Episode II: Kesselian Flue

Kartsu alkaa voida pahoin ja kaivaa taskustaan digitaalisen terveysmittarin. Mittari näyttää Kesseliläistä lettiruttoa. Kartsu alkaa kuolata valtoimenaan ja syöksyy suin päin kohti alustamme, missä Kartsun MedBotti on. Juoksen perään ja huudan:"Venaas vuosi niin kaivan aluksen avainkortin!", mutta Kartsu ei kuule.

Minä ja Malo analysoimme saatuja tietoja. Ne kaksi saattoaluksenromua lensi suoraan restricted arealle, sinne meidänkin olisi suunnitettava. Nyt kun Kartsu on poissa voi voimakaksikko selvittää ongelmat helposti: auktoriteetillä. Malo saa olla vanki, jota minä vien 'vankilaan'. Malo nieleskelee ja esittää, että olisi helpompaa toisinpäin. Kerron kuitenkin Malolle, ettei kukaan TIETENKÄÄN voi uskoa, että pieni rodianin rääpäle olisi vanginnut hurjan Wookien. Siispä Malosta tulee vanki.

Ennen vanki episodia päätän kuitenkin murtautua vankilan järjestelmiin ja tehdä meille kulkuluvat. Se osoittautuu kuitenkin hankalaksi, joten päätän olla tekemättä meille kulkulupia tällä kertaa. Menemme ennemmin katselemaan yhteen käytävään saadaksemme selville, minkälaisia ne passit mahtaisi olla. Selviää, että siellä on yksinkertaiset elektroniset lukulaitteet ja onneksi myös tämän nimenomaisen käytävän valvontalaitteet on poistettu.

Kehitän suunnitelman sisäänpääsyyn ja esitän sen Malolle. Malo ymmärtää hyväksyä sen. Käyn ensin hakemassa hieman tarvikkeita alukselta. Mutta joku lyhyeläntästormtrooper on laittanut aluksen kokonaan kiinni. Potkaisen alusta ja laskusilta aukeaa. Luotettava aluksemme...
Kartsu on kalsareissaan puunaamassa lonkeroitaan. Otan kamat ja poistun, ennen kuin rutto tarttuu. Palaan RoBots Cafe -kahvilaan, mihin olen sopinut "treffit" Malon kanssa. Kahvilassa on palkkionmetsästäjiä, alamaailman limanuljaskoja ja joitain toimistotyyppejä. Väsään ionikelakonvertterin, jolla saan hämättyä niitä korttilukijoita. Ohjeistan Malon, että sen pitää aiheuttaa hämminkiä kun minä krakkaan sen lukulaitteen. Malo käy hakemassa käteistä krediittiä ja menee lahjomaan vartijoita kun minä viritän sitä lukulaitetta.

"Kiinnostaako pikkuraha?", kyselee Malo.
Vartijat alkaa kyseleen kaikenlaista, mutta Malo sopii, ettei vartijat tee mitään vaikka jotain hassua tapahtuisi... ja kaksisataa credittiä/kärsä vaihtaa omistajaa. Malo on tonnin köyhempi ja vartijat alka tarkkaileeen omia kengänkärkiään. Malo lähtee haastaan riitaa. Onnistuneesti. Tässä vaiheessa Malo avaa silmänsä katsoo kenen kanssa on haastamassa riitaa: Pari ihmistä on melkoisen kärsääntyneitä. Toinen ihmisistä kaivaa monoveitsensä ja kertoo tekevänsä Malon kärsästä kynttilänjalan.

Samaan aikaan minä avaan sen lukijan ja viritän sen. Nyt se toimii niin, että kun seinää sen lukijan vierestä kenkäsee wookiemaisesti, niin heti ovi aukeaa. Lukija itsessään ei sitten tietenkään toimikaan...

