaan Seppo tutustuu luoliin ja löytää mielenkiintoisen hissin. Yritämme hissillä ylhäällä olevaan paikkaan, mutta hissi hajoaa matkalla. Hommat tänään todella kusee, joten yritän jarruttaa putoaavaa hissiä ja kiroan. Hissin korjauskeskus vastaa, mutta he eivät tiedä missä heidän hissinsä on, eivätkä he osaa wookieta. Surkeaa palvelua. Onneksi Seppo saa selville kuka se tampio on, joka meitä "palvelee"; hänen luonaan pitää selkeästi järjestää ystävyysvisiitti.

Kun olemme hitaasti tippuneet pari-kolme kerrosta minun jarrutellessa matkaa seinän läpi tunkemallani ryyk-veitsellä, saan kenkäistyä alimman oven auki. Viimein. Heitän Sepon hissistä ulos, nappaan veitseni ja dyykkaan suojaan. Kartsu oli meitä vastassa, voi kuinka mukavaa.

Juuri kun olemme lähdössä takaisin alukselle kommunikoimaan, pari robootin ääntä lähenee. Hmmm.... Robootit olisikin hyviä kerätä mukaan. Viisi blasteria kantavaa roboottia ilmestyy käytävään. Kivoja leluja, joten juoksen bowslingerillä niitä ja juoksen karjuen päin. Osun melko hyvin robootteihin, käristyvän karvoituksen käry kuitenkin himmentää fiiliksiä. Hetkeä myöhemmin havaitsen saaneeni varsin pahan osuman vatsaan, mutta toisaalta vain kaksi robooteista on pystyssä. Seppo ja Kartsu ampuu loputkin roboteista, hiljaisuus valtaa käytävän.

Kirjoitan datapadiini viestin Kartsulle ja Sepolle;"Kerätään rojut ja mennään alukselle". PIan tämän jälkeen diiva-Jussi tulee kuvaan ja keräämme rojua, pian sen jälkeen alhaalta kuuluu lisää droidien ääniä. Lähdemme lujaa alukselle. Kartsu ehdottaa, että minä jäisin takapään suojaksi, en kannata ajatusta. Vatsaan sattuu muutenkin.

Aluksella avaan ovet, nehän eivät auenneet ilman minun komentoani. Hyvä alus ;) Med bayssa päivä pahenee entisestään: MedBot'lta puuttuu korjauskaasua. Paskanmarjat, MedBot ei voi siis korjata minua.

Jotta päivä ei voisi heikentyä yhtään huonommaksi, alus alkaa keinumaan. Kun aluksella ei ole powerit päällä, painovoimakin menee miten sattuu. Käsken tietokonetta laittaan poweria päälle, mutta salasana ei jostain syystä toimi. Tämän pitää olla Malon vika. Kukaan muu ei voisi olla hackannut meidän systeemejä yhtä kriittisellä hetkellä. Liikun akrobaattisesti kohti cockpittiä, jossa havaitsen aluksen katolla aivan helvetin ison kalkkunan. Nälkä. Kuola alkaa virrata kohti lattiaa...

Kytken virrat konsolilta. Nyt on Tappaja-Jussilla virtaa, joten lihaa olisi hyvä saada. Ääliö-Jussi tuhoaa ampumon, vetäisten ampumon kuvun hätä-poisto vipua. Eipä jää edes tuhoaminen siihen, koska Jussi päättää riuhtaista myös tykkitornin turretin irti. Jussi saa kuitenkin ammuttua melkoisesti vaurioita jättiläiskalkkunaan. Kiidämme pakenevan kalkkunan perään. Kalkkunan perässä ehdimme sopia taistelusuunnitelman; tiputan tappaja-Jussin kalkkunan päälle. Kalkkuna saa kuitenkin vaurioitettua alusta melkoisesti tiputuksen yhteydessä.

Kun kalkkuna on viimein tapettu ja tippuu lumihankeen, laskeudun viereen ja suuntaan kohti liha-ateriaa. Kun olemme Jussin kanssa juoneet hieman verta ja ahtaneet lihaa kupuumme saapuu Kartsukin paikalle sahan kera ja alkaa hienostuneesti tekemään pihvejä.

Hyvän lounaan jälkeen Jussi "Verinen" kertoo nimenneensä kalkkunan 'Dalggunaksi".

Aluksen skannerit kertovat, että aluksen tykkitorni on aivan rikki. Sen ohella pitkän matkan antenni on kadonnut ja yläkansi on pahasti rikki.

Tutkin mitä robooteista saadaan irti. Ne kuuluvat Jerek nimiselle tyypille, droidi on selkeästi pääosin autonomisesti toimiva ja sillä on varsinaiset keskusaivot tämän kuun alueella. Droidi on aktivoitu tuntia ennen meidän kohtaamistamme ja ohjeistettu etsimään vihollisia. Ne siis tiesivät etsiä meitä ja kohdella meitä vihollisena. Droidien aivoista löytyi myös jokunen kuva joissa näkyy stormtrooppereita isossa salissa, jossa on samanlainen valoilmiö kuin tuolla alhaalla luolassa. Kuvista pystyy myös päättelemään, että imperial henkilöitä ja raskasta työkoneistoa on ollut täällä. Joku musta tunikainen tyyppi kummilla aurinkolaseilla myös näkyy pomottamassa näitä imperialeja. Pomo tyyppi on aika ihmisen oloinen, joskin ruman kalju. Drodit ovat huollettu (ja ennen tätä päivää viimeksi olleet päällä) kaksi kuukautta sitten. Eli joku on tällä planeetalla.

Seppo päättää kertoa, että ylhäällä oli joku kontrollihuone. Ja ilmeisesti imperialit ja kalju mies olivat tuntia ennen meidän saapumistamme olleet paikalla. Aluksia ei ole poistunut joten he ovat edelleenkin paikalla.

Nukumme hieman alus lumihangessa kun alkaa olemaan kylmä ja väsy. Herään siihen, että paljon keltaista valoa heijastuu lumen läpi. Valo väreilee. Se tuntuu kovasti saman oloiselle valolle kuin siinä kivisessä luolassa jossa olimme.

Nostan aluksen äkkiseltään lumihangesta ylös. Jostain horisontista nousee todella korkea, äärettömän kirkas hohde. JOnkinlainen shield on sulkeutumassa, me olemme jäämässä sen sisään. Parempi niin. Taitaa olla planetary shield, joten hyväämpä paikkaan osasin meidät tuoda. Mitäköhän me täällä tehdään?

Sensorit ovat seonneet. Ne väittävät, että se keltainen hohde on yksi valtava eliömuoto. Lennän lähemmäksi, jotta saadaan parempia skannerilukemia. Mitä ylemmäksi ilmakehässä mennään, eliömuoto muuttuu tiheämmäksi ja voimakkaammaksi. Se eliömuoto on selkeästi valtaamassa koko planeetan.

Kun lennämme kohti valon alkulähdettä tutkin tietokonetta, sillä kun sensorit kertovat eliömuodon nostavan planeetan lämpötilaa tulee mieleen, että olemmeko kenties jonkun terraformer prosessin sisällä. Huolestuttavaa. Keltainen valo sisältää käsittämättömiä määriä nanorobottoja, happea ja hiiltä, eli juurikin terraformingin tarpeet ja oikeastaan paljon muutakin. Ilman lämpötila aluksen ulkopuolella nousee yli nollan, jää ja lumi alkaa sulamaan. Ilma alkaa täyttymään bakteereista ja muista pien eliöistä. Alkaa tulemaan hiki.

Sensorit havaitsevat capital-shipin kiertoradalla. Ei hyvä. Hieman myöhemmin sensorit havaitsevat maasta jotain. Yritän lentää sen maassa olevan pisteen perään. Hetken etsittyämme Jussi löytää lumeen hautautuneena jotain. Pyydän Kaivuri-Jussia hyppäään lumeen ja kaivamaan esiin mitä ikinä siellä mahtaa ollakaan. Jussi kaivelee hetken leppoisten +10c tuulten puhallellessa ja löytää kadonneen ampumon ikkunan. Hyvä. Nyt saadaan vacuumi-pakattua lihaa.

Korjauksen jälkeinen aamu. Kaikilla on tosi viileä olo, paitsi Iso-Jussilla, jolle aluksen sisällä liikkuminen on muuttunut hankalaksi. *grin*

Olisi kaiketi viimein aika lähteä kotiin Nar-Shaddaan. Kartsu hymyilee letistä lettiin. Seppo arvelee pian voivansa pahoin, joten hän suuntaa vessaan, valmiiksi. Otamme rauhallisen lähdön ja katselemme maisemia.

Muistelen mihinkäs piti mennä ja muistan selkeästi, että oikea osoite on Nar-Shadda. Lasken siis koordinaatit sinne. Eikä mene kuin muutama tunti kun hunsvotti miehistöni on jo kääntämässä tärkeitä tavaroitani. Onpas munaa moisilla, on siis syytä lajitella tavarani. Viritän vartio-bottini laksatiivisella unilääkkeellä ja ohjeistan bottia piikittämään kaikkia varkaita. Jääväthän moiset kiinni, jos käyvät pöllimässä. Eihän sitä nyt sentään rankaisematta saa moisia jättää.

Seuraavana aamuna Varas-Jussi on viemässä taas kamojani, mutta hienosti suunnittelemani varasestin toimii. Jussi saa piikistä, mutta se perkeleen nutipää keksii heittää holoskreenillä tärkeiden tavaroiden kasaani. Kasassa tavarat alkaa hajoilemaan. Voi päivää, nyt harmittaa. Pöljä-Jussi käy kynsimään bottiani, vaurioittaen bottiani pahasti. Alkaa keittämään; juoksen ohjaamostani kohti ruumaa ja annan Nuija-Jussille ohjeen:"Paikka. Heti. Muuten lähtee pää!", painaen automaattihaulikkoni jussin niskaan. Jussi älyää, että elämä on kiva asia ja päästää botistani irti. Bottini on pahasti vaurioitunut ja surullinen katseeni kiertää pitkin ruumaa kun jätemyllymäinen *grrrlll gruummmm brooottthhh* ääni ääliö-Jussin vatsasta varoittaa tilanteesta; pikainen pako on ainoa tapa toimia. Paska-Jussi purkautuu kuin Kashyykin Gome-joen tulivuoret; räjähtäen ja valtavan mutavyöryn aiheuttaen. Paska peittää tärkeiden esineiden kasani ja tunnetusti pitkä pinnani ja hyvä luonteeni on koetuksella. Onneksi ennen jälkijäristyksiä Paska-Jussi sammuu, kuten pitikin.

Ompas paska juttu, kirjaimellisesti.

Haju on sietämätön. Päätän siivota tilanteen ja painan palohälyytystä. On syytä siivota hieman, kenties Lanta-Jussin voisi työntää suoraan hyperspaceen. Näin ei kuitenkaan voi tehdä, joten väsään Jussi-ansan. Viritän hyperdriven sähköt kulkemaan läpi johdoista joiden sisään laitan Nutipää-Jussin. Nyt jos moinen ääliö alkaa liikkumaan, niin saa sellaisen tärskyn että ei paremmasta väliä.

Suuntaan kohti suihkua. Kun karvani on föönättu taas mukavasti ja olo on inhimillisen oloinen, on aika mennä katsomaan mikä Kartsua on rieponut.

Alus on tippunut hyperspacesta jostain syystä. Kartsu on pysäyttänyt aluksen. Aluksen tietokone ei oikein tiedä missä ollaan, mutta tätähän ei muille tarvitse kertoa. Katson tähtiä viisaan näköisesti ja osoitan yhtä niistä. Skannaan sitä ja kun skannerit ei näytä mitään, valitsen kauneimmin tuikkivan tähden ja ilmoitan että tuo se on. Kerron Kartsulle, että Paska-Jussi rikkoi meidän hyperdriven. Kartsu on aika pahalla päällä ja kirjaa kovasti lisää velkoja paska-jussille. *Klang* joku metallinen kalahdus ja ruudussa näkyy jussi, joka kävelee hyperdriven virtakaapelin kanssa kohti ampumatornia.

Ei mene kuin hieman aikaa kun lasken yksi plus yksi yhteen. Taisin unohtaa kytkeä hyperdriven virrat kun olin nykäissyt virrat siitä pois... Kele. Nyt pitää kehittää kunnon valhe. Kartsulla on kova nälkä ja silloin on parempi tehdä töitä ripeästi, mikään ei ole niin vaarallinen kuin nälkäinen Twileg. Täysääliö-Jussi pistää hyökäten ohjaamoon kun korjaan.

Ohjaamoon päästyäni testaan hyperdriven, se tuntuu toimivan. Lasken summittaisen reitin isoimmalta näyttävään tähteen. Katson galaksin kiekon suunnan ja suuntaan kierteiden mukaisesti.

Tunnit kuluvat, matka ei tunnu vähenevän. Tähtemme katoaa pariinkin kertaan, mutta lopulta seuraavan aamun tullen kaikilla on kova nälkä, jano ja aurinkokunta alkaa olemaan näköpiirissä.

Vie kuitenkin vielä puoli päivää, ennen kuin pääsemme itse aurinkokuntaan.

Minun hyvä astrogaatio taitoni johti meidät aurinkokuntaan, jossa vanha tähti valaisee 4 planeettaa. 2 pientä planeettaa kiertää lähellä aurinkoa, sekä kaksi kaasujättiläistä kiertää kaukana. Kolmas planeetta (toinen kaasujättiläinen) tuntuu olevan paras arvaus; useita kuita, joista osa voisi olla asumakelpoisia. Valitsemme 31:stä parhaan arvauksen ja illan tullen olemme lähellä kuuta. Se näyttää jäiseltä.

Kartsu narisee kovasti:"On kova nälkä. Eikös nyt voitaisi mennä johonkin mistä saa ruokaa". "Mennäänpä katsomaan saisiko alhaalta pizzaa", ja painan aluksen jyrkkään syöksyyn. Kartsun vatsan pohjaa huimaa kun ilmakehän tuulet heittelevät alustamme kuin höyhentä.

Laskeuduttuamme Kartsu laittaa Pöljä-Jussin pihalle, hyvä niin. -35c ja 40m/s tuuli luo kylmähkön ilmapiirin ja sitä ei paranna se, että ilmakehä on tosi ohut. Jussia se ei kuitenkaan häiritse; Jussi syö kuution lunta, kierii lumessa ja kerää täyden sylillisen lunta.

Kylmä-Jussi laitetaan hakemaan lisää lunta, mutta fiksu karvaturrimme keksii kadota lumimyrskyyn.

Menee hyvä tovi ennenkuin lähes jäätynyt Jää-Jussi palaa. Ilman lunta. Kiroan turria, mutta jotain sekin on osannut tehdä; on vainunnut lihaa. Planeetalla on lihaa, ei hullumpi juttu. Väsymys iskee kuitenkin varsin pahasti, kun toimintamalli on sovittu:"Minä nukun tässä", ilmoitan ja suljen ohjaamon oven. Selvitköön ilman MINUN apuani. Laitoin "yöksi" energiakilvet päälle, varmuuden varalta.

Kun "aamu" koittaa 5h kuluttua, ulkona on pimeää. Aluksen kamerat kertovat että Talvi-Jussi on ruumassa, räpläämässä kummia tavaroita. "Mitäs löysit?", "Tavaroita". Menen ruumaan.

Karvaturri on löytänyt jostain kukkaruukun, putkenpätkän ja muistitikun jostain esi-isien ajalta.

Muutakin kuin tuulen ulkontaa; *Ulvontaa ulkoa* ja johan alkaa tapahtua:

• Kartsua nirisyttää, kun ohjaamo ei aukea.
• Pälli-Jussi juoksee pihalle, lihanhimon sokaisemana
• Seppo liimautuu Kartsuun kiinni

Ja minä jatkan muinasen muistitikun työstämistä. On parempi tehdä jonkinlainen muistitikkureader, jotta saadaan selville mistä on kyse.

Lumi-Jussi palaa takaisin:"Kylmä. Tassut jäätyy."

Väsään edelleen sitä muistitikun lukijaa, kun Kartsu saapuu evaluoimaan tavaroita. Riitahan siitä heti tulee kun Kartsu haluaa Omija-Jussin tavarat "lainan lyhennyksenä". On siis selkeästi syytä tehdä ensin se C3PO:n pää kuntoon. Tulkille olisi tarvetta, kun pojat alkavat tappelemaan rahasta. Omistaja-Jussi ojentaa kukkaruukun ja sanoo:"Saat tämän, se on vitusti". Kartsu ei osta juttua vaan jatkaa kinastelua, kunnes Johtaja-Jussi keksii parhaan selosteen pitkään aikaan: "Loukkaat minua. Sanani aluksen alfa-uroksena on pätevä, kaikissa tilanteissa!"