Kerron Malolle, että nyt olisi aika tulla ja lopettaa riidanhaastaminen. Malo ei vastaa. Myöhemmin tulee mieleen, ettei se vihreä harminkappale tainnut edes ymmärtää mitä sille selkeällä wookiella sanoin. *Grrhhm Grtrthhhrraa*

Malo kaivaa blasterinsa ja rutistaa töttörönsä uhkaavaan asentoon:"Skeek, skeek tzobb". Toinen ihmisistä on John Woo ja loikkaa puolivoltilla pöydän alle ampuen matkalta Maloa, mutta Malo on niin slick, ettei siihen osu edes blasterilla. Sen sijaan John ampuu ensin vartijoita, sen jälkeen baaritiskiä ja lopuksi vielä kattoon ennenkuin Malo ja John mätkähtää maahan, jolloin Malo heittää elukkansa Johnin päälle.
Se toinen slimeball ihminen ryntää viipaloimaan Maloa, mutta onneksi vihreä kostaja ei putoamisesta kovasti äimistynyt; monoblade jannun hypätessä Malo tylysti poppaa miehen kesken lennon. Miehen vatsaan ilmestyy valtava reikä. Valitettavasti monoblade kuitenkin tippuu Malon olemattomalle hauikselle ja tekee selkeän vekin. Malo kerää elukkansa, minkä jälkeen huomaa vartijoiden marssivan hänen luokseen blasterit kädessä. "....kele", lipsahtaa Malon kärsästä ennen kuin Rodeanilainen baarihippa alkaa. Vartijat räiskii pöytiä ja tuoleja, kuumat metallipisarat polttelevat Maloon vauhtiraitoja. Malo ryntää kohti minun aukaisemaani ovea. Nykäisen lukulaitteen mukaan, kenkäisen seinää, otan bowcasterini esiin ja kerron Malolle selkeällä wookiella:"kiirehdi, ruoja!" ja laitan kenkälaatikkobottini vyölle. Malon boxi leijuu vartijoiden päällä ja kiroaa Rodianiksi, muutamien hölmöjen vartijoiden katsoessa laatikkoa.

Tähtään. Ammun. Tapan. Bowcasterini ammus räjähtää yhdessä uhkaavemmista vartijoista. Malo kompuroi ovesta sisään. Räjähdyksen paineaalto kaataa Malon ja hulmuttaa karvoitustani kauniisti. Nyt olisi saanut olla joku uutiskuvaaja kuvaamassa. *tsihhhh*, ovi sulkeutuu sihahtaen. *hiljaisuus laskeutuu*

*KopSsSs* joku osuu sulkeutuneeseen oveen. Malo kiroaa ja oven takaa kuuluu varsin vaimeana:"Kirottu kärsä sentään, laatikko jäi oven taakse!". Malo valuu käytävälle jotain keltaista mahlaa, yrittäen sotkea karvoitukseni. Sidon Malon käden haavan paidalla, kun Malo ei tietenkään osaa moista itse tehdä. KAtselen käytävää eteenpäin; toimistoja. Ei henkilöitä. Parinkymmenenmetrin päässä on aula, jossa on neljä hissin ovea. Hissit ovat eri kerroksissa (H1,WA,P12,H6), meidän ollessa H5:ssä. Eipä lohduta kun kerran noista ei tiedä mitä ne tarkoittavat. Kerron Malolle, että se on taas sählännyt:"Sinä olet kuin ewokki. Meidän piti mennä hiljaa ja huomaamattomasti.", Malo ääntelee, mutta ei osaa vastata. Lupaan antaa Malolle turpaan, ellei se ala puhumaan ymmärrettävää kieltä. Odotan.
Malo riuhtoo karvoitustani ja alkaa heilutteleen raajojaan. Otan Malon sarvista kiinni ja riuhdon niistä; "Snort, Snooooooort!"