Kartsu mönkii takaisin hyttiinsä, pettyneenä; pyttyään kantaen.

Planeetalla on yö ja pakkanen laskee alle -100 asteeseen. Koko ajan kylmyyden ohella on tuntunut sille, että _jokin_ on täällä hieman pielessä. Painaiset, tuulen ujellus ja muu aavemainen ilmapiiri hyytää veren ja saa karvoitukseni pörrölleen.

Pientä kähnäystä ilmenee, mutta lyhyen keskustelun jälkeen on kaikkien mielestä parasta, että nukutaan hieman kunnes aamu tulee. Ei oikein nukuta, joten virittelen vempeleitä, ehkä se auttaisi tilanteeseen. Parin tunnin uni ei virkistä, vaan tekee vain vihaisemmaksi. Virittelen vempeleitä lisää. Laitan aluksen tietokoneisiin puheentunnituksen päälle, niin että tärkeimmät komennot voi tehdä vain sanallisesti: wookieksi. Paranoidius on kuvaava tunne; se kuvaa tätä hetkeä.

Jossain vaiheessa yötä jostain kaukaa kuuluu ulvontaa, selkeästi kyseessä ei ole tuuli. Fiksu-Jussi ryntää suoraan ilmalukkoon. Jäädytettyään tassunsa ramppiin kiinni, palikaksi jäätynyt Jussi saapuu sisään. 5 sekuntia oli kulunut lähdöstä. On aika selvä, että ulos ei kannata nyt mennä.

Päätän lentää samantien ylös kiertoradalle. Katsellaan kiertoradalta onko alueella mitään muuta mielenkiintoista. Aurinkokunnassa on; tulee mieleen että jos aurinkokunta on asumaton ja tuntematon, se voisi olla kaupallisesti kannattavaa myytävää. Ylhäällä olo paranee ja käy selväksi, että joku planeetassa on selkeästi vialla. Käytän kaiken skanneripowerin aurinkokunnan mittaamiseen, tarkasteluun ja arviointiin.

Aamun tullen laskeudumme taas jääpallolle, jonka nimeän aluksen kapteenina "Wantucanin jääpalloksi", tietenkin wookieksi.

Laskeuduin samalle paikalle, ohjeistin seikkailija-Jussin tipauttaen hänet planeetalle. Otan viitisen metriä korkeutta ja leijun hitaasti Jeti-Jussin perään. Jussi selostaa ComLinkiin kaiken näkemänsä, haistamansa ja tuntemansa. Muutaman sadan metrin päässä on seinä. Selkeästi seinä ei ole luonnollinen ja jäätä on kertynyt pitkään. Lennän Jussin perässä. Minuuttien kuluttua Jussi johdattaa meidät valtavalle ovelle, jonka eteen parkkeeraan. Minä ja Kartsu haluamme lähteä Jussin perään, joten Malolle ja Sepolle kerrotaan että heidänkin on paras haluta lähteä mukaan. Nasset naamalle ja menoksi. On pirun kylmä. Juoksemme pikaisesti luolaan, jonka perältä löydämme Villi-Jussin ja valtavat pari-ovet. Ovissa on koristeita, joissa ihmiset juoksevat. Tylsää. Ei yhtään Wookie kuvaa, toisaalta eipäs kukaan täysjärkinen wookie tälläisellä pallolla vapaaehtoisesti haluaisi asuakaan.

Lapio-jussi siivoaa lattiaa. Onpas kerrankin hyödyllinen. Lumen alta paljastuu kivinen lattia. Ovet aukeavat voima-Jussin vetäessä kovasti. Ovien öljyäminen on taidettu unohtaa varsin pitkäksi aikaa. Oven takana käytävä jatkuu yhtä korkeana, suorastaan valtavana. Jostain kaukaa kajastaa keltaista valoa. Otan bowslingerin ja etenen Hullu-Jussin rinnalla etummaisena. Kyllähän rohkeiden johtajien tulee näyttää pikkuisille mallia.

Edessä päin aukenee VALTAVA pyöreä halli. Olemme hallin reunalla kulkevalla parveketasolla. Onpas varsinainen paikka. Pohjalla on puolipallomainen pienempi kupoli, jossa olevasta aukosta tulee valoa. Parveketasoja on useita, ehkäpä n. 10 metrin korkeusvälein. Jokaiselta parveketasolta lähtee useita tunneleita jonnekin. Tältä tasolta löytyy kahdeksan tunnelia.

Kaikille 3 xp.

Kun oloni alkaa paranemaan, on aika päästää Kartsu MedBotille. Kartsu kaipaa hieman dopingia. Ihme narkkari-sakkia. Kun lonkerot on suittu, Kartsu kehittää tarinan ja soittaa planeetan johtajalle:"Kuulkaapas, viime yönä sattui valitettava tapaturma baarissani..."

Mutta sihteeri kertoo, että Kartsun on syytä varata audienssi pomon kanssa. Moinen saadaan aikaiseksi huomiseksi.

Voima-Jussi örisee voivottelevalle Kartsulle baarissa. Örinän jälkeen Patti-Jussi repii katosta repeating-laserin ja Kartsu nappaa vielä yhden masennuspillerin. *sigh*

Joitain tunteja myöhemmin Seppo herää outoihin halluihin. Katto tuntuu tippuvan... kunnes Seppo älyää menneensä nukkumaan naapuri aluksen katolle ja nyt alus on ilmeisesti matkalla pois planeetalta. Malo ymmärtää tilanteen hankaluuden, avaa comlinkin naapuri alukselle:"SnOrt Öört Pruut", jonka onneksi aluksen tietokone kääntää:"Sorge, yx kamu on teitin aluksen katoll'. Olis vissiin hyvä jos viskaisitte sen alas."

Alus pysähtyy.

Aluksen kattoluukku aukeaa ja pienen keskustelun jälkeen Seppo hyppää alas. *krunch* Alus jatkaa matkaa ja Seppo suuntaa kohti MedBottia, yksi jalkaisena.

Olo on kumma, rento ja mukava. Yhtään ei edes vituta. Taisin saada aika tujut.

Aikaa kuluu ilmeisesti melkoisesti ennenkuin elämä normalisoituu. Ennen kuin palaan nk. normaaliin elämään:

• Seppo on luovuttanut ne kauan kaivatut piirrustukset Kartsulle.
• Seppo kertoo olevansa poliisikoira. Se osaa nuuskia ihmiset esiin ja saada ne luovuttamaan kamansa ja tietonsa.
• Kartsu laittaa meidän baarin hajoamisen mun syyksi. Taas yksi naula Kartsun arkkuun...
• Pelimies-Yussi etsii toisen pelin ja lankeaa loveen

Kun elämä taas maistuu, palaan virittämään koneita. Huomaan, että joku viritys-guru on tehnyt täällä jo virityksiä. Kestää tovin, ennenkuin varmistun, että viritykset on MINUN tekemiäni. Puhelen itsekseni:"Wantucan, onpas hyvät viritykset, näitä ei kyllä ihan kuka vain olisikaan osannut tehdä."

Puoli yö menee, ennenkuin päädyn nukkumaan.

Aamulla kaikki nukkuvat pitkään. Edellinen päivä oli hieman raskaan oloinen. Kun herään Kartsu on jo tapaamassa sitä planeetan pomoa. On puolipäivä kun Kartsu palaa ja pitää 'puhuttelun'. Letkut tutisten Kartsu natisee:"Pojjat, olette kuulemma tappaneet vartijoita baarin ulkopuolella."

Viilaan kynsiäni. Cuuli-Yussi haukottelee. Malo kiistää kaiken kiivasti ja Sepolta mennyt muisti. Keskustelu ei oikein mene varsinaisesti eteenpäin ja hetken heiluttuaan Kartsu tajuaa olla puhkumatta enempi. Saa vielä tyrän moisesta.

Vien aluksen testikierrokselle, kun Kartsu on hoitamassa jotain tylsiä business-hommiaan. Ampuja-Yussi kinuaa tehoja koneisiin. Juuri kun olen saanut noustua metrin tai pari ComLink alkaa kiliseen ja vihainen ääni huutaa _minulle_:"Mitä vittua teette? Ei teillä ole nousulupaa.", johon vastaan "Kapteeni Wantucan ilmoittaa tarvitsensa nousuluvan juuri nyt, menemme katsomaan onko korjauksenne mistään kotoisin."

Päätän, että kyllä hangaarista mahtuu kaksi kerrallaan, joten otan vasemman ala-linjan ja lähden ulos. Toinen alus tulee vastaan, sen cockpitissä näkyy kauhistunut ihmisnaama. Ei ne ihmiset osaa lentää. Kun pääsen ulos, ComLinkista kuuluu lennonjohtoa, en jaksa kuunnella joten kommentoin:"Wookie mahtuu aina", ja laitan ComLinkin kiinni. Vien aluksen aivan meren pintaan, kokeilen laakakierrettä täydellä teholla ja sanon Tarkka-Yussille että nyt sopii ampua kaloja. Hieman myöhemmin on syytä kokeilla Wookien surmansilmukkaa. Alus kestää, mutta narisee kovasti. Ilmeisesti korjaus oli melkein kunnollinen. Laitan aluksen leijuntaan meren päälle. Käyn läpi aluksen tilan. Voima-Yussin pyssykkä on tuhonnut Dejark-pöytäni. *kele*
Huomaan myös palkkien olevan pahasti kuluneet. Ei taida kestää kunnon lentoa, joten on parempi viedä alus takaisin huoltoon.

Kun alus on hangaarissa käyn kertomassa mitä mieltä olen korjauksesta. Nilkki käy nauramaan. Annan hieman tassusta, mutta hellästi kun Kartsu kerran on kieltänyt kunnolla pieksemisen. Pienen keskustelun jälkeen käy ilmi, ettei tällä planeetalla oikeasti osata korjata. Korjaan siis itse. Otan väliseinän pois ja aloitan korjauksen. Joudun reitittämään useita putkia muualta ja osa salongista muuttuu kovin eri näköiseksi. Seppo ja Kartsu vääntää jostain business systeemistä kättä.

Työhön menee ainakin päivä. Mutta lopputuloksena on alus on varmasti paljon kestävempi. Pari palkkia salongissa ja ruumassa vahivistaa nyt alusta. Nyt tästä läävästä voi jo lähteä pois...

Kaikille taas 1 xp

Väsyttää kummasti. Pelimies-Yussi on kovasti kiinni jossain 4D-Descent kolikkopeliä. Malo menee pelaan narkkari-Yussin kanssa. Väsyttää tosi pahasti, joten päädyn taistelemaan väsymystä vastaan. Päätän lyödä pienempiäni. Sen luulisi vievän väsymyksen. Kävelen Sepon luokse ja kerron että ajattelin vetää sitä ympäri korvien, kun väsyttää.

Seppo on keskittynyt juomaan ja vastaa jotain karkeata.

Väsyttää sen verran paljon, että en jaksa edes riidellä. Huolestuttavaa. Menen alukseen nukkumaan ja lukitsen aluksen.

Samaan aikaan kun nukun rauhallisesti, Malo alkaa riehumaan tuntemattomasta syystä. Joku mon calamari tyyppi alkaa uhoamaan Malolle. Pienen painimatsin jälkeen Malo kaivaa pistoolinsa, ja ampuu yhdellä ainoalla laakilla calamarin molemmat silmät. Ei hullumpi laaki. Pelihullu-Yussi vain jatkaa videopelinsä kimpussa, kunnes Malo hyppää peli-Yussin syliin hakiessaan suojaan. Malo lentää tiskirätin tavoin pois sylistä. Baarin muut henkilöt alkaa ammuskelemaan Maloa. Malo listii jonkun alienin. Baarin puollustusjärjestelmät aktivoituu ja katosta tulee jokunen repeating blasteri. Blasteri paukuttaa Viilipytty-Yussin pelin rikki, osuen Yussin sormiin. Yussi nousee pettyneenä ylös ja huomaa, että ympärillä on jonkinlainen taistelu. Cooli-Yussi suuntaa baariin. Baarimikko ei suostu myymään Yussille. Sepon pöytä kaadetaan kilveksi, kun taistelu yltyy. Seppo ryömii kohti baaria, silmät liikkuu vielä; vielä ei ole juotu riittävästi. Voima-Yussi kertoo:"Meen pelaan muualle pelini loppuun.", baarimikko tuntuu vain tyytyväiselle, kunnes Yussi menee ja ottaa koko kahden istuttavan peliautomaatin selkäänsä ja lähtee löntystään kohti alustamme.

Seppo riehuu lattialla kontaten:"Lisää viinaa!". Patti-Yussi nappaa Sepon kyytiin suunnaten kohti alustamme. Seppo villiintyy jälleen:"Osaan lentää!" ja pian sen jälkeen Sepon vatsa lentää hengityssuodattimeen. Vaalea lima valuu ympäri naamaa, mutta Seppo ei havaitse. Seppo ja Symppis-Yussi painuu aluksen alle nukkumaan, spuuget.

Samaan aikaan Malo aukeaa jollekin vartijoille. Pienen esityksen jälkeen vartijat stunnaa Malon kadulle. Malo jää nykimään kadulle. Paikalliset ryysyläiset käy kääntämässä tainnuteltulta Malolta kaiken paitsi töttöröt.

Aamu tulee. Malo havahtuu ojasta, ilman kamojaan ja aika limassa. Kylkeä koskee pahasti, saappaankuva kertoo mistä saattaa olla kyse. Seppo havahtuu hangaarin kovalta lattialta tajuamatta missä on. Olo on heikko. Malo raahautuu alukselle. Köyttä pitkin ylös kiipeäminen ei onnistu lainkaan Malolta, joten Malo hakeutuu Uni-Yussin pallien väliin nukkumaan. Herkkä-Yussi havahtuu ja siirtää limaisen Malon nukkumaan Sepon viereen, ajatellen:"haiskoon keskenään", palaten unten maille.

Aamu on jo pitkällä kun Kartsu viimein nousee. Letkuihin sattuu. Raahustettuaan O-markettiin voipunut Kartsu päätyy ostamaan Emperor-colaa. Siitä saisi Voimaa. Emperor kolaa saatuaan Kartsu alkaa jutustelemaan kassarobootin kanssa, kertoen kaikki mahdolliset ja mahdottomat salaisuudet. Kerrottuaan vartin syvimpiä salaisuuksiaan Kartsu havahtuu 'REC' valon vilkkumiseen kassarobotin nännissä. Kartsu änkyttää:"K-k-kaikkea ne-ne-ne teatterissssa näyttääkin-n-n....", feidaten takavasempaan.

Joku piru herättää minut avaamalla plasmaleikkurilla aluksen ovea. Käännän aluksen ala-laserit kohti miekkosta ja kerron sille kuinka paljon kiinnostaa herätä moiseen. Kartsu soittaa ja mainitsee että mies on korjaamassa alustamme. Korjatkoon, kele. Painun virittämään aluksen koneita, edellinen wookien surmansilmukka jäi vähän hitaaksi.

Seppo suuntaa baariin, kunhan olo paranee. Baarissa omistaja ilmoittaa:"Mit' vittua? Baari ei ole ikinä enään auki. Mene runkkari muualle.", paikallisen opastaessa Sepon hankkimaan 8 Emperor-colaa. Se kuulemma vastaa hyvin kunnon kännejä, mutta ilman krapulaa. Eikä aikaakaan kun Seppo löytää itsensä jostain kaapista keskenään, mukanaan kahdeksan Emperor-colaa.

Se runkkausrobotti taisi aiheuttaa Kartsun kaalin kihahtamisen pahasti, sillä Kartsu yrittää ostaa mestan ainoan baarin. Siis sen baarin jonka Malo ja muut romutti eilen. Omistaja pyytää siitä 78.000 cr:ää. Pieni puhelu Oren Draysonille johtaa siihen, että Kartsu ostaa mestan 70k:lla. Oren tuntuu tyytyväiselle tilanteeseen.

43.000cr myöhemmin on pohja korjattu, vielä 28.000 cr palaa runkopalkkien paikkaamiseen ja 50.000 cr katoaa hyperdriveen. Halvalla päästiin. Nyt alukseni on entistä ehompi. Reilu-Yussi kysyy minua avuksi puhumaan ihmisten kanssa, kun olen niin supliikki-wookie. Rankka-Yussi ja minä suunnistamme kohti minun ja Kartsun baaria. Sepolla on kovasti kihahtanut cola päähän, joten se ottaa parhaan kaverinsa Stawax-pesuaineen mukaansa matkatessaan kohti O-markettia. O-marketissa Seppo ostaa siivousämpärillisen lisää emperor-colaa... Narkkari.

Viritin kassan baarissamme. Nyt se valitsee hinnan sen mukaan mikä on asiakkaan juopumisaste. Seppo esittelee Jullen, uuden parhaan kaverinsa. Jos Seppo ei olisi niin narkkari, se varmaan olisi huomannut, että Julle on saippuapullo. Seppo ostaa paukut Jullelle, itselleen ja harjalle, jota Kartsu kovasti tyrkyttää Sepolle.