Päätän että me menemme hissiin. Otamme WA:ssa olevan hissin. Kerron Malolle, että nyt pitää olla huomaamaton. Samalla kun astumme hissiin, toinen hissi saapuu tähän kerrokseen *iloinen kilahdus*. Hissistä kuuluu vartijoiden ääniä. Painan jotain nappia, lähdemme alas. Matka on lyhyt. Olemme toisessa hissiaulassa. Lattiat ja seinät ovat naarmuilla, paikka on tosi huonossa kunnossa. Tänne tulee vain kaksi hissiä. "Sinä seisot tässä, minä disabloin toisen hissin", kerron Malolle poistuen hissistä. Ammun toisen hissin konsolin rikki haulikolla. Nyt se varmaan ei toimi.

Samalla tulen huomanneeksi, että se nutipää-Malo on poistunut hissistä ja hissi lähti pois. Veri rupeaa polttamaan suonissani ja päätän karjua Malolle ja tehostaa asiaani nyrkiniskulla. Karate-opettajani olisi tyytyväinen lyönnistäni. Malo lentää kuin tiskirätti pitkin lattiaa. Oppiipahan poika ettei hissiä jätetä jos käskyt ovat näinkin selkeät. Hissi saapuu yllättäen takaisin. *Bling* ovi aukeaa. Laitan yhden teristäni pitään ovea auki. Keksin ajatuksen:"hissikaapeleita pitkinhän voisi kiivetä..." Testaan ideaani poistamalla toisen hissin oven monofilamenttiruoskallani. Ei ole kaapelin kaapelia. *Kiroilua*

Ammun hissikuiluun bowcasterilla. Panos menee jonnekin kovin kauas. Kerron Malolle, että voimme nyt lähteä tutkimaan. Tätä kertoessani hissikoppi hujahtaa takanani hissikuilussa. Malo väitti nähneensä surkean toimistorotan naaman hissin ikkunassa. En usko, että tuon surkean Rodianin näkökyky olisi niin hyvä.

Tutkin aulassa olevaa paineovea. Siinä on kaksi nappia. Toisessa lukee O ja se on vihreä, toisessa on C ja se on punainen. Jotenkin homma tuntuu vituttavan vaikealle ja kaivan haulikon vyöstä, ammun sarjan ja potkin ovea. Ei *kele aukea. Malon vika. Nyt vituttaa rankasti. Katselen ympärilleni. Kolmessa metrissä olisi tuuletusritilä. Siitä ei kyllä saa Maloa heitettyä läpi, kun siellä on sellainen tuuletin ritilän takana. Ehkäpä Malo siitä muuten menisi läpi.

Hissikuilusta kuuluu puhetta. Hämään niitä ovelasti antamalla niiden ymmärtää, että me olemme Graan palkkamurhaajia. Puhe loppuu ylhäältä.

Mietin miten täältä pääsee pois. Tämä on Malon vika. Meidän pitäisi päästä huomaamattomasti pois, mutta se ei taida olla järin helppoa. Päätän johdottaa hissin uudestaan, niin ettei yksikään nappi vie hissiä tähän kerrokseen. Tämän jälkeen ammun tuulettimen rikki ja heitän Malon rätin tuulettimen aukosta sisään. Sytytän sähköpalon ja kun se ei pala riittävän hyvin, sytytän toisenkin. Autan liekkejä hieman kaasupolttimella. Hymy nousee kasvoilleni. Nyt on pimeä. Selostan Malolle, että nyt on aika mennä. Malo ei ymmärrä, joten heitän sen tikkaisiin. *Sgeek snort zbroot*, kuiskaan perään "Ole hiljaa, jawa!"

Otan terän hissin oven välistä ja hyppään tikkaille. Malo oli onnistunut tajuamaan kiivetä ylös. Lähden menemään lujaa ylös. Saan pian Malon kiinni ja ohitan hänet. Menemme viisi kerrosta ylös. Mietin miten voisin avata oven... sisäpuolelta. Kun vain tietäisi onko siinä oven vieressä paikka jossa voisi seistä...