Ei mene aikaakaan kun ensimmäisen asiakas saapuu minun ja Kartsun baariin. Asiakas ehtii juuri baaritiskille:"Yksi sininen sihisevä", kun Malo heittää sen ulos kaaressa. Häslinkiä baarissa, kun Kartsu herjaa Homo-Yussia. Ei mene pitkääkään aikaa kun Malo tuo tullessaan parisenkymmentä muutakin Rodiania. Tilanne muuttuu aika lailla sietämättömäksi.

Riita Kartsun kanssa johtaa siihen että päätän virittää pelikoneen thermonukella. Haen O-marketista osia. Päätän pistää palat Sepon laskuun, kun minulla on kuitenkin colaa Sepollekin. Sepolle ei myönnetä luottoa, joten päätän pyytää sitä avotassulla. Robotti myöntää luoton päädyttyään kainalooni. Otan tarvikkeet ja jatkan kohti baariani. Vartijat, jos Graa'ta, Gamorreania ja Jawaa voi moisiksi kutsua, pysäyttää minut juuri ennen baarin ovea. Pieni keskustelu Poke-Yussin kanssa osoittaa, että muut on vastustajia. Vartijat jawaa lukuunottamatta muuttuvat varsin pian lihasuikaleiksi, haulikkoni savuaa. Wookie oli jälleen oikeassa. Syön Graa'n pään snackina ja jatkan pelikoneen viritystä syljeskellen luun paloja ja kiroillen:"Kartsu perkele, kyllä sinä vielä..."

Kun viritykseni on valmis, Malo tuntuu olevan muiden Rodianien tapppolistalla ja Seppo riehuu blaster-kiväärikädessä. Kaikesta huolimatta Malo tuntuu vähemmän ärsyttävälle kun Seppo ja muut vihreät paskiaiset. Kävelen Malon taakse, lasken tassuni Malon hartialle:"Malo on _minun_ ystäväni. Kuka alkaa riitelemään meidän kanssamme?", jonka se ärsyttävä bottini kääntää:"Haluaisin mitä kohteliaimmin ilmoittaa, että Malo on mitä parhain kaverini. Mikäli joku haluaa aloitta nokkapokan, on nyt mitä parhain tilanne."

Lupaan karvattomille asiakkaille baarissani ilmaiset pelit juuri virittämässäni pelissä, mutta ennenkuin kukaan huomaa, Pöljä-Yussi päätyy pelin ääreen. Idiootti. Minähän sanoin sille karvaturrille, että peliä EI pidä pelata.

Suostuttelen Ääliö-Yussia olemaan pelaamatta, kun vartijat päättää tulla häiritsemään muutenkin hankalaa iltaa. Ei mene kuin hetki kun on parempi ampua vartijoita, kun nekin ampuvat minua. Saan osuman. Lihaksiin sattuu pahasti, toisaalta vartijoiden tuska on ilmeisesti pahempi. Bowslingerini räjäyttää kaikki vartijat ja suuren osan baarin oviaukosta.

Baari on aivan palasina. Kartsu matelee lattialla vaikerrellen:"Minun sijoitukseni, minun sijoitukseni..."

Virittämäni pelikone räjähtää, thermal detonator tekee selvää jälkeä. Voima-Yussin karvoitus tummuu.

Voima-Yussi nostaa minut helposti kyytiin, on aika suunnata kohti alustani.

Aluksen katolla on Seppo. Seppo julistaa moppi kädessä:"Veljet, alienit ja muut sen sellaiset..."

Kartsu huomauttaa Sepolle, että naapuri alus on korkeampi, jolloin Seppo vaihtaa paikka. Aluksemme korjaus jatkuu...

kaikille yksi exp + sepolle 2.

Tehdas taitaa olla ilmatehdas, joka muuttaa maaperää ilmakehäksi. Kiertoradalta ammutaan plasmaa niskaan. On kuumat oltavat. Kartsu naputtaa varpaitaan hermostuneen oloisesti:"Eikös voitaisi mennä jo?"

"Mihin?", kysyn. Vastausta ei tietenkään tule.

On jälleen aika Wookien pelastaa muut.

Kartsu lupaa hankkia minulle lentäjälasit ja aidon nahkaisen lentäjänskotsan jos lennän meidät ehjänä pois. Laitan keinopainovoiman 10%:lle, jotta saadaan lisää tehoa koneisiin. Muistutan muita että saattaa olla röykyttävää menoa tiedossa. Kartsu varaa sen ainoan turvavyö paikan vierestäni kakkoskuskina. Muut lentelee minne sattuu. Sattukoon ;)

Jätti-Jussi ammuskelee ikkunasta ulos minun sniper-kiväärilläni. Metsään menee.

Perässä rytisee. Laitan kaikki sähkölaitteet pois. Pimeys tulee ja painovoima kytketään nollaan. Lyön vetoa Kartsun kanssa 50:1 ettei kukaan osu meihin, enkä vieläkään laita yhtään kilpeä päälle. Teen ennemmin Wookie-surmansilmukan. Kesken silmukan T-fighter taitaa osua Hassu-Jussiin, kun kuuluu pahasti melua radiosta. Tie Fighterit jäi kovasti jälkeen. Silmukka onnistui. Kiharaturkki-Yussi tulee sisään alukseen, valittaen olonsa olevan kovasti föönattu.

Punainen hätävalo päälle. Huomaamme että Seppo on tyhjentänyt sisälmyksensä suoraan maskiinsa, osa möhnästä on valunut pitkin Dejark pöytääni. Kele. Jotain vihreitä merkkejä Malosta löytyy oksennuksen välissä.

Törppö-Yussi raportoi:"Jotain vuotaa aluksesta."

Laitan mittaristot päälle kun pakoonpääsy on aika selvää. Mittarit kertovat, että yksi runkopalkki on poikki ja hyperdriven jäähdytysnesteet vuotaa pahasti. Nesteitä olisi nyt vielä 3 valovuoden hyppyyn. Ohjeistan Jätti-Yussia käyttään Maloa korjausbottina ja tungen sen turretin ikkunasta pihalle. Lupaan lentää suorempaan. Laitan tietokoneen etsimään sopivia hyppykohteita.

"Sqeek Sproot Spug!", Malo kertoo kun Voima-Yussi viskaa Malon ikkunasta kaapeliin sidottuna. Malo lentää jonnekin aluksen perän taakse ja sen välittämä kuva on tosi surkea. Ohjeistan Maloa ja CPO pää tulkkaa: "Ystäväsi Wantucan kauniisti pyytää Mr. Maloa kuvaamaan tarkemmin ja tasaisemmin."

Jätti-Yussi alkaa heiluttaan vaijeria heilauttaakseen Malon aluksen alle. Patti-Yussin hauis pullistuu valtavaksi palloksi, mutta vihreä harmin kappale on niin kovan ilmanvastuksen omaava, ettei sitä saada heitettyä aluksen alle korjaamaan. Turhaa painolastia koko ötökkä.

Tietokone kertoo ettei ole kuin yksi hyppypaikka sopivalla etäisyydellä, Ordolus I, ja tietokoneen tiedot ovat 500 vuotta vanhoja. *perskele* Tietokoneen tietojen mukaan kukaan ei asu tuolla. Ei kuullosta hyvältä, mutta Kartsua pelottaa niin paljon, että käsky hypätä tulee jo ennenkuin pääsemme edes pois kaasukehästä.

Laitan valot pois, jotta energia säilyisi. Luukut kiinni. Kaasu pohjaan, vaikka se Imperiumin kruiseri onkin jo melkoisesti meistä jäljessä.

Havaitsemme, että happea vuotaa hitsatusta ovesta ja ovi hieman muotoutuu kummasti. On nälkä. Väännänpä sitten vipua, hyperavaruus kutsuu. Kun alus lentää hyperavaruudessa, menen kapyysiin syömään. Kartsu ottaa letku runkkauksen med-botilta. Seppo voi edelleen kovasti pahoin, suoraan maskiinsa. Muutaman tunnin päästä Seppo sammuu vessaan. Taitaa olla narkkari. Möly-Yussi kuorsaa kuin villiintyneet Banthat. *kele*

Hankaloittaa nukkumista, mutta jopa voittaja Wookien on välillä nukuttava. Ehdin nukkua ehkä hieman toista tuntia, kun tietokone herättää ongelmaan. Lifesupport tietokone varoittaa:"Hull Breach!" ja ilmalukko sulkee minut cockpittiin. Puhun intercomiin, CPO:n tulkatessa:"Ystävänne Wantucan haluaa mitä kunnioittavimmin huomauttaa, että aluksen runko on puhjennut. Oletettu elinaika matkustamossa on alle kaksi minuuttia. Hyvää päivänjatkoa!"

Määräämme Kartsun kanssa muut cargoholdiin ja sulkeudumme itse cockpittiin. Matka jatkuu. Matkustamon lämpötila lähenee absoluuttista nollaa ja ilmanpaine putoaa nollaksi. Vielä parin tunnin lento, kunnes saavumme pois hyperspacesta. Punainen aurinko värjää cockpitin. Kaukana näkyvä pieni planeetta näyttää omaavan kaasukehän. Laitan sensorit päälle. Passiiviset sensorit kertovat, että planeetan päiväntasaajan paikkeilta tulee yksittäinen tutkapulssi. Joku asuu planeetalla. Avaruus on tyhjä. Planeetta on pääosin veden peittämä, paksujen pilvien peittämä, sateinen, kostea paikka. Ei vaikuta mukavalta, ei lainkaan Kashyykin oloinen. Ilmakehä on kuitenkin hengitettävä. Mitään merkkejä sivistyksestä ei oikein tunnu löytyvän.

Tietokone ilmoittaa:"Hyperdriven jäähdytysneste on loppunut. Suljen hyperdriven."

Planeetalla on yksi pieni kuu, erittäin matalalla. Näyttäisi sille, että kuu olisi lähitulevaisuudessa päätymässä planeetalle...

Kartsu ei suostu maksamaan velkojaan vedonlyönnistä, suutahdan. Avaan ikkunan ja riiputan Kartsua ikkunasta pihalle, tai ainakin suunnittelen sellaista, samalla kun alus hitaasti laskeutuu kohti pilvimassoja. Kartsu ymmärtää olla riitelemättä enempää.

Kaikki saaret ovat viidakon peittämiä, kosteita ja kurjan näköisiä paikkoja. Ainoastaan metsät ovat kivan näköisiä, 200 metrisiä puita joita voimakkaat tuulet heiluttelevat. Yhtään kallioista paikkaa ei näy. Laskeutuminen voikin olla hieman kinkkisempi juttu, ellen olisi keksinyt, että toki teen laskeutumispaikan yhden puun latvaan.

RRRGGRRghRrHHgghhhgghhggghhhhhhhhhhhhhhggggaaaaaarrrrrggghhh! kajahtaa intercomiimme. Olemme laskeutuneet. Turvavyöt voi avata ja tupakat saa sytyttää.

Avaan kattoluukun ja kastan maailman "Wantucanin maailmaksi". Minä olen kuningas.

Ulkona sataa ja ilma tuoksuu voimakkaasti mädältä. Sää on mitä mainioin, näin kukkakauppiaan perspektiivistä.

Ovi, oven hydrauliikka, ulkopinnan sensoreita, elektronisia piirejä, runkopalkki ja rungon repeämä ovat vikalistalla.

Kastunut karvoitukseni kiiltää komeasti kun palaan aluksen. Määrään aluksen 'täyskokouksen'. Menen ruumaan hakemaan Kamu-Yussia ja päädymme siihen että kokouksen sijaan lähdemmekin metsästämään. Nukkukoon nuo heikot heput, kun me voimamiehet metsästämme meille ruokaa. Metsän puut ovat isoja, vanhoja ja muhkuraisia. Metsän pohja on kovasti märkä ja upottavan pehmeä. Hidas-Yussi ei saa mitään saaliita, mutta minä metsästän jonkun häntiäisen. Se on ehkäpä Sepon kokoinen, mutta paljon mureamman näköinen. *maiskis* Ryyk-bladeni uppoaa ötökän kylkeen, "Sqeekekekeee!", olento vikisee kuin Malo. Teurastan sen. Liha on hyvää ja lämmintä. Juon verta. Minä ja Villi-Yussi huudamme yhdessä metsästyshuudon.

Vahva-Yussi voi helposti kantaa noita ötököitä melkoisesti, joten päätämme metsästää meille kunnolla ruokaa. Kaunis turkispeitteemme on aivan mudassa, veressä ja muussa mönjässä. Planeetalla on ikäviä ötököitä, jotka tuntuvan olevan kiinnostuneita minusta. Liian kiinnostuneita. Kaivan laukustani thermaldetonatorin, laitan sen puuhun ja otan liaanilla suunnan kohti lampea. Ne ötökät taitavat haistaa veren, joten peseydyn hieman lammessa. Peseytyessäni havaitsen, että räjäyttämäni puu taitaa olla kaatumassa. Huonompi homma. Väistän sitä hieman. Lampi on todella syvä, kirkasvetinen ja vesi on suolaista. Näyttäisi sille, että puiden juuria näkyy veden alla niin pitkälle kuin silmä näkee. Taitaa olla niin, että planeetalla ei juuri taida olla maata.

Samaan aikaan Tappaja-Yussi on löytänyt jonkun ison löntystelevän olion. Yussi väijyy saalista, kun rupattelemme metsästyksestä. Yksi sellainen häntiäinen tulee näkyviin. Metsästäjä-Yussi saalistaa sen välittömästi, mutta valtavan kokoinen lentolisko oli iskemässä kynsiään Yussin saaliiseen. Ammun lentävää liskoa vatsaan. Liskon suolet valuvat kohti maata, jolloin lisko päästää saaliistaan, kirkaisee ja lehahtaa karkuun. Ammun pakenevaa liskoa uudestaan. Lisko alkaa lentää huojahdellen pakoon, mutta on selvää, ettei pääse pakenemaan. Juoksen karvat hulmuten pitkin oksia kohti tippuvaa liskoa. Viimeistelen sen liskon. Yussikin päätyy raadon luokse, aikanaan. Hidas-Yussi on melkoisen kömpelö. On jälleen aika voittohuudolle. Pakkaamme liskon kyytiin. Sillä on hienot siivet, ehkä 10 m siipien kärkiväliä. Metsästetty on, joten on aika mennä takaisin alukselle.

Malo häiritsee muita sähläämällä cockpitissä, se perkele on tainnut näpelöidä alustani.

Teen Kartsulle liskonverestä ja alkoholista drinkin. Se on nimeltään Wookien voitonjuoma. Kartsu ei juo. Loukkaannun ja lukittaudun cockpittiin nukkumaan, lähtiessäni sanon:"Sqeek, sqeek teillekin." Aluksen intercom kääntää:"Viddu, viddu teillekin."

Kun nukun Iso-Yussi käy herättämässä nukkuvan Malon. Hellyyden kipeä Herkkä-Yussi nappaa Malon kyytiin, työkalupakin toiseen käteen ja selostaa Malolle "Grtrhhh Urghhytrrgghtrr!". Malo ottaa vasaran ja hakkaa Pelimies-Yussin osoittamia konsolipelejä vasaralla. Yussin ilme on näkemisen arvoinen. Kaikki ne herää jotka eivät nuku äänieristetyssä cockpitissä. Tappaja-Yussi metsästää Malon, köyttää sen kaapelilla kivaksi paketiksi ja laittaa roikkumaan kuin saaliin aluksen alapuolelle. Malo ihailee maisemia 100 m korkeudessa, 50m aluksen alapuolella kun puun heilunta lempeästi tuuduttaa muita uneen. Malo kaivaa epätoivossaan laserin vyöltään. Onko Malon aika lähteä tästä maailmasta?

Malo päättää ammuskella alusta, laukaisten hälyytysjärjestelmät.

Herään. Pipo tuntuu kireältä. Menen katsomaan mikä häiriötä aiheutti. Kyseessä oli Malo joka ammuskeli alusta. Heittelen Maloa liskojen perkuujätteellä. Vähän ajan kuluttua Yussi tuo ruokaa aluksen kannelle. Sataa edelleen. Heittelemme sitä vihreää limanuljaskaa roskilla. Malo ammuskelee puun oksia, joista yksi tippuu suoraan minun ja Villi-Yussin päähän. *auts*

Viimein Kartsukin ymmärtää että Malo on parempi saada hiljaiseksi.

Menen alakertaan ja laitan shieldit päälle, sekä rakennan Kessel-marketin kassarobotin käsistä 'Malon höykyttimen'. Malo pyörii paljon rauhallisemman oloisena. Ehkä se ymmärsi että nyt ei auta alkaa taisteleen, vaan on alistuttava kohtaloonsa.

Vikalista on päivän aikana pidentynyt mm. päämoottorin tuuletussysteemeillä, lyhyen matkan kommunikaatiovälineiden ja muilla pikkuvioilla.

Samalla kun teen vauriolistaa, käy ilmeiseksi että Malo ammuskelee puuta joka kannattaa alusta. Laitan koneet päälle ja saan luvan uittaa Maloa. Mutta juuri kun check alkaa olemaan valmis, koneen lämpötila nousee pikaisesti ja koneista kuuluu kolinaa. Nupit takaisin nolliin. Se vihreä vittu on käynyt ampumassa varmaan tuulettimeksi paskaksi.

Myrsky yltyy. Naapuri saari lähestyy kovasti.

Menen aluksen pohjalle korjaaamaan tuuletusritilöitä. Ritilät näyttävät kovasti pamahtaneilta, osa tuuletuskanavista on sulanut. korjausasento on hankala, joten hitsailen ensiksi tellingit aluksen ala-reunaan kiinni. Samaan aikaan muut kalastaa Malon ylös, koska vaijeri tarvittiin tavaroiden siirtämiseen aluksen kannelta minulle. Tuntien työllä saan jäähdytysjärjestelmät toimimaan jotakuinkin. Malo käy ryömimässä koneen luona. Yksi TIE-fighter on joskus ilmeisesti osunut hyperdriven cooleriin. Sen saanee kuitenkin korjattua, mutta kaikki aluksen lattialevyt on nyt käytetty korjauksiin.

Ja juuri kun ollaan valmiita lähteen, Seppo tulee kertomaan että se tietää miten tällä planeetalla olevaan safe haveniin voi päästä. Ainoa ongelma on, että radio on rikki. Laitan intercomin suoraan kiinni antenniin. Data ei mene läpi, mutta puhetta tulee sentään edes hieman. Ohjeet osoittavat entiseen naapurisaareen, joka on jo törmännyt siihen saareen jossa olimme aiemmin. Saaressa on puiden alla hyvin piilossa oleva hangaari. Lennän poikkeuksellisen rauhallisesti koska alus alkaa olemaan hieman rikki. Laskeutuessa tekemäni tellingit aluksen pohjassa repäisevät rungon rikki hajotessaan. Koska ovi on tuplahitsattu kiinni, siitä ei pääse ulos. Menemme siis aluksen katolle. K-marketin kädestä edelleen roikkuu vaijeri, mistä flengaamme tyylikkäästi padille.

Padilla on aika monta jotain low-life tyyppiä. Kaikki nauravat meille. Villi-Yussilla alkaa hieman lämpeneen, joten se kävelee uhkaavasti kohti naurajia. Paikallisen vartiojoukon aseet vihjaavat Yussillekin, että on parempi olla riehaantumatta vielä.

Kun aluksen korjaus on tilattu, suuntaamme baariin. On ollut pitkä päivä...

Myymme sen lentoliskon jämät. Siitä saa 300 credittiä, jonka jaamme Yussin kanssa. Harkitsen, josko Yussi saisi 100 ja minä loput. Ostan Yussille oman cred-chipin ja talletan sinne viisikymppiä. Nyt olemme sujut.

Kartsu soittaa korjaamolle...]]> Episode V: Hullu-Yussi http://esrspy.wanderer.org/journals/star_wars/episode_v_hullu_yussi.html http://esrspy.wanderer.org/midcom-permalink-ffc442b2332459c4dc9427c227814698 Tue, 02 Dec 2003 11:02:07 +0200 Timo Multamäki Sankarit löytävät Hullu-Yussin, jolloin syntyy aito-voimakaksikko. Kaikki ongelmat voidaan ratkaista. Astun voittajana alas. Alus on voitettu. Wookie on voittaja, taas. Adrenaliini asettuu, kuulen takaatani ääniä. Jostain aluksen lastiruumasta kömpii esiin ruma karvainen tyyppi, jonka tunnistan Yuzzumiksi. Yuzzumit on yleensä aika hyviä tyyppejä, imperium on yleensä niidenkin vihollinen. Nimeän hepun Kaappi-Yussiksi. Heppu esittelee itsensä Dagiksi, kun laitan aluksen uudestaan käyntiin. Kartsu on tosi tyytyväisen oloinen, nythän meillä on taas kulkupeli. Teen jyrkän U-käännöksen kun Seppo tähystelee 'katolla'. Keräilen hieman jänniä osia kun alus menee haluttuun suuntaan. Kun kymmenen minuuttia on kulunut, on kaikki tärkeät hommat on kerätty. Opastan Maloa:"Kivääri tänne, kärsäpää." Malo ei ymmärrä, joten kuritan sitä hieman. Ymmärtääpähän, että lainatusta kivääristä tulee pöllitty kivääri, ellei sitä heti sopivan tilaisuuden tullen palauta. Ja wookien kiväärin pöllimisestä seuraa selkäsauna. Hyppään aluksesta kun Seppo alkaa huuteleen. Jostain syystä Seppo ei tajua itse hypätä ennenkuin Kartsu joutuu sitä käskeen. Dag on myös mukana. Matkaamme kohti jotain isoa ovea, kunnes Kartsun iskee pelkuruus. Joudummekin meneen jostain droidien huoltoluukusta. Nöyryyttävää! Tämän Kartsu saa kyllä vielä maksaa... tai oikeastaan tämä taitaa olla Malon vika. Koska minä osaan hackata koneita, teen niin. Muut vain katsovat avuttomana. Laite kysyy droidin nimeä ja sarjanumeroa. Laitan C3PO ja oman syntymäajan. Ei onnistu. Damn. Viilaan Ison-Yussin kynnen, kun se ei kömpelönä saa naputettua muuten sopivia koodeja. Viilauksen jälkeen onnistuu. Ovet aukeaa johonkin robottiluolaan. Luolaa ei paljoakaan tarvitse mennä kun luolan katossa kulkevat raiteet kääntyvät suoraan alaspäin kohti jotain syvyyttä. Dag taitaa olla sukua Malolle, sillä Dag heittää jotain sinne syvyyteen ja aiheuttaa jonkinlaisen hälyytyksen. *Grrrrrrhhhh* Roboottiloukon ovi aukeaa. Yli 8 metrinen robootti'juna' puskee sisään. Se on aivan pirun iso ja edes Malo ei kyllä mahdu olemaan tunnelissa kun se jyrää päälle. Välittömän aivotoiminnan ansiosta teen päätelmät:"10 sekuntia aikaa... en ehdi riggaan, siispä ammun sen" Robotti pysähtyy automaattihaulikkoni vihaisiin haukahduksiin. Samaan aikaan toisessa päässä käytävää Dag hyppää Kartsun kanssa kuiluun. Taisi tulla kusi sukkaan, kun minut piti jättää yksinään taisteleen. Kele. Ei se Dag taidakaan olla samanlainen sankari kuin minä. Tai sitten se on vain muuten nutipää. Hetki hypyn jälkeen kuuluu kalliota särkevä huuto, Kartsu ulvoo kuin Kashyykiläisen vampyyrikotkan metsästämä Melodie. Mitä lienee tapahtunut... Teen hyvät liaanit robotin raadosta. Alhaalla Kaappiyussi ja Kartsu duunaa jotain. Kartsu yrittää avata ovea jollain kortilla. Kortti ei taida toimia. Hullu-Yussi on kaivanut jostain ratakiskoa itselleen ison palan, lienee hyvä ase moiselle. Ovi aukenee jo toisella kortilla. Oven takana on paratiisi: työkaluja, tietokoneita ja muuta kivaa. Tämä lienee droidien kontrolli- ja korjaushuone. Hullu-Yussi menee koneelle:"M-I-D-Ö M-M-M-E T-Ä-L-L-L-Ä F-E-H-D-Ä-N??" Helvetin imbesilli. Osaisi kirjoittaa, kele. Yhdellä ruudulla vilkkuu punainen teksti:"Droid deployment hatch is non-functioning", kuittaan sen pois. Aarreaitasta löytyy jos jonkalaisia robotteja. Pulttaan yhden protokolladroidin pään imperiumin leijuvaan kidutusvempeleeseen. Koodaan droidia hieman uusiksi. Sitä ollaan käytetty wookieiden kiduttamiseen, joten vaihdan kaikki 'Wookie' käskyt koskemaan stormtroopereita. Cut & pastean hieman ja teen vielä pienen ehtolauseen, jonka mukaan samat toimet on tehtävä Malolle aina kun Wookie suuttuu. Määrittelen robotiikan perussäännöksi:"Wookiet on aina oikeassa." Kun robottien yhdistäminen on onnistunut, minulla on taas puheboksi. Leijuva, kidutuspuheboksi ;) Katson missä olemme. Itse asiassa aivan sen ikävän oven luona, josta emme viimeksi päässeet läpi, mutta vain väärällä puolen. Lähden oville. Sieltä ainakin osaan takaisin. Käsken Hullu-Yussia auttaan ovien avaamisessa. Yussi vääntää, lihakset paukkuvat ja hiki kiiltää Yussin turkiksella. Ovi kuitenkin aukeaa. Käyn hakemassa yhden R2:n oven pönkäksi, mutta kun juoksen aarreluolasta kohti Kaappi-Yussin ovea, joku hyypiö-mekaanikko alkaa aukeamaan minulle. Kerron sille ettei parane alkaa puhuun ilman lupaa, päähän voi alkaa koskea ja pamautan sitä vain kerran wookie bowcasterilla. Eipähän auo päätään toiste. Sen kaveri on myös ihan hiljaa. Oppipahan elämään. Kiipeämme viimein samaa vanhaa hissikuilua pitkin. Hullujussi painaa niin kovasti, että tikkaat meinaa hajota. Ammun oven rikki, kun nyt ei ole Kartsua avamaassa ovea. Heitän Malon ampumastani reiästä ja kerron sille limanuljaskalle:"Ovi auki, heti". Kun se ei tajua, ammuskelen muutamia varoituslaukauksia Malon jalkoihin. Se nilkki vilahtaa piiloon johonkin. Pyydän Iso-Yussia pitään Seppoa kilpenä, kun ammun oveen isomman aukon. Seppo toimii hyvin kilpenä, nyt ei karvat tummuneet. Käytävät on aika täynnä jotain vartijoita. Keksin mainion idean. Kartsu ja Seppo saa hiipiä kohti alusta ja me muut stormataan jos tulee pulmia. Homma kuitenkin kusee kun Kartsun kastuneet housut on epäilyttäviä. Keksin mainion idean; me voimme nyt hiipiä salakavalasti kohti alusta kenenkään huomaamatta. Hiivimme, mutta hiipimistä haittaa kummasti Kartsun jatkuva huutelu:"Stormatkaa nyt, helvetti!" Lähetän Malon Kessel-markettiin ampumaan random-tyyppiä, aiheuttaakseen sekaannusta. Se perkeleen-ewok surffaa hetken liukuhihnalla, ampuu mun VIERESSÄ olleen ohikulkijan ja hymyilee. Kele. Kaivan thermokranun esiin ja viskaan sillä Maloa täysillä. On aika stormata, kun muuten voi tulla hieman lämmin olo. Alamme Hullu-Yussin kanssa kirmata karvat hulmuten käytävään, sen puhdistuessa 'aivan itsestään' edessämme. Takaata, Kessel-marketista kuuma paine-aalto iskee töykeällä paineella. Terät, kynnet, jalat ja tunnetusti hyvä automaattihaulikkoni tuntuu tekevän selvää jälkeä, kunnes about viimeisellä käytävällä vastassa on runsaasti vartijoita ja seinän vieressä oleva oleva Seppo. Muistelen parhaita näkemiäni holokuvia ja teen puolivoltin käyttäen Seppoa tukipaaluna. Ammun koko hypyn ajan liipasin pohjassa haulikollani. Porukkaa lakoaa sekä katsojista ja myös vartijoista. Cuulia. Seppo loukkaa minua, verenhimo sokaisee silmäni, joten lyön Seppoa haulikolla. Enpä muista koska olisin näin huonosti lyönyt; en näet osunut. Hangaarissa ammutaan. Nappasen Kartsua kädestä kiinni, Villi-Yussi ottaa toisen käden; onneksi aika hellästi. Kartsu alkaa kulkeen meidän kanssa lujaa, stormaten. Laserit pauhaavat, valitettavasti joudun huomaan, että Malo on vielä hengissä. Suljen oven, Kartsu avaa sen, haluaa jostain syystä Malon ja Sepon mukaan. Mun mielestä ne olisi voineet jättää pois. Lennän täydellä teholla ulos hangaarista, imperiumin kannattajien grillaantuessa. Lennän kuin vimmattu, kun ohjukset lukkiutuvat. Aluksemme saumat narisevat kun käännän sen kanjoniin suorassa kulmassa. Kuulen kun ampumotornissa joku hajoaa, Yussi nykäisee penkin irti, että mahtuisi paremmin ampumoon. Laskeudun hetkeksi kanjonin pohjalle, antaakseni muille hitsausohjeita. Ne kun, penteleet, eivät osaa edes hitsata ovea kiinni. Hyökkäyksiä tulee joka suunnasta. Onpas hankalaa. Joudun lentämään kuin hurmiossa kunnes satun huomaamaan spice tehtaan. Se on rakennettu palkeista, joten se olisi täydellinen piilopaikka. Käännän kilvet ja aseet nolliin, jotta saadaan lisää tehoa koneisiin. Muut jää kuin tikku paskaan, palkkeja vilisee melkoisesti, kunnes löydän täydellisen piilopaikan. Koneet seis. Menen hitsaamaan ja Kartsu on taas valkoinen ja hikoileva. Kuulen Kartsun mutisevan:"Nyt kyllä lasken mitä vapaus noille maksoi... ei kyllä varmasti vähän." Kun hitsaus on suoritettu, näyttää paremmalta. Ehkä ilmat pysyy aluksessakin. On aika poistua tältä ikävältä pallolta. Suunta kohta Nar-Shaddaa ja parempia ruokia... Mutta Grub sentään, ei moista sallittu. Taivaalla on valtavan kokoinen imperial interdictor cruiser Constrainer, joka käskee meitä antautumaan. Moista ei tapahdu, joten otan U-käännöksen takaisin ilmakehään ja palaan tehtaaseen. Joku varmaan on tosi vihainen, jos mulkut käyvät tehdasta pommittaan... Ja onhan se hyvä piilo. Ei kestä kauaakaan kun 6 Tie-hävittäjää alkaa höögimään. Niistä on muutama helppo napata, osaa se Tarkka-Yussi nyt sentään jotain... Kunnes käy ilmi, että joku mulkvisti sieltä isolta alukselta tuntuu kovasti kaipaavan meitä. Tehdasta tulitetaan kiertoradalta ja valtavat palaset tehtaasta putoilevat kohti maata. Astun voittajana alas. Alus on voitettu. Wookie on voittaja, taas. Adrenaliini asettuu, kuulen takaatani ääniä. Jostain aluksen lastiruumasta kömpii esiin ruma karvainen tyyppi, jonka tunnistan Yuzzumiksi. Yuzzumit on yleensä aika hyviä tyyppejä, imperium on yleensä niidenkin vihollinen. Nimeän hepun Kaappi-Yussiksi.

Heppu esittelee itsensä Dagiksi, kun laitan aluksen uudestaan käyntiin. Kartsu on tosi tyytyväisen oloinen, nythän meillä on taas kulkupeli. Teen jyrkän U-käännöksen kun Seppo tähystelee 'katolla'. Keräilen hieman jänniä osia kun alus menee haluttuun suuntaan.

Kun kymmenen minuuttia on kulunut, on kaikki tärkeät hommat on kerätty. Opastan Maloa:"Kivääri tänne, kärsäpää." Malo ei ymmärrä, joten kuritan sitä hieman. Ymmärtääpähän, että lainatusta kivääristä tulee pöllitty kivääri, ellei sitä heti sopivan tilaisuuden tullen palauta. Ja wookien kiväärin pöllimisestä seuraa selkäsauna.

Hyppään aluksesta kun Seppo alkaa huuteleen. Jostain syystä Seppo ei tajua itse hypätä ennenkuin Kartsu joutuu sitä käskeen. Dag on myös mukana. Matkaamme kohti jotain isoa ovea, kunnes Kartsun iskee pelkuruus. Joudummekin meneen jostain droidien huoltoluukusta. Nöyryyttävää! Tämän Kartsu saa kyllä vielä maksaa... tai oikeastaan tämä taitaa olla Malon vika.

Koska minä osaan hackata koneita, teen niin. Muut vain katsovat avuttomana. Laite kysyy droidin nimeä ja sarjanumeroa. Laitan C3PO ja oman syntymäajan. Ei onnistu. Damn. Viilaan Ison-Yussin kynnen, kun se ei kömpelönä saa na